Avainsana-arkisto: juutalaisuus

Illansuussa palatessamme kotiin pieneltä kävelyltä kohtasimme sisäänkäynnin edessä talossamme asuvan uskonnollisen miehen, joka juuri asetteli hanukka-kynttelikköä tuolille ulko-oven eteen. Kyselimme,

Eilen kävimme lakiasiaintoimistossa jatkamassa vuokrasopimustamme. Modernin toimistorakennuksen katossa oli hauska hanukka-kynttelikkö, joka oli tehty ilmapalloista.

Hanukka-juhla kutsuu palvelemaan ja tuomaan valoa maailman pimeyteen

Illansuussa palatessamme kotiin pieneltä kävelyltä kohtasimme sisäänkäynnin edessä talossamme asuvan uskonnollisen miehen, joka juuri asetteli hanukka-kynttelikköä tuolille ulko-oven eteen.

Kyselimme, milloin hän sytyttää kynttilät, ja hän sanoi, että parin minuutin kuluttua, kun hänen vaimonsa tulee myös paikalle. Pyysimme, että saisimme osallistua kynttilöiden sytytykseen. Siinä sitten seisoimme kaksi pariskuntaa, uskonnolliset juutalaiset ja suomalaiset kristityt, yhdessä sytyttämässä hanukka-kynttilöitä ennen kuin sapatti alkaisi.

Hanukka-kynttelikkö ulko-ovellamme hanukka-juhlan ensimmäisenä päivänä.

Juutalainen naapurimme, Moshe nimeltään, sytytti ensin palvelijaksi kutsutun shamash-kynttilän ja rukoili sitten kynttilöitä sytyttäessään seuraavasti:
”Kiitetty ole sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka pyhität meidät käskyilläsi ja olet käskenyt meidän sytyttää hanukka-kynttilät.
Kiitetty ole sinä Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka teit ihmeitä isillemme heidän päivinään ja myös tänä aikana.”

Hanukka-juhla kestää  kahdeksan päivää. Sitä vietetään makkabilaiskapinan aikana tapahtuneen Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen  (165 e. Kr) muistoksi. Kun juutalaiset olivat puhdistaneet ja siivonneet temppelin ja halusivat siunata sen uudelleen, he löysivät vain vähän pyhää öljyä temppelin lamppua varten. Silloin tapahtui ihme: pieni määrä öljyä riitti kahdeksaksi päiväksi, kunnes he saivat sitä lisää. Tästä syystä hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen.

Jeesuksen aikanakin vietettiin hanukka-juhlaa, jota kutsuttiin temppelin vihkimisen muistojuhlaksi (Joh. 10:22).

Kun olimme sytyttämässä ensimmäistä hanukka-kynttilää kotiseurakunnassamme, rukoilimme, että seurakuntamme ja sen jäsenet voisimme kaikki olla tuomassa pelastuksen valoa ja toivoa Jerusalemiin.

Olemme pastori Talin kanssa hanukka-kynttelikön vieressä.

Olemme lyhyenä aikana nähneet hyvin monenlaisia kynttelikköjä. Kotimme ikkunasta katsoessa voi ihailla myös naapuritalojen kynttelikköjä, sillä niitä on tapana pitää ikkunalla, niin kuin me Suomessa pidämme itsenäisyyspäiväkynttilöitä.

Kaikkialla katujen varsilla, kaupoissa ja kahviloissa näkyy nyt myös sufganio-munkkeja, joita syödään erityisesti hanukka-juhlan aikana. Niiden syönti liittyy hanukkaan siten, että ne paistetaan öljyssä, ja näin muistetaan temppelin öljyihmettä.

Kun emme lähes 15 vuoteen olleet päässeet osallistumaan hanukkajuhliin, huomasimme, että munkkivalikoima on kovasti laajentunut. Aikaisemmin oli tarjolla pelkästään pyöreitä hillomunkkeja. Nyt sen sijaan valikoimassa on munkkeja, joissa on reikä keskellä niin kuin Suomessa, hillomunkkeja, suklaa- tai toffeemunkkeja, amerikkalaistyyppisiä munkkeja… Jokaiselle varmasti löytyy mieleistä makeaa. Esko on aina pitänyt munkeista, joten tämä on hänelle oikein otollista aikaa. Seuraavan kuvan munkkivalikoima on rukouspiirimatkaltamme erään ostoskeskuksen aulasta.

