Avainsana-arkisto: Inkerin kirkko

Kansanlähetysopistolla Ryttylässä pidetään Idäntyön päivät 16.–18. maaliskuuta 2018. Tapahtumassa kuullaan viimeisimmät lähetystyön uutiset. Lähetystyöntekijä Juha Saari tietää, että Venäjällä on

Idäntyön päivät Ryttylässä

Kansanlähetysopistolla Ryttylässä pidetään Idäntyön päivät 16.–18. maaliskuuta 2018. Tapahtumassa kuullaan viimeisimmät lähetystyön uutiset.

Lähetystyöntekijä Juha Saari tietää, että Venäjällä on edelleen mahdollisuus julistaa evankeliumia. Yksi avain kirkon kasvuun on koulutus. Pastori Ivan Laptevin aloitettua Teologisen instituutin rehtorina pari vuotta sitten koulutuskeskuksen opiskelijamäärä on nelinkertaistunut. Juha Saari kertoo, että innokas lähetysmies on samalla laajentanut koulutustyön oppilaitosrakennuksen ulkopuolelle.
– Nyt järjestämme kristinuskon peruskoulutusta, joka kulkee nimellä Teologinen peruskurssi, eri puolilla entistä Neuvostoliittoa, kirkon rovastikunnissa sekä yhteistyötahojemme kanssa yhdessä. Tänä vuonna opiskelijoita on ollut noin 150.

Toinen kasvava alue on internetin välityksellä annettava koulutus.
– Verkko-opetuksen kautta olemme saaneet yhteydenottoja alueilta, joilla meillä ei ole seurakuntia. Viime syksynä saimme myös hakemuksia Teologisen instituutin koulutukseen miehiltä, jotka asuvat eri puolilla Venäjää. Jotkut heistä johtavat pieniä kristittyjen ryhmiä kotiseudullaan, Juha Saari iloitsee.

Idäntyön päivien ohjelmassa on monia ulkomaisia vieraita. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi puhuu lauantaina sielunhoidollisessa rukousillassa. Lähetysjohtaja Jevgeni Raskatovin aiheina perjantai-iltana ja lauantaina ovat uusien seurakuntien perustaminen Venäjällä sekä tulevaisuuden kirkko.

Raskatov johtaa mielenkiintoista työtä Pietarissa Pyhän Annan kirkossa. Pyhä Anna on Inkerin kirkon lähetysosaston työkalu Pietarin keskustassa. Palaneesta kirkosta on muodostunut kokoontumispaikka monille kristinuskosta kiinnostuneille nuorille aikuisille. Viime syksynä kirkossa järjestetylle kristinuskon peruskurssille ilmoittautui yli sata henkeä. Tänä keväänä on alkanut uusi kurssi.

Lähetystyöntekijä Leif Camp on Jevgeni Raskatovin työpari Pyhän Annan kirkossa. Hän tekee myös laajaa kirjallisuustyötä Venäjällä. Pietarissa asuu miljoonia ihmisiä, jotka eivät tiedä Raamatun sanomasta mitään. Camp on Idäntyön päivillä mukana lauantain kirkonrakennuskanavassa ja saarnaa sunnuntaina kello 13 alkavassa jumalanpalveluksessa.

Niin Venäjällä kuin Suomessakin kirkon tulevaisuus on lapsissa. Inkerin kirkon lapsi- ja nuorisotyön johtaja Margarita Pukkonen on ollut pitkään mukana järjestämässä rippikouluja ja lastenleirejä. Niihin osallistuu lapsia laajasti Inkerin kirkon toiminta-alueelta.

Samoin Venäjällä on valtava perhe- ja avioliittotyön tarve. Kommunistiajan jälkeen maan arvopohja on edelleen hyvin heikko. Avioliitot ja perheet tarvitsevat hengellistä tukea. Moskovan rovasti Valeri Antipov johtaa vaimonsa kanssa Inkerin kirkon perhe- ja avioliittotyötä. Hänen työalueellaan Moskovan rovastikunnassa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia.

Inkerin kirkolla on meneillään useita isoja rakennusprojekteja. Rakennuskonsultti Aleksander Smirnov tuo Idäntyön päiville terveiset haastavista rakennushankkeista. Saanemme terveisiä niin Murmanskista, Burjatiasta kuin Siperiasta.

Idäntyönpäivät järjestävät Inkerin kirkko, Inkerin kirkon Suomen edustusto, ELY, Esikoiset, Itä-Karjalan Abuniekat, Kylväjä, LFF, SEKL ja SLEY

Lisätietoja: järjestelytoimikunnan sihteeri Jukka Repo: 044 447 7906, etunimi.sukunimi@sekl.fi

IDÄNTYÖN PÄIVÄT 16.-18.3.2018

Lahjoita tähän työhön:


Mordvalainen sähköinsinööri Mikizh Mishin (3.2.1947–2.2.2018) sai vuonna 1987 käsiinsä Raamatun. Vuotta myöhemmin mies luki venäjänkielisen ”Luterilainen kirkko Skandinaviassa” -kirjan. Nämä

Herran palvelija Venäjällä sai kotiinkutsun

Mordvalainen sähköinsinööri Mikizh Mishin (3.2.1947–2.2.2018) sai vuonna 1987 käsiinsä Raamatun. Vuotta myöhemmin mies luki venäjänkielisen ”Luterilainen kirkko Skandinaviassa” -kirjan. Nämä teokset ohjasivat hänen tietään oman kansansa keskuuteen luterilaiseksi evankelistaksi ja Saranskin Moksha-ersäläisen seurakunnan johtajaksi. Mikizh Mishinille heräsi toive äidinkielisestä kirkosta. Paria vuotta myöhemmin hän koetti muuttaa Mordvaan aloittaakseen saarnaamisen. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä, vaan hän palasi vielä vuodeksi Kazakstaniin.

Vuonna 1990 Inkerin kirkko oli ”nousemassa tuhkasta”. Muutamat suomenkieliset seurakunnat kuuluivat vielä Viron evankelisluterilaiseen kirkkoon ja muodostivat sen rovastikunnan. Sain itse tutustua Mikizh Mishiniin huhtikuun alussa 1991 Pushkinin kirkolla, Inkerin rovastikunnan seurakunta-avustajakurssilla. Viro itsenäistyi elokuussa samana vuonna. Itsenäistyminen pakotti myös Inkerin kirkon järjestäytymään omaksi kirkokseen. Jo marraskuussa rekisteröitiin – vielä Neuvostoliiton viranomaisten toimesta – Mordvaan Mokshalais-ersäläinen seurakunta Viron kirkon alaisuuteen. Joulukuussa Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Jälkikäteen voi vain ihmetellä, mitä kaikkea historian suurissa myllerryksissä voi tapahtua. Vauhti oli kova. Mikizh Mishin oli seurakunnan perustajajäsen ja edelläkulkija. Hän oli määrätietoinen, rohkea uudistaja. Häntä ja muita hänen kaltaisiaan tarvittiin, kun lähdettiin liikkeelle uusien mahdollisuuksien avautuessa.

Vuonna 1996 diakoni Mishinin seurakunnalle ostettiin pieni talo. Muutamaa vuotta myöhemmin seurakunta alkoi rakentaa talon yhteyteen pientä kirkkosalia. Paimen oli vahvasti mukana hankkeessa. Rohkeasti hän meni suoraan rakennusliikkeiden johtajien luokse ja kysyi heiltä: ”Haluatteko, että mordvalaisilla olisi ikioma kirkko?” Kun sitten johtaja kysyi, miten hän voi auttaa, Mishin pyysi puutavaraa, kuorma-autoa, dieseliä, nosturia ja muuta tarpeellista. Hänen rohkeilla ovenkolkutuksillaan ja suomalaisten ja amerikkalaisten uskovien avustuksella valmistui uusi kirkko jo vuoden 2001 marraskuussa.

Mikizh Mishin oli evankelista. Usein hän kysyi ihmisiltä suoraan: ”Haluatteko pelastua?” Rohkeiden aloitusten myötä syntyi usein syviä keskusteluja. Piispa Aarre Kuukauppi vihki Mikizh Mishinin papiksi helmikuussa 2004. Mishinin Mordvan Saranskissa johtama seurakunta toimi läheisessä yhteistyössä, paitsi Inkerin kirkon, myös kaupungin toisen seurakunnan, Velmema seurakunnan, kanssa.

Mikizh Mishinin elämäntyötä, vahvaa näkyä ja ystävyyttä kunnioittaen ja kiittäen

Jukka Repo,
entinen Mordvan lähetti,
Kansanlähetyksen Venäjän työn aluekoordinaattori

 

Lahjoita tähän työhön:


Tämän kevään aikana Hannu on siunannut viimeiselle matkalle kolme naista, joista kahdella on ollut yhteys niin kutsuttuun alkuperäiseen Jaanin seurakuntaan

Hannu Keskinen pitämässä rippikoulua Jaanin seurakunnassa Pietarissa. Kuva: Liliann Keskinen

Surua ja iloa Jaanin seurakunnassa

Tämän kevään aikana Hannu on siunannut viimeiselle matkalle kolme naista, joista kahdella on ollut yhteys niin kutsuttuun alkuperäiseen Jaanin seurakuntaan – toinen heistä oli jopa aikanaan laulanut nuorena tyttönä tuon seurakunnan kuorossa. Näistä seurakuntakytköksistä huolimatta he eivät ole olleet nykyisen seurakunnan jäseniä. Siunaustilaisuudet olivat hienoja tilaisuuksia kertoa sureville Jumalan armosta ja Kristuksen sovitustyöstä. Nyt tuon entisen kirkkokuorolaisen sukulainen on  tullut ystävänsä kanssa mukaan kuoroon. Pyydämmekin rukoilemaan kuoromme puolesta – että laulun kautta avautuisi laulajille se polku, joka johtaa ikuiseen elämään.

Kastepäivänä 20.4.2016. Kasteen suoritti lähetystyöntekjä Hannu Keskinen. Kuva: Liliann Keskinen

Kastepäivänä 20.4.2016. Kasteen toimitti lähetystyöntekjä Hannu Keskinen. Kuva: Liliann Keskinen

Helmikuussa aloitimme rippikoulun, ja tällä kertaa kaikki sen aloittaneet myös kävivät sen loppuun. Varsinaisilla rippikoulutunneilla kävi kolme henkeä kahdessa vuorossa, naiset pääsivät arkena, koska ovat eläkkeellä, ja mieshenkilö lauantaina, koska hän on työelämässä. Kiitollisina ja jopa hieman yllättyneinä kuuntelimme heidän syviä kysymyksiään kristinuskosta ja Jumalasta. Harvoin saa näin läheltä seurata toisen ihmisen oivalluksia ja uskossa kasvamista. Neljäs rippikoululainen taas ilmestyi aivan viime metreillä, kun hänen konfirmoinnistaan ei löytynyt mistään merkintää. Hän on kuitenkin ollut pitkään mukana seurakunnan toiminnassa ja niinpä sovittiinkin, että hän ”tenttii” jälkikäteen.

Konfirmaation 24.4. toimitti pastori Enn Salveste. Kuva: Tatjana Rjumina

Konfirmaation 24.4. toimitti pastori Enn Salveste. Kuva: Tatjana Rjumina

Hannu kastoi 20.4. nuo eläkeläisnaiset ja konfirmaatiojuhlaa vietettiin 24.4. Kiittäkäämme näistä uusista taimista ja rukoilkaamme, että he saisivat kasvaa edelleen uskossaan.

Liliann Keskinen
kirjoittaja toimii puolisonsa Hannu Keskisen kanssa lähetystyöntekijänä Pietarissa vironkielisessä Jaanin seurakunnassa.

Lue lisää Liliann ja Hannu Keskisen työstä klikkaamalla linkistä.

Hannu ja Liliann Keskisen työtä Pietarissa Jaanin seurakunnassa voit tukea oikealla tai mobiilissa alhaalla sijaitsevasta palkista.  Summaa voi muuttaa vetämällä palkin keskellä olevasta ruudusta. Voit myös halutessasi liittyä Keskisen perheen lähettäjärenkaaseen.

 

Kiitos taas esirukouksista perheemme, työmme ja kirkkomme puolesta. Herramme on ollut meille hyvä. Kuluneiden kuukausien aikana olemme saaneet taas iloita

Aamuhartaus Karjalan rovastikunnan pappeinkokouksessa. Kuva: Juha Saaren arkisto

Edeltä valmistetuissa teoissa

Kiitos taas esirukouksista perheemme, työmme ja kirkkomme puolesta. Herramme on ollut meille hyvä. Kuluneiden kuukausien aikana olemme saaneet taas iloita siitä Jumalan työstä, jossa saamme olla mukana. Seurakunta on Hänen, siksi myös työ on Hänen.

Ylhäällä oleva kuva on Karjalan rovastikunnan pappeinkokouksesta Kontupohjasta, jossa sain käydä ensimmäistä kertaa lähettiurallani. Karjalan nuoret kirkkoherrat ovat hieno ja innostava joukko, ja tulinkin innostuneena matkalta takaisin. Pääosin olen tietenkin ollut Keltossa ja Pietarissa, mutta uuden virkani puitteissa olen saanut nyt laajentaa kokemuksiani Siperian lisäksi myös muihin rovastikuntiin. Olen usein hämilläni siitä, miten Jumala johdattaa. Usein lähden reissuun vastahakoisesti ja suhtautumiseni on kyynistä. – Siitä huolimatta reppu on pakattava ja matkaan lähdettävä! – Sitten matkalla, ilman omia valmisteluja, eteeni tuodaan Jumalan rakastamia ihmisiä, ja minua viedään paikkoihin, joissa koen Jumalan valmistelleen kaiken ennakolta. Lähettinä huomaan eläväni valtavan rikasta elämää. Kiitos siitä Jumalalle ja teille, jotka teette työni mahdolliseksi!

Myös epävirallisia kohtaamisia tapahtuu jatkuvasti. Olen saanut nauttia niin venäläisestä kuin suomalaisesta vieraanvaraisuudesta. Pari kuukautta sitten minut vietiin uzbekki-syntymäpäiville. Pöytä kirjaimellisesti notkui aasialaisia herkkuja. Paitsi pöytä, myös sydämet olivat auki. Uzbekistanista kotoisin oleva isäntäväki kertoi omia haaveitaan ja ajatuksiaan ja tanssi tanssejaan. Kiitin laulamalla suomalaisia kansanlauluja. Me vieraat lahjoitimme juhlien isännille ja emännille Uudet testamentit heidän äidinkielellään ja rukoilimme heidän puolestaan. Valtavan hieno kohtaaminen. Pietarissa asuu arviolta miljoona siirtotyöläistä. Pääosa heistä on muslimitaustaisia uzbekkeja ja muita entisen Neuvostoliiton vähemmistökansoja.

Siitä on tasan kolme vuotta (24.3.2013), kun palmusunnuntaina istuimme piispa Aarre Kuukaupin kanssa Karjalohjan kirkon sakastissa. Olin luopumassa työstäni Siperian rovastikunnan läänirovastina ja pohdimme tulevaisuuttani Inkerin Kirkossa.  Nyt ihmettelen miten tarkasti nykyiset tehtäväni vastaavat silloista keskusteluamme: ”Koulutustehtävät Kelton koulutuskeskuksessa. Koulutus- ja työnohjauksellinen rooli Inkerin kirkon rovastikunnissa. Hallintokoulutus / työnohjaus hallinnossa.” Olen sopinut useita työnohjauksia ja kymmenkunta uutta työyhteisöseminaaria tälle vuodelle. Ne pidetään pääosin Keltossa. Herra johdattakoon ja antakoon viisautta, jotta voisin tukea piispan ja muiden avainhenkilöiden johtamista Inkerin kirkossa.

Lopuksi kiitän virsikirja-äänitteemme valmistumisesta. Nyt äänitettä on levitetty joka puolelle laajaa kirkkoamme. Äänitteen kautta kirkkomme uusi virsikirja tulee tutuksi. Niinikään nuorten laulukirja on ollut kovassa käytössä ja Uuden testamentin ääniraamattu on palvellut kotihartauksissa. Herra siunatkoon tuon työn vielä eteenpäin.

Juha Saari
kirjoittaja toimii Suomesta käsin Inkerin kirkossa koulutus- ja konsultointitehtävissä.

 

”Nyt meitä ei enää luulla lahkoksi, kun meillä on oma kirkko.” Näin totesi eräs seurakuntalainen 10. päivä huhtikuuta Kazanissa, Venäjällä,

Kazanin kirkko on valmistunut ja vihitty käyttöön. Kuva: Seppo Häkkinen

Kazanin kirkko vihittiin käyttöön

”Nyt meitä ei enää luulla lahkoksi, kun meillä on oma kirkko.” Näin totesi eräs seurakuntalainen 10. päivä huhtikuuta Kazanissa, Venäjällä, seurakunnan uuden kirkon vihkimisjuhlassa.

Kazanin kirkon vihki käyttöön Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi, jota avusti Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Suomesta juhlaan osallistui hänen lisäkseen bussilastillinen Inkerin kirkon ystäviä.

Kazanin kirkon vihki käyttöön Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi, jota avusti Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Juhlaan osallistui noin kolmesataa vierasta. Kuva: Jorma Laine

Kirkon alttaritauluna toimiva lasimaalaus on kazanilaisen taiteilija Damir Bagautdinovin käsialaa. Kuva: Jorma Laine

Lepopaikka

Piispa Häkkinen korosti puheessaan kirkon merkitystä seurakunnalle ja sen ympäristölle.
– Jo pelkällä olemassaolollaan kirkko julistaa taivasten valtakunnasta. Jeesus itse lupaa: ”Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Sanassa ja sakramenteissa elävä ylösnoussut Kristus on seurakunnan keskellä. Tässä lepopaikassa Jeesus Kristus palvelee, jotta jaksaisimme tehdä matkaa kohti taivasta.

Häkkinen totesi, että kirkko on lepopaikka myös siksi, että sieltä lähdetään maailmaan.
– Kirkkoa tarvitaan, että ihmisten ikävä Jumalan yhteyteen voisi täyttyä. Kirkko on tarpeen, jotta ihminen voisi kohdata pyhän ja rakastavan Taivaan Isän.

Kirkonkellot soivat toukokuussa

Kansanlähetyksen työntekijä Jorma Laine ollut tiiviisti mukana Kazanin kirkon rakennusprojektissa . Rakennusarkkitehtina hän vastaa Inkerin kirkon meneillään olevien rakennusprojektien valvonnasta ja uusien suunnittelusta. Laine on matkustanut Pietarista Kazaniin lähes kuukausittain yli kolmen vuoden ajan.
– Kirkkorakennuksen ensimmäinen työmaakokous pidettiin Kazanissa elokuussa 2012. Olemme paikallisten seurakuntalaisten kanssa yhdessä ratkoneet kirkon rakentamiseen liittyneitä yksityiskohtia, Jorma Laine sanoo.

Laine saapui Kazaniin juhlaa edeltävänä keskiviikkona ja kertoo, että monet vapaaehtoiset seurakuntalaiset olivat auttamassa urakoitsijaa viimeistelytöissä.
– Aivan viimeiseksi maalattiin pääovi ja kirkon ympärille rakennettiin aita. Kellotorniin asennettavia kelloja ei ehditty laittaa paikoilleen ennen sunnuntain juhlaa, mutta ne tulevat kaikumaan Kazanissa pian, jo toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Vahva virstanpylväs

Kazan on Tatarstanin pääkaupunki, ja se kuuluu Venäjän suurimpien kaupunkien joukkoon. Inkerin kirkon seurakunta syntyi sinne vuonna 2002. Kirkon valmistuminen on Laineen mukaan vahva virstanpylväs Inkerin kirkon laajenemisessa ja kehittymisessä. Koska Kazan on alueellinen keskus ja siellä on ollut kautta historian luterilaisuutta, Inkerin kirkolla on hyvät mahdollisuudet kehittää ja kasvattaa toimintaansa siellä.
– Kazanin väestöstä on puolet venäläisiä ja puolet tataareja. Kirkon valmistuminen on osoittanut, että jopa muslimitaustaiset tataarit voivat löytää tiensä Inkerin kirkon seurakuntaan, kun asioissa edetään rauhassa ja työtä tehdään sovinnollisesti.

Monet järjestöt, seurakunnat ja yksityiset henkilöt myös Suomesta ovat tukeneet Kazanin kirkon rakentamista. Piispa Häkkinen kiittää facebook-sivullaan Suomen ja Inkerin kirkon välisen neuvottelukunnan puolesta kaikkia tavalla tai toisella kirkon rakentamiseen osallistuneita.
– Se on ollut rakkauden ja yhteyden osoitus sisarkirkollemme, hän toteaa.

Tallenna

Inkerin kirkolla on paljon haasteita, ja vähäisin niistä ei ole huutava työntekijäpula. Suuri kiitoksen aihe on, että kirkko on saanut

Vähemmistökirkon paimenen ja hänen perheensä osa ei ole aina helppo. Karatusan seurakunnan kirkkoherra Vitali Luchagov ja hänen vaimonsa Antonina ovat kuitenkin kokeneet valtavasti Jumalan huolenpitoa. Kuva: Jyri Pitkänen

Inkerin kirkon voima on yhteisessä uskossa ja tekemisessä

Inkerin kirkolla on paljon haasteita, ja vähäisin niistä ei ole huutava työntekijäpula. Suuri kiitoksen aihe on, että kirkko on saanut avainvirkoihin monia lahjakkaita ja ahkeria nuoria miehiä ja naisia.
”Suuri osa nykyisistä johtajista on nuoria. Lahjakkaat, hyvin koulutetut, innostuneet ja hengellisesti terveet työntekijät ovatkin Inkerin kirkon tulevaisuuden kannalta suuri siunaus”, kertoo Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Juha Saari.

Saari Juha 2014 PG

Lahjakkaat, hyvin koulutetut, innostuneet ja hengellisesti terveet työntekijät ovat Inkerin kirkolle suuri siunaus”, kertoo lähetystyöntekijä Juha Saari. Hän toimii Inkerin kirkon kouluttajana ja konsulttina. Kuva: Philippe Gueissaz

Saari työskentelee Inkerin kirkon kouluttajana ja ohjaavana konsulttina. Hänen näkynään on auttaa ja tukea nuoren sukupolven työntekijöitä heidän rakentaessaan Inkerin kirkkoa. ”Haluan auttaa kirkkoa tekemään oikeita asioita, ei vain asioita oikein”, Saari sanoo. ”Kirkko tarvitsee uskosta eläviä paimenia, jotka pystyvät kokoamaan elävän hengellisen lauman Jeesuksen, todellisen hyvän paimenen luokse. Venäjän sekavassa hengellisessä tilanteessa myös hyvä Raamatun ja teologian tuntemus on välttämättömyys seurakuntien kasvulle ja terveelle elämälle.”

Hienoa ja halveksittua

Inkerin kirkolla on 86 seurakuntaa, ja uusien työntekijöiden saaminen onkin jatkuva rukousaihe. Kirkon työntekijän tehtävä ei ole kuitenkaan helppo. ”Kutsumus sisältää monia hienoja asioita, mutta myös kärsimyksen koulua. On Jumalan armoa, kun nuoret kertovat päättäneensä hakeutua opiskelemaan paimeniksi. Tiedän, että heidän edessään on valtavia haasteita ja vaikeuksia. – Tehtävä on kuitenkin Jumalalta.”

Saari on huomannut, että seurakunnan johtaminen on kokonaisvaltaista. Ei ole kyse vain paimenen kutsumuksesta, vaan samaa kutsumusta tarvitaan myös hänen puolisoltaan. Perheiden haasteena on myös köyhyys. Kirkko ja seurakunnat ovat vastuussa paimeniensa elättämisestä. Varojen saaminen työntekijöiden elättämiseen on usein erittäin vaikeaa. ”Monet paimenet väsähtävät pienen vähemmistökirkon ristiin ja köyhyyteen. Jotkut ovat lähteneet muualle etsimään parempaa tulevaisuutta perheelleen. Inkerin kirkon nuoret työntekijät tarvitsevat valtavasti tukea ja esirukousta.”

 

Joukkuepeliä

Se, kuinka nämä nuoret kirkon johtajat oppivat pelaamaan yhtenä joukkueena, vaikuttaa Juha Saaren mukaan koko Inkerin kirkon tulevaisuuteen. Yhteyden ja luottamuksen rakentaminen kirkon sisällä on pitkäkestoinen, mutta tärkeä tehtävä. ”Kansanlähetyksen tehtävä Venäjällä on palvella ja auttaa Inkerin kirkkoa toimimaan evankeliumin levittämiseksi tehokkaammin ja määrätietoisemmin. Lähetysjärjestöllämme ei ole omaa, Inkerin kirkosta irrallista missiota. Oman työni kautta tahdon auttaa kirkon johtoa luomaan kirkkoon ilmapiirin, jossa olisi yhdessä uskomisen ja tekemisen meininki. Tuen kirkon johtajia: piispaa, rovasteja, pääsihteeriä ja rehtoria heidän johtaessaan omia joukkueitaan”, Saari summaa.

”Avainviroissa toimivat nuoret työntekijät ovat hengellisesti terveitä, työstä ja Jumalan tahdosta innostuneita uskovia. Aivan kuin Jumala olisi valmistamassa meitä herätykseen.”