Avainsana-arkisto: Bulgaria

Laskeudumme pimeässä ja sateessa Burgasin lentokentälle. Lentokoneen ikkunoista näkyy vain muutama valo siellä täällä. On säkkipimeää. Olen mukana Kansanlähetys-opiston opintomatkalla 

Raimo Tuppurainen kävi puolisonsa Pirkon kanssa tutustumassa Bulgariaan – maahan, jonka kristittyjä hän oli jo 41 vuotta aiemmin auttanut. Kuva: Tuppuraisten albumi

Matka muistojen maahan

Laskeudumme pimeässä ja sateessa Burgasin lentokentälle. Lentokoneen ikkunoista näkyy vain muutama valo siellä täällä. On säkkipimeää. Olen mukana Kansanlähetys-opiston opintomatkalla  Bulgariaan. Meitä on kaikkiaan 33 henkilön ryhmä eri puolilta Suomea. Olen mukana nähdäkseni, miten maa on muuttunut siitä kun viimeksi olen siellä ollut.

Mieleen nousevat muistot lähes 41 vuoden takaa ensimmäiseltä matkaltani Bulgariaan. Kävin silloin toimittamassa muutaman Raamatun seurakuntalaisille, joilla oli puutetta Raamatuista ja muista hengellisistä kirjoista. Silloinkin Sofiassa oli pimeää.

Silloisessa miljoonakaupungissa paloi vain muutama katuvalo. Olin etsinyt kohteenani olevan pastorin talon päivällä, mutta pimeässä sen löytäminen olikin sitten hieman haasteellista. Kolkutettuani illan pimeydessä talon oveen sieltä kurkkasi mies ja veti oven välittömästi kiinni. Jouduin odottelemaan jonkin aikaa, ennen kuin arka ja pelokas henkilö tuli ulos ja viittoili minua seuraamaan hänen autoaan.

Ajelimme pitkin pimeitä Sofian katuja ja päädyimme jonnekin sivulle, teollisuus-alueelle. Siellä hän otti kirjat nopeasti omaan autoonsa ja häipyi yön pimeyteen. Tuolloin elettiin sosialismin aikaa; ei ollut vapautta harjoittaa uskontoa. Kirkot, moskeijat ja synagogat olivat suljettuina.

Nuo entiset ajat muistuivat mieleeni myös majoittautuessamme hotelliin Nessebarin kaupunkiin, noin 30 kilometriä Burgasista pohjoiseen. Ei se mennyt ihan putkeen. Kun huoneiden ovet eivät menneet lukkoon, tein hieman talkkarin töitä. Meidän huoneemme ovi ei suostunut aukeamaan, ja jouduimme odottelemaan käytävässä lähes tunnin, ennen kuin saimme vara-avaimen. Vastaanotossa oli jotain kiirellisempää tekemistä.

Toisena matkapäivänämme tutustuimme Nessebarin vanhaan kaupunkiin ja sen historiaan, ja matkustimme bussilla Peshteraan reilun kolmensadan kilometrin matkan länteen päin. Peshterassa pääsimme mukaan luterilaisen seurakunnan iltakokoukseen. Lauloimme lauluja turkiksi ja suomeksi.

Roomalaisajan kaivauksia Nessebarissa. Päälle on rakennettu uutta asutusta.

Seurakuntalaiset kertoivat todistuspuheenvuoroissaan iloisesti Jumalan suurista teoista. Oli hienoa olla mukana ja kuulla siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu. Jumala voi Henkensä kautta päästä niin ateistin kuin musliminkin sydämeen.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa kaupunkiin tutustumista tai käynti tippukiviluolassa. Osa porukasta jäi kaupunkikierrokselle, sillä tippukiviluolalle oli kiivettävä melkoinen ylämäki. Oli hienoa nähdä puhdasta vihreää luontoa. Kevät oli vaihtunut jo kesäksi, mutta silti linnut pitivät konserttiaan ja jopa käki kukkui.

Tippukiviluola.

Iltapäivän vietimme Kansanlähetyksen lähettiperheen Haveristen kodissa. Saimme kuulla heidän työstään. Oli ilo nähdä lähetit, jotka niin suurella innolla ja lämmöllä kertoivat työstään ja seurakunnista. Työ on laajaa, mutta työmiehiä vähän. Heidän perheensä oli muuttamassa työhön toiseen kaupunkiin, mutta silti saimme olla vieraina ja tuntea itsemme tervetulleiksi.

Seuraavana päivänä tutustuimme Asenovgradin keskiaikaiseen linnaan ja Bachkovon luostariin. Saimme ihailla Luojan luomaa kaunista maisemaa ja siirtyä mieli-kuvissamme muutaman sadan vuoden taakse aikaan, jolloin linnassa elettiin ja puolustettiin aluetta.

Kirkko Asenovgradin linnoituksessa.

Munkkiluostarissa menneisyys ja nykypäivä kohtaavat. Satoja vuosia vanhan rakennuksen kylkeen on kiinnitetty satelliittiantenni. Munkeilla on televisiot ja nettiyhteys.

Luostari oli mielenkiintoinen paikka kaikkine loistavine maalauksineen ja ikoneineen. Saimme oppia, että sosialistisena aikana luostarit saivat toimia, joskin toimintaa oli hieman rajoitettu. Kymmenen munkkia toimitti jumalanpalveluksia kaksi kertaa päivässä.

Luostarin maalauksia.

 

Luostarin maalauksia.

Tutustuimme myös luterilaiseen seurakuntaan Krushevossa. Siellä meidät otti vastaan pieni seurakuntalaisten ryhmä kodissa, jossa seurakunta kokoontuu. Heillä on haave saada oma kirkkorakennus kylälle. Oli mahtavaa kuulla todistuksia siitä, miten Jumala oli toiminut kunkin seurakuntalaisen elämässä.

Sitten koittikin jo matkan viimeinen päivä. Tutustuimme Plovdivin kaupunkiin. Se on ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki.  Ajoimme takaisin viljavien peltomaisemien halki Burgasiin. Heinä oli jo korjattu, viljapellot alkoivat hieman kellertää ja joukossa oli punaisenaan unikkopeltoja. Illalla ehdimme saada vielä pienen tietopaketin Burgasin kaupungista. Sitten olikin aika palata takaisin koti-Suomeen.

Mitä matka opetti? Sen, että tiedän omasta maanosastamme Euroopasta vielä todella vähän. Bulgaria on kaunis maa. Sillä on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Siellä on seurakuntia, joissa on eläviä uskovia. Maassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet sanomaa pelastajasta, Jeesuksesta.

Saimme kuulla, että Raamattu on ollut herätyksen alkusysäyksenä. Eräs saksalainen oli levittänyt Raamattuja maassa joskus 1960-luvulla. Siitä oli alkanut herätys.

Pastori Feymi Madjirov kertoi matkalaisille seurakunnan työstä.

Minulle puhuttelevin kokemus oli Plovdivin vanhassa kaupungissa paikka, jossa nyt on kirkko. Tuon kirkon tornin paikalla on perimätiedon mukaan teloitettu joukko roomalaisia sotilaita vuonna 90, eli ennen kuin kristinusko hyväksyttiin Rooman viralliseksi uskonnoksi. Teloitus oli pantu täytäntöön siksi, että nuo sotilaat tunnustivat uskovansa Jeesukseen. Marttyyrien veri huutaa edelleen Herran puoleen tuon maan puolesta.

Kiitos että sain olla mukana, kiitos Timolle ja Reinolle matkan järjestämisestä ja vetämisestä. Erityisesti kiitos Jounille mielenkiintoisesta ja innostavasta esittelystä. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana, meillä oli hyvä matka.

Raimo ”Aki” Tuppurainen on pitkän linjan lähetysmies. Hän on ollut mukana muun muassa Kansanlähetyksen kirjallisuustyössä suljettuihin maihin, joista yksi oli Bulgaria.

Aki Tuppurainen
kirjoittaja on Kansanlähetyksen pitkäaikainen lähetystyöntekijä
Kuvat: Tuppuraisen perhealbumi

Lahjoita tällä sivulla Kansanlähetyksen työhön Bulgariassa.

Liity Haveristen lähettäjätiimiin tästä.

Tänä vuonna tulee viisikymmentä vuotta siitä, kun Kansanlähetys aloitti ulkomaisen työn lähettämällä ensimmäiset lähetystyöntekijänsä maailmalle. Julkaisemme vuoden aikana kertomuksia järjestön

Yli neljäkymmentä vuotta sitten kuvassa olevalla Ford Anglialla kuljetettiin Raamattuja Bulgariaan. Nyt työtä voidaan tehdä vapaasti. Parhaillaan kerätään varoja kaksikielisten Raamattujen painattamiseksi jaettavaksi Bulgariassa.

Anglikaanilla Bulgariaan

Tänä vuonna tulee viisikymmentä vuotta siitä, kun Kansanlähetys aloitti ulkomaisen työn lähettämällä ensimmäiset lähetystyöntekijänsä maailmalle. Julkaisemme vuoden aikana kertomuksia järjestön historiasta. 

Keväällä 1974 oli juuri vietetty äitienpäivää, kun kaverukset Pekka ja Antti tapasivat Savonlinnassa. Siellä ollessaan Pekka sai tiedon, että hän oli saanut insinööriopinnot suoritettua hyväksytysti. Nuoret miehet ajoivat kaupungille ja päättivät juhlia opintojen päättymistä täytekakkukahveilla. Alennushyllyltä valmistujaispöytään päätyi kakku, jonka päällä luki ”Onnea Äidille”.

Pekan Savonlinnan-vierailun syy ei ollut kuitenkaan äitienpäivä eikä liioin hänen valmistumisensa. Vuosina 1971–1973 Pekka oli matkustanut silloisen itäblokin alueella, muun muassa Romaniassa, Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Näillä matkoilla hän oli vienyt vainotuille kristityille Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta. Jumala oli laskenut hänen sydämelleen ajatuksen, että hänen pitäisi hankkia tätä salaista kirjallisuustyötä varten auto.

Jonkin ajan kuluttua Pekka oli löytänyt vanhan Ford Anglia -pakettiauton. Hän oli vienyt sen Savonlinnaan Antille jatkokäsittelyä varten. Autoon piti rakentaa säilytystila, johon Raamatut saisi piilotettua. Lisäksi auton takaosaan piti asentaa sivuikkunat ja katsastaa auto henkilöautoksi. Nyt Pekka oli tullut Savonlinnaan tervehtimään Anttia ja katsomaan, kuinka rakennustyöt etenivät.

Antin muutostöiden jälkeen Angliaan mahtui 60–70 Raamattua. Auto katsastettiin henkilöautoksi ja sille annettiin nimeksi Anglikaani. Tuohon aikaan kaikilla raamattutyön autoilla oli turvallisuuden vuoksi nimi. Oli Leo, Vaimo, Olga, Pia, Santtu, Petteri ja monia muita. Näin esimerkiksi puhelimessa autojen oikeat merkit eivät paljastuneet, jos puheluja satuttaisiin kuuntelemaan.

Helsinkiläisestä metallisorvarista kuljettaja

Samaan aikaan Ensio eli ”Enska” teki kirjallisuustyötä pääkaupungissa. Tämä helsinkiläinen metallisorvari oli käsistään ja jaloistaan vaikeasti liikuntavammainen. Vapaa-aikoinaan hän jakoi kommunistimaista kaupunkiin tulleille rekkakuskeille ja merimiehille Jumalan Sanaa. Hän soitti usein ystävälleen Tapani Kaitaiselle ja sanoi: ”Lähdetään Tapani kalaan!” Tällä hän tarkoitti, että tarvittiin kaveria Helsingin satamiin kirjojen jakoon. Ensio halusi viedä sanaa myös niihin maihin, joihin sitä ei voinut virallisesti viedä. Ehkä hänen vammojensa vuoksi joku olisi voinut ajatella, ettei hän voisi sellaista työtä tehdä. Jeesus ei kuitenkaan katso ulkokuorta, vaan ihmisen sydämeen. Hän antoi Ensiolle palvelustehtävän rautaesiripun takana.

Anglikaani oli yksi niistä autoista, joilla Ensio alkoi matkustaa rautaesiripun takaisiin maihin. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Antti oli kerran matkalla samaan aikaan Ension kanssa. Ensio ajoi Anglikaania ja Antti toista autoa. Matka jatkui yhdessä Itävaltaan asti. Innsbruckin rampilla heidän tiensä erkaantuivat. Ensio jatkoi yhtä reittiä Bulgariaan ja Antti toista kautta Itä-Eurooppaan.

Historiallinen auto

Pekan hankkima Ford Anglia oli ensimmäinen Suomen rekisterissä ollut auto, joka rakennettiin Bulgarian työtä varten. Tietyssä mielessä voidaan sanoa, että tuolla Anglikaanilla Ensio rakensi perustusta Kansanlähetyksen työlle Bulgariassa. Noista ensimmäisistä Bulgarian matkoista on nyt kulunut jo runsaat neljäkymmentä vuotta.

Jeesus on ihmeellisesti siunannut ja moninkertaistanut tuon ”pienten alkujen päivän.” Kun Ensio lähti ensimmäiselle Bulgarian matkalleen, ei osattu edes haaveilla, että jonakin päivänä Bulgariassa voisi toimia Kansanlähetyksen lähettejä. Nyt se on kuitenkin totta, kun Haverisen perhe tekee työtä Peshteran luterilaisessa  seurakunnassa.

Anglikaani on eläkkeellä – raamattutyö jatkuu

Enää ei Bulgariaan tarvitse viedä Raamattuja salaa. Kansanlähetyksen Suuressa mukana -verkkosivustolla Haveriset kertovat raamattutyöstä seuraavaa:

”Tavoitteenamme on painaa ja jakaa Bulgarian Peshterassa millet-turkkilaisille lahjaksi kaksi tuhatta kaksikielistä Uutta testamenttia, joissa on rinnakkainen teksti bulgariaksi ja turkiksi. Kahta kieltä rinnakkain lukiessa vahvistuu molempien kielten taito.”

Enska on jo päässyt perille Jeesuksen luo, taivaan kotiin. Siellä saamme kerran nähdä satoa, jota Ension, Pekan ja Antin kylvötyö on kantanut. Tänään Haverisen perhekunta jatkaa samaa kylvötyötä. Sekin kantaa ajallaan hedelmää taivaan kotiin. Siitä Herramme on antanut meille lupauksen profeetta Jesajan kautta: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee; ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11)

Esko Mäki-Soini

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Mun kielinen Raamattu -projektille.

Monet bulgarialaiset ovat viime vuosina muuttaneet paremman elämän toivossa muun muassa Saksaan.  Tämän päivän joulukalenterivideossa bulgarialaiset Selme ja Adil kertovat,

Joulukalenterin bonusvideolla bulgarialaisten joulunviettoa

Monet bulgarialaiset ovat viime vuosina muuttaneet paremman elämän toivossa muun muassa Saksaan.  Tämän päivän joulukalenterivideossa bulgarialaiset Selme ja Adil kertovat, millaista uuteen maahan sopeutuminen on.

Avaa tämän päivän joulukalenterin luukku täältä.

 

Lahjoita tähän työhön:


 

Bulgaria on Euroopan unionin köyhin maa. Mutta onko se alueen ihmisten sydämissä köyhä? Olisiko minulla hyväosaisena suomalaisena opittavaa heiltä? Missä

Aarre taivaassa

Bulgaria on Euroopan unionin köyhin maa. Mutta onko se alueen ihmisten sydämissä köyhä? Olisiko minulla hyväosaisena suomalaisena opittavaa heiltä? Missä suhteessa rikkaus mitataan? Entä jos me suomalaiset olemmekin menneet monessa harhaan tavoitellessamme yhä enemmän hyvinvointia? Jospa rikkaus onkin sokaissut silmämme näkemästä taivaallisiin tai saanut jopa unohtamaan Jumalan tahdon ja hänen hyvyytensä meitä kohtaan?

Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:19−21). Missä minun aarteeni on? Missä sinun aarteesi on?

kalenteri16_blogi2bBulgarian väestöstä noin 900 000 ihmistä lukeutuu niin sanottuun millet-kansaan. He ovat monella tapaa syrjitty vähemmistö turkkilaisia ja romaneja, joista pääosa on köyhistä köyhimpiä ja asuu vaatimattomissa oloissa. Ulkonaisesti ajatellen näillä lähimmäisillämme ei ole paljoa. Mutta miten onnellisilta he kuitenkin vaikuttavat ja miten lämpimästi he – jakaen vähästään – osoittavat vieraanvaraisuutta Suomesta tullutta kulkijaa kohtaan. Huomaan kaipaavani sisimpääni jotain samaa. Ajatukseni suuntaavat rukoukseen: ”Herra, poista sydämeni kovuus, avaa silmäni näkemään lähimmäiseni ja elämään hänen rinnallaan ystävänä, olosuhteista ja hänen taustastaan riippumatta.”

Suurin osa millet-kansasta on taustaltaan muslimeja. Huomionarvoista on, että Jumala ilmestyy erityisesti muslimeille unessa. Moni heistä on siten löytänyt Jeesuksen Vapahtajakseen.

Jumala ilmoittaa itsensä heille myös ihmeiden kautta. Bulgariassa sain kohdata Jeesukseen uskovan millet-naisen, jonka rintasyövän Jumala paransi, eikä leikkausta tarvittu. Nainen oli unessa nähnyt, että seurakunta rukoilee hänen puolestaan. Tapaus vahvisti naisen uskoa ja oli merkkinä Jumalan rakkaudesta ja uutta tekevästä voimasta niin seurakunnalle, lääkäreille kuin alueen muslimeillekin.

maisemaa Bulgariasta

Tarkkasilmäisin voi löytää kaikista näistä kuvista sateliitteja.

Ränsistyneimmänkin kodin katolta tai pihapiiristä kohoaa Bulgariassa satelliittiantenni. Seurakuntayhteyden ja henkilökohtaisen raamattuopetuksen ohella mediatyö, kuten SAT-7, onkin tärkeä väline tavoitettaessa millet-kansaan kuuluvia ja juurrutettaessa heitä kristinuskoon. Aallot ja internet kantavat sinnekin, minne ei ole turvallista mennä kertomaan Jeesuksesta.

Kun Suomeen palattuani teen junassa kotimatkaa, näen matkustajien näppäilevän kännyköitään ja läppäreitään. Kukaan ei sano vierustoverilleen mitään – paitsi yksi; menestyvä suomalainen nuori valittaa rikkinäistä kenkäänsä. Suuntaan ajatuksissani Bulgariaan ja muistelen lempeäkasvoista perheenäitiä, joka pienipalkkaisesta työstä palatessaan nousee mutaista rinnettä pitkin kohti kotiaan – asumusta, jota meillä lähinnä vajaksi kutsuttaisiin. Niin, missä on rikkaus? Materiassa vai sydämessä?

Jeesus kulkee yhä Suomenkin kaduilla ja kujilla etsien tuhlaajapoikia ja -tyttöjä. Hän odottaa, että saa ottaa sinut syleilyynsä ja hoitaa haavojasi – olipa murheesi mikä tahansa. Raamattu lupaa, että hän nostaa, kantaa ja pelastaa. (Jes. 46:4) Kerran kaikki maallinen jää tänne, mitään emme saa mukaamme. Jeesuksessa meillä on aarre, joka kantaa yli kuolemankin. Hänen kauttaan meillä on pelastusvarmuus. Lauluntekijä kirjoittaa:

”Kuule, kuinka joulun Lapsen askel käy alle kuusen,
oottamaan jää suuri Lahja tää.
Seimi kerran kauan sitten kantaa sai Jeesus-lapsen.
Lahjanaan hän antaa elämän.”

Saako Jeesus asua sinun sydämessäsi?

SAT-7 
Kiinnostaako sinua SAT-7:n työ? Käy tutustumassa siihen täällä. Katso joulukalenterin tämän päivän luukku täällä. Tämän päivän luukussa pääsemme käymään bulgarialaisessa kodissa.

 

Tallenna

Kansanlähetys julkaisee tänä vuonna neljännen videojoulukalenterinsa. Ensimmäisen päivän luukusta paljastuu uutukainen Poika & Maria -duon joululaulu Joulu tulee kylään. Se

Suuressa mukana -sivuilla avattavaan kalenteriin liittyy perinteinen seinälle ripustettava joulukalenteri, jonka on kuvittanut taiteilija Milla Koivunen. Luukkujen kuvat liittyvät jollakin tavalla videojoulukalenteriin, joka paljastetaan myöhemmin.

Uusi joululaulu syntyi joulukalenteriin

Kansanlähetys julkaisee tänä vuonna neljännen videojoulukalenterinsa. Ensimmäisen päivän luukusta paljastuu uutukainen Poika & Maria -duon joululaulu Joulu tulee kylään. Se on musiikillinen vuoropuhelu joulua valmistelevien puolisoiden välillä ja kertoo pariskunnan joulunvietosta.

Laulun tekijä Aarni Seppälä Poika ja Maria -duosta kertoo, että laulun tunnelmat nousevat joulun aikaan liittyvistä monista odotuksista ja toiveista.
− Haluaisimme siistin ja kauniin kodin, ystäviä ja perhettä ympärille, kalliita lahjoja sekä rauhan töiltämme ja muilta kiireiltä. Todellisuudessa joulumme jää kuitenkin monesti noiden asioiden suhteen keskeneräiseksi.

Seppälä muistuttaa, että joulu ei ole kiinnostunut kotimme siisteydestä tai hankkimiemme lahjojen arvosta.
− Joulu tulee kylään joka tapauksessa riippumatta olosuhteista, aivan kuten ensimmäinen joulu vaatimattomaan talliin Betlehemissä noin kaksituhatta vuotta sitten. Joulun sanoma ihmiseksi syntyneestä Jumalasta kutsuu meitä viettämään joulua levosta käsin vapaana suorituspaineista ja stressistä.

Kurkistus kaukaisiin kulttuureihin

Kansanlähetyksen pian alkavan videojoulukalenterin luukuista päästään kurkistamaan kaukaisten maiden koteihin ja Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden arkeen eri puolilla maailmaa. Joka adventtisunnuntai videokalenterista avautuu hartaus.  Joka päivä saa mahdollisuuden voittaa palkinnon vastaamalla netissä oleviin kysymyksiin. Arvontaan osallistuminen ei edellytä kalenterin ostamista.

Suuressa mukana -sivuilla avattavaan kalenteriin liittyy perinteinen seinälle ripustettava joulukalenteri, jonka on kuvittanut taiteilija Milla Koivunen. Luukkujen kuvat liittyvät jollakin tavalla videojoulukalenteriin. Joulupäivänä 25. joulukuuta julkaistavassa videossa avataan paperi- ja videoluukkujen yhteydet.
− Toki molemmat toimivat myös itsenäisinä kalentereina, kertoo joulukalenterin tuottaja Mika Järvinen.

Seinäjoulukalenterin hinta on 5 euroa ja sitä voit tilata täältä: http://www.nettikirjakauppa.com/suuressa-mukana-joulukalenteri-2016.html tai sähköpostitse: tilauspalvelu@uusitie.com

Suuressa mukana -joulukalenteri netissä: http://suuressamukana.fi/joulukalenteri/

Suuressa mukana -paperijoulukalenteri teaser:

Suuressa mukana -paperijoulukalenteri unboxing:  

Kuuntele edellisten vuosien joululaulut näistä linkeistä:

Paimen, Poika ja Maria -duon vuoden 2015 kalenterin joululaulu:  

Tähti ikkunassa, Poika ja Maria -duon vuoden 2014 kalenterin joululaulu:

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Istun Pekka Sormusen kanssa olohuoneemme sohvalla. Hän on ollut Suomen Raamattuopiston missiomusalinjan Zahir -bändin kanssa kolmen viikon kiertueella. Ensimmäiset kaksi

Suomen Raamattuopiston missiomusalinjan Zahir -bändi teki kolmen viikon kiertueen, josta ensimmäiset kaksi viikkoa kului Kirgisiassa. Viimeinen viikko kuljettiin Bulgariassa Peshteran lähialueilla.

Muusikkovieraana Bulgariassa

Lähettien luona vierailu oli yksi Pekan Bulgarian vierailun kohokohdista. Istun Pekka Sormusen kanssa olohuoneemme sohvalla. Hän on ollut Suomen Raamattuopiston missiomusalinjan Zahir -bändin kanssa kolmen viikon kiertueella. Ensimmäiset kaksi viikkoa kului Kirgisiassa. Viimeinen viikko kuljettiin Bulgariassa Peshteran lähialueilla. On aika palata Suomeen. Kysyn hänen tunnelmiaan kiertueesta. ”Olen tuntenut itseni täällä todella siunatuksi, viikko on ollut henkisesti ja hengellisesti virvoittavaa. Musiikki on vain ollut yksi osa tätä kokonaisuutta. Olemme saaneet olla palvelemassa seurakuntaa. Paikallinen seurakunta on saanut viime vuonna uuden virsikirjan, mutta siinä on vielä paljon tuntemattomia lauluja, saimme olla opettamassa niitä seurakunnalle.”

Pekka jatkaa kertomalla kuluneen viikon mieleen painuvimmista hetkistä. ”Ulkoilmakonsertti paikallisella torilla oli hieno kokemus, saimme olla esiintymässä ihmisille, joista suurin osa oli muslimeja. Ihmisiä oli paikalla toistasataa ja vastaanotto oli ihmeellisen avoin. Musiikin lomassa Feymi -pastori kertoi kuulijoille pääsiäisen merkityksestä. Konsertti päättyi spontaanisti alkaneeseen yhteiseen tanssiin ja ilonpitoon. Asuessamme lähettiperheen vieraana näimme läheltä millaista heidän elämänsä ja arkensa on Bulgariassa. Sunnuntaina osallistuimme kahteen jumalanpalvelukseen, jossa saimme yhdessä seurakunnan kanssa veisata viikon aikana opetettuja uusia virsiä. Oli puhuttelevaa kokea kieli- ja kulttuurirajat ylittävää uskovien yhteyttä.”

Zahir -bändi teki yhteistyössä Peshteran seurakunnan kanssa vierailuja lähialueen seurakunnissa, keikkoja kaduilla ja ulkoilmakonsertin torilla.

Zahir -bändin vierailu toteutettiin yhteistyössä Peshteran seurakunnan kanssa. Osana kiertuetta vierailtiin lähialueen seurakunnissa, järjestettiin lyhyitä ”pup-up” keikkoja kaduilla, ulkoilmakonsertti torilla, musiikkiopetusta seurakunnan nuorille ja ylistettiin Herraa jumalanpalveluksissa uusin lauluin. Bulgariassa pääsiäistä juhlitaan 1.5. Silloin Peshteran seurakunnassa vietettiin kastejuhlaa, kun kuusi kastekurssinsa juuri päättänyttä liitettiin Jumalan perheväkeen.

 Jouni Haverinen