Avainsana-arkisto: evankelistojen yhteyspäivät

Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla.

”Anna sade, Jumala!” – Terveisiä evankelistojen yhteyspäiviltä

Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla. Uskoin, että Jumalalla olisi minulle annettavaa.

Heti alusta alkaen oli selvää, että tähän paikkaan oli hyvä tulla sellaisena kuin olen. Osallistujat saapuivat pikku hiljaa, ja jokainen löysi oman paikkansa seurakuntasalista. Evankelistoja oli monenlaisia, eri-ikäisiä ja erinäköisiä. Yhteistä kaikille oli se, että heidän sydämensä sykkii evankeliumin kertomisesta niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Sain rakentua yhteisestä uskosta ja sanomasta!

Jo ennen päivien alkua oli kaikille avoin rukous- ja ylistysilta. Siinä musiikista vastasivat muun muassa Mikko Mertanen & Co., Nina Åström, Jim Hakola ja Jippu. Viereeni istahti nainen, joka oli tullut päiville Sotkamosta asti. Keskustelimme lyhyesti, ja juttu jatkui, kun saimme oikein luvan kanssa rukoilla toistemme puolesta. Iloksemme totesimme, että meillä rukous ja keskustelu sujuivat hyvin, ja päätimme istua vierekkäin seuraavinakin päivinä.

Taukojen aikana tapasin ystäviäni läheltä ja kauempaakin. Oli hauskaa tavata myös monia työtovereitani Lähetyskeskuksesta Ryttylästä ja Kansanlähetyspiireistä ympäri Suomea. Yhteisöllisyys ja yhteys yli seurakuntarajojen oli ihan mahtavaa. Iloinen puheensorina täytti eteistilan sekä alakerran ruokasalin kahvin ja ruokailujen aikana. Olimme saaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja keskusteltavaa ja ajatusten jakamista riitti.

Evankeliointi alkaa rukouksesta

Tiistaina ohjelma alkoi ylistyksellä ja rukouksella. Saimme kohottaa mielemme, ajatuksemme ja henkemme heti aamusta Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä hänellä oli sanottavana. Upea houseband Johanna Boedeckerin johdolla aloitti tilaisuuden kauniilla lauluillaan ja saimme laulaa mukana.

Antero Laukkanen alusti aiheesta ”Rukouksesta se alkaa” kertoen rukouksen merkityksestä omassa elämässään. Hän siteerasi Kalevi Lehtistä sanoen: ”Hienoa tulla kalamiesten vuosikokoukseen!” Laukkanen jakoi seuraavat neljä slogania, jotka ovat syntyneet hänen ollessaan polvillaan rukouksessa Jumalan edessä:

1. Jumalan tahdossa ihminen on parhaimmillaan (rukous johtaa siihen).
2. Jumalan läheisyydessä ihminen kukoistaa.
3. Rukous herättää Jumalan liikkeelle
4. Kuuliaisuus Jumalan sanalle vapauttaa Jumalan voiman.

Laukkasen opetus jatkui sujuvasti keskittyen kertomukseen Abrahamista ja hänen kutsuunsa seurata Jumalaa. Aina välillä Laukkanen keskeytti osuvilla ja humoristisilla sutkauksilla, kuten ”Jos tuli hiipuu, niin tietää, missä tikut”, tai ”Jos Jumala tuntuu etäiseltä, arvaa, kumpi liikkuu?” Lopuksi Laukkanen tiivisti ajatuksensa rukouksesta: ”Rukous on sydämen läpinäkyvää murtuneisuutta, jopa puolittaisia lauseita, aitoa, ja rehellistä puhetta Jumalalle.”

Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä kutsumuksessa

Iltapäivän kanavista valitsin Kutsumus-kanavan, jota johti Ilkka Puhakka. Hän opetti vauhdikkaaseen tyylinsä kysymällä seuraavia kysymyksiä: ”Voisiko kutsumus olla minulla?”, ”Miten se elää ja kasvaa?” Puhakka opetti keskustellen osallistujien kanssa ja kysyen heidän mielipiteitään kutsumuksesta ja siitä, mistä sen tietää, että on kutsumus. Hän tiivisti ajatuksensa muun muassa näin: ”Kutsumus on sekä makea että hapan!” ja ”Kutsumuksessa on kysymys rakkaudesta”.

Petri Välimäki jatkoi aiheesta keskustellen ja opettaen siitä, miten kutsumuksen kanssa elää ja kasvaa. Hän kertoi oman uskoontulotarinansa. Hyvä ystävä oli kertonut hänelle ja hänen vaimolleen Jeesuksesta ensimmäisen kerran, kun he olivat kohdanneet äärimmäisen suuren surun oman lapsen menehdyttyä. Välimäen mukaan olemme kaikki haavoittuneita saviastioita. Evankelistapäiviä kutsutaankin itse asiassa Kalevi Lehtisen tapaan haavoittuneiden saviastioiden sidontapaikaksi.

Mika Tuovinen opetti aiheesta Miten elää kutsumuksensa kanssa ja tulla toimeen muuttuvassa maailmassa. Hän puhui muun muassa Martti Lutherin kolmesta sanasta, jotka tekevät evankelistan: oratio  (kutsumus säilyy, kun rukoilemme), meditatio (Jumalan sanan lukeminen ja miettiminen) ja tentatio (Jumala vie evankelistan tiukkoihin paikkoihin, eli Jumala koettelee omansa). Tuovinen kehotti meitä täyttymään Pyhällä Hengellä ja lukemaan Efesolaiskirjeen 5. lukua ja Kolossalaiskirjeen 3. lukua sekä vertaamaan niitä keskenään.

Hän myös kehotti pitämään huolta siitä, että oppimme on kunnossa, eli lukemaan Raamattua säännöllisesti ja miettimään, kuka on minun kutsumukseni! Tärkeää on myös pitää huolta, että sanomamme on Jeesus Kristus. Emme siis saa puhua mistä tahansa, vaan evankelioinnissa on kyse siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Pelastus ja sovitus kuuluvat saumattomasti yhteen, ja kaiken on saanut aikaan Jumala itse! Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja Jumalan työtovereita, kun kehotamme muita vastaanottamaan Jeesuksen. Kutsun esittämisen esteenä ei ole oma heikkoutemme, koska Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä. Lopuksi pohdittiin kutsumuksen hintaa.

Jumala virvoittaa ja antaa voimaa evankelistalle

Illalla oli mahdollisuus valita kahdesta eri iltatilaisuudesta ja valitsin Evankelistaklinikan, koska olin lupautunut  siihen rukouspalvelijaksi. Tilaisuus alkoi ihanalla musiikilla, jota esitti Kristiina Tanhua-Laiho. Hän kertoi, kuinka Jumala antaa hänelle lauluja suoraan Raamatun sanoihin. Kristiina lauloi kaksi kaunista laulua, ja hänen äänensä helisi kuin tunturipuro, se oli niin kaunis ja kuulas.

Seppo Juntunen ja Leena Lehtinen opettivat rukouksesta. Juntunen kertoi muun muassa siitä, kuinka sotilaspappi huolehtii haavoittuneista ja heikoista rintamalla. Evankelistan työssä ja tehtävässä tulee haavoja, ja työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää. Hänellä on suuri huoli evankelistoista, jotka ovat väsyneitä ja haavoittuneita eivätkä tiedä, miten jaksaa eteenpäin. Kukaan meistä ei selviä ilman haavoja tai vammoja. Juntunen opetti kahden raamatunkohdan avulla (2. Kor. 2:14–15 ja Room. 8:35–37) rukouksen merkityksestä ja siitä, kuinka on tärkeää rukoilla tulta Jumalalta: tuli polttaa pois kuonan ja puhdistaa sisimmän. Sielunvihollinen tuntee haavamme ja iskee sinne, mihin eniten koskee. Lopuksi Seppo Juntunen johdatti kaikki synnintunnustukseen ja -päästöön, ja vasta tämän jälkeen alkoi rukouspalvelu.

Muiden rukouspalvelijoiden mukana siirryin minäkin alttarin eteen, kasvot yleisöön päin. Osallistujille annettiin ohjeet tulla alttarille rukouspalvelijoiden luokse pyytämään rukousta puolestaan. Oli upeaa olla palvelemassa Herran omia, ja Jumalan Pyhän Hengen läsnäolo oli voimakas. Tiesin, että itse Jeesus oli rukouksessa mukana kolmantena osapuolena, vaikkakin näkymättömänä. Sydämeni täyttyi rauhalla ja ilolla rukoillessani toisten puolesta.

Jumalan valtakunnan lähettiläänä palvellen, tehden ja julistaen

Seuraavana päivänä ohjelma alkoi jälleen rukouksella ja ylistyksellä. Musiikissa palvelivat Jukka Leppilampi ja Jippu, joiden musiikki ja todistukset olivat aitoja ja kohtikäyviä. Erityisesti Jipun sanat koskettivat kaikessa aitoudessaan ja suorasukaisuudessaan.

Jukka Jämsén opetti aiheesta Jumalan valtakunnan lähettiläänä. Hän kertoi missioviikosta Nyegunogessa Tansaniassa ja siellä kohtaamistaan ihmisistä ja yllättävistäkin tilanteista, joissa sai olla mukana palvelemassa. Jämsén opetti lukuisin raamatunkohdin siitä, kuinka voimme pitää esillä evankeliumin sanaa sekä sanoin että käytännön palvelustehtävin. Häntä oli Tansaniassa ollessaan muun muassa pyydetty ajamaan pois riivaajahenkiä paikallisista ihmisistä. Hyvin käytännön esimerkein ja raamatunkohtien valossa Jämsén valotti, kuinka voimme palvella ihmisiä myös tällä osa-alueella. Jeesus teki hyvää, paransi sairaita ja vapautti ihmisiä heidän kahleistaan, sekä fyysisistä että henkisistä.

Jukka Jämsén kertoi esimerkkejä ruotsalaisesta papista, joka palvelee kohtaamiaan haavoittuneita ja pelon vallassa olevia ihmisiä julistaen heille Jumalan sanaa ja vapauttaen heitä riivaajahenkien vallasta. Raamatunkohtien avulla Jämsén rohkaisi meitä tekemään oman osuutemme Raamatun antaman esimerkin mukaisesti (Ap. t. 2: 42–47) ja julistamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle (Apt. 1:3–5).

Ohjeeksi Jämsén antoi Jeesuksen sanat: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:7–8, 10:16). ”Ja meidän pitäisi sanoa niille susille, että haluatteko tulla lampaiksi. Muista, että susi ei pelkää lampaan kovaakaan ääntä, vaan läsnäolevaa paimenta”, Jämsén opasti.

Lopuksi hän opetti Isä meidän -rukouksesta, ja rukoilimme vierustoverimme puolesta Isä meidän -rukouksen sanoin. Tilaisuus oli todella innostava, rohkaiseva, armokeskeinen ja erityisesti rukouspalvelijan näkökulmasta katsottuna käytännön työkaluja antava.

Lähetyskenttämme on kotiovemme ulkopuolella

Iltapäivän kanavista valitsin Evankelista alakulttuurien keskellä -kanavan, jossa toimivat opettajina Johanna Sandberg ja Ilkka Rytilahti. He keskustelivat esimerkiksi siitä, että lähetyskenttä avautuu siitä, kun avaat kotisi ulko-oven. Yhdessä pohdimme ja keskustelimme, millainen tämä lähetyskenttä on. Apostoli Paavali sanoi tuntevansa hänet, johon hän uskoo. Voidakseen olla ”kaikkea kaikille” ja ”voittaa edes muutamia” hänen oli myös tunnettava se maailma, jossa julisti evankeliumia Jeesuksesta. Meillä on sama haaste. Miten toimia maallistuvassa kulttuurissa ja kohdata ihmiset sen keskellä? Entä minkälaiset seurakunnat kasvavat tänään, ja miksi?

Johanna Sandberg ammensi vuodestaan Gateway-seurakunnassa Austinissa Teksasissa alustaessaan kulttuurin, vastavuoroisen kohtaamisen ja armollisen hyväksynnän merkityksestä. Hän puhui muun muassa siitä, että väittelyn voi voittaa mutta menettää samalla sydämen. Jeesus ei keskittynyt olemaan oikeassa vaan kohtasi ihmiset sillä tasolla, millä he olivat.

Kanavan sisältö oli todella hyvä, rohkaiseva, ajatuksia herättävä sekä käytännön työkaluja antava. Saimme esittää kysymyksiä ja pohtia yhdessä, miten tästä eteenpäin ja kuinka hyödyntää saamaamme tietoa omissa työ- ja vastuutehtävissämme.

Positiivisena evankelistapäivistä nousevat mieleen erityisesti kohtaamiset toisten osallistujien kanssa, monipuolinen ja käytännönläheinen opetus Raamatusta, rohkaisu sekä upea musiikki.

Ensi vuoden Evankelistapäivät järjestetään Jyväskylässä, ja aion varata nämä päivät kalenteristani jo etukäteen. Mielessäni jäi kaikumaan ja sydämestäni kohoamaan rukouksena Nina Åströmin laulama laulu Hilja Aaltosen runoon: ”Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.” Yhdytkö sinäkin tähän rukoukseen rakkaan kotimaamme ja kansamme puolesta?

Hanna-Mari Vuorinen
Lähettäjäyhteyksien koordinaattori

Anna sade, Jumala
Sanat: Hilja Aaltonen

”Kuljen täällä, kysellen, katson hiljaa, vaieten. Taivaan rantaan tähyillen, missä viipyy sateet sen.

Miksi taivas pidättää, poutapilvet nyt vain nään, kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais.

Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.

Katson ylle vainion, tähkäpäät jo kypsät on. Korjuumiehet puuttuvat, lapset Herran uupuvat. Johda jälleen ristin luo, missä virtaa lähde tuo, joka janon sammuttaa, lapset Herran uudistaa.

Tahdon nähdä voiman sen, joka muuttaa ihmisen, veren voiman valtavan, murtuu kahleet maailman. Herra, tässä polvistun, en voi muuta, antaudun. Niihin käsiin tässä jään, jossa arven jäljet nään.”

Onko Suomen evankelioiminen sinunkin sydämelläsi? Lahjoita Suomi sydämellä -keräykseen Kansanlähetyksen kotimaantyölle tästä linkistä.

Vierailin tapani mukaan Evankelistojen yhteyspäivillä. Tänä kesänä päiviä vietettiin 15.–16.8.2017 Lahdessa Helluntaikirkossa. Ensi vuonna päivät ovat Jyväskylässä. Pakkasin tuttuun tapaan

Jukka Jämsén Ilkka Rytilahden ja Iida Hovi n siunaavassa otteessa

Yhteisen tehtävän äärellä

Vierailin tapani mukaan Evankelistojen yhteyspäivillä. Tänä kesänä päiviä vietettiin 15.–16.8.2017 Lahdessa Helluntaikirkossa. Ensi vuonna päivät ovat Jyväskylässä.

Pakkasin tuttuun tapaan haastatteluvälineet mukaan, mutta tällä kertaa en haastatteluja paikan päällä tehnyt – ahmin päivien antia voimaksi työhön ja vapaa-aikaan. Yhteen kokoontumisten yksi ulottuvuus on voimauttaminen; yhdessä Sanan ja rukouksen äärellä voimaannumme.

Jukka Leppilampi lauloi ja kertoi omakohtaisesti kutsumukseen vastaamisen hinnasta.

Keskiviikkona, jolloin paikalla olin, lavalle kipusi Jukka Leppilampi. Kysytkö palvelushintaa -laulu johdatti puhuttelevaan spiikkiin. Joku muusikkotoveri oli ollut musertua kaiken sen alle, mitä työtä tehdessä niskaan satoi. Kulkukoirat haukkuivat. Hetkessä kuitenkin vallitsi ymmärrys siitä, että vaikka pakenisi kutsumustaan päästäkseen kaikesta, niskaan sataisi tavalla tai toisella edelleen. Kutsumusta ei voi paeta saaden rauhan. Rauhan saa siinä, että kaikessa rauhattomuudessa Jeesus on meidän kanssamme.

Riikka Miettinen, Iida Hovi ja Laura St Clair kertovat, mitä XEE ja Valo ovat.

Menin kanavaan. XEE oli kirjainyhdistelmä, josta halusin kuulla lisää. Tahdoin tehdä pohjatyötä, että voisin tehdä myöhemmin haastattelun aiheesta Raamattuavain Extra -radio-ohjelmaan. Kanavassa selvisi hyvin, mistä XEE:ssä on kyse. Kurssilla opetellaan niin teoriassa kuin käytännön harjoituksilla evankeliumin kertomista tämän ajan ihmisille.  Jeesus kulki opeuslastensa kanssa opettaen, mutta myös lähettäen heidät toimimaan. Tässä vuorovaikutuksessa opetuslapset saivat kasvaa apostoleiksi, joina me heidät tunnemme.

Valo, ihmiskaupanvastainen työ Suomessa, avautui myös. Ihmiskaupan uhrit ovat usein eristyksissä muusta maailmasta, ja he tarvitsevat vapautusta niin orjuudestaan kuin todellisen rakkauden puutteesta – Jumala rakastaa jokaista ihmistä.

Jippu näyttää, että laulaa voi, vaikkei olisi säestäjää.

Lounastauolla päädyin syömään yhdessä henkilön kanssa, jonka kohtasin vuosi sitten Mikkelissä vietetyillä päivillä. Jatkoimme tutustumista, ja vielä tätä kirjoitusta kirjoittassakin iloitsen siitä, etten päässyt syömään tutumpien seurassa vaan sain jatkaa tutustumista siitä, mihin viime vuonna jäimme. Yhteyspäivillä on tärkeää kohdata vanhoja tuttuja, mutta mitä parhain paikka se on myös luoda ja laajentaa ystäväjoukkoaan. Kuinka muuten uudet tai nuoremmat evankelistasielut voisivat kokea olevansa mukana yhteisessä tehtävässä?

– Veijo Olli

Kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.

Tallenna

Tallenna

Kirkossa ja kristillisissä järjestöissä puhumme paljon maallikkoudesta. Tuloksena on kuitenkin varsin passiivinen kirkkokansa. Tämä kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9) on

Ilon jakajat kokoontuvat Evankelistojen yhteyspäivillä

Kirkossa ja kristillisissä järjestöissä puhumme paljon maallikkoudesta. Tuloksena on kuitenkin varsin passiivinen kirkkokansa. Tämä kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9) on laitettu katsomoon ja sitten ihmetellään, että kristinuskon vaikutus maassamme menee kaakon suuntaan.

Evankelistojen yhteyspäiville  Lahteen kokoontuu 15.–16.8.2017  nuoria ja vanhoja, jotka haluavat tilanteeseen muutosta. Päivät syntyivät 22 vuotta sitten rovasti Kalevi Lehtisen näystä rohkaista evankelistoja. Tapahtuma on kasvanut ja kokoaa nyt satoja, jotka haluavat olla mukana evankeliumin verkostossa suomalaisten tavoittamiseksi. Joukkoon mahtuu vielä!

7 asiaa evankelistan tehtävästä

Evankelistan tehtävässä tarvitaan mielestäni ainakin näitä eväitä:

  1. Tulee tuntea Jeesus, jota esitellään muille. Henkilökohtainen usko on välttämätön lähtökohta.
  2. Tulee luottaa Jumalan sanan voimaan. Alussa Jumala loi sanallaan kaiken tyhjästä. Jumalan sana luo myös kuulijassa henkilökohtaisen uskon. Siksi evankelistan tehtävä on välittää ennen kaikkea evankeliumia ja Jumalan sanoja. Paavali määritteli julistamansa evankeliumin sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1. Kor. 15). Vain Jumalan sanassa on uutta luova voima, joka synnyttää uskon. Evankelista on voimallisten Jumalan sanojen julistaja.
  3. Evankelista tietää, että ihmiset eivät tarvitse elämäntapaopetusta vaan pelastusta. Jokainen on syntiensä tähden luonnostaan Jumalan vihan alla ja matkalla ikuiseen tuskaan.
  4. Usko Jeesukseen pelastaa.
  5. Kalastaja on siellä, missä kala liikuu. Evankelistalla on halu kohdata ihmisiä. Suurimmalla osalla on ihmissuhdeverkostossa niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet yhteyttä Luojaansa. Kannattaa hidastaa ja viettää aikaa heidän kanssaan.
  6. Evankelistan tulee uskaltaa olla aito. Oikea uskonelämä ei vie eroon arkipäiväisyydestä vaan tulee sen keskelle.
  7. Evankelista arvostaa toisten erilaisia kutsumuksia. Kaikilla ei ole samaa kutsumusta, ja evankelistoillakin on omiin lahjoihin, kutsumukseen ja elämäntilanteeseen liittyen oma erityiskutsumuksensa, joka on juuri hänen tehtävänsä. Evankelistat eivät ole yhdestä muotista veistettyjä kuten kaupan ketsuppipullot. Evankelistan tulee arvostaa ja rohkaista toisten kutsumusta ja tehtävää eikä ajatella, että vain hänen tapansa toimia on oikea.

Pääroolissa ei ole evankelista vaan sanoma

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Se ei ole evankelistan innovatiivisuudessa tai fiksuudessa vaan Sanassa. Jumalan Raamatussa ilmoittamat sanat kantavat voimaa itsessään. Silti sanoman välittämiseen on syytä käyttää kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne moni viedään.

Parasta pöytään!

Evankelista tarjoaa ihmisille parasta, mitä kirkossa on tarjolla. Hän keskittyy sanomassaan ja teoissaan lähimmäisten auttamiseen Jumalan yhteyteen. Hän jakaa pelastuksen evankeliumia, julistaa syntejä anteeksi ja johtaa ihmisiä taivaan tielle.

Evankelista kokee tuon suurimpana ja hienoimpana kutsumuksena. Se on parasta, mitä hän on saanut, ja parasta, mitä hän haluaa jakaa eteenpäin.

Evankelista arvostaa kutsumustaan mutta ei aseta itseään toisia ylemmäksi. Kirkossa on erilaisia tehtäviä ja kutsumuksia. Onneksi kaikki eivät ole evankelistoja.

Ja sitten rohkeasti Lahteen!

Evankelistojen yhteyspäiville on kutsuttu kaikki, jotka pohtivat paikkaansa evankeliumin palveluksessa. Ei tarvitse olla kalevilehtinen tai billygraham eikä kuuluisa tai kyvykäs. Naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, luterilaiset ja muut, työntekijät ja maallikot, kaikki ovat tervetulleita pohtimaan, miten yhdessä toimimme evankeliumin verkostossa, jotta maan päällä ilo leviäisi ja taivas täyttyisi.

Evankelistapäivien näyn takana ollut Kalevi Lehtinen sanoi kerran omasta tiestään näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Kirkot ja järjestöt tarvitsevat evankelistoja. Evankelistakin väsyy, masentuu ja kokee yksinäisyyttä. Juuri siksi on syytä tulla Lahteen tapaamaan ja tutustumaan lajitovereihin.

Ilon jakajat, tavataan Lahdessa!


Kirjoittaja  Mika Tuovinen on Kansanlähetyksen lähetysjohtaja, joka on useana vuonna aina osallistunut Evankelistojen yhteyspäiville.