Tämä valikoima oli vain yksi kolmesta pisteestä, joissa munkkeja myytiin. Täytyy myöntää, että munkkien koristelut olivat hyvin luovia ja erittäin makeita.

Vaikka hanukka-juhla ei olekaan niiden juhlien listassa, joita Vanhassa testamentissa määrättiin viettämään, sillä on kuitenkin tärkeä merkitys juutalaisuuden historiassa. Sen sanoma valmistaa meitä kristittyjäkin lähestyvän joulun ilosanomaan.

Makkabilaiset puhdistivat Jerusalemin temppelin kreikkalaisten epäjumalan-palveluksesta ja vihkivät sen uudelleen totisen Israelin Jumalan palvelukseen. Tämä oli ensimmäinen ihme. Toinen ihme oli pienen öljymäärän riittäminen kahdeksaksi päiväksi. Kynttilöitä sytyttämällä julistetaan ihmettä. Hanukka-kynttilät ovat pieniä valoja pimeydessä. Kun niiden määrä lisääntyy joka päivä yhdellä, myös valon määrä lisääntyy.

Me kaikki tarvitsemme valoa pimeyteen erityisesti silloin, kun elämä tuntuu synkältä. Ja toki Suomen pimeässä syksyssä valon merkitys on suuri. Koko maailman pimeys, väkivalta, sodat, viattomien ihmisten kärsimys ja läheisten ahdistus ovat sitä pimeyttä, jossa elämme tänäkin aikana.

Kun joka ilta sytytetään uusi kynttilä, valon määrä kasvaa. Tämä rohkaisee meitä luottamaan siihen, että kuitenkin on toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Kahdeksan kynttilää palamassa juhlan viimeisenä päivänä kertovat myös siitä, miten Jeesuksen tuoma valo voi meidän kristittyjen kautta tulla voimakkaammaksi niin, että pysymme yhdessä ja annamme yhteisen todistuksen.

Jumala on tehnyt ihmeitä isillemme ja äideillemme heidän päivinään. Siitä meitä suomalaisia muistuttaa juuri viettämämme sadas itsenäisyyspäivä. Miten suuri ihme oli se, että saimme itsenäisyyden ja myös se, että säilyimme itsenäisenä valtiona!

Jumala tekee ihmeitä myös tänä aikana. Tänäänkin Jeesus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän syntyi keskellemme palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi meidän kaikkien puolesta.

Voisimmeko me viettää tulevaa joulua palvelijakynttilän (shamash = latinaksi diakonos) roolissa: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” (Mark. 10:43). Jumalaa palvellen saamme rukoilla, että Kristuksen seurakunta Lähi-idän pimeyden ja levottomuuden keskellä tuo valoa ja toivoa.

Voimme myös rukoilla, että uskovat saisivat juhlia Jeesuksen syntymäjuhlaa turvallisesti sekä kodeissa että seurakunnissa. Tulkoon todeksi jouluenkelin sana: ”Jumalalle kunnia korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luuk. 2:14

Tuula Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön:


Messiaaninen juutalainen teologian tohtori Richard Harvey vieraili Kansanlähetysopistolla Ryttylässä luennoimassa muun muassa messiaanisesta juutalaisuudesta ja sen piirissä vaikuttavista eri teologisista näkökulmista.

”Kun tunnet ja osaat sanoittaa oman hengellisen elämäntarinasi, osaat kuunnella toisenkin tarinaa”, Richard Harvey opetti Kansanlähetysopistolla. Kuva: H T

Richard Harvey: Tarina avaa sydänten ovia

Messiaaninen juutalainen teologian tohtori Richard Harvey vieraili Kansanlähetysopistolla Ryttylässä luennoimassa muun muassa messiaanisesta juutalaisuudesta ja sen piirissä vaikuttavista eri teologisista näkökulmista. Harvey puhui myös luterilaisuuden ja kristittyjen suhteesta juutalaisiin sekä siitä, miten eri tarinat, kysymykset ja maailmankuvat noiden termien takana voidaan hyödyntää ihmisen kohtaamisessa ja ymmärtämisessä.

Jokaisella on tarinansa siitä, mihin hän uskoo ja miksi. Harvey rohkaisi kuulijoita evankelioimaan kertomalla toisille juuri tuota omaa elämäntarinaansa. Aito oman maailmankuvan raottaminen toiselle on hyvä tapaa jakaa uskoa.  Evankeliumi ei saa olla suorittamista, jossa kristitty antaa toiselle vastauksia omiin kysymyksiinsä. Jotta ymmärtäisi toisessa ihmisessä ääneen lausumattomatkin kysymykset, on seistävä rinnalla enemmän kuin parin lauseen verran. On annettava aikaa koko tarinalle.

”Kun tunnet ja osaat sanoittaa oman hengellisen elämäntarinasi, osaat kuunnella toisenkin tarinaa. Elämänsä sanoittaminen voi olla vaikeaa, mutta sen opeteltuasi pystyt helpommin linkittämään ihmiset tarinoineen Raamatun tarinaan, eli Jumalan pelastusuunnitelmaan. Ole aito ja rakasta. Ihmisen kohtaaminen hengellisesti on itse asiassa juutalaisen ystäväsi Jeesuksen ja hänen tarinansa esittelemistä”, Harvey innosti kuulijoita.

Richard Harvey antoi jokaiselle kuulijalle tehtäväksi piirtää oma elämäntarina kuvallisina ja sanallisina osasina ja harjoitella keskustelun avaamista hyvin juutalaiseen tyylin – kerronnan ja kysymysten kautta. Hän evästi, että rabbitkin ohjaavat usein oppilaitaan vastaamaan kysymykseen uudella kysymyksellä. Ja tietenkin vastauksen kuuntelemisella. Näin syntyy syvempiä keskusteluja. Siellä missä on kaksi juutalaista, siellä on vähintään kolme mielipidettä; näin kuuluu juutalaisten oma vanha sanonta.

Juutalaiset ovat siis kansana tarinan kertomisen osaajia. Keskustelu- ja jakamiskulttuuri on osa heidän maailmankuvansa hahmottamista. Vaikka juutalaisuuden suuntauksia onkin kirjava määrä, jokaisella  juutalaisellakin on oma tarinansa, joka liittyy historiallisesti ja tulevaisuudessa Raamatun tarinaan, uskoivatpa he Jumalaan tai eivät.

Pelkästään messiaanisessa eli Jeesukseen Messiaana uskovassa juutalaisuudessa on yllättävän monta teologiaa, ihmis- ja maailmankuvaa. Uskonnollisessakin juutalaisuudessa, joka uskoo vain Vanhaan testamenttiin, on monta suuntausta ja tulkintatapaa. Tohtori Harvey pitää tärkeänä tuntea ajatuksia ja tarinoita noiden suuntauksien takana, sillä se antaa avaimia yhteyden rakentamiseen. Siellä missä ei kuunnella toisen tarinaa ja kurkisteta maailmaa toisen silmien kautta, on paljon väärinymmärryksiä. Nuo väärinymmärrykset osaltaan rikkovat yhteyttä, vaikka olisi kyse uskovista ihmisista ja ryhmistä.

Harvey on kirjoittanut useita kirjoja, jotka käsittelevät eri teologisia näkemyksiä suhteessa juutalaisiin. Hän on kirjoittanut myös kirjan Martti Lutherista suhteessa juutalaisiin ja toivoo kirjan avaavan yhteyttä, anteeksiantoa ja ymmärrystä juuri luterilaisessa maailmassa.

Heidi T

Kun asuu Jerusalemissa, saa päivittäin oppia jotakin uutta juutalaisesta uskonnosta. Vietimme täällä juuri juutalaisen uuden vuoden 5778 ja suuren sovituspäivän

Suuren sovituspäivän kirje

Kun asuu Jerusalemissa, saa päivittäin oppia jotakin uutta juutalaisesta uskonnosta. Vietimme täällä juuri juutalaisen uuden vuoden 5778 ja suuren sovituspäivän Jom Kippurin välistä kymmenen päivän jaksoa, joka on erityistä katumuksen ja parannuksen tekemisen aikaa. Viime perjantaina alkoi suuren sovituspäivän paasto, joka kesti vuorokauden.

