Avainsana-arkisto: evankelista

Kirkossa ja kristillisissä järjestöissä puhumme paljon maallikkoudesta. Tuloksena on kuitenkin varsin passiivinen kirkkokansa. Tämä kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9) on

Ilon jakajat kokoontuvat Evankelistojen yhteyspäivillä

Kirkossa ja kristillisissä järjestöissä puhumme paljon maallikkoudesta. Tuloksena on kuitenkin varsin passiivinen kirkkokansa. Tämä kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9) on laitettu katsomoon ja sitten ihmetellään, että kristinuskon vaikutus maassamme menee kaakon suuntaan.

Evankelistojen yhteyspäiville  Lahteen kokoontuu 15.–16.8.2017  nuoria ja vanhoja, jotka haluavat tilanteeseen muutosta. Päivät syntyivät 22 vuotta sitten rovasti Kalevi Lehtisen näystä rohkaista evankelistoja. Tapahtuma on kasvanut ja kokoaa nyt satoja, jotka haluavat olla mukana evankeliumin verkostossa suomalaisten tavoittamiseksi. Joukkoon mahtuu vielä!

7 asiaa evankelistan tehtävästä

Evankelistan tehtävässä tarvitaan mielestäni ainakin näitä eväitä:

  1. Tulee tuntea Jeesus, jota esitellään muille. Henkilökohtainen usko on välttämätön lähtökohta.
  2. Tulee luottaa Jumalan sanan voimaan. Alussa Jumala loi sanallaan kaiken tyhjästä. Jumalan sana luo myös kuulijassa henkilökohtaisen uskon. Siksi evankelistan tehtävä on välittää ennen kaikkea evankeliumia ja Jumalan sanoja. Paavali määritteli julistamansa evankeliumin sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1. Kor. 15). Vain Jumalan sanassa on uutta luova voima, joka synnyttää uskon. Evankelista on voimallisten Jumalan sanojen julistaja.
  3. Evankelista tietää, että ihmiset eivät tarvitse elämäntapaopetusta vaan pelastusta. Jokainen on syntiensä tähden luonnostaan Jumalan vihan alla ja matkalla ikuiseen tuskaan.
  4. Usko Jeesukseen pelastaa.
  5. Kalastaja on siellä, missä kala liikuu. Evankelistalla on halu kohdata ihmisiä. Suurimmalla osalla on ihmissuhdeverkostossa niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet yhteyttä Luojaansa. Kannattaa hidastaa ja viettää aikaa heidän kanssaan.
  6. Evankelistan tulee uskaltaa olla aito. Oikea uskonelämä ei vie eroon arkipäiväisyydestä vaan tulee sen keskelle.
  7. Evankelista arvostaa toisten erilaisia kutsumuksia. Kaikilla ei ole samaa kutsumusta, ja evankelistoillakin on omiin lahjoihin, kutsumukseen ja elämäntilanteeseen liittyen oma erityiskutsumuksensa, joka on juuri hänen tehtävänsä. Evankelistat eivät ole yhdestä muotista veistettyjä kuten kaupan ketsuppipullot. Evankelistan tulee arvostaa ja rohkaista toisten kutsumusta ja tehtävää eikä ajatella, että vain hänen tapansa toimia on oikea.

Pääroolissa ei ole evankelista vaan sanoma

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Se ei ole evankelistan innovatiivisuudessa tai fiksuudessa vaan Sanassa. Jumalan Raamatussa ilmoittamat sanat kantavat voimaa itsessään. Silti sanoman välittämiseen on syytä käyttää kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne moni viedään.

Parasta pöytään!

Evankelista tarjoaa ihmisille parasta, mitä kirkossa on tarjolla. Hän keskittyy sanomassaan ja teoissaan lähimmäisten auttamiseen Jumalan yhteyteen. Hän jakaa pelastuksen evankeliumia, julistaa syntejä anteeksi ja johtaa ihmisiä taivaan tielle.

Evankelista kokee tuon suurimpana ja hienoimpana kutsumuksena. Se on parasta, mitä hän on saanut, ja parasta, mitä hän haluaa jakaa eteenpäin.

Evankelista arvostaa kutsumustaan mutta ei aseta itseään toisia ylemmäksi. Kirkossa on erilaisia tehtäviä ja kutsumuksia. Onneksi kaikki eivät ole evankelistoja.

Ja sitten rohkeasti Lahteen!

Evankelistojen yhteyspäiville on kutsuttu kaikki, jotka pohtivat paikkaansa evankeliumin palveluksessa. Ei tarvitse olla kalevilehtinen tai billygraham eikä kuuluisa tai kyvykäs. Naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, luterilaiset ja muut, työntekijät ja maallikot, kaikki ovat tervetulleita pohtimaan, miten yhdessä toimimme evankeliumin verkostossa, jotta maan päällä ilo leviäisi ja taivas täyttyisi.

Evankelistapäivien näyn takana ollut Kalevi Lehtinen sanoi kerran omasta tiestään näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Kirkot ja järjestöt tarvitsevat evankelistoja. Evankelistakin väsyy, masentuu ja kokee yksinäisyyttä. Juuri siksi on syytä tulla Lahteen tapaamaan ja tutustumaan lajitovereihin.

Ilon jakajat, tavataan Lahdessa!


Kirjoittaja  Mika Tuovinen on Kansanlähetyksen lähetysjohtaja, joka on useana vuonna aina osallistunut Evankelistojen yhteyspäiville.

Hawasa (Awasa) on Addis Abeban, Baher Darin ja Gonderin ohella yksi Etiopian suurimmista kaupungeista. Se sijaitsee kauniin Hawasa-järven rannalla noin

Taborin seurakunnan esimerkki

Hawasa (Awasa) on Addis Abeban, Baher Darin ja Gonderin ohella yksi Etiopian suurimmista kaupungeista. Se sijaitsee kauniin Hawasa-järven rannalla noin 275 km päässä pääkaupungista Addis Abebasta ja on kauneutensa vuoksi yksi turistien suosimista lomakohteista.

Hawasa-järvi. Kuva: Mirjami Uusitalo

Hawasa-järvessä asuu virtahepoja ja niitä voi katsella turisteille järjestettävillä veneretkillä. Järvi on myös monien lintujen suosiossa. Lintumaailman nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa suurikokoiset Marabu-haikarat, joille etiopialaiset pojat heittelevät pieniä kaloja turisteilta rahaa saadakseen.

Marabu-haikara on yksi Hawasan nähtävyyksistä. Kuva: Mirjami Uusitalo

Hawasan kaupungin keskustan tuntumaan on rakenteilla uusi nähtävyys, nykyaikainen Noan Arkki. Halusin nähdä tämän ihmeen ja eräänä päivänä kaupungissa vieraillessani otin paikallisen mopotaksin, Bajajin, oppaakseni. Kun lähestyimme Noan arkkia, näkyi siitä ensimmäisenä korkealle kohoava torni, jossa on suuri sininen ristin merkki. Saavuttuamme Arkin eteen, kohosi se vaikuttavan suurena eteemme. Noan arkki on Hawasan Tabor-seurakunnan uusi kirkko, johon on tarkoitus mahtua yhtä aikaa jopa 5000 henkilöä.

Tabor-seurakunta kuuluu Etiopian Evankeliseen Mekane Yesus -kirkkoon. Mielestäni tämä rakennusprojekti, joka valmistunee lähivuosina, kuvaa hyvin Mekane Yesus -kirkon valtavaa kasvua. Kun kirkon näkee omin silmin, tajuaa paremmin, kuinka suuria käytännöllisiä seurauksia ja vaikutuksia kirkon kasvulla on ympäristöönsä. Kirkko ei enää ole piilossa, vaan se näkyy ja kuluu kauas. Tabor-seurakunta on hyvä esimerkki luterilaisen kirkon kasvusta Etiopiassa.

Tabor-seurakunta on koko Mekane Yesus -kirkon malliseurakunta. Mistä seurakunnan valtava kasvu oikein johtuu? Päätin ottaa asiasta selvää ja haastattelin Tabor-seurakunnan pitkäaikaista pastoria Dawit Yohannesta.

Dawit on 50-vuotias kolmen lapsen isä. Hän on syntyisin kaakkois-Etiopiasta ja hänen isänsä oli Mekane Yesus -kirkon evankelista. Dawit opiskeli ensin autonasentajaksi. Myöhemmin hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui vuonna 1999 teologian kandidaatiksi Addis Abeban Mekane Yesus -seminaarista.

Tabor-seurakunnan pastori Dawit Yohannes. Kuva: Esko Siljanen

Toimittuaan seitsemän vuotta kirkon palveluksessa hän pääsi opiskelemaan Norjaan Bergeniin, josta hän valmistui kristillisen kasvatuksen maisteriksi vuonna 2008. Pastori Dawit kertoo, että kun hän tuli Hawassan Tabor-seurakunnan palvelukseen runsaat 15 vuotta sitten siinä oli jäseniä vain 368 lapset mukaan luettuna. Tällä hetkellä seurakunnan jäsenmäärä on yli 7000 lapset mukaan lukien.

Pastori Dawitin kertoo minulle neljä suurinta syytä seurakunnan kasvuun:
1.    Jumalan läsnäolo seurakunnan keskellä: Jumala itse on saanut tämän kasvun aikaan. Se ei ole pelkästään ihmisten työn tulos.
2.    Rukouksen voima: Useimmat seurakunnan jäsenet ovat rukoilevia ihmisiä. Joka aamu seurakunnassa rukoilee kuusi rukousryhmää.
3.    Hyvät johtajat: Seurakunnan johtajat ovat työhönsä sitoutuneita ja sille antautuneita. Kun johtajat ovat sitoutuneita, myös seurakuntalaiset ovat sitä.
4.    Seurakunta on jäseniään opettava seurakunta: Jumalan sanassa on voima, kun sitä opetetaan. Seurakunnalla on käytössään kolmikehäinen opetussuunnitelma:
A) Pyhäkoulu, johon osallistuvat 3-14 vuotiaat lapset. Joka lauantai ja sunnuntai seurakunnassa kokoontuu kuusi ryhmää lapsia pyhäkouluun. Ryhmät ovat suuria, sillä pyhäkoululaisia on yhteensä yli tuhat.
B) Jälkihoito-luokka (Follow-up class). Se on tarkoitettu ensisijaisesti uusille uskoville, mutta myös 14 vuotta täyttäneet lapset voivat osallistua siihen. Se kestää kuudesta yhdeksään kuukautta, jonka aikana opetetaan uskon perusasiat. Tämä jälkihoito-luokka pyörii koko ajan ja siinä on jatkuvasti mukana noin 60-70 henkilöä.
C) Rippikoulu. Se kestää myös kuudesta yhdeksään kuukautta ja päättyy konfirmaatioon.

Pastori Dawit kertoo, että Tabor-seurakunnalla on lisäksi jatkuvaa työntekijäkoulutusta. Konfirmoiduille seurakunnan jäsenille opetetaan kuinka palvella Jumalaa. Kaikilla seurakunnan jäsenillä on tehtävä seurakunnassa.

Tällä hetkellä Tabor-seurakunnalla on 12 kokoaikaista hengellisen työn tekijää, joista viisi on pastoreita ja seitsemän evankelistaa.  Lisäksi seurakunta ylläpitää lastentarhaa sekä peruskoulua.

Seurakunnalla on 10 raamattupiiriä ja 32 kotiryhmää, joihin kokoonnutaan perheittäin. Lisäksi Tabor-seurakunnalla on tavoittavaa evankelioimistyötä yli kolmellakymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Etiopiaa. Sen yhteydessä pidetään säännöllisesti kokouksia 17 lähetyskeskuksessa.

Pastori Dawit kotikaupungissaan Hawasassa. Kuva: Esko Siljanen

Kysyn pastori Dawitilta, minkä neuvon hän antaa meille länsimaisille kristityille, joiden kirkot ovat tyhjentymässä. Miten saisimme seurakuntamme kasvamaan? Pastori Dawit antaa kolme neuvoa. Ensiksikin seurakuntatyössä kannattaa keskittyä lapsiin ja nuoriin, sillä heissä on seurakunnan tulevaisuus. Toiseksi seurakunnan tulee opettaa Jumalan sanaa, sillä siinä on kasvun voima. Kolmanneksi neuvoksi hän mainitsee yhteyden eri seurakuntien ja kirkkojen välillä. Kannattaa jakaa kokemuksia siitä, mikä toimii mikä ei. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tämä on Jumalan työtä. Hän on omistaja, me olemme hänen työmiehiään. Jumala tekee loput, kun annamme itsemme hänelle.

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii opetustehtävissä Etiopian Mekane Yesus -kirkon seminaarissa Addis Abebassa.

 

Mika Tuovinen Kirjoittaja on Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen lähetysjohtaja. Osallistuin Evankelistojen yhteyspäiville 6.8.2014 Seinäjoella. Lähden näille päiville siksi, että koolla on

Evankelistojen yhteyspäivät 2014

Evankelista on löytänyt armon ja haluaa kertoa siitä toiselle

Mika Tuovinen 
Kirjoittaja on Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen lähetysjohtaja.

Osallistuin Evankelistojen yhteyspäiville 6.8.2014 Seinäjoella. Lähden näille päiville siksi, että koolla on joukko, jonka kutsumuksen koen omakseni.

Minulla oli puheenvuoro aiheesta Yhdessä tekemisen voima. Evankelistojen yhteyspäivien järjestelyvastuusta löytyy luterilaisia, helluntailaisia ja vapaakirkollisia. Evankeliumissa on voima, joka yhdistää ja laittaa eri kirkkokunnista ja hengellisistä kulttuureista tulevia pohtimaan, miten Vapahtajan tuntemus voisi levitä maassamme.

Tässä muutama mainitsemani juttu kristittyjen yhteistyöstä evankelioimisessa:

  • Kaikilla kristityillä (esimerkiksi luterilaisilla, helluntailaisilla, vapaakirkollisilla, katolisilla ja ortodokseilla) on sama Jumala, sama Jeesus ja sama tehtävä viedä sanomaa Vapahtajasta kaikille ihmisille.
  • Tarvitsemme erilaisten hengellisten kulttuurien ymmärtämistaitoa. Käytämme erilaisia sanoja ja toimintamuotoja, mutta taustalla on sama kokemus Jumalan rakkauden kohteena olemisesta.
  • Tutustu toisiin kristittyihin. Yhdessä tekeminen lähtee yhdessä olemisesta ja toistemme tuntemisesta.
  • Yhteinen evankeliointi ottaa huomioon yhteistyön esteet ja välttää niitä, mikäli mahdollista. Esteitä on muun muassa hyvin erilainen näkemys uskosta ja evankelioimisesta, hengellinen velttous, ylpeys, anteeksiantamaton mieli toisia kristittyjä kohtaan ja evankelioimisnäyn katoaminen.
  • Perustana yhteiselle toiminnalle voi olla apostolinen uskontunnustus, johon suurin osa kristityistä voi yhtyä. Tärkeää on rukoilla Isä meidän rukousta siten, että sisällytän noihin kahteen sanaan – Isä meidän – kaikki muutkin kristityt. Siitä yhteys lisääntyy!
  • Kristityt voivat toimia yhdessä, sillä meillä on sama Vapahtaja, sama evankeliumi, sama tehtävä, olemme yhtä perhettä ja olemme matkalla samaan taivaaseen.
  • Pohdi, mitä voit tehdä omalla paikkakunnallasi, jotta kristityt voisivat joskus yhdessä kertoa Kristuksen rakkaudesta alueesi kaikille ihmisille ja saada heidät seurakunnan aktiivisiksi jäseniksi.
  • Evankeliumi ja ikuinen pelastus Jeesuksessa on liian kallis aarre hukattavaksi keskinäisiin taisteluihin.
  • Evankelista ovat yhteyden rakentajia. Evankelistojen tulee keskittyä siihen kristinuskon ytimeen, joka yhdistää kaikkia kristittyjä. Evankelistalle on annettu kapea sektori Jumalan suuren salaisuuden julistamisesta. Sellainen osa, jossa yritetään saada suuri Jumala ja pieni ihminen suhteeseen.

Kuka on evankelista? Evankelista on se, joka on löytänyt Jumalan armon Jeesuksessa ja haluaa kertoa siitä toiselle.

*Tutustu kirjoittajaan: Mika Tuovinen. Kuva on Evankelistojen yhteyspäivien sivulta.