Avainsana-arkisto: Jumala

”Rohkaise aina lapsen mielenkiintoa tietoa ja totuutta kohtaan, kannustivat Susanna ja Jasu Markkanen vetämässään kanavassa Kansanlähetyspäivillä lauantaina. Siinä pohdittiin, miten

Susanna ja Jasu Markkasen vetämässä kanavassa pohdittiin, miten vanhempana voisi vastata viisaasti lasten vaikeisiin kysymyksiin.

Kun lapsi kysyy vaikeita

”Rohkaise aina lapsen mielenkiintoa tietoa ja totuutta kohtaan, kannustivat Susanna ja Jasu Markkanen vetämässään kanavassa Kansanlähetyspäivillä lauantaina. Siinä pohdittiin, miten voisi vanhempana vastata viisaasti, kun lapsi kysyy vaikeita.

Markkaset ovat viiden 4–15-vuotiaan lapsen vanhempia Hämeenlinnan Rengosta. Jasu on matemaattisten aineiden opettaja, Susanna kielten opettaja. Molemmat ovat tiiviisti mukana Kansanlähetyksen perhetyössä.

Lapsen tieto on pirstaleista ja jäsentymätöntä, eikä siitä pystytä hetkessä rakentamaan loogista ja eheää kokonaisuutta, vaan on edettävä vähän kerrallaan.  Markkaset muistuttivat, että lapsi on vastaanottavaisin silloin, kun hänelle itselleen herää kysymyksiä. Siksi perheeseen kannattaa luoda keskustelun ja luottamuksen ilmapiiri. Lapsen ajattelun tason voi yrittää selvittää kyselemällä.

– Muista, että olet etuoikeutettu, kun lapsi kysyy sinulta asioita, olitpa sitten vanhempi, isovanhempi, kummitäti tai vaikka pyhäkoulunopettaja, totesi Susanna Markkanen.

– Ei myöskään ole noloa, jos vanhempi ei heti tiedä vastausta. Sitä voidaan etsiä yhdessä. Lapsi oppii, että vakaumus ei kaadu siihen. Joskus voi myös esittää hyviä ja vilpittömiä kysymyksiä ja kysyä perusteita erilaisille väitteille, jatkoi Jasu Markkanen.

– Ole rohkeasti oma itsesi. Kysymykset voidaan ohjata sille vanhemmalle, jonka vahvuuksiin asia kuuluu. Jos lapset meillä kysyvät evoluutioon tai apologiaan liittyviä kysymyksiä, sanon, että kysytäänpä isältä, mainitsee Susanna Markkanen esimerkkinä.

Pariskunta muistutti, että kaikki totuus on Jumalan totuutta ja hän voi käyttää sitä työkalunaan. Tiede ei ole vihollinen, vaan työkalu.

– Jos älylliset kysymykset jäävät ilman vastausta, uskonnollinen vakaumus kärsii. Tiede ei ole vihollinen, vaan työkalu. Tiede on menetelmä, joka ei pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta. Korosta kuitenkin eroa menetelmän ja maailmankuvan välillä, datan ja tulkinnan välillä. Fossiilit esimerkiksi ovat osa Jumalan totuutta, mutta tulkinnasta voidaan olla eri mieltä. Siksi on tärkeää itse tietää, mihin uskoo ja miksi, Jasu Markkanen muistutti.

Lapsen ikä, käsityskyky ja herkkyys on otettava huomioon vastauksissa. Keskustelussa nousi esiin, että taivas esimerkiksi voi pienestä lapsesta tuntua paikalta, jonne hän ei halua, koska on paljon kivempaa leikkiä leluilla kotona.

– Minä saattaisin sanoa, että taivaassa on paljon parempia leluja, vaikka oikeasti tiedän vain sen, että siellä kaikki on täydellistä ja ihanaa. Mikään ei ole pielessä. Itse kyselin pienenä äidiltäni, saako taivaassa syödä jäätelöä joka päivä. Olin kiitollinen hänen vastauksestaan: saa syödä, Susanna Markkanen kertoo.

Kanavassa pohdittiin myös, miten voi kertoa lapselle Jeesuksen ristinkuolemasta, helvetistä tai kristittyjen vainoista.

–  Jos kertoo Jeesuksen ristinkuolemasta, on tärkeää kertoa samalla kerralla ylösnousemuksesta, jotta päällimmäiseksi jää voittofiilis, Susanna Markkanen sanoi.

Teksti ja kuva: Marjaana Perttula

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä

Kiitollinen Kansanlähetyksen 50 vuodesta!

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä Elsa, kohtalon lapsi ja seurasi jännityksellä Lähi-idän kiristyvää tilannetta. Urho Kekkonen oli juuri lupautunut ehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.”

Tällä tavoin Kansanlähetyspäivillä julkaistavassa juhlakirjassamme kuvataan maanantaita, jolloin joukko miehiä kokoontui Helsingin Salomonkadulle perustamaan Kansanlähetystä. Ylioppilaslähetyksen toimitilan naapurissa ei varmaankaan tiedetty, että seinän takana Eino J. Honkasen nuijankopautuksella muutetaan maailmaa ja monen ihmisen arkea ja ikuisuuskohtaloa.

Kansanlähetyksen perustamispäivälle merkitty ensimmäisen hallituskokouksen pöytäkirja on jo nurkastaan hiirenkorvalla. Kokouksessa valittiin toimihenkilöitä (puheenjohtajina Eino J. Honkanen ja Per Wallendorf), ensimmäiset työntekijät (kotimaan sihteeriksi Matti Väisänen, lähetyssihteeriksi Juhani Lindgren sekä taloudenhoitajiksi Kalle Jalkanen ja Yrjö K. Lehtonen), keskusteltiin lähetyskoulutuksen aloittamisesta ja päätettiin yhteisöjäsenmaksun suuruus.

Lähetysherätysliike syntyi suomalaisen herätyskristillisyyden jatkumoon muutaman vuoden neuvottelutuskien jälkeen. Ajankohtaisina mausteina olivat Oulun profetia, Neuvostoliiton pelko ja ekumeenisen liikkeen kriisi. Moni alkoi Jumalan pyhyyden kohdatessaan kysellä sielunsa tilaa. Sanankuulossa kävijöiden määrä kasvoi. Ihmisiä tuli uskoon, uskovat lähtivät liikkeelle. Ei tällaisia herätyksen aikoja aina ole.

Kun tulin nuorena Kansanlähetykseen, herätyksen ajat olivat jo menneet. Hedelmä oli kuitenkin säilynyt. Jäin Kansanlähetykseen, koska löysin paikan, jossa arvostettiin ja opetettiin Jumalan sanaa. Lisäksi olin saanut sisäisen kutsun lähetystyöhön ja evankeliumin levittämiseen, ja etsin paikkaa sen toteuttamiseen.

Kun luin Kansanlähetyksen työntekijöiden kuvauksia lähetystyön tarpeista ja sen teologisista perusteista, sydämeni syttyi vieläkin enemmän. Sitouduin Kansanlähetykseen, koska huomasin sydämessäni palavan samanlaisen innon Raamatun ja maailman evankelioimisen puolesta. Täällä väki ei halunnut olla vain itse uskossa ja sulkea sydäntä toisilta. Haluttiin mennä ja julistaa, pelastaa sieluja helvetistä taivaaseen, sillä Jeesuksen tulemus ja tuomiopäivä ovat lähellä. Suuri missio synnytti suuria näkyjä.

Lähdin nuoruuden innolla liikkeelle kuten moni muukin. Ikää on tullut sekä Kansanlähetykselle että minulle, mutta sama tuli Jeesuksen ja Jumalan sanan puolesta sydämessä palaa edelleen. Ja olen kiitollisena havainnut, että se palaa tuhansissa muissakin. Kiitos teille, jotka olette viidenkymmenen vuoden aikana kulkeneet tällä matkalla mukana!


Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.5.2017.

Kansanlähetys täyttää 50 vuotta 29.5.2017.

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa. Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.

Kuva lähettien matkaansiunaamisesta vuoden 2016 Kansanlähetyspäiviltä. (Kuva Philippe Gueissaz)

Juhlaa Kansanlähetyksessä: Viisi uutta lähetystyöntekijää

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa.

Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Piispaa avustavat lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, lähetysjohtaja Mika Tuovinen sekä apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä on kirkkokahvit. Lähetysjuhla alkaa kirkkokahvien jälkeen noin kello 16. Juhlassa tervehdyksen tuovat Teijo Peltola, Matti Repo, Mika Tuovinen ja uudet lähetystyöntekijät. Nyt siunattavat uudet lähetystyöntekijät suuntaavat työhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Lähi-itään.

Kansanlähetys täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Järjestön taustalla oli 1960-luvun herätyksen aika, jolloin monet nuoret kokivat Jumalan kutsuvan heitä lähetystyöhön. Tätä varten tarvittiin uusi lähettämiskanava. Vuonna 1968 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset työntekijät Etiopiaan, Japaniin ja islamilaiseen maailmaan.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen painottaa, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen:

”Apostolien teot kertoo, että hyvinvoivassa Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia. Kerran he kuulivat Pyhän Hengen puhuvan: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’ Paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen he panivat kätensä Barnabaan ja Saulin päälle ja lähettivät heidät lähetystyöhön.

Viidestä mainitusta seurakunnan profeetasta ja opettajasta lähetystyöhön lähetettiin kaksi eli 40 prosenttia. Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Olemme sunnuntaina Hausjärven kirkossa samassa jatkumosssa. Lähetämme työntekijöitä palvelemaan Kristuksen kirkkoa.”

Tervetuloa viettämään juhlaa Hausjärven kirkkoon ja Lähetyskeskukseen Ryttylään!


Hausjärven kirkon osoite on Hikiäntie 2, Oitti
Lähetyskeskuksen osoite on Opistotie 1, Ryttylä

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on

Jimmassa kirkko laajenee muslimialueelle.

Kahvia ja kasvua Etiopiassa

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on epätasaiselle tontille rakennettu katos, jonka takaseinää tukee pieni savella tilkitty talo. Taloon mahtuu pikkuruinen seurakunnan toimisto ja katoksen alla kokoontuu seurakunta. Tässä vaiheessa työntekijänä on pelkästään yksi evankelista ja väkeä jumalanpalveluksissa viitisenkymmentä. ”Kun tässä vielä vähän väki lisääntyy, niin aletaan miettiä järjestäytymistä varsinaiseksi seurakunnaksi ja pastorin hankkimista”, paikalliset kertovat.

Lähetystyö Etiopiassa

Tällaisilla tuoleilla istuu jumalanpalvelusväki Jimman muslimialueen keskellä.

Oppaanani toimiva Jimman piispa Hailu kertoo, että tämäkin kristittyjen yhteisö on joutunut käymään läpi vaikean vaiheen suhteessaan ympäristöönsä. ”Kun lähdemme uudelle alueelle, aluksi naapurit huutavat ja heittävät kiviä: ’Menkää pois, emme halua tänne kristittyjä!’ Se on syntyvän seurakunnan ensimmäisille kristityille pelottavaa ja raskasta. He tarvitsevat kristityistä itselleen kokonaan uuden perheen”, piispa Hailu sanoo.

Alusta asti uusi toimintapiste panostaa koko perheen tavoittamiseen. Lapset mukaan kirkkoon – ja heitä täällä riittää. Pihalla jököttää sinisellä muovilla vuorattu rakennelma, joka palvelee pyhäkoulutilana (ks. yläkuva). En uskalla edes ajatella, miten kuumaksi kirkas auringonpaiste sen lämmittää. Ehkä siihen minäkin tottuisin, jos viettäisin täällä kauemmin kuin kaksi päivää.

Piispa Hailu kertoo, että tämän kristittyjen ryhmän siemen olivat pari hänen oman seurakuntansa – Jimman tuomiokirkkoseurakunnan – perhettä, jotka muuttivat tälle alueelle ja joiden kirkkomatka sitä kautta muodostui liian pitkäksi. ”He uskoivat, että täälläkin Pyhä Henki voi toimia ja synnyttää uskoa. Ja niin Hän tekeekin.”

Seurakunnan kasvu lähetystyössä

Seurakunnan kasvun tarinaa kuuntelemassa.

Kiertue Jimman erilaisissa kasvun vaiheissa olevissa seurakunnissa on lopuillaan ja jäähyväisillallinen edessä. Juttu luistaa pöydän ympärillä suomeksi, amharaksi ja englanniksi. Itse olen oppinut amharaksi vain ne sanat, jotka osasin jo ennestään turkiksi: hesap (lasku), saat (aika) ja cay (tee).

Kun lautaset ovat tyhjät, piispa Hailu haluaa ojentaa minulle lähtölahjan. Kädenpuristuksen yli hymyilemme kohti kameraa kuin parhaatkin valtionpäämiehet.

Kansanlähetys - FLM

Jäähyväislahja on kääritty kiiltävään hopeapaperiin.

Tapoihin kuuluu avata lahja heti. Kääreestä paljastuu kankainen seinävaate, jonka kuva viittaa siihen, että Jimman kaupunki on muinaisen Kaffan maakunnan – kahvin alkuperäisen kodin – keskus. Tai saattaa viitata siihenkin, että tämän seurueen nähden olen maistanut kahvia ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen.

Jimman seurakunta

Jimman seutu on kahvinystävän unelma.

Tämän seudun raakojen kahvipapujen kuljettaminen maan sisällä tai varsinkin maasta ulos on rikos. Maakunta suojelee elinkeinoaan. Onneksi minä olen Etiopian matkan päättyessäkin uskollinen teen juoja enkä joudu edes kiusaukseen ottaa kahvipapuja mukaan. Sen sijaan vien mukana kotiin entistä vahvemman ymmärryksen siitä, että evankeliumi ei ole vanhentunut tuote. Yhä se on Jumalan voima, joka vaikuttaa, pelastaa ihmisiä ja muuttaa maailmaa.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous
Pippuripuun alla Etiopiassa

Voitko olla suuressa tehtävässä mukana lahjoittamalla Etiopiassa tehtävälle lähetystyölle?

Lahjoita tähän työhön:


Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen. Edeltäneiden

Kasteseurue Mekanissan kirkon alttarilla.

Kirkkoreissulla Etiopiassa

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen.

Edeltäneiden arkipäivien vilkkaassa ja sekavassa liikenteessä olen jo oppinut kunnioittamaan Mirjamin taitoa käsitellä vanhaa ja oikuttelevaa autoaan. Jäisi minulta ja monelta muultakin tekemättä. Auton ilmastoinnissa on parasta kierrättää sisäilmaa – paikoitellen tuskin näemme eteemme sankan mustan pakokaasun seasta, kun osumme lähelle paikallista bussia.

Lähetystyöntekijä Etiopian liikenteessä

Mirjami Uusitalo on oppinut selviytymään Etiopian liikenteessä.

Saavumme Mekanissan kirkkoon mielestämme ajoissa jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Silti alttarille on jo kerääntynyt aikamoinen väkijoukko ja pappi lukee liturgiaa. Käy ilmi, että meneillään on kastetoimitus.

Valkoiseen puettuja lapsia puolivuotiaasta taaperoon liitetään parhaillaan Jumalan perheväkeen ja jokaisen puoli sukua on kerääntynyt ympärille katselemaan. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kastetoimitus noudattaa tarkalleen samaa kaavaa kuin suomalainenkin. Tutulta näyttää myös se tapa, jolla alttarilla seisovat äidit pitävät rautaisella otteella hallussa kastettavan kuopuksen vilkkaita isoveljiä.

Paikallinen nainen tulee antamaan Mirjamille kolme poskisuukkoa ja minulle lämpimän kädenpuristuksen. Hän on ollut aikaisemmin lähettiperhe Kaitaisen taloudenhoitaja ja ihastelee sitä, että minä olen nyt Tapani Kaitaisen seuraaja Etiopian-työmme aluekoordinaattorina Suomessa. Meitä lähestyy myös arvokas herrasmies ja kysyy, haluaisinko jumalanpalveluksen ajaksi tulkin. En toki, kun minulla on vieressäni oma raamatunkäännöstyön ammattilainen, mutta mukava kuitenkin, että kysyttiin.

Kysyjän ei ollutkaan kovin vaikea päätellä, kuka saattaisi tarvita tulkkia. Olemme kirkon ainoat valkoihoiset. Minä herätän vaaleudellani enemmän huomiota kuin Mirjami; viimekesäisestä Suomen rusketuksestani ei ole näin helmikuussa enää jälkeäkään ja maastoutuminen on mahdotonta. Lapset käyvät silmät ymmyrkäisinä silittämässä varovasti käsivarttani, rohkeimmat haluavat kätellä. Onhan siinä kavereille kertomista, kun on saanut koskettaa valkoihoista.

Lähetystyöntekijä kirkossa.

Vaalea iho on ihmettelyn aihe.

En oikein huomaakaan, missä kohtaa kastetoimitus loppuu ja varsinainen jumalanpalvelus alkaa. Synnintunnustusosio on pidempi ja monimutkaisempi kuin olen aiemmin missään luterilaisessa kirkossa nähnyt. Mirjami kuiskaa, että hänellekin tämä kaava on uusi, ja hän on sentään viettänyt Etiopiassa jo 23 vuotta.

Yhteislaulua johtava kuoro on pukeutunut juhlalliseen eurooppalaistyyliin, mutta energia on aidon afrikkalainen. Mirjamin mukaan luterilaisen Mekane Yesus -kirkon seurakunnissa on keskenään suuria eroja monessa muussakin asiassa, mutta varsinkin karismaattisuuden asteessa ja siinä, millaista liikuntaa ylistyslaulun aikana harrastetaan. Tämä pääkaupungin kirkko on kesympää lajia.

Jumalanpalvelus Etiopiassa

Amharankielistä ylistysmusiikkia kuorokaapuun puettuna.

Kun jumalanpalvelus on kestänyt tunnin, ylistysosuus on vielä kesken ja sisään valuvat ihmiset ovat suunnilleen täyttäneet kirkon. Meidän täytyy jo jatkaa matkaa seuraavaan sovittuun paikkaan. Kirkon portinpielessä istuva kerjäläismies huomaa hänkin vaalean ihomme ja seuraa meitä autolle sitkeästi almua anellen. Mirjami heltyy ja ojentaa pienelle rakoselle avatusta ikkunasta muutaman kolikon. Aamupäivän saldo on hyvä monelta kannalta: apua köyhälle miehelle, silityksiä minulle ja uusia kastettuja lapsia Jumalan perheväkeen.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.
Lahjoita tähän työhön:


Kuvassa Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan. Addis Abeban aamu valkenee viileänä ja tuulisena. Kun odottelen kyytiä Mekane Yesus

Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan.

Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta

Kuvassa Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan.

Addis Abeban aamu valkenee viileänä ja tuulisena. Kun odottelen kyytiä Mekane Yesus -kirkon partnerikokoukseen, siirryn pihan aurinkoiselle puolelle. Kansanlähetyksen vierastalon pihapiiriä ihmettelee kanssani pari kissaa, joiden mouruaminen kuulemma aina joskus pitää asukkaita hereillä. Minä en tiedä siitä mitään; pitkän lentomatkan jälkeen uni on maittanut!

Mekane Yesus -kirkon partnerikokouksessa jaetaan tänään ajatuksia siitä, mitä yhteistyö lähetysjärjestöjen ja kirkon välillä on historiassa ollut, mitä se on nyt ja mitä se voisi olla. Lähetystyössä olemme tottuneet ”viemään apua”, jotta pieni vastaanottava ulkomainen kirkko kasvaisi. Kun ulkomainen kirkko on jo kasvanut siihen vaiheeseen, jossa Mekane Yesus on, se tietää jo itse, minkälaista apua se tarvitsee.

Partnerikokouksen parhaat tulokset syntyvät puheensorinasta kahvitauoilla.

Partnerikokouksen parhaat tulokset syntyvät puheensorinasta kahvitauoilla.

Mekane Yesus -kirkko on jo vuosikymmenien ajan ollut aktiivinen sisälähetyskirkko. Vuoden 2016 aikana se perusti 241 uutta seurakuntaa. Vaikka oman maan sisällä on valtavia haasteita, kirkossa on herätty myös ulkolähetystyön merkitykseen. ”Jumalan suunnitelma on sellainen,” sanoo kirkon ulkolähetystyön johtaja Wondimu. ”Jokaisen kirkon kuuluu evankelioida sekä kotimaassaan että ulkomailla.”

”Me olemme erityisesti suuntautuneet työhön muslimien parissa, koska meillä on siitä kokemusta omassakin maassamme. Perehdymme parhaillaan sellaisiin maihin, joissa on kontakteina valmiiksi paljon etiopialaissyntyisiä asukkaita,” Wondimu kertoo.

Mekane Yesus –kirkolla onkin tällä hetkellä 15 lähetystyöntekijää oman maan rajojen ulkopuolella yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. Wondimun mainitsemat etiopialaisten lähettien kohdemaat ovat suomalaiselle eksoottisia – ei heti tulisi itselle mieleen lähettää tai lähteä juuri niihin. Varmaan siksikin kunkin maan kristityillä on oma vastuunsa Jumalan suuressa suunnitelmassa.

Kansanlähetyksen yhteistyökirkko Mekane Yesus partnereiden kokous

Paikallisia ja vieraita partnerikokouksessa.

Kirkon presidentti Wakseyom esittää vielä toiveenaan, että yhteistyötä ei tehtäisi minkään kirkon – ei edes hänen oman kirkkonsa – hyväksi vaan aina Jumalan valtakunnan parhaaksi; yhdessä kysyen Jumalan tahtoa, yhdessä osasena Jumalan rakkautta maailmaa kohtaan.

Partnerikokouksen päätteeksi kiitetään järjestelytoimikuntaa, joista monet ovat palvelleet tehtävässään jo vuosia. Myös Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen saa kiitokset, kukkakimpun, muistoesineen ja raikuvat aplodit.

Lähetystyö_Etiopiassa_Kansanlähetys_Kuva 3_Pirkon kiittäminen

: Pirkko Tuppurainen (kuvassa oikealla) saa kiitokset työstään kokouksen järjestämiseksi.

Etiopian köyhä kristikansa kantaa vastuutaan lähetystyöstä. Meillä suomalaisilla on oma vastuumme. Tervetuloa mukaan!

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Lue Annen Etiopian matkasta:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa.
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.

Lahjoita tähän työhön: