Avainsana-arkisto: evankeliumi

Tämän vuoden marraskuussa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa järjestetään seurakuntavaalit teemalla Minun kirkkoni. Ne ovat paikalliset vaalit, jotka järjestetään neljän vuoden välein.

18. marraskuuta pidettävien seurakuntavaalien teema on Minun kirkkoni.

Usko ja yhteys -verkosto painottaa seurakuntavaaleissa Raamattua

Tämän vuoden marraskuussa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa järjestetään seurakuntavaalit teemalla Minun kirkkoni. Ne ovat paikalliset vaalit, jotka järjestetään neljän vuoden välein. Vaaleissa valitaan luottamushenkilöt noin 400 seurakuntaan. Samalla vaalien tulos vaikuttaa koko kirkon ja kristillisen uskon tulkintojen suuntaan.

Usko ja yhteys -verkosto kokoaa jälleen yhteen samojen arvojen takana seisovia seurakuntavaaliehdokkaita.

Vuoden 2018 seurakuntavaalit ovat kirkon tulevaisuuden kannalta merkittävät. Vaaleissa valitut luottamushenkilöt tulevat linjaamaan kirkon tulevaisuutta.

Edellisissä seurakuntavaaleissa ensi askeleensa ottaneen verkoston sivuilla uskojayhteys.fi kerrotaan: ”Tulemme eri seurakunnista, eri herätysliikkeistä ja eri elämäntilanteista. Meitä yhdistää rakkaus kirkkoamme kohtaan ja se, että haluamme jättää tuleville sukupolville kirkon, joka rohkeasti julistaa evankeliumia Jeesuksesta syntien sovittajana ja pitää kiinni Raamatun Sanasta.”

Usko ja yhteys -verkoston mukaan Jumalan hyvä sanoma, evankeliumi, on kaikkia varten. Seurakunnan tehtävä on välittää evankeliumia ja rakentaa yhteyttä sekä Jumalaan että lähimmäisiin. Verkoston periaatteet kiteytetään kuuteen teesiin:

1. Raamattu ohjeeksi
2. Seurakunta eläväksi
3. Evankeliumi leviäväksi
4. Ihmiset kohdatuiksi
5. Perhe kestäväksi
6. Rakkaus toimivaksi

Seurakuntavaalien ehdokkuutta harkitsevat ja verkoston arvot jakavat kristityt voivat ilmoittaa kiinnostuksestaan uskojayhteys.fi-verkkosivun lomakkeen kautta. Verkoston yhdyshenkilö yhdistää hänet samat arvot jakavan listan kanssa omassa kotiseurakunnassa. Äänestäjät puolestaan voivat etsiä sivustolta samojen arvojen mukaan toimivia ehdokkaita.

Kansanlähetykselle läheisin on ensimmäinen teesi: ”Opetuksen ja toiminnan tulee perustua Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen.”

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kannustaa seurakuntalaisia asettumaan ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin.
– Rohkaisen niitä, jotka haluavat kirkon uudistusta Raamatun pohjalta, lähtemään ehdokkaiksi sellaisille listoille, joissa korostetaan Raamatun luotettavuutta ja evankeliumin julistamista. Nyt kannattaa lähteä päättämään kirkon ja kristillisen uskon suunnasta Suomessa, Tuovinen sanoo.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen rohkaisee kansanlähetysväkeä lähtemään ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Kuva: Heidi Tohmola

Ehdokkaita marraskuun vaaleissa on yhteensä noin 20 000 ja päättäjiä valitaan noin 9 000.

Usko ja yhteys -verkoston tavoitteena on saada jokaiseen seurakuntaan kaikenikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ja useita aloja edustavia luottamushenkilöitä, jotka antavat kokemuksensa ja näkemyksensä seurakunnan käyttöön. Seurakuntavaalit ovat edelleen ainoat valtakunnalliset vaalit, joissa jo 16-vuotialla on äänioikeus.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen työlle kotimaassa ja ulkomailla.

