Avainsana-arkisto: joulu

Kun isoisäni kuoli, isoäitini sanoi, että tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat kuolleet. Olin tuolloin teini-ikäinen, mutta sanat painuivat mieleeni, vaikka

Joulukuu on erityisen vaikeaa aikaa niille, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Kuvituskuva Pixabay

Miten auttaa yksinäisiä ja leskeksi jääneitä juhla-aikana

Kun isoisäni kuoli, isoäitini sanoi, että tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat kuolleet. Olin tuolloin teini-ikäinen, mutta sanat painuivat mieleeni, vaikka en ymmärtänyt, mitä ne tarkoittivat.

Myöhemmin sain omassa elämässäni kokea, millaisesta tunteesta isoäiti puhui. Nyt kun mieheni kuolemasta on kymmenen vuotta, olen jo saanut kiinni elämän syrjästä. Menetys on kuitenkin osa elämääni ja juhlapyhät muistuttavat siitä aina.

Kaikista kuukausista joulukuu on pahin. Ulkopuolisuuden tunne alkaa itsenäisyyspäivästä ja jatkuu aina uudenvuoden aattoon, kunnes arki ja sen askareet taas täyttävät päivät.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Vaikka menetettyä elämää ei voi enää saada takaisin, yritän kuitenkin olla mukana edes jollain pienellä yksityiskohdalla. Koska en jaksa hankkia ja koristella kuusta, voin edes ripustaa joulutähden ikkunaan. Lahjojen antaminen ja hyväntekeminen tuo hyvää mieltä ja antaa merkityksellisyyttä.

Läheisten saattaa olla vaikea tietää, kuinka suhtautua puolisonsa menettäneeseen ihmiseen. Miten auttaa? Ystäväni ja kohtalotoverini lähetti minulle linkin sivuille, joilta löytää hyviä neuvoja, kuinka voi tukea juuri leskeytyneitä ja yksin jääneitä läheisiä.

Tässä ohjeita läheisille (käännös Liisa Klenberg):


ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä välttele minua. Yksinäisyydentunteeni on muutenkin jo vahvimmillaan tähän aikaan vuodesta.

TEE NÄIN: Kutsu minut kylään ja joulujuhliin, mutta anna anteeksi, vaikka peruisin tuloni vielä viime hetkellä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä loukkaannu, jos en lähetä joulukortteja tänä jouluna – on liian tuskallista allekirjoittaa niitä yksinään.

TEE NÄIN: Kannusta minua miettimään ja päättämään, mitä haluan tehdä tai jättää tekemättä jouluna.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä yritä tehdä päätöksiä puolestani, sillä elämäni tuntuu nyt muutenkin luisuneen hallinnastani.

TEE NÄIN: Auta minua tukemaan lapsiani tällaisena erityisenä juhla-aikana. He kaipaavat äitiänsä tai isäänsä, mutta tarvitsevat myös iloa ja hauskanpitoa.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä kuormita minua liian monilla velvollisuuksilla – joinakin päivinä riittää, että nousen sängystä ja pukeudun.

TEE NÄIN: Ymmärrä, että vaatii aikaa sopeutua tuleviin jouluihin sellaisina, kuin ne tulevat minulle olemaan.

ÄLÄ TEE NÄIN:   Älä kysy kuulumisiani, jos haluat vain muodollisen vastauksen, kuten ”Kiitos hyvää”. Kuuntele todellinen vastaukseni.

TEE NÄIN: Tarjoa olka, johon nojaten voin itkeä, mutta auta minua myös  taas nauramaan.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä ajattele, että kuolema tuomitsee ilon ja naurun pannaan. Iloitseminen yhteisistä ajoistamme ja niiden muisteleminen on tärkeää ja auttaa minua parantumaan.

TEE NÄIN: Puhu kuolleesta läheisestäni. Kaipaan häntä syvästi ja ajattelen häntä hellittämättä. Jos hänestä ei puhuta, tuntuu kuin hänet olisi unohdettu. Se saa minut tuntemaan itseni eristetyksi muista ihmisistä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Vaikeaa ei ole vain yhtenä joulunvieton tärkeimpänä päivänä. Koko juhlakausi muistuttaa siitä, mitä olen menettänyt.

TEE NÄIN:  Muista ja yritä ymmärtää, että tämä on vaikeaa aikaa lapsilleni ja että se saattaa vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  En tarvitse niinkään neuvoja, vaan tarvitsen minua kuuntelevia korvia. Pyydän: ethän tuomitse minua valinnoistani tai tunteistani.

TEE NÄIN: Ymmärrä, että saatan tehdä asioita tänä vuonna eri tavoin. Totutut perinteet voivat olla hyvin tuskallisia.

ÄLÄ TEE NÄIN:   Älä odota, että asiat ovat aina samalla tavalla – ne eivät enää koskaan palaa entiselleen.

TEE NÄIN:  Ymmärräthän, että arvostan sinua ihmisenä ja olen kiitollinen tuestasi enemmän kuin ikinä tiedät.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä unohda, että paras lahjasi minulle tänä jouluna on rakkautesi, hyväksyntäsi ja läsnäolosi, sekä hyvä tahtosi jakaa tämä suru kanssani.

***

Amerikkalainen kirjailija ja toimittaja Joan Didion kertoo elämänkerrassaan The Center Will Not Hold, että avioituessaan hän ei ymmärtänyt mitään rakkaudesta mutta piti avioliitosta elämäntapana. Menettäessään puolison ihminen ei siis menetä ainostaan rakastettuaan ja ystäväänsä, vaan myös tavan elää.  On opeteltava laittamaan ruokaa yksin, olemaan yksin kotona, matkustamaan yksin.  Siinä on opettelemista loppuelämäksi.

Kristinusko tarkoittaa sitä, että yksinäisinkään ihminen ei ole koskaan aivan yksin. Vapahtaja on koko ajan vierelläni. Hän tietää, mitä on tulla jätetyksi. Miten se onkin niin tuttu lause: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Elämä ei pääty kuolemaan. Joulu on muistutus pääsiäisen tapahtumista. Meillä on rauha Jumalan kanssa. Meillä on toivo, että saamme vielä nähdä rakkaamme.

Anne Lepikko
viestintäpäällikkö

Tekstin lainaukset ovat englantilaisen Care for the Family -yhdistyksen artikkelista Helping those widowed young at Christmas.

 

 

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan

Hanukka on edelleen Israelissa suosittu juhla. Sana hanukka tarkoittaa pyhittämistä ja vihkimistä. Kuva Heidi Tohmola.

Hanukka-juhla kertoo hyvän ja pahan taistelusta

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan juuret ovat noin vuodessa 165 eKr., jolloin Jerusalemin häväisty temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön. Se muistuttaakin meitä edelleen jatkuvasta hyvän ja pahan taistelusta, joka usein alkaa huomaamatta. Sana hanukka tarkoittaa siis pyhittämistä ja vihkimistä.

Hanukkaa ei mainita lainkaan 3. Mooseksen kirjan luvussa 23 lueteltujen juhlien joukossa. Se on kuitenkin edelleen Israelissa suosittu juhla, etenkin lasten keskuudessa.  Uudessa testamentissa juhla on ohimennen mainittu: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi” (Joh. 10: 22).

Juutalaisten temppeli ja sen alttari kalusteineen oli häpäisty, kun maan valloittajat alkoivat uhrata siellä epäjumalille.

Antiokus IV halusi aikoinaan tuhota Aleksanteri Suuren valloittamien kansojen oman uskonnon ja vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Juutalaisetkin olivat sorrettuina antautuneet pikkuhiljaa uudelle filosofialle, ehkä aluksi aivan huomaamatta. Pahan vallan kasvaessa täyteen mittaansa he kuitenkin lopulta ryhtyivät kapinaan. Pieni mutta rohkea juutalainen makkabilaisarmeija sai pyhäkön takaisin, ja rakas temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Jumalan kunniaksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Kuva Heidi Tohmola.

Perimätiedon mukaan tuon uudelleenvihkimisen aikana tapahtui öljyihme. Puhdistetun temppelin alttarin kynttelikköön piti saada liekki, mutta öljyä oli kriistilanteen takia hyvin vähän, vain pieni tilkka. Kansan rukoillessa apua koettiin pieni ihme: öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Juutalaiskotien juhlaperinteisiin kuuluvat kynttelikkövalojen lisäksi pienet lahjat ja yhteisleikit sekä öljyssä paistettujen juhlaruokien syöminen.

Vaikka moni ajattelee tuon öljyihmeen olevan vain legenda, juhlan historialla on edelleen sanottavaa. Monenlaisten ”temppelien” pyhittäminen on taas ajankohtaista. Hyvän ja pahan taistelu ei rajoitu vain kaukaisille sota-alueille, vaan se vaikuttaa ja näkyy kaikkialla, niin yhteiskunnassamme kuin meissä itsessämmekin. Vieraaseen ajatteluperinteeseen ja oppialaan tottuu nimittäin huomaamatta.

Tänä syksynä kirjakaupoissamme oli tarjolla lapsille muun muassa Noidan käsikirja . Se oli marraskuussa kymmenen myydyimmän kirjan joukossa. Siinä kuvataan erilaisia demoneja ja henkivaltoja, muttei suinkaan Raamatun valossa. Lasten osastolla on joululahjaksi tarjolla Jeesuksen, hyvän paimenen, sijasta esimerkiksi yksisarvisen elämänfilosofiaa , voodoo-nukkeja ja erilaisia tarinallisia loitsukirjoja ja -oppaita.

Kirjakaupoista saakin etsimällä hakea kristillisiä julkaisuja tai edes Raamattuja. Hengellinen hyllykkö kutistuu joka vuosi. Aikuisillekin  on tarjolla hyllymetreittäin toisenlaista elämänfilosofiaa, kuten  tarot-kortteja, joogaoppaita, meditaatiokirjoja, käsikirjoja ennustamiseen ja niin edelleen. Kristilliset joulukortitkin ovat jääneet tonttujen ja eläinten jalkoihin.

Kristillisen kulttuuriperinteen alttarilla palaa vieras tuli. Salonkikelpoiset epäjumalat ovat livahtaneet koteihin huomaamatta – samalla tavalla kuin hellenismi muinoin juutalaiseen kulttuuriin. Ensimmäisiä aluevaltauksia ei edes tajuta, niitä pidetään usein harmittomina, jopa hauskoina. Pikkuhiljaa voi tajuta, että valta vaihtuu eikä Raamatun sanan liekki saa enää loistaa niin vapaasti kuin ennen.

Suomessakin riittää siis paljon puhdistettavaa ja uudelleen arvioitavaa. Se voi alkaa jo omista ajatuksistamme; olemmehan Paavalinkin mukaan Jumalan temppeli. Muodikkaiden kotiin askarreltavien tonttuovien tilalla voisivatkin kodeissamme avautua enemmän Raamatun lupaukset, joista löytyy todellinen ilo.

Makkabilaisten muinainen taisteluinto puolustaa uskoaan voi saada aikaan pahennusta tai pilkkaakin. Mutta se on hieno esimerkki siitä, kuinka hyvien asioiden esilläpito palauttaa valoa pimeyteen.

Ei totuta pimeyden tarjontaan vaan sytytellään valoja!

Valoisaa joulunaikaa!

Heidi Tohmola

Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla voit antaa juutalaisille sen, mitä he ovat jo kauan odottaneet. Voit antaa heille kaikkein tärkeimmän lahjan! Lahjoittamalla nyt mahdollistat sen, että moni juutalainen kuulee ja saa vastaanottaa evankeliumin sanoman.

Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa, mutta monet heistä eivät vielä tunne Jeesusta Messiaana. Tule mukaan työhön, jossa viedään evankeliumia juutalaisille.

Jumalan siunausta elämääsi!

Kansanlähetysopiston periodilahjakortin saa nyt joulutarjouksena 50 eurolla, kun ostat tai tilaat lahjakortin 19.12.2018 mennessä. Lahjakortti sisältää kolmen arkipäivän opetusjakson ja täysihoidon

Kansanlähetysopiston periodilahjakortti on nyt joulutarjouksena.

Anna lahjaksi Kansanlähetysopiston periodilahjakortti

Kansanlähetysopiston periodilahjakortin saa nyt joulutarjouksena 50 eurolla, kun ostat tai tilaat lahjakortin 19.12.2018 mennessä. Lahjakortti sisältää kolmen arkipäivän opetusjakson ja täysihoidon omin lakanoin.  Periodilahjakortin normaalihinta on  90 euroa.

Kansanlähetysopiston järjestää vuosittain useita opiskeluperiodeja, joista lahjakortin saaja voi valita mieleisensä.

Kysyimme mielipiteitä henkilöiltä, jotka ovat osallistuneet näille periodeille. Tässä heidän kommenttejaan:

Olen käynyt muutaman kerran periodeilla.
Periodeilla saa hyvää ja syventävää opetusta eri aiheista, ja se syventää omaa tuntemusta Raamatusta. Osallistumalla saa myös tietoa, miten Raamattua opetetaan Ryttylässä, ja niin sitä voi suositella muillekin.
Seppo

Olen tykännyt tosi paljon ja aion osallistua myös keväällä. Aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja puhujat ovat vaihtuneet sopivasti.
Pakko antaa erityismaininta Iida Halmeen Luukkaan evankeliumista, joka oli erinomainen.
Henkilökunta ja opiskelijat ovat olleet mukavia ja illalla on voinut halutessa urheilla.
Myös kaikki käytännön asiat ja niistä informoiminen on sujunut hienosti.
Tomi

Raamattuperiodi on hieno tapa opiskella Raamattua pieninä annoksina hyvien opettajien johdolla. Monesti periodilla oivaltaa sellaista, mitä ei itse Raamattua tutkiessa ole ymmärtänyt. Suosittelen!
Eevi

Sanonta kuuluu: ”Ei oppi ojaan kaada.” Olen ollut useilla periodeilla ja niillä on aina rakentunut.
Olen saanut useita periodeja lahjana tai kiitoksena Kansanlähetykseltä talkootöistä tai jostain palvelusta. Lahjakortin ohessa on aina ollut lukukauden ohjelma. Ohjelma on laaja-alainen ja siitä olen valinnut mielenkiintoisen, omaan elämäntilanteeseen sopivan periodin.
Suosittelen.
Heikki

Tutustu perioditarjontaan tästä.

Lisätietoa ja tilaukset:

Lahjakortin nettitilauslomake

Puhelimitse 050 565 1352 tai sähköpostitse markus.korri@sekl.fi

Kauniit koristevalot valaisevat siellä täällä puiden oksia ja kauppakeskusten pihoille pystytettyjä kuusia. Kauppakeskuksissa näkyy joulukoristeita ja englanninkieliset joululaulut kaikuvat. Tuttua

Kirkkosalia koristaa joulukuusi ja seimiasetelma. Kuva: SEKL

Valo pimeyden keskellä

Kauniit koristevalot valaisevat siellä täällä puiden oksia ja kauppakeskusten pihoille pystytettyjä kuusia. Kauppakeskuksissa näkyy joulukoristeita ja englanninkieliset joululaulut kaikuvat.

Tuttua kaikille suomalaisille marras-joulukuussa. Mutta tällä kertaa emme olekaan Suomessa, vaan Etu-Aasiassa.

Vaikka katukuvassa näkyy jonkin verran jouluisia elementtejä, kyse ei kuitenkaan ole joulun vaan uudenvuoden juhlimisesta. Jostain syystä meille tutut joulukoristeet ovat päätyneet tämän islamilaisen maan uudenvuoden koristeiksi. Meidän kristittyjen jouluun valmistautumista se tietenkin edesauttaa täällä, kun kaupasta saa ostettua  kotiinsa  joulukuusen ja jouluvaloja. Tämän kaupallisen tavaran lisäksi joulu ei muuten muslimimaassa näy, paitsi seurakunnassa.

Seurakunnassa joulua odotetaan yhdessä. Ensimmäisenä adventtina on laulettu yhdessä Hoosianna ja sytytetty ensimmäinen neljästä kynttilästä. Joka sunnuntai sytytetään lisää adventtikynttilöitä ja seurataan, kuinka valo laajenee. Kirkkosaliin kootaan ja koristellaan joulukuusi sekä seimiasetelma. Seurakunnassa suunnitellaan joulunviettoa yhdessä.

Tänä vuonna jouluaatto osuu sunnuntaille. Suunnitelmissa on kokoontua yhteen varhain iltapäivällä laulamaan joululauluja. Sen jälkeen nautitaan pöydän antimista, joiden joukkoon jokainen tuo jotakin. Pöydästä löytyy paikallisia juhlaherkkuja sekä suomalaisille tutumpia joulutorttuja ja pipareita. Illalla vietetään vielä jouluillan messu.

Seuraavana päivänä suurin osa täkäläisistä kristityistä suuntaa jo töihin ja normaaliin arkeen. On kuitenkin tärkeää, että yhtenä päivänä saamme viettää joulua yhdessä seurakuntaperheenä. Suurin osa paikallisista seurakuntalaisista on perheensä ainoita kristittyjä. Tästä syystä joulua on varsin luonnollista viettää yhdessä juuri muiden seurakuntalaisten kanssa.

Muslimimaassa käsitykset joulusta ja ylipäätään kristinuskosta ovat usein hyvin vääristyneitä. Joulun aikaan kuitenkin moni ei-kristitty uskaltautuu joko jonkun kutsumana tai itsekseen astumaan sisälle kirkkoon. Tänä jouluna voi jälleen moni muslimi kuulla evankeliumin ensimmäistä kertaa elämässään.

Rukoillaan, että tämä kansa saisi oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen niin kuin Raamatussa luvataan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:1,5)

Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa. Turvallisuussyistä emme julkaise nimeä.

Lahjoita tähän työhön:


 

Nyt on uusi Joulun Aika -lehti myynnissä. Se on antoisa tervehdys naapurille tai ystävälle joulukukan tai -kortin mukana. Lehden artikkelit

Nyt on uusi Joulun Aika -lehti myynnissä. Se on antoisa tervehdys naapurille tai ystävälle joulukukan tai –kortin mukana.

Joulun Aika -lehti lohduttaa, rohkaisee ja antaa iloa

Nyt on uusi Joulun Aika -lehti myynnissä. Se on antoisa tervehdys naapurille tai ystävälle joulukukan tai -kortin mukana. Lehden artikkelit lohduttavat, rohkaisevat ja antavat iloa joulun odotukseen.

Tämän vuoden lehdessä on muun muassa Kaarina ja Anssi Savosen haastattelu, jossa he jakavat kokemuksiaan siitä, miten ovat selviytyneet perhettään kohdanneissa vaikeuksissa.

Joka vuosi vääriin postilaatikoihin tipahtaneet joulukortit aiheuttavat kaiken kiireen keskellä ylimääräistä harmia. Eksynyt joulukortti -tarina kertoo siitä, kuinka tästä voi seurata myös jotain hyvää.

Muslimit messussa -artikkeli vie lukijan mukaan joulukulkueeseen Espoossa, missä pari sataa muslimimiestä marssi kohti joulukirkkoa. Mitä siitä seurasi?

Lehdessä avataan myös hullun joulukuun tapahtumia sata vuotta sitten. Artikkeli kuvailee sitä, millainen oli ajanjakso vain hetkeä ennen sisällissodan syttymistä.

Vankilapastori Vesa Mäkelä pohtii, mitä hän on kolmenkymmenen vuoden aikana oppinut työssään ihmisen yksinäisyydestä ja toivosta, jonka joulun sanoma voi tuoda tullessaan.

Gospelmuusikko Jukka Leppilampi avaa ovea omaan hengelliseen elämäänsä, johon liittyy kiinteästi rukous ja ”pyhä laulu”. Hän muistelee muun muassa sitä, miten Helsingin tuomiokirkon päiväliturgia muutti hänen elämäänsä. ”Olen aina ollut yksinäinen sielu, oman tieni kulkija. Mutta en kulje turvattomana, sillä olen laittanut koko elämäni Kristuksen varaan”, Leppilampi sanoo.

 

Tuomiokirkon porrasaskelmat ovat tulleet tutuiksi Jukka Leppilammelle. Hän käy kirkossa viikoittain torstaisin ja sunnuntaisin. Kuva: Philippe Gueissaz

Perulainen Rocio Villar kertoo kotimaastaan, seikkailustaan Venäjällä ja siitä, miten hänen elämänsä muuttui traagisten tapahtumien seurauksena.

Joulun Aika -lehdessä on myös artikkeleita Bachin musiikista, Mikael Agricolan työstä, joulun odotuksesta Etiopiassa sekä lapsikuoro Solinan merkityksestä.

Joulun Aika -lehden hinta on 5 euroa ja sitä voi tilata osoitteesta nettikirjakauppa.com: Klik

Klikkaa tästä linkistä ja pääset katsomaan Joulun Ajan selattavaa lehteä: klik