Avainsana-arkisto: evankeliumi

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin

Jeesus nosti pohjalta

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin vankilassa”, tuupovaaralainen Hannu Soikkeli aloittaa tarinansa.

Kevättalvella 1978 asiat kärjistyivät. Takana oli kolmen kuukauden ryyppyputki. Tuntui, että elämältä ei ollut pohja pois, vaan oli menty pohjan läpi. Haulikkoon tarttuminen houkutti.

Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat, ja eräänä maaliskuisena sunnuntaina 27-vuotias Soikkeli suostuteltiin mukaan seuroihin Kiihtelysvaaraan. Autossa hän ojensi kuljettajalle pullon: ”Tämä ei taida sopia matkaan mukaan.” Viinat kaadettiin hankeen levähdyspaikalla. Perillä hengelliset asiat alkoivat puhutella, ja eräällä tupakkatauolla silloinen tupakkamies kääntyi Jeesuksen puoleen. ”Jos olet olemassa, auta. En jaksa enää.”

Jeesus kuuli. Rasavilli sopi riitansa ja sai velkansa maksettua. Samana syksynä mahdollistui lähtö raamattukurssille Ryttylään silloiselle Lähetyskoululle. Kurssilla hän tapasi vaimonsa Päivin. Nyt elämää ilostuttavat viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Mies jätti rukouksessa myös vanhempansa Jeesukselle vedoten Raamatun sanoihin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” He saivatkin pian tulla uskoon.

”Minulla on ollut todella ihana elämä Jeesuksen seurassa. Olen kokenut monenlaista Jumalan johdatusta. Vaikeuksiakin on matkalla, mutta on riemullista nähdä, että niiden keskellä Jumala on läsnä ja auttaa”, Soikkeli hymyilee.

Raamatun lupaus ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” on toteutunut kirjaimellisesti: Soikkeli on varjeltu elävänä muun muassa kuudesta kolarista ja kuuden metrin pudotuksesta telinelavalta.

Eläkkeellä oleva Soikkeli on auttanut päihdeongelmaisia vapaaehtoistyön kautta. 1980-luvulla hän kuljetti Raamattuja Itä-Eurooppaan. Kotipihan Runoriihessä järjestetään esimerkiksi jumalanpalveluksia ja seuroja.

”Toivottomankin tapauksen Jumala voi pelastaa ja nostaa uuteen elämään”, Hannu Soikkeli iloitsee.

Teksti: Tanja Heiskanen
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys

Kuva: Hannu Soikkelin albumi

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin

Täysin hyväksytty

Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin päivittäin keväällä järjestettäviin tanssin SM-kilpailuihin. Olin aina iloinen ja hymyileväinen, eikä mikään ollut huonosti. Ainakaan en näyttänyt sitä muille.

Sisälläni tunsin kuitenkin jatkuvaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Tein kaikkeni sen eteen, että olisin paras koulussa ja harrastuksissa, jotta saisin ihmisten hyväksynnän.

Kukaan ei jaksa yksin kovin pitkään. Joululomalle päästyäni rojahdin sängyn pohjalle, enkä ollut ollenkaan tajunnut, kuinka pahasti olin uuvuttanut itseni.

Monena iltana itkin itseni uneen ja aamuisin tuntui, että en vain jaksa nousta sängystä ylös. Elämäniloni katosi kokonaan, ja mielessäni alkoi pyöriä ajatuksia kuolemasta. ”Jospa sitten tää tuska helpottais”, ajattelin. Mieleeni heräsi kuitenkin myös kysymys: ”Onkohan olemassa hyvä Jumala?”

Olin joskus lapsena rukoillut iltaisin, mutta  sen jälkeen en ollut rukoillut enää vuosiin. Muistan vieläkin, kun menin huoneeseeni ja rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, tuu mun elämään.” Itkin, mutta tällä kertaa valtavasta helpotuksesta. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta rauhaa. Sydämeni valtasi varmuus siitä, että asiat tulevat kääntymään hyväksi.

Ja niin ne kääntyivätkin.

Jumala johdatti ympärilleni uskovia ystäviä rohkaisemaan ja tukemaan minua. Kevään aikana masennus helpotti, ja pikkuhiljaa elämäniloni alkoi palata. Riparilla uskoni vahvistui, ja halusin lähteä seuraamaan Jeesusta.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, voisin sanoa, että Jeesus on minulle koko elämä. Haluan oppia tuntemaan häntä joka päivä paremmin ja toivon, että voisin elämälläni ja lahjoillani kirkastaa hänen nimeään. En tiedä mitään parempaa, kuin että saan olla Jumalan lapsi, armahdettu synneistäni, Jeesuksen oma ja matkalla pelastukseen. Tälle matkalle on mahtunut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina jälkeenpäin olen huomannut, miten Jumala on ollut lähelläni joka hetki.

Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta myös sen, että riitän juuri tällaisena kuin olen. Jeesus ei tullut maailmaan täydellisiä ja hyviä ihmisiä varten, vaan hän tuli lähelle heikkoja, epäonnistuneita ja syntisiä. Jumala ei odota minulta yhtäkään hienoa suoritusta, vaan hän katsoo minuun ja sanoo: ”Olet rakas lapseni ja täysin hyväksytty.” Tänään voin siis katsoa peiliin, hymyillä ja todeta: minä riitän.

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5:7

”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” Psalmi 91:2

Heini Torvinen, Tampere
Hämeen Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Eeva-Maria ja Topias olivat nähneet toisensa pari kertaa ennen kesällä 2015 pidettyä viikonlopputapahtumaa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä. Kun juontajana toiminut Topias Koponen

Eeva-Maria ja Topias Koponen ovat mukana muun muassa Kansanlähetyksen Kohtaamispaikkamessuissa Porissa.

Talkoolaiset löysivät toisensa

Eeva-Maria ja Topias olivat nähneet toisensa pari kertaa ennen kesällä 2015 pidettyä viikonlopputapahtumaa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä. Kun juontajana toiminut Topias Koponen näki kioskissa talkoolaisena toimineen Eeva-Marian, sydämessä läikähti. Se oli ihastusta.

Syksyllä 2015 molemmat aloittivat Ryttylässä raamattukurssilla. Lokakuussa pari alkoi seurustella, tammikuussa 2016 ostettiin kihlat ja joulukuussa vietettiin häitä. Kuluvan vuoden lopulla odotetaan perheenlisäystä.

Lapsuudessa kylvetyt siemenet johtivat henkilökohtaiseen uskoon

Sekä Eeva-Maria että Topias olivat lapsena kuulleet Jeesuksesta. Eeva-Maria oli lapsuudenystävänsä mukana ”Jeesus-kesäleireillä”, luki lasten Raamattua ja rukoili. Tämä kaikki unohtui vähitellen ala-asteen kuluessa. Seuraavan kerran uskonasiat aktivoituivat Sveitsissä. Eeva-Maria vietti siellä välivuotta ammattikoulusta nelihenkisessä perheessä auttaen tallin, hevosten ja kodin töissä. Ongelmiakin tuli ja tyhjyys kalvoi. Eeva-Maria sai työtilanteeseensa apua naiselta, joka työskenteli vapaaehtoisena au-pairien kanssa.

– Hän ”sattui” olemaan uskova. Puhuimme hengellisistäkin asioista. Rukoilin, kun tarvitsin epätoivoisesti apua, mutta seuraavassa hetkessä maailma vei mukanaan koko tytön, Eeva-Maria muistelee.

Vuonna 2014 uskonasiat kirkastuivat Eeva-Marialle Turussa.

– Olin ystäväni pyynnöstä nuortenillassa. Ilta oli tylsä ja mielestäni melko nolo. Kuitenkin ohjelman lopussa eräs nuorimies nousi yleisöstä ja puhui. Se puhe kolahti, ja sinä iltana myöhemmin yksin kotona kaivoin vanhan nahkakantisen Raamatun, rukoilin ja annoin elämäni Jeesukselle, Eeva-Maria kertoo.

Lasten Raamattu kuului myös Topiaksen lapsuuteen. Kirjan oli tuonut kotona käynyt remonttimies. – Luulin, että olen uskossa, vaikka en ollut ottanut Jeesusta sydämeeni. Usko oli minulle vain harrastus, jota ”tehtiin” silloin, kun olin seurakunnassa,  Topias toteaa.

– Hain Ryttylään Kansanlähetysopiston nuorisotyön linjalle, kun en päässyt Järvenpäähän. Ryttylässä Jumala ravisteli minut hereille ja sai tajuamaan, kuinka kaukana olin hänestä ja kuinka syntinen minä olin. Olin rikki ja tahdoin tehdä parannuksen. Se oli aikaa, jolloin Jumala paransi haavoja ja kutsui lapsekseen. Vasta silloin, vuonna 2014, todella otin Jeesuksen vastaan, Topias Koponen kertoo.

Jumala johdatti Poriin

Nyt pariskunta asuu Porissa, jossa Eeva-Maria opiskelee lähihoitajaksi ja Topias toivoo pääsevänsä opiskelemaan Diakiin.

– Opiskellessani Ryttylässä nuorisotyön linjalla tulin Poriin toimintaviikolle ja tykästyin tähän kaupunkiin. Tahdoin tänne opiskelemaan. Uskon, että tämä on Jumalan johdatusta, ja uskon että tällä on tarkoituksensa.

– Tulevaisuudesta ei vielä tiedä, mutta kyllä Kansanlähetys tuntuu kodilta. Ja voihan olla niin, että Kansanlähetys saa meitäkin jonain päivänä olla lähettämässä lähetystyöhön. Itselläni ei vielä suurta kutsua ole, mutta vaimoltani se löytyy, joten miksei jonain päivänä minultakin, Topias Koponen tuumaa.

Teksti ja kuvat: Marjaana Perttula
Satakunnan Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut

Löysin sen, mitä olin koko elämäni etsinyt

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut kristinuskon tradition kyllästämässä kulttuurissa, olen ikään kuin löytänyt kristinuskon myöhemmin uudestaan.

Kotijoukkoni, isä, äiti ja nuorempi sisko, kuuluu kyllä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsena sain koulussa uskonnon opetusta, kävin pyhäkouluakin sekä myöhemmin rippikoulun. Kuitenkin lapsuudessani ja nuoruudessani Raamatun tutkiminen ja rukouselämä jäivät melko lailla paitsioon. Niinpä koin silloin kun opiskelin lukiossa, ettei kristinuskolla ollut minulle mitään annettavaa. Pystytin maailmankatsomukselliset pilarini hyvin yksinkertaisella tavalla ateistisille ja darwinistisille näkemyksille.

Maailma ilman Jumalaa oli silloin tietyssä mielessä vapauttavaa, Pitemmän päälle hengetön maailmankaikkeus, johon olen syntynyt täysin sattumalta, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin sukuni geeniperimän eteenpäin saattaminen, tuntui kuitenkin vieraalta. Sisimmässäni uskoin, että elämälläni on tarkoitus, vaikka järkeilyni antama vastaus oli toisenlainen.

Arvelen, että näkemykseeni vaikutti myös ihmispelkoni, mihin oli syynä koulukiusaaminen yläasteella. Ikävät kokemukset heijastuivat ihmissuhteisiin. Uskoin, että minussa oli jotakin epämiellyttävää ja outoa. Toisiin ihmisiin oli vaikea luottaa, mutta en ollut itsekään maailman helpoin ihminen toisille.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui opiskeluaikana

Lukion jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Pohjois-Karjalan prikaatissa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Outokummun ammattiopistoon audiovisuaalisen viestinnän linjalle vuonna 2005. Muistelen aikoja Outokummussa kiitollisena. Silloin koin, että sain olla tasavertaisena ikäisteni joukossa.

Vaikka huomasin, että minusta välitettiin, en voinut täysin luottaa riittäväni muille omana itsenäni.  Siksi huomasin parantelevani helposti totuutta itsestäni ja elämästäni. Valehtelu vääristi kuvaa minusta sekä itselleni että muille. Kuitenkin solmin Outokummussa ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Opiskeluaikainen elämä Outokummussa ja opiskelun jälkeinen elämä Joensuussa oli toisaalta hauskaa, mutta myös hyvin irrallista ja levotonta. Se näyttäytyi mielihyvähakuisuutena muun muassa erinäisten päihdyttävien aineiden käytön ja viihteen avulla.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui noina aikoina. Torjuin ne asiat, joita mielestäni kirkko, kristinusko ja kristityt edustivat. Tosin tunsin yhden avoimesti uskossa elävän kristityn. Ja hän oli erittäin mukava mies. Joka tapauksessa erosin kirkosta asuessani Joensuussa. Muistan, että se oli äidilleni šokki. Jälkikäteen olen miettinyt, että hän on varmaan sen jälkeen rukoillut puolestani entistä enemmän.

Mielenkiinto uskontoja ja tuonpuoleisuutta kohtaan heräsi Balkanilla

Vuonna 2009 muutin vuodeksi vapaaehtoistöihin Kroatiaan Splitin kaupunkiin. Töihin kuului puhtaiden neulojen, ruiskujen ja kondomien jakaminen suonensisäisiä huumausaineita käyttäville ihmisille sekä suomen kielen kurssin järjestäminen paikallisille nuorille. Vapaaehtoistöiden lisäksi pääsin matkailemaan toisten vapaaehtoisten kanssa ympäri entistä Jugoslaviaa.

Tuli osoittautumaan suureksi siunaukseksi, että kielteiset mielikuvani Jumalasta, Raamatusta ja kristityistä alkoivat siellä tulla tiensä päähän. Rikkaan kulttuuriperimän, kauniiden kaupunkien, moninaisen luonnon ja ystävällisten ihmisten lisäksi Balkanin maissa ei voi jäädä paitsioon uskonnosta. Kristinusko ja islam näkyvät voimakkaammin katukuvassa kuin vaikkapa maallistuneessa Pohjolassa.

Kroatian katukuvassa näkyy roomalaiskatolisuus ja Serbian katukuvassa kreikkalaiskatolisuus. Kroatian ja Serbian välissä sijaitsee Bosnia-Hertsegovina, missä näiden suurten kirkkojen lisäksi paikkansa on ottanut islam. Maallistunut kristillisyys on silti varmaan yhtä tyypillistä kuin Suomessakin. Myöskään reformoituja kirkkoja ei juuri Balkanilla näkynyt. Lisäksi Kroatiassa roomalaiskatolisuuteen ja Serbiassa kreikkalaiskatolisuuteen liittyy jonkin verran nationalistista latausta, jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Tutustuin uudelleen kristilliseen kulttuuriin ja minua alkoivat kiehtoa kristinusko ja uskonnot ylipäätään. Jumala ja usko eivät ole myöskään kierrettäviä keskustelun aiheita niillä leveysasteilla. Tapasin niin Splitissä kuin muissakin Balkanin alueilla ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen usko.

Minua kiehtoi, että vielä 2000-luvulla ihminen voi uskoa tuonpuoleiseen. Aiemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain eläviä dinosauruksia menneiltä pimeiltä ajoilta. Kroatiassa en kääntynyt rukouksessa Kristuksen puoleen, mutta latasin tuolloin tietokoneelleni englanninkielisen Raamatun ja aloin pitää ranteessani Belgradista ostamaani brojanicaa, rukoushelminauhaa.

Palasin mielenkiintoisen vuoden jälkeen koti-Suomeen uusin ajatuksin. Tuonpuoleisuus kiehtoi yhä enemmän. Muistan, että erään kerran ollessani saunassa rukoilin varmasti ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan. Rukouksessa toivoin, että Jumala olisi olemassa, jotta elämälläni olisi merkitys ja arvo.

Ostin myös kirpputorilta Raamatun, mutta en kovin syvästi alkanut tutkia pyhää Sanaa. Olin tuolloin loppujen lopuksi kiinnostunut enemmän itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Raamattu oli minulle uskonnollinen kirja muiden joukossa ja Jeesus oli jonkinlainen valaistunut guru. Ahmin väärien opettajien kirjoja ja kuvittelin löytäväni niiden avulla lopullisen totuuden.

Jeesus on enemmän kuin itämainen guru

Palattuani Suomeen asuin aluksi Ilomantsissa, mutta muutin melko pian Tampereelle, missä asui useita tuttujani. Ryhdyin työskentelemään puhelinmyyjänä. Omalla ajallani tutkin itämaisia oppeja ja kävin yhden meditaatiokurssinkin.

Taivaallisen Isän armosta tapasin Tampereella ystäväni kautta uskossa elävän naisen, josta tuli minunkin ystäväni. Hänen kanssaan kävin keskusteluja olevaisuuden perimmäisestä luonteesta. Kiitän, että hän jaksoi antaa kysymyksiini aina rehellisen raamatullisen vastauksen. Varmasti vaikein asia itselleni oli hyväksyä käsitys synnistä. Pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä, vaikka jokaisella meillä on heikot puolemme.

Uskoin myös, että Raamattu on kirjana vertauskuvallinen ja että kaikki uskonnot kertovat samasta universaalista totuudesta eli siitä, että kaikki on yhtä. Käytännössä siis uskoin, että ihminen on jumala. Ajattelin asiaan enempää perehtymättä, että Jeesus valaistuneena guruna opetti uskomaani näkemystä.

Väitteeni hämmensi kristittyä ystävääni. Hän kertoi, että Raamatussa on myös vertauskuvallista tekstiä, mutta näitä vertauskuvia tulee tulkita Raamatun valossa. Raamatun tapahtumat ovat tapahtuneet myös oikeasti. Jeesus ei myöskään voinut olla mikään itämäinen guru, koska tätä väitettä Raamattu ei tue.

Totta kai tiesin, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta: neitseestä syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, mutta itsepetoksellisesti osasin sivuuttaa nämä hyvin oleelliset asiat. Kuitenkin erään illan jälkeen, kun olin jälleen keskustellut kristityn ystäväni kanssa, mietin kotonani, että minun täytyy ottaa Jeesus todesta. En minä mitään menetä, jos rukoilen Jeesusta. Jos hän on totta, niin sitten se selviää.

Niinpä laskeuduin polvilleni lattialle ja rukoilin: ”Jos sinä, Jeesus, olet olemassa, tule minun elämääni.” Heti sanottuani rukoukseni koin, kuinka jonkinlainen voima ja valo laskeutuivat päälleni. Sisimmässäni oli heti rauha. Se oli hyvin erilainen rauha kuin olin ennen kokenut. Koin, että nyt kaikki oli nyt kohdallaan. Olin löytänyt sen, mitä olin koko elämäni etsinyt. Ymmärsin, että Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeeni. Menin nukkumaan ja ajattelin, että nyt on tapahtunut jotain hyvin merkittävää.

Elämää ja johdatusta uudessa uskossa

Ensimmäiset viikot uskossa olivat hurmoksellisia. Ajattelin, että tätäkö uskovat kokevat koko ajan. Kaikki näytti kauniilta ja tuntui todella hyvältä. Liityin takaisin kirkkoon ja kerroin asiasta myös uskossa elävälle ystävälleni, ja hän oli erittäin iloinen puolestani. Hän hämmästeli ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että minä vielä tulen jonain päivänä uskoon.

Kerroin Jeesuksesta myös  joillekin ystävilleni, jotka eivät olleet uskossa. Tämä aiheutti heissä hilpeyttä. Ymmärsin tuolloin, että elämää Kristuksessa ei voi ymmärtää, ellei itse elä Kristuksessa. Luonnollinen ihminen voi kristinuskosta löytää kyllä hyviä ajatuksia ja varteenotettavaa etiikkaa, mutta elävän pyhän Jumalan tunteminen voi olla todellista vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Viikkojen kuluessa ekstaattiset tunteet alkoivat hieman laimentua. Aloinkin miettiä, mitä minä tein väärin. Aloin tutkia Raamattua, mutta hyvin monet asiat tuntuivat edelleen vaikeilta ymmärtää.

Aluksi minulta puuttui myös seurakuntayhteys. Kävin sunnuntaisin ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta en tuntenut kuin yhden kristityn. Jossain vaiheessa aloin käydä Tampereen metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja miesten raamattupiirissä. Metodistiseurakunnassa oli hyvä kasvaa uskossa ja tutustua uskonsisariini ja -veljiini.

Haaveenani oli ollut pitkään työskennellä hoitoalalla. Tampereella tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Lopulta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Uskon, että muutto Kajaanin oli ollut Jumalan suunnitelmassa. Kajaanissa olen saanut kasvaa levollisessa ympäristössä uskossa ja perehtyä syvemmin Raamattuun. Kansanlähetyksen kautta olen myös saanut uusia ystäviä.

Olen vajavainen, mutta Jumalalle arvokas ja tärkeä

Olen joutunut vuosien aikana toteamaan, että en olekaan niin hyvä ihminen kuin luulin. Olen elämäni aikana aiheuttanut paljon vahinkoa lähimmäisiäni kohtaan. Enkä voi syyttää omista synneistäni muita ihmisiä ja olosuhteita. Olen joutunut pyytämään anteeksi syntejäni monia kertoja. Ja uskon, että olen saanut syntini anteeksi.

Olen oppinut myös itse sydämessäni antamaan muille ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut loppujen lopuksi vapauttavaa. En enää kanna kaunaa ketään kohtaan. Jumalan kanssa olen saanut parannella myös kipupisteitäni. Saan uskoa, että vaikka mieleni ja tunteeni välillä väittävät vastaan, olen Jumalalle arvokas ja tärkeä.

Tiedän, että olen loppuun asti vajavainen ihminen. En koskaan kestä omassa viisaudessani ja teoissani Jumalan pyhyyden edessä. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska voin uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut velkani Golgatan ristillä.

En löytänyt lopullista totuutta järkeilemällä tai etsimällä sitä sisimmästäni. En voi tukeutua inhimillisiin kykyihini, vaan sen sijaan voin luottaa, että Jumalan sana on totta ja muuttumaton.

Välillä Jumalan rakkaus ristillä ja iankaikkinen elämä kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Jumalalle jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Ehtoollisella julistetaan: ”sinun puolestasi annettu”, ”sinun puolestasi vuodatettu”.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään ylevä idea, jonka voimme muokata toiveidemme mukaiseksi. Hän on persoonallinen ja muuttumaton. Hän tuntee henkilökohtaisesti sinut ja minutkin, ja hän rakastaa meitä niin paljon, että emme sitä voi edes ymmärtää. Ja Jumala on aivan lähellä, rukouksen päässä.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siunaten,

Teemu Räty
Kainuun Ev.lut. Kansanlähetys

 

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Kirjallisuustyöntekijämme kirjoittaa: Eräs keskiaasialainen mies oli löytänyt Uuden testamentin ja alkanut lukea sitä vaimoltaan salassa. Joitakin aikoja Sanaa luettuaan tämä

Toisinaan teot puhuvat voimakkaammin kuin sanat. Kuvituskuva: Pixabay

Sanaton todistus

Kirjallisuustyöntekijämme kirjoittaa:

Eräs keskiaasialainen mies oli löytänyt Uuden testamentin ja alkanut lukea sitä vaimoltaan salassa. Joitakin aikoja Sanaa luettuaan tämä mies alkoi uskoa Jeesukseen Pelastajanaan, ja hänen elämänsä alkoi muuttua. Lopulta miehen vaimo huomasi hänessä muutoksen ja alkoi kysellä, mitä miehelle oli tapahtunut. Mies pelkäsi paljastumista ja sanoi vaimolleen, ettei mikään ollut muuttunut. Vaimo alkoi vaatia selitystä ja sanoi: ”Sinun on kerrottava minulle totuus. Sinä olet muuttunut mies. Aikaisemmin olit minulle usein vihainen, ja nyt sinä et enää suutu.”

Lopulta mies kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän näytti vaimolleen Uutta testamenttia pyytäen, että tämä ei kertoisi siitä kenellekään. Tähän vaimo vastasi: ”Näin kaunis kirja, etkä ole sitä minulle koskaan näyttänyt.” Heidän luettuaan Uutta testamenttia joitakin aikoja yhdessä myös vaimo otti Jeesuksen vastaan Pelastajanaan.

Pikkuhiljaa naapurustossa asuvat sukulaiset alkoivat huomata  pariskunnassa muutoksen. Miehen kaksi veljeä alkoivat esittää samoja kysymyksiä kuin vaimo aikaisemmin. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, nämä kaksi veljeäkin alkoivat lukea Sanaa, ja lopulta he sekä heidän vaimonsa tulivat myös uskoon. Maissa, joissa kristittyjä vainotaan, uskovat saarnaavat usein ”ilman sanoja”. Muuttunut elämä on naapureille ja sukulaisille voimakas todistus.

Kuluneen vuoden aikana moni asia on muuttunut idässä. Joissakin kohdin myös työmetodit muuttuvat. On kuitenkin jotakin, mikä ei koskaan muutu. Se on se perusta, jolla me elämme, teemme palvelustehtävämme ja jonka turvissa me kerran siirrymme tästä ajasta iankaikkisuuteen.

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11)

Kirjoittaja toimii idän kirjallisuustyössä. Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

 

Lahjoita tähän työhön:


Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on

Jimmassa kirkko laajenee muslimialueelle.

Kahvia ja kasvua Etiopiassa

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on epätasaiselle tontille rakennettu katos, jonka takaseinää tukee pieni savella tilkitty talo. Taloon mahtuu pikkuruinen seurakunnan toimisto ja katoksen alla kokoontuu seurakunta. Tässä vaiheessa työntekijänä on pelkästään yksi evankelista ja väkeä jumalanpalveluksissa viitisenkymmentä. ”Kun tässä vielä vähän väki lisääntyy, niin aletaan miettiä järjestäytymistä varsinaiseksi seurakunnaksi ja pastorin hankkimista”, paikalliset kertovat.

Lähetystyö Etiopiassa

Tällaisilla tuoleilla istuu jumalanpalvelusväki Jimman muslimialueen keskellä.

Oppaanani toimiva Jimman piispa Hailu kertoo, että tämäkin kristittyjen yhteisö on joutunut käymään läpi vaikean vaiheen suhteessaan ympäristöönsä. ”Kun lähdemme uudelle alueelle, aluksi naapurit huutavat ja heittävät kiviä: ’Menkää pois, emme halua tänne kristittyjä!’ Se on syntyvän seurakunnan ensimmäisille kristityille pelottavaa ja raskasta. He tarvitsevat kristityistä itselleen kokonaan uuden perheen”, piispa Hailu sanoo.

Alusta asti uusi toimintapiste panostaa koko perheen tavoittamiseen. Lapset mukaan kirkkoon – ja heitä täällä riittää. Pihalla jököttää sinisellä muovilla vuorattu rakennelma, joka palvelee pyhäkoulutilana (ks. yläkuva). En uskalla edes ajatella, miten kuumaksi kirkas auringonpaiste sen lämmittää. Ehkä siihen minäkin tottuisin, jos viettäisin täällä kauemmin kuin kaksi päivää.

Piispa Hailu kertoo, että tämän kristittyjen ryhmän siemen olivat pari hänen oman seurakuntansa – Jimman tuomiokirkkoseurakunnan – perhettä, jotka muuttivat tälle alueelle ja joiden kirkkomatka sitä kautta muodostui liian pitkäksi. ”He uskoivat, että täälläkin Pyhä Henki voi toimia ja synnyttää uskoa. Ja niin Hän tekeekin.”

Seurakunnan kasvu lähetystyössä

Seurakunnan kasvun tarinaa kuuntelemassa.

Kiertue Jimman erilaisissa kasvun vaiheissa olevissa seurakunnissa on lopuillaan ja jäähyväisillallinen edessä. Juttu luistaa pöydän ympärillä suomeksi, amharaksi ja englanniksi. Itse olen oppinut amharaksi vain ne sanat, jotka osasin jo ennestään turkiksi: hesap (lasku), saat (aika) ja cay (tee).

Kun lautaset ovat tyhjät, piispa Hailu haluaa ojentaa minulle lähtölahjan. Kädenpuristuksen yli hymyilemme kohti kameraa kuin parhaatkin valtionpäämiehet.

Kansanlähetys - FLM

Jäähyväislahja on kääritty kiiltävään hopeapaperiin.

Tapoihin kuuluu avata lahja heti. Kääreestä paljastuu kankainen seinävaate, jonka kuva viittaa siihen, että Jimman kaupunki on muinaisen Kaffan maakunnan – kahvin alkuperäisen kodin – keskus. Tai saattaa viitata siihenkin, että tämän seurueen nähden olen maistanut kahvia ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen.

Jimman seurakunta

Jimman seutu on kahvinystävän unelma.

Tämän seudun raakojen kahvipapujen kuljettaminen maan sisällä tai varsinkin maasta ulos on rikos. Maakunta suojelee elinkeinoaan. Onneksi minä olen Etiopian matkan päättyessäkin uskollinen teen juoja enkä joudu edes kiusaukseen ottaa kahvipapuja mukaan. Sen sijaan vien mukana kotiin entistä vahvemman ymmärryksen siitä, että evankeliumi ei ole vanhentunut tuote. Yhä se on Jumalan voima, joka vaikuttaa, pelastaa ihmisiä ja muuttaa maailmaa.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous
Pippuripuun alla Etiopiassa

Voitko olla suuressa tehtävässä mukana lahjoittamalla Etiopiassa tehtävälle lähetystyölle?

Lahjoita tähän työhön: