Avainsana-arkisto: ihme

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa. Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa

Mitä enemmän luemme Raamattua, sitä paremmin tunnemme Jeesuksen Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Kuva: Pixabay

Paras tarjotaan lopussa

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa.

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh. 2:1–11)

Tansaniassa tästä tekstistä olisi vaikea saarnata. Monissa Tansanian osissa alkoholin juomista pidetään nimittäin syntinä. Mutta täällä Suomessa se ei ole ongelma. Meidän huolenamme on vain, kuinka paljon alkoholia voi käyttää. En tiedä, määritteleekö ympäristö synnin vai pitäisikö meidän terästäytyä pohtimaan, mikä oikein on syntiä.

Äiti tiesi, kuka voisi ratkaista ongelman

Niin kuin olemme juuri lukeneet, Jeesus osallistui aivan tavalliseen seuraelämän tapahtumaan. Sukulaisella oli hääjuhlat. Jeesuksen äiti näytti olevan läheistä sukua hääväelle. Hän nimittäin tiesi ongelmasta, josta vieraiden olisi ollut vaikea saada tietoa: viini oli loppunut kesken hääjuhlien. Se sai Marian huolestumaan. Hän ymmärsi isäntäväen ongelman, ja ilman apua myös he sukulaisina joutuisivat häpeään vieraiden edessä. Et voi kutsua vieraita, joita et pysty ruokkimaan.

Maria kuitenkin tiesi, että hänen poikansa oli ainutlaatuinen. Jeesus ratkaisi ongelman, vaikkakin haluttomasti, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut. Kaksi merkittävää asiaa tapahtui Jeesuksen avun seurauksena. Pitojen isäntä sai osakseen kohteliasta ihmettelyä. Vieraat sanoivat: “Tämä on epätavallista. Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin, mutta sinä olet säästänyt sen viimeiseksi.” Ja opetuslapset uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika!

Tarkastellaan joitain asioita vielä hieman lähemmin. Maria tunsi Jeesuksen todella hyvin. Enkeli oli kertonut Marialle, että hänen poikansa olisi Messias. Juutalaisena Maria ymmärsi, mitä tarkoittaa olla Messias. Hän ei kuitenkaan tiennyt, milloin ja kuinka Jeesus toisi sen ilmi. Koska Marialla oli tämä tieto pojastaan, ei hän ongelman nähdessään jäänyt odottamaan vaan vei asian heti Jeesukselle. Koska Jeesus oli heidän keskellään, mikään ongelma ei ollut ylivoimainen.

Apu on lähellä jokaista

Tästä voimme oppia paljon. Mekin kohtaamme elämämme aikana samanlaisia ongelmia ja pettymyksiä kuin viinin loppuminen. Osa koskettaa meitä itseämme, osa taas ei. Mitä tulee niihin ongelmiin, jotka eivät varsinaisesti koske meitä, me helposti vain jatkamme matkaamme ajatellen, ettei asia kuulu meille. Vai yritämmekö todella tehdä jotain? Jokaisella kristityllä on myös sisäinen voima, joka vetää häntä auttamaan ja ratkaisemaan näkemänsä ongelman.

Kristittyjen pahimpia virheitä on, että useimmiten emme tee mitään auttaaksemme pulassa olevaa, kuljemme vain ohi. Maria antoi meille hyvän esimerkin. Hän osoitti, että vaikka itse emme pystyisikään ratkaisemaan toisen ongelmaa, niin voimme kertoa asian Jeesukselle. Hän on ratkaisu kaikkeen, mitä ihmiset elämässään kohtaavat. Seuraa Marian esimerkkiä ja vie kaikki asiat Jeesukselle! Vaikka ei vielä edes ollut määrätty aika, Jeesus lähti säälistä ja laupeudesta liikkeelle ja antoi apunsa. Hän voi tehdä jotain myös meille.

Kärsimyksen merkitys

Apostoli Johanneksen mukaan Jeesuksen työ ja ihmeteot jaetaan kahteen eri ajanjaksoon. Ensimmäistä jaksoa hän kutsuu nimellä “Aika ei ole vielä tullut” ja toista “Aika on tullut”. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Juutalaiset odottivat Messiasta! Kaikki mitä hän oli tekevä, ihmeteotkin, oli kirjoitettu jo ennen kuin hän oli edes syntynytkään.

Jeesuksen ensimmäinen tehtävä oli opettaa ihmiset tuntemaan Jumalan tahto, tie hänen luokseen, ja sen jälkeen perustaa valtakunta. ”Aika ei ole vielä tullut” tarkoittaa, että hän ei ole vielä opettanut ihmisiä. Jos ihmiset näkisivät ihmeet ensin, he voisivat saada asioista väärän kuvan ja saattaisivat haluta kruunata hänet kuninkaaksi (Joh 6:15). Jeesus opettaa heidät ensin ymmärtämään. Ihmeiden tekeminen ei ole pääasia Jumalan valtakunnassa; tärkeämpää on tuntea Jumalan tahto ja toimia sen mukaan. Jos Jumalan tahto on, että jokin asia tapahtuu kärsimyksen kautta, älä yritä paeta kärsimyksiä.

Haluan tehdä tässä selväksi, että menestysteologia on väärää opetusta. Jopa Jeesus joutui kärsimään, koska se oli Jumalan tahto. Meidän tulee myös tietää, että kaikki kärsimykset eivät ole Jumalan tahto. Mistä voi tietää, onko jossain kärsimyksessä kysymys Jumalan tahdosta? Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Mutta kun jatkuvasti puhut Jumalalle ja kuuntelet häntä, varmasti saat vastauksen.

Kaanan häistä ei viini loppunut sattumalta. Sen tapahtuman kautta Jumala halusi vahvistaa Jeesuksen seuraajien uskoa. Vaikeuksissa meidän on tärkeää ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meille niiden kautta puhua.

Vesi muuttuu viiniksi

Kertomuksen mukaan Jeesus käski  palvelijoita täyttämään astiat vedellä. He olivat ottaneet todesta Marian neuvon: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Vaikka neuvo tuntui järjettömältä, Maria kehotti heitä tekemään niin.

Palvelijat täyttäivät astiat vedellä, ja he näkivät, että se oli vettä. Sitten Jeesus kehotti heitä viemään astiat pitojen valvojalle. He eivät epäilleet eivätkä kyseenalaistaneet sitä mitenkään. Sellainen toiminta vaatii todellakin aivan erityistä rohkeutta. Mieleen saattaisi helposti nousta ajatus, että mitähän juhlien isäntä ajattelee meistä, jos tämä vesi ei muutukaan miksikään muuksi.

Meille ei kerrota, missä vaiheessa vesi muuttui viiniksi. Tapahtuiko se heti, kun he olivat täyttäneet astiat vedellä, vai kun he olivat viemässä sitä valvojalle, vai vasta sitten, kun valvoja oli saanut sen. Tähän meillä ei ole vastausta. Tärkeintä on, että he uskoivat Jeesuksen sanoja. Olihan Maria neuvonut heitä tekemään niin.

Sekä Marialla että palvelijoilla oli sellainen usko Jeesukseen, joka jättää minut sanattomaksi. ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut”, oli Marialle sanottu. Silti hän tiesi, että Jeesus tekee jotain. Ja Maria päätti antaa neuvon palvelijoille.

Sana pitää laittaa käytäntöön

Jumalan tiet ovat totisesti ihmeellisiä! Hän voi käyttää mitä keinoja tahansa saadakseen tahtonsa toteutumaan. Olettehan huomanneet, että monissa Raamatun kohdissa Jeesus käskee asioiden tapahtua ja niin sitten tapahtuu. Mutta tässä kohdassa hän on mukana vain antamalla neuvoja. Kertomuksen loppu voisi saada meidät jopa miettimään, kuka ihmeteon oikeastaan teki. Tietysti tekijänä säilyy Jeesus, mutta haluan, että näemme myös, mitä vaadittiin niiltä, jotka olivat siellä ympärillä. Heiltä vaadittiin kuuliaisuutta hänen sanalleen. Hänen sanansa piti laittaa käytäntöön.

Hyvät ystävät, meillä on Jeesuksen sana saatavillamme. Se on Raamatussa, jota voimme aina halutessamme lukea. Kuinka kuuliaisia olemme olleet hänen sanalleen? Kuinka paljon Jumalan töitä onkaan jäänyt tekemättä vain siksi, että emme ole totelleet häntä?

Kuinka usein meiltä jääkään menemättä Jeesuksen luo siitä syystä, ettemme arvosta meille annettuja neuvoja? Tämä teksti haastaa meitä ottamaan Jumalan sanan vakavasti. Paljon tapahtuu, kun teemme niin. Meillä on Jumalan sana kanssamme! Sana pitää paljon sisällään. Yksinkertaisesti, lue sanaa ja ota se vakavasti!

Tapahtuupa mitä tahansa

Viime vuodesta lähtien Kansanlähetyksen strategiana on ollut “Raamattu rakkaaksi.” Tämän strategian tavoitteena on kannustaa ihmisiä lukemaan Jumalan sanaa, tuntemaan, kuinka paljon Jumala on mukana heidän jokapäiväisissä askareissaan, ja ottamaan Jumala vakavasti omassa elämässään. Kun suhtaudumme Jumalaan vakavasti, hän muuttaa meidät. Mutta ennen kuin voimme ottaa hänet vakavasti, elämässämme on varmasti ollut hetki, jolloin hän on ilmaissut itsensä meille.

Kun Jeesus teki tunnusteon ja muutti veden viiniksi, ihmiset eivät vielä tienneet, kuka hän oikeasti oli. Ei edes juhlien valvoja tiennyt, ja siksi hän sanoi sulhaselle: Sinä olet säästänyt hyvän viinin lopuksi!

Jeesuksen kanssa uudet asiat ovat todellisuutta. Mitä meillä tässä maailmassa on, sitä ei voi verratakaan siihen, mitä lopussa tulee olemaan. Maailma tarjoaa ensin hyviä asioita, sitten vähemmän hyviä ja lopuksi huonoimpia. Mutta Jeesukseen uskoville paras tarjotaan lopussa! Ne, jotka tietävät tämän salaisuuden, jatkavat eteenpäin riippumatta siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu. He tietävät, että paras odottaa heitä lopussa. Mutta he voivat tietää sen vain, jos joku on kertonut heille ensin Jeesuksesta.

Opetuslapsille veden muuttaminen viiniksi oli merkki, joka kertoi heille Jeesuksesta. Tänään voimme kuulla Jeesuksesta monella eri tavalla. Ystävät voivat kertoa Jeesuksesta, meillä on erilaisia kirjoja, voi tapahtua ihmeitä tai muuta vastaavaa, mutta meidän on hyvä muistaa, että hänen sanansa on kanssamme koko ajan. Mitä enemmän luemme sitä, sitä paremmin tunnemme hänet Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Tuo ymmärrys sydämessämme haluamme kutsua hänet mukaamme kaikkialle, minne menemme. Auttakoon Jeesus meitä pysymään hänessä ikuisesti!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

 

 

 

Kävin maaliskuun lopulla Darimussa hakemassa tavarani kehitysyhteistyöprojektin aikana kotinani toimineesta huoneen ja pienen keittiön asunnosta. Kun ajoin asuntoni eteen, huomasin,

Lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijä Aki Tuppurainen kävi jättämässä hyvästit Darimulle, missä hän on toiminut Maaseudun elinolosuhteiden kehitysprojektissa vuosina 2012 – 2014. Kuva: Tapani Kaitainen

Ihmeitä tapahtuu Darimussa

Kävin maaliskuun lopulla Darimussa hakemassa tavarani kehitysyhteistyöprojektin aikana kotinani toimineesta huoneen ja pienen keittiön asunnosta.

Matkalla Darimuun. Kuva: Tapani Kaitainen

Matkalla Darimuun. Kuva: Tapani Kaitainen

Reunimmainen ovi oikealla johti asuntooni. Kuva: Aki Tuppurainen

Projektin aikainen kotini sijaitsi tämän toimistorakennuksen oikeassa päädyssä. Kuva: Aki Tuppurainen

Kun ajoin asuntoni eteen, huomasin, että koko piha-alue oli peitetty pressukatoksella ja siellä oli satoja penkkejä. Siitä arvasin, että seurakunta oli pitänyt konferenssin. Sillä nimellä sikäläiset kristityt kutsuvat suurtapahtumia, joihin on kutsuttu mukaan naapuriseurakuntia.

Tällaisia pressukatoksia seurakunta käyttää konferensseissa. Tämä kuva on vuoden takaa kun juhlittiin evankeliumin tulon 50-vuotisjuhlaa. Kuva: Hannu Laukkanen

Tällaisia pressukatoksia seurakunta käyttää konferensseissa. Tämä kuva on vuoden takaa, kun juhlittiin evankeliumin tulon 50-vuotisjuhlaa. Kuva: Hannu Laukkanen

Konferenssissa oli ollut noin neljätuhatta henkeä. Sille pienelle piha-alueelle tuollainen ihmisjoukko on aivan valtava määrä. Oli aivan uskomatonta kuulla kertomusta siitä, mitä edellisenä viikonloppuna oli tapahtunut.

Takana Darimun peltihallikirkko ja oikealla toimistorakennus, jonka oikeassa päädyssä oli pieni kotini. Kuva on otettu kehitysyhteistyöprojektin aikana. Tälle piha-alueelle oli mahtunut neljäntuhannen hengen konferenssi. Kuva: Mikael Halleen

Takana Darimun peltihallikirkko ja oikealla toimistorakennus, jonka oikeassa päädyssä oli pieni kotini. Kuva on otettu kehitysyhteistyöprojektin aikana. Tälle piha-alueelle oli mahtunut neljäntuhannen hengen konferenssi. Kuva: Mikael Halleen

Perjantai-iltana, kun vieraileva puhuja oli ollut pitämässä puhetta, hän oli saanut profetian. Hän oli sanonut, että paikalla on joku sairas, jonka Jumala on luvannut parantaa. Pian joku yleisöstä oli havainnut, että kipu oli hävinnyt. Sana tästä oli levinnyt kaupungille ja lauantaina monta uutta ihmistä oli tullut mukaan. He halusivat, että heidänkin sairautensa puolesta rukoiltaisiin. Niinpä ihmeitä tapahtui myös lauantaina. Yhden perheen kaksi sokeaa lasta oli saanut näkönsä takaisin ja yksi kuuromykkä oli saanut kuulon ja puhekyvyn.

Kaikki tämä johti siihen, että sunnuntaina koko alue oli ollut täyteen ahdettu. Kesken saarnan saarnaaja oli saanut profetian, että kansanjoukossa on mies, joka on tullut sokean poikansa kanssa paikalle. Hän oli kehottanut miestä tulemaan rohkeasti eteen, koska Jumalalla on hänelle asiaa. Kansanjoukossa kävi kohahdus, kun yleisön takaosasta nousi ylös mies, jolla oli muslimien tunnusomainen hattu päässä. Hänen mukanaan oli noin kahdeksanvuotias poika, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Pappi pyysi häntä tulemaan eteen. Kun pojan puolesta rukoiltiin, hän sai näkökyvyn ja isä kaatui Hengen vaikutuksesta. Kun hän nousi pystyyn, hän tempaisi muslimilakin päästään, heitti sen menemään ja sanoi suureen ääneen: ”Tuota en enää tarvitse, olen löytänyt sen oikean Jumalan, jota haluan palvella.” Sanat eivät riitä kertomaan, millainen iloylistys oli seurakunnan joukossa syntynyt. Jumala toimii, ja täällä saan olla mukana myös minä omalta pieneltä osaltani. Ollaan keskellä Apostolien tekoja.

Olen aiemmin kirjoittanut paikallisesta peltikirkkoseurakunnasta, joka syntyi tähän asuntoni vieressä olevaan entiseen nälkäapuvarastoon vain puolitoista vuotta sitten (syyskuun 2014 alussa).  Aluksi jäseniä oli vain viisi. Viimeksi kun kirjoitin asiasta lokakuussa 2015, seurakuntalaisia oli 777, ja kun kysyin tilannetta nyt, minulle kerrottiin, että heitä on jo yli tuhat. Meillä oli projektivarastona osa tuosta peltihallista, ja nyt sekin osa on otettu käyttöön. Väliseinä on revitty alas ja kirkkotila on nyt koko varaston mittainen, mutta silti aivan liian ahdas. Heidän suuri haaveensa on saada kunnon kirkko tuolle paikalle.

Mekane Yesus -kirkko kasvaa niin nopeasti, että kirkkorakennukseksi käy vaikkapa tällainen kattopelleistä kyhätty suoja. Kuvassa Aki ja Pirkko Tuppurainen sekä Mika Lehtinen menossa jumalanpalvelukseen Jimman peltikirkkoon paikallisten seurakuntalaisten kanssa. Kuva: Tapani Kaitainen

Mekane Yesus -kirkko kasvaa niin nopeasti, että kirkkorakennukseksi käy vaikkapa tällainen kattopelleistä kyhätty suoja. Kuvassa Aki ja Pirkko Tuppurainen sekä Mika Lehtinen menossa jumalanpalvelukseen Jimman peltikirkkoon paikallisten seurakuntalaisten kanssa. Kuva: Tapani Kaitainen

Kun kysyin, mikä on rovastikunnan suunnitelma kirkon rakentamiseksi, yllätyin saamastani vastauksesta. Tällä seurakunnalla on jo oma kirkko. Vaikka se on vain peltihalli ja ahdas, se on kuitenkin kirkkorakennus. Rovastikunnan pääkohde on nyt Benan siirtolaiskylät. Siellä on saatu kaksi kirkon tonttia Hararista siirrettyjen muslimien asuttamiin kyliin. Ykköstavoite on rakentaa heille kirkko. Alueella on herätystä ja nuo nuoret kristityt tarvitsevat tilan, missä kokoontua. Ongelma on vain rahoitus. Kaikki liikenevä raha on jo käytetty noihin kahteen rakennushankkeeseen. Perustukset on tehty, puita on ostettu ja nyt haasteena on saada puut työmaalle.

Jotenkin riemuitsin sisimmässäni tästä vastauksesta. Tällä seurakunnalla on lähetysnäky: mennään sinne, minne kukaan muu ei mene. Kyllä täällä kaupungissa pärjää, mutta siellä ”puskassa” tarvitaan apua.

Olen jäämässä pois täältä Darimun alueelta, koska kehitysyhteistyöprojekti on saatu valmiiksi. On ikävää, kun joudun pois, nyt kun se varsinainen työ, mitä haluaisin tehdä, on alkamassa. Haluaisin olla kirkkojen rakentaja seurakunnille, mutta näyttää siltä, että Jumalan suunnitelmissa olen se maaperän pehmittäjä, jotta muut voivat sitten tehdä paremmin työnsä.

Tätä kirjoittaessani ovelleni koputetaan. Koputtaja on nuori mies, Nura. Hän on ollut projektissa päivätyöläisenä koko projektin ajan. Nyt ei ole työtä. Mietin, millaisen todistuksen Herrastani olen hänelle, muslimille, pystynyt antamaan. Jotakin kuitenkin kertoo se, että hän tuli kylään luokseni. Meillä oli hyvä keskusteluhetki englanti–oromo–amhara-sekoituksella. Luulen, että kaikki asiat tulivat selväksi.

Olkoon kaikkivaltias Jumala näitten ihmisten kanssa ja siunatkoon heitä ja heidän työtään. Olen saanut olla hetken näkemässä ihmeitä vailla määrää, näkemässä kuinka hallitusmiesten mieli muuttuu projektin myötä. Nyt seurakunnat saavat kirkkojen tontteja alueille, minne niitä oli täysin mahdotonta saada vielä neljä vuotta sitten. Tämäkin on ihme. Olkoon koko tämä alue siunattu.

Darimu1_Aki_Mikael_Halleen_small

Darimussa  29.3.2016 Aki Tuppurainen
Kirjoittaja toimii lähetystyössä Etiopiassa