Avainsana-arkisto: Jeesus

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018. Jeesus sanoo: Minä

Kuva: Pixabay

Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018.

Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni (Joh. 14:6–7).

Kuluneen kevään aikana olemme käyneet useita kertoja vieraittemme kanssa Betlehemissä Jeesuksen syntymäkirkossa. Kirkon aukiolla on matkamuisto-myymälöitä, joissa myydään monenlaisia Jeesuksen syntymään liittyviä matka-muistoja. Eräästä kaupasta löysimme kaapin, joka oli täynnä erikokoisia Jeesus-lapsia. Kauppias kertoi meille, että ylähyllyllä olevat suuremmat öljypuiset ja muoviset Jeesus-lapset on tehty Betlehemissä. Alahyllyllä olevat taas ovat pienempiä ja Kiinassa tehtyjä. Ne ovat tietenkin halvempia kuin suuremmat Betlehemissä tehdyt. Esiteltyään meille Jeesus-lapsia myyjä kysyi lopuksi: Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Kuva: Esko Siljanen

Erilaisia Jeesuksia on tarjolla

Erikokoiset Jeesus-lapset herättivät mielessäni kysymyksen siitä, millainen on minun Jeesukseni. Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Onko hän halpa Jeesus vai kallis Jeesus? Kuinka paljon olen valmis maksamaan Jeesuksestani?

Eri ihmiset haluavat erikokoisen ja erinäköisen Jeesuksen. Jos tekisimme kadulla kyselyn siitä, millainen Jeesus ihmisten mielestä oikeasti oli tai on, saisimme varmasti hyvin monenlaisia vastauksia. Juutalaiset myöntävät, että Jeesus oli Nasaretista kotoisin ollut viisas rabbi, opettaja, mutta heidän mielestään hän ei ollut Jumalan Poika eikä Messias.

Muslimit pitävät Jeesusta yhtenä profeetoista, mutta hekään eivät tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi. Kristityt ja Jeesukseen uskovat messiaaniset juutalaiset tunnustavat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Messiaaksi. Silti kristittyjenkin piirissä löytyy erilaisia käsityksiä Jeesuksesta.

Siksi kysyn nyt sinulta: Millainen on sinun Jeesuksesi? Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Missä sinun Jeesuksesi on tehty? Onko hänet tehty juutalaisten parissa, muslimien parissa, kristittyjen parissa vai kenties jossakin muualla? Onko hänet tehty ihmisten mielipiteistä, kirjallisuuden perusteella vai maailman eri uskontojen käsityksistä?

Oikean Jeesuksen jäljillä

On olemassa vain yksi ainoa todellinen ja oikea Jeesus. Kuinka voimme oppia tuntemaan oikean Jeesuksen ja tietää, millainen hän todella on?

Kirkossamme on vanhastaan opetettu nuorille, että elämämme tärkein asia on oppia henkilökohtaisesti tuntemaan Jeesus Kristus ja päästä hänen kauttaan Jumalan lapseksi. Kuinka sitten voimme oppia tuntemaan Jeesuksen? Jo kaksituhatta vuotta on kulunut siitä, kun hän oli täällä maan päällä. Niin pitkä ajanjakso meidän ja Jeesuksen välillä saattaa synnyttää mielessämme epäilyksen, voiko kukaan todella oppia tuntemaan Jeesuksen. Jumalalla on kuitenkin vastaus tähänkin ongelmaamme, ja se on Raamattu, Jumalan sana. Jotta oppisimme tuntemaan oikean Jeesuksen, tarvitsemme Raamattua – Jumalan sanaa.

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Siksi Raamatun lukeminen ja opiskelu ovat elintärkeitä uskon syntymisen, uskossa kasvamisen ja uskossa pysymisen kannalta. Jos heitämme Raamatun roskakoriin tai jätämme sen kirjahyllylle pölyttymään, ei meillä ole suuriakaan mahdollisuuksia oppia tuntemaan oikeaa Jeesusta.

Ilman Raamattua olemme toisten ihmisten opetuksen ja mielipiteiden varassa. Tietysti voidaan väittää, että Raamatun opiskeluun liittyy aina myös tulkintaa, joka voi johtaa erilaisiin käsityksiin Jeesuksesta. On kuitenkin muistettava, että Jumalan Pyhä Henki sitoutuu vain Jumalan sanaan, jonka avulla hän kirkastaa meille oikean kuvan Jeesuksesta. Kaikista ihmiskunnan pyhistä kirjoista vain Raamattu selittää itse itseään, koska Pyhä Henki sitoutuu siihen.

Jeesus auttaa tuntemaan Isän

Raamatun keskeisin sanoma on ilouutinen Jeesuksesta, joka on koko ihmiskunnan ja maailman Pelastaja. Tämä seikka tulee kirkkaasti esille edellä mainituista Jeesuksen sanoista opetuslapsilleen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14: 6–7) Raamatun mukaan oikean Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen on välttämätöntä, jotta ihminen voi oppia tuntemaan Isän Jumalan ja pelastua pimeyden, saatanan ja synnin vallasta.

Ihminen ei luonnostaan tunne Jumalaa eikä oikeaa Jeesusta. Tämä johtuu sekä ihmisen synnistä että siitä, että Jumala on suurempi, viisaampi ja mahtavampi kuin osaamme kuvitellakaan. Me luulemme Jumalan olevan erilainen kuin hän todellisuudessa on. Samoin me helposti kuvittelemme Jeesuksen erilaiseksi kuin hän todellisuudessa oli ja on. Profeetta Jesaja lausuu tämän virhearviointimme julki kirjansa luvussa 53, jonka on ymmärretty viittaavan Messiaan tuleviin kärsimyksiin. Jakeessa 2 sanotaan: ”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.” Tässä sanotaan selvästi, että oikea Jeesus on erilainen kuin millaiseksi me hänet kuvittelemme.

Me haluaisimme säilyttää kuvan Jeesuksesta pienenä, vastasyntyneenä vauvana. On totta, että Jeesus syntyi ihmiseksi Betlehemissä ja oli kerran pieni, avuton vauva, joka makasi eläinten syöttökaukalossa. Raamatusta kuitenkin tiedämme, että Jeesus ei jäänyt vauvaksi, vaan hän kasvoi aikuiseksi, sillä Isä Jumala oli antanut hänelle tehtävän suoritettavaksi.

Jumala tahtoo meidänkin kasvavan hengellisesti aikuisiksi. Ei ole luonnollista eikä tervettä, jos pysymme koko ikämme pienenä vauvana uskossamme Jumalaan. Vauvan kuva ihmisistä ja asioista ei aina vastaa todellisuutta.

Ristiinnaulittu Jeesus

Isä Jumala halusi Jeesus-vauvan kasvavan aikuiseksi mieheksi. Jumalalla oli suunnitelma Jeesuksen elämää varten, kuten hänellä on hyvä suunnitelma myös meidän elämämme varalle. Mikä oli Isän suunnitelma Jeesusta varten?

Kun ymmärrämme Isän suunnitelman Jeesuksen maallista elämää varten, tajuamme myös, millainen on oikea Raamatun Jeesus. 1. Kor. 1:22–24 kuvaa, millainen tehtävä Jumalalla oli Jeesusta varten. ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

Raamatun Jeesus on ennen kaikkea meidän syntiemme tähden ristiinnaulittu ja kuolleista ylösnoussut Jeesus Kristus, Messias. Vain hän voi pelastaa meidät. Kelpaako tällainen Jeesus sinulle ja minulle? Haluammeko me rakastaa ja seurata tällaista Jeesusta? Jeesus tuli juuri sinua ja minua varten tähän maailmaan. Oikea Jeesus pelastaa meidät ihan oikeasti pimeyden vallasta Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Pelastumme Jumalan armosta, uskon kautta ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Eivätkö muut Jeesukset riitä?

Miksi tarvitsemme oikean Jeesuksen pelastamaan meidät? Eivätkö muut Jeesukset riitä? Raamattu antaa meille selvän vastauksen tähän kysymykseen. Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossan kristityille Jeesuksen merkityksestä seuraavasti: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen koko luomakuntaa syntynyt.” (Kol. 1:13–15.)

Näiden Raamatun jakeiden mukaan tässä maailmassa on kaksi voimallista valtakuntaa ja jokainen ihminen kuuluu jompaankumpaan niistä. Niiden välillä ei ole minkäänlaista ”ei kenenkään maata”. Raamattu kutsuu näitä valtakuntia nimillä ”pimeyden valta” ja ”Jumalan Pojan valtakunta”. Kun synnyimme tähän maailmaan, synnyimme väärälle puolelle ja väärään valtakuntaan. Synnyimme ensimmäisen Aadamin jälkeläisinä syntisistä vanhemmista pimeyden valtakuntaan.

Pimeyden valtakunnan voimakas hallitsija on itse paholainen. Hän tahtoo pitää kaikki tämän maailman ihmiset valtansa ja ohjauksensa alaisuudessa. Hän haluaa toteuttaa omat suunnitelmansa tällä maapallolla elävien ihmisten ja kansojen elämässä ja niiden välityksellä.

Pahan vallan seuraukset

Ei tarvitse kovinkaan paljoa katsella maailmaa ympärillämme, jotta tajuamme, mitä pahan vallasta maailmassa seuraa. Tämä pitää paikkansa niin Lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Näemme ympärillämme paljon pahoja asioita, epäoikeuden-mukaisuutta, vihaa ja pimeyttä. Eikä pahan vallassa ole kysymys pelkästään pahoista teoista. On kysymys myös kaikesta siitä hyvästä, jota jätämme toisillemme tekemättä, vaikka meillä olisi siihen tilaisuus.

Yksi esimerkki tästä on aliravitsemus. Joku on jossakin yhteydessä todennut, että maailmassa on tarpeeksi ravintoa, jotta sillä kyettäisiin ruokkimaan kaikki maailman aliravitut lapset ja aikuiset. Ongelma on siinä, että ne ihmiset, joilla on maailman ravinto hallussaan, eivät halua jakaa sitä aliravittujen kanssa.

Aliravitsemuksen ongelma ei siis johdu pelkästään huonosti kehittyneestä maataloudesta, rajallisesta logistiikasta tai maailman ylikansoittumisesta. Se johtuu ennen kaikkea rakkauden puutteesta. Ne, joilla on ruokaa, syövät sitä liikaa, ja ne, joilla sitä ei ole, näkevät nälkää. Itsekkyys ja välinpitämättömyys toisten hädästä johtuvat ihmiskunnan synnistä ja pahuudesta.

Meidän ei tule syyttää Jumalaa omista synneistämme. Sen sijaan meidän on tunnustettava, että itsekin olemme luonnostamme synnin ja pimeyden orjia. Tämä pahuus asustaa sekä ihmisten sydämissä että myös kansojen sosiaalisissa rakenteissa. Nämä rakenteet on pystytetty siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon tuottoa ihmisen ja järjestelmän itsekkyydelle.

Ihmisen synti ja pahuus ovat niin voimakkaita valtoja, että meidän on täysin mahdotonta vapauttaa itseämme tai toisiamme niiden vallasta. Tarvitsemme ihmistä väkevämmän voiman vapauttamaan meidät synnin ja pimeyden vallasta.

Voima on Jeesuksen

Jeesuksella, Jumalan Pojalla, on tämä tarvittava voima. Jumalan sana lupaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Kreikankielisessä alkutekstissä käytetään sanan ”oikeus” kohdalla sanaa eksousia, joka voidaan kääntää suomeksi myös sanalla ”voima”. Kun luemme saman jakeen laittamalla siihen sanan ”voima”, ymmärrämme paremmin, mistä on kysymys: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Jeesus antaa sekä oikeuden että voiman tulla Jumalan lapseksi. Kun avaamme sydämemme ja elämämme oven Jeesukselle, hän siirtää meidät pimeyden vallasta Jumalan valtakuntaan. Oikea Jeesus, Jumalan Poika, Messias, on ainoa, joka voi antaa meille tämän voiman ja vapauttaa meidät tätä maailmaa hallitsevan pimeyden ja synnin vallasta. Jeesus tekee sen tulemalla asumaan sydämeemme ja elämäämme Pyhän Henkensä välityksellä. Hän uudistaa meidät alkaen sisältä päin.

Lähi-idän polttavin ongelma tänä päivänä on kansojen välisen rauhan puute. Rauha alkaa ihmisen sydämestä. Ensin meidän asenteidemme ja ajatustemme on muututtava, jotta rauha voidaan käytännössä toteuttaa. Oikealla Raamatun Jeesuksella on voima vapauttaa meidät synnin, vihan, sodan ja kuoleman vallasta ja tehdä meistä Jumalan taivaallisen rauhan valtakunnan jäseniä.

Älä tyydy vähempään

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Yhä tänä päivänä hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Älä tyydy oikeaa Jeesusta vähempään. Rakasta Raamattua ja opiskele sitä, jotta oppisit tuntemaan oikean Jeesuksen. Seuraa oikeaa Jeesusta elämäsi jokaisena päivänä. Hän on enemmän kuin mitä voit kuvitella.

Hän rakastaa sinua enemmän kuin ikinä odotat. Hän haluaa antaa sinulle enemmän kuin osaat koskaan pyytää häneltä. Luovuta elämäsi joka päivä sataprosenttisesti oikealle Jeesukselle. Sitä päätöstä et koskaan tule katumaan. Luota häneen ja tulet näkemään, mitä kaikkea hän tahtoo tehdä elämässäsi sinun hyväksesi ja sinun kauttasi toisille ihmisille. Kiitos ja kunnia yksin oikealle Jeesukselle!

Lopuksi luen profeetta Jesajan kirjan luvusta 25 jakeen 9: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

Rukoilkaamme: Jeesus, kiitos että olet todellinen tänäkin päivänä. Me tahdomme rakastaa ja seurata sinua päivittäin. Amen.

Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on

Tarjolla uusi elämä

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on löytää oma paikkamme ja jos mahdollista, saada suhteemme Jumalaan korjatuksi.

Tänään jatkamme samaan suuntaan ja katsomme, kuinka tämä maailma on historian eri aikoina suhtautunut Jeesukseen, tai toisella tavalla sanottuna, kuinka Jeesuksen kuolema on muuttanut tätä maailmaa. Muuttaako se sinua ja minua henkilökohtaisesti?

Tänään elämme Kristuksen syntymän jälkeisessä ajassa (a.D. tai jKr.). Latinankielinen anno Domini tarkoittaa ’Herran vuonna’. Termi otettiin käyttöön 500-luvulla, kun ajan laskemisessa alettiin käyttää järjestelmää, jossa Kristuksen syntymä merkitsi vuoden yksi eli ensimmäisen vuoden alkua. Vuodet ennen Kristuksen syntymää merkittiin kirjaimilla B.C. (eKr.). Tätä laskutapaa on noudatettu ja käytetty aina siitä lähtien. Kalenterimme pitää siis Kristuksen syntymää maailmanhistorian keskipisteenä. Uskoopa ihminen tai ei, totta on, että maailma ja sen järjestelmät tunnustavat, että kerran eli henkilö, jota kutsumme Jeesukseksi.

Viime aikoina on alkanut näkyä myös toinen tapa ilmaista aikakausia:  ennen ajanlaskun alkua, lyhenne eaa. (englanniksi B.C.E.) ja jälkeen ajanlaskun alun, lyhenne jaa. (englanniksi C.E.). Tämän uuden vaihtoehdon tarkoituksena on saada Jeesus pois maailmanhistoriasta. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin muuttunut vain nimi, mutta tapahtuma, josta laskeminen aloitetaan, osoittaa yhä Jeesuksen syntymään. Vaikka viittaus ”meidän Herraamme”eli Kristukseen on jätetty pois, se pysyy siis oikeutetusti ajanlaskumme keskuksena, josta laskemme vuosia taaksepäin, kauemmaksi menneisyyteen ja eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Aivan selvästi Kristuksen tuleminen on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikkein merkityksellisin ja suurimman muutoksen aikaansaanut tapahtuma koko maa-planeetan historiassa.

Useimmat ihmiset maailmassa ovat kuulleet Jeesuksesta. Hänen syntymäänsä juhlitaan joka joulu, hänen vertauksensa tunnetaan hyvin ja jotkut hänen opetuksistaan kulkevat tuttuina sanontoina kansan kielessä. Mutta Jeesuksen elämän mullistavin ja tärkein tehtävä toteutui hänen ristiinnaulitsemisessaan ja ylösnousemuksessaan. Hän tuli maailmaan ja hän muutti kaiken. Nämä tapahtumat poistivat syntimuurin ihmisten ja Jumalan väliltä. Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus kehotti opetuslapsiaan levittämään uutista pelastuksesta, jonka hän tarjoaa kaikille kansoille.

Kun katson tuota kaikkea, kuinka se tapahtui ja kuinka ensimmäiset seuraajat reagoivat, ja sitten vertaan sitä omaan tilanteeseemme tänä päivänä, mietin joskus, että meillä on vielä suurempi syy uskoa kuin heillä. Ajatelkaapa, mikä toivo opetuslapsilla oli Jeesuksessa, ja sitten he joutuivat näkemään, millaisen kuoleman hän kärsi. Hän kärsi voimattomana ja heikkona häpeällisen kuoleman. Sen jälkeen hänet laitettiin makaamaan hautakammion pimeyteen, iso kivi vieritettynä haudan suulle ja sotilaat vartioimassa hautaa. Hänen seuraajillaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua lukittujen ovien taakse juutalaisia peläten. Näin kaikki heidän toivonsa oli murskattu. He pitivät sitä kaiken loppuna!

Maria Magdaleena ja hänen ystävänsä olivat huolissaan, koska Jeesus oli haudattu niin nopeasti, että kukaan ei ollut voidellut hänen ruumistaan.  Sapatin jälkeisenä päivänä, kun oli vielä pimeää, he menivät haudalle mukanaan yrttejä, jotta voisivat tehdä sen, mikä oli jäänyt tekemättä. Se oli suuri rakkauden osoitus. Rakkauden pakottamana naiset kuitenkin halusivat sen tehdä, vaikka he tiesivät, että Jeesus oli kuollut eikä näkisi heidän tekoaan.

Heidän hämmästyksekseen hauta oli tyhjä! Jeesus ei ollut haudassa. Poissa tolaltaan naiset juoksivat kertomaan asian opetuslapsille. Pietari ja Johannes menivät haudalle ja todistivat, että asia oli niin kuin naiset olivat kertoneet. Maria ei halunnut lähteä pois haudan läheltä. Hän ei halunnut luovuttaa niin helposti. Kun etsimme hartaasti totuutta, mekin löydämme sen. Maria jatkoi etsimistä, kunnes Jeesus ilmestyi hänelle.

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUSRUUMIS

Jeesuksen ylösnousemusruumiissa oli jotain ainutlaatuista. Hän saattoi mennä läpi kiinteän ja kovan aineen, kuten kiviseinien ja lukittujen ovien (Joh. 20:19,26). Monet ihmiset ovat kuvitelleet, että hänen ruumiinsa oli jotenkin aavemainen – ei niin kiinteän tiivis kuin fyysinen ruumis. Mutta asia ei ollut niin. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli sopiva taivasta varten, lopullista todellisuutta varten, ja se teki siitä vielä kiinteämmän kuin mikään aine meidän ulottuvuudessamme. Mitkään fyysiset esteet kuten muurit, käärinliinat eivätkä kivet eivät voineet estää häntä kulkemasta niiden läpi.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi kivi oli vieritetty pois haudan suulta: niin ei ollut tehty, että Jeesus pääsisi ulos, vaan jotta me pääsisimme sisälle. Se oli viesti Jumalalta, jotta hänen seuraajansa tietäisivät, että hauta on tyhjä.

Minä jopa epäilen, oliko Jeesus todella haudassa koko sen ajan. Pietari sanoo kirjeessään, että hän meni saarnaamaan niille, jotka olivat manalassa eli helvetissä. Nuo kolme päivää siis tarvittiin, että kävisi toteen profetia siitä, että hän ilmestyisi jälleen kolmantena päivänä, ja katso: hän nousi ylös kuolleista, mutta ei haudasta! Hauta tehtiin tyhjäksi meidän vuoksemme. Vielä kaiken tämän jälkeenkin ihmisten on vaikea uskoa, että Jeesus on elossa. Mitä meidän tulisi kertoa heille, jotta he uskoisivat? Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin näyttää heille ainakin kolme todistetta.

Todisteena Jeesuksen omat ennustukset

Ehkä ihmeellisin, mutta silti vain vähän huomiota saanut todiste ylösnousemuksesta on, että Jeesus itse ennusti monta kertaa, että niin tulisi tapahtumaan (Matt. 16:21; 17:9, 22–23; 20:18-19; 26:32; Joh. 2:19, 21). Sitä voidaan pitää kaikkien aikojen suurimpana ja aidoimpana ihmeenä, koska hän itse ennusti sen ja sitten saattoi työnsä päätökseen. Ihminen, joka kulkee ympäriinsä saarnaamassa omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, on joko hullu tai Jumala. Todiste ylösnousemuksesta on niin uskottava, että meillä ei ole mitään syytä epäillä, kumpi Jeesus oli. Hän on Jumala.

Todisteena Jeesuksen ilmestymiset menneisyydessä

Ehkä vahvin historiallinen todiste ylösnousemuksesta ovat ylösnousseen Kristuksen lukuisat ilmestymiset ihmisille. Kirjoituksissa mainitaan useita kertoja, kuinka hän ilmestyi sekä miehille että naisille, sekä ryhmille että yksilöille. Nämä ilmestymiset tapahtuivat monissa eri paikoissa ja eri ihmisille – talossa ja tiellä, opetuslapsille, jotka olivat murheellisia ja joillekin, jotka olivat iloisia. Hänen ilmestymistensä lukumäärä ja moninaiset muodot vakuuttavat meidät siitä, että ylösnousemus on totta.

Ihmiset, jotka näkivät hänet, kuulivat häntä, koskettivat häntä ja näkivät hänen syövän, ovat dokumentoineet kaiken. Jeesus halusi varmistaa, että hänen ylösnousemuksensa tuli todistetuksi niin hyvin, että sijaa epäilyille ei jäänyt (Ap.t. 1:3).

Olisiko kaikki nämä todistajat voitu saada valehtelemaan ylösnousemuksesta? Vastaus on ”ei” kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, todistajia oli liian paljon, jotta juonittelu olisi ollut mahdollista. Toiseksi, nämä todistajat olivat valmiita kuolemaan totuuden puolesta todistaessaan ylösnousemuksesta. Kukaan ei koskaan todistaisi kuolemansa uhalla sellaista, minkä ajattelee olevan valhetta tai mielikuvitusta. Ajatelkaapa, mitä mielettömyyttä osoitti, että tämä pieni pelkureiden joukko juoksi karkuun ja piiloutui, kun Jeesus olisi tarvinnut heitä, ja sitten yhtäkkiä se muuttui rohkeaksi evankelistajoukoksi, joka villitsi koko maailman! Johannesta lukuun ottamatta he kaikki muut kärsivät marttyyrikuoleman Kristuksen tähden. Jokainen järkeään käyttävä ymmärtää, että ylösnousemus on totta, ja haluaa liittyä niihin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on totisesti noussut ylös kuolleista.

Todisteita omasta ajastamme

Todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta ei löydy ainoastaan menneisyydestä. Myös omasta ajastamme löytyy ainakin viisi todistetta, jotka todistavat sen olevan historiallinen tosiasia. Pidän kaikkia todisteita tärkeinä.  Näillä, mitkä nostan nyt esille, on kuitenkin painoarvoa muita enemmän, koska niiden kautta ihmisten on tarkoitettu näkevän ja ymmärtävän, että Kristus todella elää.

1. KRISTINUSKO

Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon perusta. Oppi siitä, että Jeesus nousi kuolleista, mullisti maailman ja erotti kristinuskon juutalaisuudesta ja Välimeren maailman pakanauskonnoista. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös kuolleista, meillä ei olisi kristinuskoa. Jos ylösnousemus ei olisi totta, ei myöskään evankeliumissa olisi ainutkertaista ja elämää antavaa voimaa. On sanottu, että jos Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole historiallinen tosiasia, silloin meidän velvollisuutemme on kaivaa uusi hauta ja haudata, ei mies, vaan koko kristillinen uskomme.

2. KRISTILLINEN KIRKKO

Jos ristiinnaulitseminen olisi merkinnyt loppua opetuslasten kokemuksille Kristuksesta, kuinka kristillinen kirkko olisi voinut syntyä? Kirkko on perustettu Jeesukselle Messiaana! Kuollut Messias ei ole Messias. Tarvittiin ylösnoussut Messias, jotta hänestä Jumalan Poikana annetut profetiat täyttyivät. Kirkko pysyy hengissä ja kukoistaa vain, koska Jeesus tuli ulos haudasta ja todisti, että kuoleman jälkeen on olemassa elämää. On yhtä toivotonta selittää kirkkoa viittaamatta ylösnousemukseen kuin yrittää selittää Suomen historiaa viittaamatta talvisotaan.

3. KRISTILLINEN SUNNUNTAI

Se, että käymme kirkossa sunnuntaisin, on todiste ylösnousemuksesta. Alkuperäinen juutalainen jumalanpalveluspäivä oli lauantai, mutta kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaina, koska sinä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Meidän on hyvä muistaa, että alkukirkko koostui pääasiassa juutalaisista kristityistä. Heille jumalanpalveluspäivän muuttaminen pois sapatista merkitsi, että jotain koko maailmaa järisyttävää oli tapahtunut.

Varhaiskristityt olivat hartaita juutalaisia, jotka noudattivat tarkasti sapattia koskevia lakeja ja säädöksiä. Juutalaiset pelkäsivät muuttaa sapattia. He nimittäin uskoivat, että Jumalan viha kohtaisi heitä, jos he eivät noudattaisi ankaria säädöksiä, jotka koskivat sapatin viettoa. Jotain kuitenkin tapahtui, mikä sai nämä juutalaiset miehet ja naiset kääntämään selkänsä vuosien mittaiselle uskonnolliselle koulutukselle ja perinnäistavoille. He muuttivat jumalanpalveluspäivänsä sunnuntaiksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuspäivän kunniaksi. Tiedättekö yhtään muuta historiallista tapahtumaa, jota juhlitaan 52 kertaa vuodessa? Mikään ei ylitä Jeesuksen ylösnousemusta.

4. KRISTILLISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Uuden testamentin mukaan alkukirkolle annettiin kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Kasteen sakramentti tarjoaa kauniin kuvan ylösnousemuksesta. Kaste, joko upottamalla tai vettä päähän valellen, ei symboloi pelkästään sitä, että syntimme on otettu pois, vaan myös sitä, että meidät haudataan Jeesuksen kanssa ja meistä tulee uusia luomuksia. Meidät nostetaan elämään aivan niin kuin Kristus nousi kuolleista.

Herran ehtoollinen on muistutus kuolemasta, mutta Apostolien tekojen toinen luku sanoo, että meidän on osallistuttava siihen iloiten, koska se ennakoi Jeesuksen ylösnousemusta. Ilman ylösnousemusta ei voi olla iloa. Siis, kun meillä ei ole iloa, se on merkki siitä, että emme ole ymmärtäneet Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä tai emme ole antaneet itseämme kokonaan ylösnousseelle Herralle. Koska jos olisimme, meillä olisi ilo jopa silloinkin, kun kauhea kuolema on edessämme.

5. MUUTTUNUT ELÄMÄ

Ennen ylösnousemusta Jeesuksen opetuslapsia leimasi arkuus, epäily ja pelko. Kun Jeesus pidätettiin, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat” (Matt. 26:56). Pietari kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta. Ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset piiloutuivat yläsaliin lukittujen ovien taakse. Tuomas jopa julisti: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko” (Joh. 20:25).

Kun pelokkaat opetuslapset vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli elossa, he muuttuivat rohkeiksi Kristuksen sanansaattajiksi. He matkustivat ympäri maailmaa ja villitsivät sen (Ap.t. 17:6), ja kaikista muista paitsi Johanneksesta tuli marttyyreita uskonsa tähden. Olisivatko he olleet valmiita antamaan elämänsä Kristuksen tähden, jos olisivat uskoneet, että ylösnousemus oli petosta?

Jeesuksen kuolema on ensiarvoisen tärkeä meille, koska kuolemalla meidän puolestamme Jeesus vapautti meidät Saatanan otteesta. Mutta ilman ylösnousemusta hänen kuolemansa olisi ollut turha. Ylösnousemus saattoi loppuun sen työn, minkä ristiinnaulitseminen aloitti.

Ymmärtääksemme näiden kahden tapahtuman välisen yhteyden, voimme ajatella kuolemaa pysyvänä vankilana, mistä ei voi paeta. Juuri tätä kuolema tarkasti ottaen olikin. Kun ensimmäinen mies ja nainen tekivät syntiä Jumalaa vastaan, koko ihmiskunnan elämä menetettiin Saatanalle, joka päätti saada kaikki ihmiset liittymään joukkoihinsa ja nähdä meidän kaikkien kärsivän yhdessä hänen kanssaan helvetin kurjuudessa. Mutta Jeesus, joka on itse synnitön, otti vapaaehtoisesti ihmiskunnan synnit harteilleen, ikään kuin ne olisivat hänen omiaan, ja kuoli syntisen ihmisen kuoleman. Hän astui meidän sijastamme kuoleman vankilaan.

Kuolema ei kuitenkaan pystynyt pitämään Jumalan Poikaa vankinaan. Ylösnousemus osoitti, että kuoleman vankilan rautaportit oli murskattu ja hajotettu. Jeesus särki ne mennessään niiden läpi, hän meni ylösnousemusruumiiseensa ja näyttäytyi elävänä monille todistajille ja osoitti, että kuolemalla ei ollut enää otetta langenneesta ihmiskunnasta. Kuolema oli voitettu.

Hyvä uutinen on, että kun annamme elämämme Jeesukselle, myös me nousemme ylös kuolleista kuten hän. Jos otamme hänet vastaan elämämme Herraksi, voimme nousta uuteen ja täydelliseen elämään, jollaisen Jumala suunnitteli kaikille luoduille jo aikojen alussa.

Ylösnousemus antaa meille ainoan toivon iankaikkisesta elämästä – asia, jota mikään muu uskonto maailmassa ei voi näyttää todeksi. Mooseksen ruumis on yhä haudassa jossakin. Muhammedin ruumis on haudassa. Leninin jäännökset lepäävät lasikantisessa arkussa Moskovassa. Kaikista suurista maailmanuskonnoista ainoastaan kristinusko rakentuu johtajansa ylösnousemuksen varaan. Jeesus Kristus yksin on voittanut kuoleman, ja sen seurauksena hän voi tarjota meille iankaikkisen elämän.

Voit alkaa elää tätä uutta elämää sinä hetkenä, kun annat itsesi Jeesukselle. Hautaat vanhan elämäsi tulemalla osalliseksi hänen kuolemastaan ja saat uuden elämän tulemalla osalliseksi hänen ylösnousemuksestaan. Kuten Paavali selittää: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista” (Room. 6:4).

Tämä ylösnousemuselämä voi alkaa aivan tässä ja nyt. Se on ilmainen lahja, ja se on jokaisen sitä haluavan saatavilla. Jos haluaisit saada sen, mutta et tiedä miten, voit kirjoittaa minulle gerson.mgaya@sekl.fi tai soittaa minulle numeroon 050 511 0141, tai voit olla yhteydessä johonkin toiseen henkilöön, jonka tiedät osaavan auttaa sinua. Avatkoon ylösnoussut Herra sydämesi vastaanottamaan hänet Herraksesi. Toivotan sinulle iloista pääsiäistä!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018. (Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.) Joh. 6:47–58 Totisesti, totisesti: sillä, joka

Jeesus – elämän leipä

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018.

(Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.)

Joh. 6:47–58
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

*********

Hyvät ystävät, elämme paastonaikaa, olemme matkalla kohti pääsiäistä – tapahtumaa, jossa meidät vapautettiin synnin kahleista. Lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesus Kristus, Jumalan Poika, suostui rakkauden voittamana kärsimään puolestamme maailman kauhistuttavimman kuoleman, ristinkuoleman. Keskittyminen näihin suuriin tapahtumiin, kuten pääsiäiseen ja jouluun, auttaa meitä näkemään, kuinka suuresti Jumala meitä rakastaa. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös kaikki muut asiat, jotka kietoutuvat noiden tapahtumien ympärille.

Profetioista ennen Jeesuksen syntymää näemme, kuinka epätoivoisesti tarvitsimme sitä, että Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Se auttaa meitä ymmärtämään, että jos Jumala ei tee jotain puolestamme, yritämmepä kuinka kovasti tahansa, siitä huolimatta tilanteemme muuttuu päivä päivältä vain huonommaksi.

Kulkiessaan  ympäri Juudeaa ja Galileaa ja saarnatessaan Jeesus kohtasi paljon vastustusta luonnon, paholaisen, vihamiesten ja joskus läheistensäkin taholta. Joskus se oli lievää vastarintaa, joskus taas syntyi väittelyjä ihmisten kanssa. Joskus he jopa nimittelivät Jeesusta ”pahojen henkien riivaamaksi” tai ”samarialaiseksi”. Hän suostui tuohon kaikkeen meidän vuoksemme. Kun tilanne paheni, he lopulta ripustivat Hänet ristille, ikään kuin Hän olisi ollut syyllinen tai petturi.

Tänään olemme lukeneet, kuinka hän väitteli leivästä juutalaisten kanssa. Tapahtumaa edelsi Jeesuksen ruokkimisihme. Hän oli vähän aikaisemmin ruokkinut viisituhatta ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuitenkin jäljelle oli jäänyt enemmän kuin mitä alussa oli ollut.

Ihmisten silmät olivat avautuneet näkemään Jeesuksen todellisen luonnon. He halusivat tehdä hänestä kuninkaan pakolla, mutta Jeesus lähti pois heidän luotaan. He seurasivat häntä, koska olivat maistaneet, mitä hänellä oli tarjota.

Historiasta tiedämme, että tuohon aikaan tavalliset juutalaiset eivät syöneet kunnollista ateriaa joka päivä. Ei siksi, että he eivät olisi halunneet, vaan siksi, että heidän taloudellinen tilanteensa ei sitä sallinut. Nyt he laskeskelivat, että seuraamalla Jeesusta he tulisivat ravituiksi ja kylläisiksi. Tällä tavalla monet lähtivät seuraamaan häntä.

On helppo ajatella, että he halusivat kuunnella hänen opetuksiaan, mutta Jeesus tiesi heidän oikeat motiivinsa. Hän sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.” Joh. 6:26 Tällä Jeesus tarkoitti, että he halusivat Hänen ruokkivan heitä yhä edelleenkin.

Jeesus haastaa kuulijoitaan ja sanoo, että heitä kiinnostavat vain katoavat asiat, he ajattelevat vain omaa vatsaansa. Tästä syystä hän sanoo heille: “Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” Joh. 6:27

Jeesus esittelee heille jotain, mikä voisi auttaa heitä. Hän haluaa heidän saavan katoamatonta ruokaa, jota syötyään he eivät enää olisi nälkäisiä.

 

Olen kuullut tarinan lapsista, jotka pakotettiin menemään mukaan taisteluun toisen maailmansodan aikana.  Sodan päätyttyä suurin osa heistä oli kadottanut yhteydet perheisiinsä ja vaelsi ympäriinsä ilman ruokaa ja minkäänlaista suojaa. Osana sodanjälkeistä avustusohjelmaa monet näistä nuorista sijoitettiin telttakaupunkeihin. Siellä lääkärit ja psykiatrit tekivät työtä poikien kanssa ja yrittivät palauttaa heidän henkisen ja fyysisen terveytensä. Pian he huomasivat, että monet pojat heräsivät öisin huutaen kauhusta.

Eräs lääkäri sai idean. Annettuaan pojille illalla runsaan aterian hän laittoi heidät nukkumaan leipäpala kädessään ja käski heidän säästää sen aamuun saakka. Pojat nukkuivat rauhallisesti, koska lopultakin he olivat vakuuttuneita siitä, että ruokaa olisi myös seuraavana päivänä.

Jeesus on elämän leipä. Hänestä kiinni pitämällä vakuutumme siitä, että olemme valmiita kohtaamaan mitä tahansa eteemme tulee.

 

Historia kertoo, että tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta kansalaissodastamme. Tekee kipeää nähdä veljen kääntyvän veljeään vastaan. Tiedän, että jotkut meistä kantavat tuota tuskaa yhä tänäänkin. Se häiritsee meitä jatkuvasti. Sitä ei ole helppo unohtaa. Mutta meille voi käydä samoin kuin noille pojille, joiden oli vaikea unohtaa sodan kauhuja: kun he vakuuttuivat, että leipää riittäisi vielä huomiseksi, he alkoivat nukkua hyvin.

Kansalaissodassa ongelmamme ei ollut leipä, vaan erilaiset mielipiteet. Asiat kyllä selvitettiin, mutta jotkut meistä kärsivät yhä sen seurauksista. Tänään meille kerrotaan, että Jumala uhrasi oman Poikansa meidän puolestamme. Tämä Poika kehottaa meitä syömään Hänen ruumiinsa ja juomaan Hänen verensä. Mikäli emme tunne sen salaisuutta, elämämme jatkuu tuskassa ja katkeruudessa.

*******

Suomessa lähes jokainen on kiinnostunut ja pitää urheilusta. Useimmissa urheilulajeissa on valmentajat. Valmentaja kertoo kilpailuihin osallistuville urheilijoille, kuinka heidän tulee valmistautua kilpailuja varten. Jos valmentaja käskee juosta vaikkapa seitsemän kilometriä päivässä tai nostaa painoja 30 minuuttia päivässä, urheilija tekee niin, vaikka se sattuisikin. Miksi? Koska urheilija uskoo, että valmentaja tietää paremmin kuin hän, mikä tekee voittajan. Kun todella uskoo ohjaajaansa, seuraa hänen ohjeitaan kuuliaisesti. Urheilija, joka ei oikeasti usko valmentajaansa, ei noudata kaikessa hänen ohjeitaan. Samalla tavalla ne, jotka todella uskovat Jeesukseen, hyväksyvät Hänen neuvonsa ja ohjeensa.

Jeesus sanoo kuulijoilleen: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Sitten juutalaiset alkoivat väitellä kiivaasti keskenään: “Kuinka tämä mies voi antaa meille ruumiinsa syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” Sitten Hän vielä lisää, ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa ja silti he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Jeesus vertaa keskenään riittämätöntä mannaa ja itseään. Koska manna oli vain ruokaa, se piti heidät elossa vain fyysisesti mutta ei hengellisesti. Siksi se ei voinut pelastaa ihmistä hengelliseltä kuolemalta. Jeesus on todellinen leipä taivaasta, ja hän voi sen tehdä. Jos syömme hänen lihansa, saamme iankaikkisen elämän. Me kuolemme fyysisesti, mutta nousemme ylös hengellisesti.

Mitä tämä kaikki puhe hänen lihansa syömisestä ja hänen verensä juomisesta on? Oli jo ihmeellistä, että Jeesus viittasi itseensä leipänä taivaasta, mutta nyt hän sanoo, että heidän täytyy syödä häntä. Kaiken lisäksi, että heidän pitäisi juoda verta, hänen vertaan! Se oli liikaa juutalaisille, sillä jopa eläimen veren maistaminen oli heiltä kielletty.  Vaatimalla oman verensä juomista Jeesus oikeastaan sanoo, että hänen elämänsä sulautuu heidän elämäänsä ja tulee yhdeksi heidän kanssaan.

Voittaaksemme kilpailun meidän tarvitsee vain noudattaa valmentajan ohjeita. Ollaksemme Kristuksen opetuslapsia meidän on tehtävä enemmän kuin vain noudattaa hänen sanojaan. Urheiluvalmentaja ei mene kentälle pelaamaan, mutta meidän Herrammme kulkee kanssamme. Jeesuksen jumalallisen luonnon ansiosta meillä on hengellinen yhteys hänen kanssaan. Elämme hänen läsnäolossaan ja Pyhä Henki asuu meissä. Meidän elämämme sulautuu yhteen Jeesuksen elämän kanssa.

Jeesus ei halua vain opettaa meitä; Jeesus ei halua vain pelastaa meitä, hän haluaa täyttää meidät. Hän haluaa olla läheisessä suhteessa meidän kanssamme. Osallistumalla ehtoolliselle kunnioitamme tätä erityistä liittoa. Kun olemme Herran aterialla kuulemme seuraavat sanat: Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu, Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu. Lihan syöminen ja veren juominen on sitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja annamme Hänen pelastaa meidät, täyttää meidät ja johdattaa meitä.

Kun kuljemme Jeesuksen johdatuksessa, unohdamme kaiken elämän mukanaan tuoman katkeruuden. Silloin iloitsemme elämästä, jonka Jeesus meille tarjoaa. Siitä syystä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, on tärkeää, että kuulemme Jeesuksesta koko ajan. Meidän täytyy kertoa toisillemme, mitä Jeesus on tehnyt. Sillä tavalla ihmiset oppivat tuntemaan Hänet, ottamaan Hänet vastaan ja elämään Hänen johdatuksessaan. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia. Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Muuttaessamme Jerusalemiin tammikuussa 2017 asuimme aluksi pienessä arabihotellissa, josta ei ole pitkä matka Puutarhahaudalle. Eräänä perjantaina ennen sapatin alkua päätimme

Mietteitä Jeesuksen haudalla

Muuttaessamme Jerusalemiin tammikuussa 2017 asuimme aluksi pienessä arabihotellissa, josta ei ole pitkä matka Puutarhahaudalle. Eräänä perjantaina ennen sapatin alkua päätimme lähteä sinne rukoilemaan.

Puutarhahauta on minulle ennestään tuttu, ja olen käynyt siellä moninaisia kertoja. Viimeisestä käynnistä tosin aikaa oli kulunut useita vuosia. Kevääseen heräilevä puutarha ja tyhjä hauta puhuttelivat voimakkaasti. Vaikka muutaman sadan metrin päässä oleva Pyhän Haudan kirkko lieneekin arkeologien mukaan todennäköisempi Jeesuksen haudan paikka, sijaitsee Puutarhahauta kuitenkin samalla Moorian kalliolla. Puutarhahaudan ympäristö näyttää edelleen puutarhalta, eikä siihen ole rakennettu suuria kirkkorakennuksia. Ehkäpä juuri siksi siellä voi edelleen virittäytyä ensimmäisen pääsiäisaamun tunnelmiin. Kaunis puutarha ja tyhjä hauta puhuvat minulle syvällisesti Jeesuksesta.

Minun eikä sinun ei tarvitse Maria Magdalenan, Pietarin ja Johanneksen tavoin ihmetellä ja hätääntyä, että Jeesus on kadonnut. Me tiedämme Jumalan sanasta, että Jeesus nousi kuolleista ja että hän elää ja hallitsee tänään. Hän kulkee edellämme ja on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Tämä lupaus kantaa meitä kaikkia, jotka haluamme turvata Jeesukseen. Hän ei ole jättänyt meitä, vaikka välillä tuntuisikin, että hän on kadoksissa. Älä siis pelkää mennä pimeään hautaan, Jeesus on kanssasi tänään.

Haudan sisälle astuvat pyhiinvaeltajat kertovat minulle siitä, että Jeesus kutsuu meitä tänäkin päivänä käymään sisälle ovesta, jonka hän on avannut. Samalla se muistuttaa siitä, että Jeesus kolkuttaa tänäänkin minun sydämeni ovella ja haluaa itse astua sisälle. Avoin ovi hautaan, johon Jeesuksen ruumis oli asetettu, vahvistaa minulle tänäänkin sen, että Jeesus kuoli minun syntieni vuoksi. Hän kärsi ristinkuoleman, jotta sinulla ja minulla olisi rauha ja syntien anteeksiantamus. Joh. 5:9 Jeesus sanoo, että hän on ovi, ja jos joku käy hänen kauttansa sisälle, niin hän pelastuu!

Jeesuksen ruumiin lepopaikka.

Jeesus itse kertoi opetuslapsilleen usein siitä, että hän kuolee ja nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista. Tyhjä hauta muistuttaa meitä: Jeesus on mennyt meidän puolestamme hautaan ja kuolemaan saakka. Kirkkomme hautauskaavassa rukoilemme: ”Sinä olet hautaamisellasi pyhittänyt meidänkin hautamme leposijaksi.”

”Hän ei ole täällä, koska hän on noussut kuolleista.”

Jeesus avasi meille oven iankaikkiseen ja täyteen elämään. Ovi on avoinna, ja hän haluaa rohkaista meitä käymään elämässä rohkeasti eteenpäin. Enkeli kertoi opetuslapsille, että Jeesus menisi heidän edellänsä Galileaan ja että heidän pitäisi mennä perässä.  Jeesus kohtasi opetuslapsia eri tilanteissa, toivotti heille rauhaa ja lähetti heidät viemään ilosanomaa eteenpäin.  Mutta järjestys on se, että meidän tulee ensin sallia Jeesuksen kohdata meidät ja odottaa, että hän avaa meille oven. Sitten hän itse kulkee edellämme ja me seuraamme häntä.

Avoin ovi tyhjästä haudasta.

Puutarhahaudalla Jeesuksen sana Joh. 11:25 tulee vahvasti todelliseksi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.”

Iltapäivän hetki puutarhahaudalla saa minut rukoilemaan Israelin ja kaikkien täällä asuvien ihmisten puolesta. Täällä, missä kaikki tapahtui, tyhjän haudan naapurissa, minulle vahvasti puhuvan puutarhan ympärillä suurin osa ihmisistä ei näe Jeesuksen avaamaa pelastustietä eikä ole käynyt hänen avaamastaan ovesta sisälle. Onko tämä liian yksinkertaista, ”että Jeesus on ovi ja että kun käy hänen kauttaan sisälle, pelastuu”? Riittääkö se minulle ja sinulle? Riittääkö se niille muslimeille ja juutalaisille, jotka puutarhan ulkopuolella rientävät rukoilemaan omille pyhille paikoilleen? Tarvittaisiinko kuitenkin vielä jotain? Onneksi ei! ”Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi!” Jospa osaisin kertoa Jeesuksesta sillä tavoin, että hän tulisi todelliseksi kaikkien niiden ihmisten elämässä, joita Jumala tielleni lähettää.

Jerusalemin Puutarhahaudalla on puu, joka on leikattu ristin muotoiseksi. Se on karu, paljas puu. Mutta se taipuu kauniisti alaspäin. Aivan kuin Jeesus taipui vapaaehtoisesti ristille meidän puolestamme. Puinen risti julistaa: Jeesus tuli alas luoksemme synnin ja kärsimyksen pimeyteen. Hän taipui alas, jotta me pääsisimme ylös taivaaseen. Yksinkertainen sanoma Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta on kutsu tulla turvaan. Jeesuksen risti kestää. Hänen ylösnousemuksensa kantaa läpi elämän vastoinkäymisten aina taivaaseen saakka. Kiitos Jeesus!

Jerusalemissa
Tuula Siljanen (teksti)
Esko Siljanen (kuvat)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kuvassa keskellä 98-vuotias Jumalan lapsi molemmilla puolillaan vähän nuoremmat. Tänään on merkittävä päivä! Pääsen toista kertaa elämässäni japanilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen

Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa

Kuvassa keskellä 98-vuotias Jumalan lapsi molemmilla puolillaan vähän nuoremmat.

Tänään on merkittävä päivä! Pääsen toista kertaa elämässäni japanilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen – ensimmäisestä kerrasta onkin jo kulunut tasan viikko. Olen kirkkovieraana Nishinomiyan seurakunnassa, jossa palvelevat Kansanlähetyksen lähetit Asako ja Lauri Palmu. Toinen merkittävä asia on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin hereillä sillä kellonlyömällä, kun Suomi siirtyi talviaikaan. Tosin täällä kello siinä vaiheessa näytti jo aamuyhdeksää.

Länsi-Japanin ev.lut. kirkolle on tyypillistä alun perin norjalaisten tuoma maallikkokeskeisyys ja myös jumalanpalveluksessa maallikkojuontajan tärkeä rooli. Tänäkin sunnuntaina rouva Chiba johtaa jumalanpalveluksen melkein kaikki osiot. Lauri-pastorin tehtäväksi jää saarna ja Herran siunaus sekä jumalanpalveluksen päätteeksi lukuisa joukko tiedotuksia. Asako Palmu säestää.

Toki kulissien takana papin perheellä on jumalanpalveluksen valmistelussa paljon tehtävää aina viikkoesitteiden taittelusta (minäkin autoin!) kadun lakaisemiseen. Uskonpuhdistuksen muistopäivän kunniaksi liturginen väri on vaihdettu vihreästä punaiseen pastorin omin käsin.

kristinusko Japanissa

Nishinomiyan seurakunta viettää uskonpuhdistuksen muistopäivän jumalanpalvelusta. Pianon ääressä Asako Palmu.

Tunnen jo olevani varsin pätevä kirkkovieras, kun osaan napata itselleni takapöydältä kauniin kirjekuoren kolehtiseteliä varten. Kykenen myös laulamaan tai lukemaan muun seurakunnan mukana aina silloin, kun sanotaan ”Halleluja” tai ”Aamen”. Kyllä tämä tästä – enää kolmekymmentä vuotta, niin on japanin kieli hallussa!

Jumalanpalveluksen teema on ”Vapaaksi tekevä totuus”. Palmu-sensei kysyy saarnassaan kohtikäyvästi: ”Oletko vapaa? Jumalan Sanassa pysymällä meistä tulee todellisia opetuslapsia. Totuus tekee meidät vapaiksi. Jeesus vapauttaa synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta.” Lutherin vapauttava ahaa-elämys koskee tätä kirkkokansaa samoin kuin kaikkia Suomessakin kokoontuvia: pelastus tulee Jumalan teoista, ei meidän teoistamme.

Lähetystyöntekijä Lauri Palmu saarnaa

Lauri-pastori saarnaa Lutherin suurista oivalluksista.

Tuttuun tapaan tuon jumalanpalveluksen lopuksi terveiset Suomen kristityiltä ja Kansanlähetykseltä. Kyynel tulee silmään, kun seurakunnan kuoro odottamatta ryhmittäytyy eteeni ja laulaa minulle Jumalan siunausta toivottaen. Vähän harmittaa, että nauhuri jäi matkalaukkuun pappilan yläkertaan.

Tämän artikkelin yläkuvassa poseeraan kahden viehättävän rouvan kanssa. Keskellä istuva rouva Nato on aikoinaan saanut toiveikkaaksi etunimekseen Momoyo, joka tarkoittaa sataa aikakautta. Lähellä sen toiveen toteutuminen jo onkin; Momoyo on nyt 98-vuotias. Hänet on lapsena tuonut kirkkoon isoisä, joka kuului Japanin legendaaristen samuraiden joukkoon. Nyt ilon Jeesuksen löytämisestä jakaa myös hänen tyttärensä Shibakawa (kuvassa oikealla) sekä seuraavienkin sukupolvien edustajat.

Nöyrin mielin pakkailen illalla matkalaukkua kotimatkaa varten. Lähetystyö Japanissa tuottaa hedelmää Jumalan valtakuntaan; mahtavaa saada olla siinä mukana! Suljetaan rukouksiimme Palmun perhe ja Nishinomiyan seurakunta!

Kohta jo kotimatkalla Japanista

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Lahja Asako ja Lauri Palmun työlle Japanissa

Lahjoita tähän työhön:


Anne Tuovisen matka Japanissa – lue lisää:

Anne Tuovisen Facebook-video ennen matkaa – Anne Tuovinen
Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
Japani sydämellä ja rukouksissa – Matkan loppukatsaus.