Avainsana-arkisto: jumalanpalvelus

Aina ei pääse kirkkoon tai joskus haluaa perehtyä pyhäpäivän teemaan ja teksteihin monesta eri näkökulmasta. Toivoisi pääsevänsä Kansanlähetysopistolle useammin, mutta

Jumalanpalveluksia ja ajankohtaista asiaa avaimia.net-kanavalla

Aina ei pääse kirkkoon tai joskus haluaa perehtyä pyhäpäivän teemaan ja teksteihin monesta eri näkökulmasta. Toivoisi pääsevänsä Kansanlähetysopistolle useammin, mutta sinne on niin pitkä matka. Näihin ja moniin muihin tarpeisiin vastaa sunnuntaisin mediatiimi lähettämällä opistolta jumalanpalveluksen. Voit katsoa sieltä suoraa videolähetystä alkaen kello 13 internetin avaimia.net- kanavalla.  Saarna tallennetaan avaimia.net-kanavalle myös myöhemmin kuunneltavaksi ja katseltavaksi.

Miestenpäivien viikonlopun 5.11.2017 saarna Kansanlähetysopistolla.

Avaimia.net-kanava sisältää myös muuta. Viikoittainen Raamattubuffet on siellä sunnuntaiaamuista lähtien kuultavana, ja kaikki muut viikon ohjelmat tallentuvat kanavalle uudelleen kohdattavaksi lähetysviikon jälkeisenä maanantaina.

Raamattubuffet 4.12.2017, Pirkko Valkama, Anssi Savonen, Juhani Koivisto

Avaimia.net-kanavalla on päivittäistä sisältöä. Raamattuavain-opetuksia voi kuunnella maanantaista perjantaihin koko päivän. Lauantaisin kuultavana on osia Raamattuavain Extrasta ja Lähetysavain-ohjelma. Päivittäinen sisältö löytyy kanavan Kanavalla nyt-toiminnosta.

Avaimia.net on mahdollisuus, joka avulla voit lähettää ystävillesi hyvää sisältöä. Jaa rohkeasti ohjelmia sosiaaliseen mediaan ja kerro avaimia.net-kanavasta – moni alkaa iloiten kuunnella ja katsella näitä sisältöjä. Jumalan sana ei tyhjänä palaa.

Lauantain 9.12.2017 Raamattuavain Extran keskusteluosuus on jo ennakkokuuntelussa kanavalla. Kuuntelemaan pääset tästä linkistä.  Vieraana siinä on Uusi Tie -lehden toimittaja Mari Turunen, ja keskustelemme hänen viime kuussa julkaistun kirjansa pohjalta ajankohtaisesta teemasta: Kääntyneet – ex-muslimien painostus Suomessa.

Siunattuja hetkiä avaimia.net kanavan sisältöjen parissa!

Veijo Olli

Huomaa! Kansanlähetysopiston jumalanpalvelusten videolähetykset ja Raamattubuffet-ohjelmat ovat tauolla kesä- heinä- ja elokuussa.

Lahjoita tähän työhön:


 

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen. Edeltäneiden

Kasteseurue Mekanissan kirkon alttarilla.

Kirkkoreissulla Etiopiassa

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen.

Edeltäneiden arkipäivien vilkkaassa ja sekavassa liikenteessä olen jo oppinut kunnioittamaan Mirjamin taitoa käsitellä vanhaa ja oikuttelevaa autoaan. Jäisi minulta ja monelta muultakin tekemättä. Auton ilmastoinnissa on parasta kierrättää sisäilmaa – paikoitellen tuskin näemme eteemme sankan mustan pakokaasun seasta, kun osumme lähelle paikallista bussia.

Lähetystyöntekijä Etiopian liikenteessä

Mirjami Uusitalo on oppinut selviytymään Etiopian liikenteessä.

Saavumme Mekanissan kirkkoon mielestämme ajoissa jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Silti alttarille on jo kerääntynyt aikamoinen väkijoukko ja pappi lukee liturgiaa. Käy ilmi, että meneillään on kastetoimitus.

Valkoiseen puettuja lapsia puolivuotiaasta taaperoon liitetään parhaillaan Jumalan perheväkeen ja jokaisen puoli sukua on kerääntynyt ympärille katselemaan. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kastetoimitus noudattaa tarkalleen samaa kaavaa kuin suomalainenkin. Tutulta näyttää myös se tapa, jolla alttarilla seisovat äidit pitävät rautaisella otteella hallussa kastettavan kuopuksen vilkkaita isoveljiä.

Paikallinen nainen tulee antamaan Mirjamille kolme poskisuukkoa ja minulle lämpimän kädenpuristuksen. Hän on ollut aikaisemmin lähettiperhe Kaitaisen taloudenhoitaja ja ihastelee sitä, että minä olen nyt Tapani Kaitaisen seuraaja Etiopian-työmme aluekoordinaattorina Suomessa. Meitä lähestyy myös arvokas herrasmies ja kysyy, haluaisinko jumalanpalveluksen ajaksi tulkin. En toki, kun minulla on vieressäni oma raamatunkäännöstyön ammattilainen, mutta mukava kuitenkin, että kysyttiin.

Kysyjän ei ollutkaan kovin vaikea päätellä, kuka saattaisi tarvita tulkkia. Olemme kirkon ainoat valkoihoiset. Minä herätän vaaleudellani enemmän huomiota kuin Mirjami; viimekesäisestä Suomen rusketuksestani ei ole näin helmikuussa enää jälkeäkään ja maastoutuminen on mahdotonta. Lapset käyvät silmät ymmyrkäisinä silittämässä varovasti käsivarttani, rohkeimmat haluavat kätellä. Onhan siinä kavereille kertomista, kun on saanut koskettaa valkoihoista.

Lähetystyöntekijä kirkossa.

Vaalea iho on ihmettelyn aihe.

En oikein huomaakaan, missä kohtaa kastetoimitus loppuu ja varsinainen jumalanpalvelus alkaa. Synnintunnustusosio on pidempi ja monimutkaisempi kuin olen aiemmin missään luterilaisessa kirkossa nähnyt. Mirjami kuiskaa, että hänellekin tämä kaava on uusi, ja hän on sentään viettänyt Etiopiassa jo 23 vuotta.

Yhteislaulua johtava kuoro on pukeutunut juhlalliseen eurooppalaistyyliin, mutta energia on aidon afrikkalainen. Mirjamin mukaan luterilaisen Mekane Yesus -kirkon seurakunnissa on keskenään suuria eroja monessa muussakin asiassa, mutta varsinkin karismaattisuuden asteessa ja siinä, millaista liikuntaa ylistyslaulun aikana harrastetaan. Tämä pääkaupungin kirkko on kesympää lajia.

Jumalanpalvelus Etiopiassa

Amharankielistä ylistysmusiikkia kuorokaapuun puettuna.

Kun jumalanpalvelus on kestänyt tunnin, ylistysosuus on vielä kesken ja sisään valuvat ihmiset ovat suunnilleen täyttäneet kirkon. Meidän täytyy jo jatkaa matkaa seuraavaan sovittuun paikkaan. Kirkon portinpielessä istuva kerjäläismies huomaa hänkin vaalean ihomme ja seuraa meitä autolle sitkeästi almua anellen. Mirjami heltyy ja ojentaa pienelle rakoselle avatusta ikkunasta muutaman kolikon. Aamupäivän saldo on hyvä monelta kannalta: apua köyhälle miehelle, silityksiä minulle ja uusia kastettuja lapsia Jumalan perheväkeen.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.
Lahjoita tähän työhön:


Olen saanut työskennellä usean vuoden ajan Japanissa Länsi-Japanin ev.lut. kirkon Awajin ev.lut. seurakunnan pastorina. Japanissa lähes kaikki seurakunnat, joitakin niin

Japanilaisen seurakunnan pastorina

Olen saanut työskennellä usean vuoden ajan Japanissa Länsi-Japanin ev.lut. kirkon Awajin ev.lut. seurakunnan pastorina. Japanissa lähes kaikki seurakunnat, joitakin niin sanottuja megaseurakuntia lukuun ottamatta, ovat yksipappisia seurakuntia. Suuremmissakin seurakunnissa on siis usein vain yksi palkattu työntekijä, seurakunnan pastori, kaikkien muiden toimijoiden ollessa vapaaehtoisia. Eräs suomalainen totesikin aikanaan, että harvoin toteutuu niin puhtaasti lauma ja paimen -ajattelu kuin japanilaisessa kontekstissa.

Tämä tarkoittaa sitä, että seurakunnan pastori kantaa lopullisen vastuun niin seurakunnan hengellisestä, taloudellisesta kuin toiminnallisestakin puolesta. Ei siis ihme, että monessa japanilaisessa seurakunnassa toiminta on kutistunut varsin vaatimattomaksi. Tätä taustaa vasten joskus hymyilimme vaimoni Marin kanssa, kun meiltä kysyttiin mitkä ovat seurakunnassamme lapsityön painopistealueet. Sillä hetkellä vastaus oli: jotta meillä olisi lapsityötä. Kiitollisena saamme todeta, että Jumala vastasi rukoukseemme ja viimeisen kahden vuoden ajan 10-20 lasta on kokoontunut joka viikko kirkolle toimintaan, jossa he ovat myös, ja meidän mielestämme ennen kaikkea, kuulleet Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan.

Mari ja Daniel Nummela

Mari ja Daniel Nummela. Kuva: Philippe Gueissaz

Lähettipariskuntana olemme olleet niin onnellisessa tilanteessa, että meitä on ollut kaksi tekemässä työtä seurakunnassa. Kahdenkin ihmisen työpanos on kuitenkin osoittautunut varsin rajalliseksi rakennushankkeiden ja kasvavan seurakunnan keskellä. Siksi yksi tavoitteemme on ollut kasvattaa seurakuntalaisia pitämään raamattupiiriä ja ottamaan vastuuta myös muusta toiminnasta. Järjestimme jopa pienimuotoista koulutusta tätä varten. Tulokset ovat kuitenkin olleet laihempia kuin odotimme. Rukouksemme onkin nyt, että tulevaisuudessa Jumala antaisi Awajille lisää toiminnasta vastuuta ottavia seurakuntalaisia.

Olemmeko saaneet elää herätyksessä?

Awajin seurakunta on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut 7 jäsenen seurakuntaperheestä 36 jäsenen suurperheeksi. Vaikka luvut kuulostavat suomalaiseen perspektiiviin kovin vaatimattomilta, niin Japanissa, jossa kristittyjen määrä on pitkään pysynyt alle 1%:ssa tai jopa laskenut, tämä on suurta kasvua.

Awajin seurakunta sai oman kirkkorakennuksen.

Awajin seurakunta sai oman kirkkorakennuksen.

Viimeisen neljän vuoden aikana seurakunta toteutti rakennusprojektin, jonka seurauksena nousseeseen kirkkoon on kahden edellisen vuoden aikana kokoontunut useamman kerran yli 100 henkilöä. Elääkö seurakunta herätyksen keskellä? Tätä kysymystä meiltä on Marin kanssa toisinaan kysytty. Kysymyksellä on varmasti oma yhteytensä siihen herätyksen kaipuuseen, jota moni rukoilee myös Suomen kansan ylle. Mutta mitä herätys on ja mistä se alkaa? En osaa antaa kysymykseen tyhjentävää vastausta, mutta ajattelen, että herätys alkaa meidän jokaisen sydämestä. Herätys alkaa siitä, että itse käännymme Jumalan puoleen, elämme lähellä sanaa ja sakramentteja ja annamme niiden vaikuttaa elämässämme.

Mikä on tärkeämpää kuin numerot ja keskiarvot?

On tietysti ollut mitä iloisinta elää tällaisen tilanteen keskellä. Vaarana on kuitenkin alkaa keskittyä työssä numeroihin ja tilastoihin. Ikään kuin numerot ja tilastot kertoisivat siitä, miten seurakunnalla menee hengellisesti. Tätä pohdintaa jouduimme käymään esimerkiksi viime jouluna, kun suuresti mainostamamme ja laadukkaasti toteutettu joulukonserttimme keräsi vain 52 henkeä yleisöön. Tämä oli monelle seurakuntalaiselle pienoinen pettymys. Kun seurakuntaneuvostossa arvioimme konsertin toteutumista, saimme kuitenkin yhdessä todeta, että konsertti oli varsin onnistunut. Musiikki oli tasokasta ja hengellinen sanoma selkeä. Yleisössä oli myös useita uusia henkilöitä asuinalueeltamme sekä seurakuntalaisten kutsumia ei-kristittyjä ystäviä.

japanilaisen seurakunnan pastorina

Myös jumalanpalveluksessa huomaan toisinaan laskevani läsnäolijoita ajatellen, että jos vielä muutama tulisi niin se tekisi kävijäkeskiarvolle hyvää. Niin tärkeää kuin se seurakunnan kasvulle onkin, jumalanpalveluksessa ei kuitenkaan ole keskeistä kävijäkeskiarvo tai sinä pyhänä kerätyn kolehdin määrä. Keskeistä on yhteinen rukous, laulu ja se, että sanaa julistetaan puhtaasti ja sen mukaan pyritään myös elämään jumalanpalveluksesta kotiin palattuamme. Emmehän me kokoonnu jumalanpalvelukseen voittajina vaan monin tavoin haavoitettuina ja epäonnistuneina. Jumalan eteen saamme tulla syntisinä joiden toivo lepää Jeesuksen ristintyön varassa. Tämän evankeliumin sanan julistamisen olen kokenut pastorina ensisijaiseksi vastuukseni. Varsin haastava ja nöyrälle paikalle laittava työsarka.

 

Vastatuuleen puskemista

Toisinaan on kuljettava myös navakkaan vastatuuleen. Seurakuntalaisten välit rakoilevat ja kolehtien määrä menee laskusuuntaan. Jos myötätuulen puolella on suhteellisen helppo muistaa, ettei kokemamme siunaus ole meidän ansiotamme vaan Jumalan aikaansaannosta, niin vastatuulessa tulee usein mietittyä mitä nyt on tullut tehtyä väärin.

Japanilaisessa kontekstissa monet ongelmat syntyvät kokemuksemme mukaan puhumattomuudesta ja siitä, että standardi ratkaisu ongelmien ilmetessä on katkaista suhde seurakuntaan ja lopettaa jumalanpalveluksessa käynti. Jotkut ovat ihan suoraan sanoneetkin, että aika on ainoa asia joka riidoissa auttaa. Itse olen kuitenkin kuvannut tätä ratkaisua siivousmenetelmänä jossa roskat vain työnnetään maton alle –  ennen pitkää ne putkahtavat sieltä taas keskelle huonetta. Toinen ongelma on myös se, että mitä pidemmäksi ero seurakunnasta venähtää sitä vaikeampaa on uudelleen palata seurakunnan yhteyteen.

Japanissa on tärkeää opettaa, että jumalanpalvelukseen ei ensisijassa kokoonnuta ihmissuhteiden tähden vaan Jumalan eteen; sanan ja sakramenttien hoidettavaksi. Toisaalta on hyvä korostaa myös yhteyden tärkeyttä, niin ehtoollisella kuin kahvipöydässä. Awajin seurakunta onkin jo edellisten lähettien aikana saanut positiivisen maineen jumalanpalveluksen jälkeisistä pitkistä kahvihetkistä joihin suurin osa jumalanpalveluskävijöistä osallistuu. Kahvipöydän äärellä on hyvä jakaa elämän iloja ja suruja.

Kaiken kaikkiaan työ japanilaisessa seurakunnassa on haastavaa. Siinä saa laittaa kaikki omat lahjansa likoon. Lähettien kesken lisäämme tähän usein: sekä ne lahjat joita itsellä ei ole… Lähetystyötä ei onneksi tarvitse eikä voi tehdä omassa voimassa. Työn voimavarat lepäävät meitä enemmän Jumalan ja lähettäjien varassa. Kiitos, että sinäkin olet suuressa mukana!

Teksti:  Daniel Nummela, Kansanlähetyksen työntekijä Japanissa
Kuvat: SEKL arkisto, Mika Järvinen, Daniel Nummela

Lahjoita tähän työhön:


Pietarin Kirotshnaja-kadulla sijaitseva luterilainen Pyhän Annan kirkko on monille kaupunkilaisille tuttu neuvostovuosilta, jolloin siellä toimi elokuvateatteri Spartak. Myöhemmin tulipalossa kovia

Neuvostoajan teatterista Herran huoneeksi

Pietarin Kirotshnaja-kadulla sijaitseva luterilainen Pyhän Annan kirkko on monille kaupunkilaisille tuttu neuvostovuosilta, jolloin siellä toimi elokuvateatteri Spartak. Myöhemmin tulipalossa kovia kokenut kirkkorakennus luovutettiin viime vuonna Inkerin kirkon hallintaan ja siitä on tarkoitus tehdä nuorisokeskus.

Päätös Pyhän Annan kirkon palauttamisesta kirkolliseen käyttöön tehtiin 18. marraskuuta 2002. Muutamaa viikkoa myöhemmin kirkossa syttyi aamuyöllä tulipalo. Syylliseksi todettiin kirkon vahti, joka oli syytteen mukaan nukahtanut tupakka suussa.

Pastori Aleksandr Kudrjavtsevin mukaan tämä selitys ei ole kovin todennäköinen, koska vahdin huone ei palanut. ”Todennäköisesti tulipalon syy oli jossain muualla, mutta on vaikea sanoa, mikä se oli. Vaihtoehtojen kirjo on laaja: tuhopoltosta rikkinäisiin sähköjohtoihin”, Kudrjavtsev sanoo venäläisessä Village-verkkolehdessä.

anna2

Palossa kirkon katto romahti ja sisätilat tuhoutuivat pahasti. Tämän jälkeen kirkko seisoi pitkään raunioituneena, kunnes Pietarin kaupungin hallinto puuttui tilanteeseen. Kirkon julkisivu restauroitiin ja katto korjattiin. Vuonna 2013 kirkko siirtyi Inkerin kirkon hallintaan.

Kunnostustöitä ja yhteisön rakentamista

Pyhän Annan kirkon toiminnasta vastaa tällä hetkellä Raivolan seurakunnan kirkkoherra Aleksandr Kudrjavtsev. Hän työskentelee myös Inkerin kirkon keskuskansliassa kiinteistövastaavana. Inkerin kirkon omistuksessa on kiinteistöjä eri puolilla Venäjää.

Pyhän Annan kirkon tulipalosta on kulunut yli kymmenen vuotta, mutta kirkon sisätiloissa näyttää siltä kuin se olisi tapahtunut äskettäin. Tilojen korjaamiseen tarvitaan paljon rahaa.
”Toivomme saavamme apua myös valtiolta ja aiomme tehdä anomuksen kulttuuriministeriöön. Tällä hetkellä käytämme kuitenkin voimavaroja ennen kaikkea siihen, että täällä muodostuisi yhteisö, olisi elämää ja järjestettäisiin tapahtumia. Haluamme kiinnittää kaupunkilaisten huomion tähän historialliseen kulttuurikohteeseen, joka on pyhä paikka. Jumalan avulla pyrimme keräämään vähitellen varat myös kunnostustöihin”, Kudrjavtsev sanoo.

Liikkeelle täytyy kuitenkin lähteä siitä, että kirkkoon saadaan sähköt ja keskuslämmitys. Rakennuksen toiseen kerrokseen on remontoitu pieni kappeli, jossa pidetään sunnuntaisin venäjänkielisiä ja englanninkielisiä jumalanpalveluksia.

Taiteella on paikkansa kirkossa

Elokuussa Pyhän Annan kirkossa avattiin nuorten taitelijoiden näyttely otsikolla ”Ihminen materiaalina”. Erilaisilla tekniikoilla työskentelevät taiteilijat pohtivat teostensa kautta luonnollisen harmonian prosessia, joka heidän mukaansa syntyy vain luovan ihmisen dialogissa luodun ihmisen kanssa.

Aleksandr Kudrjavtsev toteaa klassisella musiikilla ja taiteella olleen aina paikkansa luterilaisessa kirkossa. Kirkko on usein ollut paitsi hengellisen elämän keskus, myös kulttuurikeskus. ”Meille oli täysin luonnollista avata kirkon ovet nuorille taiteilijoille, jotka halusivat omalta osaltaan antaa työpanoksensa ja varojaan kirkon kunnostukseen. Osittain heidän ansiostaan lattia on nyt katettu niin, että kirkossa on turvallista kulkea. Ennen näyttelyn avautumista kirkosta raivattiin monta säiliöllistä rakennusjätettä.”

Pyhän Annan kirkosta toivotaan muodostuvan eri toimijoiden käytössä oleva nuorisokeskus, jossa nuoret voisivat vaihtaa mielipiteitä ja käydä keskustelua – ja tietysti myös osallistua jumalanpalveluksiin. Tiedottamiseen Annan kirkon yhteisö käyttää nykyaikaisia keinoja. Heillä on oma kotisivu ja he ovat esillä sosiaalisessa mediassa.

Jatkossakin kirkossa tullaan järjestämään näyttelyitä, elokuvanäytöksiä ja konsertteja. Marraskuun lopussa järjestettävän kristillisen elokuvan festivaalin aikana kirkossa on tarkoitus esittää nuorten ohjaajien kokeilevia elokuvia. ”Kulttuuritapahtumien sisältö ei tietenkään voi sotia kristillistä moraalia ja etiikkaa vastaa”, Kudrjavtsev rajaa.

Pyhän Anna kirkossa kaikuvat taas sanat ja sävelet Jumalan kunniaksi. Vaikka jumalanpalvelusyhteisön käyttämä pieni kappeli on karu ja yksinkertainen, on rappion vuosista muistuttavien seinien sisällä nyt elämää.

Pyhän Annan kirkon vaiheet:
- Valmistui 1779 saksalaisen luterilaisen seurakunnan käyttöön. Kirkossa oli paikat 1500 hengelle. 
- 1900-luvun alussa seurakuntaan kuului noin 12 000 jäsentä. 
- 1935 kirkko suljettiin ja muutamaa vuotta myöhemmin rakennuksessa avattiin elokuvateatteri Spartak. Rakennuksessa tehdyissä muutostöissä kirkon sisäosaa koristaneet maalaukset tuhottiin lähes täysin.
- Vuodesta 1992 vuoteen 1997 saksalaisen luterilaisen kirkon seurakunta kokoontui Annan kirkolla jumalanpalveluksiin sunnuntaisin, mutta muina päivinä rakennuksessa toimi edelleen elokuvateatteri ja disko. 
- 2002 kaupungin hallinto nosti kanteen rakennuksen palauttamisesta kirkolle ja päätös palauttamisesta tehtiin marraskuussa 2002.
- 2013 kirkko siirtyi Inkerin kirkon hallintaan.

Miina Makkonen
Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen lähettäjäyhteyksien koordinaattorina. Hän on toiminut lähetystyössä Venäjällä vuosina 1998 – 2011.

Aleksandr Kudrjavtsevin sitaatit ovat Village-nettisivustolta www.the-village.ru. Sen lisäksi lähteenä on käytetty Pyhän Annan kirkon kotisivuja www.st-anna.ru ja Inkerin kirkon kotisivuja www.inkerinkirkko.fi.