Avainsana-arkisto: Israel

Keskustelin eräänä päivänä nuorehkon etiopianjuutalaisen naisen kanssa. Puhuimme siitä, kuinka hänen tiensä johti Etiopiasta Israeliin. Hän oli monien vaiheiden kautta

Monet Israeliin muuttaneet juutalaiset ovat odottaneet paljon tulevaisuudelta. Elämä tuo eteen hyviä ja huonoja asioita, asutaanpa missä hyvänsä. Kuva: Juhani Koivisto

Uusi asukas lupausten ja odotusten maassa

Keskustelin eräänä päivänä nuorehkon etiopianjuutalaisen naisen kanssa. Puhuimme siitä, kuinka hänen tiensä johti Etiopiasta Israeliin. Hän oli monien vaiheiden kautta päätynyt Jerusalemiin Etiopian pohjoisosassa sijaitsevasta pienestä Gonderin kaupungista.

”En varhaislapsuudessani tiennyt olevani juutalainen. Todennäköisesti vanhempani halusivat suojella minua, sillä juutalaisiin ei suhtauduttu Etiopiassa kovin myönteisesti. En kokenut kotimaassani minkäänlaista syrjintää ennen kuin isoäiti kertoi, että olemme juutalaisia. Naapurit saivat tietää asista, ja sen jälkeen jotkut hyljeksivät meitä”, ystäväni kertoi.

Perhe asui kaupungissa, jonka asukkaista suurin osa oli kristittyjä. Hänen vanhempansakin olivat uskovia. Kun vanhemmat sitten kertoivat lapsille juutalaisesta taustasta, perhe muutti Addis Abebaan valmistautuakseen muuttamaan Israeliin. Odotus kesti kymmenen vuotta, kun perheen taustoja tutkittiin.  Isoäiti  oli muuttanut Israeliin jo aikaisemmin. Viimein paperiasiat saatiin kuntoon. Loppujen lopuksi Israeliin muutti  samalla lennolla koko iso suku, kaikkiaan 13 perhettä.

Unelmat ja todellisuus

Etiopianjuutalaiset odottivat ajatuksissaan enemmän muuttaessaan Israeliin.
”Meille Israel oli maa, joka vuoti hunajaa, ja kuvittelimme kaiken olevan paremmin kuin Etiopiassa. Todellisuus tuli vastaan heti kun meidät vietiin lentokentältä asumaan asuntovaunuihin.”

Ystäväni pääsi opiskelemaan, mutta hänen isänsä sairastui ja hän joutui keskeyttämään opintonsa ja palaamaan kotiin tukeakseen isäänsä ja äitiänsä.

Kielen oppiminen ja työn löytyminen eivät olleet helppoja. Isän tilanteen helpotuttua ystäväni muutti Jerusalemiin.
”Minulla on nyt vakituinen työpaikka ja olen naimisissa Etiopiasta muuttaneen juutalaisen kanssa. Meillä on kaksi lasta.”

Maa, jonka Jumala lupasi kansalleen

”Etiopialainen, juutalainen, israelilainen, mikä on sinun identiteettisi?” kysyin häneltä.
”En koe olevani israelilainen, koska en ole syntynyt täällä. Olin 17-vuotias, kun muutimme tänne. Olen ensisijaisesti juutalainen, joka uskoo Jeesukseen omana Messiaanaan”, hän vastasi.

Etiopiasta ystäväni kaipaa ihmisiä, ihmisten kärsivällisyyttä, ilmastoa, kulttuuria ja siellä olevia ystäviä. Hänen mielestään kaikkien juutalaisten sekä Etiopiasta että muualta pitäisi muuttaa Israeliin, sillä Israel on maa, jonka Jumala lupasi omalle kansalleen.

Taaksepäin omaa elämänpolkuaan ajatellen ystäväni sanoo, että lasten takia täällä on hyvä olla – siitäkin huolimatta, että Etiopiasta muuttaneet juutalaiset kokevat jatkuvasti syrjintää ihonvärinsä vuoksi.
”Lapsenikin ovat jo päältäpäin erilaisia kuin muualta tulleet juutalaiset, vaikka he ovat syntyneet täällä. Vakuutan heille aina, että meille annettu ihonväri on kaunein koko maailmassa.”

Sukupolvet muutosten keskellä

Monet iäkkäät ihmiset, jotka ovat muuttaneet Etiopiasta Israeliin, ovat hyvin yksinäisiä. Entinen yhteisöllinen elämäntapa on murtunut. Heidän aikuiset lapsensa ovat kiireisiä rakentaessaan omaa elämäänsä  ja vanhukset ovat yksin kotona. He eivät osaa hyvin hepreaa eivätkä rohkene lähteä yksin kodin ulkopuolelle. Monet heistä sairastavat masennusta ja diabetesta.
”Lapsemme eivät enää halua puhua amharaa. He käyvät koulua hepreaksi ja omaksuvat israelilaisen kulttuurin. Oma etiopialainen kulttuurimme on muutoksessa sekä kotona että seurakunnassa.”

Arvokkaimpana asiana ystäväni pitää elämässään sitä, että on saanut kasvaa lapsenuskosta elävän Jumalan – Jeesus-Messiaan – tuntemiseen.
”Jeesus antaa ilon ja voiman elää. Messiaaninen seurakunta on minulle hengellinen koti. Siellä haluan palvella erityisesti rukoustehtävässä ja kasvaa Jeesuksen tuntemisessa.”

Ystäväni rukoilee, että mahdollisimman moni israelilainen voisi avata sydämensä Jeesukselle. Hän on kiitollinen erityisesti siitä, että hänen puolisonsa on tänä keväänä tehnyt sen ja saanut uskon lahjan.

Kristityllä on kotiväkeä kaikkialla

Omat ajatukseni kääntyvät Suomeen. Kuka minä olen: suomalainen, iranilainen, afgaani, irakilainen, sudanilainen, somali, kristitty, muslimi, pohtii moni Suomeen muuttanut. Moni heistä on saanut kohdata Jeesuksen ja liittyä Jumalan perheväkeen.

Rukoukseni on, että me Jeesuksen omat voisimme kaikkialla  rohkaista erilaisiksi itsensä kokevia ihmisiä löytämään tien kotiin, Jumalan perheeseen. Jeesus haluaa antaa meille kaikille voimia ja kestävyyttä osoittaa rakkatta kaikenlaisille ihmisille ja  sanoutua irti kaikesta syrjinnästä.

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle,

Mantelipuun kukka on Raamatun luotettavuuden ja merkityksen vertauskuva. Kuva: Heidi Tohmola

Mantelipuun oksat puhuvat

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle, jos Israel on kääntäjälle tuttu.

Vanhan testamentin alkukieli on pääosin heprea. Tällä hetkellä koko Raamattu on käännetty noin 674 kielelle, mutta osalle näistä kielistä se on käännetty jostain muusta kielestä kuin heprean alkukielestä, eli nämä Raamatut ovat käännöksen käännöksiä. Raamatun heprealaisten juurien opiskelu onkin monille kääntäjille suurena apuna, kun he haluavat parhaan mahdollisen käännöksen äidinkielelleen. Jerusalem on raamatunkääntäjän unelmalomakohde.

Moni kevättalvella Israelissa vieraileva matkailija ihmettelee Jerusalemin mantelipuita. Joskus kaupungissa on jopa lunta kukinnan aikaan. Miten puu voi kukkia keskellä vuoden kylmintä aikaa? Lumihankea vasten kukkiva puu näyttää järjenvastaiselta, kun Suomessa olemme tottuneet kukkiviin puihin lähinnä vehreän kesän kynnyksellä.

Mantelipuu on ollut Israelissa yksi lempikuvauskohteistani. Mantelipuun kukkien kuvia olenkin käyttänyt paljon graafisessa työssä. Puita enemmän ihmettelin kuitenkin vuosia sitten erästä Jeremian kirjan kohtaa. Se kertoo juuri mantelipuusta ja Jumalan valvomisesta sanansa suhteen:

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Mitä sinä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Minä näen mantelipuun oksan.” Herra sanoi minulle: ”Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen.” (Jer. 1:11–12)

Pohdin, mitä ihmeen tekemistä puun kukalla on sanan ja valvomisen kanssa. Onko tämä Vanhan testamentin mystistä runoutta, jolla ei tarvitse olla merkitystä omaan arkeen? Vai onko heprean alkukielellä jotain opetettavaa meillekin?

Kun eräs Jerusalemissa matkaileva raamatunkääntäjä avasi asiaa heprean kautta, asia selkeni uudella tavalla. Tuo sana ’mantelipuu’ on nimittäin hepreaksi šaked ja muistuttaa sanaa šoked, ’valvoa’. Sanojen samankaltaisuuden kautta Jumala avasi Jeremialle, omalle profeetalleen, Raamatun luotettavuutta ja merkitystä. Joskus emme näe asioiden vertauskuvallisuutta ja sanomaa ennen kuin asia väännetään rautalangasta – tai mantelipuun oksasta.

Vaikka emme tiedä, mihin vuodenaikaan Jeremia mantelipuuta tarkkaili, olisi jotenkin uskottavaa, että sitä eritysesti katseltaisiin juuri silloin, kun se erottuu täysin muusta ympäristöstä. Eihän sitä muulloin aina edes erota mantelipuuksi.

Silloin kun mikään muu ei elä, Jumalan sana elää. Sen toteutumista valvotaan maailman korkeimmalla auktoriteetilla. Koko mantelipuu oksineen ja kukkineenkin symboloi Jumalan lupauksien varmaa toteutumista. Ei tule niin kylmää maailman-aikaa tai poliittista myrskyä, joka mitätöisi Jumalan sanan ja lupaukset meillekin. Eikä ole sellaista kieltä, jonka raamatunkäännös eläisi ilman heprean kielen juuria.

Koko Raamatun maa on täynnä sisältöä, jota raamatunkäännöstyö tarvitsee työnsä tueksi. Israel on kuin luokkahuone, jossa on omat opintoviikkonsa raamatunkääntä-jille – mutta myös meille muille. Kun olen tehnyt lapsityömateriaalia, olen saanut paljon virikettä heprean kielestä.

Lapset eivät työskentele raamatunkääntäjinä, mutta heistä voi tulla sellaisia tulevaisuudessa. Työ on kesken. Maailmassa on edelleen enemmän niitä kieliä, joilla ei ole omakielistä Raamattua, kuin niitä joilla on.

Kun lapsille kerrotaan uskomme heprealaisista juurista ja Israelin historiasta ja raamatunaikaisesta kulttuurista, sen varmemmin Jumalan sanan merkitys säilyy tuleville sukupolville alkuperäisenä ja arvovaltaisena elämän ohjeena.

Heidi Tohmola
kirjoittaja on taittanut ja toimittanut Jerusalemissa toimivan Caspari-keskuksen lapsityömateriaalia. Hän kääntää parhaillaan tätä materiaalia suomeksi.

Kansanlähetys kokoaa parhaillaan varoja raamatunkäännöstyölle.
Tutustu ja tule mukaan työhön tästä.

 

 

 

”Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku” (Psalmi 121:4) Israelissa vietettiin sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Katujen reunukset ja

Israelissa vietetään sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Kuva: Heidi Tohmola

Jumalan ihme – Israel itsenäisenä valtiona 70 vuotta

”Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku” (Psalmi 121:4)

Israelissa vietettiin sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Katujen reunukset ja parvekkeet oli koristeltu erikokoisilla lipuilla. Israelin pääministerin Netanyahun mukaan Israelin itsenäisyys on suuri ihme ja kansa on ikuisesti kiitollisuudenvelassa niille naisille ja miehille, jotka olivat myötävaikuttamassa Israelin valtion perustamiseen ja niille, jotka ovat antaneet henkensä Israelin itsenäisyyden jatkumisen puolesta. Hautausmailla, lehdissä ja radiossa ihmiset jakavat muistoja sodissa ja terrori-iskuissa kuolleista läheisistä.

Israelin valtio täyttää 70 vuotta 19.4.2018. Kuva: Tuula Siljanen

Jumala on siunannut Israelia monella tavalla. Se on teknologian, koulutuksen ja terveyden- ja sairaanhoidon suhteen yksi maailman kehittyneimmistä maista. Israelin talouden kasvu on ollut voimakasta. Toki talouskehityksellä on kielteisiäkin vaikutuksia,  esimerkiksi erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet. Israelin sekeli on vahvistunut sekä euroon että dollariin nähden. Israel on edelläkävijä myös aurinkoenergian hyödyntäjänä.

Väkiluku kasvaa

Israelin väkiluku on koko itsenäisyyden ajan ollut kasvusuunnassa. Väkiluku oli vuonna 1948 Israelin tilastokeskuksen mukaan 806 000, ja tällä hetkellä se on 8 842 000. Israelin asukasmäärä on siis yli kymmenkertainen verrattuna itsenäisyyden alkuun.

Itsenäistymisen alkuvuosina väkiluku kasvoi jopa kahdeksan prosenttia vuodessa. Tämä johtui siitä, että useat arabimaat karkottivat juutalaiset asukkaansa Israelin itsenäistyessä. Yleensä väkiluku on kasvanut vuosittain noin kaksi prosenttia, poikkeuksena 1990-luvun alku. Silloin maahan muutti paljon venäjänjuutalaisia  Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja väkiluku kasvoi enemmän. Viime vuonna väkiluku kasvoi 1,9 prosenttia. Maassa syntyi 177 000 lasta, kuolleita oli 41 000 ja maahan muutti 28 000 uutta siirtolaista. Mielenkiintoinen tieto on myös se, että koko Israelin itsenäisyyden aikana maahan on muuttanut peräti 3,2 miljoonaa siirtolaista.