Lahjoita tähän työhön:


 

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Tammelan kouludonkkisten yksi suosituin toimintapiste on Pyykkipoikakilpikonna, jossa minuutin aikana kiinnitetään kilpikonnaan kiinni niin monta pyykkipoikaa kuin mahdollista. Kuvaaja: Iida Hovi

Jumala avasi koulujen ovet evankeliumille

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Kouludonkkikset ovat piristysruiske niin koululaisille kuin opettajillekin. Donkkis Big Night -illoista saatu toimintamalli on todella monipuolinen opetuksellinen ja kasvatuksellinen kokonaisuus, jossa yhdistetään ja sivutaan eri oppiaineita ja tehdään useita käytännön harjoituksia puolentoista tunnin aikana. On laskemista, äidinkieltä, uskonnonopetusta, musiikkia, karkea- ja hienomotorisia taitoja kehittävää liikuntaa, ryhmätyöskentelyä ja sosiaalisia taitoja harjoittavia toimintoja. Kouludonkkiksen toimintapisteillä opitaan myös tervettä kilpailua oppilaiden ja ryhmien kesken. Kouludonkkikset antavat opettajille tärkeän tilaisuuden havainnoida ja seurata omia oppilaitaan ja heidän toimintaansa ryhmässä. 

Mistä kaikki alkoi? Miten kouludonkkikset saivat alkunsa Tammelassa? 

Haastattelussa ovat Tammelan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Simola ja Tammelan seurakunnan vapaaehtoinen lähetyssihteeri Susanna Peltonen, joka tekee päivätyötään koulussa erityisopettajana.  

”Se oli syksyä 2011, kun aloitettiin Donkkis Big Nightit Tammelan seurakuntakodilla”, Pasi muistelee.  

Ja Susanna jatkaa: ”Kun iltadonkkiksia oli pidetty jonkin aikaa, niin  Jumala puhui sydämelleni, että te tulette menemään kouluun. Sitä sitten yhdessä miettiessä asiat alkoivat järjestyä. Jumala avasi koulujen ovet niin, että keväällä 2014 pidettiin historian ensimmäinen kouludonkkis Tammelan Riihivalkaman koulussa.” 

”Vastaanotto oli hyvä”,  kertoo Pasi. ”Riihivalkaman koulun rehtori kommentoi  keväällä 2014: ’Tehdään tästä perinne!’ Se rohkaisi viemään Donkkista myös muihin kouluihin. Niinpä kouludonkkikset alkoivat Tammelassa myös Portaan, Kirkonkylän ja Myllykylän kouluissa.” 

Kouludonkkiksia järjestetään Tammelassa kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä, niin että joka koulussa pidetään yksi donkkis vuodessa. Lisäksi jokaisen kouludonkkispäivän iltana järjestetään kaikille lapsille avoin Donkkis Big Night -ilta seurakuntatalolla. Siten lapsen on mahdollista käydä useassa donkkis-illassa vuodessa.  

Koulut ovat ilmoittaneet, että tekevät seurakunnan kanssa mielellään yhteistyötä. Hyvät välit koulujen johtajien kanssa ovat ensisijaisen tärkeitä. Susanna kertoo iloisena, että opettajat ovat olleet alusta asti mukana ja toimivat kouludonkkiksessa toimintapisteiden pitäjänä. ”Mutta alku oli rankka ja tosi kova haaste meille, kun alussa ei ollut mitään mallia, miten pidetään kouludonkkis. Koko toimintamalli piti suunnitella, ideoida ja hioa sopivaksi koulumaailmaan ja aikatauluihin.”  

Tarkkaa suunnittelua

 Pasi kertookin, että tärkeintä kouludonkkiksissa on huomioida tavallisiin Donkkis Big Night -iltoihin verrattuna erityisen tarkasti suunniteltu aikataulutus. Käytännössä aikaa on puolitoista tuntia, Raamattuopetus osuus voi kestää enintään 15–20 minuuttia.  

Myös ryhmäjaot tarvitsee tehdä tosi tarkkaan. Susanna ja Pasi kertovat koululle etukäteen oppilasmäärään suhteuttun toiveen, pidetäänkö koulupäivän aikana kaksi vai kolme donkkista, ja opettajat sitten miettivät, mitkä luokat tulevat yhtä aikaa kuhunkin kouludonkkiksen hetkeen.  

Tärkeää kouludonkkiksia järjestettäessä on huomioida, että toimintapisteiden ja muiden alkuvalmistelujen tekemiseen on aikaa vain yksi tunti aamulla. Huolellinen etukäteissuunnittelu on hyvin tärkeää.   

Kouludonkkiksen toimintapisteissä lapset eivät normaalin Donkkis Big Night -illan tavoin valitse itse pisteitä, vaan heidät jaetaan pieniin kolmen tai neljän hengen ryhmiin, jotka kiertävät toimintapisteillä. Lapset viettävät pisteellä aina viisi minuuttia ja sitten vaihdetaan uuteen toimintapisteeseen. Toimintapisteitä suunniteltaessa on siis tärkeää, että pisteet ovat melko tasapituisia.  Opettajille on valmisteltu sellaisia toimintapisteitä, joihin opettaja voi niin sanotusti ”hypätä lennosta”. Yksi suosittu ja hyvä esimerkkipiste tästä on kaninloikka. Siinä lapsi hyppii minuutin aikana maassa olevan kepin puolelta toiselle niin nopeasti kuin pystyy.  

Kouludonkkiksista tiedotettaessa on erityisen tärkeää kertoa avoimesti tilanteen sisällöstä. Esimerkiksi, että kouludonkkis sisältää raamattuopetuksen, hengellisiä lauluja ja mukavia toimintapisteitä karkkiarvontoineen. 

Yhteistyö on otettu vastaan ilolla

Parasta on se, että lapset osallistuvat innokkaasti. Opettajat ovat kiittäneet hyvin järjestetystä ja opetuksellisesti monipuolisesta toiminnasta. Susanna vielä kiteyttää: ”Lapset tulevat innoissaan ja lähtevät innoissaan!” 

Pasi kertoo, että Tammelan seurakunnan näky on vahvistaa koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä kouludonkkiksien kautta. 

Susanna toivoo, että kouludonkkiksien kautta lapsille tulisi kokonaiskuva Raamatusta ja siitä, kuka Jeesus on, ja että he oppisivat, miten rakas ja arvokas aivan jokainen heistä on Jumalalle. 

Tammelassa kouludonkkiksia järjestää Tammelan seurakunta yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa. Käytännössä kouludonkkiksia ovat tekemässä Tammelan seurakunnan nuorisoyönohjaajat sekä yksi tai kaksi seurakunnan työntekijää, kuten pastori sekä Susanna ja muutamia seurakunnan Ja Kansanlähetyksen vapaaehtoisia. Useat vapaaehtoiset ovat eläkeläisiä, tai sitten he ovat vanhempia nuoria, joilla on mahdollisuus tulla arkipäivänä mukaan. Lisäksi koulujen opettajat ovat toimintapisteillä ja viitos- ja kuutosluokkalaisia on pitämässä kasvomaalauspistettä. Yhteensä vastuunkantajia on  kouludonkkisryhmää kohden seitsemän tai kahdeksan. 

Susanna ideoi, että jos ei ole mahdollista pitää kouludonkkista koulupäivän aikana, niin sellaisen voi pitää myös koulupäivän jälkeen  iltapäiväkerhon tai harrastuksen tapaan, mutta kannattaa varata ajoissa koulujen liikuntasalit. Tällaisessa iltapäivädonkkiksessa kannattaa myös olla välipala tai nyyttärit.   

Mukavia muistoja

”Kouludonkkiksessa on todella monta kertaa käynyt niin, että juuri se koululainen, joka on tullut sinne vastahakoisesti, onkin onnistunut arvaamaan juuri oikean määrän karkkiarvonnassa. Voi sitä hymyn ja ilon määrää, kun karkkipurkki on laskettu hänen käteensä”, Susanna kertoo.  ”Mieleen ovat jääneet myös ne tilanteet, kun Raamatun voittaneet lapset ovat tulleet onnellisena sanomaan ja näyttämään, että nyt heillä on ihan oma Raamattu.”  

Pasi kertoo, miten hieno juttu oli, että Myllykylän kouludonkkikselle löytyi kokoontumistila läheisestä nuorisotalo Manttaalin liikuntasalista. Niin sitten keväällä 2016 voitiin startata myös Myllykylän koulun omat kouludonkkikset.  

”Kaikkein suurin palkinto on, kun näkee lasten kasvoilla luottavaisen hymyn, joka kertoo: olen arvokas ja Jumalalle rakas. Jotain valtavaa on myös hyppiä yhdessä lasten kanssa Jippii-laulussa, jossa lapset ovat ihan täysillä mukana hymy korvissa”,  Susanna toteaa,

Susanna  auttaa mielellään muitakin käynnistysprosessissa, jos joku haluaa aloittaa kouludonkkiksia omalla paikkakunnallaan. Hän pyytää myös rukousta tämän työn sekä lasten ja mukana olevien aikuisten puolesta. ”Ennen kuin tällainen yksi kouludonkkispäivä on saatu onnellisesti päätökseen, on siinä monta suunnittelu- ja toteutusvaihetta, joissa tarvitaan viisautta ja voimia.

Hyvää Joulua!

Tällä Donkin joulukortilla Iida Hovi, SEKL:n juniorityönvastaava, haluaa toivottaa oikein hyvää joulua kaikille!

Haastattelija: Iida Hovi 

Kansanlähetyksen juniorityön sivusto: www.donkki.net.

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut

Löysin sen, mitä olin koko elämäni etsinyt

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut kristinuskon tradition kyllästämässä kulttuurissa, olen ikään kuin löytänyt kristinuskon myöhemmin uudestaan.

Kotijoukkoni, isä, äiti ja nuorempi sisko, kuuluu kyllä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsena sain koulussa uskonnon opetusta, kävin pyhäkouluakin sekä myöhemmin rippikoulun. Kuitenkin lapsuudessani ja nuoruudessani Raamatun tutkiminen ja rukouselämä jäivät melko lailla paitsioon. Niinpä koin silloin kun opiskelin lukiossa, ettei kristinuskolla ollut minulle mitään annettavaa. Pystytin maailmankatsomukselliset pilarini hyvin yksinkertaisella tavalla ateistisille ja darwinistisille näkemyksille.

Maailma ilman Jumalaa oli silloin tietyssä mielessä vapauttavaa, Pitemmän päälle hengetön maailmankaikkeus, johon olen syntynyt täysin sattumalta, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin sukuni geeniperimän eteenpäin saattaminen, tuntui kuitenkin vieraalta. Sisimmässäni uskoin, että elämälläni on tarkoitus, vaikka järkeilyni antama vastaus oli toisenlainen.

Arvelen, että näkemykseeni vaikutti myös ihmispelkoni, mihin oli syynä koulukiusaaminen yläasteella. Ikävät kokemukset heijastuivat ihmissuhteisiin. Uskoin, että minussa oli jotakin epämiellyttävää ja outoa. Toisiin ihmisiin oli vaikea luottaa, mutta en ollut itsekään maailman helpoin ihminen toisille.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui opiskeluaikana

Lukion jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Pohjois-Karjalan prikaatissa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Outokummun ammattiopistoon audiovisuaalisen viestinnän linjalle vuonna 2005. Muistelen aikoja Outokummussa kiitollisena. Silloin koin, että sain olla tasavertaisena ikäisteni joukossa.

Vaikka huomasin, että minusta välitettiin, en voinut täysin luottaa riittäväni muille omana itsenäni.  Siksi huomasin parantelevani helposti totuutta itsestäni ja elämästäni. Valehtelu vääristi kuvaa minusta sekä itselleni että muille. Kuitenkin solmin Outokummussa ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Opiskeluaikainen elämä Outokummussa ja opiskelun jälkeinen elämä Joensuussa oli toisaalta hauskaa, mutta myös hyvin irrallista ja levotonta. Se näyttäytyi mielihyvähakuisuutena muun muassa erinäisten päihdyttävien aineiden käytön ja viihteen avulla.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui noina aikoina. Torjuin ne asiat, joita mielestäni kirkko, kristinusko ja kristityt edustivat. Tosin tunsin yhden avoimesti uskossa elävän kristityn. Ja hän oli erittäin mukava mies. Joka tapauksessa erosin kirkosta asuessani Joensuussa. Muistan, että se oli äidilleni šokki. Jälkikäteen olen miettinyt, että hän on varmaan sen jälkeen rukoillut puolestani entistä enemmän.

Mielenkiinto uskontoja ja tuonpuoleisuutta kohtaan heräsi Balkanilla

Vuonna 2009 muutin vuodeksi vapaaehtoistöihin Kroatiaan Splitin kaupunkiin. Töihin kuului puhtaiden neulojen, ruiskujen ja kondomien jakaminen suonensisäisiä huumausaineita käyttäville ihmisille sekä suomen kielen kurssin järjestäminen paikallisille nuorille. Vapaaehtoistöiden lisäksi pääsin matkailemaan toisten vapaaehtoisten kanssa ympäri entistä Jugoslaviaa.

Tuli osoittautumaan suureksi siunaukseksi, että kielteiset mielikuvani Jumalasta, Raamatusta ja kristityistä alkoivat siellä tulla tiensä päähän. Rikkaan kulttuuriperimän, kauniiden kaupunkien, moninaisen luonnon ja ystävällisten ihmisten lisäksi Balkanin maissa ei voi jäädä paitsioon uskonnosta. Kristinusko ja islam näkyvät voimakkaammin katukuvassa kuin vaikkapa maallistuneessa Pohjolassa.

Kroatian katukuvassa näkyy roomalaiskatolisuus ja Serbian katukuvassa kreikkalaiskatolisuus. Kroatian ja Serbian välissä sijaitsee Bosnia-Hertsegovina, missä näiden suurten kirkkojen lisäksi paikkansa on ottanut islam. Maallistunut kristillisyys on silti varmaan yhtä tyypillistä kuin Suomessakin. Myöskään reformoituja kirkkoja ei juuri Balkanilla näkynyt. Lisäksi Kroatiassa roomalaiskatolisuuteen ja Serbiassa kreikkalaiskatolisuuteen liittyy jonkin verran nationalistista latausta, jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Tutustuin uudelleen kristilliseen kulttuuriin ja minua alkoivat kiehtoa kristinusko ja uskonnot ylipäätään. Jumala ja usko eivät ole myöskään kierrettäviä keskustelun aiheita niillä leveysasteilla. Tapasin niin Splitissä kuin muissakin Balkanin alueilla ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen usko.

Minua kiehtoi, että vielä 2000-luvulla ihminen voi uskoa tuonpuoleiseen. Aiemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain eläviä dinosauruksia menneiltä pimeiltä ajoilta. Kroatiassa en kääntynyt rukouksessa Kristuksen puoleen, mutta latasin tuolloin tietokoneelleni englanninkielisen Raamatun ja aloin pitää ranteessani Belgradista ostamaani brojanicaa, rukoushelminauhaa.

Palasin mielenkiintoisen vuoden jälkeen koti-Suomeen uusin ajatuksin. Tuonpuoleisuus kiehtoi yhä enemmän. Muistan, että erään kerran ollessani saunassa rukoilin varmasti ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan. Rukouksessa toivoin, että Jumala olisi olemassa, jotta elämälläni olisi merkitys ja arvo.

Ostin myös kirpputorilta Raamatun, mutta en kovin syvästi alkanut tutkia pyhää Sanaa. Olin tuolloin loppujen lopuksi kiinnostunut enemmän itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Raamattu oli minulle uskonnollinen kirja muiden joukossa ja Jeesus oli jonkinlainen valaistunut guru. Ahmin väärien opettajien kirjoja ja kuvittelin löytäväni niiden avulla lopullisen totuuden.

Jeesus on enemmän kuin itämainen guru

Palattuani Suomeen asuin aluksi Ilomantsissa, mutta muutin melko pian Tampereelle, missä asui useita tuttujani. Ryhdyin työskentelemään puhelinmyyjänä. Omalla ajallani tutkin itämaisia oppeja ja kävin yhden meditaatiokurssinkin.

Taivaallisen Isän armosta tapasin Tampereella ystäväni kautta uskossa elävän naisen, josta tuli minunkin ystäväni. Hänen kanssaan kävin keskusteluja olevaisuuden perimmäisestä luonteesta. Kiitän, että hän jaksoi antaa kysymyksiini aina rehellisen raamatullisen vastauksen. Varmasti vaikein asia itselleni oli hyväksyä käsitys synnistä. Pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä, vaikka jokaisella meillä on heikot puolemme.

Uskoin myös, että Raamattu on kirjana vertauskuvallinen ja että kaikki uskonnot kertovat samasta universaalista totuudesta eli siitä, että kaikki on yhtä. Käytännössä siis uskoin, että ihminen on jumala. Ajattelin asiaan enempää perehtymättä, että Jeesus valaistuneena guruna opetti uskomaani näkemystä.

Väitteeni hämmensi kristittyä ystävääni. Hän kertoi, että Raamatussa on myös vertauskuvallista tekstiä, mutta näitä vertauskuvia tulee tulkita Raamatun valossa. Raamatun tapahtumat ovat tapahtuneet myös oikeasti. Jeesus ei myöskään voinut olla mikään itämäinen guru, koska tätä väitettä Raamattu ei tue.

Totta kai tiesin, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta: neitseestä syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, mutta itsepetoksellisesti osasin sivuuttaa nämä hyvin oleelliset asiat. Kuitenkin erään illan jälkeen, kun olin jälleen keskustellut kristityn ystäväni kanssa, mietin kotonani, että minun täytyy ottaa Jeesus todesta. En minä mitään menetä, jos rukoilen Jeesusta. Jos hän on totta, niin sitten se selviää.

Niinpä laskeuduin polvilleni lattialle ja rukoilin: ”Jos sinä, Jeesus, olet olemassa, tule minun elämääni.” Heti sanottuani rukoukseni koin, kuinka jonkinlainen voima ja valo laskeutuivat päälleni. Sisimmässäni oli heti rauha. Se oli hyvin erilainen rauha kuin olin ennen kokenut. Koin, että nyt kaikki oli nyt kohdallaan. Olin löytänyt sen, mitä olin koko elämäni etsinyt. Ymmärsin, että Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeeni. Menin nukkumaan ja ajattelin, että nyt on tapahtunut jotain hyvin merkittävää.

Elämää ja johdatusta uudessa uskossa

Ensimmäiset viikot uskossa olivat hurmoksellisia. Ajattelin, että tätäkö uskovat kokevat koko ajan. Kaikki näytti kauniilta ja tuntui todella hyvältä. Liityin takaisin kirkkoon ja kerroin asiasta myös uskossa elävälle ystävälleni, ja hän oli erittäin iloinen puolestani. Hän hämmästeli ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että minä vielä tulen jonain päivänä uskoon.

Kerroin Jeesuksesta myös  joillekin ystävilleni, jotka eivät olleet uskossa. Tämä aiheutti heissä hilpeyttä. Ymmärsin tuolloin, että elämää Kristuksessa ei voi ymmärtää, ellei itse elä Kristuksessa. Luonnollinen ihminen voi kristinuskosta löytää kyllä hyviä ajatuksia ja varteenotettavaa etiikkaa, mutta elävän pyhän Jumalan tunteminen voi olla todellista vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Viikkojen kuluessa ekstaattiset tunteet alkoivat hieman laimentua. Aloinkin miettiä, mitä minä tein väärin. Aloin tutkia Raamattua, mutta hyvin monet asiat tuntuivat edelleen vaikeilta ymmärtää.

Aluksi minulta puuttui myös seurakuntayhteys. Kävin sunnuntaisin ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta en tuntenut kuin yhden kristityn. Jossain vaiheessa aloin käydä Tampereen metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja miesten raamattupiirissä. Metodistiseurakunnassa oli hyvä kasvaa uskossa ja tutustua uskonsisariini ja -veljiini.

Haaveenani oli ollut pitkään työskennellä hoitoalalla. Tampereella tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Lopulta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Uskon, että muutto Kajaanin oli ollut Jumalan suunnitelmassa. Kajaanissa olen saanut kasvaa levollisessa ympäristössä uskossa ja perehtyä syvemmin Raamattuun. Kansanlähetyksen kautta olen myös saanut uusia ystäviä.

Olen vajavainen, mutta Jumalalle arvokas ja tärkeä

Olen joutunut vuosien aikana toteamaan, että en olekaan niin hyvä ihminen kuin luulin. Olen elämäni aikana aiheuttanut paljon vahinkoa lähimmäisiäni kohtaan. Enkä voi syyttää omista synneistäni muita ihmisiä ja olosuhteita. Olen joutunut pyytämään anteeksi syntejäni monia kertoja. Ja uskon, että olen saanut syntini anteeksi.

Olen oppinut myös itse sydämessäni antamaan muille ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut loppujen lopuksi vapauttavaa. En enää kanna kaunaa ketään kohtaan. Jumalan kanssa olen saanut parannella myös kipupisteitäni. Saan uskoa, että vaikka mieleni ja tunteeni välillä väittävät vastaan, olen Jumalalle arvokas ja tärkeä.

Tiedän, että olen loppuun asti vajavainen ihminen. En koskaan kestä omassa viisaudessani ja teoissani Jumalan pyhyyden edessä. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska voin uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut velkani Golgatan ristillä.

En löytänyt lopullista totuutta järkeilemällä tai etsimällä sitä sisimmästäni. En voi tukeutua inhimillisiin kykyihini, vaan sen sijaan voin luottaa, että Jumalan sana on totta ja muuttumaton.

Välillä Jumalan rakkaus ristillä ja iankaikkinen elämä kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Jumalalle jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Ehtoollisella julistetaan: ”sinun puolestasi annettu”, ”sinun puolestasi vuodatettu”.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään ylevä idea, jonka voimme muokata toiveidemme mukaiseksi. Hän on persoonallinen ja muuttumaton. Hän tuntee henkilökohtaisesti sinut ja minutkin, ja hän rakastaa meitä niin paljon, että emme sitä voi edes ymmärtää. Ja Jumala on aivan lähellä, rukouksen päässä.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siunaten,

Teemu Räty
Kainuun Ev.lut. Kansanlähetys

 

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin

Jeesus nosti pohjalta

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin vankilassa”, tuupovaaralainen Hannu Soikkeli aloittaa tarinansa.

Kevättalvella 1978 asiat kärjistyivät. Takana oli kolmen kuukauden ryyppyputki. Tuntui, että elämältä ei ollut pohja pois, vaan oli menty pohjan läpi. Haulikkoon tarttuminen houkutti.

Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat, ja eräänä maaliskuisena sunnuntaina 27-vuotias Soikkeli suostuteltiin mukaan seuroihin Kiihtelysvaaraan. Autossa hän ojensi kuljettajalle pullon: ”Tämä ei taida sopia matkaan mukaan.” Viinat kaadettiin hankeen levähdyspaikalla. Perillä hengelliset asiat alkoivat puhutella, ja eräällä tupakkatauolla silloinen tupakkamies kääntyi Jeesuksen puoleen. ”Jos olet olemassa, auta. En jaksa enää.”

Jeesus kuuli. Rasavilli sopi riitansa ja sai velkansa maksettua. Samana syksynä mahdollistui lähtö raamattukurssille Ryttylään silloiselle Lähetyskoululle. Kurssilla hän tapasi vaimonsa Päivin. Nyt elämää ilostuttavat viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Mies jätti rukouksessa myös vanhempansa Jeesukselle vedoten Raamatun sanoihin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” He saivatkin pian tulla uskoon.

”Minulla on ollut todella ihana elämä Jeesuksen seurassa. Olen kokenut monenlaista Jumalan johdatusta. Vaikeuksiakin on matkalla, mutta on riemullista nähdä, että niiden keskellä Jumala on läsnä ja auttaa”, Soikkeli hymyilee.

Raamatun lupaus ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” on toteutunut kirjaimellisesti: Soikkeli on varjeltu elävänä muun muassa kuudesta kolarista ja kuuden metrin pudotuksesta telinelavalta.

Eläkkeellä oleva Soikkeli on auttanut päihdeongelmaisia vapaaehtoistyön kautta. 1980-luvulla hän kuljetti Raamattuja Itä-Eurooppaan. Kotipihan Runoriihessä järjestetään esimerkiksi jumalanpalveluksia ja seuroja.

”Toivottomankin tapauksen Jumala voi pelastaa ja nostaa uuteen elämään”, Hannu Soikkeli iloitsee.

Teksti: Tanja Heiskanen
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys

Kuva: Hannu Soikkelin albumi

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin

Täysin hyväksytty

Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin päivittäin keväällä järjestettäviin tanssin SM-kilpailuihin. Olin aina iloinen ja hymyileväinen, eikä mikään ollut huonosti. Ainakaan en näyttänyt sitä muille.

Sisälläni tunsin kuitenkin jatkuvaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Tein kaikkeni sen eteen, että olisin paras koulussa ja harrastuksissa, jotta saisin ihmisten hyväksynnän.

Kukaan ei jaksa yksin kovin pitkään. Joululomalle päästyäni rojahdin sängyn pohjalle, enkä ollut ollenkaan tajunnut, kuinka pahasti olin uuvuttanut itseni.

Monena iltana itkin itseni uneen ja aamuisin tuntui, että en vain jaksa nousta sängystä ylös. Elämäniloni katosi kokonaan, ja mielessäni alkoi pyöriä ajatuksia kuolemasta. ”Jospa sitten tää tuska helpottais”, ajattelin. Mieleeni heräsi kuitenkin myös kysymys: ”Onkohan olemassa hyvä Jumala?”

Olin joskus lapsena rukoillut iltaisin, mutta  sen jälkeen en ollut rukoillut enää vuosiin. Muistan vieläkin, kun menin huoneeseeni ja rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, tuu mun elämään.” Itkin, mutta tällä kertaa valtavasta helpotuksesta. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta rauhaa. Sydämeni valtasi varmuus siitä, että asiat tulevat kääntymään hyväksi.

Ja niin ne kääntyivätkin.

Jumala johdatti ympärilleni uskovia ystäviä rohkaisemaan ja tukemaan minua. Kevään aikana masennus helpotti, ja pikkuhiljaa elämäniloni alkoi palata. Riparilla uskoni vahvistui, ja halusin lähteä seuraamaan Jeesusta.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, voisin sanoa, että Jeesus on minulle koko elämä. Haluan oppia tuntemaan häntä joka päivä paremmin ja toivon, että voisin elämälläni ja lahjoillani kirkastaa hänen nimeään. En tiedä mitään parempaa, kuin että saan olla Jumalan lapsi, armahdettu synneistäni, Jeesuksen oma ja matkalla pelastukseen. Tälle matkalle on mahtunut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina jälkeenpäin olen huomannut, miten Jumala on ollut lähelläni joka hetki.

Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta myös sen, että riitän juuri tällaisena kuin olen. Jeesus ei tullut maailmaan täydellisiä ja hyviä ihmisiä varten, vaan hän tuli lähelle heikkoja, epäonnistuneita ja syntisiä. Jumala ei odota minulta yhtäkään hienoa suoritusta, vaan hän katsoo minuun ja sanoo: ”Olet rakas lapseni ja täysin hyväksytty.” Tänään voin siis katsoa peiliin, hymyillä ja todeta: minä riitän.

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5:7

”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” Psalmi 91:2

Heini Torvinen, Tampere
Hämeen Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön: