Avainsana-arkisto: historia

Torgau on yksi niin sanotuista Lutherin kaupungeista, joka on aika tuntematon Suomessa. Se sijaitsee noin 50 kilometriä Leipzigista koilliseen ja

Torgaun kaupungintalo. Kuva: Tarja Ikäheimonen.

Torgau ja Luther

Torgau on yksi niin sanotuista Lutherin kaupungeista, joka on aika tuntematon Suomessa. Se sijaitsee noin 50 kilometriä Leipzigista koilliseen ja on vaikuttanut Saksin ruhtinaskunnan ja Saksan valtion historiaan monin tavoin.

Torgau – historiallinen pikkukaupunki

Historiankirjoissa paikka on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 973, ja kaupungin oikeudet se sai vuonna 1267.

Martti Luther sanoi aikoinaan, että Torgaun rakennukset voittavat kauneudessaan kaikki antiikin rakennukset. Tämä pitänee paikkansa vielä tänäänkin, koska kaupungissa on yli 500 renessanssin ja myöhäisgoottilaiseen tyyliin rakennettua suojeltua rakennusta.

Kaupungin näyttävin maamerkki on Hartenfelsin linna, joka kohoaa upeana Elbe-joen rannalla. Linnan erikoisuutena ja arkkitehtonisena mestariteoksena ovat kiviset suljetut kierreportaat, jotka on rakennettu ilman keskeistä tukipylvästä. Portaat johtavat simpukan tavoin ylös, missä ylätasanteella on vanhin Lutheria kuvaava veistos.

Maailman ensimmäinen luterilainen kirkko

Linnaa on viime vuosina kunnostettu useilla miljoonilla euroilla, ja se on palautettu entiseen loistoonsa. Linnan kappeli, jonka Martti Luther henkilökohtaisesti siunasi käyttöön vuonna 1544, on entisöity. Tämä kappeli on maailman ensimmäinen kirkko, joka on rakennettu nimenomaan luterilaiseksi kirkoksi.

Täällä Martti Luther määritti sen, miten luterilainen jumalanpalvelus tulee toimittaa: Jumalan sanan kuuleminen, saarna ja seurakunnan vastauslauseet liturgiaan tulivat protestanttisen jumalanpalveluksen ytimeksi. Kappelin saarnastuolista Luther saarnasi aina kun vieraili Torgaussa.

Hartenfelsin linna 2019.
Kuva: Tarja Ikäheimonen.

Hartenfelsin linnassa tehtiin aikanaan paljon historiallisesti merkittäviä päätöksiä. Torgaun liitto perustettiin siellä vuonna 1526. Se oli ensimmäinen protestanttisen sotilasliiton yritys. Luther, Philipp Melanchthon, Justus Jonas ja Johannes Bugenhagen laativat Torgaun tunnustuksen vuonna 1530. Artikkeleista jotkut hyväksyttiin myöhemmin Augsburgin tunnustukseen, joka on luterilaisen kirkon merkittävin uskontunnustuskirja. Torgaussa käytiin vuonna 1530 myös neuvotteluja Schmalkaldenin liiton perustamisesta, luterilaisten ruhtinaiden puolustusliitosta Pyhän Rooman valtakunnan sisällä.

Torgau – uskonpuhdistuksen kätilö

Torgau oli Saksin vaaliruhtinaskunnan poliittinen pääkaupunki. Wittenberg oli ruhtinaskunnan henkinen ja hengellinen keskus. Hovi asusti pääosin loisteliaassa Dresdenin kaupungissa. Wittenbergiä on kutsuttu uskonpuhdistuksen äidiksi, koska Luther asui ja opetti siellä.

Torgauta puolestaan on kutsuttu uskonpuhdistuksen kätilöksi, koska uskonpuhdistus ei olisi ollut mahdollista ilman Lutherin vaikutusvaltaisia poliittisia suojelijoita. Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas auttoi Lutheria välttämään menon Roomaan paavin kuulusteltavaksi, ja lisäksi hän antoi valtakunnankiroukseen joutuneelle Lutherille turvapaikan Wartburgin linnassa.  Myöhemmin hän auttoi Lutheria pääsemään Wormsin valtiopäiville puolustamaan uskoaan ja oppiaan.

Fredrik Viisaan seuraaja oli hänen veljensä Juhana Horjumaton. Tämän seuraaja oli hänen poikansa Juhana Fredrik Jalomielinen, joka oli myös reformaation suuri tukija. Juhana Fredrik Jalomielinen asui Torgaussa, ja 15 vuoden ajan Torgau oli Saksin vaaliruhtinaskunnan pääkaupunki. Luther vieraili Torgaussa yli 60 kertaa ja osallistui muun muassa vaaliruhtinas Juhanan tyttären häihin 1536.

Katharina von Bora ja Torgau

Torgau on myös merkittävä kaupunki Lutherin vaimolle Katarina von Boralle (1499–1552). Tässä kaupungissa hän sai suojapaikan paettuaan luostarista siviilielämään. Torgausta tuli myös Katarinan viimeinen pysäkki.

Syksyllä vuonna 1552 hän pakeni lapsineen ruttoa Wittenbergin kaupungista Torgauhun. Hän joutui matkalla onnettomuuteen, josta hän ei toipunut, vaan kuoli siellä 20.12.1552. Hänet on haudattu Pyhän Marian kirkkoon. Siinä talossa, jossa hän kuoli, on nyt näyttely, joka käsittelee tämän poikkeuksellisen naisen elämää.

Torgau toisen maailmansodan melskeissä

Toisen maailmansodan kahtena viimeisenä vuonna Torgau oli Hitlerin kolmannen valtakunnan sotilastuomioistuimen kotipaikka. Siellä teloitettiin lähes 1 200 Hitlerin vastustajaa. He olivat enimmäkseen amerikkalaisia sotavankeja, jehovan todistajia tai ranskalaisia ja puolalaisia vastarintaliikkeen jäseniä. Vuonna 1944 Torgaun sotavankileirillä oli rekisteröitynä 45 233 sotavankia, vaikka suurin osa heistä ei asunut leirillä, vaan heidät oli hajotettu eri alueelle.

Sodan päätyttyä Torgau tuli kansainvälisesti tunnetuksi paikkana, jossa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen joukot kohtasivat 25.4.1945. Näiden joukkojen yhdistymisestä alkoi toisen maailmansodan loppumisen lähtölaskenta Euroopassa. Tarkemmin sanottuna tämä tapaaminen oli Lorenzkirchin sillalla noin 30 kilometriä Torgausta etelään. Tämän historiallisen tapahtuman vuosipäivää vietetään nykyisinkin Elbe-päivänä.

Tarja Ikäheimonen

Lahjoita:
Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat maahanmuuttajatyöhön Saksassa.

Voit tukea tätä työtä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 76610.

Jumalan siunausta elämääsi!

Torstaina 18.10.2018  oli kulunut 50 vuotta siitä, kun Hausjärvellä Ryttylän kylässä sijaitsevan Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Lähetyskeskuksen työntekijät ja talkooviikon

Lähetyskeskus palvelee hyvin isompienkin kesäjuhlien pitopaikkana. Alueella on parisenkymmentä rakennusta. Kansanlähetyspäiville osallistui kesällä 2018 liki 10.000 juhlavierasta. Kuva: Philippe Gueissaz

Lähetyskeskus täytti 50 vuotta

Torstaina 18.10.2018  oli kulunut 50 vuotta siitä, kun Hausjärvellä Ryttylän kylässä sijaitsevan Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle.

Lähetyskeskuksen työntekijät ja talkooviikon osallistujat joivat juhlapäivän kunniaksi kakkukahvit. Tilaisuudessa muisteltiin alkuaikojen haasteita ja unelmia.

Historiankirjat kertovat, että 18.10.1968 Ryttylän nykyisen Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Juhlan kunniaksi juotiin 50-vuotiskakkukahvit ruokalassa kiitoshetken kera.

Lähetyskeskuksen remontoivat aikanaan käyttökuntoon lukuisat talkoolaiset, ja siksi  nykyiset talkoolaiset olivat myös 50-vuotiskahvien kunniavieraita. Rehtori Niilo Räsänen pyysi talkooviikolle osallistuvaa  Ulla Rantalaa aloittamaan kakun.

Lähetyskeskuksen 50-vuotiskahvitus osui parahiksi opiston talkooviikolle.

Kansanlähetyksen eläkkeellä oleva pääsihteeri Matti Väisänen kertoi ensimmäisestä käynnistä Ryttylässä vuonna 1968. ”Rakennukset olivat olleet kaksi vuotta kylmillään. Vedet oli laskettu putkista pois, mutta kovien pakkastalvien kylmyys oli irrottanut seinistä rappauskerrokset seinien vierustoille. Ovien maalit olivat käpristyneet kämmenen kokoisiksi kouruiksi. Oli lohduttoman näköistä”, hän muisteli.

Arkkitehti Isto Pihkala kertoi, että Kansanlähetys oli etsinyt vaihtoehtoja Lähetyskoululleen. Lähinnä oltiin kiinnostuneita lakkautetuista kouluista. Hausjärven kunta oli ostanut Lähetyskeskuksen rakennukset tarjotakseen tilat kuntoutuslaitokselle. Rakennuksissa kulku ei kuitenkaan ollut esteetöntä monien portaikkojen vuoksi, joten tilat eivät sopineet kuntoutustarkoitukseen. Kunnalla oli intressi myydä  tilat ja ne sopivat Kansanlähetykselle, joten kaupat syntyivät.

Lähetystyöntekijä Jorma Pihkala oli puolisonsa Lean kanssa ensimmäisiä opiskelijoita Lähetyskoulun uusissa tiloissa. Hän kertoi, että aamupäivät tehtiin remonttia ja iltapäivät opiskeltiin.

Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen (oik.) kertoi, kuinka Lähetyskeskuksen hankintahinta saatiin maksettua viidessä vuodessa. Tilat kunnostettiin vapaaehtoisvoimin. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen tiesi, että aikoinaan puhuttiin Ryttylän ihmeestä. ”Lähetyskeskuksessa on jo viidenkymmenen vuoden ajan opetettu Raamattua, lähetetty lähetystyöhön ja kasvettu uskossa. Monen elämä on muuttunut kutsumuksen myötä. Ollaan kiitollisia, että meillä on koti täällä Ryttylässä”, hän sanoi.

Kansanlähetyksen projektipäällikkö Mikael Halleen (kesk.) tulkkasi tilaisuuden puheet Pietarista talkooviikolle osallistuneille Olgalle (vas.), Irinalle ja Valentinalle. Rouvat olivat saaneet kutsun tapahtumaan Pyhän Marian kirkon jumalanpalveluksessa Pietarissa pastoriltaan Mihail Ivanovilta.

Johannes Lampinen (oik.) teki valtavan urakan 1970-luvun alussa Lähetyskeskuksessa. Hän veti keskuslämmitysputket Teinilästä muihin Lähetyskeskuksen rakennuksiin ja teki rakennusten putkityöt talkooperiaatteella. Apuna hänellä oli muita vapaaehtoistyöntekijöitä.

Tule mukaan !

– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu Kansanlähetyksen Lähetyskeskukseen Ryttylässä.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 81854.
– Mikäli kiinnostuit opiston tapahtumista tai linjoista, lue lisää täältä.

Jumalan siunausta sinulle!

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta. Joulukuun

Helsingin kaupungin koulukoti Ryttylässä. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Kuinka Ryttylän kartanosta tuli Lähetyskeskus

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta.

Joulukuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1237 annettiin silloisen yhdistyneen Euroopan keskuksesta käskykirje, jossa kehotettiin lähtemään ristiretkelle Hämeeseen. Kristillinen usko oli vaikuttanut alueella jo ennenkin, mutta paavi Gregorius IX:n tietoon oli tullut vaara hämäläisten palaamisesta entiseen pakanalliseen elämään. Lisäksi levottomat olot vaativat myös kirkollista järjestystä alueella.

Tämän käskykirjeen seurauksena tehtiin Hämeen ristiretki nykyisen Janakkalan ja Hämeenlinnan tienoille. Olojen vakiinnuttamiseksi lienee juuri noina aikoina rakennettu Hakoisten linnavuori ja Hämeenlinna.

Hakoisten linnavuoren suuntaan virrannut Puujoki lienee kuljettanut mukanaan tiedon näistä retkeläisistä kaikkialle Suur-Vanajan alueelle, myös nykyisen Hausjärven Ryttylän seudulle, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Hakoisista ja kolmen peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Kristinuskon vaikutus alkoi näkyä erityisesti pakanallisen polttohautauksen muuttumisena kristilliseksi ruumishautaukseksi.

RYTTYLÄN KYLÄ SYNTYY

Kylänä Ryttylä on alueensa vanhinta seutua. Jo 1400-luvulla mainitaan Ryttylä – ”Ryttylän wanha walkama”. Moni muu seudun kylä on saanut nimen seuraavalla vuosisadalla.

Niihin aikoihin, jolloin Mikael Agricola käänsi Uutta testamenttia suomeksi, oli Ryttylässä maakirjan mukaan kahdeksan taloa. Martti Matinpoika viljeli yhtä seudun maatiloista vuosina 1539–1574. Hänen tilastaan kasvoi myöhemmin Ollilan ratsutila ja Ryttylän kartano.

1600-luvulla alueen monet tilat muuttuivat ratsutiloiksi. Muutoksen syynä olivat voimistuneen verotuksen rasitukset 1500-luvun lopulla. Tila, joka ei kyennyt maksamaan verorasitustaan kolmeen vuoteen, ajautui kruununtilaksi. Kruunu saattoi läänittää tilan jollekin aateliselle, joka vastasi sen veroista. Talonpojat hoitivat tilan työt ja samalla ratsupalveluksen. Kautta 1600-luvun tila mainitaan ratsumiehen mukaan.

Näiden tilojen perustalle saattoi syntyä kartano, jonka käsiin kerääntyi alueen maaomistus. Kartanoksi muutetun tilan tuli täyttää tietyt ehdot. Sen tuli olla aatelisten omistuksessa, ja sillä tuli olla riittävä varallisuus sekä verovapaus.

Paitsi varallisuutta kartanoille kerääntyi ainakin paikallisella tasolla melkoinen kulttuuripääoma. Kartanoista tuli keskuksia, jotka monin eri tavoin heijastuivat ympäristöönsä sekä työnantajana että elinkeinoelämän uusien virtausten ja vaikutteiden kanavana.

RYTTYLÄN KARTANO

Ruotsin-vallan ajan lopulla alkaa Ryttylän kartanon merkittävin ajanjakso tilan siirryttyä Granfelt-suvun omistukseen. Ylijahtimestari August Fredrik Granfelt tuli kartanon omistajaksi vuonna 1801.

Hänen aikanaan maatila laajeni muun muassa kuivatusohjelman ansiosta. Suurimmillaan maatilan pinta-ala oli noin 7 000 hehtaaria; se ulottui kauas ympäristöön aina nykyisen Riihimäen alueille saakka.

Maanviljelyksen ohella Ryttylän kartanossa oli vuosikymmenien saatossa monenlaista muutakin toimintaa. Eräs tällainen oli ajan tavan mukaan pidetty koulu, jossa kartanon lapsille jaettiin opin alkeita. Kartanon poikien kanssa tiedonjaolle pääsi myös yhdeksänvuotias Uno Cygnaeus, joka istui kartanon penkillä helmikuusta lähtien kevättalvella 1820. Opettajien taso oli vaihteleva, mutta ylioppilas Fonseliuksen kerrotaan ainakin herättäneen luokan pojissa lukuhalua. Kartanon päärakennuksen toisen kerroksen huoneesta kuului alakertaan myös häiritsevää jytinää luokkatuntien aikanakin, mutta tällaiset sivuäänet tuli Granfeltin perheen kestää asiaan kuuluvina.

Kartanon elämä oli tavallisesti maanviljelyä, josta myös erilaiset uudisraivausohjelmat ottivat osansa. Kerrotaan, että ylijahtimestari itse ei ollut mikään innostunut maanviljelijä, vaan harrasti enemmänkin kauppaa ja piti muutenkin huolta kartanon ulkopolitiikasta. Vuonna 1855 aloitti toimintansa pienimuotoinen oluttehdas, joka oli eräs kokeiluista. Yritys osoittautui huonoksi ja panimo lakkasi toimimasta toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Samoihin aikoihin nähtiin kartanon mailla uuden ajan merkki: rautatie. Rata halkaisi kartanon maat ja kiusallisella tavalla pakotti ylijahtimestarin luopumaan rakkaasta maa-alasta yleisen tieverkon hyväksi. Suomen ensimmäinen rataosuus Helsinki–Hämeenlinna nimesi Ryttylän yhdeksi maamme vanhimmista seisakkeista.

Kartanon uusien ideoiden merkkinä syntyi myös puufotogeenitehdas ja vuonna 1874 Ryttylän tiilitehdas, jolle maaperästä löytyi runsaasti tiilenpolttoon kelpaavaa savea. Kartanon tiilitehdashanke merkitsi paikkakunnalle alan perinteitä runsaaksi sadaksi vuodeksi.

Granfelt-suvun piirissä harrastettiin myös teologiaa. Kasvavan herännäisyyden vaikutus oli kiirinyt myös Hämeeseen ja jokaisen tuli muodostaa kantansa tähän herätysliikkeeseen. Ensimmäisenä teologian opinnot aloitti kotikoulun kasvatti Uno Cygnaeus, jonka jälkiä seurasi Axel Fredrik Granfelt. Hänestä tuli myöhemmin professori Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Teologiselta katsomukseltaan A.F. Granfelt edusti niin sanottua välitysteologiaa, joka merkitsi välimatkaa herännäisyyteen J.L. Runebergin Vanhan puutarhurin kirjeiden hengessä.

Granfeltien aikana harrastettiin kartanossa myös kirjallisuutta. Talon suojissa majaili eräs ruotsinkielisen realistisen romaanin avainhahmo K.A. Tavaststjerna (1860–1898), joka teoksissaan kuvasi myös hämäläisen maaseudun arkea. Romaani Kovina aikoina lienee kirjoitettu juuri Ryttylän kartanon henkilöt ja maisemat mielessä.

1800-luvun lopulla kartano vaihtoi omistajaa. Sen uudeksi omistajaksi  tuli Hämeenlinnassa olevan  Aulangon perustaja, eversti Hugo Robert Standertskjöld. Hänelle Ryttylän kartano oli vain sivutila suurempien ohessa. Ryttylän kartanon aika lähestyi loppuaan.

UUSIA OMISTAJIA

Eversti Standertskjöldin jälkeen tila oli viitisen vuotta Oy Hietikko & Kumpp. -yhtiön hallussa, kunnes Helsingin kaupunki osti tilan itselleen.

Vuosiksi 1914-1922 Helsingin kaupunki luovutti tilat Helsingin kaupunkilähetykselle, joka piti maatilalla miesten työsiirtolaa. Vuoden 1914 vuosikertomuksen mukaan siirtolassa oli ollut yhteensä 96 miestä, vuoden lopulla 35. Vuoden 1918 levottomat ajat merkitsivät työmuodon vaihtumista lastenkodiksi: ”Miesten työsiirtolassa Ryttylässä oli vuoden alussa 22 miestä, mutta tempasi viime talvinen kapinaliike useimmat heistä riveihinsä. Sittemmin luovutettiin siirtola Valtuuston päätöksen mukaisesti käytettäväksi toistaiseksi lastenkotina…”

Helsingin Kaupunkilähetyksen palveluksessa toimi vuosisadan alkupuoliskolla myös pastori Urho Muroma, joka piti Ryttylässä kaupunkilähetyksen rippikoulun.

KOULUKODIN AIKA

Helsingin kaupunki luovutti tilan vuonna 1923 lastensuojeluvirastolle,  joka perusti alueelle poikien koulukodin. Ryttylässä koulukoti toimi noin neljän vuosikymmenen ajan 1950-luvun lopulle saakka.

Koulukodin tehtävänä oli olla sekä kouluna että kotina pojille, jotka olivat  liian levottomia tavallisen kansakoulun pulpetteihin. Koulun tuli valmistaa poikia myös työelämään. Alueella oli suutarinverstas, paja ja monenlaista käsityötilaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Koulukodin pojat tekemässä puutöitä. Kuva: Helsingin kaupungin valokuva-arkisto

Koulukodin perustaja oli Taavi Rönkä, joka tällä alalla teki pioneerivaiheen johtajantyöt. Johtavana periaatteena kodille oli ”pyrkimys karttaa kaikkea jäykkää kasarmimaisuutta ja koettaa saada oppilaiden olo laitoksessa niin viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin mahdollista”. Tämä periaate merkitsi kodin jakamista pieniin osastoihin, joilla oli omat hoitajattarensa.

Koulun muusta toiminnasta kannattaa mainita jumalanpalvelukset klo 11 sunnuntaisin. Paikalla saattoivat vierailla myös ulkopuoliset puhujat. Koulukodin toiminta lienee vaihdellut vuosikymmenien aikana Taavi Röngän laatimista suuntaviivoista poiketenkin.

Koulukodin aikaan toivat katkon sotavuodet. Kuin muistona vanhoilta ratsutilan ajoilta Ryttylän koulukodin rakennukset palvelivat aliupseerikouluna. Kesän kynnyksellä 1940 majaili Pihlajamäki-talon suojissa parin kuukauden ajan muun muassa Väinö Linna, joka Ryttylästä lähti aikanaan konekiväärikomppanian mukana kohti Kiteetä ja rintamaa.

Koulukoti jatkoi toimintaansa vielä sodan jälkeen viidentoista vuoden ajan. Muuttunut aika kaipasi kuitenkin pojille toisenlaisia tiloja ja koulukoti Ryttylässä lakkasi toimimasta. Tilat odottivat muutaman vuoden ajan uutta omistajaa. Vuonna 1969 Ryttylän ”kartanon koulukodin” tiloihin muutti Lähetyskoulu ja vuonna 1974 Suomen E.lut Kansanlähetyksen keskustoimistot.

Juhani Koivisto
Artikkeli on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä joulukuussa 1990.

Päälähteitä ja kirjallisuutta:
Helsingin Kaupunkilähetys. Toimintakertomukset (1915-1922); Kaarlo Ahtinen: Muutamia piireitä Ryttylän kolukodin toiminnasta (1934);
Jutikkala-Nikander: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja (1946); Sakari Kuusi: A.A. Granfelt. Elämä ja toiminta (1946);
Juva-Niitemaa-Tommila: Suomen historian dokumentteja 1. (1968);
K. A. Tavastjerna: Valitut teokset (1975);
Veikko Kerkkonen: Janakkalan  historia (1976)
Väinö Linna aliupseerikoulussa Ryttylässä (Hämeenkulma 1979);
Kauko Leiponen: Suomen tiiliteollisuuden  historia II. (1981;
Veli Nurmi: Uno Cygnaeus (1988)

 

Lahjoitukset tämän artikkelin kohdalla kohdistuvat Suomi sydämellä -kampanjaan.

Kansanlähetyksen kotimaantyölle voit lahjoittaa myös kertalahjoituksena, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 6300 56000.

 

 

Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Tästä sanasta saa

Lea ja Jorma Pihkala siunattiin lähetystyöhön Hämeenlinnassa vuonna 1972. Kuva: Pihkaloiden albumi

Pioneerityöhön Shikokulle

Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Tästä sanasta saa ammentaa muille ja haukata itsekin joka päivä.

Perheemme lähti vuonna 1972 lähetystyöhön Japaniin. Suoritettuamme ensin kaksivuotisen kielikoulun Kobessa muutimme pienelle neljän miljoonan asukkaan Shikokun saarelle. Asetuimme asumaan Kitajiman kauppalaan, jossa aloitimme pioneerilähetystyön.

Tuohon aikaan Japanissa oli köyhyyttä ja asunnoista oli valtava pula. Erään japanilaisen kristityn lupauduttua takaajaksemme saimme vuokrattua perheellemme 43 neliön pikkutalon. Samanlaisia taloja oli kadullamme metrin välein kymmenen.

Asunnossa oli tatamihuone, ofuro eli japanilainen kylpy sekä pieni työhuone miehelleni Jormalle. Talossa ei ollut varsinaista pihaa, ja kadullekin oli ulko-ovelta vain metrin matka. Nukuimme mukavalla tatamilattialla, jolle levitimme yöksi patjat. Päivisin tatamilattia toimi lastemme leikkipaikkana. Vilskettä riitti, sillä perheessämme oli kahdet kaksoset ja vanhinkin lapsi oli vasta viiden vanha.

Ahtaista olosuhteista huolimatta tuo pieni talomme toimi lähetyksen merkittävänä päämajana. Tatamihuone oli kovassa käytössä. Siinä kokoontuivat naistenpiiri, pyhäkoulu ja englanninryhmä, joissa kaikissa oli raamattuopetusta japanin kielellä. Parin vuoden ajan saimme auttaa ystäväperheitä ottamalla päivisin luoksemme kaksi mielenterveyskuntoutujaa. Kotiimme olivat ihan kaikki tervetulleita, myös ne, joita muut hyljeksivät tai pelkäsivät. Ystävänämme olikin pitkään eräs Japanin kuuluisimman rikollisliigan entinen jäsen, jota kaikki saaren asukkaat karttoivat.

Kun välillä tarvitsimme suurempaa tilaa, vuokrasimme kauppalantalolta salin ja järjestimme siellä evankelioimiskokouksen.

Herra siunasi nuo pienten alkujen päivät, joista syntyi seurakunta. Siitä olen kiitollinen Jumalalle.

Lea Pihkala
lähetystyöntekijä

 

Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlakirjassa Rakkaus kantaa. Kirjan voit tilata täältä.

Oletko jo avannut Kansanlähetyksen videojoulukalenterin tämän päivän luukun? Käy kurkkaamassa täällä ja kuule lisää Lean mielenkiintoisia muistoja.

Lisää Kansanlähetyksen Japanin työstä tänä päivänä voit lukea täällä.

Lahjoita tähän työhön:


 

Kansanlähetysopisto järjestää opintomatkan Kreikkaan 6.–13.6.2016 (Huom: Ajankohta on aikaistunut suunnitellusta kahdella päivällä.)  Paavalin matkoihin Kreikassa ja alkukirkon elämään syvennymme rehtori

Kansanlähetyksen opintomatkalla Kreikkaan Vesa Ollilainen tutustuttaa matkalaiset Paavalin matkoihin Kreikassa ja alkukirkon elämään.

Paavalin jalanjäljissä Kreikassa

Kansanlähetysopisto järjestää opintomatkan Kreikkaan 6.–13.6.2016 (Huom: Ajankohta on aikaistunut suunnitellusta kahdella päivällä.)  Paavalin matkoihin Kreikassa ja alkukirkon elämään syvennymme rehtori Niilo Räsäsen ja raamattulinjasta vastaavan Jarkko Haapasen johdolla.

Alustava matkaohjelma

Ma 6.6. Suora lento Helsinki–Ateena (klo 13.45–17.20). Illallinen ja yöpyminen merenrantahotellissa Korintinlahdella.
Ti 7.6. Korintin antiikkikaupunki, kevyttä patikointia Akrokorintin kalkki­kivivuorella. Illallinen ja yöpyminen samassa hotellissa Korintinlahdella.
Ke 8.6. Muinainen ”maailmankeskus” Delfoi arkeologisine nähtävyyksi­neen Parnasso-vuoriston juurella. Yhteinen lounas ja yöpyminen hotellissa Delfoissa.
To 9.6. Meteoran upea pylväskallioalue Kreikan tasangolla. Vierailemme kahdessa alueen lukuisista luostareista. lllallinen ja yöpyminen Kastrakin kylässä Kalambakassa.
Pe 10.6. Bussimatka Verian kaupungin kautta Kreikan MakedonianThessa­lonikiin, jossa lounas ja kaupunkikierros. Siirtyminen yöksi viehättävään Kavallan merenrantakaupunkiin.
La 11.6. Muinainen Filippin kaupunki arkeologisine nähtävyyksineen. Ensimmäisen kastetun eurooppalaisen Lyydian kastepaikka. Illallinen ja yöpyminen Kavallassa.
Su 12.6. Bussimatka takaisin Ateenaan. Ateenan panoraama­kierros sekä Akropolis-kukkula. Tapaamme pakolaistyössä olevia suomalaisia. Lähtöillallinen tavernassa ja yöpyminen hotellissa Akropoliin lähellä.
Ma 13.6. Aamiaisen jälkeen suora lento Ateena–Helsinki (klo 9.15–13.00)

Matkalla on yhteistä iltaohjelmaa.

Matkan pakettihinta: 1290 euroa (opiskelijat 1190 euroa) sisältää suorat lennot, opastetut päivämatkat bussikuljetuksineen, hotelliyöt kahden hengen huoneessa, aamiaiset sekä ohjelmaan merkityt lounaat tai illalliset.

Lisätietoja ja  ilmoittautumiset timo.tuikka@sekl.fi, puh. 044 565 1391.