Avainsana-arkisto: Etiopia

Lähetystyöntekijä ja lastenlääkäri Maria Karjalaisen erikoistumisala, neonatologia, on ala, jota pidetään hurjana lastenlääkärienkin keskuudessa. Pienten elämässtään taistelevien keskosten hoidossa yllätysmomentti

Lastenlääkäri Maria Karjalainen lähdössä Etiopiaan

Lähetystyöntekijä ja lastenlääkäri Maria Karjalaisen erikoistumisala, neonatologia, on ala, jota pidetään hurjana lastenlääkärienkin keskuudessa. Pienten elämässtään taistelevien keskosten hoidossa yllätysmomentti on jatkuvasti läsnä.

”Moni pitää tätä hulluna valintana. Koen kuitenkin, että Jumala on kouluttanut minua alusta asti. Heti erikoistumiseni alussa Jyväskylän keskussairaalassa minulle tuli hoidettavaksi erikoisen vaikeita tilanteita.”

Myöhemmin Karjalainen sai kuulla, että muut erikoistuvat olivat lyöneet vetoa, koska hän löisi hanskat tiskiin. Karjalaiselle suurempi huolenaihe oli kuitenkin se, voisiko alaa hyödyntää lähetyskentällä.

”Suoritin erikoistumiseni loppuun TAYS:ssa, missä edelleen jouduin haastaviin tilanteisiin. Siellä aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että kenties kyse onkin minulle räätälöidystä polusta. Tilanteet ovat viime vuosina muuttuneet. Nyt erikoistumisalani avaa ovia, vaikka aiemmin pelkäsin sen olevan hidaste sijoittumiselleni lähetyskentälle.”

Vaaroista huolimatta

Noihin aikoihin Maria Karjalaiselle järjestyi myös mahdollisuus osallistua Operaatio Mobilisaation järjestämälle lääkintäleirille Intiaan. Kyse oli kerran vuodessa järjestettävästä, kahden viikon mittaisesta klinikasta syrjäseudulla, missä hoidetaan lähikylissä asuvia kastittomia. Ihmisiä, joiden on vaikea muuten päästä hoitoon.

”Aloin pyöritellä mielessäni mahdollisuutta lähteä sinne, vaikka oma järkenikin sanoi, että olosuhteet ovat todella riskialttiit. Kolleganikin ihmettelivät, että haluanko todella lähteä sellaiseen paikkaan.”

Raamatun äärellä Karjalainen koki kohdalleen osuvan psalmin 91 sanat: ”Et pelkää yön kauhuja, etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.” Asiat loksahtivat paikoilleen, ja Karjalainen pakkasi laukkunsa jälleen kerran.

”Majoituimme kaupunkiin, josta ajelimme joka päivä huonokuntoisia teitä pitkin syrjäseuduille. Potilasmäärät olivat aivan valtavia. Kolmea lääkäriä kohden tuli parisataa potilasta päivässä ja asioimista hidasti vielä kommunikointi tulkin välityksellä. Ennen Suomeen paluuta oleskelimme pari päivää Delhissä. Siellä näki sitä todellista Intian katujen kurjuutta, josta kuulee puhuttavan.”

”Luonteessani on puoli, joka nauttii tämän työn haastavuudesta ja vaihtuvista tilanteista. Muutta loppuviimein rohkeuden tähän työhön täytyy tulla Jumalalta.”

Kirjoitus on ote Päivi Häkkisen artikkelista  ”En koe luopuvani mistään”, joka julkaistiin 26.5.2017 Uuden Tien numerossa 21. Lue koko artikkeli tästä.

Maria Karjalainen on mukana Kansanlähetyspäivillä 7.–9.7.2017 Ryttylässä.

Maria Karjalaisen kuulumisia voit seurata tilaamalla hänen uutiskirjeensä tästä.

Aluekoordinaattori Anne Tuovinen kirjoittaa matkaltaan Etiopiassa: Aamu on valjennut viileänä Addis Abebaa ympäröivällä ylänköalueella, mutta kilometrien taittuessa  matkallamme kohti Jimmaa

Tulevaisuus lapselle

Aluekoordinaattori Anne Tuovinen kirjoittaa matkaltaan Etiopiassa:

Aamu on valjennut viileänä Addis Abebaa ympäröivällä ylänköalueella, mutta kilometrien taittuessa  matkallamme kohti Jimmaa aurinko nousee ripeämmin kuin olen tottunut.  Aamupäivällä Sokoruun saapuessa on jo kuuma.

Kansanlähetyksen kummilapsityön projektikoordinaattori Tania Lehtinen johdattaa minut reippain askelin epätasaisen maaston yli kohti hymyilevää tummaihoista miestä.  Hän on Naol Elias, Sokorun kummilapsiprojektin paikallinen päällikkö.

Naol vie meidät pieneen mutta siistiin toimistoonsa, jonka seinät on päällystetty kummilapsityön periaatteilla, tavoitteilla ja lasten valokuvilla.  Hän kertoo silminnähden ylpeänä, mitä kaikkea kummilapsityön piirissä olevat 110 Sokorun lasta ja heidän perheensä tästä hyötyvät ja oppivat.

kummilapsitoiminta Afrikassa

Sokorun projektin lapsia toimiston seinällä.

Projektin piiriin valitut lapset voivat käydä koulua ilman painetta ryhtyä alaikäisenä hankkimaan elatusta itselle ja perheelle − jos perhettä onkaan. Heidän terveydentilansa tarkastetaan säännöllisesti ja sairauksiin annetaan hoitoa. He oppivat tekemään terveitä valintoja ja rohkaistuvat toteuttamaan unelmiaan.

Erityistä huomiota saavat tytöt, jotta he ymmärtäisivät oman arvonsa, koulunkäynnin merkityksen ja omat mahdollisuutensa hyvään elämään. Suru häivähtää Ato Naolin silmissä, kun hän kertoo, että usein vaikeinta on selittää asiat lasten huoltajille. Kummilapsityön kasvatustehtävä on laaja eikä se rajoitu lapsiin.

Sokorun kylän olkikattoisia pyöreitä majoja katsellessa on ihmeellistä ajatella, että suomalaisen kummin − työssäkäyvän, eläkeläisen, opiskelijan − suurista tai pienistä tuloistaan erottama suuri tai pieni kuukausittainen lahjoitus päätyy tänne luomaan elämän edellytyksiä etiopialaiselle lapselle.

Kummilapsitoiminta Afrikassa

Aikuiset oikealta: Mika ja Tania Lehtinen sekä sosiaalityöntekijä Tarigua Mohammed.

Ilo myönteisestä muutoksesta leijuu ilmassa hiekkapölyn seassa; Etiopiassa HIV-valistus on purrut hyvin. Kun tämä AIDSin orvoksi jättämä sukupolvi saadaan jaloilleen terveenä, koulutettuna ja oman arvonsa ymmärtävänä, katastrofi on estetty. Elämä voittaa.

Kansanlähetyksen kummilapsityön piirissä on Etiopiassa yhteensä 440 lasta. Heidän perheidensä kautta työn vaikutus ulottuu paljon laajemmallekin. Voit liittyä Kansanlähetyksen kummityön kannatusrenkaaseen tällä lomakkeella. Kannatusrenkaan kautta kerätyt varat käytetään lasten yllättäviin sairaanhoitokuluihin, virkistystoimintaan ja etiopialaisten projektityöntekijöiden palkkaukseen.

Jos haluat jonotuslistalle oman kummilapsen saamiseksi, ota yhteyttä Anne Tuoviseen puhelimitse (044 4477 820) tai sähköpostilla (muotoa etunimi.sukunimi@sekl.fi)

Kansanlähetyksen videojoulukalenterissa näemme Sokorussa taltioidun kummilapsen haastattelun 2. joulukuuta!

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä

Elokuussa 2016 Mekane Yesus –kirkon johtokunta kutsui Bruk Ayelen rehtorin virkaan.

Etiopian Mekane Yesus -seminaarin rehtori: Älkää unohtako meitä

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä paljon seurakuntalaisia, joten pappienkaan tarve ei ollut kovin suuri. Heille haluttiin kuitenkin antaa korkeatasoinen koulutus, ja seminaari teologian laitoksena vastasi tähän tarpeeseen.

1990-luvulla seminaariin liitettiin uusi hallintojohtajakoulutus. Tämä linja perustettiin auttamaan seurakuntia kirjanpidossa, johtamisessa ja muissa arkipäivän rutiineissa.

Suurin tarve

Mekane Yesus -kirkko on kasvanut noista ajoista maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi, ja se kasvaa edelleen. Muutaman vuoden päästä kirkon jäsenmäärä on arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa. Kirkkokunnassa on vähän yli 8 000 seurakuntaa ja yli 5 000 saarnapaikkaa, jotka pian muodostuvat seurakunniksi. Kaikkiin näihin paikkoihin pitäisi saada koulutetut, osaavat papit.

Mekane Yesus -seminaarin uusi rehtori,  tohtori Bruk Ayele toteaa, että suuri kysymys on, pystyvätkö seminaarit kouluttamaan riittävästi pappeja kasvavan kirkon tarpeisiin.
– Etäopiskeluna on muutamassa vuodessa koulutettu tuhansia pappeja, mikä on enemmän kuin seminaarista on valmistunut koko sen 55-vuotisen historian aikana, Bruk Ayele kertoo.

Etäkoulutuksen saaneiden pappien taso ei rehtorin mielestä kuitenkaan vastaa sitä, mitä pappien pitäisi osata ja tietää.
– Se on niin kuin ostaisi ammatin tai arvonimen. Ne, joilla on varaa maksaa, saavat todistuksen, mutta mitä he osaavat? Tiedon taso saattaa jäädä todella alhaiseksi.

Kaksi suurta huolenaihetta                    

Rehtorilla on paljon vastuuta ja monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Yksi suurimmista on huoli seminaarin tiloista, jotka ovat päässeet huonoon kuntoon. Varsinkin asuntolan saniteettitilat tarvitsisivat pikaista korjausta.

– Asuntola suunniteltiin 250 oppilaalle. Nykyisin sinne on majoitettu jopa 800 opiskelijaa. Tämä ei ole maan koululainsäädännön mukaista, opiskelijat asuvat liian ahtaasti. Vessoja on vain muutama ja niistäkin suurin osa on rikki.

Myös luokkatiloja on aivan liian vähän.
– On syntynyt riitoja, kun kaksi opettajaa on samanaikaisesti pyrkinyt samaan luokkaan. Kappeli on otettu myös luokkatilaksi, ja eräänä päivänä näin ryhmää opetettavan katoksen alla ulkona.

Toinen huoli on koulutuksen taso. Käytettävissä olleella rahalla ei ole saatu parhaita mahdollisia opettajia. Etiopiassa koko väestön koulutustaso on nousussa ja yliopistoissa on miljoonia opiskelijoita.
– Monet seurakuntalaiset ovat jo korkeasti koulutettuja, mutta entä pastorit? Pystyvätkö he vastaamaan seurakuntalaisten haasteeseen?  Mekane Yesus -seminaarin päähaaste onkin panostaa erityisesti teologien koulutukseen.

Ulkomailta tuleva avustus on Bruk Ayelen mukaan pienentynyt lähes vuosittain.
– Järjestöt rahoittavat toimintaa ja samalla määräilevät, miten rahat on käytettävä. Edellytetään vain naisjohtajakoulutusta taikka vain miespappien koulutusta ja niin edelleen. Entä jos ei löydykään sitä määrää niitä koulutettavia naisia tai miehiä, mitä niille rahoille sitten tehdään? Kun rahoittaja sanoo, että tämä tietty määrä tietynlaisia opiskelijoita täytyy ottaa, niin tästä koituu tilanne, että sellaisia opiskelijoita, jotka eivät missään tapauksessa läpäise pääsykoetta, otetaan silti opiskelemaan. Tämä laskee pappien ja teologien tiedon tasoa.

”Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä”, sanoo rehtori Bruke Ayele.

Pitkä tie papiksi

Viime vuonna rehtorin tehtävään kutsuttu tohtori Bruk Ayele on itsekin opiskellut papiksi Mekane Yesus -seminaarissa.  Hän on ehtinyt elämänsä aikana kokea maansa poliittiset ja humanitääriset katastrofit. Tämä nuorekas viisikymppinen syntyi Duramessa 14-lapsiseen perheeseen.

– Isä oli opettaja. Aloitin koulun nuorena, ehkä nelivuotiaana, ja oppiminen oli minulle helppoa. Parina vuonna opettajat   suosittelivat minulle siirtymistä seuraavalle, ylemmälle luokalle.

Ylioppilaskirjoituksista Bruk Ayele sai hyvät pisteet ja pääsi Addis Abeban yliopistoon opiskelemaan. Neljän opiskeluvuoden jälkeen hän valmistui kirjastonhoitajaksi ja tiedottajaksi. Hänelle ei kuitenkaan ollut osoittaa työtä juuri tuolta alalta. Niinpä hallitus lähetti hänet opettajaksi Wollon maakuntaan, Alamatan ja Koremin kaupunkeihin. Opetusaineina olivat maantieto ja historia. Tuo vaihe kesti neljä vuotta.

Pohjois-Wollon maakunta oli tuolloin 1980-luvun puolivälissä pahiten kuivuudesta kärsivä alue koko Etiopiassa. Alueella oli suuria avustusleirejä. Myös poliittinen toiminta oli aktiivista ja hallitus oli lähettänyt sinne paljon sotilaita.
– Sain omalla toiminnallani perustettua pienen seurakunnan, kotikirkon. Tuollainen toiminta oli kommunistisen hallituksen mielestä laitonta.

Pistooli ohimolla

Eräänä päivänä Bruk Ayele kutsuttiin paikallishallinnon päämajaan. Hänet ohjattiin huoneeseen, jossa oli sotilaita ja puolueen herroja. He kuulustelivat häntä ja kielsivät saarnaamasta evankeliumia.

– Paikallinen poliittinen johtaja otti pistoolin esille ja osoitti sillä ohimooni ja sanoi: ”Sinun Jumalallasi ei ole täällä valtaa, minulla on täällä valta. Voin tappaa sinut nyt tähän paikkaan”. Rukoilin hiljaa mielessäni, ja sain  Herralta sanat:  ”Jos tapat minut nyt, en kuitenkaan kuole, muutun vain toiseen olotilaan ja olen Herrani luona taivaassa juuri sillä hetkellä.”  Tähän tuo johtaja vastasi: ”Luuletko niin helpolla sinne pääseväsi? Minä en sinua sinne päästä.” Niin minut vapautettiin.

Kun Mengistu Haile Mariamin sotilashallitus luhistui 1991, Bruk määrättiin kotiseudulleen Durameen englannin opettajaksi.
– Tulin opiskelemaan papiksi Mekane Yesus -seminaariin vuonna 1996. Valmistumisen jälkeen avautui välittömästi mahdollisuus jatkaa ylempään Ethiopian Graduate School of Theology -oppilaitokseen.

Bruk Ayele valmistui maisteriksi ja työskenteli opettajana vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen jatkuivat vielä teologian opinnot Etelä-Afrikassa, kunnes elokuussa 2016 Mekane Yesus -kirkon johtokunta kutsui hänet rehtorin virkaan.

 

Mekane Yesus -seminaarin kappeli Kuvannut Pirkko Tuppurainen.

Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat

Mekane Yesus -kirkon eräät seurakunnat ovat aloittaneet raamattupiiritoiminnan, jotta seurakuntalaisia voitaisiin opettaa raittiiseen kristillisyyteen.  Etiopiassa on Bruk Ayelen mukaan lähes 20 sateliittikanavaa, joissa eri kirkkokunnat ja seurakunnat lähettävät ohjelmaa. Lähes kaikissa ohjelmissa kerrotaan ihmeparanemisista ja ihmeistä yleensä.

– Nämä parantumisuutiset ovat monelle enemminkin vain viihdeohjelmia, eikä niissä ole syvällistä opetusta. Nyt on vain niiden aika. Me emme voita mitään, jos aloitamme kampanjan niitä vastaan. Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat, mikä on oikein ja mikä väärin. Tiedän vain sen, että monet niistä ”paranemisista” eivät ole aitoja. Tämä kaikki palauttaa meidät takaisin vahvojen, hyvien pastoreiden tarpeeseen. Baptistinen Kale Hiwot -kirkko on jo perustanut joka kaupunkiin raamattukoulun seurakuntalaisille, vastavetona tälle TV- ilmiölle. Kun seurakuntalaiset saavat oikeaa opetusta, he eivät lähde joka tuulen ja puhurin mukaan.

– Tiedän myös, että osa seurakuntalaisista, jotka menivät näihin uusiin ihmekirkkoihin, ovat jo palanneet takaisin. En näe sitä niinkään vaarallisena uhkana, ennemminkin suurena haasteena. Meidän on opetettava enemmän Raamattua.

Älkää unohtako meitä

Rehtori Bruk Ayele haluaa vielä kiittää suomalaisia kaikesta tuesta ja avusta.

– Mekane Yesus -kirkko on teidän kaikkien kristittyjen vuosikausien työn tulos täällä Etiopiassa. Jotkut puhuvat ”meidän” kirkosta tai ”meidän” työstä. Tällainen puhe pitäisi lopettaa. Puhutaan yhteisestä työstä ja yhteistyöstä sielujen voittamiseksi.

– Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Joskus saatetaan helposti sanoa, että Mekana Yesus -kirkko on niin vahva, että se ei enää tarvitse apua. Tämä ei ole totta. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä.

– Kaipaamme Raamatun opettajia ja saamme edelleen työlupia heille. Tarvetta on maakunnallisissa seminaareissa, vaikka vain lyhyemmäksikin aikaa. Tulkaa ja auttakaa!

– Jumalan siunausta!

Tutustu pappien koulutukseen artikkelissa: Kasvava kirkko tarvitsee paimenia ja opettajia

Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Aki Tuppurainen.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kun vuonna 1970 Apollo 13 -lennolla räjähti, astronautit sanoivat Houstonin lennonjohtoon kuuluisat sanat ”Houston, meillä on ongelma”. Meillä itse kullakin

MAF-lähetyslentäjillä on 130 lentokonetta, jotka tuovat avun vaikeakulkuisilla tai turvattomilla alueilla. Kuva: MAFin arkisto

Kun hätä on suuri, on apukin lähellä

Kun vuonna 1970 Apollo 13 -lennolla räjähti, astronautit sanoivat Houstonin lennonjohtoon kuuluisat sanat ”Houston, meillä on ongelma”.

Meillä itse kullakin on ongelmia, mutta onko meillä ketään, jolle kertoa niistä? Astronauteilla oli yhteys maahan. Entä jos tuo räjähdys olisikin rikkonut antennit ja yhteyttä ei olisikaan ollut? Lento olisi saanut erilaisen lopun. Joku kuitenkin kuuli ja ymmärsi, mikä oli ongelmana ja miten sen voi korjata. Vaikka inhimillisesti ajatellen sähkön ja ilman olisi pitänyt loppua jo ajat sitten, ne kuitenkin riittivät takaisin maahan asti ja miehistö pelastui.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun viime viikolla etiopialainen teleyritys katkaisi nettiyhteyden. Olen niin tottunut tarkistamaan postin pari kolme kertaa päivässä, että kun yhtäkkiä yhteyttä ei ollutkaan, tuli outo olo. Entä jos jotakin sattuu ja pitäisi saada yhteys kotimaahan? Lähetin kännykällä ilmoituksen, että netti ei toimi, ja kysyin, tuliko tekstiviesti perille. Lapset reagoivat nopeasti, sain heiltä välittömästi kuittauksen. Työnantaja ei toiminut ihan niin nopeasti, mutta kyllä sieltäkin vastaus tuli. Oli jotenkin helpottunut olo, kun tiesin, että yhteys oli kunnossa.

Tapahtui aikana ennen kännyköitä

”Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen! Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen!” Amerikkalainen lähettitoveri Dembi Dollossa toisti noita sanoja puhelimeen, kun siellä oli sattunut vapaaehtoistyöntekijälle putoamisonnettomuus. Lonkan nivel oli luiskahtanut pois paikoiltaan. ”Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen!”

John oli ollut toisessa maailmansodassa pommikoneen lentäjänä ja silloin oppinut sen, että vaikka vastausta ei kuuluisikaan, on sanoma yritettävä lähettää mahdollisimman selvänä ja yksityiskohtaisesti, jos sen joku sattuisi kuulemaan. Lähetit olivat tehneet kaiken voitavansa potilaan hoitamiseksi Dembissä. Nyt ainoa vaihtoehto oli saada hänet mahdollisimman nopeasti jatkohoitoon Addis Abebaan. John lähti telelaitokselle soittamaan hätäpuhelua Addikseen. Telen hoitaja sanoi, että nyt linja on auki. Vastausääntä ei kuitenkaan kuulunut. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi toistaa sanomaa ja uskoa, että linja todella on auki tuohon tilattuun numeroon.

Addiksessa Halosen lähettiperheen kotona puhelin soi. Paikalla oli kaksi lähetystyöntekijää, Seija ja Pirkko. Seija vastasi puhelimeen ja kuuli avunpyynnöt. Hän yritti kysyä, kuka ja miten, mutta pian selvisi, ettei langan toisessa päässä kuulla lainkaan hänen puhettaan. Siitä alkoi  selvittely ja pohtiminen: Olimmeko kuulleet oikein ja ymmärtäneet oikein? Entä jos lähetämme koneen ja sitä ei oikeasti tarvitakaan? Mistä yleensä koneen saisi? Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä eikä muutakaan, millä olisi asiaa yrittänyt varmistaa. Oli uskottava se sanoma, jonka kuuli.

Kyselyjen jälkeen saimme selville, että MAF-lähetyslentäjät auttavat juuri tällaisissa tilanteissa. Lentokone oli siis saatavissa, mutta sinä päivänä ei voinut enää nousta ilmaan. Sovittiin, että avustuslento järjestetään seuraavana päivänä. Vielä tarvittiin terveydenhoitohenkilökuntaa mukaan. Lääkärikin löytyi ja pelastustiimi oli siis valmiina.

Dembi Dollossa asiasta ei tiedetty mitään. Oliko sanoma mennyt perille vai ei? Tuleeko lentokone vai ei? Pitäisikö sittenkin lähteä viemään potilasta autolla? Pitkä oli se yö potilaalle ja auttajille. Helpotus oli varmasti valtava, kun lentokone seuraavana aamuna kiersi koulun päällä Dembissä ja soitti torvea merkiksi: Täällä me olemme, tulkaa lentokentälle. Oli ilo nähdä koneesta, kun koulun pihalla alkoi toiminta potilaan siirtämiseksi maastoautoon. Sanoma oli kuultu ja ymmärretty oikein.

Linja on aina auki

”Poikani on kuollut ja ylösnoussut, sinun takias.” Nämä taivaallisen Isän sanat ovat sanoma meille. Kuulemmeko ja ymmärrämmekö me sen? Meillä on nykyisin kännykät, netit ja muut viestintämetodit pitääksemme yhteyttä toisiimme. Entä se tärkein yhteys? Pidämmekö me sitä auki?

Raamatun luku ja rukous on linjan auki pitämistä. Monesti   huutaessamme tuntuu siltä kuin linja ei olisikaan auki, mutta kyllä se on. Jumala kyllä kuulee ja on valmis auttamaan, mutta vasta sitten kun on oikea hetki. On hyvä muistaa Jumalan puhelinnumero Ps. 50:15  ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”

Entä me? Kuulemmeko me Isän huudon Matt 11:28, ”Tulkaa minun tyköni te työn uuvuttamat, minä annan teille levon.” On hyvä tietää, että linja on aina auki, vaikka se tuntuisikin mykältä. Apu on jo matkalla. On vain niin, että odottavan aika on pitkä. Ja olemmeko me nykyihmiset vähän liian hätäisiä? Olemme tottuneet ”minulle kaikki nyt ja heti” -mentaliteettiin, mutta Jumalalla on oma aikataulunsa.

”Houston, meillä on ongelma.” Voimme samoin sanoa Jumalalle: meillä on ongelma, itse asiassa meillä on monta ongelmaa. Saamme jäädä kaikkien ongelmiemme kanssa kuitenkin hyvän Jumalan hoitoon.

Siitä kun netti katkaistiin, on nyt viikko. Yhteys on palannut, tosin huonona, mutta palannut. Yhteys on kunnossa.

Addis Abeba 11.6.2017

Aki Tuppurainen
Kirjoittaja toimii lähetystyöntekijänä Etiopiassa

Lahjoita tähän työhön:


 

Jimman synodin toinen virallinen kokous Lounais-Etiopiassa sijaitsevassa Jimmassa pidettiin 5. ja 6. toukokuuta 2017 vain muutama vuosi sitten perustetun Jimman

Presidentti ja muut virkaan siunatut yhteiskuvassa siunaajien ja uusien pappien kanssa.

Johtajavalintoja ja uusia pappeja Jimmassa

Jimman synodin toinen virallinen kokous

Lounais-Etiopiassa sijaitsevassa Jimmassa pidettiin 5. ja 6. toukokuuta 2017 vain muutama vuosi sitten perustetun Jimman synodin toinen virallinen kokous. Tällainen kokous on suurin päättävä elin synodin toiminnassa ja se pidetään joka neljäs vuosi. Etiopian evankelisessa Mekane Yesus -kirkossa synodeiksi nimitetään  hiippakuntiin verrattavia alueellisia yksikköjä.

Kokouksessa valittiin synodin johtohenkilöitä. Pastori Hailu Abebe valittiin uudelleen synodin presidentiksi ja Salomon Shiferaw myös uudelleen varapresidentiksi. Toimikausi on nelivuotinen. Lisäksi valittiin Ato Kumisel taloudenhoitajaksi.

Sunnuntaina 7.5.2017 jumalanpalveluksen yhteydessä toimitettiin valittujen virkaansiunaus ja samalla vihittiin virkaan 18 uutta pappia synodin työhön. Ammayan alue, missä Kansanlähetys on viime vuosina toteuttanut useita kehitysprojekteja, sai peräti kuusi uutta pappia.

Valittujen henkilöiden virkaansiunaus. Kuvassa etualalla (vas.) oleva synodin presidentti, pastori Hailu Abebe tulee Kansanlähetyksen 50-vuotiskesäjuhlien vieraaksi heinäkuussa 2017.

Mekane Yesus -kirkon kasvu

Mekane Yesus -kirkon uusimmat tilastot kertovat kirkon kasvun jatkuvan. Vuoden 2016 tilaston mukaan kirkolla oli 8 564 seurakuntaa ja 8 310 129 jäsentä. Kirkko on nyt maailman suurin luterilainen kirkko.

Annamme toisillemme hyvää

Nyt lähetystyössä me annamme Mekane Yesus -kirkolle sitä, mitä meillä on ja he tarvitsevat. Kansanlähetys aloitti työn Etiopiassa vuonna 1968. Nyt Kansanlähetyksellä on muun muassa kehitystyötä, raamatunkäännöstyötä, kummilapsitoimintaa, tuemme pappien koulutusta stipendein ja opettamalla. Heillä on jotain, mitä me kipästi tarvitsemme: hengellisen elämän, rukouksen ja herätyksen todellisuus.

Ammayan alueen kuusi uutta pappia.

Mekane Yesus -kirkolla on valtava tarve papeista ja evankelistoista

Kansanlähetys tukee yhteensä 34:ää koulutuksessa olevaa  opiskelijaa vuosittain noin 10 000 eurolla. Varat  käytetään Mekane Yesus -seminaarin, Jimman, Airan ja Arba Minchin teologian opiskelijoiden hyväksi.

Etiopiassa lukuvuosi alkaa yleensä syyskuun 11. päivän jälkeen, jolloin on maan uusi vuosi, ja päättyy juhannuksen tienoilla kesäkuussa.

Yhden papin koulutus kestää neljä vuotta ja maksaa 1 500 euroa lukuvuodessa, eli kuukautta kohden tarvitaan noin 150 euroa. Osa koulutettavistamme saa lyhyemmän teologisen koulutuksen. Maakunnallisissa seminaareissa ja raamattukurssilla koulutus on edullisempaa.

Jimman synodin talousvastaava (vas.) Ato Kumisel, varapresidentti Salomon Shiferaw ja presidentti Hailu Abebe.

Tule mukaan kouluttamaan pappeja ja evankelistoja. Osallistumalla annat kasvavalle Mekane Yesus -kirkolle mahdollisuuden saada koulutettuja työntekijöitä. Samalla olet mukana yhteisessä tehtävässämme kertomassa yhä uusille etiopialaisille sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja rakastavasta Jumalasta. (Lainaus artikkelista ”Pappien koulutus” Suuressa mukana -kotisivulla)

Artikkelin Jimman synodin kokouksesta on kirjoittanut Raimo ”Aki” Tuppurainen.
Kuvat Aki Tuppuraisen albumi

Lahjoita tähän työhön:


Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta: ”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia

Lähetystyöntekijät Aki ja Pirkko Tuppurainen kävivät hyvästelemässä tutut Ammayassa, missä he ovat tehneet kaksi kehitysyhteistyöprojektia. Tie Ammayaan vie näin hienojen maisemien halki. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Muutoksia ja seurakunnan kasvua Ammayan seudulla

Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta:

”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia vuosina 2003−2009 sekä muutaman pienemmän projektin.

Pienistä projekteista merkittävin oli koulun rakentaminen Delban kylään. Tässä projektissa oli mukana myös Kansanlähetyksen nuorisotyö, teemalla Jelppaa Delbaa. Samaan kylään Honkilahden seurakunnan lähetysväki rahoitti puhdasta vettä suojatun lähteen muodossa. Addis Abeban kansainvälinen seurakunta avusti Delban kylää saamaan sen ensimmäisen kirkkorakennuksen valmiiksi.

Kun tein ensimmäisen matkani Delbaan vuonna 2004, sinne ei ollut lainkaan tietä. Seurasimme maastoautolla ajouraa, joka oli muodostunut kuorma-autojen ajaessa polkua pitkin. Seudun asukkaat olivat aikanaan raivanneet polun yli kolmenkymmenen kilometrin matkalle sakean metsän läpi. Ei sitä oikein viidakoksi voi sanoa, mutta tyypillinen Etiopian ylängön metsä se oli.

Silloin matkaan meni liki neljä tuntia, nyt vain tunti. Delban ohi menee nimittäin nyt uusi tie, joka johtaa Omo-joelle rakennettavalle patotyömaalle.

Voimalaitos, jota sinne rakennetaan, tulee olemaan Etiopian toiseksi suurin. Siniseen Niiliin rakennettava Abayn suurpadon  voimalaitos on suurin. Jimman seudulta lähtevä Omo-joki on varustettu jo kahdella toimivalla voimalaitoksella, kolmas on lähes valmis. Tätä neljättä, Koyshan voimalaitosta, on rakennettu nyt vuoden verran. Ennen kuin patoa päästiin rakentamaan, täytyi tehdä tie. Paras reitti oli Ammayasta Delban kautta Omo-joelle. Näin tuo syrjäinen maaseutukylä tuli kerralla liitetyksi hyviin kulkuyhteyksiin.

Voimalaitostyömaalla on töissä 20 000 ihmistä, siis pienen kaupungin verran. Kaupunki sinne lähelle jokea onkin muodostunut.  Etiopialaisten lisäksi asiantuntijoita on yli kahdestakymmenestä maasta, suurimpana ryhmänä italialaiset. Paikalle on tuotu elementtiasuntoja, jotka on pystytetty suoriin riveihin. Iso generaattori antaa sähköä. Jokainen asunto on ilmastoitu ja niissä on satelliitin välityksellä hyvä nettiyhteys. Alueella on oma sairaala. Onpa alueelle rakennettu oma lentokenttäkin.

Mutta on rakennustyömaasta ollut myös harmia. Ammayalaiset valittivat, että ruuan hinta on noussut valtavasti voimalaitostyön alettua. Se on ymmärrettävää, onhan tuollaisen pienen kaupungin ruokkiminen  iso haaste. Toisaalta moni paikallinen on saanut töitä työmaalta tai kaupungista. Pelkästään erilaisten autojen, maansiirto-koneiden ja laitteiden kuljettajia on satoja. Linja-autoja, jotka kuljettavat ihmisiä  työmaan ja asuntojen välillä, on varattu lähes sata. Työtä tehdään ympäri vuorokauden.

Tietä rakennettaessa luonto ei aivan helpolla hyväksynyt ihmisen toimintaa. Kun puskutraktorin kuljettaja oli lähtenyt ruokatauolle, oli leijonaperhe valinnut lepopaikakseen työkoneen varjon. Siinä  meni  aikaa, ennen kuin neuvotteluissa leijonien kanssa päästiin yhteisymmärrykseen, vakuuttavimpana argumenttina kivääri. Asuntojen lähistöllä paimenessa olleen pojan oli villieläin tappanut.

Delbaan kuuluu tien ja voimalaitostyön lisäksi muutakin hyvää. Mekane Yesus -kirkon seurakunta on kasvanut ja toinen seurakunta on perustettu vanhan Delban keskustaan. Ensimmäinen kirkko on jo purettu ja viereen on rakennettu isompi, sekin vaatimaton savikirkko.

Hallitus on rakentanut kouluun lisää luokkia ja opettajille asuintalon. Koulu toimii samassa paikassa, jonka aikoinaan kävin valitsemassa yhdessä Kodeto Setanan kanssa. Kodeto oli silloin Suomen ulkoministeriön rahoittaman projektin päällikkö. Nykyisin hän on Jimman synodin Ammayan presbyteerin johtaja. Tuo entinen poliisi ja upseeri on nyt opiskellut papiksi.”

Kodeto Setana kertoi tapahtuman joulukuun 2016 lopulta. Delban seurakunta oli järjestänyt kokoussarjan perjantaista sunnuntaihin tuossa uudessa vanhan Delban keskustan kirkossa. Kylässä ei ole hotellia eikä seurakunnalla vierashuonetta. Niinpä vierailevat puhujat, jotka tulivat Ammayasta, nukkuivat kirkossa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puolen yön aikaan kirkon oveen oli koputettu kovaa. Kodeto oli mennyt avaamaan. Ulkona oli yhdeksän hengen ryhmä kantamassa paareilla naista. Naisen aviomies kertoi: ”Vaimolleni tuli valtavat tuskat illalla, hän on turvonnut aivan muodottomaksi. Olemme matkalla klinikalle, mutta yksi meistä kuuli päivällä täältä kirkolta parantajasta nimeltä Jeesus. Voisiko hän auttaa? Me olemme ortodokseja tuosta muutaman kilometrin päästä.”

Nainen oli lihavampi kuin odottava äiti. Hän oli alasti, sillä mikään vaate ei ollut mahtunut hänen ylleen, hänellä oli vain viltti päällä. Hänen toinen rintansa oli myös turvonnut valtavasti ja toinen surkastunut. Vatsa oli suuri kuin jättiläispallo.

Kodeto pyysi heidät sisään kirkkoon ja kertoi heille parantaja Jeesuksesta. Hän kysyi, olisivatko he valmiit ottamaan Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Kaikki olivat myöntyväisiä.
– Otin pullon öljyä ja voitelin naisen. Kun voitelin hänen vatsaansa, ääni sanoi: ”Älä polta minua.” Silloin tajusin, että kyseessä oli paha henki, Kodeto kertoo.

– Komensin henkeä lähtemään naisesta Jeesuksen nimeen. Henki puhui uudelleen: ”Minun piti tappaa tämä ihminen, tappaa hänet klinikalla hoitajien käsiin, mutta kantajat toivatkin hänet kirkkoon.” Komensin henkeä uudelleen Jeesuksen nimessä. Silloin henki lähti naisesta. Hänen vatsansa palasi normaaliksi, samoin molemmat rinnat.

Saattajat iloitsivat suunnattomasti. Osa heistä lähti kotiin, mutta nainen jäi miehensä kanssa kirkolle, koska oli aivan uupunut. Hän ei muistanut mitään tapahtumista ennen kuin henki oli lähtenyt. Hän oli ihmeissään siitä, että oli protestanttisessa kirkossa. Kodeto kertoi heille lyhyesti evankeliumin Jeesuksesta ja sitten kaikki menivät nukkumaan.

– Aamulla heräsin siihen, että joku hakkasi polttopuita kirkon pihalla. Menin katsomaan ja näin, että se oli parannetun naisen aviomies. Kun ihmettelin sitä, hän sanoi: ”Eikö teillä ole kokoussarja menossa täällä? Varmaan tarvitsette puita ruuan valmistukseen.”

Kodeto toteaa, että nyt kolme kuukautta myöhemmin kaikki ihmiset, jotka tulivat tuona yönä naisen mukana kirkkoon, ovat liittyneet  seurakunnan jäseniksi. Ihmetys kylässä on suuri kaiken sen jälkeen, mitä naiselle tapahtui. Näin Etiopiassa Mekane Yesus -kirkon seurakunnat kasvavat. Ihmeitä tapahtuu.

Kertoessaan  tuosta öisestä kohtaamisesta kirkon ovella  Kodeto  käytti sanontaa, että kantajat ’arpoivat’, mennäkö klinikalle vai kirkkoon.

– Arpa lankesi hyvään maahan.

Aki Tuppurainen, Etiopia.

Lahjoita tähän työhön: