Avainsana-arkisto: Jeesus

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on

Tarjolla uusi elämä

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on löytää oma paikkamme ja jos mahdollista, saada suhteemme Jumalaan korjatuksi.

Tänään jatkamme samaan suuntaan ja katsomme, kuinka tämä maailma on historian eri aikoina suhtautunut Jeesukseen, tai toisella tavalla sanottuna, kuinka Jeesuksen kuolema on muuttanut tätä maailmaa. Muuttaako se sinua ja minua henkilökohtaisesti?

Tänään elämme Kristuksen syntymän jälkeisessä ajassa (a.D. tai jKr.). Latinankielinen anno Domini tarkoittaa ’Herran vuonna’. Termi otettiin käyttöön 500-luvulla, kun ajan laskemisessa alettiin käyttää järjestelmää, jossa Kristuksen syntymä merkitsi vuoden yksi eli ensimmäisen vuoden alkua. Vuodet ennen Kristuksen syntymää merkittiin kirjaimilla B.C. (eKr.). Tätä laskutapaa on noudatettu ja käytetty aina siitä lähtien. Kalenterimme pitää siis Kristuksen syntymää maailmanhistorian keskipisteenä. Uskoopa ihminen tai ei, totta on, että maailma ja sen järjestelmät tunnustavat, että kerran eli henkilö, jota kutsumme Jeesukseksi.

Viime aikoina on alkanut näkyä myös toinen tapa ilmaista aikakausia:  ennen ajanlaskun alkua, lyhenne eaa. (englanniksi B.C.E.) ja jälkeen ajanlaskun alun, lyhenne jaa. (englanniksi C.E.). Tämän uuden vaihtoehdon tarkoituksena on saada Jeesus pois maailmanhistoriasta. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin muuttunut vain nimi, mutta tapahtuma, josta laskeminen aloitetaan, osoittaa yhä Jeesuksen syntymään. Vaikka viittaus ”meidän Herraamme”eli Kristukseen on jätetty pois, se pysyy siis oikeutetusti ajanlaskumme keskuksena, josta laskemme vuosia taaksepäin, kauemmaksi menneisyyteen ja eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Aivan selvästi Kristuksen tuleminen on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikkein merkityksellisin ja suurimman muutoksen aikaansaanut tapahtuma koko maa-planeetan historiassa.

Useimmat ihmiset maailmassa ovat kuulleet Jeesuksesta. Hänen syntymäänsä juhlitaan joka joulu, hänen vertauksensa tunnetaan hyvin ja jotkut hänen opetuksistaan kulkevat tuttuina sanontoina kansan kielessä. Mutta Jeesuksen elämän mullistavin ja tärkein tehtävä toteutui hänen ristiinnaulitsemisessaan ja ylösnousemuksessaan. Hän tuli maailmaan ja hän muutti kaiken. Nämä tapahtumat poistivat syntimuurin ihmisten ja Jumalan väliltä. Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus kehotti opetuslapsiaan levittämään uutista pelastuksesta, jonka hän tarjoaa kaikille kansoille.

Kun katson tuota kaikkea, kuinka se tapahtui ja kuinka ensimmäiset seuraajat reagoivat, ja sitten vertaan sitä omaan tilanteeseemme tänä päivänä, mietin joskus, että meillä on vielä suurempi syy uskoa kuin heillä. Ajatelkaapa, mikä toivo opetuslapsilla oli Jeesuksessa, ja sitten he joutuivat näkemään, millaisen kuoleman hän kärsi. Hän kärsi voimattomana ja heikkona häpeällisen kuoleman. Sen jälkeen hänet laitettiin makaamaan hautakammion pimeyteen, iso kivi vieritettynä haudan suulle ja sotilaat vartioimassa hautaa. Hänen seuraajillaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua lukittujen ovien taakse juutalaisia peläten. Näin kaikki heidän toivonsa oli murskattu. He pitivät sitä kaiken loppuna!

Maria Magdaleena ja hänen ystävänsä olivat huolissaan, koska Jeesus oli haudattu niin nopeasti, että kukaan ei ollut voidellut hänen ruumistaan.  Sapatin jälkeisenä päivänä, kun oli vielä pimeää, he menivät haudalle mukanaan yrttejä, jotta voisivat tehdä sen, mikä oli jäänyt tekemättä. Se oli suuri rakkauden osoitus. Rakkauden pakottamana naiset kuitenkin halusivat sen tehdä, vaikka he tiesivät, että Jeesus oli kuollut eikä näkisi heidän tekoaan.

Heidän hämmästyksekseen hauta oli tyhjä! Jeesus ei ollut haudassa. Poissa tolaltaan naiset juoksivat kertomaan asian opetuslapsille. Pietari ja Johannes menivät haudalle ja todistivat, että asia oli niin kuin naiset olivat kertoneet. Maria ei halunnut lähteä pois haudan läheltä. Hän ei halunnut luovuttaa niin helposti. Kun etsimme hartaasti totuutta, mekin löydämme sen. Maria jatkoi etsimistä, kunnes Jeesus ilmestyi hänelle.

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUSRUUMIS

Jeesuksen ylösnousemusruumiissa oli jotain ainutlaatuista. Hän saattoi mennä läpi kiinteän ja kovan aineen, kuten kiviseinien ja lukittujen ovien (Joh. 20:19,26). Monet ihmiset ovat kuvitelleet, että hänen ruumiinsa oli jotenkin aavemainen – ei niin kiinteän tiivis kuin fyysinen ruumis. Mutta asia ei ollut niin. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli sopiva taivasta varten, lopullista todellisuutta varten, ja se teki siitä vielä kiinteämmän kuin mikään aine meidän ulottuvuudessamme. Mitkään fyysiset esteet kuten muurit, käärinliinat eivätkä kivet eivät voineet estää häntä kulkemasta niiden läpi.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi kivi oli vieritetty pois haudan suulta: niin ei ollut tehty, että Jeesus pääsisi ulos, vaan jotta me pääsisimme sisälle. Se oli viesti Jumalalta, jotta hänen seuraajansa tietäisivät, että hauta on tyhjä.

Minä jopa epäilen, oliko Jeesus todella haudassa koko sen ajan. Pietari sanoo kirjeessään, että hän meni saarnaamaan niille, jotka olivat manalassa eli helvetissä. Nuo kolme päivää siis tarvittiin, että kävisi toteen profetia siitä, että hän ilmestyisi jälleen kolmantena päivänä, ja katso: hän nousi ylös kuolleista, mutta ei haudasta! Hauta tehtiin tyhjäksi meidän vuoksemme. Vielä kaiken tämän jälkeenkin ihmisten on vaikea uskoa, että Jeesus on elossa. Mitä meidän tulisi kertoa heille, jotta he uskoisivat? Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin näyttää heille ainakin kolme todistetta.

Todisteena Jeesuksen omat ennustukset

Ehkä ihmeellisin, mutta silti vain vähän huomiota saanut todiste ylösnousemuksesta on, että Jeesus itse ennusti monta kertaa, että niin tulisi tapahtumaan (Matt. 16:21; 17:9, 22–23; 20:18-19; 26:32; Joh. 2:19, 21). Sitä voidaan pitää kaikkien aikojen suurimpana ja aidoimpana ihmeenä, koska hän itse ennusti sen ja sitten saattoi työnsä päätökseen. Ihminen, joka kulkee ympäriinsä saarnaamassa omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, on joko hullu tai Jumala. Todiste ylösnousemuksesta on niin uskottava, että meillä ei ole mitään syytä epäillä, kumpi Jeesus oli. Hän on Jumala.

Todisteena Jeesuksen ilmestymiset menneisyydessä

Ehkä vahvin historiallinen todiste ylösnousemuksesta ovat ylösnousseen Kristuksen lukuisat ilmestymiset ihmisille. Kirjoituksissa mainitaan useita kertoja, kuinka hän ilmestyi sekä miehille että naisille, sekä ryhmille että yksilöille. Nämä ilmestymiset tapahtuivat monissa eri paikoissa ja eri ihmisille – talossa ja tiellä, opetuslapsille, jotka olivat murheellisia ja joillekin, jotka olivat iloisia. Hänen ilmestymistensä lukumäärä ja moninaiset muodot vakuuttavat meidät siitä, että ylösnousemus on totta.

Ihmiset, jotka näkivät hänet, kuulivat häntä, koskettivat häntä ja näkivät hänen syövän, ovat dokumentoineet kaiken. Jeesus halusi varmistaa, että hänen ylösnousemuksensa tuli todistetuksi niin hyvin, että sijaa epäilyille ei jäänyt (Ap.t. 1:3).

Olisiko kaikki nämä todistajat voitu saada valehtelemaan ylösnousemuksesta? Vastaus on ”ei” kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, todistajia oli liian paljon, jotta juonittelu olisi ollut mahdollista. Toiseksi, nämä todistajat olivat valmiita kuolemaan totuuden puolesta todistaessaan ylösnousemuksesta. Kukaan ei koskaan todistaisi kuolemansa uhalla sellaista, minkä ajattelee olevan valhetta tai mielikuvitusta. Ajatelkaapa, mitä mielettömyyttä osoitti, että tämä pieni pelkureiden joukko juoksi karkuun ja piiloutui, kun Jeesus olisi tarvinnut heitä, ja sitten yhtäkkiä se muuttui rohkeaksi evankelistajoukoksi, joka villitsi koko maailman! Johannesta lukuun ottamatta he kaikki muut kärsivät marttyyrikuoleman Kristuksen tähden. Jokainen järkeään käyttävä ymmärtää, että ylösnousemus on totta, ja haluaa liittyä niihin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on totisesti noussut ylös kuolleista.

Todisteita omasta ajastamme

Todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta ei löydy ainoastaan menneisyydestä. Myös omasta ajastamme löytyy ainakin viisi todistetta, jotka todistavat sen olevan historiallinen tosiasia. Pidän kaikkia todisteita tärkeinä.  Näillä, mitkä nostan nyt esille, on kuitenkin painoarvoa muita enemmän, koska niiden kautta ihmisten on tarkoitettu näkevän ja ymmärtävän, että Kristus todella elää.

1. KRISTINUSKO

Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon perusta. Oppi siitä, että Jeesus nousi kuolleista, mullisti maailman ja erotti kristinuskon juutalaisuudesta ja Välimeren maailman pakanauskonnoista. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös kuolleista, meillä ei olisi kristinuskoa. Jos ylösnousemus ei olisi totta, ei myöskään evankeliumissa olisi ainutkertaista ja elämää antavaa voimaa. On sanottu, että jos Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole historiallinen tosiasia, silloin meidän velvollisuutemme on kaivaa uusi hauta ja haudata, ei mies, vaan koko kristillinen uskomme.

2. KRISTILLINEN KIRKKO

Jos ristiinnaulitseminen olisi merkinnyt loppua opetuslasten kokemuksille Kristuksesta, kuinka kristillinen kirkko olisi voinut syntyä? Kirkko on perustettu Jeesukselle Messiaana! Kuollut Messias ei ole Messias. Tarvittiin ylösnoussut Messias, jotta hänestä Jumalan Poikana annetut profetiat täyttyivät. Kirkko pysyy hengissä ja kukoistaa vain, koska Jeesus tuli ulos haudasta ja todisti, että kuoleman jälkeen on olemassa elämää. On yhtä toivotonta selittää kirkkoa viittaamatta ylösnousemukseen kuin yrittää selittää Suomen historiaa viittaamatta talvisotaan.

3. KRISTILLINEN SUNNUNTAI

Se, että käymme kirkossa sunnuntaisin, on todiste ylösnousemuksesta. Alkuperäinen juutalainen jumalanpalveluspäivä oli lauantai, mutta kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaina, koska sinä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Meidän on hyvä muistaa, että alkukirkko koostui pääasiassa juutalaisista kristityistä. Heille jumalanpalveluspäivän muuttaminen pois sapatista merkitsi, että jotain koko maailmaa järisyttävää oli tapahtunut.

Varhaiskristityt olivat hartaita juutalaisia, jotka noudattivat tarkasti sapattia koskevia lakeja ja säädöksiä. Juutalaiset pelkäsivät muuttaa sapattia. He nimittäin uskoivat, että Jumalan viha kohtaisi heitä, jos he eivät noudattaisi ankaria säädöksiä, jotka koskivat sapatin viettoa. Jotain kuitenkin tapahtui, mikä sai nämä juutalaiset miehet ja naiset kääntämään selkänsä vuosien mittaiselle uskonnolliselle koulutukselle ja perinnäistavoille. He muuttivat jumalanpalveluspäivänsä sunnuntaiksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuspäivän kunniaksi. Tiedättekö yhtään muuta historiallista tapahtumaa, jota juhlitaan 52 kertaa vuodessa? Mikään ei ylitä Jeesuksen ylösnousemusta.

4. KRISTILLISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Uuden testamentin mukaan alkukirkolle annettiin kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Kasteen sakramentti tarjoaa kauniin kuvan ylösnousemuksesta. Kaste, joko upottamalla tai vettä päähän valellen, ei symboloi pelkästään sitä, että syntimme on otettu pois, vaan myös sitä, että meidät haudataan Jeesuksen kanssa ja meistä tulee uusia luomuksia. Meidät nostetaan elämään aivan niin kuin Kristus nousi kuolleista.

Herran ehtoollinen on muistutus kuolemasta, mutta Apostolien tekojen toinen luku sanoo, että meidän on osallistuttava siihen iloiten, koska se ennakoi Jeesuksen ylösnousemusta. Ilman ylösnousemusta ei voi olla iloa. Siis, kun meillä ei ole iloa, se on merkki siitä, että emme ole ymmärtäneet Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä tai emme ole antaneet itseämme kokonaan ylösnousseelle Herralle. Koska jos olisimme, meillä olisi ilo jopa silloinkin, kun kauhea kuolema on edessämme.

5. MUUTTUNUT ELÄMÄ

Ennen ylösnousemusta Jeesuksen opetuslapsia leimasi arkuus, epäily ja pelko. Kun Jeesus pidätettiin, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat” (Matt. 26:56). Pietari kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta. Ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset piiloutuivat yläsaliin lukittujen ovien taakse. Tuomas jopa julisti: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko” (Joh. 20:25).

Kun pelokkaat opetuslapset vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli elossa, he muuttuivat rohkeiksi Kristuksen sanansaattajiksi. He matkustivat ympäri maailmaa ja villitsivät sen (Ap.t. 17:6), ja kaikista muista paitsi Johanneksesta tuli marttyyreita uskonsa tähden. Olisivatko he olleet valmiita antamaan elämänsä Kristuksen tähden, jos olisivat uskoneet, että ylösnousemus oli petosta?

Jeesuksen kuolema on ensiarvoisen tärkeä meille, koska kuolemalla meidän puolestamme Jeesus vapautti meidät Saatanan otteesta. Mutta ilman ylösnousemusta hänen kuolemansa olisi ollut turha. Ylösnousemus saattoi loppuun sen työn, minkä ristiinnaulitseminen aloitti.

Ymmärtääksemme näiden kahden tapahtuman välisen yhteyden, voimme ajatella kuolemaa pysyvänä vankilana, mistä ei voi paeta. Juuri tätä kuolema tarkasti ottaen olikin. Kun ensimmäinen mies ja nainen tekivät syntiä Jumalaa vastaan, koko ihmiskunnan elämä menetettiin Saatanalle, joka päätti saada kaikki ihmiset liittymään joukkoihinsa ja nähdä meidän kaikkien kärsivän yhdessä hänen kanssaan helvetin kurjuudessa. Mutta Jeesus, joka on itse synnitön, otti vapaaehtoisesti ihmiskunnan synnit harteilleen, ikään kuin ne olisivat hänen omiaan, ja kuoli syntisen ihmisen kuoleman. Hän astui meidän sijastamme kuoleman vankilaan.

Kuolema ei kuitenkaan pystynyt pitämään Jumalan Poikaa vankinaan. Ylösnousemus osoitti, että kuoleman vankilan rautaportit oli murskattu ja hajotettu. Jeesus särki ne mennessään niiden läpi, hän meni ylösnousemusruumiiseensa ja näyttäytyi elävänä monille todistajille ja osoitti, että kuolemalla ei ollut enää otetta langenneesta ihmiskunnasta. Kuolema oli voitettu.

Hyvä uutinen on, että kun annamme elämämme Jeesukselle, myös me nousemme ylös kuolleista kuten hän. Jos otamme hänet vastaan elämämme Herraksi, voimme nousta uuteen ja täydelliseen elämään, jollaisen Jumala suunnitteli kaikille luoduille jo aikojen alussa.

Ylösnousemus antaa meille ainoan toivon iankaikkisesta elämästä – asia, jota mikään muu uskonto maailmassa ei voi näyttää todeksi. Mooseksen ruumis on yhä haudassa jossakin. Muhammedin ruumis on haudassa. Leninin jäännökset lepäävät lasikantisessa arkussa Moskovassa. Kaikista suurista maailmanuskonnoista ainoastaan kristinusko rakentuu johtajansa ylösnousemuksen varaan. Jeesus Kristus yksin on voittanut kuoleman, ja sen seurauksena hän voi tarjota meille iankaikkisen elämän.

Voit alkaa elää tätä uutta elämää sinä hetkenä, kun annat itsesi Jeesukselle. Hautaat vanhan elämäsi tulemalla osalliseksi hänen kuolemastaan ja saat uuden elämän tulemalla osalliseksi hänen ylösnousemuksestaan. Kuten Paavali selittää: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista” (Room. 6:4).

Tämä ylösnousemuselämä voi alkaa aivan tässä ja nyt. Se on ilmainen lahja, ja se on jokaisen sitä haluavan saatavilla. Jos haluaisit saada sen, mutta et tiedä miten, voit kirjoittaa minulle gerson.mgaya@sekl.fi tai soittaa minulle numeroon 050 511 0141, tai voit olla yhteydessä johonkin toiseen henkilöön, jonka tiedät osaavan auttaa sinua. Avatkoon ylösnoussut Herra sydämesi vastaanottamaan hänet Herraksesi. Toivotan sinulle iloista pääsiäistä!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018. (Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.) Joh. 6:47–58 Totisesti, totisesti: sillä, joka

Jeesus – elämän leipä

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018.

(Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.)

Joh. 6:47–58
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

*********

Hyvät ystävät, elämme paastonaikaa, olemme matkalla kohti pääsiäistä – tapahtumaa, jossa meidät vapautettiin synnin kahleista. Lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesus Kristus, Jumalan Poika, suostui rakkauden voittamana kärsimään puolestamme maailman kauhistuttavimman kuoleman, ristinkuoleman. Keskittyminen näihin suuriin tapahtumiin, kuten pääsiäiseen ja jouluun, auttaa meitä näkemään, kuinka suuresti Jumala meitä rakastaa. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös kaikki muut asiat, jotka kietoutuvat noiden tapahtumien ympärille.

Profetioista ennen Jeesuksen syntymää näemme, kuinka epätoivoisesti tarvitsimme sitä, että Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Se auttaa meitä ymmärtämään, että jos Jumala ei tee jotain puolestamme, yritämmepä kuinka kovasti tahansa, siitä huolimatta tilanteemme muuttuu päivä päivältä vain huonommaksi.

Kulkiessaan  ympäri Juudeaa ja Galileaa ja saarnatessaan Jeesus kohtasi paljon vastustusta luonnon, paholaisen, vihamiesten ja joskus läheistensäkin taholta. Joskus se oli lievää vastarintaa, joskus taas syntyi väittelyjä ihmisten kanssa. Joskus he jopa nimittelivät Jeesusta ”pahojen henkien riivaamaksi” tai ”samarialaiseksi”. Hän suostui tuohon kaikkeen meidän vuoksemme. Kun tilanne paheni, he lopulta ripustivat Hänet ristille, ikään kuin Hän olisi ollut syyllinen tai petturi.

Tänään olemme lukeneet, kuinka hän väitteli leivästä juutalaisten kanssa. Tapahtumaa edelsi Jeesuksen ruokkimisihme. Hän oli vähän aikaisemmin ruokkinut viisituhatta ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuitenkin jäljelle oli jäänyt enemmän kuin mitä alussa oli ollut.

Ihmisten silmät olivat avautuneet näkemään Jeesuksen todellisen luonnon. He halusivat tehdä hänestä kuninkaan pakolla, mutta Jeesus lähti pois heidän luotaan. He seurasivat häntä, koska olivat maistaneet, mitä hänellä oli tarjota.

Historiasta tiedämme, että tuohon aikaan tavalliset juutalaiset eivät syöneet kunnollista ateriaa joka päivä. Ei siksi, että he eivät olisi halunneet, vaan siksi, että heidän taloudellinen tilanteensa ei sitä sallinut. Nyt he laskeskelivat, että seuraamalla Jeesusta he tulisivat ravituiksi ja kylläisiksi. Tällä tavalla monet lähtivät seuraamaan häntä.

On helppo ajatella, että he halusivat kuunnella hänen opetuksiaan, mutta Jeesus tiesi heidän oikeat motiivinsa. Hän sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.” Joh. 6:26 Tällä Jeesus tarkoitti, että he halusivat Hänen ruokkivan heitä yhä edelleenkin.

Jeesus haastaa kuulijoitaan ja sanoo, että heitä kiinnostavat vain katoavat asiat, he ajattelevat vain omaa vatsaansa. Tästä syystä hän sanoo heille: “Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” Joh. 6:27

Jeesus esittelee heille jotain, mikä voisi auttaa heitä. Hän haluaa heidän saavan katoamatonta ruokaa, jota syötyään he eivät enää olisi nälkäisiä.

 

Olen kuullut tarinan lapsista, jotka pakotettiin menemään mukaan taisteluun toisen maailmansodan aikana.  Sodan päätyttyä suurin osa heistä oli kadottanut yhteydet perheisiinsä ja vaelsi ympäriinsä ilman ruokaa ja minkäänlaista suojaa. Osana sodanjälkeistä avustusohjelmaa monet näistä nuorista sijoitettiin telttakaupunkeihin. Siellä lääkärit ja psykiatrit tekivät työtä poikien kanssa ja yrittivät palauttaa heidän henkisen ja fyysisen terveytensä. Pian he huomasivat, että monet pojat heräsivät öisin huutaen kauhusta.

Eräs lääkäri sai idean. Annettuaan pojille illalla runsaan aterian hän laittoi heidät nukkumaan leipäpala kädessään ja käski heidän säästää sen aamuun saakka. Pojat nukkuivat rauhallisesti, koska lopultakin he olivat vakuuttuneita siitä, että ruokaa olisi myös seuraavana päivänä.

Jeesus on elämän leipä. Hänestä kiinni pitämällä vakuutumme siitä, että olemme valmiita kohtaamaan mitä tahansa eteemme tulee.

 

Historia kertoo, että tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta kansalaissodastamme. Tekee kipeää nähdä veljen kääntyvän veljeään vastaan. Tiedän, että jotkut meistä kantavat tuota tuskaa yhä tänäänkin. Se häiritsee meitä jatkuvasti. Sitä ei ole helppo unohtaa. Mutta meille voi käydä samoin kuin noille pojille, joiden oli vaikea unohtaa sodan kauhuja: kun he vakuuttuivat, että leipää riittäisi vielä huomiseksi, he alkoivat nukkua hyvin.

Kansalaissodassa ongelmamme ei ollut leipä, vaan erilaiset mielipiteet. Asiat kyllä selvitettiin, mutta jotkut meistä kärsivät yhä sen seurauksista. Tänään meille kerrotaan, että Jumala uhrasi oman Poikansa meidän puolestamme. Tämä Poika kehottaa meitä syömään Hänen ruumiinsa ja juomaan Hänen verensä. Mikäli emme tunne sen salaisuutta, elämämme jatkuu tuskassa ja katkeruudessa.

*******

Suomessa lähes jokainen on kiinnostunut ja pitää urheilusta. Useimmissa urheilulajeissa on valmentajat. Valmentaja kertoo kilpailuihin osallistuville urheilijoille, kuinka heidän tulee valmistautua kilpailuja varten. Jos valmentaja käskee juosta vaikkapa seitsemän kilometriä päivässä tai nostaa painoja 30 minuuttia päivässä, urheilija tekee niin, vaikka se sattuisikin. Miksi? Koska urheilija uskoo, että valmentaja tietää paremmin kuin hän, mikä tekee voittajan. Kun todella uskoo ohjaajaansa, seuraa hänen ohjeitaan kuuliaisesti. Urheilija, joka ei oikeasti usko valmentajaansa, ei noudata kaikessa hänen ohjeitaan. Samalla tavalla ne, jotka todella uskovat Jeesukseen, hyväksyvät Hänen neuvonsa ja ohjeensa.

Jeesus sanoo kuulijoilleen: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Sitten juutalaiset alkoivat väitellä kiivaasti keskenään: “Kuinka tämä mies voi antaa meille ruumiinsa syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” Sitten Hän vielä lisää, ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa ja silti he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Jeesus vertaa keskenään riittämätöntä mannaa ja itseään. Koska manna oli vain ruokaa, se piti heidät elossa vain fyysisesti mutta ei hengellisesti. Siksi se ei voinut pelastaa ihmistä hengelliseltä kuolemalta. Jeesus on todellinen leipä taivaasta, ja hän voi sen tehdä. Jos syömme hänen lihansa, saamme iankaikkisen elämän. Me kuolemme fyysisesti, mutta nousemme ylös hengellisesti.

Mitä tämä kaikki puhe hänen lihansa syömisestä ja hänen verensä juomisesta on? Oli jo ihmeellistä, että Jeesus viittasi itseensä leipänä taivaasta, mutta nyt hän sanoo, että heidän täytyy syödä häntä. Kaiken lisäksi, että heidän pitäisi juoda verta, hänen vertaan! Se oli liikaa juutalaisille, sillä jopa eläimen veren maistaminen oli heiltä kielletty.  Vaatimalla oman verensä juomista Jeesus oikeastaan sanoo, että hänen elämänsä sulautuu heidän elämäänsä ja tulee yhdeksi heidän kanssaan.

Voittaaksemme kilpailun meidän tarvitsee vain noudattaa valmentajan ohjeita. Ollaksemme Kristuksen opetuslapsia meidän on tehtävä enemmän kuin vain noudattaa hänen sanojaan. Urheiluvalmentaja ei mene kentälle pelaamaan, mutta meidän Herrammme kulkee kanssamme. Jeesuksen jumalallisen luonnon ansiosta meillä on hengellinen yhteys hänen kanssaan. Elämme hänen läsnäolossaan ja Pyhä Henki asuu meissä. Meidän elämämme sulautuu yhteen Jeesuksen elämän kanssa.

Jeesus ei halua vain opettaa meitä; Jeesus ei halua vain pelastaa meitä, hän haluaa täyttää meidät. Hän haluaa olla läheisessä suhteessa meidän kanssamme. Osallistumalla ehtoolliselle kunnioitamme tätä erityistä liittoa. Kun olemme Herran aterialla kuulemme seuraavat sanat: Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu, Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu. Lihan syöminen ja veren juominen on sitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja annamme Hänen pelastaa meidät, täyttää meidät ja johdattaa meitä.

Kun kuljemme Jeesuksen johdatuksessa, unohdamme kaiken elämän mukanaan tuoman katkeruuden. Silloin iloitsemme elämästä, jonka Jeesus meille tarjoaa. Siitä syystä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, on tärkeää, että kuulemme Jeesuksesta koko ajan. Meidän täytyy kertoa toisillemme, mitä Jeesus on tehnyt. Sillä tavalla ihmiset oppivat tuntemaan Hänet, ottamaan Hänet vastaan ja elämään Hänen johdatuksessaan. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia. Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Muuttaessamme Jerusalemiin tammikuussa 2017 asuimme aluksi pienessä arabihotellissa, josta ei ole pitkä matka Puutarhahaudalle. Eräänä perjantaina ennen sapatin alkua päätimme

Mietteitä Jeesuksen haudalla

Muuttaessamme Jerusalemiin tammikuussa 2017 asuimme aluksi pienessä arabihotellissa, josta ei ole pitkä matka Puutarhahaudalle. Eräänä perjantaina ennen sapatin alkua päätimme lähteä sinne rukoilemaan.

Puutarhahauta on minulle ennestään tuttu, ja olen käynyt siellä moninaisia kertoja. Viimeisestä käynnistä tosin aikaa oli kulunut useita vuosia. Kevääseen heräilevä puutarha ja tyhjä hauta puhuttelivat voimakkaasti. Vaikka muutaman sadan metrin päässä oleva Pyhän Haudan kirkko lieneekin arkeologien mukaan todennäköisempi Jeesuksen haudan paikka, sijaitsee Puutarhahauta kuitenkin samalla Moorian kalliolla. Puutarhahaudan ympäristö näyttää edelleen puutarhalta, eikä siihen ole rakennettu suuria kirkkorakennuksia. Ehkäpä juuri siksi siellä voi edelleen virittäytyä ensimmäisen pääsiäisaamun tunnelmiin. Kaunis puutarha ja tyhjä hauta puhuvat minulle syvällisesti Jeesuksesta.

Minun eikä sinun ei tarvitse Maria Magdalenan, Pietarin ja Johanneksen tavoin ihmetellä ja hätääntyä, että Jeesus on kadonnut. Me tiedämme Jumalan sanasta, että Jeesus nousi kuolleista ja että hän elää ja hallitsee tänään. Hän kulkee edellämme ja on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Tämä lupaus kantaa meitä kaikkia, jotka haluamme turvata Jeesukseen. Hän ei ole jättänyt meitä, vaikka välillä tuntuisikin, että hän on kadoksissa. Älä siis pelkää mennä pimeään hautaan, Jeesus on kanssasi tänään.

Haudan sisälle astuvat pyhiinvaeltajat kertovat minulle siitä, että Jeesus kutsuu meitä tänäkin päivänä käymään sisälle ovesta, jonka hän on avannut. Samalla se muistuttaa siitä, että Jeesus kolkuttaa tänäänkin minun sydämeni ovella ja haluaa itse astua sisälle. Avoin ovi hautaan, johon Jeesuksen ruumis oli asetettu, vahvistaa minulle tänäänkin sen, että Jeesus kuoli minun syntieni vuoksi. Hän kärsi ristinkuoleman, jotta sinulla ja minulla olisi rauha ja syntien anteeksiantamus. Joh. 5:9 Jeesus sanoo, että hän on ovi, ja jos joku käy hänen kauttansa sisälle, niin hän pelastuu!

Jeesuksen ruumiin lepopaikka.

Jeesus itse kertoi opetuslapsilleen usein siitä, että hän kuolee ja nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista. Tyhjä hauta muistuttaa meitä: Jeesus on mennyt meidän puolestamme hautaan ja kuolemaan saakka. Kirkkomme hautauskaavassa rukoilemme: ”Sinä olet hautaamisellasi pyhittänyt meidänkin hautamme leposijaksi.”

”Hän ei ole täällä, koska hän on noussut kuolleista.”

Jeesus avasi meille oven iankaikkiseen ja täyteen elämään. Ovi on avoinna, ja hän haluaa rohkaista meitä käymään elämässä rohkeasti eteenpäin. Enkeli kertoi opetuslapsille, että Jeesus menisi heidän edellänsä Galileaan ja että heidän pitäisi mennä perässä.  Jeesus kohtasi opetuslapsia eri tilanteissa, toivotti heille rauhaa ja lähetti heidät viemään ilosanomaa eteenpäin.  Mutta järjestys on se, että meidän tulee ensin sallia Jeesuksen kohdata meidät ja odottaa, että hän avaa meille oven. Sitten hän itse kulkee edellämme ja me seuraamme häntä.

Avoin ovi tyhjästä haudasta.

Puutarhahaudalla Jeesuksen sana Joh. 11:25 tulee vahvasti todelliseksi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.”

Iltapäivän hetki puutarhahaudalla saa minut rukoilemaan Israelin ja kaikkien täällä asuvien ihmisten puolesta. Täällä, missä kaikki tapahtui, tyhjän haudan naapurissa, minulle vahvasti puhuvan puutarhan ympärillä suurin osa ihmisistä ei näe Jeesuksen avaamaa pelastustietä eikä ole käynyt hänen avaamastaan ovesta sisälle. Onko tämä liian yksinkertaista, ”että Jeesus on ovi ja että kun käy hänen kauttaan sisälle, pelastuu”? Riittääkö se minulle ja sinulle? Riittääkö se niille muslimeille ja juutalaisille, jotka puutarhan ulkopuolella rientävät rukoilemaan omille pyhille paikoilleen? Tarvittaisiinko kuitenkin vielä jotain? Onneksi ei! ”Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi!” Jospa osaisin kertoa Jeesuksesta sillä tavoin, että hän tulisi todelliseksi kaikkien niiden ihmisten elämässä, joita Jumala tielleni lähettää.

Jerusalemin Puutarhahaudalla on puu, joka on leikattu ristin muotoiseksi. Se on karu, paljas puu. Mutta se taipuu kauniisti alaspäin. Aivan kuin Jeesus taipui vapaaehtoisesti ristille meidän puolestamme. Puinen risti julistaa: Jeesus tuli alas luoksemme synnin ja kärsimyksen pimeyteen. Hän taipui alas, jotta me pääsisimme ylös taivaaseen. Yksinkertainen sanoma Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta on kutsu tulla turvaan. Jeesuksen risti kestää. Hänen ylösnousemuksensa kantaa läpi elämän vastoinkäymisten aina taivaaseen saakka. Kiitos Jeesus!

Jerusalemissa
Tuula Siljanen (teksti)
Esko Siljanen (kuvat)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kuvassa keskellä 98-vuotias Jumalan lapsi molemmilla puolillaan vähän nuoremmat. Tänään on merkittävä päivä! Pääsen toista kertaa elämässäni japanilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen

Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa

Kuvassa keskellä 98-vuotias Jumalan lapsi molemmilla puolillaan vähän nuoremmat.

Tänään on merkittävä päivä! Pääsen toista kertaa elämässäni japanilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen – ensimmäisestä kerrasta onkin jo kulunut tasan viikko. Olen kirkkovieraana Nishinomiyan seurakunnassa, jossa palvelevat Kansanlähetyksen lähetit Asako ja Lauri Palmu. Toinen merkittävä asia on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin hereillä sillä kellonlyömällä, kun Suomi siirtyi talviaikaan. Tosin täällä kello siinä vaiheessa näytti jo aamuyhdeksää.

Länsi-Japanin ev.lut. kirkolle on tyypillistä alun perin norjalaisten tuoma maallikkokeskeisyys ja myös jumalanpalveluksessa maallikkojuontajan tärkeä rooli. Tänäkin sunnuntaina rouva Chiba johtaa jumalanpalveluksen melkein kaikki osiot. Lauri-pastorin tehtäväksi jää saarna ja Herran siunaus sekä jumalanpalveluksen päätteeksi lukuisa joukko tiedotuksia. Asako Palmu säestää.

Toki kulissien takana papin perheellä on jumalanpalveluksen valmistelussa paljon tehtävää aina viikkoesitteiden taittelusta (minäkin autoin!) kadun lakaisemiseen. Uskonpuhdistuksen muistopäivän kunniaksi liturginen väri on vaihdettu vihreästä punaiseen pastorin omin käsin.

kristinusko Japanissa

Nishinomiyan seurakunta viettää uskonpuhdistuksen muistopäivän jumalanpalvelusta. Pianon ääressä Asako Palmu.

Tunnen jo olevani varsin pätevä kirkkovieras, kun osaan napata itselleni takapöydältä kauniin kirjekuoren kolehtiseteliä varten. Kykenen myös laulamaan tai lukemaan muun seurakunnan mukana aina silloin, kun sanotaan ”Halleluja” tai ”Aamen”. Kyllä tämä tästä – enää kolmekymmentä vuotta, niin on japanin kieli hallussa!

Jumalanpalveluksen teema on ”Vapaaksi tekevä totuus”. Palmu-sensei kysyy saarnassaan kohtikäyvästi: ”Oletko vapaa? Jumalan Sanassa pysymällä meistä tulee todellisia opetuslapsia. Totuus tekee meidät vapaiksi. Jeesus vapauttaa synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta.” Lutherin vapauttava ahaa-elämys koskee tätä kirkkokansaa samoin kuin kaikkia Suomessakin kokoontuvia: pelastus tulee Jumalan teoista, ei meidän teoistamme.

Lähetystyöntekijä Lauri Palmu saarnaa

Lauri-pastori saarnaa Lutherin suurista oivalluksista.

Tuttuun tapaan tuon jumalanpalveluksen lopuksi terveiset Suomen kristityiltä ja Kansanlähetykseltä. Kyynel tulee silmään, kun seurakunnan kuoro odottamatta ryhmittäytyy eteeni ja laulaa minulle Jumalan siunausta toivottaen. Vähän harmittaa, että nauhuri jäi matkalaukkuun pappilan yläkertaan.

Tämän artikkelin yläkuvassa poseeraan kahden viehättävän rouvan kanssa. Keskellä istuva rouva Nato on aikoinaan saanut toiveikkaaksi etunimekseen Momoyo, joka tarkoittaa sataa aikakautta. Lähellä sen toiveen toteutuminen jo onkin; Momoyo on nyt 98-vuotias. Hänet on lapsena tuonut kirkkoon isoisä, joka kuului Japanin legendaaristen samuraiden joukkoon. Nyt ilon Jeesuksen löytämisestä jakaa myös hänen tyttärensä Shibakawa (kuvassa oikealla) sekä seuraavienkin sukupolvien edustajat.

Nöyrin mielin pakkailen illalla matkalaukkua kotimatkaa varten. Lähetystyö Japanissa tuottaa hedelmää Jumalan valtakuntaan; mahtavaa saada olla siinä mukana! Suljetaan rukouksiimme Palmun perhe ja Nishinomiyan seurakunta!

Kohta jo kotimatkalla Japanista

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Lahja Asako ja Lauri Palmun työlle Japanissa

Lahjoita tähän työhön:


Anne Tuovisen matka Japanissa – lue lisää:

Anne Tuovisen Facebook-video ennen matkaa – Anne Tuovinen
Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
Japani sydämellä ja rukouksissa – Matkan loppukatsaus.

Joulu on jo ovella ja kolkuttelee vaatimuksineen ja lupauksineen. Tämän vuoden Joulun Aika -lehti tarjoaa tukea joulun odotuksen tunnelmiin. Se antaa lohtua

Joulun Aika -lehti tarjoaa lohduttavan lepohetken kaiken tohinan keskellä. Lehden kannen kuva: Philippe Gueissaz

Hellitä hetkeksi

Joulu on jo ovella ja kolkuttelee vaatimuksineen ja lupauksineen. Tämän vuoden Joulun Aika -lehti tarjoaa tukea joulun odotuksen tunnelmiin. Se antaa lohtua ja rohkaisua sekä innostavia matkoja yli aikakausien ja maiden rajojen. Mikä parasta, tämän kaiken voi kokea kotisohvalla köllötellen tai glögikupposen äärellä.

”Tuntuuko sinusta, että elämäsi on joskus kuin portaikko, jota lakkaamatta kiipeät?” Heli Hyvönen kirjoittaa lehdessä joulun lapsesta, Jeesuksesta, joka ei tullut maan päälle langettaakseen meille lisää vaivaa. ”Hän tuli ja teki itsestään Tien, jota seuraamalla pääsemme perille. Hän tuli, koska hän näki puutteemme. Hän välittää väheksytyistä, hyväksyy hyljätyt, auttaa ahdistuneita ja on uskollinen uupuneille. Tämä on armoa.”

"Juhlistamme jaloimpaan kohdistuu yllättävän paljon odotuksia, ennakkoasetelmia ja sanattomia viestejä," kirjoittaa Matti Viitanen Joulun Aika -lehdessä. Herättävätkö ne iloa vai ahdistusta? Kuva: Philippe Gueissaz

”Juhlistamme jaloimpaan kohdistuu yllättävän paljon odotuksia, ennakkoasetelmia ja sanattomia viestejä”, kirjoittaa Matti Viitanen Joulun Aika -lehdessä. Herättävätkö ne iloa vai ahdistusta? Kuva: Philippe Gueissaz

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen avaa joulun sanoman kolmea suurta ihmettä. Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten haastaa ihmisiä kysymään itseltään: ”Mikä on se, jota todella tarvitsen elämässäni?

Mitä yhteistä on Betlehemillä ja Krimin sodalla? Eero Junkkaalan artikkelissa on mielenkiintoista historiaa sodasta, jonka sytykkeenä oli kiista Jeesuksen syntymäkirkon avaimista.

Sanna Myllärisen ”Joulu ilman isää” sanoittaa surua, mutta antaa myös toivon näkökulmia lapsiperheen juhlapyhien viettoon.

Tansanialainen pastori Gerson Mgaya kertoo, mitä hän toisi suomalaiseen jouluun kotimaansa iloisesta ja rennosta kulttuurista. Juukalainen sairaanhoitaja-kätilö Leena Mäkäräinen on tehnyt elämäntyönsä Etelä-Egyptissä nubialaisten parissa. Hänen tarinoidensa kautta voi kurkistaa toisenlaiseen arkeen.

Tamperelainen lastenlääkäri Maria Karjalainen kertoo, millainen on sairaalan joulutunnelma. Eikä se ole välttämättä ollenkaan niin ankea kuin kuvittelisi.

Joulun Aika -lehti tai -CD-levy on mukava pikku muistaminen vaikkapa kukan kera annettavaksi naapurille tai ystävälle. Lehteä voi tilata Nettikirjakaupasta täältä. Sekä lehteä että CD:tä voi tilata postitse osoitteella Kustannus Oy Uusi Tie, Opistotie 1, 12310 Ryttylä, sähköpostitse tilauspalvelu@uusitie.com, puhelimitse 044 4477 827. Hinnat ilman toimituskuluja: Lehden yksittäishinta on 5 euroa ja CD:n 10 euroa/kpl.  Lehtiä saa 4 kpl hintaan 15 €.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

”Kotimaassani eläessäni en tiennyt paljoakaan kristinuskosta. Olin kuullut profeetta Jeesuksesta ja siitä, että kristityillä on kolme Jumalaa. Olin tunnollinen muslimi,

Kuva: Andrejs Polivanovs

Uskomaton selviytyminen myrskystä

”Kotimaassani eläessäni en tiennyt paljoakaan kristinuskosta. Olin kuullut profeetta Jeesuksesta ja siitä, että kristityillä on kolme Jumalaa. Olin tunnollinen muslimi, rukoilin joka päivä määrätyt rukoukset ja paastosin paastokuukauden aikana. Kuitenkin sydämessäni tuntui jollain tavalla tyhjältä.  Jumala vaikutti kaukaiselta eikä osalta elämääni, vaikka rukoilinkin päivittäin.

Kohtasin vaikeuksia, ja niiden johdosta päätin lähteä Eurooppaan. Turkkiin saavuttuani kuulin kristinuskosta eräiltä maanmiehiltäni ja näin Jeesus-elokuvan. Se teki minuun vaikutuksen ja ajattelin, että ottaisin enemmän selvää Jeesuksesta päästyäni Eurooppaan.

Turkista matka jatkui kumiveneillä meren yli Kreikkaan. Sinä päivänä lähti 14 venettä. Minun veneessäni oli 45 ihmistä, ja lähdimme matkaan viimeisinä.  Matkan aikana alkoi tuulla ja sataa. Aallot paiskoivat venettä ylös ja taas takaisin veteen. Joka kerralla vene  hörppäsi aina enemmän vettä. Kaikki huusivat kauhuissaan Allah Akbaria eli suurta Jumalaa ja islamin profeettoja.

Istuin pelon lamaannuttamana enkä tiennyt, mitä tehdä. Vieressäni oleva maanmieheni sanoi minulle: ”Huuda sinäkin nyt jotakuta profeettaa apuun, äläkä ole siinä vain hiljaa. Minä huudan Omaria, ja huuda sinä vaikka Hussainia tai Hassania.” ”Tai minä huudan vaikka Jeesusta Kristusta apuun,” huudahdin. En vieläkään ymmärrä mistä nuo sanat tulivat suuhuni. Kaikki veneessä olijat lopettivat huutamisen. Meri oli tyyntynyt ja tuuli loppunut.

Kaikki katsoivat minua ja vierustoverini kysyi: ”Oletko sinä kristitty?” Vastasin, että en minä mikään kristitty ole. Loppumatka sujui hiljaisissa merkeissä ja pääsimme lopulta perille Kreikkaan. Rannalla maanmieheni sanoi: ”Se oli kyllä se sinun Jumalasi, joka pelasti meidät.” Väitin vieläkin vastaan ja sanoin, etten itsekään tiennyt, miksi olin sanonut nuo sanat.

Kreikassa menin ensimmäisen kerran kirkkoon ja sen jälkeen erääseen paikkaan, jossa kuulin evankeliumin omalla kielelläni. Sain tietää nettisivustosta, jonka kautta pystyn seuraamaan kristillisiä radio- ja tv-ohjelmia. Sitten saavuin Saksaan ja liityin seurakuntaan. Haluan tietää yhä enemmän Jeesuksesta Kristuksesta, joka pelasti minut ja matkaseuralaiseni.”

Kertomuksen on muistiin merkinnyt pakolaistyöntekijämme Saksassa.
Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna