Avainsana-arkisto: juutalaistyö

Viime viikkojen aikana maailman uutisvälineet ovat jatkuvasti tuoneet esille Syyrian siviilien kärsimyksen siellä pitkään jatkuneessa sisällissodassa. Israelilla ei ole diplomaattisia

Sisällissota on aiheuttanut mittaamatonta tuhoa Syyriassa. Kuva: Pixabay

Voiko sodasta seurata mitään hyvää?

Viime viikkojen aikana maailman uutisvälineet ovat jatkuvasti tuoneet esille Syyrian siviilien kärsimyksen siellä pitkään jatkuneessa sisällissodassa. Israelilla ei ole diplomaattisia suhteita eikä rauhansopimusta naapurinsa Syyrian kanssa. Näin on ollut Israelin valtion perustamisesta lähtien eli vuodesta 1948. Kansainvälinen yhteisö yritti myötävaikuttaa siihen, että maiden välille syntyisi rauhansopimus ja että neuvoteltaisiin Golanin kukkuloiden alueista, joita Israel liitti omaan alueeseensa vuoden 1967 sodassa. Neuvottelut rauhansopimuksesta ovat jääneet Syyrian jo seitsemän vuotta kestäneen sisällissodan jalkoihin.

Operaatio Hyvä naapuri

Nykyisestä tilanteesta huolimatta Israel harjoittaa terveydenhoitohenkilökunnan ja puolustusvoimien yhteistyöllä  käytännön naapuriapua hoitamalla syyrialaisia, jotka tarvitsevat lääkärinhoitoa ja antamalla humanitääristä apua lähellä Israelin rajaa asuville syyrialaisille.

Ensimmäiset syyrialaiset tulivat Israelin rajalle pyytämään apua vuonna 2013. Tuolloin Israelin puolustusvoimilla ei ollut mitään ohjeistusta asiassa, mutta tukikohdan johto päätti auttaa ihmisiä. Siitä asti toiminta on jatkunut säännöllisesti lähes päivittäin, ja kesäkuussa 2016 Israelin puolustusvoimat perusti toimintakeskuksen nimellä Operaatio Hyvä naapuri organisoimaan ja johtamaan humanitääristä apua syyrialaisille.

Hyvä naapuri -operaatiossa pyritään antamaan humanitääristä apua mahdollisimman monelle, samalla kun vältetään kaikin tavoin sekaantumista Syyrian sisällissotaan. Ensisijaiset avunsaajat ovat Syyrian lounaisosan alueella asuvat 200 000 ihmistä. Heistä noin neljäsataa perhettä asuu teltoissa lähellä Israelin ja Syyrian välistä rajaa. Loput asuvat läheisissä kylissä. Kolmannes avunsaajista on ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan sotaa omista kodeistaan; heistä puolet on alle 18-vuotitaita.

Käytännön apua sodasta kärsiville

Hyvä naapuri -operaatio tarjoaa apua kolmella sektorilla:

  • Lääketieteellinen apu: Tähän mennessä yli neljätuhatta syyrialaista on tuotu Israeliin saamaan hoitoa. Heistä noin tuhat on lapsia, ja viime vuonna lasten määrä kasvoi huolestuttavasti. Rajalle on perustettu kenttäklinikka, jonka toimintaa pyörittää amerikkalainen avustusjärjestö. Siinä työskentelee armeijan henkilökunnan lisäksi vapaaehtoisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Varsinaiset suuremmat hoitotoimenpiteet tehdään Israelin puolella Naharian ja Safedin sairaaloissa.
  • Kylien perustoimintojen turvaaminen: Israel on välittänyt öljyä lämmittämiseen ja toimittanut generaattoreita ja vesiputkia, jotta kylien tuhottuja perusrakenteita voidaan kunnostaa uudelleen. Myös alueen väliaikaisen koulun avaamista on tuettu.
  • Asukkaiden elämän perustarpeiden turvaaminen: Alueelle on toimitettu 700 000 kiloa kuivaruokaa ja jauhoja, 174 000 kiloa vaatteita, kaasua, erilaisia hoitotarvikkeita ja lääkkeitä, vauvanvaippoja, lämpimiä vaatteita ja kenkiä.

Israelin puolustusvoimat on saanut humanitääriseen apuun paljon tukea ulkomaisilta järjestöiltä, ja myös Israelin hallitus on tukenut toimintaa. Israelin puolustusvoimat toimii yhteistyössä syyrialaisten lääkäreiden kanssa, jotka haluavat auttaa ihmisiä saamaan hoitoa sodasta aiheutuneisiin vammoihin ja muihin sairauksiin. Hoitoa saaneita potilaita tuodaan myös seurantakäynneille Israeliin.

Mikäli haluat perehtyä asiaan tarkemmin, voit tutustua Jerusalem Postin artikkeliin ”Operation Good Neighbor” 2.2.2018 ja https://www.idf.il/en/minisites/operation-good-neighbor/

Israel haluaa auttaa

Jotkut Israelin puolelle hoitoon tulevat ihmiset kertovat, että he pelkäsivät aluksi tulla Israeliin, koska heille oli opetettu, että Israel on pelottava miehittäjävaltio. Mielikuva on kuitenkin muuttunut, kun israelilaiset sotilaat ovat saattaneet heitä entisten miinakenttien halki Israelin puolelle heidän kipeästi tarvitsemaansa hoitoon.

Puolustusvoimien edustajan mukaan Israel haluaa auttaa syyrialaisia moraalisista syistä. Se ei voi katsoa vieressä, kuinka kärsivät ihmiset jäävät jumiin konfliktissa. Samalla puolustusvoimat uskoo, että tällainen toiminta parantaa Israelin turvallisuutta ja muuttaa syyrialaisten raja-alueen asukkaiden asennetta naapurimaahan myönteisemmäksi.

Israelin puolustusvoimien toiminta on hieno esimerkki siitä, miten jopa vihollisvaltion asukkaiden auttaminen on mahdollista, jos siihen löytyy tahtoa ja uskallusta. Kirjanoppinut, joka halusi kiusata Jeesusta, kysyi Jeesukselta: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10:29) Kun Syyrian sisällissodan osapuolet varmistelevat omia asemiaan välittämättä tulitauoista tai humanitäärisen avun turvaamisesta asukkaille, on Israelin toiminta pohjoisrajalla sellaista, jonka pitäisi puhutella kaikkia sodassa taistelevia osapuolia ja herättää auttamaan haavoittuneita ja sairaita ihmisiä, jotka etsivät apua.

Mene ja tee sinä samoin

Ajattelen, että Hyvä naapuri -operaatio voisi olla meillekin toimintamalli, jonka mukaisesti voisimme rohkeasti lähteä liikkeelle ja toimia naapureitamme auttaen. Olemme helposti arkoja emmekä uskalla tarjota apuamme, kun koemme sen tungettelevaksi. Kuitenkin avun tarpeessa oleva lähimmäinen seurakunnassa, asuinalueella tai työpaikalla voi olla itse niin heikoilla, ettei rohkene pyytää apua. Jospa Jeesus antaisi meidän nähdä lähimmäisemme ja hänen tarpeensa ja antaisi meille rohkeutta, viisautta ja rakkautta lähestyä häntä.

Meidän tulee tehdä samoin kuin teki laupias samarialainen, joka hoiti ryöstettyä ja pahoinpideltyä miestä, vaikka pappi ja leeviläinen menivät hänen ohitseen. Jeesus sanoo meille niin kuin hän sanoi kyselevälle kirjanoppineelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Lahjoita tähän työhön:


Israelissa asuessani panin merkille, että kansalla ei ollut talvella kunnon villasukkia. Moni pitääkin talvisin kenkiä sisällä, sillä kylmät kivilattiat eivät

Siunaavat sukat

Israelissa asuessani panin merkille, että kansalla ei ollut talvella kunnon villasukkia. Moni pitääkin talvisin kenkiä sisällä, sillä kylmät kivilattiat eivät tunnu mukavilta.

Mahdollisen lumimyräkän sattuessa maassa ei ole kyllä muutenkaan meille tuttuja kunnollisia talvivarusteita. Joskus voi nähdä muovipussit tennareiden päällä, kun asteet tippuivat nollan tuntumaan. Kulkuväylien kunnossapitohenkilökunta Itkumuurilla voi kolata lunta vaikka pahvinpalasella jätesäkit jaloissaan. Lapset saattavat tehdä lumiukkoa käsissään kumikäsineet  ja jaloissaan kesäkengät.

Eräänä kylmänä talviaamuna näin Facebookissa kuvan israelilaissotilaasta, joka kutoi itselleen bussissa huteran näköistä sukkaa kylmästä akryylilangasta. Tiesin, ettei se ollut villalankaa, sillä koko maasta ei juurikaan saa villaa missään muussa muodossa kuin beduiinien basaareista taljoina. Ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että lammaslaitumia täynnä oleva maa ei tee villalankaa eikä ymmärrä sen hyötyä.

Tähän löytyi osaselitys eräässä suomalaisessa Israel-piirissä vieraillessani: Ei Israelin lampaiden kuulukaan tuottaa lämmintä villaa. Niillä on muu tehtävä.

Israelin yleinen lammasrotu on assafinlammas. Se on tehokas tuottaamaan maitoa ja lihaa. Villaa se tuottaa puolet vähemmän kuin meille tutummat lammasrodut. Sen karvakin on kuulemma erilainen  eikä siitä saa niin lämmintä villaa kuin esimerkiksi Suomen tai Uuden-Seelannin onttokarvaisesta lampaasta.

Muistan myös, kun sain vierailla israelilaisen ystävän kotona ja pöytään asetettiin eteeni lammaspaisti. Sen maku oli aivan toista luokkaa kun Suomessa syömäni hieman villasukalta maistuvan kuivahkon paistin. Olipa hyvä, etten ääneen kritisoinut Israelin lampaankasvattajia villasukkasokeudesta enkä suomalaisia kokkeja huonoista lihanpaistotaidoista.

Lampailla on eroja, niin myös ihmisillä. Suomalaisilta onnistuvat kädentyöt. Mietin vuosi sitten, miten me suomalaiset martat ja mariat voisimme antaa hyvää Pyhän maan eri kansallisuuksien arjen siunaamiseen. Kaikkihan haluavat jalkansa talvella lämpimiksi. Tammikussa 2017 polkaisin liikkeelle ”Sovinnon sukat” -projektin: kaikki saivat kutoa villasukkia Israelin paleleviin jalkoihin, lapsille ja aikuisille, tavallisille perheille ja sotilaille, kenelle tahansa. Tarkoitus ei ollut  kutoa määrällisesti paljon, vaan kutoa rukoillen ja siunata maan kaikkia asukkaita vauvasta vaariin.

Kutomisprojekti päättyi jo toukokuussa. Upeita sukkia tuli valtavasti, yli kaikkien odotusten. Varasto on yhä täynnä, vaikka niitä on lähetetty paljon eri puolille Israelia. Postittaminen on ainoana vaihtoehtona liian kallis, joten niitä on pakattu Israelin matkaavien reppuihin pitkin vuotta. Uusille sukille ei ole vielä pariin vuoteen tarvetta.

Mieltäni lämmittävät edelleen Israelista tulleet kiitokset. ”Lämmin kiitos, et voi uskoa, miten nopeasti sain jokaiselle sukkaparillle kodin. Ihanaa, kun haluatte lämmittää jalkojamme”, kuului erään telavivilaisen kiitosviesti. Muuan sikäläinen nuori tilasi sukat heti itselleenkin ja pyysi liittämään salmiakkia mukaan lähetykseen. Kolmas taas kirjoitti: ”Mikä etu onkaan tuntea suomalaisia, kun saa jalkansa näin lämpimiksi. Kiitos!”  Erään koulun rehtori jakoi sukkansa lapsille ja opettajille. Hän ihasteli, miten ne olivat taidokkaasti kudotut, kauniit, mutta silti myös lämpimät.

Projekti teki sen, mitä varten se aloitettiinkin; se lämmitti Israelin asukkaita jaloista sydämeen saakka.

Villanpehmeää joulua kaikille martoille ja marioille!

Heidi Tohmola

Lahjoita tähän työhön:


 

Israelissa saamme elää ihmeiden äärellä päivittäin, kunhan vain huomaamme katsoa ympärillemme. Maailmalla on marraskuussa muistettu Balfourin julistuksen 100-vuotispäivää. Jerusalem Post

Menora-lampunjalka Jerusalemin Vanhan kaupungin juutalaiskorttelissa. Kuva: Tuula Siljanen

Israelin ihmeitä

Israelissa saamme elää ihmeiden äärellä päivittäin, kunhan vain huomaamme katsoa ympärillemme.

Maailmalla on marraskuussa muistettu Balfourin julistuksen 100-vuotispäivää. Jerusalem Post -lehdessä kirjoitettiin, ettei julistus itsessään ollut ihme, sillä se perustui paljolti myös tuon ajan maailman- ja sotilaspolittiisiin kysymyksiin eikä vain huoleen juutalaisten kansallisesta kodista. Britannian ulkoministeri Balfour oli Jumalan käytössä, vaikka Jerusalem Postin toimittajan mukaan suurempi ihme oli se, että julistus pantiin toimeen ja että se kulminoitui Israelin valtion perustamiseen. Maailmassa on annettu monenlaisia sanallisia julkilausumia, jotka ovat jääneet arkistoihin ilman mitään vaikutusta käytännön toimenpiteisiin.

Se, että asumme itsenäisessä Israelin valtiossa, on ihme. Se, että päivittäin kohtaamme eri maista tänne muuttaneita juutalaisia, on myös ihme. Se, että saamme työskennellä Etiopiasta lähtöisin olevien Jeesukseen uskovien juutalaisten yhteydessä, on ihme. Se, että Jeesukseen uskovien juutalaisten määrä täällä on kasvanut ja että heihin suhtaudutaan paljon entistä avoimemmin, on Jumalan aikaansaama ihme. Luetteloa voisi jatkaa paljonkin.

Yksi tämän viikon käytännön ihmeistä oli se, että Jumalan sana tuli entistä elävämmäksi Jerusalemin kaupungin maallisessa kielikoulussa. Olen käyttänyt kaksi aamupäivää viikossa heprean kielen opiskeluun. Luokassani kaikki muut ovat maahanmuuttajia, joista monet ovat asuneet täällä jo pitkäänkin.

Tällä viikolla luimme sanomalehteä ja opettaja otti siitä esille yhden sanan, ”ihmetellä”. Luokassamme on useita hurskaita juutalaisia – ei tosin ketään tiukimman linjan ortodoksijuutalaista – ja he tuntevat Tooran ja Mishnan tekstit. Heti yksi heistä sanoi, että sama sana esiintyy tämän viikon synagogatekstissä, joka kertoo siitä, miten Abrahamin palvelija Elieser matkusti Mesopotamiaan etsimään Iisakille vaimoa.

Luin kotona illalla tekstin suomeksi enkä löytänyt ihmetellä-sanaa. Etsin sitten hepreankielisen Raamatun ja luin sieltä Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Ja sieltähän se löytyi, vapaasti hepreasta käännettynä: ”Ja mies ihmetteli ja mykistyi.” (1. Moos. 24:21)

Abraham oli antanut Elieserille selvät ohjeet ja muistuttanut häntä Jumalalta saamistaan lupauksista. Lisäksi Abraham sanoi, että Jumala lähettää enkelinsä Elieserin edeltä auttamaan häntä asiassa. Elieser, jonka nimi merkitsee ”Jumalani on apu”, sai kokea tämän käytännössä. Jumala antoi Elieserille yksityiskohtaisen vastauksen hänen rukouksiinsa Iisakin vaimon etsinnässä.

Elieser rukoili merkkiä, jotta voisi olla varma Jumalan tahdosta: ”Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni, ja joka vastaa: Juo, minä juotan kamelisikin, on juuri se tyttö, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille.” (jae 14)

Kun Elieser lakkasi rukoilemasta, paikalle tuli heti Rebekka, joka toimi juuri niin kuin hän oli rukoillut. Jakeessa 21 sanotaan, että Elieser katseli Rebekkaa ääneti, jotta saisi tietää, olisiko hänen matkansa onnistunut. Heprean kielellä ilmaus on paljon voimakkaampi. Lause voidaan kääntää: ”Ja mies ihmetteli ja mykistyi.”

Monta kertaa mekin saamme mykistyneinä hiljentyä ja ihmetellä Jumalan tekoja tässä maailmassa, lähellä ja kaukana sekä omalla kohdallamme. Meidän täytyy vain vaivautua katsomaan ympärillemme. Tämä raamatunkohta kutsuu meitä paitsi nöyrästi ihmettelemään, myös lähtemään liikkeelle ihmeen ja rukousvastauksen ääreltä.

Elieser halusi viivyttelemättä palata herransa Abrahamin luo eikä jäädä nautiskelemaan juhlavieraana, vaikka Rebekan suku pyysikin häntä viipymään. Mekin saamme välillä pysähtyä rukousvastauksien ja ihmeiden äärelle ja ihmetellä, kuinka Jumala toimii. Tärkeintä eivät ole kuitenkaan ihmeet ja vastaukset vaan Herramme ja Vapahtajamme luokse palaaminen ja hänen tahtonsa toteuttaminen.

Jeesus kutsuu meitä tänäänkin luokseen riippumatta siitä, olemmeko huomanneet tai kokeneet hänen aikaansaamiaan ihmeitä. Jeesuksen itsensäkään tekemät ihmeet eivät saaneet kaikkia hänen aikalaisiaan uskomaan häneen Vapahtajana ja syntien sovittajana.

Israelin ihmeiden keskellä suurin osa juutalaisesta kansasta ei vieläkään näe eikä tunnusta, että ihmeet ovat Jumalan aikaansaamia. Se ei ymmärrä suurinta ihmettä: että Jumala itse valmisti täydellisen pelastuksen ja syntien sovituksen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tästä ihmeestä haluamme kertoa täällä Israelissa, Suomessa ja kaikkialla maailmassa.

Tuula Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Lahjoita tähän työhön:


Jerusalem Post -lehti on kirjoittanut kahdesta Jerusalemin temppeliin liittyvästä hankkeesta. Niistä molemmista ovat kristityt suomalaiset raamatunopettajatkin opettaneet, ja meidän on

Kuva: Pixabay

Temppelihankkeita Israelissa

Jerusalem Post -lehti on kirjoittanut kahdesta Jerusalemin temppeliin liittyvästä hankkeesta. Niistä molemmista ovat kristityt suomalaiset raamatunopettajatkin opettaneet, ja meidän on syytä olla tietoisia kummankin hankkeen edistymisestä.

Toinen temppelihankkeista on kolmannen temppelin rakentaminen. Sen toimeenpanijana on Jerusalemin vanhan kaupungin juutalaisessa osassa sijaitseva temppeli-instituutti. Temppeli-instituutti esittelee toimitiloissaan temppelin esineistöä, jota se on valmistanut runsaalla rahoituksella ja tarkasti Vanhan testamentin ohjeistuksen mukaisesti.

Instituutilla on oman tiedotuksensa mukaan jo valmiina kaikki tarvittavat esineet kolmatta temppeliä varten. Eikä tässä vielä kaikki; se on jo usean vuoden ajan ylläpitänyt koulua, jossa koulutetaan leeviläisiä tulevan temppelin palvelutehtäviin. Instituutin opiskelijarekrytointi on ollut huolellista.

Temppeli-instituutti on myös tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman ruskeanpunaisten hiehojen kasvattamiseksi Israelissa. Niitä tarvitaan Mooseksen kirjojen mukaisesti temppelin puhdistusmenoissa (4. Moos. 19:2). Suorastaan hätkähdyttävä on instituutin nettisivulla hiehojen merkityksestä kerrottaessa viittaus Hesekielin kirjaan: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 36:25–26)

Temppeli-instituutti irrottaa tämän Raamatun kohdan tekstiyhteydestään, joka liittyy Jumalan lupaukseen uudesta liitosta. Hesekielin kirjan luvut 36 ja 37 kertovat siitä, miten Jumala itse tekee uuden liiton kansaansa kuuluvien kanssa ja puhdistaa heidät kaikista heidän saastaisuuksistaan ja antaa heille uuden sydämen ja uuden hengen! Siinä ei tarvita temppeli-instituuttia eikä kolmatta temppeliä vaan yksinkertaisesti sitä, että kansa kääntyy Jeesuksen puoleen ja tunnustaa hänet Messiaakseen.

Temppeli-instituutti kerskuu sivustollaan kävijämäärillään. Toivoisin, että ketkään kristityt eivät vierailisi siellä. Vierailu ja pääsymaksun maksaminen ovat tämän epäraamatullisen instituutin toiminnan tukemista.

Myös suuri osa juutalaisista rabbeista vastustaa kolmannen temppelin rakentamista. Heidän mielestään uhripalvelus muuttui rukouspalvelukseksi, kun toinen temppeli tuhoutui. He myös varoittavat temppelin rakentamisen aiheuttavan katastrofin koko muslimimaailman kanssa. Jotkut maltilliset rabbit myös sanovat, että jos kolmas temppeli joskus rakennetaan, se rakennetaan rauhan aikana kaikkien kansojen rukoushuoneeksi, mutta ettei nyt olla tällaisessa tilanteessa.

Kristittyinä tärkein tehtävämme on rukoilla ja todistaa Jumalan omaisuuskansalle, että uhripalvelusta ei enää tarvita, sillä Jeesus uhrasi itsensä kertakaikkisena uhrina syntiemme tähden. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr. 10:8–10)

Edellä kerrotun hankkeen sijaan meidän kristittyjen Israelin ystävien on tärkeätä tukea toista temppelialueeseen liittyvää hanketta:  projektia, jossa siivilöidään temppelialueelta kaivettua maata.

Vuonna 1999 islamilainen järjestö ja temppelialueesta vastuussa oleva wakf kaivoivat yksipuolisesti ja laittomasti Al Aksa -moskeijan alaosaa muuttaakseen Salomon pylväskäytävän isoksi maanalaiseksi moskeijaksi. He kaivoivat 9 000 tonnia maata ja kuljettivat 400 kuorma-autolastillista tätä maata Kidronin laaksoon. Heidän tarkoituksenaan oli paitsi laajentaa omaa rukoustilaansa myös todennäköisesti hävittää sellaista arkeologista todistusaineistoa, joka viittaa juutalaisen kansan ja uskonnon pitkään historiaan kyseisellä alueella.

Arkeologit professori Gabriel Barkay ja Zachi Dvira alkoivat vuonna 2004 käydä systemaattisesti läpi laaksoon tuotua maa-ainesta. He halusivat tutkia sen siivilöimällä löytääkseen ja pelastaakseen arvokasta esineistöä ja tutkiakseen sitä. Viimeisten kahdentoista vuoden aikana lähes 200 000 vapaaehtoista on ollut heidän apunaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun temppelialueen alta kaivettua aineistoa on päästy tutkimaan.

Projektissa on löydetty kappaleita ruukuista ja lasiesineistä, luita, kiviä, huonekalujen koristuksia ja pylväiden sekä mosaiikkien osia.

Löytöjen joukossa on ensimmäisen temppelin papistoon kuuluvan perheen sinetti, toisen temppelin aikainen hopeinen kolikko, jossa on kuva heprealaisesta alef-kirjaimesta ja sanat ”Pyhä Jerusalem” hepreaksi. Toisessa kolikossa on teksti ”Siionin vapaudeksi”. Kolikko on roomalaisajalta ja liittyy juutalaisten kapinaan. Lisäksi on löydetty paljon muutakin aineistoa roomalaisten, bysanttilaisten, ristiretkeläisten ja muslimien valtakausilta.

Maa-aineistosta on käyty läpi noin 70 prosenttia yksityisen rahoituksen avulla. Nyt projekti toivoo saavansa loppurahoituksen Israelin hallitukselta. Hallitus pitääkin hanketta merkittävänä, sillä 13.10. 2016 peräti 24 YK:n koulutus- tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon hallintoneuvoston jäsenvaltiota äänesti päätöslauselman puolesta, jonka mukaan juutalaisilla ei ole yhteyttä Jerusalemin Temppelivuoreen eikä Länsimuuriin. Jäsenvaltioista 26 pidättäytyi äänestyksestä ja vain kuusi vastusti: Viro, Saksa, Liettua, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Suomi ei tällä hetkellä kuulu hallintoneuvostoon, vaan Pohjoismaita edustaa nyt Ruotsi.

Maa-aineisto, jota nyt tutkitaan, todistaa kiistattomasti palestiinalaishallinnon ja Unescon väitteiden valheellisuuden. Unescon päätös on aivan samalla tavalla epäraamatullinen kuin temppeli-instituutin toiminta. Mikäli hyväksymme sen, pitäisi meidän poistaa Raamatustamme kaikki kohdat, jotka liittyvät juutalaiseen kansaan ja uskontoon Jerusalemissa. Sen sijaan meidän tulee kaikin mahdollisin tavoin myötävaikuttaa siihen, että Unescon yleiskokous hylkäisi tämän päätöslauselman historian vääristelynä ja suoranaisena valheena loka-marraskuun vaihteessa 2017.

Jerusalem ja juutalaisen kansan historia ja tulevaisuus ovat tänäkin päivänä monenlaisten intressien kohteena. On tärkeää, että meillä kristityillä on selkeä ja raamatullinen perusta, jonka pohjalta arvioimme asioita. Kolme vuotta Kansanlähetyksen perustamisen jälkeen Eino J. Honkanen kirjoitti Kansanlähetyksen juutalaistyön aloittamisesta lähettämällä ryhmiä evankelioimistyöhön Juudeaan ja Galileaan.

Tänäkin päivänä Kansanlähetyksen juutalaistyössä haluamme olla evankeliumin asialla. Emme ole tekemässä täällä turvallisuus- emmekä asutuspolitiikkaa, mutta  haluamme, ettemme unohda, että juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa. Me olemme heidän välityksellään tulleet osalliseksi evankeliumista. Pyrimme rukouksin, sanoin ja teon antamaan todistuksen Jeesuksesta Messiaana ja syntien sovittajana juutalaisille, arabeille ja kaikille ihmisille Jerusalemissa, koko Israelissa ja kaikkialla maailmassa. Kansanlähetyksen päivitetty strategia toteaa: ”Olemme olemassa siksi, että evankeliumi tulee viedyksi kaikille ihmisille ja kaikille kansoille.”

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

 

 

Palasimme kesälomaltamme takaisin Jerusalemiin. Kaupungin fyysinen sekä hengellinen helle on ollut tyrmäävää. Uutisissa kerrotaan jatkuvasti erilaisista väkivaltarikoksista ja korruptiosta. Parhaillaan

Noin tuhat poliisia ja sotilasta oli turvaamassa yli kahdenkymmentuhannen ihmisen pride-marssia Jerusalemissa. Kuva: Tuula Siljanen

Pyhässä maassa taistellaan arvoista

Palasimme kesälomaltamme takaisin Jerusalemiin. Kaupungin fyysinen sekä hengellinen helle on ollut tyrmäävää. Uutisissa kerrotaan jatkuvasti erilaisista väkivaltarikoksista ja korruptiosta. Parhaillaan käydään oikeudenkäyntiä pääministeriä vastaan. Pyhä maa ja Jumalan omaisuuskansan käytös ovat näyttäneet toiset kasvonsa ja muistuttaneet meitä siitä, miten Jeesus itsekin itki Jerusalemia.

Eilen illalla, torstaina 3.8.2017, järjestettiin Jerusalemissa suuri homomarssi. Tietojen mukaan siihen osallistui reilut 20 000 ihmistä. Marssi on toteutettu kymmenien vuosien ajan Tel Avivissa, mutta jo useana vuonna se on järjestetty myös Jerusalemissa, vaikka ortodoksijuutalaiset vastustavat sitä. Israelin päärabbin lausunnon mukaan marssia ei pitäisi järjestää Jerusalemissa, koska se ei ole sopusoinnussa tämän pyhän kaupungin arvojen kanssa. Hän on kuitenkin jyrkästi kieltänyt väkivaltaisuudet marssin vastustamiseksi.

Turvatoimet olivat tiukat. Kuva: Tuula Siljanen.

Yritin eilen illalla päästä marssijoita lähelle. Turvatoimet olivat kuitenkin valtavat. Noin tuhat poliisia ja sotilasta oli turvaamassa marssin kulkua. Marssijat kulkivat Jerusalemin keskustassa Kellopuistosta Itsenäisyyspuistoon, jossa tapahtuma jatkui. Teitä oli suljettu aidoilla ja isoilla kuorma-autoilla. Niiden lisäksi poliisit olivat vartiossa, jotta kukaan ei pääsisi lähelle marssijoita. Yhtenä syynä on varmasti se, että vuoden 2015 marssin aikana nuori naismarssija puukotettiin kuoliaaksi. Kuvaaminen oli hankalaa, kun jouduin seisomaan niin kaukana.

Oli mielenkiintoista kuunnella katselijoiden ja poliisien keskusteluja. Ne olivat varsin asiallisia, mutta jotkut katselijat halusivat mennä ihan kadun viereen ja heille tuli kovaa sanaharkkaa poliisien kanssa. Eräs vanhempi nainen haukkui törkeästi yhden nuoren naispoliisin vieressämme. Toiset katselijat puolustivat poliisia, ja käynnissä olikin pian kuuma väittely marssista ja sen turvajärjestelyistä. Poliisit tietysti vain hoitivat tehtäväänsä.

Marssista oli uutisoitu radiossa jo pari päivää ja nostettu esiin homo- ja lesboparien oikeutta adoptioon, hedelmöityshoitoihin ja kohdun vuokraukseen. Olin juuri kesälomalla kotimaassani seurannut esimerkiksi kristillisen televisiokanavan Israel-ohjelmien tarjontaa. Suren sitä, että meillä Raamattuun uskovilla kristityillä on helposti niin idealistinen kiiltokuva Jumalan omaisuuskansasta Israelista. Meillä on kiusaus kohdistaa kristittyinä mielenkiintomme vaikkapa juutalaisten tapojen noudattamiseen, Israelin kadonneisiin heimoihin, Samarian vuoriin ja maahanmuuttoon. Israelissa on samaan aikaan menossa paljon vakavampia asioita, jotka vievät Jumalan kansaa yhä kauemmas pyhästä Jumalasta ja Jeesus-Messiaasta. Ortodoksijuutalaiset, jotka edustavat täällä Jumalan lakia ja sen tulkintaa, ovat myös joutuneet kauemmaksi Jumalan sanasta ja innostuneet omista selityksistään.

Jumalan sanasta on täälläkin luovuttu, ja Pyhä maa huutaa evankeliumia Jumalan armosta Jeesus-Messiaassa. Meidän kristittyjen pitäisi ennen kaikkea tukea evankeliumin asiaa ja vahvistaa täällä toimivia erikielisiä messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen seurakuntia. Myös taloudellisen tuen pitäisi kohdistua evankeliumin asiaan. Rukoillaan, ettei sielunvihollinen eikä oma lihamme saa meitä johdettua sivuraiteille!  ”Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.” (Job 34:21) Jumala näkee minun ja sinun yksittäiset ja isommat harha-askeleet. Hän näkee myös oman kansansa harha-askeleet ja väärät tiet. Rukoillaan, että hän armossaan palauttaisi meidät oikealle tielle nimensä tähden. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä etiopianjuutalaisten parissa.

 

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille. Vuoden

Missioforumissa on asiaa kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Missioforumissa asiaa lähetys- ja pakolaistyöstä

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Vuoden 2017 Missioforumissa keskiössä on lähetystyö Virossa. Tapahtumassa kuullaan uutisia myös  lähetyslentotyöstä Keniassa, juutalaistyöstä Lähi-idässä, pakolaistyöstä Kreikassa ja raamatunkäännöstyöstä Papua-Uudessa-Guineassa.

Mukana tapahtuman ohjelmassa ovat esimerkiksi lähetysteologi Jaakko Rusama Kirkon lähetystyön keskuksesta, piispa Joel Luhamets Viron ev.lut. kirkosta, kansainvälisen työn sihteeri Anssi Nurmi Turun arkkihiippakunnasta, Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola, lähetys- ja aikuistyön sihteeri Liisa Pihkala Janakkalan seurakunnasta, lähetyssihteeri Markus Silvola Olarin seurakunnasta, rovastikuntakoordinaattori Jukka Paananen Inkerin kirkosta sekä Kansanlähetysopiston lähetyslinjan ja kansainvälisyyslinjan opiskelijat.

Ohjelma ja ilmoittautuminen: http://sekl.fi/event/missioforum-2017/

Missioforum-video Youtubessa:

Suuressa mukana:

Missioforum 1.-2.4. 2017

Viron lähetystyöntekijöiden Mirva ja Kai Lappalaisen esittelyvideo seurakuntatyöstä Lasnamäellä:

Tapahtuma Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/1809524112705788/