Avainsana-arkisto: evankeliointi

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut

Löysin sen, mitä olin koko elämäni etsinyt

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut kristinuskon tradition kyllästämässä kulttuurissa, olen ikään kuin löytänyt kristinuskon myöhemmin uudestaan.

Kotijoukkoni, isä, äiti ja nuorempi sisko, kuuluu kyllä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsena sain koulussa uskonnon opetusta, kävin pyhäkouluakin sekä myöhemmin rippikoulun. Kuitenkin lapsuudessani ja nuoruudessani Raamatun tutkiminen ja rukouselämä jäivät melko lailla paitsioon. Niinpä koin silloin kun opiskelin lukiossa, ettei kristinuskolla ollut minulle mitään annettavaa. Pystytin maailmankatsomukselliset pilarini hyvin yksinkertaisella tavalla ateistisille ja darwinistisille näkemyksille.

Maailma ilman Jumalaa oli silloin tietyssä mielessä vapauttavaa, Pitemmän päälle hengetön maailmankaikkeus, johon olen syntynyt täysin sattumalta, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin sukuni geeniperimän eteenpäin saattaminen, tuntui kuitenkin vieraalta. Sisimmässäni uskoin, että elämälläni on tarkoitus, vaikka järkeilyni antama vastaus oli toisenlainen.

Arvelen, että näkemykseeni vaikutti myös ihmispelkoni, mihin oli syynä koulukiusaaminen yläasteella. Ikävät kokemukset heijastuivat ihmissuhteisiin. Uskoin, että minussa oli jotakin epämiellyttävää ja outoa. Toisiin ihmisiin oli vaikea luottaa, mutta en ollut itsekään maailman helpoin ihminen toisille.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui opiskeluaikana

Lukion jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Pohjois-Karjalan prikaatissa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Outokummun ammattiopistoon audiovisuaalisen viestinnän linjalle vuonna 2005. Muistelen aikoja Outokummussa kiitollisena. Silloin koin, että sain olla tasavertaisena ikäisteni joukossa.

Vaikka huomasin, että minusta välitettiin, en voinut täysin luottaa riittäväni muille omana itsenäni.  Siksi huomasin parantelevani helposti totuutta itsestäni ja elämästäni. Valehtelu vääristi kuvaa minusta sekä itselleni että muille. Kuitenkin solmin Outokummussa ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Opiskeluaikainen elämä Outokummussa ja opiskelun jälkeinen elämä Joensuussa oli toisaalta hauskaa, mutta myös hyvin irrallista ja levotonta. Se näyttäytyi mielihyvähakuisuutena muun muassa erinäisten päihdyttävien aineiden käytön ja viihteen avulla.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui noina aikoina. Torjuin ne asiat, joita mielestäni kirkko, kristinusko ja kristityt edustivat. Tosin tunsin yhden avoimesti uskossa elävän kristityn. Ja hän oli erittäin mukava mies. Joka tapauksessa erosin kirkosta asuessani Joensuussa. Muistan, että se oli äidilleni šokki. Jälkikäteen olen miettinyt, että hän on varmaan sen jälkeen rukoillut puolestani entistä enemmän.

Mielenkiinto uskontoja ja tuonpuoleisuutta kohtaan heräsi Balkanilla

Vuonna 2009 muutin vuodeksi vapaaehtoistöihin Kroatiaan Splitin kaupunkiin. Töihin kuului puhtaiden neulojen, ruiskujen ja kondomien jakaminen suonensisäisiä huumausaineita käyttäville ihmisille sekä suomen kielen kurssin järjestäminen paikallisille nuorille. Vapaaehtoistöiden lisäksi pääsin matkailemaan toisten vapaaehtoisten kanssa ympäri entistä Jugoslaviaa.

Tuli osoittautumaan suureksi siunaukseksi, että kielteiset mielikuvani Jumalasta, Raamatusta ja kristityistä alkoivat siellä tulla tiensä päähän. Rikkaan kulttuuriperimän, kauniiden kaupunkien, moninaisen luonnon ja ystävällisten ihmisten lisäksi Balkanin maissa ei voi jäädä paitsioon uskonnosta. Kristinusko ja islam näkyvät voimakkaammin katukuvassa kuin vaikkapa maallistuneessa Pohjolassa.

Kroatian katukuvassa näkyy roomalaiskatolisuus ja Serbian katukuvassa kreikkalaiskatolisuus. Kroatian ja Serbian välissä sijaitsee Bosnia-Hertsegovina, missä näiden suurten kirkkojen lisäksi paikkansa on ottanut islam. Maallistunut kristillisyys on silti varmaan yhtä tyypillistä kuin Suomessakin. Myöskään reformoituja kirkkoja ei juuri Balkanilla näkynyt. Lisäksi Kroatiassa roomalaiskatolisuuteen ja Serbiassa kreikkalaiskatolisuuteen liittyy jonkin verran nationalistista latausta, jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Tutustuin uudelleen kristilliseen kulttuuriin ja minua alkoivat kiehtoa kristinusko ja uskonnot ylipäätään. Jumala ja usko eivät ole myöskään kierrettäviä keskustelun aiheita niillä leveysasteilla. Tapasin niin Splitissä kuin muissakin Balkanin alueilla ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen usko.

Minua kiehtoi, että vielä 2000-luvulla ihminen voi uskoa tuonpuoleiseen. Aiemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain eläviä dinosauruksia menneiltä pimeiltä ajoilta. Kroatiassa en kääntynyt rukouksessa Kristuksen puoleen, mutta latasin tuolloin tietokoneelleni englanninkielisen Raamatun ja aloin pitää ranteessani Belgradista ostamaani brojanicaa, rukoushelminauhaa.

Palasin mielenkiintoisen vuoden jälkeen koti-Suomeen uusin ajatuksin. Tuonpuoleisuus kiehtoi yhä enemmän. Muistan, että erään kerran ollessani saunassa rukoilin varmasti ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan. Rukouksessa toivoin, että Jumala olisi olemassa, jotta elämälläni olisi merkitys ja arvo.

Ostin myös kirpputorilta Raamatun, mutta en kovin syvästi alkanut tutkia pyhää Sanaa. Olin tuolloin loppujen lopuksi kiinnostunut enemmän itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Raamattu oli minulle uskonnollinen kirja muiden joukossa ja Jeesus oli jonkinlainen valaistunut guru. Ahmin väärien opettajien kirjoja ja kuvittelin löytäväni niiden avulla lopullisen totuuden.

Jeesus on enemmän kuin itämainen guru

Palattuani Suomeen asuin aluksi Ilomantsissa, mutta muutin melko pian Tampereelle, missä asui useita tuttujani. Ryhdyin työskentelemään puhelinmyyjänä. Omalla ajallani tutkin itämaisia oppeja ja kävin yhden meditaatiokurssinkin.

Taivaallisen Isän armosta tapasin Tampereella ystäväni kautta uskossa elävän naisen, josta tuli minunkin ystäväni. Hänen kanssaan kävin keskusteluja olevaisuuden perimmäisestä luonteesta. Kiitän, että hän jaksoi antaa kysymyksiini aina rehellisen raamatullisen vastauksen. Varmasti vaikein asia itselleni oli hyväksyä käsitys synnistä. Pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä, vaikka jokaisella meillä on heikot puolemme.

Uskoin myös, että Raamattu on kirjana vertauskuvallinen ja että kaikki uskonnot kertovat samasta universaalista totuudesta eli siitä, että kaikki on yhtä. Käytännössä siis uskoin, että ihminen on jumala. Ajattelin asiaan enempää perehtymättä, että Jeesus valaistuneena guruna opetti uskomaani näkemystä.

Väitteeni hämmensi kristittyä ystävääni. Hän kertoi, että Raamatussa on myös vertauskuvallista tekstiä, mutta näitä vertauskuvia tulee tulkita Raamatun valossa. Raamatun tapahtumat ovat tapahtuneet myös oikeasti. Jeesus ei myöskään voinut olla mikään itämäinen guru, koska tätä väitettä Raamattu ei tue.

Totta kai tiesin, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta: neitseestä syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, mutta itsepetoksellisesti osasin sivuuttaa nämä hyvin oleelliset asiat. Kuitenkin erään illan jälkeen, kun olin jälleen keskustellut kristityn ystäväni kanssa, mietin kotonani, että minun täytyy ottaa Jeesus todesta. En minä mitään menetä, jos rukoilen Jeesusta. Jos hän on totta, niin sitten se selviää.

Niinpä laskeuduin polvilleni lattialle ja rukoilin: ”Jos sinä, Jeesus, olet olemassa, tule minun elämääni.” Heti sanottuani rukoukseni koin, kuinka jonkinlainen voima ja valo laskeutuivat päälleni. Sisimmässäni oli heti rauha. Se oli hyvin erilainen rauha kuin olin ennen kokenut. Koin, että nyt kaikki oli nyt kohdallaan. Olin löytänyt sen, mitä olin koko elämäni etsinyt. Ymmärsin, että Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeeni. Menin nukkumaan ja ajattelin, että nyt on tapahtunut jotain hyvin merkittävää.

Elämää ja johdatusta uudessa uskossa

Ensimmäiset viikot uskossa olivat hurmoksellisia. Ajattelin, että tätäkö uskovat kokevat koko ajan. Kaikki näytti kauniilta ja tuntui todella hyvältä. Liityin takaisin kirkkoon ja kerroin asiasta myös uskossa elävälle ystävälleni, ja hän oli erittäin iloinen puolestani. Hän hämmästeli ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että minä vielä tulen jonain päivänä uskoon.

Kerroin Jeesuksesta myös  joillekin ystävilleni, jotka eivät olleet uskossa. Tämä aiheutti heissä hilpeyttä. Ymmärsin tuolloin, että elämää Kristuksessa ei voi ymmärtää, ellei itse elä Kristuksessa. Luonnollinen ihminen voi kristinuskosta löytää kyllä hyviä ajatuksia ja varteenotettavaa etiikkaa, mutta elävän pyhän Jumalan tunteminen voi olla todellista vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Viikkojen kuluessa ekstaattiset tunteet alkoivat hieman laimentua. Aloinkin miettiä, mitä minä tein väärin. Aloin tutkia Raamattua, mutta hyvin monet asiat tuntuivat edelleen vaikeilta ymmärtää.

Aluksi minulta puuttui myös seurakuntayhteys. Kävin sunnuntaisin ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta en tuntenut kuin yhden kristityn. Jossain vaiheessa aloin käydä Tampereen metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja miesten raamattupiirissä. Metodistiseurakunnassa oli hyvä kasvaa uskossa ja tutustua uskonsisariini ja -veljiini.

Haaveenani oli ollut pitkään työskennellä hoitoalalla. Tampereella tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Lopulta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Uskon, että muutto Kajaanin oli ollut Jumalan suunnitelmassa. Kajaanissa olen saanut kasvaa levollisessa ympäristössä uskossa ja perehtyä syvemmin Raamattuun. Kansanlähetyksen kautta olen myös saanut uusia ystäviä.

Olen vajavainen, mutta Jumalalle arvokas ja tärkeä

Olen joutunut vuosien aikana toteamaan, että en olekaan niin hyvä ihminen kuin luulin. Olen elämäni aikana aiheuttanut paljon vahinkoa lähimmäisiäni kohtaan. Enkä voi syyttää omista synneistäni muita ihmisiä ja olosuhteita. Olen joutunut pyytämään anteeksi syntejäni monia kertoja. Ja uskon, että olen saanut syntini anteeksi.

Olen oppinut myös itse sydämessäni antamaan muille ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut loppujen lopuksi vapauttavaa. En enää kanna kaunaa ketään kohtaan. Jumalan kanssa olen saanut parannella myös kipupisteitäni. Saan uskoa, että vaikka mieleni ja tunteeni välillä väittävät vastaan, olen Jumalalle arvokas ja tärkeä.

Tiedän, että olen loppuun asti vajavainen ihminen. En koskaan kestä omassa viisaudessani ja teoissani Jumalan pyhyyden edessä. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska voin uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut velkani Golgatan ristillä.

En löytänyt lopullista totuutta järkeilemällä tai etsimällä sitä sisimmästäni. En voi tukeutua inhimillisiin kykyihini, vaan sen sijaan voin luottaa, että Jumalan sana on totta ja muuttumaton.

Välillä Jumalan rakkaus ristillä ja iankaikkinen elämä kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Jumalalle jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Ehtoollisella julistetaan: ”sinun puolestasi annettu”, ”sinun puolestasi vuodatettu”.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään ylevä idea, jonka voimme muokata toiveidemme mukaiseksi. Hän on persoonallinen ja muuttumaton. Hän tuntee henkilökohtaisesti sinut ja minutkin, ja hän rakastaa meitä niin paljon, että emme sitä voi edes ymmärtää. Ja Jumala on aivan lähellä, rukouksen päässä.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siunaten,

Teemu Räty
Kainuun Ev.lut. Kansanlähetys

 

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla.

”Anna sade, Jumala!” – Terveisiä evankelistojen yhteyspäiviltä

Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla. Uskoin, että Jumalalla olisi minulle annettavaa.

Heti alusta alkaen oli selvää, että tähän paikkaan oli hyvä tulla sellaisena kuin olen. Osallistujat saapuivat pikku hiljaa, ja jokainen löysi oman paikkansa seurakuntasalista. Evankelistoja oli monenlaisia, eri-ikäisiä ja erinäköisiä. Yhteistä kaikille oli se, että heidän sydämensä sykkii evankeliumin kertomisesta niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Sain rakentua yhteisestä uskosta ja sanomasta!

Jo ennen päivien alkua oli kaikille avoin rukous- ja ylistysilta. Siinä musiikista vastasivat muun muassa Mikko Mertanen & Co., Nina Åström, Jim Hakola ja Jippu. Viereeni istahti nainen, joka oli tullut päiville Sotkamosta asti. Keskustelimme lyhyesti, ja juttu jatkui, kun saimme oikein luvan kanssa rukoilla toistemme puolesta. Iloksemme totesimme, että meillä rukous ja keskustelu sujuivat hyvin, ja päätimme istua vierekkäin seuraavinakin päivinä.

Taukojen aikana tapasin ystäviäni läheltä ja kauempaakin. Oli hauskaa tavata myös monia työtovereitani Lähetyskeskuksesta Ryttylästä ja Kansanlähetyspiireistä ympäri Suomea. Yhteisöllisyys ja yhteys yli seurakuntarajojen oli ihan mahtavaa. Iloinen puheensorina täytti eteistilan sekä alakerran ruokasalin kahvin ja ruokailujen aikana. Olimme saaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja keskusteltavaa ja ajatusten jakamista riitti.

Evankeliointi alkaa rukouksesta

Tiistaina ohjelma alkoi ylistyksellä ja rukouksella. Saimme kohottaa mielemme, ajatuksemme ja henkemme heti aamusta Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä hänellä oli sanottavana. Upea houseband Johanna Boedeckerin johdolla aloitti tilaisuuden kauniilla lauluillaan ja saimme laulaa mukana.

Antero Laukkanen alusti aiheesta ”Rukouksesta se alkaa” kertoen rukouksen merkityksestä omassa elämässään. Hän siteerasi Kalevi Lehtistä sanoen: ”Hienoa tulla kalamiesten vuosikokoukseen!” Laukkanen jakoi seuraavat neljä slogania, jotka ovat syntyneet hänen ollessaan polvillaan rukouksessa Jumalan edessä:

1. Jumalan tahdossa ihminen on parhaimmillaan (rukous johtaa siihen).
2. Jumalan läheisyydessä ihminen kukoistaa.
3. Rukous herättää Jumalan liikkeelle
4. Kuuliaisuus Jumalan sanalle vapauttaa Jumalan voiman.

Laukkasen opetus jatkui sujuvasti keskittyen kertomukseen Abrahamista ja hänen kutsuunsa seurata Jumalaa. Aina välillä Laukkanen keskeytti osuvilla ja humoristisilla sutkauksilla, kuten ”Jos tuli hiipuu, niin tietää, missä tikut”, tai ”Jos Jumala tuntuu etäiseltä, arvaa, kumpi liikkuu?” Lopuksi Laukkanen tiivisti ajatuksensa rukouksesta: ”Rukous on sydämen läpinäkyvää murtuneisuutta, jopa puolittaisia lauseita, aitoa, ja rehellistä puhetta Jumalalle.”

Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä kutsumuksessa

Iltapäivän kanavista valitsin Kutsumus-kanavan, jota johti Ilkka Puhakka. Hän opetti vauhdikkaaseen tyylinsä kysymällä seuraavia kysymyksiä: ”Voisiko kutsumus olla minulla?”, ”Miten se elää ja kasvaa?” Puhakka opetti keskustellen osallistujien kanssa ja kysyen heidän mielipiteitään kutsumuksesta ja siitä, mistä sen tietää, että on kutsumus. Hän tiivisti ajatuksensa muun muassa näin: ”Kutsumus on sekä makea että hapan!” ja ”Kutsumuksessa on kysymys rakkaudesta”.

Petri Välimäki jatkoi aiheesta keskustellen ja opettaen siitä, miten kutsumuksen kanssa elää ja kasvaa. Hän kertoi oman uskoontulotarinansa. Hyvä ystävä oli kertonut hänelle ja hänen vaimolleen Jeesuksesta ensimmäisen kerran, kun he olivat kohdanneet äärimmäisen suuren surun oman lapsen menehdyttyä. Välimäen mukaan olemme kaikki haavoittuneita saviastioita. Evankelistapäiviä kutsutaankin itse asiassa Kalevi Lehtisen tapaan haavoittuneiden saviastioiden sidontapaikaksi.

Mika Tuovinen opetti aiheesta Miten elää kutsumuksensa kanssa ja tulla toimeen muuttuvassa maailmassa. Hän puhui muun muassa Martti Lutherin kolmesta sanasta, jotka tekevät evankelistan: oratio  (kutsumus säilyy, kun rukoilemme), meditatio (Jumalan sanan lukeminen ja miettiminen) ja tentatio (Jumala vie evankelistan tiukkoihin paikkoihin, eli Jumala koettelee omansa). Tuovinen kehotti meitä täyttymään Pyhällä Hengellä ja lukemaan Efesolaiskirjeen 5. lukua ja Kolossalaiskirjeen 3. lukua sekä vertaamaan niitä keskenään.

Hän myös kehotti pitämään huolta siitä, että oppimme on kunnossa, eli lukemaan Raamattua säännöllisesti ja miettimään, kuka on minun kutsumukseni! Tärkeää on myös pitää huolta, että sanomamme on Jeesus Kristus. Emme siis saa puhua mistä tahansa, vaan evankelioinnissa on kyse siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Pelastus ja sovitus kuuluvat saumattomasti yhteen, ja kaiken on saanut aikaan Jumala itse! Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja Jumalan työtovereita, kun kehotamme muita vastaanottamaan Jeesuksen. Kutsun esittämisen esteenä ei ole oma heikkoutemme, koska Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä. Lopuksi pohdittiin kutsumuksen hintaa.

Jumala virvoittaa ja antaa voimaa evankelistalle

Illalla oli mahdollisuus valita kahdesta eri iltatilaisuudesta ja valitsin Evankelistaklinikan, koska olin lupautunut  siihen rukouspalvelijaksi. Tilaisuus alkoi ihanalla musiikilla, jota esitti Kristiina Tanhua-Laiho. Hän kertoi, kuinka Jumala antaa hänelle lauluja suoraan Raamatun sanoihin. Kristiina lauloi kaksi kaunista laulua, ja hänen äänensä helisi kuin tunturipuro, se oli niin kaunis ja kuulas.

Seppo Juntunen ja Leena Lehtinen opettivat rukouksesta. Juntunen kertoi muun muassa siitä, kuinka sotilaspappi huolehtii haavoittuneista ja heikoista rintamalla. Evankelistan työssä ja tehtävässä tulee haavoja, ja työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää. Hänellä on suuri huoli evankelistoista, jotka ovat väsyneitä ja haavoittuneita eivätkä tiedä, miten jaksaa eteenpäin. Kukaan meistä ei selviä ilman haavoja tai vammoja. Juntunen opetti kahden raamatunkohdan avulla (2. Kor. 2:14–15 ja Room. 8:35–37) rukouksen merkityksestä ja siitä, kuinka on tärkeää rukoilla tulta Jumalalta: tuli polttaa pois kuonan ja puhdistaa sisimmän. Sielunvihollinen tuntee haavamme ja iskee sinne, mihin eniten koskee. Lopuksi Seppo Juntunen johdatti kaikki synnintunnustukseen ja -päästöön, ja vasta tämän jälkeen alkoi rukouspalvelu.

Muiden rukouspalvelijoiden mukana siirryin minäkin alttarin eteen, kasvot yleisöön päin. Osallistujille annettiin ohjeet tulla alttarille rukouspalvelijoiden luokse pyytämään rukousta puolestaan. Oli upeaa olla palvelemassa Herran omia, ja Jumalan Pyhän Hengen läsnäolo oli voimakas. Tiesin, että itse Jeesus oli rukouksessa mukana kolmantena osapuolena, vaikkakin näkymättömänä. Sydämeni täyttyi rauhalla ja ilolla rukoillessani toisten puolesta.

Jumalan valtakunnan lähettiläänä palvellen, tehden ja julistaen

Seuraavana päivänä ohjelma alkoi jälleen rukouksella ja ylistyksellä. Musiikissa palvelivat Jukka Leppilampi ja Jippu, joiden musiikki ja todistukset olivat aitoja ja kohtikäyviä. Erityisesti Jipun sanat koskettivat kaikessa aitoudessaan ja suorasukaisuudessaan.

Jukka Jämsén opetti aiheesta Jumalan valtakunnan lähettiläänä. Hän kertoi missioviikosta Nyegunogessa Tansaniassa ja siellä kohtaamistaan ihmisistä ja yllättävistäkin tilanteista, joissa sai olla mukana palvelemassa. Jämsén opetti lukuisin raamatunkohdin siitä, kuinka voimme pitää esillä evankeliumin sanaa sekä sanoin että käytännön palvelustehtävin. Häntä oli Tansaniassa ollessaan muun muassa pyydetty ajamaan pois riivaajahenkiä paikallisista ihmisistä. Hyvin käytännön esimerkein ja raamatunkohtien valossa Jämsén valotti, kuinka voimme palvella ihmisiä myös tällä osa-alueella. Jeesus teki hyvää, paransi sairaita ja vapautti ihmisiä heidän kahleistaan, sekä fyysisistä että henkisistä.

Jukka Jämsén kertoi esimerkkejä ruotsalaisesta papista, joka palvelee kohtaamiaan haavoittuneita ja pelon vallassa olevia ihmisiä julistaen heille Jumalan sanaa ja vapauttaen heitä riivaajahenkien vallasta. Raamatunkohtien avulla Jämsén rohkaisi meitä tekemään oman osuutemme Raamatun antaman esimerkin mukaisesti (Ap. t. 2: 42–47) ja julistamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle (Apt. 1:3–5).

Ohjeeksi Jämsén antoi Jeesuksen sanat: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:7–8, 10:16). ”Ja meidän pitäisi sanoa niille susille, että haluatteko tulla lampaiksi. Muista, että susi ei pelkää lampaan kovaakaan ääntä, vaan läsnäolevaa paimenta”, Jämsén opasti.

Lopuksi hän opetti Isä meidän -rukouksesta, ja rukoilimme vierustoverimme puolesta Isä meidän -rukouksen sanoin. Tilaisuus oli todella innostava, rohkaiseva, armokeskeinen ja erityisesti rukouspalvelijan näkökulmasta katsottuna käytännön työkaluja antava.

Lähetyskenttämme on kotiovemme ulkopuolella

Iltapäivän kanavista valitsin Evankelista alakulttuurien keskellä -kanavan, jossa toimivat opettajina Johanna Sandberg ja Ilkka Rytilahti. He keskustelivat esimerkiksi siitä, että lähetyskenttä avautuu siitä, kun avaat kotisi ulko-oven. Yhdessä pohdimme ja keskustelimme, millainen tämä lähetyskenttä on. Apostoli Paavali sanoi tuntevansa hänet, johon hän uskoo. Voidakseen olla ”kaikkea kaikille” ja ”voittaa edes muutamia” hänen oli myös tunnettava se maailma, jossa julisti evankeliumia Jeesuksesta. Meillä on sama haaste. Miten toimia maallistuvassa kulttuurissa ja kohdata ihmiset sen keskellä? Entä minkälaiset seurakunnat kasvavat tänään, ja miksi?

Johanna Sandberg ammensi vuodestaan Gateway-seurakunnassa Austinissa Teksasissa alustaessaan kulttuurin, vastavuoroisen kohtaamisen ja armollisen hyväksynnän merkityksestä. Hän puhui muun muassa siitä, että väittelyn voi voittaa mutta menettää samalla sydämen. Jeesus ei keskittynyt olemaan oikeassa vaan kohtasi ihmiset sillä tasolla, millä he olivat.

Kanavan sisältö oli todella hyvä, rohkaiseva, ajatuksia herättävä sekä käytännön työkaluja antava. Saimme esittää kysymyksiä ja pohtia yhdessä, miten tästä eteenpäin ja kuinka hyödyntää saamaamme tietoa omissa työ- ja vastuutehtävissämme.

Positiivisena evankelistapäivistä nousevat mieleen erityisesti kohtaamiset toisten osallistujien kanssa, monipuolinen ja käytännönläheinen opetus Raamatusta, rohkaisu sekä upea musiikki.

Ensi vuoden Evankelistapäivät järjestetään Jyväskylässä, ja aion varata nämä päivät kalenteristani jo etukäteen. Mielessäni jäi kaikumaan ja sydämestäni kohoamaan rukouksena Nina Åströmin laulama laulu Hilja Aaltosen runoon: ”Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.” Yhdytkö sinäkin tähän rukoukseen rakkaan kotimaamme ja kansamme puolesta?

Hanna-Mari Vuorinen
Lähettäjäyhteyksien koordinaattori

Anna sade, Jumala
Sanat: Hilja Aaltonen

”Kuljen täällä, kysellen, katson hiljaa, vaieten. Taivaan rantaan tähyillen, missä viipyy sateet sen.

Miksi taivas pidättää, poutapilvet nyt vain nään, kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais.

Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.

Katson ylle vainion, tähkäpäät jo kypsät on. Korjuumiehet puuttuvat, lapset Herran uupuvat. Johda jälleen ristin luo, missä virtaa lähde tuo, joka janon sammuttaa, lapset Herran uudistaa.

Tahdon nähdä voiman sen, joka muuttaa ihmisen, veren voiman valtavan, murtuu kahleet maailman. Herra, tässä polvistun, en voi muuta, antaudun. Niihin käsiin tässä jään, jossa arven jäljet nään.”

Onko Suomen evankelioiminen sinunkin sydämelläsi? Lahjoita Suomi sydämellä -keräykseen Kansanlähetyksen kotimaantyölle tästä linkistä.

Hämeen Kansanlähetys on jo vuosien ajan pystyttänyt erilaisiin tori- ja messutapahtumiin oman katoksensa. Teltan alle on hommattu kivat kalusteet, ja

Kesäpäivä ihmisten keskellä Hämeenpuistossa

Hämeen Kansanlähetys on jo vuosien ajan pystyttänyt erilaisiin tori- ja messutapahtumiin oman katoksensa. Teltan alle on hommattu kivat kalusteet, ja aina on lapsille oma toimintapiste, jossa jokainen voittaa pientä lapsille sopivaa pientä sälää sekä aina hengellistä materiaalia: Jeesus-elokuvan, lasten Raamatun tai muuta lapsille sopivaa luettavaa, joka kertoo Jeesuksesta.

Tampereen historiallisessa Hämeenpuistossa vietetään vuosittain Puistofiesta-tapahtumaa, jossa alueen yhteisöt ja yritykset esittelevät toimintaansa ja palveluitaan. Se kokoaa vuosittain noin 30 000 kävijää. Jo useina vuosina paikallisen Kansanlähetyksen työntekijät ja ystävät ovat osallistuneet Puistofiestaan. Lasten toimintapisteelle on ollut koko päivän ajan jatkuva jono. Lisäksi Kansanlähetyksen oma Lähetyskoti sijaitsee saman puistokadun varrella. Siellä on pidetty avoimien ovien päivää, jossa tarjolla on jäätelöä ja kahvia. Noin 500 ihmistä kävi viime vuonna tutustumassa kotiimme, ja toivottavasti kynnys madaltui tulla seuraavankin kerran sisään.

Vuoden 2017 Puistofiestassa on jälleen avoimet ovet. Uutta on se, että tunnin välein Lähetyskodilla voi kuulla todistuspuheenvuoron siitä, kuinka puhuja on kohdannut Jeesuksen. Gospel Riders -motoristikerho tulee tänä vuonna myös paikalle ja pitää todistuspuheenvuoroja. Puistossa telttakatoksella esiintyy myös Tampereen kristillisen työväenyhdistyksen puhallinorkesteri soittaen tuttuja virsiä ja hengellisiä lauluja.

Hämeen Kansanlähetyksen toimistosihteerillä Paula Jääsköllä on iso rooli valmistautumisessa Puistofiestaan käytännön järjestelyiden osalta, mutta tärkeimpänä tekijänä hän nostaa  esiin rukouksen: ”Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää niin te löydätte. Kolkuttakaa niin teille avataan.” (Luuk. 11:9)

Teksti ja kuvat Ilkka Päiväsaari

Puistofiesta Tampereen Hämeenpuistossa sunnuntaina 13.8.2017 kello 11.–16. Lähetyskodilla (Hämeenpuisto 41) samanaikaisesti avoimet ovet.

Xee – evankeliointi elämäntapana -toiminnan ansiosta nuori kurssilainen Saara Kumpulainen ymmärsi, kuinka evankeliumia voi kertoa tuoreella ja henkilökohtaisella tavalla. Samalla, kun hän kohtasi

Xee-kurssin avulla evankeliointi elämäntavaksi

Xee – evankeliointi elämäntapana -toiminnan ansiosta nuori kurssilainen Saara Kumpulainen ymmärsi, kuinka evankeliumia voi kertoa tuoreella ja henkilökohtaisella tavalla. Samalla, kun hän kohtasi toisia aidosti ja ilman naamareita, hän oppi uutta itsestään ja elämästä.

Kurssi varusti kohtaamaan ihmisiä ja kertomaan evankeliumia luontevasti

Päijät-Hämeen Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Iida Hovi kertoo, että aiemmalle, pari vuotta sitten järjestetylle  Xee – evankeliointi elämäntapana -kurssille kannatti ennakkoluuloista huolimatta lähteä:

”Olen saanut Xee-kurssin kautta tärkeän apuvälineen ihmisten miellyttävään kohtaamiseen ja evankeliumin sujuvaan kertomiseen. Toivoin, että evankeliumin kertomisesta tulisi todella kurssin periaatteen mukaisesti elämäntapa ja sujuva apuväline myös nuorisosihteerin tehtävääni ja että oppisin sen syvästi. Siksi päätimme heti kurssin lopulla järjestää uuden kurssin, jossa pääsisimme itse olemaan tiiminvetäjinä. Kevään ja kesän ajan kokoonnuimme säännöllisesti Lähetyskodille rukoilemaan kurssin järjestymisen puolesta, ja viime elokuussa starttasimme 12 nuoren kristityn aikuisen yhteisen kurssin, jossa kurssilaisia on kahdeksan ja tiiminvetäjiä neljä.”

Se oli mahtava syksy, Jumala teki ihmeitä

Iida Hovi jatkaa: ”Ensimmäisten kahdeksan viikon aikana uskon lahjan halusi ottaa vastaan viisi ystävää. Sen lisäksi kohtasimme kymmenen kurssiviikon aikana monta kymmentä ihmistä jutellen, onnellisuuskyselyä tehden ja omaa tarinaa sekä evankeliumia kertoen. Samalla kun kutsumme toisia taivaan tielle, pysymme itsekin oikealla tiellä.”

Yksi kurssilaisista oli Kansanlähetyksen nuorten Nuotta-toiminnassa aktiivisesti mukana oleva 21-vuotias lastenohjaaja Saara Kumpulainen.

Saara, mitä uutta opit kurssilla?

”Olen saanut opetella luottamaan yhä enemmän Jumalan johdatukseen ja siihen, että hän antaa rauhansa ja Pyhän Henkensä jokaiseen tilanteeseen. Kurssilla olemme aina lähteneet rukoillen liikkeelle jokaiseen asiaan ja kohtaamiseen, ja se on merkinnyt paljon. Olen myös saanut jäsennellymmän kuvan koko evankeliumista ja iloinnut huomatessani, että sen todella voi kertoa nykypäivänkin ihmiselle ymmärrettävällä ja tuoreella tavalla.”

Evankeliumia voi kertoa tuoreella tavalla nykypäivän ihmiselle, sanoo Saara Kumpalainen, 21-vuotias lastenohjaaja.

”On ollut hienoa opetella muutamia tärkeitä raamatunkohtia ulkoa, Jumalan sana on elävä ja se synnyttää uutta elämää.

Ihmisten kohtaamisten kautta minulle on näytetty, että olemme pohjimmiltamme aika samankaltaisia: kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää, janoamme totuutta ja myös rohkaisua ottaa vastaan pelastus. Silti samalla olemme niin mahtavan erilaisia, että voimme oppia uutta elämästä ja itsestämme mielettömän paljon vain kohtaamalla toisemme aidosti, ilman naamareita. Luottamusta välillemme synnyttää Jumalan Pyhä Henki.

Vaikka uusien ihmisten kohtaamiseen voi sitä harjoitellessa löytyä kaivattua luontevuutta ja rohkeutta, se on silti aina yhtä ihanan jännittävää ja arvokasta. On ollut ihanaa, että on tukena oma tiimi, jossa olemme saaneet olla toistemme tukena jokaisessa tilanteessa.”

Onko jokin kohtaaminen jäänyt erityisesti mieleen?

”Erityisesti mieleen palaa tilanne, jossa olimme keskustelleet tiimini kanssa erään miehen kanssa. Hän oli kuunnellut meitä tarkkaan ja lähti hetkiseksi pois tilanteesta. Silloin rukoilimme Jumalan läsnäoloa siihen hetkeen. Kun mies palasi, saimme yhdessä rukoillen kantaa hänen asioitaan Isän eteen. Siinä mies murtui ja oli todella kosketettu. Hän tahtoi ottaa armon vastaan ja aloittaa uuden elämän Jeesuksen kanssa.

Kenelle suosittelet Xee-kurssia? 

”Jokaiselle uskovalle, joka tahtoisi selkeää mutta joustavaa työkalua evankeliumin kertomiseen ja myös siinä sivussa vahvistusta omalle uskolleen.”

Lisätietoja Xee-kurssista: iida.hovi@sekl.fi

Kirjoittanut: Iida Hovi
Päijät-Hämeen Kansanlähetysksen nuorisosihteeri

Kuvat: Kansanlähetys

Lue myös: Taivas on rajana (Päijät-Hämeen Kansanlähetys) tai katso Suomi sydämellä -video ja lue lisätietoa kampanjasta tästä.

Pyöriessämme omissa pienissä piireissämme menetämme joskus ymmärryksen siitä, kuinka vähän Suomessakin on kristittyjä. Missioita omassa kaupungissa Kuluneen vuoden aikana olemme

Suuressa mukana – mualiman navassa Kuopiossa

Pyöriessämme omissa pienissä piireissämme menetämme joskus ymmärryksen siitä, kuinka vähän Suomessakin on kristittyjä.

Missioita omassa kaupungissa

Kuluneen vuoden aikana olemme Kuopiossa harjoitelleet eri seurakuntien kanssa yhdessä kalastamista kahteen otteeseen. Vuoden 2016 heinäkuun lopussa järjestimme yhdessä Kuopion Helluntaiseurakunnan kanssa Minä Uskonmission. Ohjelmassa oli missiotilaisuuksia Helluntaiseurakunnalla perjantaista sunnuntaihin. Lauantaina jalkauduimme Kuopion torille kutsumaan ihmisiä tilaisuuksiin ja tarjoamaan lättyjä. Tilaisuuksiin tuli mukaan paljon Kuopion seudun uskovia eri yhteisöistä ja lisäksi sellaisia, joita ei ole juuri kirkoissa näkynyt.

Kuvituskuva: Suomi sydämellä.

Yhteistyössä You Ask We Answer -missioviikko Kuopiossa

Toinen, kansainvälisempi tapahtuma, missä olimme mukana, oli OPKOn ja Itä-Suomen yliopiston kristittyjen opiskelijoiden huhtikuussa järjestämä YAWAMissioviikko 2017 (You Ask We Answer). Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tilaisuudelle ei annettu järjestämislupaa yliopiston tiloissa, joten se järjestettiin torin viereisessä tapahtumaravintolassa.

Tilaisuudessa pääpuhuja oli englantilainen Michael Ots, joka piti alustuksen ja vastasi sen jälkeen yleisön alustuksen aikana lähettämiin kysymyksiin. Tässäkin tapahtumassa oli mukana seudun nuoria uskovia eri yhteisöistä, mutta myös kirkkotiellä harvemmin näkyneitä.

Vieläkö kotimaan missioita tarvitaan?

Oma ja monen muun kokemus molemmista tapahtumista oli hyvin positiivinen. Vaikka missioiden ajan sanotaan olevan ohi, niin oikein toteutettuna niilläkin on vielä paikkansa kristillisen työn kentässä.

Kansanlähetyksen ulkolähetystyön tavoitteena on viedä evankeliumi niille alueille, joilla Kristuksen nimeä ei tunneta. Olemme kuitenkin jatkuvasti enemmän tilanteessa, missä meidän pitää oppia lähetyksen nykysuunta – kaikkialta kaikkialle. Olennaista on seurakuntakulttuuri, jossa kasvaisi luonnollisesti lähettejä, jotka siirtyvät ulkomaille tekemään sitä mitä tekivät jo kotimaassaan.

Kirjoittanut: Pohjois-Savon ev.lut. Kansanlähetys

Kuvat: Kansanlähetys

Katso Suomi sydämellä -video tai lue lisätietoa Suomi sydämellä kampanjasta tästä linkistä.

Raamatun sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on Suomen turva ja toivo. Se on ainoa perustus, jolle rakentamalla kansakuntamme voi menestyä.  Kansanlähetyksessä toimimme evankeliumin puolesta

Suomi sydämellä – lahjoita evankelioimistyöhön Suomessa

Raamatun sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on Suomen turva ja toivo. Se on ainoa perustus, jolle rakentamalla kansakuntamme voi menestyä.  Kansanlähetyksessä toimimme evankeliumin puolesta ja sen leviämiseksi ympäri Suomen, jotta yhä useampi suomalainen oppisi tuntemaan Jeesuksen ja saisi omakseen pysyvän turvan ja pelastuksen.

Ryhdy toimimaan Suomen puolesta ja tuo kansakuntaamme muutosta! Tekemällä lahjoituksen Suomi sydämellä -kampanjaan levität suomalaisille sanomaa Jeesuksesta seuraavien työmuotojen kautta:

Suomi sydämellä -keräykseen voit lahjoittaa tämän sivun kautta tai tilisiirrolla seuraavin tiedoin:
Vastaanottaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ry
Tilinumero: FI83 2070 1800 0283 25
Viite: 6301 56007

Ota myös yhteyttä oman alueesi kansanlähetyspiiriin, jos haluat tulla mukaan levittämään evankeliumia Suomessa!

Kiitos tuestasi!