Avainsana-arkisto: Jeesus

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ?

Pyhän Hengen läsnäolo näkyy kristityissä rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsensähillitsemisenä. Kuva: Pixabay.

Kristityn vapaus

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ? Kuinka saamme olla vapaita ja rakastettuja Kristuksessa?

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni Abjatarin ollessa ylipappina Jumalan huoneeseen. Hän otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille.” Sen jälkeen Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Erään filosofisen ajattelutavan mukaan ihminen ei ole koskaan vapaa. Joinain rajattuina hetkinä hän saattaa nauttia vapaudesta, mutta useimmiten ihmistä sitovat häntä rajoittavat säännöt ja määräykset. Olipa tämä filosofia totta tai ei, niin ajattelen, että kukaan ei pidä orjuudesta eikä halua elää kontrollin alaisena. Jokainen haluaa olla vapaa ja nauttia siitä. On monenlaista vapautta: poliittista vapautta, luonnollista vapautta, aistillista vapautta ja hengellistä vapautta.

Nyt pohdimme erityisesti kristityn vapautta, joka lähtee hengellisestä vapaudesta. Ymmärtääksemme, mitä se on, meidän on tarpeen palata aina juutalaisen uskonnon alkujuurille.

Raamattu kertoo, että israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. He saapuivat sinne pakolaisina, heistä tuli myöhemmin orjia ja he joutuivat elämään ankaran sorron alaisina. Jumala vapautti heidät orjuudesta ja toi heidät erämaan halki Kanaanin maahan, luvattuun maahan. Erämaassa Jumala teki liiton heidän kanssaan, ja liiton ehdot olivat kymmenen käskyä. Tansanian luterilaisen kirkon liturgiassa nuo käskyt luetaan joka sunnuntai.

Yhä raskaampia käskyjä

Historiasta näemme, etteivät israelilaiset kyenneet täyttämään heille annettuja ehtoja. Sen vuoksi Jumala kuritti heitä lähettämällä heidät Babyloniaan pakkosiirtolaisiksi. Babyloniassa he alkoivat pohtia, miksi he olivat joutuneet sinne. Sitten he ymmärsivät, että Jumala oli rangaissut heitä, koska he olivat rikkoneet hänen käskynsä.

Siksi he alkoivat parantaa tapojaan. He tulkitsivat uudelleen Jumalan antamat kymmenen käskyä. Niiden ulkopuolelta he saivat kokoon vielä 613 lisäkäskyä. Näistä 358 oli kieltoja ja 245 kehotuksia.

Suurin osa heidän laajennetun lakikokoelmansa sisällöstä oli vaikeampaa toteuttaa kuin kymmenen käskyä. Niissä sanottiin esimerkiksi, että kenenkään ei ole lupa kirjoittaa musteella sapattina eikä kävellä kivenheiton matkaa pitemmälle. Kuka pystyy tekemään tämän? Sen sijaan, että nämä lait olisivat auttaneet heitä pääsemään lähemmäs Jumalaa, niistä tuli heille taakka. He eivät kyenneet täyttämään niitä.

Kristus vapauttaa lain alta

Jeesus tuli ja löysi heidät tilanteesta, jossa heitä yhä sitoivat erilaiset lait, käskyt ja säännöt. Jumala oli vapauttanut heidät Egyptistä ja asettanut heidät vapaiksi. Silti näytti siltä, että he olivat tuoneet mukanaan omatekoisen orjuuden.

Jeesus tuli kuitenkin päästämään heidät vapaiksi siitäkin orjuudesta. Hän ei tee vallankumouksellista muutosta, vaan hän tekee sen opettamalla ja oman elämänsä esimerkillä. Myöhemmin hänen apostolinsa oivalsivat, että oli suuri ero juutalaisen rabbin ja Jeesuksen opetuksen välillä. Jeesuksen opetuksesta he saivat Kristuksen lain, jossa oli tuskin lainkaan kieltoja.

Se tarkoittaa, että Jeesus vapautti heidät niistä kielloista, jotka olivat heille taakka. Hän teki heidät vapaiksi. Aamoksen tekstistä näemme, että lait eivät tuoneet heitä lähemmäksi Jumalaa erämaassa.  Aamos sanoi, että kun olemme lähellä Jumalaa, ei lain kautta vaan hänen rakkautensa kautta, niin voimme täysin ymmärtää, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Aamos muistutti israelilaisia ajasta, jolloin he olivat erämaassa. He olivat ilman lakia mutta olivat silti todella rakkaita Jumalalle. Aamos halusi siis sanoa, ettei laki vienyt heitä lähemmäksi Jumalaa.

Jeesus on sapatin Herra

Paavali kertoo kirjeessään kolossalaisille, että Kristus lakkautti kaikki lait, jotka sisälsivät kieltoja. Meidät on nyt asetettu vapaiksi. Lait, jotka sanovat: ”Älä syö tätä, älä juo tätä”, ovat mennyttä. Jos joku opettaa sinulle, ettet saa syödä tätä tai tuota, niin luultavasti hän haluaa riistää sinulta vapautesi.

Evankeliumi näyttää meille, mitä Kristus opetti ja teki. Tekstissä ihmeteltiin, miksi Jeesuksen opetuslapset tekivät sellaista, mitä sapattina ei ollut lupa tehdä, sillä juuri silloin opetuslapset katkoivat tähkäpäitä pellolta ja söivät niitä.

Sen mukaan, mitä juutalaiset sapatista opettivat, opetuslapset toimivat väärin ja rikkoivat lakia. Jeesus vastasi juutalaisille ottamalla esimerkin heidän omasta historiastaan. Hän nosti esille kertomuksen Daavidista, joka meni papin luo ja pyysi uhrileipää, jota säilytettiin Jumalan huoneessa. Daavid ei ollut pappi, eivätkä hänen toverinsakaan. Silti he söivät uhrileipää, joka oli tarkoitettu vain papeille. Raamattu ei kerro, miten fariseukset reagoivat noihin Jeesuksen sanoihin. Joka tapauksessa näyttää siltä, etteivät he olleet tyytyväisiä hänen vastaukseensa. Myöhemmin näemme heidän vielä syyttävän Jeesusta ylipapin edessä siitä, että hän rikkoi sapattia.

Jeesus sanoi, että sapatti on ihmistä varten, ei päinvastoin. Sapatti on olemassa siksi, että se auttaa ihmistä lepäämään ja viettämään aikaa Herransa kanssa. Ihmistä ei ole tehty sapatin vuoksi, eikä elämämme ole riippuvainen sapatista. Meitä ei ole tehty sapattia varten, vaan sapatti on tehty meitä varten. Vanhan testamentin sapattia koskevat säännöt olivat monimutkaisia, mutta nyt Jeesus sanoi, että hän on sapatin Herra. ’Herra’ tarkoittaa tässä asiassa sitä, että hänellä on valta muuttaa sitä tai tehdä, mitä ikinä hän tahtoo.

Ymmärrän, että tässä maailmassa sapatti-asia on joidenkin mielestä yhä hämmentävä. Vielä pahempaa on se, että omassa joukossammekaan emme ymmärrä kristityn vapautta. Yritämme yhä kantaa taakkoja, joista Jeesus jo vapautti meidät. Toiset puolestaan ajattelevat vapaana elämisen tarkoittavan sitä, että voimme tehdä, mitä ikinä haluamme. Jeesus on vapauttanut meidät, mutta meidän on kerrottava toisillemme, mistä hän on päästänyt meidät vapaiksi.

Ennen kuin Jeesus tuli maailmaan, synti hallitsi maailmaa. Ihmiset olivat synnin uhan alla. Tämä uhka otettiin ihmisiltä pois, koska Jeesus voitti synnin ja kuoleman. Se tapahtui niin, että Jeesus tuli elämään keskellemme, opetti meitä ja teki työtä. Hänen työnsä sinetöityi hänen ristinkuolemaansa ja hänen ylösnousemukseensa.

Kun uskomme Jeesukseen, silloin annamme elämämme hänelle ja alamme elää hänelle. Jeesus tulee silloin asumaan meihin. Hän antaa meille sellaisen rauhan, jota emme voi löytää mistään muualta. Koska meillä on Jeesuksen antama rauha, pysymme tyyninä silloinkin, kun kohtaamme haastavia tilanteita.

Rakkaus ja vapaus Kristuksessa

Paavali kirjoittaa, että kun olemme Kristuksessa, meissä asuu Pyhä Henki ja Hengen läsnäolo. Se näkyy meissä silloin rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsemme hillitsemisenä. Kristitty on ihminen, jota Henki itse johtaa. Kristityllä on vapaus, mutta se vapaus on Jeesuksessa. Jos hylkäämme Jeesuksen ja hänen armonsa ja alamme elää niin kuin itse haluamme, silloin jätämme taaksemme sen vapauden, jonka Jeesus on meille antanut. Saatamme myös hankkia uusia mestareita, joilla on myös omat ehtonsa ja merkkinsä.

Israelilaiset vapautettiin Egyptin orjuudesta, ja mitä tapahtui: he päätyivät etsimään uusia isäntiä, epäjumalia ja muita jumalia. Jumala kuritti heitä lähettäen heidät Babyloniaan. He yrittivät oppia ja uudistaa suhteensa Jumalan kanssa, mutta lopulta orjuuttivat toinen toisensa keksimällä sääntöjä, jotka eivät tulleet Jumalalta. He menivät toiseen äärimmäisyyteen, ja itse asiassa heidän säännöistään tuli taakka. Jeesus tuli vapauttamaan ihmiset kaikesta, mikä orjuutti heitä. Hän päästi heidät vapaiksi ja antoi heille armonsa.

Usein ihmiset eivät ymmärrä, mitä Jeesuksen tarjoama vapaus ja armo tarkoittavat. He elävät vapaata elämää, joka ei tunne rajoja. He  vahingoittavat itseään esimerkiksi käyttämällä huumeita. He vahingoittavat muita, esimerkiksi puhuvat rumasti toisilleen, ja siitä seuraa, että ristiriidat lisääntyvät päivä päivältä perheissämme ja muissa ihmissuhteissamme.

Kun sanot jollekulle, että noin et voi puhua, koska se satuttaa ja loukkaa muita, useimmiten kuulet vastauksen: ”Olen vapaa sanomaan ja tekemään, mitä haluan.” Tällaisen vapaudenko Jeesus meille antaa? Pelkäänpä, että olemme löytäneet uusia isäntiä hallitsemaan meitä. Nämä uudet isännät eivät tunnusta Herraamme Jeesusta, joka kuoli puolestamme ristillä, jotta meistä tulisi vapaita. Tällä hetkellä yhteiskunnissamme lähestytään laittomuuden aikaa. Sellainen aika saa ihmiset pukeutumaan niin kuin haluavat, sanomaan mitä haluavat ja tekemään mitä haluavat. Mitä siitä seuraa?

Jotta vältymme tuolta kaikelta, meidän tulee kertoa toisillemme, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Voimme lukea evankeliumista, että Jeesus kertoi fariseuksille, että hän on sapatin Herra. Minusta tuntuu, että ongelmamme nykypäivänä ei ole sapatti, vaan se on jokin muu asia. Ihmiset elävät jatkuvassa pelossa. He pelkäävät monia asioita ja pelko sitoo heitä.

Jotkut meistä pelkäävät, että minä hetkenä tahansa voi tulla avioero. Jotkut pelkäävät menettävänsä työnsä tai rakkaansa. Osa meistä voi pelätä asioita, joita emme edes osaa nimetä.

Voit vapautua kaikista noista peloista, jos toivotat Jeesuksen tervetulleeksi elämääsi ja annat hänen olla Herrasi. Anna hänelle elämäsi, niin että hän voi johtaa sitä. Jos hän johtaa sitä, sinä olet vapaa johtamisesta. Sinä saat sellaisen rauhan, jota sinulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut.

Tälläkin hetkellä Jeesus seisoo sydämesi ovella ja kolkuttaa. Hän tahtoo päästä sydämeesi. Lasketko hänet sisään? Tapahtukoon niin, Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

Ota yhteyttä oman alueesi kansanlähetyspiiriin, jos haluat tulla mukaan levittämään evankeliumia Suomessa!

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat evankeliumin kertomiseen ja Raamatun opetustyöhön kotimaassa Suomi sydämellä -kampanjan kautta.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Raamatussa Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin

Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Kuvituskuva Pixabay

Rauha Jumalan kanssa

Raamatussa Job sanoo:
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Kaksi asiaa muovaavat elämäämme – pidämmepä siitä tai emme. Kun teemme asioita tiedostaen niiden olemassaolon, elämäntapamme muuttuu. Mutta jos unohdamme, että ne ovat olemassa, teemme asioita eri tavalla. Ettei teidän tarvitsisi jännittää, kerron heti, että ne kaksi asiaa ovat kuolema, jonka jokainen ihminen kohtaa, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuleminen.

Muistan ne monet kerrat, kun olen kertonut Tansaniassa tukeamme saaville opiskelijoille kuolemasta. Silloin he sanoivat aina: “Voi, älä mainitse sitä, koska se saa meidät ajattelemaan, millaista elämästämme tulee sen jälkeen kun sinä kuolet.” Sanoin heille, että on parempi ajatella sitä nyt voidakseen järjestää elämänsä, kuin sitten kun on jo liian myöhäistä.

Suurimmalle osalle ihmisistä on selvää, että jonain päivänä jokainen meistä kuolee. Totta on myös se, että jotkut rakkaamme kuolevat meidän läsnäollessamme. Tehtävämme on saattaa heidät hautaan ja sen jälkeen peittää hauta omin käsin. Sen pitäisi muistuttaa meitä siitä, että jonain päivänä myös meille tehdään niin. Eräs henkilö sanoi leikkimielisesti: “Asetamme kuolleen arkkuun kasvot ylöspäin, jotta katsoessamme hänen kasvojaan muistaisimme, että myös me makaamme joskus siinä samalla tavalla.”

Ihminen elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta

Kuolema tulee ilmoittamatta. Meidän pitää olla valmiita koko ajan. Kuvittelepa, jos kuolema tulisi tänään ja tällä hetkellä tai jos se olisi tullut muutama hetki sitten. Missä tilanteessa olisit kuollut? Jotkut kuolema olisi löytänyt saarnaamasta, jotkut autoa ajamasta, jotkut tappelemasta, jotkut tekemästä jotain syntiä, jotkut taas rukoilemasta.  Mistä tilanteesta kuolema olisi sinut löytänyt?

Muistan, kuinka erästä pastoria tönäisi bussi hänen ylittäessään tietä ja hän kuoli välittömästi siihen paikkaan. Hän ei saanut aikaa edes jättää hyvästejä vaimolleen eikä lapsilleen. Muistakaamme, että aikamme täällä maan päällä on rajallinen, kuten Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Elämä voi siis loppua milloin vain, varsin mahdollisesti silloin kun emme haluaisi sen vielä loppuvan. Itse asiassa Jeesus puhui tästä useita kertoja. Ajatellaanpa miestä, joka oli korjannut runsaan sadon ja ilmoitti nyt aikovansa syödä ja nauttia elämästä. Mutta hän saikin kuulla, että vielä samana yönä hänen sielunsa otettaisiin pois. Kaikki hänen työnsä oli ollut turhaa, siitä ei ollut nyt mitään hyötyä. Meidät kutsutaan valmistautumaan sitä odottamatonta hetkeä varten, kun kuolema tulee ja ottaa meidät.

Toinen tosiasia on, että Jeesus tulee ja ilmaisee itsensä kirkkaudessa ja voimassa. Hän tuli ensimmäisen kerran ja maailma piti häntä henkilönä, joka sekoitti ihmisten poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät. He syyttivät häntä ja lopulta ristiinnaulitsivat hänet julmasti – kuullakseen vain, että kolmantena päivänä hän olikin jälleen elossa. Valitettavasti nuo ihmiset eivät nähneet Kristusta; he vain kuulivat hänestä.

Meillä on rauha hänen kanssaan

Tällaista me koemme myös tänään. Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Ne, jotka eivät usko, ainoastaan kuulevat hänestä. Ihmiset kieltävät hänen olemassaolonsa ja päättävät sen tähden tehdä, mitä ikinä haluavat.

Se tosiasia ei muutu, että jonain päivänä koko maailma on näkevä Jeesuksen, ei enää heikkona ihmisenä vaan kunnian Kuninkaana ja herrojen Herrana. Uskovat odottavat näkevänsä hänet omin silmin; siksi he antavat itsensä ja koko elämänsä hänen valtaansa.

Hyvä ystävä, kaksi asiaa on totta: Jokainen kuolee jonain päivänä, ja Jeesus, meidän Herramme, on ilmestyvä kunniassaan.  Kuinka valmistaudumme kuolemaan? Muistathan, että kuoleman jälkeen meillä ei enää ole mahdollisuutta sopia Herran kanssa. Sen aika on nyt. Hän tuli meitä varten ja uhrasi itsensä vetääkseen meitä lähellensä, jotta olisimme hänen omiaan, kuolemmepa tai olemmepa yhä elossa.

Hän kutsuu ihmisiä joka päivä. Ihmiset, jotka elävät Jeesukselle, eivät pelkää koskaan kuolemaa, koska he menevät kirkkauteen. Sen vuoksi Paavali sanoi: “Ikävöin jo päästä Herran luokse ja olla hänen kanssaan.”

Pelkäätkö sinä kuolemaa? Uskon, että et pelkää. Jos pelkäät, sinulla ei ole mitään syytä siihen. Tämä Jeesus, joka ilmestyy kirkkaudessaan, on poistanut kaiken sellaisen, mikä kauhistuttaa meitä. Meillä on rauha hänen kanssaan. Jos silti tunnet pelkoa, älä epäröi puhua meille. Olemme aina valmiita auttamaan ja opastamaan sinua.

Haluamme elää siten, että Herramme tullessaan löytää meidät valmistautuneina.

Jumala siunatkoon sinua!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus

Näkymä Kapernaumin rannasta Gennesaretinjärvelle. (Kuva: Esko Siljanen)

Jeesus kohtaa toivottoman ihmisen

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus (2:1–12).

Raamattu ei kerro, kuinka kauan mies oli elänyt halvaantuneena, mutta hänen tilanteensa ei ollut helppo. Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaalihuoltoa. Sairaiden, vammaisten, leskien, orpojen ja köyhien ainoan turvaverkon muodostivat hänen sukulaisensa ja ystävänsä. Jos heitä ei ollut, henkilö oli täydellisesti avuton. Ehkä paikallisen synagogan taholta saattoi joitakin avun murusia vielä odottaa. 

Tiedättekö, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän on ollut kauan aikaa sairas ja avuton? Pikkuhiljaa myös hänen henkinen identiteettinsä alkaa muuttua toisenlaiseksi. Ihmisen on pakko sopeutua tilanteeseensa, ja hän alkaa itsekin pitää itseään sairaana, heikkona ja avuttomana. Kapernaumin miehen kohdalla oli varmaan käynyt näin, etenkin, jos hän oli sairastanut jo useita vuosia. Hänen henkinen minänsä oli muuttunut halvaantuneen miehen identiteetiksi. Hän oli täysin toisten ihmisten avun varassa elävä invalidi.  

Entä millainen sitten oli miehen hengellinen tila? Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli yleinen käsitys, jonka mukaan kaikki sairaudet ja vammat olivat synnin seurausta. Joko henkilö itse tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa olivat tehneet syntiä, ja siitä seurasi kyseinen sairaus. Voimme siis olettaa, että halvaantuneen miehen hengellinen identiteetti oli syntisen miehen identiteetti. Lienee oikein sanoa, että mies oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti halvaantunut. Hän tunsi itsensä toivottomaksi tapaukseksi sekä itsensä että toisten silmissä.  

Tässä kohtaa Raamattu avaa halvaantuneen miehen pimeään elämään yhden kirkkaan valopilkun. Hän ei ollut yksin, sillä hänellä oli neljä ystävää. Ja millaisia ystäviä he olivatkaan! Mikään ei voinut estää näitä ystäviä tuomasta halvaantunutta miestä Jeesuksen eteen. Tässä näemme puhuttelevan esimerkin siitä, mitä hyvät ystävät voivat tehdä sairaan ja avuttoman ihmisen elämässä. Jos ihminen ei itse pääse seurakuntaan, voivat ystävät tuoda hänet sinne tai ainakin tuoda hänet rukouksessa Jeesuksen eteen. Olisipa meillä jokaisella tällaisia ystäviä! 

On mielenkiintoista lukea, mitä tapahtui sen jälkeen, kun ystävät laskivat halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. (Mark. 2:5)

Halvaantuneen ystävät eivät pitäneet pitkiä todistuspuheita eivätkä esirukouksia Jeesuksen edessä. Heidän tekonsa puhuivat heidän uskostaan. Halvaantuneen miehen usko tuli esille siinä, että hän suostui tuotavaksi Jeesuksen luo. Raamattu ei kerro halvaantuneen miehenkään rukoilleen yhtään sanaa Jeesuksen edessä. Hän ei saanut kirjaimellisesti sanaa suustaan, sillä hän oli kokonaan halvaantunut. Jeesus näki heidän sanattoman uskonsa ja vastasi siihen välittömästi.  

Kun Jeesus kohtasi halvaantuneen miehen kasvokkain, hän hoiti ensin terveeksi hänen hengellisen halvauksensa. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Vasta tämän jälkeen Jeesus huomioi hänen henkisen ja fyysisen vammansa. Jeesus antoi halvaantuneelle miehelle uuden elämän ja uuden identiteetin. Halvaantuneesta miehestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Mitä me voimme oppia tästä tapauksesta? Ainakin kolme asiaa: Jeesus antaa uuden elämän jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää, riippumatta siitä, parantaako hän fyysisen vammamme vai ei. Me Jeesuksen seuraajat voimme osoittaa uskomme häneen myös teoillamme, emmekä pelkästään sanoillamme. Jos rakastamme Jeesusta, voimme käyttää mielikuvitustamme löytääksemme keinoja tuoda toivottomia ihmisiä Jeesuksen luokse tai viedäksemme Jeesuksen heidän luokseen.  

Kapernaumin mies sai takaisin terveytensä ja toivonsa. Siitä huolimatta hänenkin ruumiinsa kuoli eräänä päivänä monien vuosien kuluttua. Eipä se enää häntä haitannut, sillä hänellä oli iankaikkinen elämä, jonka Jeesus oli hänelle lahjoittanut. Pääasia oli se, että tämä toivoton ihminen sai mahdollisuuden kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti omassa elämässään. Voin kuvitella, mitkä tuon aikaisemmin halvaantuneen mutta Jeesuksen parantaman miehen viimeiset sanat olivat: ”Kiitos Jeesus, kun annoit syntini anteeksi!”  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Teksti on osa saarnasta, joka pidettiin 2.11.2018 Itä-Jerusalemin Nazarene-kirkossa.
Kuva: Esko Siljanen

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

 

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan toisesta opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Jeesus vaihtaa

Kapernaumin seutua, missä Jeesus vaelsi. Kuva: H. Tohmola.

Jeesus vaihtaa maisemaa

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan toisesta opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Jeesus vaihtaa maisemaa 

Tämän viikon Raamattuavaimissa kuljemme Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkassa; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?  Tämän raamattutuokion aihe on Jeesus vaihtaa maisemaa. Luen Matteuksen evankeliumin luvusta 4 jakeet 13–16: 

”Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
 – Sebulonin maa ja Naftalin maa,
Meren tie, Jordanin takainen maa
ja muukalaisten Galilea –
kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.
(Matt. 4:13–16) 

Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matka on kulkenut Nasaretiin synagogaan, missä Jeesus oli lapsesta asti tottunut käymään. Kotikaupunkinsa synagogassa Jeesus lainaa Jesajan profetiaa ja kertoo ensimmäisen kerran julkisesti olevansa Vanhan testamentin lupaama Messias. Jeesus tekee sen lainaamalla Jesajan Messiasta koskevaa profetiaa Jes. 61:1–3 soveltaen profetian sanat itseensä: 

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” (Jes. 61:1–3) 

Kotikaupunki torjui Jeesuksen. Kun Jeesuksen julkinen toiminta alkoi, Jeesus tiesi, mihin ryhtyi ja mikä häntä odotti. Jeesus ajettiin aivan konkreettisesti ja fyysisesti pois kotikaupungistaan. 

Jeesus vaihtaa maisemaa ja siirtyy Kapernaumiin, josta tulee hänen uusi kotikaupunkinsa noin kolmen vuoden julkisen toiminnan ajaksi. Jerusalemiin Jeesus palaa enää vain juhlien aikaan, mutta sinne hän kulkee kylien ja kaupunkien kautta julistaen omalle kansalleen evankeliumia, täyttäen näin tehtävänsä. (Luuk. 9:51–56; 10:1–16 ym.) 

Nykyisin tästä Jeesuksen toisesta kotikaupungista on vain raunioita jäljellä. Gennesaretinjärven pohjoispäässä sijainnut kaupunki oli tärkeä kauppateiden risteyspaikka, ja siellä sijaitsi myös tulliasema. 

Jeesuksen asettuminen Kapernaumiin ei ollut sattumaa. Niin kuin Jeesuksen syntymäpaikkakunta ja kotikaupunki, niin myös hänen kotikaupunkinsa hänen julkisen toimintansa aikana olivat Vanhan testamentin lupausten täyttymistä. Jeesuksen asettuessa Kapernaumiin toteutui vuosisatoja vanha Jesajan profetia. Tällä alueella Messias paransi sairaita, ruokki nälkäisiä ja tyynnytti myrskyn. Toisin kuin Nasaretissa ja Jerusalemissa, hänen sanomallaan oli tällä alueella monta vastaanottavaa sydäntä. 

Johannes Kastajan tavoin Jeesus kutsui kuulijoitaan kääntymykseen. Tästä lähtien Jeesus julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” 

Tie taivasten valtakuntaan kulkee kääntymällä pois synneistä ja uskomalla hyvä sanoma Messiaasta. Mutta toisin kuin Johannes Kastaja, joka viittasi tulevaan Messiaaseen, Jeesus sanoo: ”Tästä lähtien.” 

”Tästä lähtien” tie taivaaseen ja Isän kotiin on auki Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen tähden. ”Tästä lähtien” on myös tänään.  

Edelleen hän kutsuu meitä työtovereikseen ”ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.” 

Edelleen hän kutsuu meitä työtovereikseen ”lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.” Tätä hyvää uutista eteenpäin viedessämme saamme turvautua siihen myös itse ja elää siitä. Siksi Jeesus sanoo myös Sinulle tänään: Ystäväni, ole turvallisella mielellä, kaikki sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. 

 

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018. Jeesus sanoo: Minä

Kuva: Pixabay

Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018.

Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni (Joh. 14:6–7).

Kuluneen kevään aikana olemme käyneet useita kertoja vieraittemme kanssa Betlehemissä Jeesuksen syntymäkirkossa. Kirkon aukiolla on matkamuisto-myymälöitä, joissa myydään monenlaisia Jeesuksen syntymään liittyviä matka-muistoja. Eräästä kaupasta löysimme kaapin, joka oli täynnä erikokoisia Jeesus-lapsia. Kauppias kertoi meille, että ylähyllyllä olevat suuremmat öljypuiset ja muoviset Jeesus-lapset on tehty Betlehemissä. Alahyllyllä olevat taas ovat pienempiä ja Kiinassa tehtyjä. Ne ovat tietenkin halvempia kuin suuremmat Betlehemissä tehdyt. Esiteltyään meille Jeesus-lapsia myyjä kysyi lopuksi: Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Kuva: Esko Siljanen

Erilaisia Jeesuksia on tarjolla

Erikokoiset Jeesus-lapset herättivät mielessäni kysymyksen siitä, millainen on minun Jeesukseni. Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Onko hän halpa Jeesus vai kallis Jeesus? Kuinka paljon olen valmis maksamaan Jeesuksestani?

Eri ihmiset haluavat erikokoisen ja erinäköisen Jeesuksen. Jos tekisimme kadulla kyselyn siitä, millainen Jeesus ihmisten mielestä oikeasti oli tai on, saisimme varmasti hyvin monenlaisia vastauksia. Juutalaiset myöntävät, että Jeesus oli Nasaretista kotoisin ollut viisas rabbi, opettaja, mutta heidän mielestään hän ei ollut Jumalan Poika eikä Messias.

Muslimit pitävät Jeesusta yhtenä profeetoista, mutta hekään eivät tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi. Kristityt ja Jeesukseen uskovat messiaaniset juutalaiset tunnustavat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Messiaaksi. Silti kristittyjenkin piirissä löytyy erilaisia käsityksiä Jeesuksesta.

Siksi kysyn nyt sinulta: Millainen on sinun Jeesuksesi? Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Missä sinun Jeesuksesi on tehty? Onko hänet tehty juutalaisten parissa, muslimien parissa, kristittyjen parissa vai kenties jossakin muualla? Onko hänet tehty ihmisten mielipiteistä, kirjallisuuden perusteella vai maailman eri uskontojen käsityksistä?

Oikean Jeesuksen jäljillä

On olemassa vain yksi ainoa todellinen ja oikea Jeesus. Kuinka voimme oppia tuntemaan oikean Jeesuksen ja tietää, millainen hän todella on?

Kirkossamme on vanhastaan opetettu nuorille, että elämämme tärkein asia on oppia henkilökohtaisesti tuntemaan Jeesus Kristus ja päästä hänen kauttaan Jumalan lapseksi. Kuinka sitten voimme oppia tuntemaan Jeesuksen? Jo kaksituhatta vuotta on kulunut siitä, kun hän oli täällä maan päällä. Niin pitkä ajanjakso meidän ja Jeesuksen välillä saattaa synnyttää mielessämme epäilyksen, voiko kukaan todella oppia tuntemaan Jeesuksen. Jumalalla on kuitenkin vastaus tähänkin ongelmaamme, ja se on Raamattu, Jumalan sana. Jotta oppisimme tuntemaan oikean Jeesuksen, tarvitsemme Raamattua – Jumalan sanaa.

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Siksi Raamatun lukeminen ja opiskelu ovat elintärkeitä uskon syntymisen, uskossa kasvamisen ja uskossa pysymisen kannalta. Jos heitämme Raamatun roskakoriin tai jätämme sen kirjahyllylle pölyttymään, ei meillä ole suuriakaan mahdollisuuksia oppia tuntemaan oikeaa Jeesusta.

Ilman Raamattua olemme toisten ihmisten opetuksen ja mielipiteiden varassa. Tietysti voidaan väittää, että Raamatun opiskeluun liittyy aina myös tulkintaa, joka voi johtaa erilaisiin käsityksiin Jeesuksesta. On kuitenkin muistettava, että Jumalan Pyhä Henki sitoutuu vain Jumalan sanaan, jonka avulla hän kirkastaa meille oikean kuvan Jeesuksesta. Kaikista ihmiskunnan pyhistä kirjoista vain Raamattu selittää itse itseään, koska Pyhä Henki sitoutuu siihen.

Jeesus auttaa tuntemaan Isän

Raamatun keskeisin sanoma on ilouutinen Jeesuksesta, joka on koko ihmiskunnan ja maailman Pelastaja. Tämä seikka tulee kirkkaasti esille edellä mainituista Jeesuksen sanoista opetuslapsilleen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14: 6–7) Raamatun mukaan oikean Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen on välttämätöntä, jotta ihminen voi oppia tuntemaan Isän Jumalan ja pelastua pimeyden, saatanan ja synnin vallasta.

Ihminen ei luonnostaan tunne Jumalaa eikä oikeaa Jeesusta. Tämä johtuu sekä ihmisen synnistä että siitä, että Jumala on suurempi, viisaampi ja mahtavampi kuin osaamme kuvitellakaan. Me luulemme Jumalan olevan erilainen kuin hän todellisuudessa on. Samoin me helposti kuvittelemme Jeesuksen erilaiseksi kuin hän todellisuudessa oli ja on. Profeetta Jesaja lausuu tämän virhearviointimme julki kirjansa luvussa 53, jonka on ymmärretty viittaavan Messiaan tuleviin kärsimyksiin. Jakeessa 2 sanotaan: ”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.” Tässä sanotaan selvästi, että oikea Jeesus on erilainen kuin millaiseksi me hänet kuvittelemme.

Me haluaisimme säilyttää kuvan Jeesuksesta pienenä, vastasyntyneenä vauvana. On totta, että Jeesus syntyi ihmiseksi Betlehemissä ja oli kerran pieni, avuton vauva, joka makasi eläinten syöttökaukalossa. Raamatusta kuitenkin tiedämme, että Jeesus ei jäänyt vauvaksi, vaan hän kasvoi aikuiseksi, sillä Isä Jumala oli antanut hänelle tehtävän suoritettavaksi.

Jumala tahtoo meidänkin kasvavan hengellisesti aikuisiksi. Ei ole luonnollista eikä tervettä, jos pysymme koko ikämme pienenä vauvana uskossamme Jumalaan. Vauvan kuva ihmisistä ja asioista ei aina vastaa todellisuutta.

Ristiinnaulittu Jeesus

Isä Jumala halusi Jeesus-vauvan kasvavan aikuiseksi mieheksi. Jumalalla oli suunnitelma Jeesuksen elämää varten, kuten hänellä on hyvä suunnitelma myös meidän elämämme varalle. Mikä oli Isän suunnitelma Jeesusta varten?

Kun ymmärrämme Isän suunnitelman Jeesuksen maallista elämää varten, tajuamme myös, millainen on oikea Raamatun Jeesus. 1. Kor. 1:22–24 kuvaa, millainen tehtävä Jumalalla oli Jeesusta varten. ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

Raamatun Jeesus on ennen kaikkea meidän syntiemme tähden ristiinnaulittu ja kuolleista ylösnoussut Jeesus Kristus, Messias. Vain hän voi pelastaa meidät. Kelpaako tällainen Jeesus sinulle ja minulle? Haluammeko me rakastaa ja seurata tällaista Jeesusta? Jeesus tuli juuri sinua ja minua varten tähän maailmaan. Oikea Jeesus pelastaa meidät ihan oikeasti pimeyden vallasta Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Pelastumme Jumalan armosta, uskon kautta ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Eivätkö muut Jeesukset riitä?

Miksi tarvitsemme oikean Jeesuksen pelastamaan meidät? Eivätkö muut Jeesukset riitä? Raamattu antaa meille selvän vastauksen tähän kysymykseen. Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossan kristityille Jeesuksen merkityksestä seuraavasti: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen koko luomakuntaa syntynyt.” (Kol. 1:13–15.)

Näiden Raamatun jakeiden mukaan tässä maailmassa on kaksi voimallista valtakuntaa ja jokainen ihminen kuuluu jompaankumpaan niistä. Niiden välillä ei ole minkäänlaista ”ei kenenkään maata”. Raamattu kutsuu näitä valtakuntia nimillä ”pimeyden valta” ja ”Jumalan Pojan valtakunta”. Kun synnyimme tähän maailmaan, synnyimme väärälle puolelle ja väärään valtakuntaan. Synnyimme ensimmäisen Aadamin jälkeläisinä syntisistä vanhemmista pimeyden valtakuntaan.

Pimeyden valtakunnan voimakas hallitsija on itse paholainen. Hän tahtoo pitää kaikki tämän maailman ihmiset valtansa ja ohjauksensa alaisuudessa. Hän haluaa toteuttaa omat suunnitelmansa tällä maapallolla elävien ihmisten ja kansojen elämässä ja niiden välityksellä.

Pahan vallan seuraukset

Ei tarvitse kovinkaan paljoa katsella maailmaa ympärillämme, jotta tajuamme, mitä pahan vallasta maailmassa seuraa. Tämä pitää paikkansa niin Lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Näemme ympärillämme paljon pahoja asioita, epäoikeuden-mukaisuutta, vihaa ja pimeyttä. Eikä pahan vallassa ole kysymys pelkästään pahoista teoista. On kysymys myös kaikesta siitä hyvästä, jota jätämme toisillemme tekemättä, vaikka meillä olisi siihen tilaisuus.

Yksi esimerkki tästä on aliravitsemus. Joku on jossakin yhteydessä todennut, että maailmassa on tarpeeksi ravintoa, jotta sillä kyettäisiin ruokkimaan kaikki maailman aliravitut lapset ja aikuiset. Ongelma on siinä, että ne ihmiset, joilla on maailman ravinto hallussaan, eivät halua jakaa sitä aliravittujen kanssa.

Aliravitsemuksen ongelma ei siis johdu pelkästään huonosti kehittyneestä maataloudesta, rajallisesta logistiikasta tai maailman ylikansoittumisesta. Se johtuu ennen kaikkea rakkauden puutteesta. Ne, joilla on ruokaa, syövät sitä liikaa, ja ne, joilla sitä ei ole, näkevät nälkää. Itsekkyys ja välinpitämättömyys toisten hädästä johtuvat ihmiskunnan synnistä ja pahuudesta.

Meidän ei tule syyttää Jumalaa omista synneistämme. Sen sijaan meidän on tunnustettava, että itsekin olemme luonnostamme synnin ja pimeyden orjia. Tämä pahuus asustaa sekä ihmisten sydämissä että myös kansojen sosiaalisissa rakenteissa. Nämä rakenteet on pystytetty siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon tuottoa ihmisen ja järjestelmän itsekkyydelle.

Ihmisen synti ja pahuus ovat niin voimakkaita valtoja, että meidän on täysin mahdotonta vapauttaa itseämme tai toisiamme niiden vallasta. Tarvitsemme ihmistä väkevämmän voiman vapauttamaan meidät synnin ja pimeyden vallasta.

Voima on Jeesuksen

Jeesuksella, Jumalan Pojalla, on tämä tarvittava voima. Jumalan sana lupaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Kreikankielisessä alkutekstissä käytetään sanan ”oikeus” kohdalla sanaa eksousia, joka voidaan kääntää suomeksi myös sanalla ”voima”. Kun luemme saman jakeen laittamalla siihen sanan ”voima”, ymmärrämme paremmin, mistä on kysymys: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Jeesus antaa sekä oikeuden että voiman tulla Jumalan lapseksi. Kun avaamme sydämemme ja elämämme oven Jeesukselle, hän siirtää meidät pimeyden vallasta Jumalan valtakuntaan. Oikea Jeesus, Jumalan Poika, Messias, on ainoa, joka voi antaa meille tämän voiman ja vapauttaa meidät tätä maailmaa hallitsevan pimeyden ja synnin vallasta. Jeesus tekee sen tulemalla asumaan sydämeemme ja elämäämme Pyhän Henkensä välityksellä. Hän uudistaa meidät alkaen sisältä päin.

Lähi-idän polttavin ongelma tänä päivänä on kansojen välisen rauhan puute. Rauha alkaa ihmisen sydämestä. Ensin meidän asenteidemme ja ajatustemme on muututtava, jotta rauha voidaan käytännössä toteuttaa. Oikealla Raamatun Jeesuksella on voima vapauttaa meidät synnin, vihan, sodan ja kuoleman vallasta ja tehdä meistä Jumalan taivaallisen rauhan valtakunnan jäseniä.

Älä tyydy vähempään

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Yhä tänä päivänä hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Älä tyydy oikeaa Jeesusta vähempään. Rakasta Raamattua ja opiskele sitä, jotta oppisit tuntemaan oikean Jeesuksen. Seuraa oikeaa Jeesusta elämäsi jokaisena päivänä. Hän on enemmän kuin mitä voit kuvitella.

Hän rakastaa sinua enemmän kuin ikinä odotat. Hän haluaa antaa sinulle enemmän kuin osaat koskaan pyytää häneltä. Luovuta elämäsi joka päivä sataprosenttisesti oikealle Jeesukselle. Sitä päätöstä et koskaan tule katumaan. Luota häneen ja tulet näkemään, mitä kaikkea hän tahtoo tehdä elämässäsi sinun hyväksesi ja sinun kauttasi toisille ihmisille. Kiitos ja kunnia yksin oikealle Jeesukselle!

Lopuksi luen profeetta Jesajan kirjan luvusta 25 jakeen 9: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

Rukoilkaamme: Jeesus, kiitos että olet todellinen tänäkin päivänä. Me tahdomme rakastaa ja seurata sinua päivittäin. Amen.

Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!