Posti toi talomme jokaiseen kotiin avoimen kirjekuoren, jonka etuosa oli täynnä heprealaista kirjoitusta. Kirjeen lähettäjä on Chabad-niminen juutalainen järjestö. Kirjekuoren otsikko on kirjoitettu suurin kirjaimin: ”Sovituksen lunastaminen”. Tämän otsikon alle kirjoitettu viesti paljastaa, mitä kyseinen juutalainen ryhmä uskoo syntien sovituksesta. Seuraavassa on tekstin sanatarkka käännös suomeksi.

”Sovituksen järjestys:
On tapana hankkia ’sovitus’ niiden kymmenen parannuksen päivän aikana, jotka sijoittuvat uuden vuoden ja suuren sovituspäivän väliin. Israelin tapana on ottaa kana ’sovitukseksi’ ja antaa kanan arvoa vastaava summa hyväntekeväisyyteen. On mahdollista hankkia ’sovitus’ myös rahalla. ’Sovituksen’ hankkimisen jälkeen raha annetaan hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kuinka tämä tehdään?
Otetaan tietty summa rahaa ja kun lausutaan seuraavat sanat, pyöritetään rahaa pään yläpuolella (kolme kertaa): ’Tämä on minun asemastani, tämä on minun sijastani, tämä on minun sovitukseni, tämä raha menee hyväntekeväisyyteen, mutta minä menen hyvään, pitkään ja rauhalliseen elämään.’ Tämä on lausuttava kolme kertaa. Raha on annettava hyväntekeväisyyteen ennen suurta sovituspäivää.”

Viestin lopussa on osoite, johon rahakuori lähetetään ja puhelinnumero, johon voi soittaa ja lahjoittaa rahaa myös luottokortilla tai pyytää järjestön edustajaa noutamaan kirjekuori lahjoittajan kotoa.

Raha ei pelasta – vain Jeesus pelastaa

Kun luin kirjeen, vakuutuin entistä enemmän siitä, että juutalainen kansa tarvitsee sitä sanomaa, jota Uusi testamentti julistaa: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Kristillinen työ Israelissa on yhä ajankohtaista, sillä se teologia, jota yllä kuvattu kirje edustaa, on samoilla linjoilla syntien sovituksen suhteen kuin katolinen aneoppi Lutherin aikana. Kysymys on raha-nimisen epäjumalan valheesta. Raha ei pelasta, vaikka sitä tarvitaankin hyvän tekemiseksi toisille ihmisille.

Kuinka vapauttava ja rohkaiseva sen sijaan onkaan aito ja puhdas evankeliumin sanoma, joka julistaa meille syntisille, että kaikki syntimme ovat anteeksiannetut ja poispyyhityt: ”Ei kullalla eikä hopealla, vaan Kristuksen kalliilla verellä!”

Hyvää suurta sovituspäivää sinulle, ystäväni.

Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Lahjoita tähän työhön:


Tänä vuonna Kansanlähetyksen  joulukeräyksen tuotolla tuetaan juutalaistyötä. Toivomme, että eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset oppisivat tuntemaan Jeesuksen Messiaana. Keräyksen alku

Nyt alkoi riemuvuosi

Tänä vuonna Kansanlähetyksen  joulukeräyksen tuotolla tuetaan juutalaistyötä. Toivomme, että eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset oppisivat tuntemaan Jeesuksen Messiaana.

Keräyksen alku osuu juuri juutalaisten 5777. riemuvuoden alkuun. Juutalaisille tämä on merkittävä juhla.

Riemuvuosi aloitettiin pasuunansoitolla

Israelissa on seitsemän juhlaa, jotka sijoittuvat kolmeen pyhiinvaellusaikaan vuodessa: kevääseen, kevätkesään ja syksyyn, Silloin juhlijat kokoontuvat Jerusalemiin. Näitä raamatullisia juhlia kutsutaan nimellä moadim eli tapaamisajat Jumalan kanssa.


SONY DSC

Ensimmäinen juhlapäivä syksyllä on Jom Teruah, ”pasuunansoiton päivä” tai ”huudon päivä”. Teruah tarkoittaa kovaa, riemukasta huutoa, taisteluhuutoa, herätyshuutoa. Juutalaiset puhaltavat  oinaansarvipasuunoilla uuden vuoden tervetulleeksi. Riemuvuotta vietettiin jo vanhassa Israelissa joka 50. vuosi:

”Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille, Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.” (3. Moos. 25:10)

Perintömaat ja lupaukset

Onkin toinen asia määritellä, mitkä alueet ovat noita perintömaita. Unohdettu tosiasia on kuitenkin se, että Samarian rauniot ja arkeologiset kaivaukset todistavat israelilaistenkin (ikivanhasta) historiasta.


KUVA4heidi_RAJATTU

Paljon Raamatun lupauksia liittyy juuri Samariaan. Tuo alue ja sen kaikki asukkaat, niin juutalaiset kuin arabit, samarialaiset ja kristityt, beduiinit ja muutkin, tarvitsevat esirukoustanne. Uutisten mukaan juuri sieltäpäin paine on kasvamaan päin. Samaria odottaa Messiaan rauhaa!

Omaisuuskansan tukena

Juutalaisten perinteiden merkityksiä voi olla vaikea käsittää, mutta saamme olla mukana kantamassa Jumalan omaisuuskansaa rukouksissa sekä muistaa myös niitä, jotka heidän parissaan työskentelevät.

Opetus pastori Timo Keskitalon kirjan Salaisuus avautuu pohjalta. Roomalaiskirje on kuin Paavalin hengellinen testamentti. Pastori Timo Keskitalo avaa kirjassaan kirjeen

Paavali antaa kirjeessä kristityille käytännön neuvoja kuinka elää tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja usein niin ristiriitaisessa seurakunnassa. Kuva: Heidi Tohmola

Salaisuus avautuu

Opetus pastori Timo Keskitalon kirjan Salaisuus avautuu pohjalta.

Roomalaiskirje on kuin Paavalin hengellinen testamentti. Pastori Timo Keskitalo avaa kirjassaan kirjeen loppulukuja 9–16. Luvuissa kerrotaan, kuinka Jumala on valinnut ihmiset toteuttamaan hänen hyvää suunnitelmaansa. Yksilöt ja kansat toteuttavat tietämättään salaista käsikirjoitusta. Paavali antaa kirjeessä kristityille myös käytännön neuvoja, kuinka elää tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja usein ristiriitaisessa seurakunnassa.

Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa ja valittu erityiseen tehtävään. Valtaosa heistä hylkää Jeesuksen, mutta Jumala on heille uskollinen. Jumala ei peruuta Israelin kanssa tekemäänsä liittoa.

Raamattu opastaa meidät lukemaan itsemme pelastettujen joukkoon. Paavali kirjoittaa jakeessa 24, että sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme. ”Jumala luo siis uudenlaisen yhteisön, jolla ei ole luonnollista perustaa, vaan joka on Pyhän Hengen synnyttämä kansainvälinen globaali yhteisö” (Keskitalo 2015,32).

Uskoa vai uskonnollisuutta

Siinä missä muut maailman uskonnot korostavat hyviä tekoja, kristinusko korostaa uskoa. Tämä on vierasta maailman silmissä. Syntinen armahdetaan uskon kautta, eikä kristityllä ei ole mitään tarvetta osoittaa olevansa parempi ihminen kuin muut.

Langenneessa luonnossaan ihminen on kuitenkin kovin uskonnollinen.  Juutalaisilla oli pyhät kirjoitukset silmiensä edessä, mutta he valitsivat jumalanpalveluksessaan pyrkimyksen kelvata Jumalalle uskonnollisilla teoilla.

Jeesus Kristus, syntiemme sovittaja, on kulmakivi, jonka rakentajat, eli kirjanoppineet hylkäsivät, Tässä yhteydessä kulmakivellä tarkoitetaan rakennuksessa yhdessä kulmassa olevaa järeää kiveä, johon muu rakennelma nojaa. Kirjanoppineet eivät tahtoneet Jeesusta osaksi rakennelmaansa. Mutta näin tuli tapahtua. Se oli ennustettu ja se oli osa Jumalan hyvää suunnitelmaa.

Jumalalla on nerokas tapa toimia lain ja evankeliumin kautta läpi koko maailmanhistorian ja viedä suunnitelmansa päätökseen. Haluaisimme usein lähteä neuvomaan häntä. Jumalalla on kuitenkin laajempi näkökulma kaikkeen ja hän järjestää asiat hyväksi katsomallaan tavalla.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään: ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.” Kaikki on siis Jeesuksesta, Jeesuksen kautta ja Jeesusta varten. Salaisuus oli evankeliumi, Jeesuksen sovitustyö. Jeesuksen tuli kuolla sijaisuhrina meidän syntiemme tähden. Se oli kätkettynä, jottei vihollinen pääsisi pilaamaan suunnitelmaa.

Sielunvihollinen luuli saavansa voiton Jeesuksen kuollessa ristillä, mutta se olikin meidän pelastuksemme. Voitto on saatu ja ilosanoma on kerrottavana kaikille.

Elina Kinnunen

Pastori Esko Siljasen puhe Israel-päivillä  Ryttylässä 25.9.2015. Kun ajattelen puheelleni annettua aihetta: Todistukseksi Israelille, se tuntuu jotenkin vaativalta. Itse asiassa se tuntuu

Taivasten valtakunta on kuin kallisarvoinen helmi, jonka kauppias löysi. Hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. Kuva: Heidi Tohmola

Todistukseksi Israelille

Pastori Esko Siljasen puhe Israel-päivillä  Ryttylässä 25.9.2015.

Kun ajattelen puheelleni annettua aihetta: Todistukseksi Israelille, se tuntuu jotenkin vaativalta. Itse asiassa se tuntuu  suorastaan mahdottomalta. Kuinka me, suomalaiset pakanakristityt, joilla ei ole samanlaista pitkää 4000 vuotta vanhaa historiaa kuin juutalaisilla, voisimme olla heille todistukseksi? Kun me suomalaiset kävelimme vielä lukutaidottomina nuijat kädessä metsien pimennoissa palvellen Ukko-jumalaa ja muita pakanallisia epäjumalia, juutalaiset lukivat jo Vanhaa testamenttia, elävän Jumalan ilmoitusta.

Kysymys siitä, miten voisimme olla todistukseksi Israelille, pelkistyy omassa uskossani yhteen Raamatun sanaan. Tämä sana on ”armo”. Kun kuuntelee juutalaisten opetusta sapatista tai yleensäkin Mooseksen laista ja sen noudattamisesta, ei voi olla ihmettelemättä juutalaisiakaan. Kuinka he voivat kuvitella onnistuvansa täyttämään Mooseksen lain?

Tämän päivän rabbinistisesta juutalaisuudesta puuttuu sanoma Jumalan armosta. Uskon, että juuri tässä kohden meillä on suomalaisina kristittyinä ja etenkin luterilaisina kristittyinä Israelille paljon annettavaa. Tämä kuitenkin riippuu siitä, olemmeko itse sisäistäneet raamatullisen armo-käsitteen ja Jumalan armon omakohtaisesti.

Lahjaksi saatu

Philip Yancey lausuu vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan What’s so amazing about grace? ’Mikä on niin ihmeellistä armossa?’ seuraavan armon määritelmän: Armon evankeliumi alkaa ja päättyy anteeksiantamuksella. Juuri tämä sanoma puuttuu lakiuskonnollisesta juutalaisuudesta, kuten myös islamista. Tämä on myös se sanoma, jota nyky-Israel kaipaa ja janoaa: sanomaa anteeksiantamuksesta ja sen uutta luovasta voimasta.

Anteeksiantamus, armon evankeliumi, on kuitenkin sellainen sanoma, jota ei tästä maailmasta sellaisenaan löydy. Sitä ei myöskään löydy ihmisen omasta sydämestä, ei tahdon, ei tunteen eikä järjen voimalla. Armon sanoma on peräisin taivaasta. Se annetaan meille lahjaksi Jeesus-Messiaan tähden ja hänen kauttaan.

Kun Vanhan testamentin itkeväksi profeetaksi kutsuttu Jeremia puhuu uudesta liitosta, hän kuvaa sitä juuri anteeksiantamuksen liittona Jumalan ja Israelin välillä. Jer.31:31-34: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Se liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: Oppikaa tuntemaan Herra! Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”

Heprean kielessä on useita sanoja, jotka meidän Raamatussamme on käännetty sanalla armo. Mielestäni yksi kaikkein kaunein niistä on sana Rachamim, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ’laupeus, myötätunto, sääli’. Sen verbijuuri on Resh/Chet/Mem, joka voidaan kääntää sanoilla ’rakastaa, osoittaa laupeutta, tuntea myötätuntoa”. Samasta verbijuuresta tulee myös sana Rechem ’kohtu’. Sama sanajuuri esiintyy muissakin seemiläisissä kielissä, kuten arameassa, arabiassa, akkadissa ja amharassa. Arabiaksi sama sana on rachima. Tämä sana kertoo rakkaudesta ja armosta, jota äiti osoittaa omalle lapselleen ja jota esimerkiksi laupias samarialainen osoitti tien vieressä makaavalle ryöstetylle juutalaiselle miehelle. Tällaista armoa tarvitaan Israelissa tänä päivänä, sitä tarvitaan täällä Suomessakin, ja sitä tarvitsemme me jokainen.

Anteeksi annettu

Missä sitten tällaista armoa on saatavana? Samainen kirjailija, johon jo edellä viittasin, amerikkalainen Philip Yancey, kertoo kirjassaan kuuluisan saksalaisen teologin Karl Barthin vierailusta Amerikassa Chicagon yliopistossa. Opiskelijat ja opettajat ympäröivät tämän maailmankuulun teologian tohtorin, ja joku kysyi häneltä lehdistötilaisuudessa: ”Tohtori Barth, mikä on kaikkein suurin totuus, jonka te olette oppineet tutkimustyönne aikana?” Ilman epäröintiä hän vastasi: ”Jesus loves me, this I know, for the Bible tells me so.” ’Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa.’ Eivät olleet teologian opinnot menneet hukkaan tämän viisaan tohtori Barthin kohdalla.

Hänen sanoistaan kuvastuu se, että hän oli ymmärtänyt armon evankeliumin pääasian oikein, vaikkemme hänen muusta teologiastaan olisikaan samaa mieltä. Jumalan armo on meille kaikille jo valmistettu Jeesus-Messiaan kautta. Jeesuksen lahjoittama anteeksiantamus on voimassa sekä täällä maan päällä että myös taivaassa ja iankaikkisesti. Siksi tämän armon osallisuuteen pääseminen on jokaisen ihmisen, myös juutalaisen, elämän tärkein asia.

Sen, että Jeesuksen meille lahjoittama armo on todella armoa, näemme esimerkiksi siitä, kuinka hän armahti katuvaa ristin ryöväriä. Ryöväri ei ollut mitenkään ansainnut Jumalan armoa. Hänellä ei myöskään enää ollut aikaa ansaita armoa, sillä hänen elämänsä viimeiset hetket olivat käsillä. Jeesus ei vaatinut tältä juutalaiselta rosvolta Mooseksen lain noudattamista. Ei Jeesus myöskään kysynyt häneltä: Oletko muistanut pyhittää lepopäivän? Nythän on perjantai ja kohta pitäisi sytyttää sapattikynttilät. Ei tuo ristin ryöväri enää olisi siihen pystynyt. Silti ryöväri pelastui taivaaseen, sillä Jeesus armahti häntä. Miksi Jeesus armahti häntä? Koska Jeesus riippui ristillä myös hänen syntiensä sovitukseksi ja koska Jeesuksen sydän oli täynnä rachamim, Jumalan armoa ja laupeutta, joka ei koskaan hylkää syntejään katuvaa ja tunnustavaa ryöväriä.

Jumalan armosta

Jumalan armo on valmistettu myös meitä jokaista varten. Myös me olemme niitä tiepuolessa makaavia ryöstettyjä, joita laupias samarialainen tahtoo armahtaa. Myös me olemme niitä ristin ryöväreitä, jotka Jeesus on halukas pelastamaan. Jumalan armo on ainoa asia, jonka tähden me olemme kerran perillä taivaan kirkkaudessa. Jumalan armo on ainoa asia, jonka perusteella juutalaiset pelastuvat samaan taivaaseen kuin mekin.

Jeesus-Messias on tämän armon lahjoittaja. Siksi meidän todistuksemme Israelille tänä päivänä on merkityksellistä vain silloin, kun se sisältää sanoman Jumalan armosta, jonka Jeesus-Messias on meille ansainnut. Ilman epäröintiä me voimme todistaa niin juutalaisille kuin myös arabeille: ”Jesus loves me, this I know, for the Bible tells me so.” ’Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa.’