Avainsana-arkisto: Gerson Mgaya

Raamatussa Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin

Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Kuvituskuva Pixabay

Rauha Jumalan kanssa

Raamatussa Job sanoo:
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Kaksi asiaa muovaavat elämäämme – pidämmepä siitä tai emme. Kun teemme asioita tiedostaen niiden olemassaolon, elämäntapamme muuttuu. Mutta jos unohdamme, että ne ovat olemassa, teemme asioita eri tavalla. Ettei teidän tarvitsisi jännittää, kerron heti, että ne kaksi asiaa ovat kuolema, jonka jokainen ihminen kohtaa, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuleminen.

Muistan ne monet kerrat, kun olen kertonut Tansaniassa tukeamme saaville opiskelijoille kuolemasta. Silloin he sanoivat aina: “Voi, älä mainitse sitä, koska se saa meidät ajattelemaan, millaista elämästämme tulee sen jälkeen kun sinä kuolet.” Sanoin heille, että on parempi ajatella sitä nyt voidakseen järjestää elämänsä, kuin sitten kun on jo liian myöhäistä.

Suurimmalle osalle ihmisistä on selvää, että jonain päivänä jokainen meistä kuolee. Totta on myös se, että jotkut rakkaamme kuolevat meidän läsnäollessamme. Tehtävämme on saattaa heidät hautaan ja sen jälkeen peittää hauta omin käsin. Sen pitäisi muistuttaa meitä siitä, että jonain päivänä myös meille tehdään niin. Eräs henkilö sanoi leikkimielisesti: “Asetamme kuolleen arkkuun kasvot ylöspäin, jotta katsoessamme hänen kasvojaan muistaisimme, että myös me makaamme joskus siinä samalla tavalla.”

Ihminen elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta

Kuolema tulee ilmoittamatta. Meidän pitää olla valmiita koko ajan. Kuvittelepa, jos kuolema tulisi tänään ja tällä hetkellä tai jos se olisi tullut muutama hetki sitten. Missä tilanteessa olisit kuollut? Jotkut kuolema olisi löytänyt saarnaamasta, jotkut autoa ajamasta, jotkut tappelemasta, jotkut tekemästä jotain syntiä, jotkut taas rukoilemasta.  Mistä tilanteesta kuolema olisi sinut löytänyt?

Muistan, kuinka erästä pastoria tönäisi bussi hänen ylittäessään tietä ja hän kuoli välittömästi siihen paikkaan. Hän ei saanut aikaa edes jättää hyvästejä vaimolleen eikä lapsilleen. Muistakaamme, että aikamme täällä maan päällä on rajallinen, kuten Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Elämä voi siis loppua milloin vain, varsin mahdollisesti silloin kun emme haluaisi sen vielä loppuvan. Itse asiassa Jeesus puhui tästä useita kertoja. Ajatellaanpa miestä, joka oli korjannut runsaan sadon ja ilmoitti nyt aikovansa syödä ja nauttia elämästä. Mutta hän saikin kuulla, että vielä samana yönä hänen sielunsa otettaisiin pois. Kaikki hänen työnsä oli ollut turhaa, siitä ei ollut nyt mitään hyötyä. Meidät kutsutaan valmistautumaan sitä odottamatonta hetkeä varten, kun kuolema tulee ja ottaa meidät.

Toinen tosiasia on, että Jeesus tulee ja ilmaisee itsensä kirkkaudessa ja voimassa. Hän tuli ensimmäisen kerran ja maailma piti häntä henkilönä, joka sekoitti ihmisten poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät. He syyttivät häntä ja lopulta ristiinnaulitsivat hänet julmasti – kuullakseen vain, että kolmantena päivänä hän olikin jälleen elossa. Valitettavasti nuo ihmiset eivät nähneet Kristusta; he vain kuulivat hänestä.

Meillä on rauha hänen kanssaan

Tällaista me koemme myös tänään. Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Ne, jotka eivät usko, ainoastaan kuulevat hänestä. Ihmiset kieltävät hänen olemassaolonsa ja päättävät sen tähden tehdä, mitä ikinä haluavat.

Se tosiasia ei muutu, että jonain päivänä koko maailma on näkevä Jeesuksen, ei enää heikkona ihmisenä vaan kunnian Kuninkaana ja herrojen Herrana. Uskovat odottavat näkevänsä hänet omin silmin; siksi he antavat itsensä ja koko elämänsä hänen valtaansa.

Hyvä ystävä, kaksi asiaa on totta: Jokainen kuolee jonain päivänä, ja Jeesus, meidän Herramme, on ilmestyvä kunniassaan.  Kuinka valmistaudumme kuolemaan? Muistathan, että kuoleman jälkeen meillä ei enää ole mahdollisuutta sopia Herran kanssa. Sen aika on nyt. Hän tuli meitä varten ja uhrasi itsensä vetääkseen meitä lähellensä, jotta olisimme hänen omiaan, kuolemmepa tai olemmepa yhä elossa.

Hän kutsuu ihmisiä joka päivä. Ihmiset, jotka elävät Jeesukselle, eivät pelkää koskaan kuolemaa, koska he menevät kirkkauteen. Sen vuoksi Paavali sanoi: “Ikävöin jo päästä Herran luokse ja olla hänen kanssaan.”

Pelkäätkö sinä kuolemaa? Uskon, että et pelkää. Jos pelkäät, sinulla ei ole mitään syytä siihen. Tämä Jeesus, joka ilmestyy kirkkaudessaan, on poistanut kaiken sellaisen, mikä kauhistuttaa meitä. Meillä on rauha hänen kanssaan. Jos silti tunnet pelkoa, älä epäröi puhua meille. Olemme aina valmiita auttamaan ja opastamaan sinua.

Haluamme elää siten, että Herramme tullessaan löytää meidät valmistautuneina.

Jumala siunatkoon sinua!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa. Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa

Mitä enemmän luemme Raamattua, sitä paremmin tunnemme Jeesuksen Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Kuva: Pixabay

Paras tarjotaan lopussa

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa.

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh. 2:1–11)

Tansaniassa tästä tekstistä olisi vaikea saarnata. Monissa Tansanian osissa alkoholin juomista pidetään nimittäin syntinä. Mutta täällä Suomessa se ei ole ongelma. Meidän huolenamme on vain, kuinka paljon alkoholia voi käyttää. En tiedä, määritteleekö ympäristö synnin vai pitäisikö meidän terästäytyä pohtimaan, mikä oikein on syntiä.

Äiti tiesi, kuka voisi ratkaista ongelman

Niin kuin olemme juuri lukeneet, Jeesus osallistui aivan tavalliseen seuraelämän tapahtumaan. Sukulaisella oli hääjuhlat. Jeesuksen äiti näytti olevan läheistä sukua hääväelle. Hän nimittäin tiesi ongelmasta, josta vieraiden olisi ollut vaikea saada tietoa: viini oli loppunut kesken hääjuhlien. Se sai Marian huolestumaan. Hän ymmärsi isäntäväen ongelman, ja ilman apua myös he sukulaisina joutuisivat häpeään vieraiden edessä. Et voi kutsua vieraita, joita et pysty ruokkimaan.

Maria kuitenkin tiesi, että hänen poikansa oli ainutlaatuinen. Jeesus ratkaisi ongelman, vaikkakin haluttomasti, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut. Kaksi merkittävää asiaa tapahtui Jeesuksen avun seurauksena. Pitojen isäntä sai osakseen kohteliasta ihmettelyä. Vieraat sanoivat: “Tämä on epätavallista. Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin, mutta sinä olet säästänyt sen viimeiseksi.” Ja opetuslapset uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika!

Tarkastellaan joitain asioita vielä hieman lähemmin. Maria tunsi Jeesuksen todella hyvin. Enkeli oli kertonut Marialle, että hänen poikansa olisi Messias. Juutalaisena Maria ymmärsi, mitä tarkoittaa olla Messias. Hän ei kuitenkaan tiennyt, milloin ja kuinka Jeesus toisi sen ilmi. Koska Marialla oli tämä tieto pojastaan, ei hän ongelman nähdessään jäänyt odottamaan vaan vei asian heti Jeesukselle. Koska Jeesus oli heidän keskellään, mikään ongelma ei ollut ylivoimainen.

Apu on lähellä jokaista

Tästä voimme oppia paljon. Mekin kohtaamme elämämme aikana samanlaisia ongelmia ja pettymyksiä kuin viinin loppuminen. Osa koskettaa meitä itseämme, osa taas ei. Mitä tulee niihin ongelmiin, jotka eivät varsinaisesti koske meitä, me helposti vain jatkamme matkaamme ajatellen, ettei asia kuulu meille. Vai yritämmekö todella tehdä jotain? Jokaisella kristityllä on myös sisäinen voima, joka vetää häntä auttamaan ja ratkaisemaan näkemänsä ongelman.

Kristittyjen pahimpia virheitä on, että useimmiten emme tee mitään auttaaksemme pulassa olevaa, kuljemme vain ohi. Maria antoi meille hyvän esimerkin. Hän osoitti, että vaikka itse emme pystyisikään ratkaisemaan toisen ongelmaa, niin voimme kertoa asian Jeesukselle. Hän on ratkaisu kaikkeen, mitä ihmiset elämässään kohtaavat. Seuraa Marian esimerkkiä ja vie kaikki asiat Jeesukselle! Vaikka ei vielä edes ollut määrätty aika, Jeesus lähti säälistä ja laupeudesta liikkeelle ja antoi apunsa. Hän voi tehdä jotain myös meille.

Kärsimyksen merkitys

Apostoli Johanneksen mukaan Jeesuksen työ ja ihmeteot jaetaan kahteen eri ajanjaksoon. Ensimmäistä jaksoa hän kutsuu nimellä “Aika ei ole vielä tullut” ja toista “Aika on tullut”. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Juutalaiset odottivat Messiasta! Kaikki mitä hän oli tekevä, ihmeteotkin, oli kirjoitettu jo ennen kuin hän oli edes syntynytkään.

Jeesuksen ensimmäinen tehtävä oli opettaa ihmiset tuntemaan Jumalan tahto, tie hänen luokseen, ja sen jälkeen perustaa valtakunta. ”Aika ei ole vielä tullut” tarkoittaa, että hän ei ole vielä opettanut ihmisiä. Jos ihmiset näkisivät ihmeet ensin, he voisivat saada asioista väärän kuvan ja saattaisivat haluta kruunata hänet kuninkaaksi (Joh 6:15). Jeesus opettaa heidät ensin ymmärtämään. Ihmeiden tekeminen ei ole pääasia Jumalan valtakunnassa; tärkeämpää on tuntea Jumalan tahto ja toimia sen mukaan. Jos Jumalan tahto on, että jokin asia tapahtuu kärsimyksen kautta, älä yritä paeta kärsimyksiä.

Haluan tehdä tässä selväksi, että menestysteologia on väärää opetusta. Jopa Jeesus joutui kärsimään, koska se oli Jumalan tahto. Meidän tulee myös tietää, että kaikki kärsimykset eivät ole Jumalan tahto. Mistä voi tietää, onko jossain kärsimyksessä kysymys Jumalan tahdosta? Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Mutta kun jatkuvasti puhut Jumalalle ja kuuntelet häntä, varmasti saat vastauksen.

Kaanan häistä ei viini loppunut sattumalta. Sen tapahtuman kautta Jumala halusi vahvistaa Jeesuksen seuraajien uskoa. Vaikeuksissa meidän on tärkeää ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meille niiden kautta puhua.

Vesi muuttuu viiniksi

Kertomuksen mukaan Jeesus käski  palvelijoita täyttämään astiat vedellä. He olivat ottaneet todesta Marian neuvon: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Vaikka neuvo tuntui järjettömältä, Maria kehotti heitä tekemään niin.

Palvelijat täyttäivät astiat vedellä, ja he näkivät, että se oli vettä. Sitten Jeesus kehotti heitä viemään astiat pitojen valvojalle. He eivät epäilleet eivätkä kyseenalaistaneet sitä mitenkään. Sellainen toiminta vaatii todellakin aivan erityistä rohkeutta. Mieleen saattaisi helposti nousta ajatus, että mitähän juhlien isäntä ajattelee meistä, jos tämä vesi ei muutukaan miksikään muuksi.

Meille ei kerrota, missä vaiheessa vesi muuttui viiniksi. Tapahtuiko se heti, kun he olivat täyttäneet astiat vedellä, vai kun he olivat viemässä sitä valvojalle, vai vasta sitten, kun valvoja oli saanut sen. Tähän meillä ei ole vastausta. Tärkeintä on, että he uskoivat Jeesuksen sanoja. Olihan Maria neuvonut heitä tekemään niin.

Sekä Marialla että palvelijoilla oli sellainen usko Jeesukseen, joka jättää minut sanattomaksi. ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut”, oli Marialle sanottu. Silti hän tiesi, että Jeesus tekee jotain. Ja Maria päätti antaa neuvon palvelijoille.

Sana pitää laittaa käytäntöön

Jumalan tiet ovat totisesti ihmeellisiä! Hän voi käyttää mitä keinoja tahansa saadakseen tahtonsa toteutumaan. Olettehan huomanneet, että monissa Raamatun kohdissa Jeesus käskee asioiden tapahtua ja niin sitten tapahtuu. Mutta tässä kohdassa hän on mukana vain antamalla neuvoja. Kertomuksen loppu voisi saada meidät jopa miettimään, kuka ihmeteon oikeastaan teki. Tietysti tekijänä säilyy Jeesus, mutta haluan, että näemme myös, mitä vaadittiin niiltä, jotka olivat siellä ympärillä. Heiltä vaadittiin kuuliaisuutta hänen sanalleen. Hänen sanansa piti laittaa käytäntöön.

Hyvät ystävät, meillä on Jeesuksen sana saatavillamme. Se on Raamatussa, jota voimme aina halutessamme lukea. Kuinka kuuliaisia olemme olleet hänen sanalleen? Kuinka paljon Jumalan töitä onkaan jäänyt tekemättä vain siksi, että emme ole totelleet häntä?

Kuinka usein meiltä jääkään menemättä Jeesuksen luo siitä syystä, ettemme arvosta meille annettuja neuvoja? Tämä teksti haastaa meitä ottamaan Jumalan sanan vakavasti. Paljon tapahtuu, kun teemme niin. Meillä on Jumalan sana kanssamme! Sana pitää paljon sisällään. Yksinkertaisesti, lue sanaa ja ota se vakavasti!

Tapahtuupa mitä tahansa

Viime vuodesta lähtien Kansanlähetyksen strategiana on ollut “Raamattu rakkaaksi.” Tämän strategian tavoitteena on kannustaa ihmisiä lukemaan Jumalan sanaa, tuntemaan, kuinka paljon Jumala on mukana heidän jokapäiväisissä askareissaan, ja ottamaan Jumala vakavasti omassa elämässään. Kun suhtaudumme Jumalaan vakavasti, hän muuttaa meidät. Mutta ennen kuin voimme ottaa hänet vakavasti, elämässämme on varmasti ollut hetki, jolloin hän on ilmaissut itsensä meille.

Kun Jeesus teki tunnusteon ja muutti veden viiniksi, ihmiset eivät vielä tienneet, kuka hän oikeasti oli. Ei edes juhlien valvoja tiennyt, ja siksi hän sanoi sulhaselle: Sinä olet säästänyt hyvän viinin lopuksi!

Jeesuksen kanssa uudet asiat ovat todellisuutta. Mitä meillä tässä maailmassa on, sitä ei voi verratakaan siihen, mitä lopussa tulee olemaan. Maailma tarjoaa ensin hyviä asioita, sitten vähemmän hyviä ja lopuksi huonoimpia. Mutta Jeesukseen uskoville paras tarjotaan lopussa! Ne, jotka tietävät tämän salaisuuden, jatkavat eteenpäin riippumatta siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu. He tietävät, että paras odottaa heitä lopussa. Mutta he voivat tietää sen vain, jos joku on kertonut heille ensin Jeesuksesta.

Opetuslapsille veden muuttaminen viiniksi oli merkki, joka kertoi heille Jeesuksesta. Tänään voimme kuulla Jeesuksesta monella eri tavalla. Ystävät voivat kertoa Jeesuksesta, meillä on erilaisia kirjoja, voi tapahtua ihmeitä tai muuta vastaavaa, mutta meidän on hyvä muistaa, että hänen sanansa on kanssamme koko ajan. Mitä enemmän luemme sitä, sitä paremmin tunnemme hänet Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Tuo ymmärrys sydämessämme haluamme kutsua hänet mukaamme kaikkialle, minne menemme. Auttakoon Jeesus meitä pysymään hänessä ikuisesti!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

 

 

 

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi

Kaikissa ihmisissä on Jumalan kuva. Jokainen on saanut elämän henkäyksen Jumalalta, ja ennen kaikkea, Jeesus on kuollut meidän jokaisen puolesta. Kuvituskuva Pixabay.

Uusi vuosi kutsuu miettimään, miten elämämme käytämme

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.

Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupun-kiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.» Luukas 2:33–40.

Mikä sai Joosefin ja Marian ihmettelemään sitä, mitä vanha Simeon sanoi? Vanha profeetta julisti avoimesti Jeesuksen tulevasta elämästä! He olivat temppelissä, missä ihmiset tutkivat kirjoituksia, ja aivan varmasti he olivat lukeneet Messiaan tulosta. Nyt Simeon kertoi julkisesti kaikille tämän lapsen tulevaisuudesta, joten Joosefilla ja Marialla oli täysi oikeus olla ihmeissään. Toiset saattoivat katsoa Jeesusta ja nähdä hänet vain tavallisena lapsena, mutta tämä vanha mies näki Jeesuksessa jotain erityistä. Hän myös ilmoitti sen kaikille.

Mutta ymmärrätkö, mikä sai Simeonin näkemään suoraan Jeesuksen persoonaan ja tulevaisuuteen? Sen sai aikaan hänessä oleva Pyhän Hengen läsnäolo. Juuri saarna-tekstin edellä Raamattu kertoo, että Jumalan Henki johdatti häntä. Kun Jumalan Henki johtaa meitä, saamme tietää monia asioita, joita Jumala on suunnitellut tätä maailmaa varten. Hän nimittäin ilmoittaa ne meille, jotta voimme julistaa ne ihmisille.

Haluan, että kysymme vielä itseltämme jotain muutakin. Miksi Joosef ja Maria olivat ihmeissään, vaikka enkeli oli jo aikaisemmin kertonut heille siitä? Heidän ihmettelynsä paljastaa meille erään tärkeän asian.  Kun Jumalan sanaa saarnataan, se ei koskaan palaa tyhjänä. Se vaikuttaa ja on aina vaikuttanut ihmisiin. Jotkut se tekee iloisiksi, koska se yhdistää heidät Jumalaan. Toiset se puolestaan saa vihaisiksi, koska se käskee heidän luopua sellaisesta, mistä he haluaisivat pitää kiinni. Maria ja Joosef tiesivät totuuden Jeesuksesta. He olivat ihmeissään, että myös Simeon tiesi sen. Jos heillä ei ollut rohkeutta kertoa sitä ihmisille, he ihmettelivät, että vanha profeetta kertoi sen rohkeasti kaikille.

Hyvät ystävät, Jumala on valmistanut monet meistä ihmisistä julistamaan hänen ihmeitään tälle maailmalle. Silloin kun me emme hoida omaa osaamme, tulee muita, jotka varmasti tekevät sen. Totuus ei jää koskaan piiloon. Se palvelee Jumalan tarkoitusta, mutta hänen omalla ajallaan.

Maria ja Joosef veivät Jeesuksen temppeliin, Herran huoneeseen, missä Simeon ja Hanna kohtasivat hänet. Tässä on tärkeä sanoma meillekin tänään. Vaikka Simeon ja Hanna eivät olisi tienneet, missä Maria ja Joosef olivat, Jumala tiesi. Hän lähetti nämä kaksi vanhusta heidän luokseen, samoin kuin oli lähettänyt paimenet ja Itämaan tietäjät, mutta Simeonin ja Hannan hän lähetti temppeliin.

On olemassa sovitut ja erityiset paikat, missä kohtaamme Jeesuksen. Näille kahdelle vanhukselle se paikka oli temppeli. Entä meille? Onneksemme kirkko ei ole ainoa paikka, missä voimme kohdata Jeesuksen. Jeesus itse on sanonut, että missä kaksi tai kolme ihmistä on koolla hänen nimessään, siellä hän on heidän keskellään. Se tarkoittaa, että olemmepa koolla Jeesuksen nimessä kirkossa, raamattupiirissä tai rukouspiirissä, me kohtaamme Jeesuksen.

Noiden lisäksi Jeesus on aina siellä, missä ihmiset ovat. (Matt. 25:31–46)  Hän sanoo: “Minä olin vankilassa, mutta te ette käyneet katsomassa minua. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin yksinäinen, mutta te ette käyneet minua katsomassa.” Jeesus on ihmisten keskellä. Jos kuljemme heidän ohitseen emmekä huomioi heitä, saamme olla varmoja, että ohitamme Jeesuksen. Meidän täytyy olla ihmisten kanssa riippumatta heidän uskostaan, sukupuolestaan, väristään ja iästään. Kaikissa ihmisissä on Jumalan kuva. Jokainen on saanut elämän henkäyksen Jumalalta, ja ennen kaikkea, Jeesus on kuollut meidän jokaisen puolesta.

Jos tuo ei vielä riitä, meillä on Raamattu! Siinä Jeesus esitellään meille. Monet, jotka ovat lukeneet Raamattua, ovat kohdanneet Herran, ja heidän elämänsä on muuttunut. Siitä syystä me kirkkona rohkaisemme ihmisiä, ei pelkästään käymään kirkossa, vaan lukemaan Raamattua myös yksin ollessaan ja uskomaan siihen Jumalaan, josta Raamatussa kerrotaan.

Hyvät ystävät, jos ette ole lukeneet Raamattua tähän asti, voitte tästä vuodenvaihteesta eteenpäin järjestää päivittäisen aikataulunne niin, että siihen jää aikaa myös Raamatun lukemiselle. Kun teette niin, opitte tuntemaan tämän Jeesuksen, jonka syntymää juhlimme muutama päivä sitten.

Tämän päivän tekstissä sanotaan, että Simeon siunasi heidät. Sana siunata, niin kuin sitä Raamatussa käytetään, tarkoittaa rauhan, ilon ja kaikkinaisen hyvän toivottamista toiselle. Simeon siis toivotti rauhaa, iloa ja kaikkea hyvää vanhemmille ja lapselle. Evankeliumitekstimme viimeisessä jakeessa sanotaan, että “lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.” Kun saamme armon ja suosion Jumalan edessä, Jumala toimii niin, että saamme suosion myös ympärillämme olevien ihmisten edessä.

Teksti kertoo myös Hannasta, joka hänkin oli vanha ja kiitti Jumalaa näkemästään ja puhui hänestä. Valitettavasti emme tiedä, mitä hän sanoi Jeesuksesta. Yhden asian tiedämme kuitenkin hänestä varmasti. Hän oli pyhittänyt elämänsä Jumalalle, ei koskaan poistunut temppelistä ja oli paastonnut ja rukoillut paljon. En tiedä, mitä ajattelemme siitä, mitä hänestä tässä sanotaan. Paastoaminen saattaa tuntua teolta, jonka monet nykyihmiset mieluummin jättävät väliin.

Luukkaan tarkoituksena ei ole korottaa sitä, mitä hän teki, eikä vedota ihmisiin, että heidän pitäisi tehdä samalla tavalla. Luukas haluaa yksinkertaisesti osoittaa, kuinka paljon elämästään tämä vanha nainen oli tarjonnut Jumalalle. Varmasti Luukas haluaa kutsua myös meitä miettimään, miten oman elämämme käytämme. Leski oli käyttänyt koko elämänsä Jumalaa palvellen, paastoten ja toisten puolesta rukoillen. Jumalan palveleminen oli hänen elämänsä. Ja sillä tavalla Jumala ilmoitti hänelle Messiaasta.

Hyvät ystävät, Jeesus on tullut luoksemme meitä varten. Kun otamme hänet vastaan ja annamme itsemme hänelle, niin kuin tämä leski teki, Jumala tekee asuinsijansa sydämeemme. Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä, että kun Jumala asuu meissä, silmämme avataan ja me kykenemme näkemään. Kun Jeesus vietiin temppeliin, vain Simeon ja Hanna näkivät hänet Kristuksena, koska he olivat antaneet koko elämänsä Jumalalle.

Sanomme, että tänään voimme kohdata Jeesuksen erilaisissa paikoissa, emme ainoastaan kirkossa. Olkoonpa paikka mikä tahansa, ne, jotka kohtaavat hänet, ovat valmiit jättämään kaiken, mikä estää heitä näkemästä häntä. Hän tuli maailmaan, ja monet odottivat häntä mutta eivät kohdanneet häntä pelastajanaan. Samalla tavalla saattaa tapahtua meille tänään. Voimme käydä kirkossa useinkin, mutta emme silti kohtaa Jeesusta, jos pidämme kiinni sellaisesta, mistä hän ei pidä.

Hän on tullut juuri sinne, missä nyt olemme. Hän on täynnä armoa ja laupeutta. Hän on tullut viedäkseen meidät takaisin sinne, minne kuulumme. Hän tahtoo, että meillä on rauha Isän kanssa, rauha itsemme kanssa ja lähimmäistemme kanssa. Hän on tullut uudistamaan kadonneen identiteettimme ja asettamaan meidät takaisin oikealle paikalle.

Jeesuksessa meillä on kaikki, koko paketti, mitä Jumala tarjoaa meille. Me tiedämme sen, kun vietämme aikaa hänen kanssaan lukemalla hänen sanaansa, käymällä jumalanpalveluksissa, osallistumalla ehtoolliselle ja elämällä hänelle. Sanokaamme hänelle ”kyllä” ja ottakaamme vastaan kaikki, mitä hän meille Jumalan kunniaksi tarjoaa.

Jumala kantaa meidät taas uuteen armon vuoteen. Näin hän on ollut uskollinen vuodesta toiseen. Silloinkin kun me emme huomioi häntä, hän pysyy uskollisena meille, pitää meistä huolta ja kutsuu meitä takaisin luokseen.

Monet on kutsuttu joukostamme pois viime vuoden aikana, mutta Jumala on jättänyt sinut elämään tiettyä tarkoitusta varten. Katso ympärillesi ja mieti, kuinka olet suhtautunut häneen ja lähimmäisiisi. Jos huomaat, että jossain kohdassa olet tehnyt väärin, Jumala toivoo, että päättäisit menneen vuoden puhtaalta pöydältä. Ei ole väliä, kuinka likainen pöytäsi on tällä hetkellä. Jeesus tuli tähän maailmaan juuri sitä varten, ottamaan syntimme pois. Sinun ei tarvitse kantaa niitä mukanasi. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin suuri, että hän ei jätä yhtään syntiä anteeksi antamatta, kun me tunnustamme ne.

Antakoon Jumala sinulle silmät, jotka näkevät hyvin ja sydämen, joka ymmärtää hänen rakkautensa arvon ja ottaa sen vastaan.

Hyvää uutta vuotta!

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain

Voiko Jumala antaa anteeksi hirmutekojen tekijöille? Sitä pohtii opetuksessaan Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya. Kuva Dachaun keskitysleiristä: Pixabay

Anteeksi saamisen ja antamisen mahdollisuus

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain yhden tällaisen henkilön, uskon että vastausten joukosta löytyisi seuraavia nimiä: egyptiläinen farao, joka hallitsi silloin kun Mooses syntyi, edomilainen Herodes Suuri, roomalaiset keisarit Nero ja Trajanus, saksalaiset Adolf Hitler ja Josef Mengele, ugandalainen Idi Amin ja niin edelleen.

Joskus mietin, kuinka Raamatun kirjoittajat olisivat kuvanneet näitä viimeksi mainittuja henkilöitä, jos he olisivat eläneet raamatullisena aikana. Ja seuraava ajatus on, että jos he olisivat katuneet, olisiko Jumala antanut heille anteeksi?   

Useat ihmiset ovat kysyneet minulta: 1) Saul anoi anteeksiantoa aivan kuten Daavid – miksi Daavidin osaksi tuli anteeksiantamus, mutta Saulilta se kiellettiin? Miten meidän pitäisi ymmärtää Jumala tässä kohdassa? 2) Jos Juudas olisi pyytänyt anteeksi, olisiko Jumala antanut hänelle anteeksi?

Vaikka vastaus kumpaankin kysymykseen riippuu yksinomaan Jumalan suvereenista valinnasta, näen, että Raamatusta löytyy vinkkejä, jotka auttavat meitä pohdinnassamme.

Daavid sai anteeksi, mutta Saul ei. Jos olet lukenut Saulin elämästä, olet varmasti huomannut hänen ongelmansa: hän kyllä katui suullaan, mutta sydän ei ollut siinä mukana. Hän sanoi olevansa pahoillaan jostain tekemästään asiasta, mutta hetken kuluttua hänen nähtiin taas tekevän samoin. Kun katsomme, kuinka hän kohteli Daavidia, kuulemme hänen usein vannovan: “Anna anteeksi, en tee enää niin” (1. Sam. 24:17; 26:21). Sen sijaan Daavid pyytäessään anteeksi todella tarkoitti sitä.

Jumala ei ole ihminen, jota voimme huijata. Hän näkee läpi sanojemmekin. Hän näkee jopa tulevaisuuden suunnitelmamme. Kun todella kadumme, olemmepa tehneet mitä tahansa, hän antaa meille anteeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala olisi armahtanut myös Juudaksen, jos hän olisi pyytänyt anteeksiantoa. Jumala on täynnä armoa ja laupeutta.

Jos selitykseni eivät ole tarpeeksi selviä, kannattaa katsoa, mitä tapahtui Israelin ja Juudan kuninkaille.

Israelin ja Juudan julmien kuninkaiden joukosta johtoasemaan nousevat mielestäni Ahab ja Manasse. He tekivät paljon sellaista, mikä oli väärin Jumalan silmissä. Manasse meni jopa niin pitkälle, että uhrasi omat poikansa jumalille. (Lue 2. Aik. 33:1–10.) Jesaja varoitti häntä, mutta Manasse oli raivoissaan Jesajalle ja määräsi jopa tämän profeetan murhattavaksi. Vanha ja uskollinen Herran palvelija sahattiin keskeltä kahtia, niin kuin tehdään paksuille puille.

Manasse luuli olevansa turvassa, mutta jonkin ajan kuluttua assyrialaiset panivat Manassen kahleisiin ja veivät hänet nenärenkaasta taluttaen Babyloniin. Häntä nöyryytettiin niin perin pohjin, että hän muisti, kuka on Herra. Hän tunnusti syntinsä (2. Aik. 33:12–13). Ja hänen tunnustuksensa oli vilpitön ja aito.

Eräässä Raamatun ulkopuolisessa tarinassa kerrotaan, että kun Manasse katui, vihollinen kehotti Herraa olemaan antamatta anteeksi, koska Manasse oli tehnyt liian paljon pahaa. Mutta Herra paljasti viholliselle jotain, mitä tämä ei tiennyt. Herra sanoi, että jos hän kieltäytyisi antamasta anteeksi Manasselle, se tarkoittaisi ovien sulkeutumista jokaisen syntejään katuvan ihmisen edessä. Lisäksi Herra sanoi: ”Olen kirjoituksissani ilmoittanut, että kun huudat minua avuksi hädän päivänä, minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15). En peru sanojani.” Siksi Manasse sai anteeksi. Herran armo on todellakin joka aamu uusi. Manasse palasi Juudaan täysin uutena miehenä. 

Hyvät ystävät, olette ehkä tehneet jotain, mistä ajattelette, että sitä Jumala ei anna koskaan teille anteeksi. Mutta tahdon sanoa jokaiselle, että Jumala kutsuu juuri sinua takaisin kotiin. Jopa tämän tekstin avulla hän kutsuu sinua luokseen. Jumala odottaa ikävöiden, että solmit uudelleen yhteyden hänen kanssaan. Ei ole mitään väliä sillä, millaista elämäsi nyt on. Jumala itse muovaa sen tavalla, josta et vielä tiedä mitään.

Jotkut ihmiset voivat pelätä katumista, koska he ovat muiden johtajia ja siksi katuminen merkitsisi itsensä häpäisyä tai itsensä asettamista noloon tilanteeseen. Ystävät, Ahab oli kuningas ja Manasse oli kuningas. Silti he kumpikin katuivat. Oppiarvoilla ja titteleillä ei ole tässä mitään merkitystä, ne ovat pelkkiä sanoja. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, olemmepa sitten päälliköitä tai alaisia, naisia tai miehiä, lapsia tai jo iäkkäitä ihmisiä.

Jumalan rakkaus ulottuu jokaiseen. Jumala tarjoaa anteeksiantamusta jokaiselle syntiselle ja jokaisesta synnistä.  Sinun ei tarvitse kuolla synnissä. Jumala on täynnä armoa, siksi hän kutsuu sinua juuri nyt. Kuulkoot sinun sisäiset korvasi Jumalan äänen tänä päivänä. Aamen.

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän

Tämä on minun Poikani, kuulkaa häntä

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS

28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31 He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35 Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
(Luukas 9:28–36)

Tänään seisomme yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa todistamassa jotain hyvin erityistä – Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen! Jeesuksen kasvot ja jopa hänen yllään olevat vaatteet alkoivat muuttua, kunnes ne säteilivät aivan kirkkaan valkoisina, ja näemme kaksi miestä – Mooseksen, lain antajan ja Elian, profeetan – keskustelemassa Jeesuksen kanssa.

Sakea pilvi tuli ja peitti varjoonsa vuoren sekä kaiken, mitä he näkivät. Ja pilvestä, synkeän hämäryyden sekä kostean, pelottavan pimeyden keskeltä, Pietari, Jaakob ja Johannes kuulivat äänen. Se ääni oli yhtä selkeä kuin kirkkaus, joka hetkeä aikaisemmin oli ympäröinyt vuorenhuipun. Se ääni oli yhtä vaikuttava kuin ukkonen, joka vavisutti Siinain vuorta, kun Mooses vastaanotti Tooran. Se ääni sanoi:

“Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”

Ja sitten tuo hetki on ohi. Pilvi häviää, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Jeesus seisoo yksinään lähellä heitä. Kokemus, jonka todistajia he olivat, jätti jälkensä heihin, kunnes lopulta se löytyy tallennettuna kolmeen neljästä evankeliumista. Se kokemus kosketti heitä, se säilyi heidän sydämessään – ja se muokkasi heitä ja tuli osaksi heitä, osaksi heidän todistustaan siitä, kuka Jeesus on. Heidän todistuksensa vuoksi mekin tänään tiedämme, että Jeesus on Kristus, Herra ja Jumalan Poika.

Teksti kertoo meille, että Jeesus meni ylös vuorelle rukoilemaan. Toisin kuin monina muina päivinä, jolloin hänen kerrotaan menneen rukoilemaan, tällä kertaa Jeesus ei mennyt yksin. Hän meni vuorelle yhdessä kolmen opetuslapsensa kanssa. Hän halusi, että he näkevät jotain. Jotkut olisivat voineet pitää sitä etuoikeutena, mutta itse asiassa se oli heidän kohdallaan velvollisuus. Rukoushetkissä on erityinen voima. Rukouksen kautta Jumala tulee lähemmäksi meitä. Rukouksen kautta Jumala muuttaa meitä ja muut ihmiset näkevät, että me olemme erilaisia. Rukouksen kautta syntyy yhteys taivaan ja meidän välillemme. Ja rukouksessa tulee aina viesti taivaasta.

Katsotaanpa nyt tekstimme viestiä sellaisena, kun opetuslapset sen kuulivat ja siitä kertovat:

Pilvestä kuului Isän ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Tämä paljastaa meille Jeesuksen todellisen olemuksen – Hän on Isän rakas Poika ja Isä on valinnut hänet. Jeesuksesta on kerrottu paljon, ja se, mitä hänestä on sanottu, on saanut meidätkin uskomaan häneen. Jeesus, Jumalan Poika on se, joka pystyy viemään meidät Jumalan läsnäoloon. Hän antaa meille rauhan. Hän antaa meille ilon. Hän antaa meille voiton synnistä ja kuolemasta.

Olemme tehneet hyvin, kun uskomme häneen. Mutta nyt tulee viestin toinen osa. Ääni kertoo, että meidän on kuultava häntä. Olen varma, että jokainen täällä oleva pyytää Jumalalta apua – jos ei itselleen, niin sitten toisille. Se on hyvä asia. Mutta kuinka moni meistä oikeastaan kuuntelee ja kuulee Jumalaa? Kuinka moni meistä lakkaa itse puhumasta rukouksen aikana, lakkaa lukemasta, lakkaa ajattelemasta kaikkea itseämme koskevaa ja yksinkertaisesti vain kuuntelee? Kuinka moni meistä menee yksinäisyyteen vähäksi aikaa, kuten Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät, ja kuuntelee tuulta ja sadetta, katselee kuuta ja tähtiä ja astuu hiljaisuuteen, joka näissä asioissa on – hiljaisuuteen, missä Kristuksen sanat eivät pelkästään muistu mieleemme, vaan tulevat tuoreina ja aivan uudenlaisina?

Raamatun sanan kuulemista voidaan myös pitää kuuliaisuutena. Isä tahtoi, että kuuntelemme, mitä Jeesus sanoo, ja sitten tottelemme. Hänen tahtonsa oli, että kuuntelemme Jeesuksen sanoja ja toimimme niiden mukaan. Opetuslapset kuuntelivat Jeesusta ja tottelivat, mitä hän heille puhui. Tänään meillä on puhutun sanan lisäksi, jonka jokainen kuulee, myös kirjoitettu sana. Meidän tulee lukea sitä ja olla sille kuuliaisia.

Joskus me uppoamme päivän rutiineihin ajattelematta lainkaan, että Jumalan läsnäolo ympäröi meitä, olematta lainkaan tietoisia siitä voimasta, joka ympäröi ja kantaa meitä. Meillä on omat kiireemme, työmme hoidettavina ja ihmisiä kohdattavina. Työssämme kadotamme helposti oikean suunnan, sen minne meidän pitäisi olla menossa; unohdamme keitä olemme ja mitä meille on luvattu. Tuollaisina hetkinä meidän tulee kohdata Jeesus. Meidän tulee puhua hänelle. Meidän tulee totella häntä.

Ääni pilvestä sanoi: Kuulkaa häntä! Meidän tulee kuulla häntä, jonka koko olemus säteili kirkkaan valkoisena, sillä kuuntelemalla häntä me muutumme, ja Jumalan täydellinen kirkkaus poistaa synnin ja kuoleman pimeyden. Raamatussa sana ”kuulla” joskus tarkoittaa ”olla kuuliainen”. Ja tässä kohdassa se tarkoittaa: olkaa kuuliasia hänelle, eli totelkaa häntä. Tänä aamuna luin kirjeen Heprealaisille ja tämä jae pysähdytti minut:

”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,”
(Hepr. 5:8–9)

Ystävät, meidän kuuliaisuutemme Jumalan Pojalle on tärkeä. Kaikki taivaallinen rikkaus on hänessä ja hänen kauttaan. Kun olemme kuuliaisia Kristukselle, Kristus saa muodon meissä, ja näin ihmiset näkevät meidän elämästämme, kuka Jeesus on.
Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt

Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya saarnasi viime pyhänä Nurmeksen kirkossa yhteydestä. Tässä artikkelissa on lyhennelmä hänen opetuksestaan. Maalaus: Minna Katajamäki

Jotta he olisivat yhtä

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.  Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (1992 käännös)

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaista ykseyttä. Efesolaiskirjeessä (4:3) Paavali sanoo: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”  Hengen luoma ykseys on siis jo olemassa. Voimme joko säilyttää se tai tuhota sen.

Kun meistä tulee kristittyjä, löydämme uskovien yhteisön, jonka Henki on perustanut. Sen lisäksi, että Henki yhdistää eri puolilta tulevat uskovat yhteen, se yhdistää myös eri aikakausien uskovat.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen ja meistä tulee yhtä apostolien ja muiden uskovien kanssa, jotka tunnustivat Jeesuksen Herrakseen.  Henki on tuonut meidät yhteen, ja olemme yhtä Kristuksessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme samanlaisia tai että teemme samoja asioita samalla tavalla. Mielipiteemme, ymmärryksemme tai tapamme tehdä asioita voivat olla täysin erilaisia, mutta Henki antaa meille ykseyden. Se on ykseyttä moninaisuudessa tai erilaisuudessa. Meidän on helpompi ymmärtää toisiamme ja hyväksyä toisemme, kun muistamme, että Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa ykseyttä.  On olemassa myös toinen ykseys, joka on riippuvainen tästä. Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä (4:13). Ensimmäiseksi hän puhuu seurakunnan paimenista ja opettajista, jotka varustavat pyhät palvelutyöhön. Ja sitten hän lisää: “… kunnes me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

Tämä uskon, tuntemisen ja ymmärryksen ykseys ei vielä ole todellisuutta. Se ykseys tulee, kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.  Ensimmäinen ykseys on Hengen luoma ykseys, ja on tarkoitettu, että me säilytämme sen ykseyden. Tämä toinen ykseys syntyy, kun pysymme tuossa ensimmäisessä ykseydessä.  Tämä on ykseyttä ykseydessä.  Niin kauan kun toinen ykseys ei vielä ole totta, ensimmäinenkin ykseys helposti hajoaa.  Meidän on pidettävä huoli, että tästä toisesta ykseydestä tulee totta.

Kuten olemme nähneet, tämä ykseys muuttuu todeksi vain Kristuksen tuntemisen kautta.  Opimme tuntemaan Kristuksen kahdella tavalla: Kun luemme Jumalan sanaa ja kun elämme ja vaellamme Hengessä.

Jeesus rukoili, että meidät pyhitettäisiin totuudella eli sillä mitä luemme. Jumalan sana on totuus.  Mutta Jeesus ei kertonut, kuinka tämä totuus pyhittää meidät.

Hyvät ystävät, maailma on pahuuden vallassa. Me uskovatkaan emme ole sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Maailma varastaa huomiomme ja vie sen pois Jumalasta aina siinä määrin, että useimmiten löydämme itsemme kiireisinä muiden asioiden parista.  Kun emme etsi Jumalan tahtoa elämäämme, löydämme itsemme tekemästä, mitä maailmakin tekee. Emme eroa mitenkään niistä ihmisistä, jotka eivät usko Jeesukseen.

Meidän täytyy tietoisesti etsiä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto kertoo meille, mistä Jumala pitää ja mitä hän vihaa.  Jumalan tahto kertoo meille, kuinka voimme elää ja vaeltaa jatkuvasti Jumalan kanssa.  Olemme turvassa, kun vaellamme Jumalan kanssa: Hän varjelee meitä.  Mutta mistä tuo Jumalan tahto löytyy?  Se löytyy hänen sanastaan, Raamatusta.

Kun olemme kuuliaisia sanalle, silmämme avataan näkemään, mitä Jumala on valmistanut meitä varten. Opetuslapset, joiden Jeesus käski odottaa Isän lupauksen täyttymistä, olivat kuuliaisia, ja oikealla hetkellä he näkivät Jumalan antavan heille voimaa ja lohdutusta Hengen kautta.

Me palvelemme samaa Jumalaa. Kirjoituksissa sanotaan, että Jumala ei muutu.  Siellä myös sanotaan, että Jumalan voima ei koskaan tuota pettymystä, se on aina sama. Jos Jumalan sana oli totta apostoleille, pitäisi sen olla totta myös meille. Jos Jumalan sana pyhitti apostolit, se pyhittää myös meidät. Mutta jotta se pyhittäisi meidät, meidän vastauksemme, meidän reaktiomme lukemisen jälkeen, täytyy olla samanlainen kuin apostoleilla. Apostolit tottelivat Jumalaa, ja he näkivät Jeesuksen sanojen käyvän toteen.

Jeesus rukoili ykseyttä. Ainoa tapa, miten voimme olla yhtä niiden kanssa, jotka kuolivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on tehdä, mitä he tekivät. He kuulivat Jumalan sanan ja olivat kuuliaisia sille.  Helluntai muistuttaa meitä Jumalan uskollisuuden lisäksi myös apostolien kuuliaisuudesta.

Jeesus toivoo, että meistä tulee yhtä apostolien kanssa, niin että säteilemme samanlaista uskoa ja Jeesuksen tuntemista. Tämän yhteyden saavutamme olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Elämä Hengessä ja Hengen kanssa on juuri sitä elämää, jota Jeesus tuli tuomaan meille. Kutsukaamme Jumala elämään kanssamme Hengessä.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.