Avainsana-arkisto: Etu-Aasia

Kun Jeesus aloitti julkisen toiminnan, hän alkoi näyttää elämällään, millainen on Jumalan tahdon mukainen elämä. Jeesus kulki opetuslastensa kanssa erilaisissa tilanteissa.

Seuratkaa minun esimerkkiäni

Kun Jeesus aloitti julkisen toiminnan, hän alkoi näyttää elämällään, millainen on Jumalan tahdon mukainen elämä.

Jeesus kulki opetuslastensa kanssa erilaisissa tilanteissa. He saivat seurata kaikkea ja keskustella kokemastaan. Tämä aika kesti kolmisen vuotta, ja sitten tuli opetuslasten aika jatkaa matkaa Jeesuksen esimerkin mukaan. Paavali kirjoittaa:

Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. (1. Kor. 11:1)

Jo vainotessaan seurakuntaa Paavali oli nähnyt, miten ensimmäiset kristityt elivät. Kääntymyksessään hän sai kohdata ylösnousseen Jeesuksen lisäksi myös ylösnousseen todistajia. Vahva kirjoitusten tunteminen pääsi rakentamaan kristillistä vaellusta, ja niin hänestä vuosien kuluessa kasvoi kristitty, joka pystyi toimimaan esimerkkinä.

Kun maallistuneessa maailmassa ihminen kohtaa Jeesuksen Vapahtajanaan, hän tarvitsee mallia, jonka muut kristityt antavat kristillisestä elämästä. Tämä malli auttaa häntä oppimaan ja myös rohkaisee toimimaan oppimansa mukaan. Kristitty tarvitsee kristityn mallin.

Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19)

Jumala vaikuttaa maailmassa. Edelleen Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä. Hän vaikuttaa meissä tahtonsa mukaista elämää. Seuratessamme Jeesusta liitymme siihen jatkumoon, jossa Paavali ja Jeesuksen opetuslapset ovat. Emme ole apostoleja, mutta Kristuksen todistajia olemme. Todistajina me annamme mallin siitä, mitä on olla kristitty.

Kuuntele: Raamattuavain Extra 26.1.2019. Kun vieraiden kulttuurien keskellä tullaan kristityksi, on kaikki uutta. Ympäristö ei anna mallia, miten elää kristittynä. Vain seurakunta voi siinä auttaa. Kuulemme Etu-Aasiassa seurakunnan keskellä elävien Mikon, Kirsin ja Hannan kokemuksia.

Kuuntele: Raamattuavain Extra 2.2.2019. Eri kulttuurien tuntemus on tärkeää niin maailmalla kuin kotimaassa. Tulokkaat eri kansojen keskeltä muuttavat katumme, työpaikkamme ja seurakuntamme monista kansallisuuksista koostuvaksi joukoksi. Herää tarve ymmärtää toisiamme. Kuulemme Mikon, Kirsin ja Hannan kokemuksia toisen kulttuurin keskeltä.

Tutustu työhön Etu-Aasiassa tästä linkistä.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.

 

Pieni noin 20 hengen seurakunta kokoontuu tässä kirkossa. Nyt meitä on paikalla 12. Olemme maassa, jossa kansasta liki 100 prosenttia

Kuuletko kutsun merten takaa?

Pieni noin 20 hengen seurakunta kokoontuu tässä kirkossa. Nyt meitä on paikalla 12. Olemme maassa, jossa kansasta liki 100 prosenttia on muslimeja. Saavuimme kirkon kulmille illan hämärtyessä. Kaupungin valtaväylältä käännyimme taloviidakkoon, jonka keskellä harjun kupeessa kirkon risti tavoittelee taivasta.

Kirkon ovella tervehdimme toisiamme ja käymme yhdessä sisälle. Pieni kirkkosali muuttuu hetkessä ilon ja odotusten täyttämäksi. Kohta vietämme Jumalanpalvelusta, seurakunnan yhteistä kokoontumista. Toiset ovat tulleet kaukaa. Noin 4,5 miljoonan asukkaan kaupungissa katuja riittää kuljettavaksi.

Seurakunta on perustettu kuusi vuotta sitten. Se on aarre kaupungin sydämessä. Seurakunta on kuin siemen, jonka kautta evankeliumi virtaa ympäristöönsä. Aluksi pieni joukko tavoittaa muutamia, mutta kasvaessaan sillä on yhä suuremmat ja suuremmat mahdollisuudet kuljettaa pelastuksen sanaa kaikkialle.

Minareetista kaikuu rukouskutsu, mutta me polvistumme Jeesuksen asettamalle ehtoolliselle.  ”Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen…”

Kaikki eivät tule ehtoolliselle. Yksi jää penkkiin istumaan; hän ei ole vielä valmis polvistumaan Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.

Vietämme kirkkokahveja, täällä se tarkoittaa teetä ja Coca-Colaa.  Joku on tuonut itse leipomiaan pikkuleipiä. Puhe soljuu, välillä on totista ja vakavaa puhuttavaa, välillä ilo poukkoilee joukon keskellä. Meillä on hyvä olla yhdessä, kaikkine iloinemme ja kipuinemme.

Illan päättyessä seurakunta hajaantuu koteihinsa. Hiljattain murron kohteeksi joutunut kirkon ovi lukitaan. Kävelemme autioita katuja autolle. Ajamme valtatietä vuoren kupeessa. Olen saanut kokea jotain suurta, joka ajan kuluessa kasvaa ja valtaa alaa.

Tämä on välähdys maailmalta. Sieltä jostain. Sieltä, minne muutamat ovat saapuneet Suomesta saakka asuakseen kansan keskuudessa ja palvellakseen pientä seurakuntaa. Seurakunnalle on löydetty tilat kokoontumiseen. Sen tarpeisiin on käännetty hengellistä kirjallisuutta, laulukirja muodostettu, monia kastekursseja pidetty ja jaettu monin tavoin Jumalan sanaa. Pieni seurakunta elää vähemmistönä vahvasti evankeliumi sydämessään.

Meillä Suomessa voimme valita, mihin seurakuntaan menemme. Tuolla jossain on vain muutama seurakunta, vähän työntekijöitä, mutta paljon kansaa, joka ei tunne Jeesusta. Maailmalla on satakertainen, ellei suurempikin tarve saada apua seurakunnan elämään. Miten sydämesi tähän vastaa, kutsutaanko sinua merten takaa?

Kuuntele:  Oma paikka voi löytyä läheltä tai kaukaa. Raamattuavain Extra 24.11.2018 – kuinka Hanna löysi oman paikan maailmalta.

Tilaa Hannan rukouskirje tästä linkistä.

Kuuntele:  Oma paikka voi löytyä läheltä tai kaukaa.  Raamattuavain Extra 1.12.2018 – kuinka Mikko ja Kirsi perheineen päätyivät maailmalle ja kuinka siellä vietetyt vuodet ovat näkyä koetelleet.

Tilaa Mikon ja Kirsin rukouskirje tästä linkistä.

Kuuntele: Raamattuavain Extra 15.12.2018. Jumalan valtakunnan asialla ei olla yksin maailmalla. Pieni työyhteisö kantaa ja tukee lähtijää.

Tutustu työhön Etu-Aasiassa tästä linkistä.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.

 

Eräänä iltana ovikello soi puoli yhdentoista aikaan. Uskalsin lähteä avaamaan oven vielä niin myöhällä, koska pihapiiri on vartioitu. Tuntemattomat eivät kulje

”Olenko valmis ottamaan askeleet yläkerran naapurin ovelle ja tarttumaan tilaisuuteen, jotta Jumalan rakkaus saisi tulla todeksi jonakin päivänä myös tuossa kodissa?”

Pyhä yö

Eräänä iltana ovikello soi puoli yhdentoista aikaan. Uskalsin lähteä avaamaan oven vielä niin myöhällä, koska pihapiiri on vartioitu. Tuntemattomat eivät kulje porttivahtien ohi ilman asiaa. Lisäksi talon alaovesta pääsee sisään vain sähköisellä avaimenperällä. Arvelin siis, että oven takana olisi luultavimmin joku samasta talosta.

Katsoin ovisilmästä ja näin yläkerrassa asuvan tutun naisen. Avasin oven. Naapurini ojensi lautasen, jolla oli ruskea, möykyn mallinen leivonnainen. Toki hän kertoi tuon herkun nimenkin, mutta tuijottaessani lautasta yllättyneenä en kuullut sitä.

Nainen kyseli, oliko heistä ollut paljon häiriötä, kun lapset olivat melko villejä. En tietenkään kehdannut sanoa, että vähempikin meteli toisinaan riittäisi, vaan ystävällisesti hymyillen vakuutin naiselle, ettei heistä ollut häiriötä. Sain vielä kutsun tulla kahville jonakin päivänä ja ”hyvät illan jatkot” -toivotuksen.

Siirryin keittiöön maistamaan juuri saamaani lahjaa. Mausta en tunnistanut tuotetta yhtään sen paremmin kuin ulkonäöstäkään. Mannaryyni oli selvästi pääraaka-aine, mutta muu jäi arvoitukseksi.

Unia ja näkyjä

Seuraavana päivänä tapasin paikallisen ystäväni. Näytin hänelle kuvaa saamastani leivonnaisesta ja kysyin, mitä se mahtoi olla. Ystäväni ei osannut nimetä tuotetta kuvan perusteella. Sen sijaan hän osasi kertoa, miksi naapuri oli juuri tuona tiettynä iltana tuonut lahjan minulle.

Kyseessä oli kandil-juhla eli muslimien pyhä yö. Ystäväni kertoi, että tuona yönä muslimit näkevät usein yliluonnollisia unia ja näkyjä. Kristittynä hän kehotti minuakin rukoilemaan, että Jeesus Kristus  ilmestyisi pyhän yön viettäjille niin pyhinä öinä kuin muulloinkin.

Pienikin lahja voi olla suuri

Jäin miettimään yläkerran naapuriani ja kohtaamista hänen kanssaan. Kulttuurin mukaisesti minun tuli palauttaa hänen lautasensa, mutta ei tyhjänä. Se olisi nopeasti toteutettu. Ehkä laittaisin lautaselle vastaleivottuja sämpylöitä tai vaikka basaarilta ostamiani mandariineja.

Ajattelin kuitenkin jatkaa tutustumista myös lautasen palauttamisen jälkeen. Koska hän toi minulle oman pyhän juhlansa herkun, ehkä minäkin voisin tulevana jouluna leipoa jotakin ja viedä vastavuoroisesti hänelle. Rukoilen, että tuo vastavuoroinen kohtaaminen avaa ystävyyttä ja mahdollisuuden jakaa jotakin kaikkein Pyhimmästä sekä pyhästä jouluyöstä.

Pieni leipomus on aivan mitätön lahja kaikkein suurimman lahjan, Vapahtajamme syntymän, rinnalla. Mutta myös pienten ja mitättömältä tuntuvien asioiden välityksellä Jumala voi toimia kauttani.

Olenko valmis ottamaan askeleet yläkerran naapurin ovelle ja tarttumaan tilaisuuteen, jotta Jumalan rakkaus saisi tulla todeksi jonakin päivänä myös tuossa kodissa?

Anu
Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa.

Tule mukaan!
Voit tukea Anun työtä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot sivunoikealla laidalla oleviin kenttiin. Kertalahjoituksessa, suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 22402

Jumalan siunausta elämääsi!

 

Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje on ilmestynyt turkin kielellä. Kirja jatkaa tunnustuskirjojen sarjaa, jota paikallisessa kirkossa on työstetty jo reilun

Luterilaista peruskirjallisuutta, muun muassa tunnustuskirjoja, on käännetty turkin kielelle. Kuvassa oikealta Yksimielisyyden ohje, Lutherin kirja Kristityn vapaudesta, Augsburgin uskontunnustus ja Lutherin Vähä katekismus selityksin.

Yksimielisyyden ohje ilmestyi turkiksi

Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje on ilmestynyt turkin kielellä. Kirja jatkaa tunnustuskirjojen sarjaa, jota paikallisessa kirkossa on työstetty jo reilun kymmenen vuoden ajan. Yksimielisyyden ohjeen käänsi turkkilainen nuori kääntäjä. Julkaisukuntoon kirjan hioi suomalaisten työntekijöiden tiimi yhteistyössä kristillisen kirjakustantamon kanssa.

Yksimielisyyden ohje on kuvassa päällimäisenä. Sen alla ovat Lutherin kirja Kristityn vapaudesta ja Augsburgin uskontunnustus. Alimmaisema on Lutherin Vähä katekismus selityksin.

Yksimielisyyden ohje on kaksiosainen teos, joista ensimmäinen osa on tiivistelmä ja toinen osa yksityiskohtainen selvitys Augsburgin tunnustuksen opinkohdista. Teos toimii turkinkielisille kristityille kristinuskoon syventymisen apuna ja on samalla äidinkielistä opiskelumateriaalia teologisiin seminaareihin osallistuville kristityille.

Kirjoittaja toimii pienen luterilaisen kirkon yhteydessä Etu-Aasiassa.
Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Tämän artikkelin kohdalla voit tukea tätä työtä kertalahjoituksella tai voit ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin.  (Mobiilissa alla) Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 24400.

Kiitos ja Jumalan siunausta!

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi

Kanttorina etuaasialaisessa kirkossa

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi virsistä kuului luokkaan ”tuntematon mutta pyhään sopiva teksti”. Sellaiset ovat aina haasteita myös kanttorille. Kuuntelin vielä kerran netistä eri versioita siitä, ja tällä kuuntelukerralla löysin sen version, jota päätin tavoitella jumalanpalveluksessa. Mietin taas, että musiikinteorian tuntemus tai vapaan säestyksen oppitunnit varmaan auttaisivat. Silti iloitsin myös siitä, että soittaminen on kuitenkin tullut luontevammaksi ja helpommaksi vajaan parin viime vuoden aikana ja siihen on tullut lisää iloa.

Kirkkosaliin astuessani siellä oli jo osa seurakuntalaisista paikalla. Naisten kanssa vaihdettiin poskisuukot ja miehiä kättelin. Vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset, ja meidät kaikki esiteltiin erään seurakuntalaisen serkulle, joka oli tullut tutustumaan kirkkoomme.

Pianon ääressä soitettiin läpi päivän virret vielä kitaristimme kanssa. Hän on opetellut kitaran soiton ihan seurakuntaa ajatellen. Eikä ole ollenkaan ainoa; kaksi naisista opettelee nyt pitkälti samasta syystä poikkihuilun soittamista. Ihailen sellaista sitoutumista, jota heillä on. Aamulla netistä katsomaani virttä opeteltiin nyt vielä yhdessä, ja liittyipä eräs djembe-rummuillakin mukaan.

Seurakunnan whatsapp-ryhmään tulleen viestin perusteella odotettiin pieni hetki erästä seurakuntalaista, ja sitten päästiin yhdessä aloittamaan jumalanpalvelus.

 Oli ihana soittaa yhdessä taas, ja kun väkeäkin oli mukavasti kirkossa, niin laulu raikasi. Penkissä istuneista seurakuntalaisista yksi kävi huolehtimassa, että kitaristin serkku ja kesken jumalanpalveluksen mukaan tullut vieras pysyivät kärryillä raamatunkohdissa ja virsissä. Täällä kun jumalanpalvelus tapahtumana ei ole mitenkään tuttu, niin tarvitaan opastajaa.

Yksi minua täällä aina koskettavista kohdista on yhteinen esirukous, jonka aluksi pappi kysyy seurakuntalaisilta rukousaiheita. Olemme yhdessä rukoilleet paljon sairaiden, perheiden ja työ- ja opiskelupaikkojen puolesta sekä niiden seurakuntalaisten puolesta, jotka eivät ole päässet tulemaan kirkkoon pitkään aikaan, niin tänäänkin.

Jumalanpalveluksen jälkeen mennään aina yhdessä kirkkoteelle ja -limsalle. Kaapista kaivetaan syötävää ja juotavaa, ja jos mieleistä ei löydy, tässä vaiheessakin ehtii vielä kauppaan. Iloksemme mulperipuu on taas kasvattanut oksansa ja lehtensä sisäpihalla niin että sen varjosta saatiin paikat melkein kaikille. Siinä istuskellessa pöydän toisessa päässä jatkui tutustuminen vieraaseen, joka oli saapunut kesken jumalanpalvelusta. Toisessa päässä pöytää jaettiin elämää muiden aiheiden parissa. Hyvästellessä toivotettiin hyvät viikot ja täkäläiseen tapaan kehotettiin pitämään itsestä huoli ja toivottiin, että nähdään pian uudelleen.

Alkuviikosta tämä kanttori kääntää katseen jo seuraavan sunnuntain virsiehdotuksiin, jotta myös kitaristi ja huilistit voivat alkaa harjoitella osaamiaan virsiä. Näin he voivat palvella lahjoillaan seurakuntalaisia ja kirkkoon poikkeavia taas ensi sunnuntaina.
 Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

 Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Etu-Aasiassa. Tutustu hänen työhönsä lisää tästä.

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.” ”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja

Etu-Aasian seurakunnissa paikalliset kristityt pääsevät nyt tutkimusmatkalle pyhiin kirjoituksiin, kun selityksellinen Johanneksen evankeliumi valmistui.

Syvemmälle Jumalan sanaan

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.”
”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja tätä on ilo lukea.”
Tällaisia reaktioita syntyi pienessä Etu-Aasian luterilaisessa seurakunnassa, kun paikalliset kristityt saivat käsiinsä juuri painosta tulleen odotetun kirjan. Kyseessä ei ole mikä tahansa kirja vaan islamilaisen maailman keskellä käännetty ja painettu kristillinen teos: selityksin varustettu Johanneksen evankeliumi.

Kirjan alussa kerrotaan, miten Raamattua kannattaa lukea ja mitä Raamattu pitää sisällään. Muutoin sisältö koostuu Johanneksen evankeliumin jaekohtaisista selityksistä sekä teemoihin liittyvistä artikkeleista.

Projekti käynnistyi oikeastaan jo muutama vuosi sitten, kun seurakuntien papit totesivat, että tarvittaisiin hyviä hakuteoksia Raamatun tutkimiseen turkiksi. Aluksi ajateltiin kääntää vain opetusmonisteita raamattuluentoja varten. Viime vuonna reformaation juhlavuoden myötä kuitenkin ajatus jalostui kunnon kirjan työstämiseen, kun paikallinen Raamattuseura halusi lähteä mukaan yhteistyöhön.

Johanneksen evankeliumin selityksellinen teos käännettiin turkiksi englannin-kielisestä Lutheran Study Bible -Raamatusta. Äidinkielinen kääntäjä teki käännöstyötä ja toinen paikallinen kielen osaaja yhdessä muutaman suomalaisen kanssa editoi tekstiä.

Miksi sitten tällaista teosta tarvitaan? Eikö Raamattu sellaisenaan riitä?

Islamilaisessa maailmassa kristinuskon ja Raamatun tuntemus on todella ohutta. Selityksellistä Johanneksen evankeliumia tarvitaan, jotta paikalliset ihmiset voisivat opiskella Raamattua. Teos julkaistiin ihan tavallisia kristittyjä varten, mutta myös tulevien saarnaajien avuksi.

Seuraavaksi työstetään Luukkaan evankeliumia. Ensimmäisen vaiheen ajatus on, että saataisiin käännettyä ainakin evankeliumien selitykselliset teokset – jonakin päivänä ehkä vielä koko Raamatun kommentaarisarja.

Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa. Turvallisuussyistä emme julkaise nimeä.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Etu-Aasian työlle.

Lahjoita tähän työhön: