Avainsana-arkisto: Israel

Kansanlähetysopisto järjestää vuosittain opintomatkoja, joilla pääsee tutustumaan kristillisyyden historiaan ja nykypäivään sekä usein myös lähetystyön arkeen. KL-opiston matkanvetäjä Timo Tuikka

Unescon maailmanperintökohde Göremen vuorten sisään on koverrettu kirkkoja ja kokonaisia kaupunkeja. Kuva: matkanjärjestäjän arkisto.

Paavalin jalanjäljissä Etelä-Turkissa

Kansanlähetysopisto järjestää vuosittain opintomatkoja, joilla pääsee tutustumaan kristillisyyden historiaan ja nykypäivään sekä usein myös lähetystyön arkeen.

KL-opiston matkanvetäjä Timo Tuikka toivottaa tervetulleeksi opintomatkalle Turkkiin 27.4.2019–4.5.2019. Matkalla vierailemme useissa Apostolien teoissa mainituissa paikoissa, jotka sijaitsevat tämän päivän Turkissa ja liittyvät apostoli Paavalin historiaan.

*Tarsos, Rooman Kilikian provinssin pääkaupunki, monikulttuurinen kauppapaikka ja samalla Paavalin kotikaupunki.

*Antiokia (nyk. Hatay), Rooman valtakunnan Syyrian provinssin pääkaupunki, jonka aktiivinen seurakunta lähetti Paavalin ja Barnabaksen ensimmäiselle lähetysmatkalle.

*Perge, muinaisen Pamfylian maakunnan pääkaupunki ja Paavalin ensimmäinen kohde hänen lähetysmatkoillaan nykyisen Turkin alueella (Ap. t. 13:13).

*Attalia (nyk. Antalya), Rooman ajan tärkeä satamakaupunki, jossa Paavali kävi ensimmäisellä lähetysmatkallaan: ”Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan.” (Ap. t. 14:24–25).

Opintomatkalaiset saavat vierailla Turkissa useissa paikoissa, jotka on mainittu Apostolien teoissa ja liittyvät apostoli Paavalin elämään. Kuva: matkanjärjestäjän arkisto.

*Kappadokia, ensimmäisten vuosisatojen kristillisyyden tärkeä keskus monine kallioon koverrettuine kirkkoineen ja kaupunkeineen (muun muassa Unescon maailmanperintökohde Göreme).  Apostoli Pietari  osoittaa kirjeessään tervehdyksen  myös Kappadokian kristityille.

*Konya, Paavalin aikainen Fryygian Ikonion, jossa Paavalin saarnan vaikutuksesta syntyi herätystä. Myöhemmin silkkitien aikana tärkeä kauppakaravaanikaupunki ja myös suufilaisen islamilaisuuden pyhiinvaelluskohde.

Lokakuulle 2019 on suunnitteilla Bulgarian opintomatka. Pian ovat vuorossa myös Kypros ja Israel.

Voit pyytää tulevista matkoista lisätietoja ja ilmoittautua mukaan: timo.tuikka@sekl.fi, 044 5651 391.

Tutustu matkan esittelyyn: Paavalin jalanjäljissä Etelä-Turkissa

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen työhön turkkilaisten parissa Euroopassa.   Lahjoituspainike on sivun oikeassa reunassa, mobiilissa alimmaisena.

 Kansanlähetysopiston järjestämistä opintomatkoista saa tietoa sivuiltamme OPINTOMATKAT.

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan,

Jumalan lupaukset israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan ovat kantaneet vuosituhansien ajan. Kuva Tuula Siljanen

Maa, joka tulvii maitoa ja hunajaa

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. ” (5. Moos. 26: 8–9) 

Jumalan lupaus israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan on kantanut vuosituhansien ajan. Todisteet siitä ovat nähtävissä silmiemme edessä, kun katsomme Israelin nykytilannetta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilaston mukaan Israelin talous on kehittynyt viime vuosina vahvasti, vaikka vuoden 2018 talouskasvu olikin ennakoitua pienempää. Sekeli on vahva valuutta ja työttömyysprosentti on vain neljä. Julkinen talous on vahvistunut, ja valtionvelka on huomattavasti pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.  