Israelilaisista 74,5 prosenttia on taustaltaan juutalaisia ja 20,9 prosenttia arabeja. Loput 4,6 prosenttia edustavat erilaisia vähemmistöjä ja uskonnottomia. Tilastokeskus arvioi väkiluvun kasvun hidastuvan, mutta väestön kuitenkin kasvavan noin 1,7 prosenttia vuodessa. Arvion mukaan vuonna 2048, jolloin Israel juhlii 100-vuotista itsenäisyyttä, maassa tulee olemaan 15,2 miljoona asukasta.

Israelin suurin yksittäinen kaupunki on Jerusalem, jonka asukasluku on 882 700. Israelilaisista 44 prosenttia asuu maan 15 suurimmassa kaupungissa, joiden kaikkien väkiluku ylittää 100 000. Suur- Tel Avivin alueella on useiden kaupunkien keskittymä.

Jumala ei ole hylännyt kansaansa

” Sillä ei Jumala armolahjojansa eikä kutsumistansa kadu.” Room. 11:29

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 11 siitä, että Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Hän kyllä sanoo, että evankeliumin kannalta he ovat vihollisia, mutta valinnan kannalta rakastettuja isien tähden. Edellisessä luvussa Paavali kirjoittaa selvääkin selvemmin, että pelastuksen suhteen ei ole erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä vaan ”jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” (Room. 10:9) Paavali kyselee vielä, kuinka he voisivat huutaa avuksensa sitä, johon eivät usko ja josta eivät ole kuulleet.

Kun perehdymme Jumalan sanaan ja annamme sen arvovallan vaikuttaa ajatuksissamme ja sydämessämme, Jumala vaikuttaa meissä oikean suhtautumisen Israeliin ja juutalaiseen kansaan. Voimme yhdessä Israelin kansan kanssa kiittää Jumalaa Israelin 70-vuotisesta itsenäisyydestä ja Jumalan varjeluksesta ja huolenpidosta. Samalla voimme rukoilla, että Israelin messiaaniset ja arabikristittyjen seurakunnat voisivat antaa rakkaudellisen todistuksen ja julistaa evankeliumia juutalaisille sekä muslimeille, ja että me ulkomaiset kristityt saisimme olla tukemassa evankeliumin työtä Israelissa.

Esko ja Tuula Siljanen

Kirjoittajat toimivat Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Lahjoita tähän työhön:


Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevän opetussarjan kahdeksas osa. Siirrymme tässä opetusosiossa tarkastelemaan opetuslapseuteen liittyviä käytännön kysymyksiä,

Kuva: Pixabay

Rukous rohkaisuna hengellisessä elämässä

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevän opetussarjan kahdeksas osa.

Siirrymme tässä opetusosiossa tarkastelemaan opetuslapseuteen liittyviä käytännön kysymyksiä, jotka käsittelevät ilosanoman viestittämistä eteenpäin siitä osattomille. Miten se pitäisi käytännössä toteuttaa? Miten se yleensäkään on mahdollista toteuttaa oikeassa elämässä? Ensimmäinen seikka on rukous, josta kaikki alkaa.

Suomessa, ja yleensäkin länsimaissa, on seurakunnissa totuttu puhumaan paljon rukouksesta, mutta käytännössä kuitenkin rukoillaan yllättävän vähän. Toisin on esimerkiksi Afrikan nuorissa, kasvavissa kirkoissa. Rukous on heille olennainen osa ilosanomasta elämistä ja sen viestittämistä eteenpäin. Rukoukseen käytetään paljon aikaa, ja se kuuluu olennaisena osana jokaiseen kristittyjen kohtaamiseen ja arkipäivän elämään.

Rukoukseen sitoutuminen

Kun keväällä 2017 tulimme Jerusalemin messiaanisen etiopianjuutalaisen Jumalan huone -seurakunnan yhteyteen, pastori Tal pyysi meitä sapattijumalanpalveluksen lisäksi osallistumaan myös hänen johtamaansa rukouspiiriin tiistai-iltaisin klo 18.

Aluksi tuon rukouspiirin kokoontumiset tuntuivat meistä suhteettoman pitkiltä. Rukouspiiri alkaa siten, että noin tunnin aikana jokainen rukoilee  omien aiheidensa puolesta polvillaan. Polvistuminen ei kuitenkaan ole pakollista, vaan rukoilija voi myös istua tai seistä niin halutessaan. Välillä pastori laulaa pari laulua tai lauletaan yhdessä. Sen jälkeen rukoillaan yhdessä nimeltä mainittujen ja ajankohtaisten aiheiden puolesta. Pastori pyytää joitakin paikallaolijoita rukoilemaan kunkin aiheen puolesta. Sitten tulee taas laulu tai pari ja sitten pastorin tai seurakunnan vanhimman pitämä opetusosuus. Tilaisuus päättyy loppurukoukseen. Yhteensä tiistai-illan rukouspiirimme kestää vähintään kaksi tuntia, joskus jopa kolme tuntia. Rukoukseen käytetään aikaa. Yksi asia, jonka olen etiopialaisilta oppinut, onkin rukoukseen sitoutuminen.

Täsmärukouksia Isälle

Rukouselämään liittyy monia häiriötekijöitä ja haasteita. Meidän rukouksemme saattavat helposti muuttua esitelmiksi. Puhumme rukouksessa toisille läsnäolijoille emmekä Jumalalle. Tämä ei kuitenkaan ole rukouksen tarkoitus. Me puhumme rukouksessa yksin Jumalalle. Hän ei tarvitse esitelmiämme, sillä hän tietää jo kaiken meistä ja elämäntilanteestamme.

Jeesus kutsui Jumalaa rukouksessa aina Isäkseen. Isä meidän -rukouksessa Jeesus opettaa meitä seuraajiaan tekemään samoin ja kutsumaan Jumalaa Isäksemme. Kun pieni lapsi pyytää jotakin isältään tai juttelee isänsä kanssa, hän ei esitelmöi. Hän yksinkertaisesti juttelee isän kanssa. Jos lapsella on tarpeita tai toiveita, hän kertoo ne suoraan ja yksityiskohtaisesti isälleen. Näin meidän tulisi menetellä rukoillessamme taivaallista Isäämme. Meidän ei tule luennoida eikä esitelmöidä, vaan kertoa lapsenomaisesti ja yksityiskohtaisesti se, mitä haluamme Isältä pyytää tai hänelle sanoa.

Kun rukoilemme toisten ihmisten puolesta, on hyvä mainita heidän etunimensä. Kun pyydämme Jumalalta jotakin, on hyvä kertoa yksityiskohtaisesti, mitä haluamme. Kun pyydämme yksityiskohtaisia asioita, saamme myös yksityiskohtaisia rukous-vastauksia, jotka vahvistavat uskoamme rukouksia kuulevaan, hyvään Jumalaan. Tällaista rukousta voimme kutsua täsmärukoukseksi.

Täsmärukous hengellisenä aseena

Kuvittele hetkinen taistelutilannetta todellisessa sodassa. Olet saattanut nähdä sellaisen vaikkapa Tuntematon sotilas -elokuvasta. Olemme eturintamalla ja vihollinen on hyökkäämässä kimppuumme. Meille on annettu aseet, joilla voimme puolustautua vihollista vastaan. Emme suinkaan räiski aseilla sinne tänne ilman mitään kohdetta tai maalia. Ei, vaan me teemme kuten meille on opetettu: ammumme maaliin ja tähtäämme kohti vyöryvää vihollista.

Tai mietipä vaikka kirurgia, jolle on annettu tehtäväksi pelastaa sairas leikkaamalla kasvain pois hänen kehostaan. Eihän kirurgi silppua potilaan kehoa sieltä ja täältä, vaan hän leikkaa juuri oikeasta paikasta ja poistaa kasvaimen.

Näin meidän tulee menetellä myös esirukouksen voimakasta asetta käyttäessämme. Meidän tulee tähdätä maaliin ja hyökätä hengellisin asein sinne, missä kohde on. Siksi on tärkeää, että rukoillessamme toisten ihmisten puolesta, mainitsemme heidän etunimensä. ”Herra, pelasta tämä ihminen, Oliver tai Sofia. Vaikuta sanasi kautta elävä usko Jeesukseen hänen sydämessään.” ”Taivaallinen Isä, anna Helmille tai Janille juuri se apu, se taloudellinen tuki tai se johdatus, jota hän tässä elämäntilanteessa kipeästi tarvitsee.”

Rukous perustuu Jeesuksen lupaukseen

Taivaallinen Isämme iloitsee siitä, että hän saa vastata täsmärukouksiimme antamalla meille täsmävastauksia. Isä meidän -rukouksen selityksessään C.O. Rosenius sanoo: ”Isä meidän -rukous on uudelleen avattu paratiisi maan päällä. Siellä sovitettu ihminen jälleen puhuu Jumalan kanssa niin kuin isän kanssa.”

Itse asiassa tämä Roseniuksen sana sopii hyvin kuvaamaan kaikkea hengellisesti elävää rukousta. Rukous perustuu Jeesuksen lupaukseen sen kuulemisesta: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7: 7–11)

Rukous Jeesuksen nimessä

Vielä yksi asia nousee esille etiopialaisten uskovien rukouselämästä: he rukoilevat aina Jeesuksen nimessä. Joskus tätä nimeä suorastaan huudetaan ja toistetaan uudelleen ja uudelleen. He ovat kokeneet, että vain Jeesuksen siunatussa nimessä on meidän voimamme. Me olemme Jeesuksen opetuslapsia, jotka ovat liikkeellä Herransa nimessä ja voimassa. Näin uskoivat ja elivät myös ensimmäiset kristityt, joita apostoli Paavali kirjeessään Filippiläisille rohkaisee seuraavin sanoin: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2: 10–11)

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Lahjoita tähän työhön:


”Kun me ollaan tapeltu välitunnilla, on tosi vaikeeta antaa anteeksi muille”, analysoi eräs yhdeksänvuotias koululainen kristillisen etiikan pääkohtia. Olin juuri

Lapset etulinjoilla

”Kun me ollaan tapeltu välitunnilla, on tosi vaikeeta antaa anteeksi muille”, analysoi eräs yhdeksänvuotias koululainen kristillisen etiikan pääkohtia. Olin juuri pitänyt lähes tunnin kuvallisen esityksen Israelista, Jeesuksen kotimaan maisemista, ja evankeliumista. Lapset innostuivat jakamaan omia esityksestä nousevia ajatuksiaan.

Teemaksi oli noussut luokan lasten omasta aloitteesta juuri tuo anteeksiantamisen vaikeus, koska puhuimme Getsemanen ja Öljymäen kuvien yhteydessä siitä, mitä Jeesus opetti ja miksi hän kuoli puolestamme.

Yllättävän paljon lapset haluavat tietää uskosta. Lapsi uskoo luonnostaan taivaalliseen Isään. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, kuten Jeesus opetti.

Erään tarinan mukaan muuan ateistiprofessori oli kertonut kuusivuotiaalle lapselleen, että maailma on syntynyt itsestään eli alkuräjähdyksestä. ”Wau, Jumala oli varmaan tosi ihmeissään, kun räjähti” , tuumasi lapsi. Ateisti-isä naurahti ja ajatteli, että kyllä se tuosta ajatuksesta luopuu, kun saa tietoa. Varmasti luopuukin, ellei  saa tukea uskolleen meiltä muilta.

Nykyajan koulumaailmassa halutaan varjella lapsia aivopesulta, ja moni lukee kristillisen uskontokasvatuksenkin sellaiseksi. Evankeliumin ja anteeksiantamuksen sijaan tarjotaan humanismia ja suvaitsevaisuutta. Olin hämmästynyt Suomeen tullessani, miten paljon yhteiskuntamme on muuttunut muutamassa vuodessa – kuinka nopeasti siitä, mikä ennen oli hyvää, on tullut jotain sellaista, mistä pitäisi varoittaa ja varjella jälkikasvua.

Eräässä toisessa maalaiskunnassa, missä olin vierailulla, huolestunut äiti kertoi tyttärensä tuntemuksia koulun sukupuoliopetuksen  jälkeen. Tyttö oli kysynyt itkien: ”Enkö mä olekaan enää tyttö? Onko mun pakko alkaa pojaksi?” Toiselle tytölle luokassa oli jäänyt mielikuva, että jos hän vastustaa tätä uutta suvaitsevaisuus-opetusta, hänet tuomitaan suvaitsemattomaksi ja suljetaan ulkopuolelle. Moderni kasvatus voikin olla hyvin julmaa ja anteeksiantamatonta, jos ajattelee vanhan kaavan mukaan.

Lapset ovat tulilinjalla muuallakin maailmassa. Israelin televisiossa näytetttiin videopätkiä Hamasin organisoimalta kesäleiriltä Gazan alueelta. Vaikken arabiaa ymmärtänytkään, kävi selväksi, mikä oli päätavoite lasten ”virikkeellisessä” kasvatuksessa. Kosto! Oman yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseen olivat tarjolla vain aseeet, pommit ja sodan ihannointi. Toisessa videossa pakolaisleirillä haastateltiin muslimioppilaita kysyen, miksi he haluavat isona. Aika moni haluaisi oppia käyttämään oikeita aseita ja päätyä marttyyriksi.

Aseita he tarvitsevatkin, mutta aivan toisenlaisia kuin aseteollisuus tuottaa. He tarvitsevat työkaluja vaikeidenkin asioiden käsittelyyn, tietoa anteeksiantamisen ja evankeliumin sanoman kaiken räjäyttävästä voimasta. He tarvitsevat yksinkertaista Vapahtajan henkilökohtaista tuntemista, joka myös vahvistaa itsetuntoa sellaisena, millaiseksi kukin on luotu.

Israelissa kuulin erään pastorin saarnaavan, että meidän uskovien on varustettava oma jälkikasvumme yhtä tosissamme hyvään kuin evankeliumin vastustajat omansa pahaan. Pupusaduilla on aina paikkansa, mutta niiden varassa ei varusteta etulinjaan.

Parasta varustautumista tulevaan on keskittyä lapsiin. He ovat tulevaisuuden opettajia, tiedemiehiä, poliitikkoja ja kasvattajia – niin Israelissa kuin Suomessakin.

Heidi T.

 

Lahjoita tähän työhön:


Suomen ev.lut. kirkon verkkosivu kertoo, että vuosien 2018–2019 kirkon kasvatuksen teemana on rauha. Sivustolla kutsutaan meitä kaikkia toimimaan rauhantekijöinä.  Erityisesti

Rauhan ajatuksia Jerusalemista

Suomen ev.lut. kirkon verkkosivu kertoo, että vuosien 2018–2019 kirkon kasvatuksen teemana on rauha. Sivustolla kutsutaan meitä kaikkia toimimaan rauhantekijöinä.  Erityisesti korostetaan sitä, että sekä lähellä että kaukana olevilla lapsilla ja nuorilla on oikeus sisäiseen ja ulkoiseen rauhaan.

Sivustolla lähestytään rauhaa eri näkökulmista: somerauha, koulurauha, kasvurauha, rauha kotona ja perheessä, yhteiskuntarauha ja rauha maailmassa, rauha tehdä omaa työtään sekä rauhan hengellinen pohja.

Aamulenkillä ihailen usein kukkulaltamme näkyvää Jerusalemin panoraamaa, samalla kun rukoilen kaupungin puolesta. Edessäni näkyvät Kalliomoskeijan, Lunastajan kirkon ja NMKY:n tornit sekä  vanhankaupungin muiden kirkkojen torneja. Näkymä tuntuu idyllisen rauhalliselta.

Silti tiedämme, että Jerusalem, jonka nimi tarkoittaa rauhan kaupunkia, on yksi paikoista, joissa on historian aikana sodittu paljon. Sekä paikalliset ihmiset että kansainvälinen yhteisö etsivät siellä jatkuvasti keinoja pysyvämmän rauhan rakentamiseen.

Jerusalemista ei tarvitse mennä kauas, kun rauhan puuttuminen ja väkivalta näkyvät elämää tuhoavine seurauksineen vielä selvemmin. Ympärillä olevat maat Egypti, Libanon, Syyria, Iran ja Irak, Saudi-Arabia, Jemen, Qatar ja Turkki ovat kaikki maita, joissa ei vallitse rauha. Pohjois-Afrikka on muuttunut nykyajan orjakaupan keskukseksi. Monissa Afrikan maissa kärsitään hirmuhallitsijoista eivätkä eri etniset ryhmät  pysty elämään keskenään rauhanomaisesti.

Näyttää siltä, että rauhan puuttuminen tulee voimakkaasti esille joka puolella maailmaa. Tämä siitäkin huolimatta, että maailmamme on monella tapaa kehittynyt positiivisesti. Meillä on käytettävissämme korkeaa teknologiaa, taloudellisia voimavaroja ja osaamista. Niiden avulla voisimme edistää yksilöiden ja kansojen elämää rauhassa ja sovinnossa ja lievittää sairauksia, köyhyyttä, nälänhätää ja ihmisten kärsimyksiä. Kuitenkin maailmassamme nousevat päivittäin uutisten otsikoihin ihmisten orjuuttaminen ja hyväksi käyttäminen eri tavoilla, asevarustelu, kaikinpuolinen sotiin valmistautuminen, ihmisten keskinäinen viha ja taistelut.

Voisinko minä kristittynä seurakuntalaisena ja kristillisen järjestön työntekijänä toimia Jeesuksen kehotuksen mukaisesti rauhantekijänä? Raamatussa rauha on monitahoinen ja syvällinen käsite. Jeesus itse sanoo, että rauhantekijät ovat autuaita. Hän sanoi syntistä elämää eläneelle naiselle, joka tuli Hänen jalkojensa juureen ja kasteli ne kyynelillään, että naisen synnit ovat anteeksiannetut ja käski häntä menemään rauhassa.

Jesajan kirjan jakeessa 53:5 on kirjoitettu: ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”

Heprean kielen sana shalom pitää sisällään sekä ulkonaisen kansojen ja ihmisten välisen rauhan että sisäisen rauhan ja eheyden samoin kuin rauhan Jumalan kanssa. Rauhaan sisältyy aina se, että meidän ei tarvitse pelätä. Ei toista ihmistä, ei itseämme eikä Jumalaa. Jeesus on sovittanut syntimme, Hän kärsi rangaistuksen meidän tähtemme, jotta meillä olisi rauha ja jotta me voisimme olla parannettuja hänen haavojensa hinnalla, niin kuin vuoden 1992 raamatunkäännös sanoo.

Jumalan lapsina meillä on etuoikeus olla kertomassa siitä, että kaikesta ulkonaisesta rauhattomuudesta ja levottomuudesta huolimatta meillä kaikilla on oikeus ja mahdollisuus rauhaan Jumalan kanssa. Tätä kautta voimme omalta pieneltä osaltamme myötävaikuttaa rauhan puolesta ympäristössämme. Useimmat meistä emme ole eikä meistä tulekaan näkyvillä paikoilla toimivia rauhanneuvottelijoita. Toki saamme olla rukoilemassa heidän puolestaan.

Oma tehtävämme voi olla hyvinkin näkymätön niitä ihmisiä koskeva rukouksen ja rohkaisun tehtävä, joita Jumala tiellemme tuo, missä sitten olemmekin. Tämän päivän maailmassa ihminen – nuori tai vanha – voi helposti kadottaa toivon näköalan ja vaipua toivottomuuteen. Voimme toimia pieninä rauhantuojina, olla rauhantekijöitä ja Jumalan rakkauden välikappaleita työpaikoillamme, kodin ja suvun piirissä, seurakunnassa, naapurustossa ja ystävien parissa.

Anteeksiantaminen on voimakkaasti puhutteleva rauhan väline ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Olisiko sinun lähipiirissäsi joku, joka on syvästi loukannut sinua ja jolle et ole ilmaissut, että haluat antaa anteeksi? Olisiko jokin tilanne, jossa voisit riidan keskellä luopua siitä, että sinä olit oikeassa, vaikka niin olisikin? Uskon, että Jumala ei vaadi meiltä enempää kuin mihin Hän meidät itse varustaa ja mihin tilanteisiin Hän meidät johdattaa. Ei meidän tarvitse ruveta etsimään isompia rauhanareenoita vaan toimia siellä, mihin Jumala on meidät asettanut.

On hyvä muistaa, että toimintamme Jumalan rauhan välikappaleina perustuu Jumalan itsensä tekemään rauhanliittoon. Jumalan rauhanliitto ei ole rakennettu kompromisseista eikä se ole tulosta loistavista rauhanneuvotteluista tai hyvistä rauhanehdoista. Jumalan rauhanliitto perustuu yksinomaan Jumalan armoon, se on yksipuolinen julistus. Jesaja 54:10 kertoo tästä rauhanliitosta: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.”

Eikö olekin ihana raamatunjae. Jumala lupaa, että hänen armonsa ei tänäkään vuonna väisty meistä eikä Hänen rauhanliittonsa horju. Alkukielen mukaan ”minun rauhanliittoni” voidaan kääntää myös ”rauhani liitto”. Nämä eri käännökset korostavat sitä, että rauhanliitto on Jumalan itsensä tekemä liitto ja toisaalta sitä, että kysymys on Hänen rauhastaan. Muistamme, että Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja on varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa, niin kuin Filippiläiskirjeessä 4:7 kerrotaan.

Jumala on uskollinen. Hänen rauhanliittonsa ei horju. Hänen rauhansa perustuu armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus lupasi antaa meille rauhan: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Joh. 14:27.

Jumalan hyvä suunnitelma rauhasta on kirjattuna jo Jeremian kirjassa 29:11: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Olkoon rukouksemme, että saisimme itse kukin omalla paikallamme olla välittämässä tätä Jumalan rauhaa ja toivoa ihmisten tulevaisuuden voimaksi ja sielujen pelastukseksi!

Rauhanterveisin Jerusalemista

Tuula Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön: