Avainsana-arkisto: Etu-Aasia

Eräänä iltana ovikello soi puoli yhdentoista aikaan. Uskalsin lähteä avaamaan oven vielä niin myöhällä, koska pihapiiri on vartioitu. Tuntemattomat eivät kulje

”Olenko valmis ottamaan askeleet yläkerran naapurin ovelle ja tarttumaan tilaisuuteen, jotta Jumalan rakkaus saisi tulla todeksi jonakin päivänä myös tuossa kodissa?”

Pyhä yö

Eräänä iltana ovikello soi puoli yhdentoista aikaan. Uskalsin lähteä avaamaan oven vielä niin myöhällä, koska pihapiiri on vartioitu. Tuntemattomat eivät kulje porttivahtien ohi ilman asiaa. Lisäksi talon alaovesta pääsee sisään vain sähköisellä avaimenperällä. Arvelin siis, että oven takana olisi luultavimmin joku samasta talosta.

Katsoin ovisilmästä ja näin yläkerrassa asuvan tutun naisen. Avasin oven. Naapurini ojensi lautasen, jolla oli ruskea, möykyn mallinen leivonnainen. Toki hän kertoi tuon herkun nimenkin, mutta tuijottaessani lautasta yllättyneenä en kuullut sitä.

Nainen kyseli, oliko heistä ollut paljon häiriötä, kun lapset olivat melko villejä. En tietenkään kehdannut sanoa, että vähempikin meteli toisinaan riittäisi, vaan ystävällisesti hymyillen vakuutin naiselle, ettei heistä ollut häiriötä. Sain vielä kutsun tulla kahville jonakin päivänä ja ”hyvät illan jatkot” -toivotuksen.

Siirryin keittiöön maistamaan juuri saamaani lahjaa. Mausta en tunnistanut tuotetta yhtään sen paremmin kuin ulkonäöstäkään. Mannaryyni oli selvästi pääraaka-aine, mutta muu jäi arvoitukseksi.

Unia ja näkyjä

Seuraavana päivänä tapasin paikallisen ystäväni. Näytin hänelle kuvaa saamastani leivonnaisesta ja kysyin, mitä se mahtoi olla. Ystäväni ei osannut nimetä tuotetta kuvan perusteella. Sen sijaan hän osasi kertoa, miksi naapuri oli juuri tuona tiettynä iltana tuonut lahjan minulle.

Kyseessä oli kandil-juhla eli muslimien pyhä yö. Ystäväni kertoi, että tuona yönä muslimit näkevät usein yliluonnollisia unia ja näkyjä. Kristittynä hän kehotti minuakin rukoilemaan, että Jeesus Kristus  ilmestyisi pyhän yön viettäjille niin pyhinä öinä kuin muulloinkin.

Pienikin lahja voi olla suuri

Jäin miettimään yläkerran naapuriani ja kohtaamista hänen kanssaan. Kulttuurin mukaisesti minun tuli palauttaa hänen lautasensa, mutta ei tyhjänä. Se olisi nopeasti toteutettu. Ehkä laittaisin lautaselle vastaleivottuja sämpylöitä tai vaikka basaarilta ostamiani mandariineja.

Ajattelin kuitenkin jatkaa tutustumista myös lautasen palauttamisen jälkeen. Koska hän toi minulle oman pyhän juhlansa herkun, ehkä minäkin voisin tulevana jouluna leipoa jotakin ja viedä vastavuoroisesti hänelle. Rukoilen, että tuo vastavuoroinen kohtaaminen avaa ystävyyttä ja mahdollisuuden jakaa jotakin kaikkein Pyhimmästä sekä pyhästä jouluyöstä.

Pieni leipomus on aivan mitätön lahja kaikkein suurimman lahjan, Vapahtajamme syntymän, rinnalla. Mutta myös pienten ja mitättömältä tuntuvien asioiden välityksellä Jumala voi toimia kauttani.

Olenko valmis ottamaan askeleet yläkerran naapurin ovelle ja tarttumaan tilaisuuteen, jotta Jumalan rakkaus saisi tulla todeksi jonakin päivänä myös tuossa kodissa?

Anu
Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa.

Tule mukaan!
Voit tukea Anun työtä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot sivunoikealla laidalla oleviin kenttiin. Kertalahjoituksessa, suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 22402

Jumalan siunausta elämääsi!

 

Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje on ilmestynyt turkin kielellä. Kirja jatkaa tunnustuskirjojen sarjaa, jota paikallisessa kirkossa on työstetty jo reilun

Luterilaista peruskirjallisuutta, muun muassa tunnustuskirjoja, on käännetty turkin kielelle. Kuvassa oikealta Yksimielisyyden ohje, Lutherin kirja Kristityn vapaudesta, Augsburgin uskontunnustus ja Lutherin Vähä katekismus selityksin.

Yksimielisyyden ohje ilmestyi turkiksi

Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje on ilmestynyt turkin kielellä. Kirja jatkaa tunnustuskirjojen sarjaa, jota paikallisessa kirkossa on työstetty jo reilun kymmenen vuoden ajan. Yksimielisyyden ohjeen käänsi turkkilainen nuori kääntäjä. Julkaisukuntoon kirjan hioi suomalaisten työntekijöiden tiimi yhteistyössä kristillisen kirjakustantamon kanssa.

Yksimielisyyden ohje on kuvassa päällimäisenä. Sen alla ovat Lutherin kirja Kristityn vapaudesta ja Augsburgin uskontunnustus. Alimmaisema on Lutherin Vähä katekismus selityksin.

Yksimielisyyden ohje on kaksiosainen teos, joista ensimmäinen osa on tiivistelmä ja toinen osa yksityiskohtainen selvitys Augsburgin tunnustuksen opinkohdista. Teos toimii turkinkielisille kristityille kristinuskoon syventymisen apuna ja on samalla äidinkielistä opiskelumateriaalia teologisiin seminaareihin osallistuville kristityille.

Kirjoittaja toimii pienen luterilaisen kirkon yhteydessä Etu-Aasiassa.
Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Tämän artikkelin kohdalla voit tukea tätä työtä kertalahjoituksella tai voit ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin.  (Mobiilissa alla) Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 24400.

Kiitos ja Jumalan siunausta!

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi

Kanttorina etuaasialaisessa kirkossa

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi virsistä kuului luokkaan ”tuntematon mutta pyhään sopiva teksti”. Sellaiset ovat aina haasteita myös kanttorille. Kuuntelin vielä kerran netistä eri versioita siitä, ja tällä kuuntelukerralla löysin sen version, jota päätin tavoitella jumalanpalveluksessa. Mietin taas, että musiikinteorian tuntemus tai vapaan säestyksen oppitunnit varmaan auttaisivat. Silti iloitsin myös siitä, että soittaminen on kuitenkin tullut luontevammaksi ja helpommaksi vajaan parin viime vuoden aikana ja siihen on tullut lisää iloa.

Kirkkosaliin astuessani siellä oli jo osa seurakuntalaisista paikalla. Naisten kanssa vaihdettiin poskisuukot ja miehiä kättelin. Vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset, ja meidät kaikki esiteltiin erään seurakuntalaisen serkulle, joka oli tullut tutustumaan kirkkoomme.

Pianon ääressä soitettiin läpi päivän virret vielä kitaristimme kanssa. Hän on opetellut kitaran soiton ihan seurakuntaa ajatellen. Eikä ole ollenkaan ainoa; kaksi naisista opettelee nyt pitkälti samasta syystä poikkihuilun soittamista. Ihailen sellaista sitoutumista, jota heillä on. Aamulla netistä katsomaani virttä opeteltiin nyt vielä yhdessä, ja liittyipä eräs djembe-rummuillakin mukaan.

Seurakunnan whatsapp-ryhmään tulleen viestin perusteella odotettiin pieni hetki erästä seurakuntalaista, ja sitten päästiin yhdessä aloittamaan jumalanpalvelus.

 Oli ihana soittaa yhdessä taas, ja kun väkeäkin oli mukavasti kirkossa, niin laulu raikasi. Penkissä istuneista seurakuntalaisista yksi kävi huolehtimassa, että kitaristin serkku ja kesken jumalanpalveluksen mukaan tullut vieras pysyivät kärryillä raamatunkohdissa ja virsissä. Täällä kun jumalanpalvelus tapahtumana ei ole mitenkään tuttu, niin tarvitaan opastajaa.

Yksi minua täällä aina koskettavista kohdista on yhteinen esirukous, jonka aluksi pappi kysyy seurakuntalaisilta rukousaiheita. Olemme yhdessä rukoilleet paljon sairaiden, perheiden ja työ- ja opiskelupaikkojen puolesta sekä niiden seurakuntalaisten puolesta, jotka eivät ole päässet tulemaan kirkkoon pitkään aikaan, niin tänäänkin.

Jumalanpalveluksen jälkeen mennään aina yhdessä kirkkoteelle ja -limsalle. Kaapista kaivetaan syötävää ja juotavaa, ja jos mieleistä ei löydy, tässä vaiheessakin ehtii vielä kauppaan. Iloksemme mulperipuu on taas kasvattanut oksansa ja lehtensä sisäpihalla niin että sen varjosta saatiin paikat melkein kaikille. Siinä istuskellessa pöydän toisessa päässä jatkui tutustuminen vieraaseen, joka oli saapunut kesken jumalanpalvelusta. Toisessa päässä pöytää jaettiin elämää muiden aiheiden parissa. Hyvästellessä toivotettiin hyvät viikot ja täkäläiseen tapaan kehotettiin pitämään itsestä huoli ja toivottiin, että nähdään pian uudelleen.

Alkuviikosta tämä kanttori kääntää katseen jo seuraavan sunnuntain virsiehdotuksiin, jotta myös kitaristi ja huilistit voivat alkaa harjoitella osaamiaan virsiä. Näin he voivat palvella lahjoillaan seurakuntalaisia ja kirkkoon poikkeavia taas ensi sunnuntaina.
 Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

 Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Etu-Aasiassa. Tutustu hänen työhönsä lisää tästä.

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.” ”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja

Etu-Aasian seurakunnissa paikalliset kristityt pääsevät nyt tutkimusmatkalle pyhiin kirjoituksiin, kun selityksellinen Johanneksen evankeliumi valmistui.

Syvemmälle Jumalan sanaan

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.”
”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja tätä on ilo lukea.”
Tällaisia reaktioita syntyi pienessä Etu-Aasian luterilaisessa seurakunnassa, kun paikalliset kristityt saivat käsiinsä juuri painosta tulleen odotetun kirjan. Kyseessä ei ole mikä tahansa kirja vaan islamilaisen maailman keskellä käännetty ja painettu kristillinen teos: selityksin varustettu Johanneksen evankeliumi.

Kirjan alussa kerrotaan, miten Raamattua kannattaa lukea ja mitä Raamattu pitää sisällään. Muutoin sisältö koostuu Johanneksen evankeliumin jaekohtaisista selityksistä sekä teemoihin liittyvistä artikkeleista.

Projekti käynnistyi oikeastaan jo muutama vuosi sitten, kun seurakuntien papit totesivat, että tarvittaisiin hyviä hakuteoksia Raamatun tutkimiseen turkiksi. Aluksi ajateltiin kääntää vain opetusmonisteita raamattuluentoja varten. Viime vuonna reformaation juhlavuoden myötä kuitenkin ajatus jalostui kunnon kirjan työstämiseen, kun paikallinen Raamattuseura halusi lähteä mukaan yhteistyöhön.

Johanneksen evankeliumin selityksellinen teos käännettiin turkiksi englannin-kielisestä Lutheran Study Bible -Raamatusta. Äidinkielinen kääntäjä teki käännöstyötä ja toinen paikallinen kielen osaaja yhdessä muutaman suomalaisen kanssa editoi tekstiä.

Miksi sitten tällaista teosta tarvitaan? Eikö Raamattu sellaisenaan riitä?

Islamilaisessa maailmassa kristinuskon ja Raamatun tuntemus on todella ohutta. Selityksellistä Johanneksen evankeliumia tarvitaan, jotta paikalliset ihmiset voisivat opiskella Raamattua. Teos julkaistiin ihan tavallisia kristittyjä varten, mutta myös tulevien saarnaajien avuksi.

Seuraavaksi työstetään Luukkaan evankeliumia. Ensimmäisen vaiheen ajatus on, että saataisiin käännettyä ainakin evankeliumien selitykselliset teokset – jonakin päivänä ehkä vielä koko Raamatun kommentaarisarja.

Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa. Turvallisuussyistä emme julkaise nimeä.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Etu-Aasian työlle.

Lahjoita tähän työhön:


Kuusen ja koko kodin riisuminen joulukoristuksistaan vaati tiimityötä. Ensin kierrettiin koko joukolla kotia. Etsittiin, irrotettiin ja koottiin kaikki koristeet olohuoneen

Kuusen ja koko kodin riisuminen joulukoristuksista tuo mielen perusasioiden äärelle. Vuoden kiertoon kuuluvat juhlat muistuttavat meitä ja lapsiamme yhä uudestaan Jumalan suurista teoista. Kuva: Pixabay

Koristeiden kertomaa

Kuusen ja koko kodin riisuminen joulukoristuksistaan vaati tiimityötä. Ensin kierrettiin koko joukolla kotia. Etsittiin, irrotettiin ja koottiin kaikki koristeet olohuoneen ruokapöydälle. Sitten käytiin kuusen kimppuun. Kolmivuotias irrotti pallot ja isoveli asetteli ne tarkasti paikoilleen rasiaansa. Esikoinen irrotteli hopeanauhoja ja yläoksien enkeleitä yrittäen samalla estää vauvaa syömästä neulasia. Isälle jäi latvatähti ja valosarja. Hopeahilettä oli kaikkialla.

Minä organisoin säilytyksen. Valot ja latvatähti omaan laatikkoonsa, muut kuusen helyt pussiin, puutontut kuplamuoviin, posliininen seimiasetelma styroksin suojiin. Vielä ikkunan iso adventtitähti, ovikranssi, kynttilälyhdyt, olkitähdet, lippunauhat ja lapsuudestani tutut punaiset pahvitontut.

Mistä tämä paljous? Mehän tulimme nykyiseen asuinmaahamme, keskelle minareettien merta, pelkät matkalaukut mukanamme. Mukaan mahtuivat tärkeimmät vaatteet, rakkaimmat lastenkirjat, juustohöylä ja Fiskarsin sakset, mutta ei joulukoristeita.

Kahdeksan vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Muistan sen lapsekkaan riemun, kun löysin paikallisen ostoskeskuksen brittiläisestä sisustusliikkeestä ensimmäiset joulukoristeemme. Täällä ne tietenkin myytiin uudenvuoden koristeina, mutta mitä tuosta. Sukulaisten ja ystävien paketeista paljastui myös kotoisia tunnelman tuojia. Lasten kanssa askartelimme lisää, kotona ja pyhäkoulussa. Ikeassa kohtasimme jo lähes runsaudenpulan. Muovikuuseen emme ole taipuneet vielä kertaakaan, vaan olemme kiertäneet läpi lähialueen puutarhat ja Bauhausin ja tuoneet joka vuosi kotiin elävän kuusen, juurineen ja isossa saavissa.

Miksi se on niin tärkeää? Eihän tunnelma ole joulun pääasia? Ei tietenkään. Olisin voinut kirjoittaa Vapahtajan syntymää juhlivasta seurakunnasta tai siitä syvästä riemusta, jota koin todistaessani monien muslimien saapuneen kirkkoon ensimmäistä kertaa elämässään.

Jumalan koko pelastussuunnitelma on niin valtava, koko ikuisuuteemme vaikuttava asia, että sitä kannattaa ja saa juhlia – ei ainoastaan seurakunnassa vaan myös kotona; laulaen, syöden ja koristaen.

Juhlan tulee erottua arjesta. Tämä on erityisen tärkeää täällä, missä kotiamme ympäröivä miljoonakaupunki vähät välittää kristillisistä pyhistä. Ystäväni naapuritalosta, huivipäinen muslimirouva, kävi adventin aikaan meillä kahvilla tyttärensä kanssa. He kiersivät jouluun puettua olohuonettamme, tutkailivat kuusen ja seimiasetelman ja tihrustivat seinälle liimattuja kortteja. Sain vastata moneen kysymykseen Betlehemin tähdestä lahjoihin ja joulupukin alkuperään.

Emme kuitenkaan koristele kotia ensisijaisesti vieraita varten. Vuoden kiertoon kuuluvat juhlat muistuttavat meitä ja lapsiamme yhä uudestaan Jumalan suurista teoista. Haluan joulun näkyvän kodissamme myös välittääkseni lapsille omaa kulttuuriperintöämme, suomalaista tapaa viettää joulua – tonttuineen kaikkineen.

Kun hikeä valuen raahauduin nälkäisen vauvan, kiukuttelevan kolmivuotiaan  ja ostoskassien kanssa vilkkaalta kadulta ahtaaseen eteiseemme, ajattelin haikeasti ikävöiden Suomen isovanhempia, perhekerhoja, ruuhkattomia teitä ja loputtomia leikkimaastoja. Silloin silmäni osui eteisen peiliin kiinnitettyyn joulusydämeen. Se palautti äkkiä mieleeni, miksi elämä täällä kaikkine haasteineen on kuitenkin niin mielekästä. Jotta kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkisi suuren Valon.

Äiti minareettien maasta

Lahjoita tähän työhön:


 

Kauniit koristevalot valaisevat siellä täällä puiden oksia ja kauppakeskusten pihoille pystytettyjä kuusia. Kauppakeskuksissa näkyy joulukoristeita ja englanninkieliset joululaulut kaikuvat. Tuttua

Kirkkosalia koristaa joulukuusi ja seimiasetelma. Kuva: SEKL

Valo pimeyden keskellä

Kauniit koristevalot valaisevat siellä täällä puiden oksia ja kauppakeskusten pihoille pystytettyjä kuusia. Kauppakeskuksissa näkyy joulukoristeita ja englanninkieliset joululaulut kaikuvat.

Tuttua kaikille suomalaisille marras-joulukuussa. Mutta tällä kertaa emme olekaan Suomessa, vaan Etu-Aasiassa.

Vaikka katukuvassa näkyy jonkin verran jouluisia elementtejä, kyse ei kuitenkaan ole joulun vaan uudenvuoden juhlimisesta. Jostain syystä meille tutut joulukoristeet ovat päätyneet tämän islamilaisen maan uudenvuoden koristeiksi. Meidän kristittyjen jouluun valmistautumista se tietenkin edesauttaa täällä, kun kaupasta saa ostettua  kotiinsa  joulukuusen ja jouluvaloja. Tämän kaupallisen tavaran lisäksi joulu ei muuten muslimimaassa näy, paitsi seurakunnassa.

Seurakunnassa joulua odotetaan yhdessä. Ensimmäisenä adventtina on laulettu yhdessä Hoosianna ja sytytetty ensimmäinen neljästä kynttilästä. Joka sunnuntai sytytetään lisää adventtikynttilöitä ja seurataan, kuinka valo laajenee. Kirkkosaliin kootaan ja koristellaan joulukuusi sekä seimiasetelma. Seurakunnassa suunnitellaan joulunviettoa yhdessä.

Tänä vuonna jouluaatto osuu sunnuntaille. Suunnitelmissa on kokoontua yhteen varhain iltapäivällä laulamaan joululauluja. Sen jälkeen nautitaan pöydän antimista, joiden joukkoon jokainen tuo jotakin. Pöydästä löytyy paikallisia juhlaherkkuja sekä suomalaisille tutumpia joulutorttuja ja pipareita. Illalla vietetään vielä jouluillan messu.

Seuraavana päivänä suurin osa täkäläisistä kristityistä suuntaa jo töihin ja normaaliin arkeen. On kuitenkin tärkeää, että yhtenä päivänä saamme viettää joulua yhdessä seurakuntaperheenä. Suurin osa paikallisista seurakuntalaisista on perheensä ainoita kristittyjä. Tästä syystä joulua on varsin luonnollista viettää yhdessä juuri muiden seurakuntalaisten kanssa.

Muslimimaassa käsitykset joulusta ja ylipäätään kristinuskosta ovat usein hyvin vääristyneitä. Joulun aikaan kuitenkin moni ei-kristitty uskaltautuu joko jonkun kutsumana tai itsekseen astumaan sisälle kirkkoon. Tänä jouluna voi jälleen moni muslimi kuulla evankeliumin ensimmäistä kertaa elämässään.

Rukoillaan, että tämä kansa saisi oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen niin kuin Raamatussa luvataan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:1,5)

Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa. Turvallisuussyistä emme julkaise nimeä.

Lahjoita tähän työhön: