Avainsana-arkisto: Ateena

Make on keskiaasialainen mies, joka monen muun maamiehensä tavoin on asunut suuren osan elämästään naapurimaassa. Maken elämä pakolaisena oli vaikeaa

Kristittyjen rakkaus ja Jumalan sana mursivat epäluulot

Make on keskiaasialainen mies, joka monen muun maamiehensä tavoin on asunut suuren osan elämästään naapurimaassa. Maken elämä pakolaisena oli vaikeaa – kuten tuhansilla muillakin, joiden on hyvin vaikea löytää paikkaansa vieraassa maassa.

Hän päätti perheineen lähteä suuren joukon mukana kohti Eurooppaa ja kirkkaampaa tulevaisuutta. Lopulta he matkustivat salakuljettajien järjestämällä kumiveneellä noin neljänkymmenen muun turvapaikanhakijan kanssa kohti Kreikan rannikkoa. Kumivenettä ei ollut tarkoitettu niin suurelle määrälle ihmisiä, ja matka oli hengen-vaarallinen. Monet heistä eivät osannet uida ja aallot löivät korkeina synkällä merellä.

Kauhun hetki

Lopulta he rantautuivat, ja samassa alkoi hirveä kaaos ihmisten rynnätessä rannan suojaan. Toiset huusivat helpotuksesta ja toiset kauhusta. Makella oli nuorempi lapsensa sylissään ja isompi vieressään, mutta hänen vaimonsa oli kadonnut kaaoksessa. Kumivene täytyi vedellä, ja Make antoi vauvan vanhemmalle lapselleen, jotta pystyi menemään vaimoaan etsimään. Vaimon löydyttyä Make palasi takaisin ja löysi tyttärensä itkemässä lohduttomasti. Joku oli tönäissyt lasta ja vauva oli pudonnut hänen sylistään takaisin mereen. Make tunsi jotain rikkoutuvan sisällään ja katseli epätoivoissaan ympärilleen. Silmäkulmastaan hän huomasi rievunkappaleen kelluvan vedessä ja nosti sen ylös. Hänen helpotuksekseen tuo riepu oli hänen pieni vauvansa, ja he pääsivät nousemaan rantaan kohti ulkomaalaisia ihmisiä, joita siellä oli auttamassa merestä tulleita.

Epäluottamus vaihtui uskon löytymiseen

Rekisteröinnin jälkeen he jatkoivat matkaansa kohti Ateenaa. Siihen aikaan suuria pakolaisleirejä ei vielä ollut järjestetty, ja he asuivat kaupungilla anarkistien valtaamassa ja ylläpitämässä rakennuksessa. Elämä oli vaikeaa, ja he olivat riippuvaisia ystävällisten ihmisten avusta.

Monien muiden tapaan he osallistuivat erilaisten kristillisten avustusjärjestöjen ohjelmaan, jossa he saivat ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista. Make ei kuitenkaan auttajiin luottanut ja jakoi kriittisen mielipiteensä myös muille. Hän kehotti ihmisiä ottamaan  vastaan kaiken, mitä tarjottiin, mutta sulkemaan korvansa kaikelta, mitä ohjelmissa puhuttiin.

Make kävi ohjelmissa ja tutustui järjestöjen työntekijöihin, Hänet kutsuttiin perheensä kanssa turvapaikanhakijoille järjestetylle kesäleirille. Leirillä  opetettiin avoimesti kristinuskon perusasioita ja vietettiin aikaa yhdessä. Leiri tuli ja meni, mutta kristittyjen rakkaus ja Jumalan sana jäi tekemään työtään Maken sydämessä. Jonkin ajan kuluttua hän tahtoi ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman rakkauden ja syntien sovituksen. Muutos Maken elämässä teki  vaikutuksen myös hänen vaimoonsa, ja hänkin tahtoi lähteä seuraamaan Jeesusta.

Näky oman kansan kääntymisestä

Makella oli hyvä ystävä, jonka kanssa he pohtivat asioita ja kiersivät ennen uskoontuloaan eri järjestöjen ohjelmissa. He etsivät totuutta ja merkitystä elämäänsä. Kun Jeesus vastasi heidän etsintäänsä, nämä nuoret miehet alkoivat rohkeasti elää tätä uutta elämäänsä ja kertoa keskiaasialaisten yhteisössä muutoksestaan ja Jeesuksen rakkaudesta. He pääsivät mukaan juuri perustettuun seurakuntaan ja ovat kasvaneet kristittyinä. He ovat joutuneet Jeesuksen vuoksi oman kansansa hylkäämiksi mutta  saneet uuden perheen seurakunnasta.

Heillä on oma tärkeä paikkansa uudessa suuressa perheessään omien perheidensä kanssa. Make on sydämeltään viisas paimen ja hänen ystävänsä on puolestaan armoitettu evankelista. He haluavat olla osaltaan varustamassa persiankielisiä kristittyjä tavoittamaan omaa kansansa. Heillä on unelma kansansa kääntymisestä elävän Jumalan puoleen, ja he rukoilevat sen puolesta uskollisesti.

Teksti: Siparit, Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijät Ateenassa

Tue Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyötä osallistumalla pääsiäiskeräykseen.

Vallu on Lähi-idästä kotoisin oleva nuori mies, jonka elämään on mahtunut monenlaista. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi vaimoaan

Vallu meni kirkkoon. Siellä hän tutustui lähetystyöntekijämieheen, joka antoi Raamatun ja kehotti lukemaan sitä.

Rakkaus yllätti

Vallu on Lähi-idästä kotoisin oleva nuori mies, jonka elämään on mahtunut monenlaista. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi vaimoaan ja lapsiaan. Isä oli töissä armeijassa. Eräänä päivänä palatessaan kasarmille hän huomasi, että sinne oli tehty aseellinen isku ja hänen ystävänsä ja työtoverinsa lojuivat kuolleina  ympäri aluetta. Isä sairastui psyykkisesti, ja tilanne kotona paheni niin paljon, että hän lopulta potkaisi Vallun pois kotoa tämän ollessa 12-vuotias. Hänen vanhempansa erosivat samaan aikaan.

Kohti parempaa elämää

Vallu vietti muutaman yön puistossa, kunnes meni setänsä luo pyytämään apua. Hän saikin työskennellä tämän työpajalla ja myös asui siellä muutaman vuoden. Pikkuhiljaa hän sai kerättyä rahaa omaan autoon. Hän otti siskonsa ja ystävänsä mukaan eräälle matkalleen. Matkalla hän löysi äitinsä, joka oli mennyt uusiin naimisiin. Jälleennäkeminen oli täynnä itkua, mutta se oli hyvin merkittävä Vallulle, koska hän näki äitinsä ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen.  Äiti toivoi Vallun lähtevän maasta ja muuttavan Englantiin tai Yhdysvaltoihin, missä oli joitain sukulaisia. Hän voisi siten saada paremman elämän.

Vallu lensi omalla passillaan toiseen maahan,  josta jatkoi salakuljettajien avulla Kreikkaan. Salakuljettajat neuvoivat, että hänen tulisi sanoa olevana alaikäinen ja niin hän pääsisisi helpommalla eteenpäin. Hän meni kuitenkin YK:n juttusille ja päätti valehdella olevansa kristitty ja hakevansa turvapaikkaa Yhdysvalloista tai muualta englanninkielisestä maailmasta.

Rakkaus yllätti

Kreikassa Vallu meni kirkkoon. Siellä hän tutustui lähetystyöntekijämieheen, joka otti hänet huostaansa. Hän antoi Vallulle avaimet asuntoon ja täyden ylöspidon. Vallu oli siitä ihmeissään, mutta aikoi viedä homman loppuun ja jatkaa siitä Amerikkaan. Mies antoi Raamatun ja kehotti lukemaan sitä.

Kolmen vuoden kuluttua Vallu tajusi, että tämä mies oli koko ajan tiennyt hänen valehtelevan ja huijaavan, mutta oli antanut sen tapahtua. Tämä valtava rakkaus häntä kohtaan oli käsittämätöntä, ja Vallu halusi sen tähden tietää lisää Jeesuksesta. Hän meni mukaan jumalanpalvelukseen ja antoi elämänsä Jeesukselle.

Tämän jälkeen mies lähti pois, mutta Vallu kasvoi uskossaan ja hänet kastettiin. Hänen elämänsä oli saanut uuden suunnan. Hän palasi YK:n toimistoon, toi oikeat henkilöpaperinsa ja kertoi valehdelleensa. Siellä oltiin ymmällä, että joku oli pystynyt valehtelemaan heille kolme vuotta. Vallu joutui vankilaan kuukaudeksi. Sinä aikana yksi keskiaasialainen vankitoveri tuli uskoon hänen todistuksensa kautta.

Päästyään pois vankilasta Vallu jatkoi toimintaansa seurakunnassa. Läheistensä toiveiden vastaisesti Vallu ei jatkanut Amerikkaan, vaan koki oikeaksi jäädä Kreikkaan ja koettaa virallisin keinoin ja totuuteen nojaten kysellä omaa paikkaansa Jumalan valtakunnassa. Nyt Vallu asuu täällä, tekee välillä töitä tulkkina eri järjestöissä ja kyselee edelleen Jumalan tahtoa elämässään.

Teksti: Siparit, Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijät Ateenassa

Tue Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyötä osallistumalla pääsiäiskeräykseen.

Moni Kreikkaan, Saksaan tai Suomeen tullut maahanmuuttaja on menettänyt kaiken, jopa perheensä ja sukunsa. Tulevaisuus on epävarma. Tehtävämme on kohdata,

Keräys: anna tukesi maahanmuuttajille

Moni Kreikkaan, Saksaan tai Suomeen tullut maahanmuuttaja on menettänyt kaiken, jopa perheensä ja sukunsa. Tulevaisuus on epävarma.

Tehtävämme on kohdata, palvella ja rakastaa maahanmuuttajia Jumalan luomina arvokkaina ihmisinä ja lähimmäisinämme. Antamalla keräykseen annat tukesi heille. Keräyksen tuotolla kahdeksan työntekijää kohtaa ja tukee maahanmuuttajia Suomessa, Kreikassa ja Saksassa päivittäin.

Apuasi tarvitaan, lahjoita nyt!

Voit lahjoittaa tämän sivun kautta tai: FI83 2070 1800 0283 25, viite: 76623
(Suomen Ev.lut. Kansanlähetys Ry)

Kiitos lahjastasi!

Lue lisää:

Lue maahanmuuttajien tarinoita:

Hei ystävät! Työ on vienyt mennessään. Kreikan rajojen sulkeuduttua talvella pakolaiskeskuksemme on kerta toisensa jälkeen täyttynyt ihmisistä niin, ettei aina

Ajatuksia työstä ja elämästä Ateenassa

Hei ystävät!

Työ on vienyt mennessään. Kreikan rajojen sulkeuduttua talvella pakolaiskeskuksemme on kerta toisensa jälkeen täyttynyt ihmisistä niin, ettei aina kaikkia halukkaita edes voida ottaa sisään. Toisaalta voi ajatella, että mitä pidempään työssä on, sitä enemmän siihen pääsee käsiksi ja oma paikka löytyy, ihmisiin tutustuu ja luottamusta syntyy. Tämä työ on hyvin paljon ihmissuhdetyötä. Se on antoisaa ja kuluttavaa, mutta usein hyvin haastavaa, kun tarvitsevia ihmisiä on niin paljon. Kotiin tullessa huomaa usein olevansa aivan poikki. Tykkäämme kuitenkin olla täällä, ja myönteisessä työntekijäporukassa on kiva tehdä töitä.

Huomaamme viettävämme enemmän aikaa uudessa klinikkahuoneessa ihmisten vaivoja kuunnellen. Raskaana olevia tulee koko ajan lisää ja lisää. Monenlaisia vaivoja tullaan näyttämään, ja koetamme selvittää, minne ihmisiä voisi lähettää hoitoa saamaan. Itse toki yritämme myös parhaamme mukaan auttaa, jos vain voimme. Tuntuu siltä, että olemme taas keskellä uuteen kulttuuriin sopeutumista. Nyt erilaisuus tuntuu hankalalta ja rasittavalta, mutta kyllä siihen tottuu ja sen oppii hyväksymään.

Vakavat katseet pureutuvat syvälle sieluun

Ihmisten hätä tulee täällä konkreettiseksi kuunnellessa pakolaisten tarinoita ja vakavien katseiden pureutuessa syvälle sieluun. Heillä on jokaisella oma erityinen tarinansa, vaikka monet niistä ovatkin menetyksineen ja järkyttävine yksityiskohtineen hyvin samanlaisia. Niitä kuunnellessamme voimme vain kantaa heitä Jumalalle. Meillä ei ole yhteistä kosketuspintaa heidän kokemuksiensa kanssa. Jeesuksella kuitenkin on, ja hän välittää meistä jokaisesta.

Kristittyjen apu sekä aito välittäminen puhuttelevat pakolaisia. He joutuvat kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ja kyseenalaistamaan aiemmin kristityistä kuulemansa asiat. Persiankieliset seurakunnat kasvavat täällä kovaa vauhtia, ja ne tarvitsevatkin paljon rukousta sekä monenlaista muuta tukea.

Jumala ohjaa kokonaisia kansakuntia, mutta samalla hän välittää myös yksittäisen ihmisen pienimmästäkin asiasta. Eräs vanhempi nainen kertoi Jeesuksen ilmestyneen hänelle eräänä päivänä. Jeesus sanoi hänelle: ”Minulla on sinulle ovi avoinna.” Seuraavana päivänä tämä nainen sai kuulla saaneensa turvapaikan Kreikasta. Voi sitä riemua, mikä hänellä oli! Pikkuhiljaa asiat järjestyvät. Ja vaikkeivät järjestyisikään, niin silti meillä on turva Jumalassa, ja siksi ei tarvitse pelätä.

Pakolaisten_tukena_Ateenassa

Omista ongelmista huolimatta moni kreikkalainen auttaa

Monet kreikkalaiset ovat väsyneitä pakolaisiin, koska heillä itselläänkin on paljon ongelmia. On kuitenkin ollut rohkaisevaa kuulla, että monet evankeliset seurakunnat auttavat pakolaisia konkreettisesti ja useat yksittäiset perheet ovat ottaneet pakolaisia kotiinsa asumaan. On suuri mahdollisuus osoittaa Jumalan rakkautta hädässä oleville, ja monet kreikkalaiset ovat omista vaikeuksistaan huolimatta ottaneet haasteen vastaan. Olkoon se meille kaikille rohkaisuksi.

Kiitokset teille kun olette mukana. Olemme myös saaneet pitää vieraita Suomesta ja ulkomailta kevään aikana. On aivan upeaa, kun saamme tehdä työtä yhdessä.

Kirjoittaja toimii pakolaistyössä Ateenassa. Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Lahjoita tähän työhön:


Erään päiväkodin henkilökunta ja lapset halusivat lahjoittaa päiväkodin karnevaalijuhlan tuotot pakolaisten auttamiseen. Kävin eilen ostamassa sillä rahalla muun muassa sikiön sydänäänien

Paikallisen päiväkodin lahjoittamilla varoilla voitiin ostaa sikiön sydänäänien kuuntelulaite.

Auttamishalua Ateenassa

Erään päiväkodin henkilökunta ja lapset halusivat lahjoittaa päiväkodin karnevaalijuhlan tuotot pakolaisten auttamiseen. Kävin eilen ostamassa sillä rahalla muun muassa sikiön sydänäänien kuuntelulaitteen, koska nyt täällä on niin paljon raskaana olevia naisia. Päiväkodissa keräävät myös vaatteita, kuivaruokaa ja vaippoja annettavaksi. On ihmeellistä nähdä, miten Jumala vaikuttaa ihmisissä auttamishalua ja antaa tarpeiden mukaan!

Kolmen päivän aikana päiväkodin perheiltä tulleita lahjoituksia odottamassa jakamista. Lisää on tulossa.

Kolmen päivän aikana päiväkodin perheiltä tulleita lahjoituksia odottamassa jakamista. Lisää on tulossa.

Seuraavaksi käyn ostamassa hemoglobiinin mittauslaitteen, koska niin moni sanoo olevansa ”vähäverinen”, mikä tarkoittaa aneemista. Sen avulla voidaan saada tietoon, kuka tarvitsee rautalääkkeitä. Tämä kaikki siksi, että nämä ihmiset kaipaavat sitä, että heidät huomataan. Näin pienellä asialla voimme ehkä olla osoittamassa Jumalan rakkautta ja kohentaa pakolaisten fyysistä oloa.

Kirjoittaja toimii pakolaistyössä Ateenassa. Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista

Lue lisää pakolaistyöstä Ateenassa täältä.

Jokaisella Ateenassa toimivaan pakolaiskeskukseen saapuvalla ihmisellä on tarina kerrottavana. Parweenin (nimi muutettu turvallisuussyistä) tarina on täynnä kipua. Lähtö kahdesta ahdistavasta maasta

Välimeren yli uuteen tulevaisuuteen

Jokaisella Ateenassa toimivaan pakolaiskeskukseen saapuvalla ihmisellä on tarina kerrottavana. Parweenin (nimi muutettu turvallisuussyistä) tarina on täynnä kipua.

Lähtö kahdesta ahdistavasta maasta

Nuorena tyttönä Parween asui Keski-Aasiassa. Eräänä päivänä hän kuuli veljensä kanssa ampumista, ja heidän katsoessaan ulos ikkunasta veljeä ammuttiin päähän. Pian sen jälkeen äiti vietiin kidutettavaksi, koska hän oli käynyt torilla ilman miespuolista valvojaa. Ei kulunut kauan, kun isä ryöstettiin ja puukotettiin kuoliaaksi kadulla. Silloin äiti otti hengissä säilyneet lapset mukaansa ja pakeni naapurimaahan.

Parween meni naimisiin ja sai kolme lasta. Koska he olivat kotoisin toisesta maasta, lapset eivät voineet mennä kouluun eikä mies saanut töitä. He päättivät muuttaa Eurooppaan, jotta lapsilla olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.

Keskellä yötä Parween ja hänen perheensä nousivat hevosten selkään ja ratsastivat 13 tuntia rajalle. Parween kertoo, kuinka peloissaan hän oli ratsastaessaan ensimmäistä kertaa elämässään hevosella, ja vielä ylös jyrkkää vuoristoa. Rajalla he piiloutuivat lampaita kuljettavan kuorma-auton lavalle. Kauhukseen he huomasivat, että rajavartijat pysäyttivät kuorma-autoja, mutta jostakin syystä juuri heidän autonsa pääsi rajan yli ilman tarkastusta. Seuraavan maan halki he kulkivat pakolaisia täynnä olevassa kuorma-autossa.

Välimeren yli

Illalla he saapuivat kylään rannikolla. Parweenin perhe lukittiin yhdessä toisen perheen kanssa pieneen huoneeseen, jossa oli vain muutama pala leipää ja juustoa. He pelkäsivät joutuneensa panttivangeiksi tai ihmiskaupan uhreiksi. Kolmen päivän kuluttua salakuljettajat palasivat ja veivät heidät rannan lähelle metsään. Siellä heidän käskettiin maata hiljaa pensaikossa pimeään saakka. Lapset itkivät, koska metsä oli täynnä hyttysiä. Silloin salakuljettajat pakottivat Parweenin huumaamaan heidät, jotta he olisivat hiljaa.

Viimein pimeyden laskettuduttua heidät ohjattiin rantaan. Siellä odotti pieni kumivene. Se oli sopiva kahdeksalle tai yhdeksälle henkilölle, mutta salakuljettajat ahtoivat veneeseen noin neljäkymmentä ihmistä. Kukaan pakolaisista ei osannut soutaa eikä uida, joten salakuljettajat lupautuivat lähtemään ryhmän mukaan auttamaan. Sadan metrin päässä rannalta he kuitenkin hyppäsivät pois veneestä ja uivat rantaan jättäen pakolaiset oman onnensa nojaan. Parween kertoo, kuinka he ajelehtivat merellä ympäriinsä tuntikausia, koska kukaan ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Noin kahdentoista tunnin kuluttua he kuitenkin näkivät yhden Kreikan saarista.

Saarta lähestyttäessä jokin puhkaisi reiän veneen pohjaan, ja kaikki matkustajat joutuivat veden varaan. Onneksi he olivat kuitenkin jo niin matalalla, että aikuisilla ylettyivät jalat pohjaan. He pystyivät kantamaan lapset turvaan, eikä kukaan menettänyt henkeään.

Parween muistaa poliisin tulleen paikalle kirjaamaan heidät. Sitten heidät laitettiin linja-autoon ja vietiin saaren lentokentälle. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin he olivat menossa tai mitä oli tapahtumassa. He yrittivät kysellä, mutta kukaan ei antanut vastauksia. Heidät lennätettiin Ateenaan, ja poliisin linja-auto kuljetti heidät lentokentältä kaupungin keskustaan.

Uuden elämän alkuun

Ateenan keskustassa tulokkaat jätettiin kadulle ilman mitään ohjeita tai apua. Vihdoin ohikulkevat maahanmuuttajat, jotka olivat olleet Ateenassa jo jonkin aikaa, veivät heidät asuntoonsa. Parween ja toinen samassa ryhmässä matkustanut nainen eivät uskaltaneet poistua asunnosta pitkään aikaan. Heidän oli vaikea selvitä menneisyyden ja matkan aiheuttamasta pelosta, epävarmuudesta ja kokemuksista.

Jonkin ajan kuluttua he kuitenkin kuulivat Auttavat kädet -keskuksesta. He uskaltautuivat ensimmäistä kertaa lähtemään asunnosta  ja tulivat keskukseen hakemaan vaatteita.

Parween on käynyt keskuksessa ja kokenut siellä rakkautta ja hyväksyntää. Rukoilisitko kanssamme, että hän löytäisi Kristuksen, ennen kuin hän lähtee Ateenasta? Monet pakolaiset jatkavat Ateenasta matkaa Euroopan muihin maihin.

Kun Parween kertoo tarinaansa, hän muistaa monta hetkeä, jolloin hän olisi saattanut kuolla. Silti hän tekisi samat vaivalloiset matkat uudestaan, koska nyt heillä on uusi turvaverkosto ja lapsilla on mahdollisuus tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on eräs Auttavat Kädet -pakolaiskeskuksen työntekijöistä Ateenassa. Keskuksessa palvelee myös Kansanlähetyksen työntekijöitä, jotka tarjoavat maahanmuuttajille aineellista, henkistä ja hengellistä apua.  

Lue lisää pakolaistyöstämme Ateenassa täältä. Työ tarvitsee sekä rukous- että taloudellista tukea.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni ja minä kuulen teitä.” (Jer 29: 11–12)