Suhteellisen rauhallinen tilanne on edistänyt matkailua; Israelissa kävi vuonna 2018 ennätysmäärä turisteja, 4,4 miljoonaa. Heitä tuli paljon Hollannista, Saksasta, Espanjasta ja USA:sta. Mielenkiintoista on se, että puolalaisten turistien määrä kasvoi 90 prosenttia, tšekkituristien määrä 40 ja romanialaisten, unkarilaisten ja italialaisten turistien määrä 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.  

Asukasmäärä kasvaa

Israelin tilastokeskuksen mukaan Israelin väkiluku oli vuoden 2018 lopussa lähes yhdeksän miljoonaa. Asukkaista on noin 6,8 miljoonaa juutalaisia, arabeja 1,8 miljoonaa ja reilut 400 000 muihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Israelissa juhlittiin keväällä 2018 valtion 70-vuotista itsenäisyyttä. Väkiluvun kasvu on merkittävää, kun muistetaan, että Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 maan asukasluku oli vain reilut 800 000 asukasta.

Juutalaisia on tilaston mukaan maailmassa tällä hetkellä 14,5 miljoonaa. Heistä 46 prosenttia asuu Israelissa. Israelin juutalaisväestö on jo suurempi kuin USA:n juutalaisväestö. Positiivista on myös se, että verrattuna Eurooppaan Israelin väestö on nuorempaa; 0–14 vuotiaiden osuus väestöstä on kaikkiaan 28 prosenttia. Israelissa asuu lisäksi laittomasti 250 000 siirtotyöläistä, joista pääosa on afrikkalaisia.  

Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät

Maito ja hunaja eivät jakaudu tasaisesti. Huolestuttavaa on, että Israelissa kasvaa työssäkäyvien matalapalkkaisten ja köyhien ihmisten joukko. Köyhyysluvuissa Israel on OECD:n tilastojen kärkipäässä, ja määrää nostavat erityisesti ääriortodoksi-juutalaisten ja arabiväestön köyhyysluvut. Ilman näitä kahta ryhmää Israel sijoittuisi tilaston keskivaiheille.

Vaikka maan talous on hyvä, yhteiskunnalliset erot maassa siis kasvavat. Monet ääriortodoksijuutalaiset ja arabit työskentelevät huonosti palkatuissa tehtävissä. Kaiken lisäksi ortodoksijuutalaisista miehistä useat pelkästään opiskelevat jeshiva-kouluissa. Heistä hyvin harvoilla on korkeakoulututkinto, eivätkä heidän työelämävalmiutensa ja osaamisensa ole riittäviä tämän päivän työmarkkinoilla.

Kehitys on huolestuttavaa siinäkin mielessä, että erityisesti haredijuutalaisten osuuden Israelin väestöstä arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa ja arabiväestön osuuden pysyvän ennallaan. OECD ennakoi, että kun maallistuneiden ja maltillisten uskonnollisten juutalaisten osuus väestöstä on tällä hetkellä noin 65 prosenttia, olisi se vuonna 2065 enää 48 prosenttia. Kuitenkin nimenomaan tämän väestöryhmän vaikutus yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämiseen ja maan talouden ja puolustuksen ylläpitämiseen on ensisijaisen tärkeä, joten yhteiskunnallisten erojen kasvu vaikuttaa näin koko yhteiskunnan toimintakykyyn.  

Koulutuksessa erot näkyvät myös selkeinä. Israel on PISA-tuloksissa alimmassa neljänneksessä Meksikon, Turkin, Kreikan ja Slovakian joukossa. Erityisesti arabiankielisten koulujen PISA-tulokset ovat alhaisia. Suosituksissa kehotetaankin Israelia panostamaan arabiankielisten koulujen kehittämiseen ja siihen, että uskonnollisissa kouluissa opetussuunnitelmaa vahvistettaisiin matematiikan ja luonnontieteiden osalta.

Israel käyttää valtion budjetista varsin pienen osan koulutukseen, ja esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa työelämäyhteydet ovat varsin heikkoja. Opettajien palkat ovat alhaiset. Varsinkin erityisopettajat nostivat 2018 esille työn vaativuuden, mitä ei heidän mielestään palkassa ole huomioitu. Monet opettajat ovatkin siirtyneet muihin tehtäviin. 

Jeesuksen uskovat juutalaiset ja arabikristityt Israelissa 

Israelin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Israelissa oli 175 000 kristittyä eli kaksi prosenttia koko väestöstä. Tämä luku tarkoittaa arabikristittyjä, joista 77 prosenttia asuu Galileassa Pohjois-Israelissa. Kristittyjä asuu eniten Nasaretissa (22 100), Haifassa (15 800), Jerusalemissa (12 600) ja Sfar’Amissa (10 200). 

Jeesuksen uskovien juutalaisten määrää ei ole tilastoitu, mutta se on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Myös seurakuntien määrä on kasvanut eri puolilla Israelia. Arviot messiaanisten juutalaisten määrästä liikkuvat 20 000 molemmin puolin. Silti Jeesukseen uskovia juutalaisia on edelleen vain alle kolme promillea koko Israelin juutalaisesta väestöstä.  

Juutalaisille ensin 

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. ” Room. 1:16 

Olemmeko me kristityt unohtaneet Paavalin periaatteen ja hävenneet evankeliumia ja jättäneet kertomatta juutalaisille evankeliumin voimasta ja pelastuksesta Jeesuksessa, kun tänäänkin niin harvat juutalaiset tunnistavat ja tunnustavat Jeesuksen omaksi Messiaakseen? Uskommeko todella Jumalan lupausten toteutuvan Israelin kohdalla nykyäänkin?  

Näyttää siltä, että olemme hoitaneet huonosti meille annettua tehtävää. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä. Rukous on ensimmäinen ja tärkein asia tässä tehtävässä.  Lisäksi voimme tukea Israelin kristillistä yhteisöä ja evankeliumin asialla toimivia järjestöjä hengellisesti ja taloudellisesti. Myös oikean tiedon välittäminen Israelin tapahtumista on tärkeää, jotta juutalaisen kansan tilanteet ja haasteet ymmärretään oikein. Rukoillaan, että Israelin maa tulvisi jatkossa myös hengellisesti maitoa ja hunajaa kaikille sen asukkaille yhtä lailla. 

Teksti: Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille

Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja juutalaisia. Kuva Tuula Siljanen

Jeesuksen hauta kiinnostaa

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille suomalaisille Israelin matkalaisille. Yleensä kristityt turistiryhmät viettävät Puutarhahaudalla ehtoollista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Puutarhahaudalla vieraili ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 58 000 henkilöä.

Käytännössä siellä siis käy keskimäärin kolme tuhatta vierasta jokaisena puutarhan aukiolopäivänä. Vaikka tämä merkitseekin henkilökunnalle suurta työpainetta, ovat kaikki iloisia suuresta suosiosta. Jopa Jerusalemin kaupunki on ensimmäistä kertaa huomioinut Puutarhahaudan merkityksen turistikohteena ja tarjonnut sille tukeaan.  

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan. Kuva: Pixabay.

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, sillä Britanniassa rekisteröity voittoa tuottamaton Puutarhahaudan yhdistys hankki kyseisen maapalstan jo vuonna 1894. Yhdistykseen kuuluu kristittyjä monista eri kirkkokunnista ja kansoista. Puutarhahaudan toiminnasta vastaavat suurelta osin vapaaehtoiset, jotka tulevat eri puolilta maailmaa palvelemaan yhdessä paikallisten palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.  

 Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta sekä julistetaan riemullista ilosanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee nykyään kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja Israelin juutalaisia. Onkin tärkeää, että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Puutarhahaudan toiminnan ja työntekijöiden puolesta, jotta ylösnoussut Herra Jeesus tulisi eläväksi Vapahtajaksi kaikille siellä vieraileville ihmisille.  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat

Kiitollisuus vanhempia sukupolvia kohtaan on Israelissa luontevaa ja yleistä.

Muistutus kiitollisuudesta

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat istumaan. Lauseessa käytetty heprean kieli on kaunista mutta ei ihan jokapäiväistä puhekieltä. Ihmettelin kerran mielessäni, mistä lause on peräisin. Puolisoni sitten löysikin sen suoraan Raamatusta,  ja koko jae kuuluu seuraavasti: Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32) Ainakin kehotuksen alkuosa on tehnyt tehtävänsä, sillä meillekin nykyään melkein aina joku tarjoaa istumapaikkaa. 

Tuo sama raamatunkohta tuli mieleeni, kun saimme kotiimme vieraiksi kiinalaisia kristittyjä. He olivat huolissaan siitä, miten usein seurakunnissa ja kirkoissa unohdamme kiittää ja huomioida niitä jo monesti iältään vanhoja ihmisiä, joita Jumala on käyttänyt seurakunnan synty- ja kasvuvaiheissa. Kiittämisen ja kunnioittamisen sijaan on helpompi osoittaa niitä virheitä, joita he ovat mielestämme tehneet. 

Israelissa näkee usein, kuinka aivan tuntemattomat nuoret auttavat vanhusta kadulla ja kaupoissa. Etiopialaisessa seurakunnassamme sen vanhoja tukipylväitä huomioivat sekä pastori, seurakuntalaiset että lapset, jotka käyvät heitä halaamassa jopa kesken jumalanpalveluksen. On hyvä muistuttaa toinen toistamme harmaapäiden ja vanhusten kunnioittamisesta, ei ainoastaan Israelissa ja Kiinassa, vaan myös Suomessa. Mietipä, onko sinun lähipiirissäsi joku harmaapää, jolle voit osoittaa kunnioitusta ja rakkautta? 

 

Israelilaisen bussin ikkunassa olevassa lauseessa lukee: ”Nouse harmaapään edessä.” Se on suora lainaus Raamatusta.

Miten usein seurakunnan tai järjestön toimintaa uudistettaessa käykään niin, että panemme ensimmäiseksi kaiken vanhan romukoppaan. Helposti vanhat vastuunkantajat kokevat, että hekin joutaisivat jo roskakoriin. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Suomessa olemme valitettavasti tottuneet siihen, että meillä on erikseen lasten ja nuorten toimintaa, nuorten aikuisten, sinkkujen, perheiden, avioparien, keski-ikäisten, yksinäisten, uusperheiden, seniorien, eläkeläisten tai muiden erilaisten ryhmien toimintaa. Harvoin järjestetään kaikille yhteistä toimintaa. 

Tuolla israelilaisen bussin ikkunassa olevalla raamatunkohdalla Jumala muistuttaa meitä siitä, miten kiitollisia voimme olla vanhoista ja harmaapäisistä ihmisistä, jotka ovat olleet aloittamassa työtämme ja kantaneet vuosikymmeniä vastuuta eri tavoin. Uskon, että kun kunnioitamme heitä sanoin ja teoin, se tuo siunausta työllemme. Heiltä voimme oppia paljon, kun vain maltamme kiireittemme ja uudistuksiemme keskellä pysähtyä  kuuntelemaan heitä rakkaudellisella ja nöyrällä asenteella.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Tähän Jumalan sanaan kätkeytyy taivaasta annettu viisaus. 

Teksti: Tuula Siljanen 
Kuvat: Esko Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Pitelen kädessäni Gazasta ammutun raketin jäännöksiä. Israelin  etelärannikon kaupungissa erään perheen parvekkeen kivilattiassa näkyy syviä lommoja ja kolhuja. Pommi on

Rukoile rauhaa Israeliin.

Israel tarvitsee nyt rukousta

Pitelen kädessäni Gazasta ammutun raketin jäännöksiä. Israelin  etelärannikon kaupungissa erään perheen parvekkeen kivilattiassa näkyy syviä lommoja ja kolhuja. Pommi on iskeytynyt kovaa jonnekin lähimaastoon ja raudankappaleita on sinkoutunut laajalle.

Jerusalem Post -lehden 13.11.2018 mukaan eteläiseen Israeliin on ammuttu  kahden päivän aikana yli 460 rakettia. Kuva: H. Tohmola

Kolhusta huolimatta perheen emäntä kattaa  sisällä kauniissa kattohuoneistossa juhlapöytää ja sytyttää kynttilöitä. Elämä Israelissa onkin usein sekoitus sotaa ja rauhaa, arkea ja juhlaa.

Marraskuun 2018 aikana Gazasta on singottu satoja raketteja tai pikemminkin pieniä ohjuksia Israelin eteläosiin. Israelin puolustusvoimien Iron Dome -järjestelmä, suomeksi Rautakupoli, tuhoaa noin kuudesosan ammutuista raketeista. Suuri osa raketeista osuu asutuskeskusten ulkopuolelle, mutta puolustuksen voimavarat keskitetään lähelle taajamia osuviin raketteihin. Taivaalle palaa paljon rahaa puolin ja toisin.

Vaikka turvajärjestelmä onnistuu pitämään kuolonuhrien lukumäärän pienenä, loukkaantuneita on enemmän. Talojen, autojen tai muun infrastruktuurin tuho onkin jo näkyvämpää.

Aiemmin syksyllä Gazasta lähetettiin polttopommeja kantavia leijoja, jotka saivat valtaisaa tuhoa aikaan pelloilla ja metsissä. Leijapommeja edeltävässä terrorin aallossa palestiinalaisia yllytettiin puukottamaan taajamissa juutalaisia. Jopa noin 13–15-vuotiaat saattoivat kantaa puukkoa koululaukussaan.

Katson kyläpaikkani parvekkeen rakettikolhua lattiassa ja mietin, mitä kolhuja kansalaiset näillä sota-alueilla saavat henkisessä mielessä. Millaisen jäljen jättää noin lähellä asuvan veljeskansan jatkuva viha? Millaisen naarmun piirtää sota nuoren tai lapsen sydämeen? Miltä tuntuu muun maailman ja median puolueellisuus?

Baruch Jerusalemista kuvailee kansansa tuntoja: ”Tämä on vaikeaa aikaa koko kansallemme. Emme tiedä, kuinka kaikki päättyy. Olemme ahdistuneita. Kaikki on silti Jumalan kädessä. Armeija koettaa parhaansa. Rukoilemme apua ja toivomme, että muu maailma ymmärtää, mikä tilanteemme oikeasti on.”

Monia paikallisia suututtaa länsimaisen median  yksipuolisuus. Moni uutiskanava vaikenee Israelia kohtaavasta terroriaallosta mutta reagoi ylimitoitetusti, kun Israelin armeija koettaa tuhota terrorismin tukikohtia Gazassa. Usein ainoastaan kristillinen media maailmanlaajuisesti nostaa esiin Israelin näkökannan.

Jennifer kuvailee omaa historiaansa Israelissa sodan pyörteissä: ”Olen asunut Israelissa 26 vuoden ajan ja elänyt monessa vaaratilanteessa. Arkeeni on kuulunut monenlaista sotaa ja uhkaa, kuten raketteja, puukotuksia ja pommeja. Kun palvelin armeijassa ja jouduin käyttämään paljon busseja, saatoin usein ajatella, että tämä voi olla viimeinen matkani. Selviydyin ja vieläkin selviydyn, kun olen varma Jumalan johdatuksesta ja suunnitelmasta elämässäni. Hän toi minut Israeliin ja pitää huolen.”

Tuollainen luottamus omalla paikalla olemisesta pitäisi olla jokaisella uskovalla. Meidän ei tarvitse pelätä, vaikka se onkin niin inhimillistä.

Usko ja rukous kantaa ja auttaa kestämään vastausta vaille jäävät kysymyksetkin. Israelin seurakunnissa rukoillaan maan tilanteen puolesta,  myös terroristien puolesta. Toki paikallisten uskovienkin tunne-elämässä esiintyy kaikkea äärilaidasta toiseen. Viha, pelko tai loukkaantuminen ovat yleisiä, ja tuhoa toivovaa naapurikansaa on vaikea ymmärtää ja rakastaa. Koston kierre kasvaa. Mutta erään pastorin sanoin: ”Me tiedämme, että tehtävämme on siunata vihollisiamme, jos haluamme Jumalan siunaavan meitä. Ollaan rohkeita luottamuksessa Jumalaan!”

Seurakunnissa ymmärretään myös muun maailman asenteen ja rukouksen merkitys. Eräs messiaanisen juutalaisen seurakunnan vastuunkantaja Eugene sanoi: ”Älkää  rukoilko vain meidän turvamme puolesta. Rukoilkaa ennen kaikkea oman kansanne ja sen median puolesta. Ei kannata uskoa maailman valheita vaan sitä, mitä Raamattu sanoo. Älkääkä menkö mukaan antisemitismiin!”

Jerusalemilainen uskonnollinen rabbi Izhak sanookin muun maailman kristityille: ”Nyt ei ole aika olla hiljaa. Etelä-Israelia vastaan hyökätään. Satoja tuhansia siviilejä on pommisuojissa. On aika rukoilla yhdessä meidän kanssamme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa.”

Rukoukset ovat kuin raketteja, joilla on voimaa – hyvässä mielessä. Siinä missä rautainen ohjus saa aikaan tuhoa, siunaava rukous saa aikaan toivoa ja parannuksen tekoa. Sodan aikana tulee testatuksi luottamus Jumalan huolenpitoon. Silloin rukoukset saavat alleen hengellisen ruudin.

Teksti ja kuvat

Heidi Tohmola

Turvallisuussyistä sukunimiä ei julkaista