Avainsana-arkisto: Inkerin kirkko

Pietarin Pyhän Annan kirkko oli ollut ilman kattoristiä noin 80 vuotta.  Kirkon 239. syntymäpäivänä  27. lokakuuta juhlittiin uuden ristin vihkimistä.

Koulun numero 239 oppilaat antoivat Pyhän Annan kirkolle joukkohalauksen. Kuva: Natalja Vanina

Pietarilainen kirkko sai uuden torniristin ja ison halauksen

Pietarin Pyhän Annan kirkko oli ollut ilman kattoristiä noin 80 vuotta.  Kirkon 239. syntymäpäivänä  27. lokakuuta juhlittiin uuden ristin vihkimistä. Sen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi yhdessä Pietarin lääninrovasti Ivan Hutterin kanssa.

– Julistakoon tämä risti voitosta Kristuksessa ja puhutelkoon ihmisten sydämiä ymmärrettävällä rakkauden kielellä, sanoi piispa Kuukauppi vihkitilaisuudessa.

Pietarin Pyhän Annan kirkko on saanut uuden torniristin. Kuva: Liliann Keskinen

Ennen torniristin vihkimistä luettiin Pietarin kuvernöörin lähettämä onnittelutervehdys. Samassa yhteydessä lausui onnittelusanat myös viereisen koulun numero 239, joka on entinen Annan seurakunnan kirkkokoulu, rehtori Maksim Pratusevitsh.

Aikaisemmin päivällä tuon viereisen koulun oppilaat olivat käyneet antamassa kirkolle onnitteluhalauksen. Vihkimistä seurasi juhlakonsertti, jonka aikana torniristi asennettiin paikoilleen.

Piispa Aarre Kuukauppi toivoo, että Pyhän Annan kirkon uusi kattoristi julistaa voitosta Kristuksessa. Kuva: Liliann Keskinen

Annan seurakunta keräsi varoja tähän projektiin pääosin nettikeräyksen avulla. Lahjoittajia oli viitisensataa, ja tavoitteeksi asetettu noin 5 800 euroa kerättiin reilussa kuukaudessa. Seurakunta on hyvin kiitollinen kaikille lahjoittajille ja myös muusikoille, jotka osallistuivat konserttiin palkkioitta.

Teksti: Liliann Keskinen

Kirjoittaja ja hänen miehensä Hannu Keskinen ovat työskennelleet vuodesta 2013 alkaen Pietarissa. Sitä ennen he tekivät lähetystyötä Virossa. Tilaa Keskisten uutiskirje täältä.

Voit tukea heidän työtään kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 21306.

Jumalan siunausta elämääsi!

Novosibirskissä työskentelevien Aitamäkien sydämellä on tällä hetkellä Inkerin kirkon lapsityön kehittäminen Siperiassa. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki asuvat perheensä

Lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki ovat huomanneet, että Siperiassa ihmiset puhuvat mielellään uskonasioista. Kuva: Matti Korhonen/Uusi Tie

Aitamäet hakevat Siperiaan sopivaa seurakuntakulttuuria

Novosibirskissä työskentelevien Aitamäkien sydämellä on tällä hetkellä Inkerin kirkon lapsityön kehittäminen Siperiassa.

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki asuvat perheensä kanssa Novosibirskin miljoonakaupungissa. Novosibirskin lisäksi he vierailevat Omskissa ja lähikylissä Inkerin kirkon työssä.

Novosibirsk. Uusi Siperia. Kun Aitamäen perhe saapui kaupunkiin neljä vuotta sitten, heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä he tulisivat tekemään. Markuksen piti olla seurakunnan uuden kirkkoherran tukena, mutta tämän valitsemiseen meni neljä vuotta.

Kutsumus ja paikka ovat kyllä neljän vuoden aikana kirkastuneet. Käytännössä Aitamäet ovat mukana kaikessa seurakunnan toiminnassa. He palvelevat siellä, missä tarvitaan, ja kannustavat vastuunkantajia. Työ voi olla jumalanpalvelusten toimittamista, lapsityöntekijöiden koulutusta, kitaransoittoa, inkeriläismummojen tapaamista, nuorten kanssa pelailua tai tavoittavan työn kehittämistä.

Aitamäet näkevät tärkeäksi, että lähetystyöntekijät eivät itse tee kaikkea vaan vastuu on paikallisten harteilla.

– Kutsumukseni on varustaa naisia ja miehiä työhön. Haluan rohkaista palvelemaan. Tällä hetkellä ehkä eniten aikaani menee lapsityön organisoimiseen, Mari Aitamäki kertoo.

Markus huomauttaa, että Suomessa seurakuntatyöllä on pitkät perinteet. Toisin on Venäjällä, jossa neuvostoajan ateismi sai aikaan sen, ettei ihmisillä ole käsitystä siitä, mikä on seurakunta.

– Yritämme paikallisten ihmisten kanssa löytää, mitä tarkoittaa, että olemme seurakunta ja miten sitä rakennetaan. Meilläkään ei ole suoria vastauksia, koska olemme eri kulttuurista. Emme voi tuoda tänne suoraan suomalaista seurakuntakulttuuria. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä toimi täällä.

Aitamäet kokevat lähetystyön hyvin kokonaisvaltaisena tehtävänä. Koko elämä on lähetystyötä.

– Ei voi tehdä sellaista eroa, että tänään olen lähetystyössä ja huomenna en ole. Aina kun ulkomaalaisena avaat suun, ihmiset kysyvät, kuka olet. Vastaan silloin, että olen pappi ja olen täällä kirkossa töissä, vuosi sitten Inkerin kirkon pastoriksi vihitty Markus sanoo.

Puolentoista miljoonan asukkaan Novosibirsk on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Kuva: Matti Korhonen/Uusi Tie

Siperiassa arvostetaan uskoa Jumalaan

Novosibirsk on sykkivä miljoonakaupunki eteläisessä Siperiassa. Aitamäkien naapurustossa kohoaa parikymmenkerroksisia taloja. Viereen rakennettava kerrostalo on hiljattain sulkenut Aitamäkien keittiöstä näkymän Ob-joen yli kaupungin keskustaan. Kaupungista löytyy kulttuuritarjontaa, moderneja kauppakeskuksia ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Liikenne on hermostuttavan vilkas jo aamukuudelta.

Kirkkoja ei joka kulmalla kohoa, sillä kaupunki on rakennettu suurelta osin neuvostoaikana. Moni on kastettu lapsena ortodoksikirkossa, mutta uskon sisältö on jäänyt useimmille epämääräiseksi. Ikean naapurissa seisova kookas Juman moskeija kertoo kaupungin merkittävästä muslimivähemmistöstä. Luterilaisuus on pienen pieni vähemmistö: Inkerin kirkon seurakuntaan kuuluu noin viisikymmentä jäsentä.

Siperiassa on helppo puhua uskosta, ainakin jos on ulkomailta tullut lähetystyöntekijä. Hengelliset keskustelut voivat herätä lasten syntymäpäivillä, kampaajalla tai jopa kaupan kassalla. Kommunismi ei kyennyt tappamaan ihmisten hengellistä etsintää.

– Suomessa uskovaisuutta usein vähätellään, mutta täällä arvostetaan sitä, että joku uskoo Jumalaan. Moni sanoo itsekin uskovansa, mutta se, mihin he uskovat, on vähän kysymysmerkki, Mari Aitamäki sanoo.

Kristinuskoon saattaa sekoittua luonnonuskonnollisuutta tai taikauskoa. Jotkut kummastelevat luterilaista kirkkoa ja pitävät sitä lahkona. Toisaalta erilaisuus kiehtoo. Eräs tuttu perheenäiti kysyi, mistä johtuu, että Mari ja Markus ovat niin ystävällisiä ja sydämellisiä, erilaisia kuin ortodoksit. Äiti myös sanoi haluavansa omille lapsilleen jotain samanlaista, mitä Aitamäkien perheessä on.

– Vastaan aina, että tärkeintä on, että uskoo Jeesukseen, kuului sitten luterilaiseen, ortodoksiseen tai vaikka baptistikirkkoon. Tärkeintä on suhde Jumalaan. Sanon myös, että meidän seurakuntamme on avoin ja sinne voivat kaikki tulla, Mari kertoo.

Matti Korhonen, Uusi Tie

Artikkelin kirjoittaja on Uuden Tien toimituspäällikkö

Artikkelin pidempi versio on julkaistu Uusi Tie -lehdessä 44/2018. Lue lisää tästä

Tule mukaan!

  • Myös Sinä voit olla Suuressa Mukana ja tukea Aitamäkien työtä Venäjällä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot sivun oikeassa laidassa (mobiilissa alla) oleviin kenttiin.
  • Kertalahjoituksessa suoraan pankkiin,  tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 20064.
  • Tule mukaan rukoilemaan Aitamäkien työn puolesta. Tilaa heidän uutiskirjeensä tästä

Istun tyytyväisenä Omskin seurakunnan kirkkoherran legendaarisen Ladan etupenkillä. Juttelemme Omskin pienissä kylissä juuri pidetyistä lastenleireistä. Kaikki olemme oikein tyytyväisiä. Kirkkoherra

Leiriläisiä ja vetäjät lähtöpäivän potretissa.

Lastenleirit ovat kesän helmihetkiä Siperiassa

Istun tyytyväisenä Omskin seurakunnan kirkkoherran legendaarisen Ladan etupenkillä. Juttelemme Omskin pienissä kylissä juuri pidetyistä lastenleireistä. Kaikki olemme oikein tyytyväisiä. Kirkkoherra Igor Kreos ja diakoni Valera Seppänen pyytävät viemään sydämellisen kiitoksen leirien tukemisesta Kansanlähetykselle. Iso kiitos siis Siperian lapsityötä tukeville!

Leirit ovat yksi hedelmällisimmistä työmuodoista Siperiassa.  Tänäkin vuonna leirit kokosivat käytännössä lähes kaikki Orlovkan ja Kavaljovan kylien lapset sekä suuren osan nuorista. Yhteensä mukana oli noin 80 lasta ja nuorta. Nuorista kolme konfirmoitiin lastenleirien kanssa samaan aikaan pidetyn rippikoulun päätteeksi.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Kavaljovassa aamut alkoivat tehokkaalla jumpalla ja iloisilla lauluilla rukousta unohtamatta.

Näyttämö kutsui lapsia ja vähän aikuisiakin laittamaan näyttelijän lahjansa likoon.

Viisipäiväisellä leirillä pureuduttiin tänä kesänä teemaan Jeesuksen ystävät. Keltosta ja vähän eri puolilta Venäjää tullut nuori vetäjäporukka laittoi itsensä taidokkaasti likoon. He keksivät erilaisia opetuksia, näytelmiä, pelejä, lauluja ja leikkejä teeman ympärille. Lapset innostuivat niin, että lavalla nähtiin myös heidän hienoja esityksiään aiheesta, joku vähän aiheen vierestäkin. Ilo oli katsella luovuuden ihmeitä. Joka päivä nousi myös monta innokasta kättä, kun kysyttiin muistojakeesta: ”Kuka muistaa tämän päivän raamattuopetuksen kultaisen jakeen?” Rukoillaan, että Sana saisi elää myös näiden pienten ja jo vähän isompien Jeesuksen ystävien arjessa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Vetäjät keksivät mielenkiintoisia tehtävärasteja päivän kultaisen jakeen selvittämiseksi. Samalla harjoiteltiin Raamatusta eri kohtien löytämistä. Tytöt selvisivät hienosti.

Leirit ovat iso ponnistus organisoivalle taholle, Omskin seurakunnalle. Orlovkan leiri pidettiin kylän klubitalolla, jonne täytyi viedä mukana kaikki jääkaapista lähtien. Kavaljovaankin menneet autot olivat täynnä varustusta. Igor ja Valera kuitenkin kokevat, että tämä on kaiken vaivan arvoista. Ison työn tekivät myös keittiössä palvelleet seurakunnan konkarimummot. ”Joka vuosi olemme olleet täällä.” Ja se näkyi ja maistui.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Leirin organisaattorit Omskin diakoni Valera Seppänen ja kirkkoherra Igor Kreos väsyneinä, mutta tyytyväisinä leirin jälkeen. He kiittävät suomalaisia tämän tärkeän työn tukemisesta.

Paras kiitos tuli ainakin minulle lapsilta. Viimeisenä päivänä kuului monen suusta: ”Tulettehan ensi vuonna uudestaan, tulettehan?”

Kuvat ja teksti: lähetystyöntekijä Saara Karttunen
Venäjä, Siperia

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Inkerin kirkon lapsityölle.

 

Venäjällä on annettu jo yli kymmenen vuoden ajan jokaiselle vuodelle oma teemansa, joka ilmoitetaan virallisesti presidentin määräyksestä. Tänä vuonna on

Inkerin kirkko -lehdessä kerrotaan vapaaehtoistyön suosiosta Venäjällä.

Vapaaehtoistyö vetää Venäjällä

Venäjällä on annettu jo yli kymmenen vuoden ajan jokaiselle vuodelle oma teemansa, joka ilmoitetaan virallisesti presidentin määräyksestä. Tänä vuonna on vapaaehtoistyöntekijöiden vuosi.

Lähetystyöntekijämme Liliann Keskinen on kääntänyt Darja Shkurljatevan haastattelun aiheesta ”Vapaaehtoistyö kunniaan”, joka on julkaistu viimeisimmässä Inkerin kirkko -lehdessä.

Artikkelin mukaan sosiologit ovat selvittäneet, että noin seitsemän miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoistyötä Venäjällä. Se tarkoittaa noin joka 20. venäläistä.

Kristityt ovat perinteisesti monin tavoin mukana vapaaehtoistyössä. Esimerkiksi Pietarissa eri tunnustuskuntien krisitityt auttavat yhdessä kodittomia. Inkerin kirkossa vapaaehtoisten työn osuus on merkittävä, koska palkattuja työntekijöitä on vähän.  Heidän ansiostaan pystytään tarjoamaan monipuolista toimintaa.

Darja Shkurljateva kertoo, kuinka hänen piti ennen joulua löytää nopeasti vapaaehtoisia muusikoita mukaan lastensairaalaan. Hän julkaisi vetoomuksen sosiaalisessa mediassa ja sai muutamassa tunnissa 10 000 katsojaa. Muusikoita ilmoittautui niin monta, että hänellä kesti monta päivää vastata kaikille.
– Ihmiset olivat pettyneitä ja pyysivät ilmoittamaan, kun seuraavan kerran tarvitsen apua, hän sanoo.

Monet varmasti surevat sitä, kun vapaaehtoistyön vuosi päättyy. Heitä saattaa kuitenkin helpottaa tieto siitä, että presidentti on antanut uuden määräyksen. Venäjällä tullaan jatkossa viettämään vuosittain vapaaehtoistyön päivää 5. joulukuuta.

Mikäli sinäkin innostuit vapaaehtoistyöstä, siihen on nyt mahdollisuus. Kansanlähetyspävillä tarvitaan apuvoimia. Lue lisää täältä.

Lähde: Inkerin kirkko lehti nro 2/106/2018
Anne Lepikko

Kansanlähetysopistolla Ryttylässä pidetään Idäntyön päivät 16.–18. maaliskuuta 2018. Tapahtumassa kuullaan viimeisimmät lähetystyön uutiset. Lähetystyöntekijä Juha Saari tietää, että Venäjällä on

Idäntyön päivät Ryttylässä

Kansanlähetysopistolla Ryttylässä pidetään Idäntyön päivät 16.–18. maaliskuuta 2018. Tapahtumassa kuullaan viimeisimmät lähetystyön uutiset.

Lähetystyöntekijä Juha Saari tietää, että Venäjällä on edelleen mahdollisuus julistaa evankeliumia. Yksi avain kirkon kasvuun on koulutus. Pastori Ivan Laptevin aloitettua Teologisen instituutin rehtorina pari vuotta sitten koulutuskeskuksen opiskelijamäärä on nelinkertaistunut. Juha Saari kertoo, että innokas lähetysmies on samalla laajentanut koulutustyön oppilaitosrakennuksen ulkopuolelle.
– Nyt järjestämme kristinuskon peruskoulutusta, joka kulkee nimellä Teologinen peruskurssi, eri puolilla entistä Neuvostoliittoa, kirkon rovastikunnissa sekä yhteistyötahojemme kanssa yhdessä. Tänä vuonna opiskelijoita on ollut noin 150.

Toinen kasvava alue on internetin välityksellä annettava koulutus.
– Verkko-opetuksen kautta olemme saaneet yhteydenottoja alueilta, joilla meillä ei ole seurakuntia. Viime syksynä saimme myös hakemuksia Teologisen instituutin koulutukseen miehiltä, jotka asuvat eri puolilla Venäjää. Jotkut heistä johtavat pieniä kristittyjen ryhmiä kotiseudullaan, Juha Saari iloitsee.

Idäntyön päivien ohjelmassa on monia ulkomaisia vieraita. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi puhuu lauantaina sielunhoidollisessa rukousillassa. Lähetysjohtaja Jevgeni Raskatovin aiheina perjantai-iltana ja lauantaina ovat uusien seurakuntien perustaminen Venäjällä sekä tulevaisuuden kirkko.

Raskatov johtaa mielenkiintoista työtä Pietarissa Pyhän Annan kirkossa. Pyhä Anna on Inkerin kirkon lähetysosaston työkalu Pietarin keskustassa. Palaneesta kirkosta on muodostunut kokoontumispaikka monille kristinuskosta kiinnostuneille nuorille aikuisille. Viime syksynä kirkossa järjestetylle kristinuskon peruskurssille ilmoittautui yli sata henkeä. Tänä keväänä on alkanut uusi kurssi.

Lähetystyöntekijä Leif Camp on Jevgeni Raskatovin työpari Pyhän Annan kirkossa. Hän tekee myös laajaa kirjallisuustyötä Venäjällä. Pietarissa asuu miljoonia ihmisiä, jotka eivät tiedä Raamatun sanomasta mitään. Camp on Idäntyön päivillä mukana lauantain kirkonrakennuskanavassa ja saarnaa sunnuntaina kello 13 alkavassa jumalanpalveluksessa.

Niin Venäjällä kuin Suomessakin kirkon tulevaisuus on lapsissa. Inkerin kirkon lapsi- ja nuorisotyön johtaja Margarita Pukkonen on ollut pitkään mukana järjestämässä rippikouluja ja lastenleirejä. Niihin osallistuu lapsia laajasti Inkerin kirkon toiminta-alueelta.

Samoin Venäjällä on valtava perhe- ja avioliittotyön tarve. Kommunistiajan jälkeen maan arvopohja on edelleen hyvin heikko. Avioliitot ja perheet tarvitsevat hengellistä tukea. Moskovan rovasti Valeri Antipov johtaa vaimonsa kanssa Inkerin kirkon perhe- ja avioliittotyötä. Hänen työalueellaan Moskovan rovastikunnassa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia.

Inkerin kirkolla on meneillään useita isoja rakennusprojekteja. Rakennuskonsultti Aleksander Smirnov tuo Idäntyön päiville terveiset haastavista rakennushankkeista. Saanemme terveisiä niin Murmanskista, Burjatiasta kuin Siperiasta.

Idäntyönpäivät järjestävät Inkerin kirkko, Inkerin kirkon Suomen edustusto, ELY, Esikoiset, Itä-Karjalan Abuniekat, Kylväjä, LFF, SEKL ja SLEY

Lisätietoja: järjestelytoimikunnan sihteeri Jukka Repo: 044 447 7906, etunimi.sukunimi@sekl.fi

IDÄNTYÖN PÄIVÄT 16.-18.3.2018

Lahjoita tähän työhön:


Mordvalainen sähköinsinööri Mikizh Mishin (3.2.1947–2.2.2018) sai vuonna 1987 käsiinsä Raamatun. Vuotta myöhemmin mies luki venäjänkielisen ”Luterilainen kirkko Skandinaviassa” -kirjan. Nämä

Herran palvelija Venäjällä sai kotiinkutsun

Mordvalainen sähköinsinööri Mikizh Mishin (3.2.1947–2.2.2018) sai vuonna 1987 käsiinsä Raamatun. Vuotta myöhemmin mies luki venäjänkielisen ”Luterilainen kirkko Skandinaviassa” -kirjan. Nämä teokset ohjasivat hänen tietään oman kansansa keskuuteen luterilaiseksi evankelistaksi ja Saranskin Moksha-ersäläisen seurakunnan johtajaksi. Mikizh Mishinille heräsi toive äidinkielisestä kirkosta. Paria vuotta myöhemmin hän koetti muuttaa Mordvaan aloittaakseen saarnaamisen. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä, vaan hän palasi vielä vuodeksi Kazakstaniin.

Vuonna 1990 Inkerin kirkko oli ”nousemassa tuhkasta”. Muutamat suomenkieliset seurakunnat kuuluivat vielä Viron evankelisluterilaiseen kirkkoon ja muodostivat sen rovastikunnan. Sain itse tutustua Mikizh Mishiniin huhtikuun alussa 1991 Pushkinin kirkolla, Inkerin rovastikunnan seurakunta-avustajakurssilla. Viro itsenäistyi elokuussa samana vuonna. Itsenäistyminen pakotti myös Inkerin kirkon järjestäytymään omaksi kirkokseen. Jo marraskuussa rekisteröitiin – vielä Neuvostoliiton viranomaisten toimesta – Mordvaan Mokshalais-ersäläinen seurakunta Viron kirkon alaisuuteen. Joulukuussa Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Jälkikäteen voi vain ihmetellä, mitä kaikkea historian suurissa myllerryksissä voi tapahtua. Vauhti oli kova. Mikizh Mishin oli seurakunnan perustajajäsen ja edelläkulkija. Hän oli määrätietoinen, rohkea uudistaja. Häntä ja muita hänen kaltaisiaan tarvittiin, kun lähdettiin liikkeelle uusien mahdollisuuksien avautuessa.

Vuonna 1996 diakoni Mishinin seurakunnalle ostettiin pieni talo. Muutamaa vuotta myöhemmin seurakunta alkoi rakentaa talon yhteyteen pientä kirkkosalia. Paimen oli vahvasti mukana hankkeessa. Rohkeasti hän meni suoraan rakennusliikkeiden johtajien luokse ja kysyi heiltä: ”Haluatteko, että mordvalaisilla olisi ikioma kirkko?” Kun sitten johtaja kysyi, miten hän voi auttaa, Mishin pyysi puutavaraa, kuorma-autoa, dieseliä, nosturia ja muuta tarpeellista. Hänen rohkeilla ovenkolkutuksillaan ja suomalaisten ja amerikkalaisten uskovien avustuksella valmistui uusi kirkko jo vuoden 2001 marraskuussa.

Mikizh Mishin oli evankelista. Usein hän kysyi ihmisiltä suoraan: ”Haluatteko pelastua?” Rohkeiden aloitusten myötä syntyi usein syviä keskusteluja. Piispa Aarre Kuukauppi vihki Mikizh Mishinin papiksi helmikuussa 2004. Mishinin Mordvan Saranskissa johtama seurakunta toimi läheisessä yhteistyössä, paitsi Inkerin kirkon, myös kaupungin toisen seurakunnan, Velmema seurakunnan, kanssa.

Mikizh Mishinin elämäntyötä, vahvaa näkyä ja ystävyyttä kunnioittaen ja kiittäen

Jukka Repo,
entinen Mordvan lähetti,
Kansanlähetyksen Venäjän työn aluekoordinaattori

 

Lahjoita tähän työhön: