Avainsana-arkisto: Etusivu

Itsevaltainen. Sortava. Näin tilanne Iranissa usein koetaan. Kristittynä on haastavaa olla, jollei ole syntynyt kristittyyn perheeseen. Kuitenkin maanalainen ja usein

SAT-7:n saa paljon yhteydenottoja sosiaalisen median kautta

SAT-7 helpottaa Iranin kristittyjen kärsimystä

Itsevaltainen. Sortava. Näin tilanne Iranissa usein koetaan. Kristittynä on haastavaa olla, jollei ole syntynyt kristittyyn perheeseen. Kuitenkin maanalainen ja usein vainottu kirkko kukoistaa – satelliittitelevisio SAT-7:n avulla.

Satelliittitelevisiota katsotaan Iranissa ahkerasti.

Iranissa etniseltä taustaltaan assyrialaiset ja armenialaiset kristityt voivat vapaasti harjoittaa uskoaan, mutta jumalanpalveluksia ei saa järjestää farsiksi, joka on Iranin eniten puhuttu kieli. Maanalaisten seurakuntien verkostot ovat ainoita paikkoja, joissa muut, farsia puhuvat kristityt voivat kokoontua yhteen. Siitä huolimatta kotikirkkojen määrä kasvaa hämmästyttävää vauhtia. Niissä on varovaisten arvioiden mukaan jo 100 000−370 000 jäsentä.

”Maanpetturuutta”

Monet iranilaiset kaipaavat kuulla lisää Kristuksesta, mutta vihamieliset viranomaiset ja uskontopoliisin jatkuva valvonta vaikeuttavat tiedonsaantia. Maanalaisen seurakunnan kokoukseen osallistumisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan. Noin 90 vastikään kristityksi kastettua on parhaillaan vankilassa, suurin osa tuomittuna maanpetoksesta ja propagandan levittämisestä. Ei olekaan yllättävää, että arvioiden mukaan noin 10 000−15 000 kristittyä pakenee maasta joka vuosi. Jäljellä olevat käyvät maanalaisissa seurakunnissa tai ovat eristäytyneitä Kristuksen seuraajia.

*Nimi muutettu

SAT-7 PARSin ohjelmapäällikkö Nikoo Ordadary kertoo: ”Iranissa kristittynä eläminen on usein hyvin yksinäistä, sillä uskostaan ei voi puhua kenellekään perheen, muun sosiaalisen ympäristön tai usein jopa poliittisen vainon takia. Moni vasta kristityksi kääntynyt hoitaakin uskoaan katsomalla SAT-7:n PARSin ohjelmia. Ne ovat heille ainoa sensuroimattoman kristillisen tiedon lähde. Nämä vasta Jeesuksen löytäneet janoiset miehet ja naiset, jotka vaarantavat henkensä uhmaamalla uskonnollista valtaa ja etsivät keinoa oppia lisää Jeesuksesta tullakseen hänen kaltaisikseen kestävyydessä ja rakkauden teoissa, ovat päivittäin rohkaisunamme ja rukousaiheenamme. Juuri nyt, enemmän kuin koskaan, nopeasti kasvava joukko kristittyjä kaipaa koulutettuja raamatunopettajia ja johtajia. Rukouksemme on, että ne, joilla on kutsu johtaa Iranin kirkkoja, katsoisivat ohjelmiamme ja saisivat niistä tietoa ja rohkaisua, jota he niin kipeästi tarvitsevat.”

SAT-7 PARSin ohjelmapäällikkö Nikoo Ordadory juontaa Dandelion -ohjelmaa.

Lahjoita nyt SAT-7:n työhön Kansanlähetyksen kevätkeräyksen kautta.

Lahjoita tähän työhön:


Lue lisää:
Elonkorjuuta puimurilla
Verkostoitumassa SAT-7:n kanssa
Mediatyössä SAT-7:n kanssa

 

Sam tulee minua vastaan kirkon eteisessä. Silmät loistavat iloa, ja hän kaappaa minut ”karhunsyleilyyn”. ”Minun turvapaikka-anomukseni hyväksyttiin! Se käsiteltiin kolmessa

Pakolaistyössä kohdataan monenlaisia kysymyksiä. Kuva: Pixabay

Voiko saada anteeksi?

Sam tulee minua vastaan kirkon eteisessä. Silmät loistavat iloa, ja hän kaappaa minut ”karhunsyleilyyn”.

”Minun turvapaikka-anomukseni hyväksyttiin! Se käsiteltiin kolmessa viikossa ja sain myönteisen vastauksen.”

Sitten hän murtuu kyyneliin ja saa sanottua vain: ”Jeesus on hyvä”. Minullakin on silmät kyynelissä, ja yhdyn kiitokseen Jeesuksen hyvyydestä.

Mieleeni tulee keskustelumme puolentoista vuoden takaa. Raamattuopetukseni jälkeen Sam tuli kysymään minulta, mitä tapahtuu ihmiselle, joka on kieltänyt uskonsa. ”Onko sellaisella ihmisellä vielä toivoa anteeksiannosta?”

Muistutin häntä Raamatun kuuluisimmasta kieltäjästä, Pietarista, joka kielsi Herransa kolmasti. Jeesus antoi anteeksi ja antoi vieläpä uuden tehtävän todistajanaan ja seurakunnan rakentajana.

”Olisiko minullakin vielä toivoa? Tiedätkö, minä pelkäsin henkeni puolesta ja siksi minä kielsin Jeesuksen. Sydämessäni rakastin Jeesusta, mutta pelkäsin, että he tappavat minut lopulta.”

Sam kertoi lähteneensä ensimmäisen kerran pois kotimaastaan yli viisi vuotta aikaisemmin.  Hänellä oli vaikeuksia eikä hän nähnyt mahdollisuutta elää kotimaassa. Niinpä hän pakeni Ruotsiin.
”Ihmettelin kovasti länsimaisen yhteiskunnan ja kotimaani eroa. Ihmiset olivat rehellisiä ja onnellisia. Ei tarvinnut pelätä.

Kun eräät Samin maanmiehet olivat alkaneet käydä kirkossa, hän meni myös mukaan.

”Ajattelin, ettei siitä nyt ainakaan haittaa olisi. Kirkossa ollessani koin rauhaa. Ymmärsin sanomasta aika vähän, mutta minuun teki vaikutuksen kristinuskon sanoma siitä, että Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Aloin lukea Raamattua omalla kielelläni”, Sam kertoo.

”Sitten pakolaisanomukseni hylättiin. Rukoilin, ja ystävät seurakunnasta rukoilivat, mutta valituksenikin hylättiin, ja minut pakkopalautettiin kotimaahani.” En voinut muuta kuin palata. Pakkasin laukkuuni mukaan Raamatun ja muutakin hengellistä kirjallisuutta. Ajattelin, että haluan ottaa mukaani juuri löytämäni Jeesuksen ja kertoa hänestä myös sukulaisilleni.”

Samin saavuttua kotimaahansa poliisit aukaisivat lentokentällä hänen  matkalaukkunsa ja tutkivat hänen tavaransa.

”He löysivät Raamattuni ja muut kirjat ja kysyivät, olivatko ne minun. Olin oppinut puhumaan totta ja sanoin, että kirjat olivat omaisuuttani. Ensimmäinen isku osui suoraan kasvoihini, ja sitä seurasi kysymys: ’Vai on pojusta tullut vääräuskoinen Euroopassa? No, mehän kyllä näytämme sinulle, miten tässä maassa eletään. Saat unohtaa kaiken Euroopassa oppimasi.’

Minut retuutettiin poliisiautoon ja vietiin vankilaan. Siellä kuulustelu jatkui. Kielsin olevani kristitty, mutta sanoin, että olin saanut kirjat lahjaksi ja siksi toin ne mukanani. Olin noin kolme viikkoa vankilassa, ja lähes joka päivä minua kuulusteltiin ja pahoinpideltiin.”

Sam ei ymmärtänyt, miksi häntä kohdeltiin siten, vaikka hän oli vakuuttanut, että ei ollut kääntynyt kristityksi. Eräänä päivänä yksi vanginvartijoista neuvoi häntä sanomaan, ettei hän tiennyt mitään matkalaukussa olevista kirjoista.

”Seuraavan kuulustelun aikana sanoin, että en tiennyt, kuka oli laittanut Raamatun ja muut kirjat laukkuuni.  Toistin, että ne eivät olleet minun omaisuuttani. En ollut niitä koskaan aiemmin edes nähnyt. Sanojeni vakuudeksi lausuin islamilaisen uskontunnustuksen. Sen jälkeen kuulustelijani löivät minua vielä pari kertaa ja sanoivat, ’Oletko nyt oppinut läksysi?’ He päästivät minut pois vankilasta mutta ottivat kaikki matkatavarani, rahani ja puhelimeni. Olin tyhjätaskuna maani pääkaupungissa.

Sam palasi vanhempiensa luokse. Hän ei voinut kertoa heille totuutta siitä, miksi oli joutunut olemaan vankilassa.

”Olin epätoivoinen. Olin kieltänyt Jeesuksen, menettänyt kaiken eikä minulla ollut mitään toivoa.”

Seuraavat kaksi vuotta Sam teki vain töitä ja säästi rahaa.
”Huomasin pian, etten pystynyt elämään kotimaassani. Tiedätkö, jos ihminen on ollut koko elämänsä pimeässä luolassa ja sitten pääsee valoon, niin ei hän pysty enää menemään takaisin siihen vanhaan pimeään luolaan. Sain koottua tarpeeksi rahaa matkustaakseni Eurooppaan ja tulin tänne uudestaan.”

Kyynelten läpi hymyilen veljelleni, uskonsa kieltäjälle, joka Pietarin tavoin sai uuden mahdollisuuden, ja sanon hänelle, ”Minusta tuntuu, että sinulle on paikka Kristuksen seurakunnan rakentajana täällä.”

Kirjoittaja toimii pakolaistyössä Keski-Euroopassa.
Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Voit tukea  työtämme lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla.
Lahjoitussummaa voi säätää vetämällä kursorilla palkin keskellä olevasta neliöstä.

Lahjoita tähän työhön:


 

 

 

Matka jatkuu. Yön selkään hakeuduimme Veszprem-nimiseen kaupunkiin ison Balatonjärven lähimaastoon. Yövyimme paikallisen vastuunkantajapariskunnan luona, ja aamulla kahdeksalta käynnistyi kirjastoauton päivä.

Tuulta päin, Veszprem

Matka jatkuu. Yön selkään hakeuduimme Veszprem-nimiseen kaupunkiin ison Balatonjärven lähimaastoon. Yövyimme paikallisen vastuunkantajapariskunnan luona, ja aamulla kahdeksalta käynnistyi kirjastoauton päivä.

Ystävykset vastailivat innokkaasti kysymyksiin.

Kirjastoautossa on tällä kertaa Pro Life -näyttely; menossa on abortista kertova kiertue. Moniin kouluihin on sovittu vierailu, ja Veszpremissä vierailimme kolmella koululla. Kirjastoautolla on helppo kierrättää tapahtumaa päivän mittaan paikasta toiseen.

Näyttelyn jälkeen on hyvä haastatella ihmisiä ja kysyä ajatuksia, joita se on herättänyt. Mitä katsoja ajattelee ihmisarvosta ja Jumalasta ja siitä, että hän on luonut ihmisen ja rakastaa tätä? Vastauksissa näkyy kommunismin viljelemän ateismin vaikutuksia.

Kesäistä keliä viilensi vain kova tuuli.

Kevät on Unkarissa jo pitkällä. Lämpötilat lähentelevät päivällä 20:tä astetta, mutta tuuli on ollut joka päivä kova. Toisenlainen tuuli puhalsi, kun aamulla kävelin majoituksesta kirjastoautolle − onnistuin saamaan linnuntekeleet päähäni, ja pääsin tekemään aamupesut kosteuspyyhkeillä bussissa.

Veszprem on todella idyllinen maaseutukaupunki.

Poikkesin hetkeksi bussilta idyllisen kaupungin vanhoille kujille. Päädyin tuulessa huojahtelevaan torniin kuvaamaan koulua, jossa juuri vierailimme. Kiertävä näyttely pystyy tavoittamaan kouluryhmiä valtavasti enemmän kuin kiinteä näyttely. En osaa sanoa, montako sataa opiskelijaa tänään näyttelyssä kävi.

Koulun oppilaat tutustuivat bussissa esillä olevaan abortista kertovaan Pro Life -näyttelyyn.

Näyttely poikkesi myös torilla tai sen tapaisella keskustan pysäköintialueella. Koululaisten sijaan autolle pistäytyi siellä tavallista kansaa.

Pro Life -työhön liittyy myös sielunhoito. Kiertävä näyttely on monelle mahdollisuus tulla purkamaan aiheeseen liittyviä tuntemuksiaaan. Kaikkeen vastaan tulevaan sovelletaan kristillistä rakkautta ja etsitään armollisen Jumalan kohtaamista. Päivän ensimmäinen vieras saapui autolle etsimään 20 vuoden taakkaansa apua. Auton ohjaamossa hän sai keskustella ja kohdata armollista Jumalaa kaikessa rauhassa tiimiläisen kanssa.

Vierailimme useassa koulussa. Yhdessä oli suruliputus – joku siellä oli juuri kuollut.

Aina emme tiedä, millaisessa hetkessä kohtaamme ihmisiä. Lähtiessämme eräältä koululta saimme tietää, että koulun lippujen joukossa oleva musta lippu oli surulippu. Joku oli koulusta kuollut tänään.

Yliopiston opiskelijat esittelivät juhlassaan punapukuisen herran tutusti nimellä ”Joulupukki”.

Vierailumme aikana yliopiston opiskelijat juhlivat kaupungilla. Opiskelijaryhmät olivat muodostaneet kulkueita erilaisten hahmojen ympärille. Yllätyin, kun yksi joukkue esittäytyi ”Joulupukin” joukoksi. Päivän viimeisen vierailun oppilaitos oli juuri tämän joulupukin opinahjo, mutta hän ei saapunut bussille tutustumaan näyttelyyn, kuten ei moni muukaan juhlaväestä, joka juhli rakennuksen toisella puolella aina yötä myöten.

Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan kautta Romaniassa työskennellyt Katrina näyttää, missä vietti kaksi kuukautta.

Sain haastatella kaiken lomassa Katrina Mäki-Soinia, joka saapui kirjastoauton matkaan Romaniasta. Hän vietti kaksi kuukautta siellä. Haastattelua voi kuunnella sitten Radio Dein Lähetysavain-ohjelmassa, ja Raamattuavain Extraankin jotain kulkeutuu. On hienoa saada tuoda kerrottavaa näistä maista.

Pääsin ihan oikeisiin hommiin bussin kimpussa.

Selfien paikka. Sain Esa Tuurin ottamaan kuvan minusta, kun korjailin bussin irronnutta listaa. Ajattelin sutkauttaa kameraa ojentaessani, että ottaa kuvan, ennen kuin veri lentää. No, jätin sutkauttamatta, mutta kohta kuitenkin upotin ruuvimeisselin peukaloon ja lähdimme etsimään laastaria.

– Veijo Olli


Kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.
 

 

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja

Pastori Ilkka Rytilahti aloittaa Kansanlähetyksen raamatunopettajana kesäkuun alussa. Kuva: Ilkka Rytilahden arkisto

Ilkka Rytilahti on kutsuttu Kansanlähetyksen raamatunopettajaksi

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja evankelioimistyö. Toimenkuva pitää sisällään yhteistyön SEKLin piirien, Kansanlähetysopiston ja seurakuntien kanssa.

Rytilahden kutsuessaan Kansanlähetys vahvistaa Raamatun opettamista, joka on lähetysjohtaja Mika Tuovisen mukaan yksi liikkeen tärkeimmistä tehtävistä. Viime talven aikana Kansanlähetysliikkeen johto kiersi 17 kansanlähetyspiiriä, ja sieltä välittyi erityinen toive saada toimintaan lisää raamattuopetusta.

− Haluamme lisätä opetustyötä, koska kristinuskon tuntemus maassamme on todella nopeasti ohentunut ja monenlaiset oppivirtaukset hämmentävät ja sekoittavat uskovia. Tiukassa taloustilanteessa Rytilahden kutsuminen tärkeään tehtävään on myös uskon askel. Luotan, että Kansanlähetyksen ja Ilkan ystävät haluavat olla mukana tässä uudessa vaiheessa. Siksi olemme perustaneet Ilkka Rytilahden työn mahdollistamiseksi lähettäjärenkaan, johon liittymällä voi tukea rukouksin ja taloudellisesti Ilkkaa, sanoo lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Pastori, teol. maist. Ilkka Rytilahti on saanut pappisvihkimyksen Oulun hiippakunnassa vuonna 1992. Tämän jälkeen hän on toiminut vt. kappalaisena Kolarin seurakunnassa, rovastikunta-apulaisena Ruotsissa Skaran hiippakunnassa ja kappalaisena Lextorpin seurakunnassa  sekä Suomen Raamattuopiston Säätiön Uudenmaan aluejohtajana.

Ilkka Rytilahti kuvailee uutiskirjeessään sisäistä muutosta ja Jumalan kutsua, joka edelsi siirtymistä Kansanlähetyksen työhön.
− Olen Jumalalle kiitollinen hänen johdatuksestaan ja siitä, että saan ottaa työn vastaan. Samalla tiedostan vahvasti, että vain Jumalan armosta ja hänen Henkensä voimasta opetustyö voi kantaa sitä hedelmää, jota uskon Jumalan haluavan tuottaa. Työnantaja vaihtuu, mutta palvelu samassa Jumalan valtakunnan työssä jatkuu”, Rytilahti summaa.

Ilkka Rytilahden uutiskirjeen tilaajaksi ja hänen työnsä tukijaksi voi liittyä tästä linkistä: http://suuressamukana.fi/kotimaantyontekija/ilkka-rytilahti/

 

 

Sanna Suutari valmistautuu lähtemään ensimmäiselle työkaudelleen medialähetystyöhön syyskuussa 2017. Kohteena on kristillinen SAT-7-satelliittitelevisioasema, jonka kansainvälinen pääkonttori sijaitsee Kyproksen saarella itäisellä

Elonkorjuuta puimurilla

Sanna Suutari valmistautuu lähtemään ensimmäiselle työkaudelleen medialähetystyöhön syyskuussa 2017. Kohteena on kristillinen SAT-7-satelliittitelevisioasema, jonka kansainvälinen pääkonttori sijaitsee Kyproksen saarella itäisellä Välimerellä. Se lähettää sekä evankelioivia että sosiaalisia ohjelmia Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan kolmella eri kielellä.

Sanna ja mandariinipuu tulevassa kotimaassa

Mutta miten maalaistalon tyttö kiinnostui mediatyöstä?

”Minulla on kaupallinen ja hallinnollinen koulutus, ja lähetyskurssin alkupuolella aloimme etsiä työalaa, jolla voisin käyttää ammatillisia vahvuuksiani. Kypros ja SAT-7 vilahtivat puheissa, mutta aluksi ajattelin, että se kuulostaa melkein liian hyvältä – eikös lähetystyön pitäisi olla vaivalloista rämpimistä ja epämukavuusalueella kasvamista?  Ja tässä tarjottiin paikkaa mielenkiintoisessa kansainvälisessä ympäristössä, juuri osaamisalueeni keskiössä! Kävi ilmi, että olin väärässä, ja alun epäilyksistäni onkin jälkikäteen riemua riittänyt. Opin, että Jumala haluaa ensisijaisesti käyttää meidän luonnollisia vahvuuksiamme ja että saamme myös viihtyä kutsumuksessamme.”

Sanna tulee työskentelemään SAT-7:n kansainvälisellä toimistolla Nikosiassa hankehallinnollisissa tehtävissä. Hankkeista vastaavan tiimin tehtävänä on yhdistää eri maissa syntyvät ohjelmaideat ja niistä kiinnostuneet rahoittajat.

SAT-7:lla on lukuisia kumppaneita ympäri maailmaa, ja useita studioita sekä itsenäisiä ohjelmien tuottajia. Kun tuottajalla on ajatus ohjelmasta, hankehallintotiimi arvioi suunnitelman sisällön ja taloudelliset resurssit ja pyytää tarvittaessa muokkaamaan suunnitelmaa.

Kun ohjelmaluonnos on ennalta sovittujen tavoitteiden mukainen, tiimi etsii maailmanlaajuisesta kumppaniverkostosta sopivat rahoittajat ja tekee heille hanke-ehdotuksen sekä rahoitushakemuksen ohjelman toteuttamiseksi. Monilla kumppaneilla on erityinen kohderyhmä, jonka ohjelmia he haluavat tukea, esimerkiksi lapset, naiset tai jokin tietty kieli.

Kun kiinnostunut kumppani löytyy, hanke toteutetaan, ja jälkikäteen tiimi raportoi kumppanille hankesuunnitelman mukaan, kuinka monta ohjelmaa rahoilla on tehty, milloin ne on näytetty televisiossa ja mitä muita kuluja rahoilla on katettu.

Kyproslainen Christiana työskentelee myös hankehallintatiimissä.

Yhden tv-ohjelman tekemiseen tarvitaan paljon väkeä: ohjaajat, juontajat, kameramiehet ja muu tekninen henkilöstö, ohjelmasuunnittelija, jaksojen esitysjärjestyksen ja ajankohdan suunnittelija, katsojapalautteeseen vastaajat ja niin edelleen. Hankehallintotiimi varmistaa, että näillä ammattilaisilla on rauha tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat: laadukkaita ohjelmia katsojien omilla kielillä.

Kun hanketiimillä on kokonaiskuva sekä kumppaneista että ohjelmista, se pystyy helposti löytämään sopivat rahoittajat kuhunkin tilanteeseen ja varmistamaan luotettavan tiedonsiirron ja raportoinnin englannin kielellä, eikä ohjelmien tekijöiden tarvitse käyttää aikaa tällaisiin paperitöihin.

Tältä näyttää Sannan tuleva työpaikka.

”Kävin kevättalvella tutustumassa tulevaan työpaikkaani, ja odotan jo innolla pääseväni tutustumaan tuleviin työtovereihin ja tiimiini, jossa on lisäkseni kaksi suomalaista ja kaksi kyproslaista. Pääkonttorilla on ihmisiä yli kymmenestä eri maasta ja kieliä jotakuinkin yhtä monta, joten työkielenä on englanti. Odotan kuitenkin saavani opiskella myös kreikkaa, jota Kyproksella puhutaan”, Sanna kertoo.

Mikä mediatyössä sitten motivoi?

”Erään lounaskeskustelun aikana minulle todettiin, että tv-, radio- ja mediatyöhän ovat kuin puimureita Jumalan elopellolla. Se avasi silmäni aivan uudella tavalla. Näillä työkaluilla voidaan tavoittaa ilosanomalla Jeesuksesta miljoonia ihmisiä maissa, joissa saman uutisen kertominen henkilökohtaisesti voi viedä hengen. Jeesuksen sovitustyöstä kertomisen lisäksi katsojille, erityisesti naisille, tarjotaan kristillisiä neuvoja vanhemmuuteen ja perhe-elämään. Lapsille tarjotaan koulutusta, opetetaan lähimmäisenrakkautta ja kerrotaan, kuinka arvokkaita he ovat. On ilo olla mukana työssä, jossa saa olla viemässä toivoa ja Jumalan rakkautta suoraan ihmisten olohuoneisiin.”

Tv-ohjelmien tekeminen on kallista. Ohjelmilla on kuitenkin jo 25 miljoonaa katsojaa 25 eri maassa, joten rahoilla tavoitetaan valtavasti ihmisiä. Yhdellä eurolla saakin yhdelle perheelle koko vuoden ohjelmat. He tarvitsevat ilosanomaa − kerro se. Lahjoita nyt!

Lahjoita tähän työhön:


Lue lisää SAT-7:stä, mediatyöstä ja kevätkeräyksestä:

He tarvitsevat ilosanomaa – kerro se
Mediatyössä SAT-7:n kanssa
Verkostoitumassa SAT-7:n kanssa

KANSANLÄHETYKSEN KEVÄTKERÄYS 2017 Miljoonat ihmiset Marokosta Afganistaniin kaipaavat kuulla ilosanoman Jeesuksesta, mutta vain harvalla on siihen mahdollisuus. Lahjoittamalla kerrot Jeesuksesta

He tarvitsevat ilosanomaa – kerro se.

KANSANLÄHETYKSEN KEVÄTKERÄYS 2017

Miljoonat ihmiset Marokosta Afganistaniin kaipaavat kuulla ilosanoman Jeesuksesta, mutta vain harvalla on siihen mahdollisuus. Lahjoittamalla kerrot Jeesuksesta heidän omissa kodeissaan SAT-7:n tuottamien kristillisten tv-ohjelmien kautta. Lahjoita nyt.

Lahjoita Sat-7 sateliittitelevisiokanavan työhön Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen kautta. Lue lisää Sat-7 työstä täältä.

Voit myös lahjoittaa tilisiirrolla seuraavin tiedoin:
Vastaanottaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ry
Tilinumero: FI83 2070 1800 0283 25
Viite: 6301 59004

Rahankeräyslupa

Kiitos tuestasi ja hienoa, että olet Suuressa mukana!

Lahjoita tähän työhön: