Avainsana-arkisto: Armo

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ?

Pyhän Hengen läsnäolo näkyy kristityissä rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsensähillitsemisenä. Kuva: Pixabay.

Kristityn vapaus

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ? Kuinka saamme olla vapaita ja rakastettuja Kristuksessa?

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni Abjatarin ollessa ylipappina Jumalan huoneeseen. Hän otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille.” Sen jälkeen Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Erään filosofisen ajattelutavan mukaan ihminen ei ole koskaan vapaa. Joinain rajattuina hetkinä hän saattaa nauttia vapaudesta, mutta useimmiten ihmistä sitovat häntä rajoittavat säännöt ja määräykset. Olipa tämä filosofia totta tai ei, niin ajattelen, että kukaan ei pidä orjuudesta eikä halua elää kontrollin alaisena. Jokainen haluaa olla vapaa ja nauttia siitä. On monenlaista vapautta: poliittista vapautta, luonnollista vapautta, aistillista vapautta ja hengellistä vapautta.

Nyt pohdimme erityisesti kristityn vapautta, joka lähtee hengellisestä vapaudesta. Ymmärtääksemme, mitä se on, meidän on tarpeen palata aina juutalaisen uskonnon alkujuurille.

Raamattu kertoo, että israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. He saapuivat sinne pakolaisina, heistä tuli myöhemmin orjia ja he joutuivat elämään ankaran sorron alaisina. Jumala vapautti heidät orjuudesta ja toi heidät erämaan halki Kanaanin maahan, luvattuun maahan. Erämaassa Jumala teki liiton heidän kanssaan, ja liiton ehdot olivat kymmenen käskyä. Tansanian luterilaisen kirkon liturgiassa nuo käskyt luetaan joka sunnuntai.

Yhä raskaampia käskyjä

Historiasta näemme, etteivät israelilaiset kyenneet täyttämään heille annettuja ehtoja. Sen vuoksi Jumala kuritti heitä lähettämällä heidät Babyloniaan pakkosiirtolaisiksi. Babyloniassa he alkoivat pohtia, miksi he olivat joutuneet sinne. Sitten he ymmärsivät, että Jumala oli rangaissut heitä, koska he olivat rikkoneet hänen käskynsä.

Siksi he alkoivat parantaa tapojaan. He tulkitsivat uudelleen Jumalan antamat kymmenen käskyä. Niiden ulkopuolelta he saivat kokoon vielä 613 lisäkäskyä. Näistä 358 oli kieltoja ja 245 kehotuksia.

Suurin osa heidän laajennetun lakikokoelmansa sisällöstä oli vaikeampaa toteuttaa kuin kymmenen käskyä. Niissä sanottiin esimerkiksi, että kenenkään ei ole lupa kirjoittaa musteella sapattina eikä kävellä kivenheiton matkaa pitemmälle. Kuka pystyy tekemään tämän? Sen sijaan, että nämä lait olisivat auttaneet heitä pääsemään lähemmäs Jumalaa, niistä tuli heille taakka. He eivät kyenneet täyttämään niitä.

Kristus vapauttaa lain alta

Jeesus tuli ja löysi heidät tilanteesta, jossa heitä yhä sitoivat erilaiset lait, käskyt ja säännöt. Jumala oli vapauttanut heidät Egyptistä ja asettanut heidät vapaiksi. Silti näytti siltä, että he olivat tuoneet mukanaan omatekoisen orjuuden.

Jeesus tuli kuitenkin päästämään heidät vapaiksi siitäkin orjuudesta. Hän ei tee vallankumouksellista muutosta, vaan hän tekee sen opettamalla ja oman elämänsä esimerkillä. Myöhemmin hänen apostolinsa oivalsivat, että oli suuri ero juutalaisen rabbin ja Jeesuksen opetuksen välillä. Jeesuksen opetuksesta he saivat Kristuksen lain, jossa oli tuskin lainkaan kieltoja.

Se tarkoittaa, että Jeesus vapautti heidät niistä kielloista, jotka olivat heille taakka. Hän teki heidät vapaiksi. Aamoksen tekstistä näemme, että lait eivät tuoneet heitä lähemmäksi Jumalaa erämaassa.  Aamos sanoi, että kun olemme lähellä Jumalaa, ei lain kautta vaan hänen rakkautensa kautta, niin voimme täysin ymmärtää, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Aamos muistutti israelilaisia ajasta, jolloin he olivat erämaassa. He olivat ilman lakia mutta olivat silti todella rakkaita Jumalalle. Aamos halusi siis sanoa, ettei laki vienyt heitä lähemmäksi Jumalaa.

Jeesus on sapatin Herra

Paavali kertoo kirjeessään kolossalaisille, että Kristus lakkautti kaikki lait, jotka sisälsivät kieltoja. Meidät on nyt asetettu vapaiksi. Lait, jotka sanovat: ”Älä syö tätä, älä juo tätä”, ovat mennyttä. Jos joku opettaa sinulle, ettet saa syödä tätä tai tuota, niin luultavasti hän haluaa riistää sinulta vapautesi.

Evankeliumi näyttää meille, mitä Kristus opetti ja teki. Tekstissä ihmeteltiin, miksi Jeesuksen opetuslapset tekivät sellaista, mitä sapattina ei ollut lupa tehdä, sillä juuri silloin opetuslapset katkoivat tähkäpäitä pellolta ja söivät niitä.

Sen mukaan, mitä juutalaiset sapatista opettivat, opetuslapset toimivat väärin ja rikkoivat lakia. Jeesus vastasi juutalaisille ottamalla esimerkin heidän omasta historiastaan. Hän nosti esille kertomuksen Daavidista, joka meni papin luo ja pyysi uhrileipää, jota säilytettiin Jumalan huoneessa. Daavid ei ollut pappi, eivätkä hänen toverinsakaan. Silti he söivät uhrileipää, joka oli tarkoitettu vain papeille. Raamattu ei kerro, miten fariseukset reagoivat noihin Jeesuksen sanoihin. Joka tapauksessa näyttää siltä, etteivät he olleet tyytyväisiä hänen vastaukseensa. Myöhemmin näemme heidän vielä syyttävän Jeesusta ylipapin edessä siitä, että hän rikkoi sapattia.

Jeesus sanoi, että sapatti on ihmistä varten, ei päinvastoin. Sapatti on olemassa siksi, että se auttaa ihmistä lepäämään ja viettämään aikaa Herransa kanssa. Ihmistä ei ole tehty sapatin vuoksi, eikä elämämme ole riippuvainen sapatista. Meitä ei ole tehty sapattia varten, vaan sapatti on tehty meitä varten. Vanhan testamentin sapattia koskevat säännöt olivat monimutkaisia, mutta nyt Jeesus sanoi, että hän on sapatin Herra. ’Herra’ tarkoittaa tässä asiassa sitä, että hänellä on valta muuttaa sitä tai tehdä, mitä ikinä hän tahtoo.

Ymmärrän, että tässä maailmassa sapatti-asia on joidenkin mielestä yhä hämmentävä. Vielä pahempaa on se, että omassa joukossammekaan emme ymmärrä kristityn vapautta. Yritämme yhä kantaa taakkoja, joista Jeesus jo vapautti meidät. Toiset puolestaan ajattelevat vapaana elämisen tarkoittavan sitä, että voimme tehdä, mitä ikinä haluamme. Jeesus on vapauttanut meidät, mutta meidän on kerrottava toisillemme, mistä hän on päästänyt meidät vapaiksi.

Ennen kuin Jeesus tuli maailmaan, synti hallitsi maailmaa. Ihmiset olivat synnin uhan alla. Tämä uhka otettiin ihmisiltä pois, koska Jeesus voitti synnin ja kuoleman. Se tapahtui niin, että Jeesus tuli elämään keskellemme, opetti meitä ja teki työtä. Hänen työnsä sinetöityi hänen ristinkuolemaansa ja hänen ylösnousemukseensa.

Kun uskomme Jeesukseen, silloin annamme elämämme hänelle ja alamme elää hänelle. Jeesus tulee silloin asumaan meihin. Hän antaa meille sellaisen rauhan, jota emme voi löytää mistään muualta. Koska meillä on Jeesuksen antama rauha, pysymme tyyninä silloinkin, kun kohtaamme haastavia tilanteita.

Rakkaus ja vapaus Kristuksessa

Paavali kirjoittaa, että kun olemme Kristuksessa, meissä asuu Pyhä Henki ja Hengen läsnäolo. Se näkyy meissä silloin rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsemme hillitsemisenä. Kristitty on ihminen, jota Henki itse johtaa. Kristityllä on vapaus, mutta se vapaus on Jeesuksessa. Jos hylkäämme Jeesuksen ja hänen armonsa ja alamme elää niin kuin itse haluamme, silloin jätämme taaksemme sen vapauden, jonka Jeesus on meille antanut. Saatamme myös hankkia uusia mestareita, joilla on myös omat ehtonsa ja merkkinsä.

Israelilaiset vapautettiin Egyptin orjuudesta, ja mitä tapahtui: he päätyivät etsimään uusia isäntiä, epäjumalia ja muita jumalia. Jumala kuritti heitä lähettäen heidät Babyloniaan. He yrittivät oppia ja uudistaa suhteensa Jumalan kanssa, mutta lopulta orjuuttivat toinen toisensa keksimällä sääntöjä, jotka eivät tulleet Jumalalta. He menivät toiseen äärimmäisyyteen, ja itse asiassa heidän säännöistään tuli taakka. Jeesus tuli vapauttamaan ihmiset kaikesta, mikä orjuutti heitä. Hän päästi heidät vapaiksi ja antoi heille armonsa.

Usein ihmiset eivät ymmärrä, mitä Jeesuksen tarjoama vapaus ja armo tarkoittavat. He elävät vapaata elämää, joka ei tunne rajoja. He  vahingoittavat itseään esimerkiksi käyttämällä huumeita. He vahingoittavat muita, esimerkiksi puhuvat rumasti toisilleen, ja siitä seuraa, että ristiriidat lisääntyvät päivä päivältä perheissämme ja muissa ihmissuhteissamme.

Kun sanot jollekulle, että noin et voi puhua, koska se satuttaa ja loukkaa muita, useimmiten kuulet vastauksen: ”Olen vapaa sanomaan ja tekemään, mitä haluan.” Tällaisen vapaudenko Jeesus meille antaa? Pelkäänpä, että olemme löytäneet uusia isäntiä hallitsemaan meitä. Nämä uudet isännät eivät tunnusta Herraamme Jeesusta, joka kuoli puolestamme ristillä, jotta meistä tulisi vapaita. Tällä hetkellä yhteiskunnissamme lähestytään laittomuuden aikaa. Sellainen aika saa ihmiset pukeutumaan niin kuin haluavat, sanomaan mitä haluavat ja tekemään mitä haluavat. Mitä siitä seuraa?

Jotta vältymme tuolta kaikelta, meidän tulee kertoa toisillemme, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Voimme lukea evankeliumista, että Jeesus kertoi fariseuksille, että hän on sapatin Herra. Minusta tuntuu, että ongelmamme nykypäivänä ei ole sapatti, vaan se on jokin muu asia. Ihmiset elävät jatkuvassa pelossa. He pelkäävät monia asioita ja pelko sitoo heitä.

Jotkut meistä pelkäävät, että minä hetkenä tahansa voi tulla avioero. Jotkut pelkäävät menettävänsä työnsä tai rakkaansa. Osa meistä voi pelätä asioita, joita emme edes osaa nimetä.

Voit vapautua kaikista noista peloista, jos toivotat Jeesuksen tervetulleeksi elämääsi ja annat hänen olla Herrasi. Anna hänelle elämäsi, niin että hän voi johtaa sitä. Jos hän johtaa sitä, sinä olet vapaa johtamisesta. Sinä saat sellaisen rauhan, jota sinulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut.

Tälläkin hetkellä Jeesus seisoo sydämesi ovella ja kolkuttaa. Hän tahtoo päästä sydämeesi. Lasketko hänet sisään? Tapahtukoon niin, Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

Ota yhteyttä oman alueesi kansanlähetyspiiriin, jos haluat tulla mukaan levittämään evankeliumia Suomessa!

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat evankeliumin kertomiseen ja Raamatun opetustyöhön kotimaassa Suomi sydämellä -kampanjan kautta.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain

Voiko Jumala antaa anteeksi hirmutekojen tekijöille? Sitä pohtii opetuksessaan Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya. Kuva Dachaun keskitysleiristä: Pixabay

Anteeksi saamisen ja antamisen mahdollisuus

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain yhden tällaisen henkilön, uskon että vastausten joukosta löytyisi seuraavia nimiä: egyptiläinen farao, joka hallitsi silloin kun Mooses syntyi, edomilainen Herodes Suuri, roomalaiset keisarit Nero ja Trajanus, saksalaiset Adolf Hitler ja Josef Mengele, ugandalainen Idi Amin ja niin edelleen.

Joskus mietin, kuinka Raamatun kirjoittajat olisivat kuvanneet näitä viimeksi mainittuja henkilöitä, jos he olisivat eläneet raamatullisena aikana. Ja seuraava ajatus on, että jos he olisivat katuneet, olisiko Jumala antanut heille anteeksi?   

Useat ihmiset ovat kysyneet minulta: 1) Saul anoi anteeksiantoa aivan kuten Daavid – miksi Daavidin osaksi tuli anteeksiantamus, mutta Saulilta se kiellettiin? Miten meidän pitäisi ymmärtää Jumala tässä kohdassa? 2) Jos Juudas olisi pyytänyt anteeksi, olisiko Jumala antanut hänelle anteeksi?

Vaikka vastaus kumpaankin kysymykseen riippuu yksinomaan Jumalan suvereenista valinnasta, näen, että Raamatusta löytyy vinkkejä, jotka auttavat meitä pohdinnassamme.

Daavid sai anteeksi, mutta Saul ei. Jos olet lukenut Saulin elämästä, olet varmasti huomannut hänen ongelmansa: hän kyllä katui suullaan, mutta sydän ei ollut siinä mukana. Hän sanoi olevansa pahoillaan jostain tekemästään asiasta, mutta hetken kuluttua hänen nähtiin taas tekevän samoin. Kun katsomme, kuinka hän kohteli Daavidia, kuulemme hänen usein vannovan: “Anna anteeksi, en tee enää niin” (1. Sam. 24:17; 26:21). Sen sijaan Daavid pyytäessään anteeksi todella tarkoitti sitä.

Jumala ei ole ihminen, jota voimme huijata. Hän näkee läpi sanojemmekin. Hän näkee jopa tulevaisuuden suunnitelmamme. Kun todella kadumme, olemmepa tehneet mitä tahansa, hän antaa meille anteeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala olisi armahtanut myös Juudaksen, jos hän olisi pyytänyt anteeksiantoa. Jumala on täynnä armoa ja laupeutta.

Jos selitykseni eivät ole tarpeeksi selviä, kannattaa katsoa, mitä tapahtui Israelin ja Juudan kuninkaille.

Israelin ja Juudan julmien kuninkaiden joukosta johtoasemaan nousevat mielestäni Ahab ja Manasse. He tekivät paljon sellaista, mikä oli väärin Jumalan silmissä. Manasse meni jopa niin pitkälle, että uhrasi omat poikansa jumalille. (Lue 2. Aik. 33:1–10.) Jesaja varoitti häntä, mutta Manasse oli raivoissaan Jesajalle ja määräsi jopa tämän profeetan murhattavaksi. Vanha ja uskollinen Herran palvelija sahattiin keskeltä kahtia, niin kuin tehdään paksuille puille.

Manasse luuli olevansa turvassa, mutta jonkin ajan kuluttua assyrialaiset panivat Manassen kahleisiin ja veivät hänet nenärenkaasta taluttaen Babyloniin. Häntä nöyryytettiin niin perin pohjin, että hän muisti, kuka on Herra. Hän tunnusti syntinsä (2. Aik. 33:12–13). Ja hänen tunnustuksensa oli vilpitön ja aito.

Eräässä Raamatun ulkopuolisessa tarinassa kerrotaan, että kun Manasse katui, vihollinen kehotti Herraa olemaan antamatta anteeksi, koska Manasse oli tehnyt liian paljon pahaa. Mutta Herra paljasti viholliselle jotain, mitä tämä ei tiennyt. Herra sanoi, että jos hän kieltäytyisi antamasta anteeksi Manasselle, se tarkoittaisi ovien sulkeutumista jokaisen syntejään katuvan ihmisen edessä. Lisäksi Herra sanoi: ”Olen kirjoituksissani ilmoittanut, että kun huudat minua avuksi hädän päivänä, minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15). En peru sanojani.” Siksi Manasse sai anteeksi. Herran armo on todellakin joka aamu uusi. Manasse palasi Juudaan täysin uutena miehenä. 

Hyvät ystävät, olette ehkä tehneet jotain, mistä ajattelette, että sitä Jumala ei anna koskaan teille anteeksi. Mutta tahdon sanoa jokaiselle, että Jumala kutsuu juuri sinua takaisin kotiin. Jopa tämän tekstin avulla hän kutsuu sinua luokseen. Jumala odottaa ikävöiden, että solmit uudelleen yhteyden hänen kanssaan. Ei ole mitään väliä sillä, millaista elämäsi nyt on. Jumala itse muovaa sen tavalla, josta et vielä tiedä mitään.

Jotkut ihmiset voivat pelätä katumista, koska he ovat muiden johtajia ja siksi katuminen merkitsisi itsensä häpäisyä tai itsensä asettamista noloon tilanteeseen. Ystävät, Ahab oli kuningas ja Manasse oli kuningas. Silti he kumpikin katuivat. Oppiarvoilla ja titteleillä ei ole tässä mitään merkitystä, ne ovat pelkkiä sanoja. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, olemmepa sitten päälliköitä tai alaisia, naisia tai miehiä, lapsia tai jo iäkkäitä ihmisiä.

Jumalan rakkaus ulottuu jokaiseen. Jumala tarjoaa anteeksiantamusta jokaiselle syntiselle ja jokaisesta synnistä.  Sinun ei tarvitse kuolla synnissä. Jumala on täynnä armoa, siksi hän kutsuu sinua juuri nyt. Kuulkoot sinun sisäiset korvasi Jumalan äänen tänä päivänä. Aamen.

Daniel de Carvalho, 20, on viime vuoden ylioppilas. Sukunimi tulee brasilialaiselta isältä. Lähetyslapsena hän on reissannut perheensä kanssa ympäri maailmaa.

Daniel de Carvalho nostaa yhdeksi tärkeimmistä uskonmatkansa oivalluksista Jumalan armon ymmärtämisen: armo on lahja Jumalalta, eikä kiristysväline.

Daniel de Carvalho: Armo on lahja Jumalalta

Daniel de Carvalho, 20, on viime vuoden ylioppilas. Sukunimi tulee brasilialaiselta isältä. Lähetyslapsena hän on reissannut perheensä kanssa ympäri maailmaa. Englanti, Brasilia, Karibia, Afrikka. Suosikkipaikka ulkomailla on kuitenkin Färsaaret.
– Siellä oli mahtava yhteishenki, ja ihmiset olivat tosi vieraanvaraisia.

Nyt perhe asuu Järvenpäässä. Seuraava etappi on Aalto-yliopisto ja teknillinen fysiikka.

Vaikka Daniel de Carvalho on lähetystyöntekijöiden lapsi,  usko Jeesukseen ei aina ole ollut hänelle kovin selvä. Teen Street -tapahtuma Saksassa ja seuraavan vuoden rippileiri olivat käänteentekeviä. Nuori mies nostaa uskonmatkansa yhdeksi tärkeimmistä  oivalluksista Jumalan armon ymmärtämisen  Saksan-aikana: armo on lahja Jumalalta eikä kiristysväline.

Toinen oivallus liittyy uskoon ja Jumalan sanaan. Silloinkin kun elämä tuntuu kiertävän kehää, meidän tulee elää uskossa totuuteen, ei tunteiden mukaan.

Vahva perustus

Raamatun Filippiläiskirjeen jae 4:6 rauhoittaa Daniel de Carvalhoa usein: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” Jae sopii hänen kokemuksensa mukaan moneen tilanteeseen.
– Voimme olla aina yhteydessä Jumalaan. Ja rukous oikeasti toimii. Daniel de Carvalho rohkaisee luottamaan rukoukseen ja opiskelemaan Raamattua, jopa ulkoa.
– Pitäähän sitä tuntea aseensa. Jumalan Sana antaa myös elämälle suunnan. Sen lukeminen ikään kuin kirkastaa näköä. Jos Raamattu unohtuu, elämästä tulee jotenkin sumeaa. Eikä se ole pelkkä ase vaan rakkauskirje, hän lisää.

Ryttylässä sijaitsevan Kansanlähetysopiston leirillä kysyttiin joskus unelmista.
– Vastasin, että haluan muuttaa jonkun maailmaa.
Paljon myöhemmin joku kertoi muistavansa tämän vastauksen, vaikka hän ei itse siinä hetkessä muistanut sitä.
– Tavallaan se unelma toteutui jo siinä jollain tavalla.

Daniel de Carvalho haluaisi myös olla isä, ja hänestä olisi mahtavaa tehdä keksintöjä, jotka auttavat ihmisiä. Perhe on hänen mielestään kuitenkin tärkeämpi kuin menestys työssä. Hän jättääkin jälkeensä lempeän ja isällisen mielikuvan, esimerkin viisaudesta ja rauhasta.

Kuva ja tekstit: Uudenmaan Kansanlähetys

Uudenmaan Ev.lut. Kansanlähetyksellä on monipuolista toimintaa kaikenikäisille ympäri Uuttamaata. Aikuisille, nuorille aikuisille, nuorille sekä junioreille on oma ohjelmansa, ja piiri järjestää myös matkoja vuosittain. Lisäksi Lähetyskirppis Patina toimii Tikkurilan keskustassa.

Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä

Kimito koki suuren helpotuksen

Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä pohjaa elämässä. Sen sijaan sellaisen antoi kristillisen kirkon sanoma Jeesuksesta, johon hän alkoi tutustua viime vuoden aikana. Kimiton mielestä se sanoma on valoisa ja luo toivoa.

Kimito oli seurustellut jonkin aikaa kristityn naisen kanssa. Seurustelu päättyi, mutta Kimito kertoi sen jälkeen saaneensa kirkkaan näyn, että hänestä tulee kristitty. Hän sanoo, että ajatus ei ollut hänen omansa, vaan se ikään kuin ojennettiin hänelle. Kimito tunsi yhden Ananin seurakunnan kristityistä ja soitti tälle. Tämä ohjasi Kimiton kirkolle, jossa hän viime syksyn lopulla aloitti pastorin johdolla kastekoulun.

Kimito kertoo kärsineensä vuosien ajan masennuksesta. Viime talvi oli pahin. Mies oli jo menettämäisillään halunsa elää. Kaiken keskellä hän koki, että Jumala oli häntä lähellä. Jeesus antaa synnit anteeksi ja rakastaa häntä, vaikka hän itse ei pystyisi mihinkään.

 

Kimito sanoo vapautuneensa kastekoulussa huhti-toukokuun aikana, erityisesti kun Ananin tuore pastori kertoi hänelle, että kaste ei ole opiskelun valmistujaisjuhla, vaan aloitusjuhla. Kimito koki valtavana helpotuksena, että hänen ei tarvitse tulla valmiiksi voidakseen tulla kastetuksi. Sen sijaan hän saa kasteen ja voi sen jälkeen oppia vähitellen tuntemaan Jumalaa aina vain enemmän.

Yläkuvassa Kimito Saijō seurakunnan onniteltavana jumalanpalveluksen päätyttyä. Upean puketin lisäksi hän sai kastelahjaksi raamatunlukuoppaan, Raamatun tietokirjan ja virsikirjan. Lahjat kertonevat siitä, mihin seurakunta toivoo jäsentensä juurtuvan.

Kirjoittaja on Henry Liivola, Japanissa työskentelevä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä

Artikkeli on lainaus Päijät-Hämeen Ev.lut. Kansanlähetyksen Ystäväkirje-lehdestä, toukokuu 2016.

Niilo Räsäsen raamattutunti Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 2.7.2016 Uskon salaisuus – Yksin armosta Tällä Lähetyskeskuksen ja Kansanlähetysopiston alueella on pitkä ja värikäs historia.

Niilo Räsäsen ei tarvinnut puhua tyhjille penkeille lauantai-aamuna yhdeksältä Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta teltta oli lähes täysi. Kuva: Marjaana Perttula

Uskon salaisuus

Niilo Räsäsen raamattutunti Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 2.7.2016

Uskon salaisuus – Yksin armosta

Tällä Lähetyskeskuksen ja Kansanlähetysopiston alueella on pitkä ja värikäs historia. Se tunnetaan aina 1500-luvulta alkaen. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus sai lapsena ensimmäisen opetuksensa Granfelt-suvun kotiopettajalta täällä Ryttylän kartanossa. Tuohon aikaan suosittiin ankaria rangaistuksia, joista lievimmän on sanottu olleen rangaistavan komentaminen pöydän alle muiden potkittavaksi. En tiedä, tuleeko sanonta ”potkia päähän” noilta ajoilta.

Nykyisin Kansanlähetysopistossa opiskelu, samoin kuin tämä raamattutunti, on huomattavasti leppoisampaa. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus korosti erityisen paljon uskonnon merkitystä kansansivistyksessä. Raamatun sanalla on ollut erityisen suuri merkitys suomalaisten kasvattajana. Meidän raamattutuntimme aihe osuu aivan uskomme keskeisimpään ytimeen.

Raamattutuntimme aihe on keskeinen, koska nyt kysymme, mitä usko ja armo ovat ja kuinka ihminen pelastuu. Ensi vuonna juhlimme uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Uskonpuhdistus lähti liikkeelle juuri tästä samasta kysymyksestä: ”Kuinka ihminen pelastuu?” Kysymykseen vastattiin kolmella iskulauseella. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden.

On erittäin terveellistä ja viisasta tarkastella omaa elämäänsä päämäärästä käsin. Jos matkustat junassa, on itsestään selvää, että tiedät matkasi määränpään. Kun on kyse koko ihmisen elämästä, päämäärä on vieläkin tärkeämpää pitää mielessä. Päämäärästä katsottuna voit elää tätä hetkeä viisaalla ja mielekkäällä tavalla.

Elämämme päättymisen jälkeen meistä itse kukin tekee tilin omasta elämästään. Kaikkien ihmisten elämä arvioidaan oikeudenmukaisesti ja meidät tuomitaan.
Ihmiskunnassa ateisteja ei ole koskaan ollut kovin paljon. Itse asiassa ateismi on katoava luonnonvara. Viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen tiedostaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että silloin ei enää ole ateisteja, henkilöitä, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon. Viimeistään viimeisellä tuomiolla on tunnustettava tosiasiat. Jumala on olemassa, ja tämä tieto ei tule kenellekään yllätyksenä. Viimeisellä tuomiolla kukaan ei puolustaudu sanomalla: ”Miksi minulle kukaan ei kertonut, että Jumala on olemassa. Olisin toiminut toisin, jos minulla olisi ollut tämä tieto.”

Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali opettaa, että tämä tieto ja tietoisuus on meillä koko ajan olemassa. Hän kirjoittaa Jumalasta (Room. 1:20): ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa.”

Sinä elät Jumalan luomistyön keskellä ja sinä itsekin olet hänen luomistyönsä tulosta, ylen ihmeellisesti tehty. Olet Jumalan kuva. Et pääse sitä pakoon. Kannat jo itsessäsi todistusta Jumalan olemassaolosta.

Toiseksi. Tunnet syyllisyyttä. Tiedostat toimineesi väärin. On kyllä totta, että on ihmisiä, jotka ovat paaduttaneet omantuntonsa ja voivat kirkkain silmin väittää, että ei tässä mitään syyllisyyttä tunneta. Tästä asiasta apostoli Paavali sanoo (Room. 2:14): ”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itselleen laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syytävät tai myös puolustavat heitä, sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.”

Eli viimeisellä tuomiolla paatuneinkin ateisti joutuu tunnustamaan nämä kaksi asiaa: Jumala on olemassa. Kyllä minä sen tiesin. Ja toiseksi: Omatuntoni todistaa minua vastaan, olen syyllinen.

Tämä on niin sanottua ”yleistä ilmoitusta”, eli jokainen ihminen tällä Maa-planeetalla tietää sydämessään nämä kaksi asiaa: Jumala on olemassa, ja minä olen syyllinen hänen edessään. Tämä yleinen ilmoitus riittää kadotustuomion perustaksi. Tuomio on oikeudenmukainen. Olen ansainnut kadotuksen.

Ateistit pelottelevat meitä ajatuksella, ettei Jumalaa ole ja ettei oikeus lopulta voita. Heidän mukaansa maailman suurimmat konnat pääsevät lopulta kuin koira veräjästä. Raamattu opettaa toisin.

Kaikkea syyllisyyttä ei ole hyvä hoitaa lääkkeillä. On myös tervettä syyllisyyttä, jossa ihminen aivan oikein kokee syyllisyyttä, kun hän on toiminut väärin eli tehnyt syntiä.

Raamattu kertoo menestyvästä, rikkaasta nuoresta miehestä, joka tulee keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Hän kysyy Jeesukselta: ”Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastun?” Tämä on harvinainen kysymys meidän aikanamme. Aikamme ihminen kysyy, miten minä saisin paremman itsetunnon ja kuinka voisin eheytyä elämässäni ja menestyä. Tämä mies kuitenkin menee suoraan asiaan ja kysyy elämän tärkeimmän kysymyksen.

Miten sinä vastaisit tuohon kysymykseen? Jos kävelisit Riihimäen kadulla ja vastaantulija pysäyttäisi sinut ja tekisi sinulle tämän kysymyksen? Veikkaan, että uskova ihminen vastaisi: ”Usko Jeesukseen, niin sinä pelastut. Jeesus antaa synnit anteeksi”. Jeesus itse ei kuitenkaan vastannut tällä tavalla.

Otetaan esille Matt. 19:16-26: Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ’Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, ’noudata käskyjä.’ ”Mitä käskyjä?’ mies kysyi. ’Näitä’, vastasi Jeesus, ’älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ ’Kaikkia niitä olen noudattanut’, sanoi nuorukainen, ’mitä vielä puuttuu?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.’ Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.’ Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: ’Kuka sitten voi pelastua?’ Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ’Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.'”

Raamattu opettaa kahta pelastustietä. Meille tuttu tie on: ”Usko Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Jeesus ei opettanut näin tälle miehelle. Kun mies kysyy, mitä hänen pitää tehdä, jotta hän pelastuu, Jeesus antaa vastuksen: ”Täytä Jumalan laki, niin sinä pelastut.” Eli ole hyvä ihminen, niin sinä pääset taivaaseen. Riittää kun toimit oikein. Ei Jeesus puhu tässä armosta ja uskosta. Hän puhuu laista. Jumalan laki antaa kaksi suurta lupausta. Ensimmäinen lupaus on: jos täytät Jumalan lain, pääset taivaaseen. Toinen suuri lupaus on: jos epäonnistut, pääset helvettiin.

Jokainen ihminen luonnostaan pyrkii osalliseksi lain ensimmäisestä lupauksesta. Jokaisen ihmisen sydämeen on kirjoitettu tämä laki. Jokainen ihminen lähtee luonnostaan siitä ajatuksesta, että hyvä palkitaan ja pahaa rangaistaan. Tästä tehdään johtopäätös: Pyrkikäämme siis olemaan hyviä. Tätä pyrkimystä Raamattu nimittää omavanhurskaudeksi. Se ei kuitenkaan tule kestämään viimeisellä tuomiolla.

Jos seisot Ranskan rannikolla ja kysyt ihmisiltä, miten pääset Amerikkaan, voit saada vastauksen: ”Lähde uimaan länteen päin, niin pääset Amerikkaan.” Hyvä vastaus. Suunta on oikea ja sitten vain uimaan! Tiedämme, miten siinä kuitenkin käy. Kukaan ei pääse uimalla perille.

Raamattu ja tässä tekstissämme itse Jeesus antaa tällaisen vastauksen. Täytä Jumalan laki, niin pääset perille. Käytännössä tämä pelastustie ei toimi. Nuori mies edusti parasta hengellisyyttä, mitä Israelista löytyi. Hän oli hyvin hurskas. Noudatti omasta mielestään Jumalan lakia. Kunnon kansalainen ja kaiken lisäksi rikas, mikä osoitti, että Jumala oli häntä siunannut. Vanhassa testamentissa rikkaus oli selvä osoitus Jumalan siunauksesta. Jos tällainen ihminen ei pelastu, köyhillä ja huonommin elävillä ei ollut mitään mahdollisuutta.

Opetuslapset olivat keskustelun jälkeen täysin hämillään. Jos rikas ei pääse taivaaseen, kuka sitten voi pelastua? Mitä Jeesus vastaa? Sanooko hän, että köyhät pääsevät taivaaseen? Ei! Hän sanoo, että ihmiselle se on mahdotonta. Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Jotkut teistä ovat käyneet opintomatkalla Israelissa. Yhdessä paikassa esitellään Jeesuksen aikaista Nasaretin kylää. Paikka on vaikuttava ja antoisa. Törmäsin siellä kuitenkin yhteen ongelmaan. Turisteille esitellään siellä valtavan iso portti, jossa on ovet. Toiseen oveen on tehty pieni luukku, josta ihminen voi pujahtaa sisään niin, ettei koko porttia tarvitse avata. Opas esittelee, että kyseessä on pieni ovi, jota kutsuttiin neulansilmäksi. Eli kun Jeesus sanoo, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan, hän viittaisi näillä sanoilla tähän pieneen oveen. Itsekin olen kuullut sellaista opetusta, jossa neulansilmä tarkoittaisi pientä ovea tai porttia, josta kameli voisi päästä läpi polvillaan ilman kantamuksia. Tämä opetus on harhaanjohtava kahdesta syystä. Ensimmäinen ongelma on siinä, ettei tällaista ovea ole Israelissa koskaan kutsuttu neulansilmäksi. Toinen ongelma on siinä, että tällainen opetus antaa ymmärtää, että neulansilmästä saadaan menemään läpi kameli, jos ei muuten niin runnomalla. Jeesuksen opetus kuitenkin tähtää siihen, että olemme mahdottomuuden edessä. Kameli ei yksinkertaisesti mahdu neulansilmästä läpi. Opetus on, että pelastus on ihmiselle mahdotonta. Jeesus sanoo kristallinkirkkaasti: ”Pelastuminen on ihmiselle mahdotonta, mutta ei Jumalalle.”

Jos meillä olisi aikaa, voisimme tehdä opintomatkan. Tekisimme sen ruumishuoneelle. Se on hyvä oppimisympäristö. Jos ruumishuoneen asukkaita kehotettaisiin tulemaan opiskelijoiksi Kansanlähetysopistoon tai jos tarjoaisimme tilattavaksi vaikkapa hyvää hengellistä Uusi Tie -lehteä, tilausten määrä jäisi vaatimattomaksi eli ei tulisi yhtään tilausta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että kuollut on voimaton. Kuollut ei edes tiedä olevansa kuollut. Ei kameli mene neulansilmästä läpi, ei kuollut voi pelastaa itseään.

Apostoli Paavali opettaa Efesolaiskirjeen toisen luvun alussa, että ihminen on hengellisesti kuollut. Siinä Paavali sanoo, että ihminen on kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä, on synnin orja ja Jumalan vihan alainen. Miten kuollut saadaan eläväksi? Jos kyseessä olisi vain syntiin sairastuminen, tohtorilta saisi hyvät lääkkeet ja tulisimme terveeksi. Mutta kuolleeseen lääkkeet eivät tehoa.

Kun Paavali antaa äärimmäisen synkän kuvauksen ihmisen luonnollisesta tilasta, eli ihminen on kuollut, synnin orja ja Jumalan vihan alainen, miten tarina voi tästä jatkua? Voisiko se jatkua niin, että kun Erkki huomasi, miten vakava hänen tilansa oli, hän alkoi etsiä Jumalaa? Eihän se niin voi jatkua. Ei kuollut voi itseään auttaa. Ei hän voi rukoilla. Ei hän voi parantaa tapojaan. Kuollut on kuollut. Ainut mahdollisuus on se, minkä apostoli sanoo Ef. 2:4: ”mutta Jumala”. Minusta tämä on Raamatun hienoin lause: ”mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden… on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa.”

Jos ihmettelet, miksi Jumala tekee kaiken tämän sinun puolestasi, älä etsi syytä itsestäsi. Et sinä ole niin hyvä rukoilemaan, et sinä ole etsinyt Jumalaa, et sinä ole omalla parannuksellasi herätellyt Jumalaa. Syy ei ole sinussa vaan Jumalassa. Jumala rakastaa ja herättää kuolleista. Hän on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden hän tekee kuolleesta elävän ja Jumalan vihollisesta ystävän itselleen. Armosta te olette pelastetut. Yksin armosta.

Jos pelastus olisi yhteistyötä sinun ja Jumalan välillä, perillä taivaassa voisit kädestä pitäen kiitellä Jeesusta, että hyvinhän tässä yhdessä tämä homma hoidettiin. Perillä ei kiitetä hyvästä yhteistyöstä, vaan siellä annetaan sataprosenttinen kiitos ja ylistys hänelle, jolle se kuuluu. ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”

Raamattu opettaa, että ihmisen pelastus on armosta eli ilman omia tekoja tai ansioita. Ihminen pelastuu armosta, uskon kautta. Mitä tarkoittaa, että ihminen pelastuu uskon kautta? Pitääkö hengellisesti kuolleella olla usko, jotta hän voisi pelastua?

Nuorena kristittynä minulle sanottiin, että Jumala ei odota sinulta mitään muuta kuin uskoa. Eli Jumala ei odota sinulta tekoja, niiden perusteella et pelastu, mutta tarvitaan usko, jotta ihminen pelastuisi. Minun ongelmani oli siinä, että koin, ettei minulla ollut tuota uskoa. Kyseinen opetus oli tarkoitettu lohdutukseksi, mutta minulle se oli äärimmäisen ahdistavaa. Jumala odotti minulta uskoa, ja koska minulla ei sitä ollut, joutuisin helvettiin.

Minulle heräsi kuitenkin toivo, kun luin Vähää katekismusta. Siellä sanotaan:
”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Tätä lukiessa heräsi toivo. Jos nämä Lutherin sanat ovat Raamatun opetuksen mukaisia ja näin ollen totta, ongelmaan olisi ratkaisu. Jos usko onkin Jumalan teko, jonka hän lahjoittaa minulle. Oli riemullista huomata, että näin asia oli. Evankeliumissa Jeesus itse sanoo ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” Meidän on pakko tunnustaa, ettei meillä itsellämme ole uskoa edes tuota vähimmäismäärää eli sinapinsiemenenkään vertaa. Jeesus itse opetti, että se on Jumalan teko, että ihminen uskoo häneen. Apostolien teoissa puhutaan uskosta, jonka Jeesus vaikuttaa. Ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä (12:2) pitämään ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” Muuten me väsymme ja menetämme toivomme.

Usko ei siis ole ihmisen uusi teko vaan usko on nimenomaan tekojen vastakohta. Siksi on riemullista yhtyä tunnustukseen, jossa todetaan: ”Minä uskon, etten minä omasta voimastani voi uskoa…”

Miten sitten usko tulee ja miten se syntyy ihmisessä? Miten kuollut herää henkiin? Apostoli Paavali vastaa (Room. 10:17): ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”

Raamattu ei turhaan kehota: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana.” Nimittäin evankeliumi eli sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on Jumalan voima. Evankeliumi herättää hengellisesti kuolleen eli uudestisynnyttää. Evankeliumi pitää myös ihmisen uskossa ja on voimallinen viemään meidät perille.

Oletko penkonut omaa sydäntäsi? Mitä sieltä löytyy? Sieltä löytyy Jumalan laki. Se laki, joka tuomitsee sinut nyt ja myös viimeisellä tuomiolla. Se laki, josta Paavali sanoi, että se on kirjoitettu jokaisen sydämeen. Löydätkö omasta sydämestäsi evankeliumin? Et löydä. Evankeliumi ei ole luonnostaan kenenkään sydämessä. Evankeliumin on tultava sinun ulkopuoleltasi. Evankeliumi tulee Golgatan ristiltä. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Usko on tuontitavaraa. Laki kääntää sinun katseesi sinuun itseesi. Laki vaatii sinulta hyvää elämää ja lupaa palkita sinut jos onnistut. Et kuitenkaan tule onnistumaan, ja siksi laki syyttä sinua. Evankeliumi sitä vastoin kääntää sinun katseesi ristiinnaulittuun Kristukseen.

Nykyinen aikamme haluaa tehdä Jumalasta mykän. Yleensä ihmiset tunnustavat, että Jumala on olemassa, mutta entistä yleisemmin kielletään, että hän puhuisi meille Raamatussa. Aikamme yleisin epäjumala on ”minun Jumalani”, eli jokainen tekee itselleen omannäköisensä jumalan, joka on yleensä varsin suvaitsevainen. Tyypillistä tällaiselle omatekoiselle jumalalle on, ettei hänelle anneta puheenvuoroa. Tällainen ”minun jumalani” on mykkä, ja hänet pidetään hiljaisena yhtiökumppanina.

Raamatussa todetaan usein, että epäjumalat ovat mykkiä, mutta kaikkivaltias Jumala puhuu ja puhuttelee meitä. Jos Jumala olisi mykkä, jokainen tekisi itselleen haluamansa jumalan. Jos Jumala ei puhuisi, meillä ei olisi evankeliumia. Evankeliumi on tuontitavaraa. Se lähtee Jumalan suusta ja sen perusta on Golgatan työssä. Jos sinä et pidä Raamattua Jumalan sanana, sinulla ei voi olla evankeliumiakaan. Et voi omistaa sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Silloin jäät rikkaan nuorukaisen kanssa kulkemaan lain tietä. Lain tie on rakkauden kaksoiskäskyn tie, jossa sinun sydämesi vaatii sinua olemaan rakastava lähimmäinen, mutta samalla sinun sydämesi todistaa sinua vastaan ja tuomitsee sinut. Rakkauden kaksoiskäsky on ankarinta lakia. Sen varassa et pääse taivaaseen.

Niin kauan kuin kuljet samaa tietä kuin Jeesuksen kanssa keskustellut rikas nuori mies, sinulle ei kelpaa Golgatan risti. Se on sinulle älytön asia. Moni on minullekin sanonut: ”Kyllä minä puheen Jumalasta jotenkin ymmärrän, mutta mitä se Jeesus tässä tekee?” ”Sana rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme se on Jumalan voima.”

Raamattu asettaa uskon esikuvaksi Aabrahamin. Miten tämä Vanhan testamentin henkilö pääsi Jumalan ystäväksi? Oliko niin, että kun Aabraham kuuliaisesti noudatti Jumalan sanaa ja vei Iisakin uhrattavaksi, Jumala vanhurskautti hänet? Ei asia ollut näin. Jumala vanhurskautti Aabrahamin ennen tuota tapahtumaa. Siitä kerrotaan 1. Moos. 15:n alussa. Jumala puhui Aabrahamille ja antoi lupauksen. Sitten todetaan: ”Aabraham uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” Jumala puhui. Jumala ei ollut mykkä. Aabraham kuunteli ja uskoi Jumalan lupauksen, se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Aabrahamista tuli Jumalan ystävä.

Huomaamme kuinka tärkeää on kuulla Jumalan puhe ja hänen lupauksensa. Aabraham keskittyy kuuntelemaan Jumalan puhetta, uskoo lupauksen ja Jumala vanhurskauttaa hänet.
Kun ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, sen seurauksena ystävyys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi. Ihminen alkoi paeta Jumalaa. Lankeemuksen jälkeen Jumala ei kuitenkaan lakannut puhumasta. Hän lähestyi ihmistä ja huusi: ”Missä olet”. Ihminen pelkäsi ja vältteli Jumalan puhetta. Ystävien kesken puhuminen on luonnollista ja jopa välttämätöntä. Ystävyyden yksi keskeinen kriteeri on, että hakeudutaan toisen seuraan, ei paeta toista. Ja toinen kriteeri on, että kommunikoidaan toisen kanssa. Mikä se sellainen ystävä on, jonka kanssa ei vaihdeta ajatuksia? Aabrahamista sanotaan monta kertaa Raamatussa, että hän oli Jumalan ystävä. Hän pääsi Jumalan ystäväksi vanhurskauttamisen kautta. Jumala vanhurskautti jumalattoman yksin armosta, yksin uskon kautta. Tämä sama toimii tänä päivänä sinun ja minun kohdalla. Raamattu on Jumalan puhetta sinulle ja rukous on sinun puhettasi Jumalalle. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo painokkaasti Jumalasta (Hepr. 12:25): ”Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu.”

Apostoli Paavali puhuu kirjeissään usein uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kolme asiaa, kolme meille tuttua symbolia. Taiteessa nämä kuvataan ristinä, ankkurina ja sydämenä. Raamattu puhuu toivosta ankkurina. Usko keskittyy ristiinnaulittuun Kristukseen ja sydän kuvastaa rakkautta. Paavalin kirjeissä järjestys on yleensä se, että ensimmäisenä mainitaan usko, sitten rakkaus ja viimeisenä toivo. Eli usko, rakkaus ja toivo. Järjestys näkyy mm. 1. Tess. 1:3. Viidennen luvun jakeessa 8 ja Kol. 1: 4 ja 5. Sama järjestys on myös Ef. 1:15-18.
Järjestys on looginen, koska ihminen pelastuu vain uskomalla Kristukseen eli ensin usko. Raamattu opettaa, että uskon hedelmänä tulee rakkaus eli usko tulee näkyviin rakkautena. Jos näin ei tapahdu, silloin uskomme ei ole oikea. Kun ihminen pelastuu uskosta ja usko näkyy rakkautena, meillä on myös toivo siitä, että pääsemme kerran perille. Toivo tähyää tulevaan. Toivon ankkuri on jo taivaassa. Perillä Jumalan luona toivo on täyttynyt. Perillä taivaassa usko on muuttunut näkemiseksi. Pelastava usko on vienyt meidät perille. Uskosta, rakkaudesta ja toivosta silloin jäljellä on vain rakkaus, koska perillä usko on vaihtunut näkemiseen, toivo on saanut täyttymyksen ja jäljellä on vain rakkaus. Siksi apostoli Paavali laittaa 1 Kor. 13:13 nämä kolme järjestykseen usko, toivo ja rakkaus. Hän toteaa, että suurin näistä on rakkaus. Rakkaus ei häviä, koska Jumala on rakkaus.

Ennen kuin pääsemme perille, meidän uskonelämässämme nämä kolme on pidettävä yhdessä, usko, rakkaus ja toivo. Usko keskittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Ihminen pelastuu ja pääsee Jumalan ystäväksi vain uskon kautta, uskomalla Jumalan lupauksen syntien anteeksi saamisesta. Rakkaus keskittyy lähimmäiseen. Pyhän Hengen hedelmä on rakkaus. Sitä vastaan ei ole Jumalan laki. Rakkaus toimii juuri sen mukaisesti, kuin Jumala laissaan vaatii. Lain vaatimus ei koskaan anna meille voimia lain täyttämiseen. Sitä vastoin evankeliumi on Jumalan voima.

Raamattutuntimme lopuksi vielä ajatus uskon salaisuudesta. 1 Kor 1:21 apostoli Paavali toteaa: ”Sillä kun Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koska juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”
Kristinuskon avain on ristiinnaulittu Kristus. Viime kädessä vain Jumala itse voi avata ihmisen silmät näkemään, mistä on kysymys. Jeesuksen ristiä ei kannata ohittaa liian hätäisesti. Uskon salaisuuteen pääset sisälle vain ristiinnaulitun Kristuksen kautta. Vain Pyhä Henki voi avata sen meille. Pyhä Henki käyttää siihen Jumalan puhetta, Raamattua. Siksi vietä aikaa Jumalan sanan äärellä.

Uskon salaisuuteen kätkeytyvät myös vastoinkäymiset ja kärsimykset. Apostoleista lähes kaikki kuolivat väkivaltaisesti uskonsa tähden. Inhimillisesti katsottuna heillä oli surkea loppu. Kuitenkin apostoli Paavali kirjoittaa erikoisella tavalla, kun hän toteaa Fil 1:29: ”Teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” Me saamme uskon lahjana Kristukselta ja Kristuksen tähden. Mutta ikään kuin bonuksena me saamme vielä lahjana kärsiä Kristuksen tähden. Tämä jos mikä kuulostaa älyttömältä. Yhtä mielettömältä kuulostavat apostolin sanat, kun hän toteaa: ”Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto”. Kuolema ja kärsimys ovat meidän vihollisiamme. Kuinka ne voivat olla meille etu tai voitto? Lopulta kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Jumala pitää huolta ystävistään. Siksi meidänkään ei tarvitse säikkyä kun tämä maailma hyökkää Kristusta ja hänen omiaan vastaan. Aikoinaan suuri neuvosto kuulusteli apostoleja, pieksätti heitä ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksesta. Tämän jälkeen apostolit lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. He eivät lakanneet vaan opettivat joka päivä ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta. Kun uskon salaisuus avautuu meille, me näemme kuinka Jumala vetää ja maailma työntää. Näin me pääsemme voittajina perille.

On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti

”Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle.” Kuva: Istockphoto

Oman identiteetin säilyttäminen

On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti minun on vain tuotava se esiin, että toisetkin voivat miettiä sitä ja yhdessä voisimme nähdä parhaan tavan käsitellä sitä.

Olen pohtinut sitä, millainen lippu maallamme on. Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle. Uskon, että olemme selvinneet monista asioista, koska perusta oli tukeva. Me teimme siitä identiteettimme. Lukuun ottamatta muutamia numeroita verrattaessa toisiin maailman maihin, me olemme pystyneet olemaan hyvä esimerkki melko monissa asioissa. Sosiaalipalvelumme ovat erinomaiset, terveydenhuoltomme on huippuluokkaa, saati sitten koulutus, joka on ilmainen, infrastruktuuri, joka on niin ihmeellinen, että kun sataa lunta, mikään ei pysähdy verrattuna moniin muihin maihin, joissa on heti ongelmia, kun tulee lunta.

Emme voi kerskailla vain voimallamme ja kehityksellämme. Jumalan käsikin on ollut kaikkialla tähän asti. Siis voimme sanoa, että Jumalan armo on ollut kanssamme, ja kuten Samuel, voimme julistaa ”Eben-Eser, tähän asti Herra on auttanut meitä.” (1. Sam. 7:12)

Mutta jos katsomme maamme tilannetta tällä hetkellä, minusta tuntuu, että kristillisyyttä ei katsota enää niin kuin ennen katsottiin. Näyttää siltä, että me olemme tulleet aikaan, jolloin huomataan, että me emme enää tarvitse Kristusta elämässämme yksityisesti tai ryhminä. Identiteettimme on murskattu. Jos meillä olisi mahdollisuus keskustella ja ehkä uudistaa lippumme elementtejä, pelkäänpä, että risti ei saisi enää paikkaa. Mutta kun tuota mahdollisuutta ei ole suotu, jokainen on päättänyt tehdä ja uskoa sen, minkä näkee oikeaksi. En tiedä, minne olemme menossa. Tässä ei pohjimmiltaan ole kyse rististä lipussamme vaan maamme identiteetistä – kristinuskosta.

Mikä on mennyt vikaan, että olemme tässä tilanteessa? Kristillinen usko ei ole enää huolemme yhteisissä kokoontumisissa. Milloin tahansa jotakin uskosta tuodaan esiin, kuulostaa siltä, kuin kaikki olisivat peloissaan. Ymmärrämmekö me todella, mitä me teemme? Pelkäämme näyttää identiteettiämme. Mitä identiteettiä me omaksumme? Oman identiteetin sivuuttaminen on yksi pahimmista asioista, jonka ihminen voi maailmassa tehdä. Niin kauan kuin me kaikki emme ole vielä tehneet sitä, meidän tulee rohkaista toinen toistamme ja muistuttaa toinen toisiamme, että meidän täytyy palata juurillemme. Jos me menetämme identiteettimme ja omaksumme jotakin muuta, meidän tulee olla varmoja siitä, että tulee aika, jolloin olemme muukalaisia omassa maassamme! Me kuulemme niin monia kauheita tarinoita siitä, miten ihmiset elävät aivan kuin pakolaisina omissa kodeissaan. Sitä kokemusta meidän ei tulisi kaivata!

Voit sanoa, että no, kaikkihan on upeasti, jos pahoja aikoja tulee tulevaisuudessa, minä en ole enää näkemässä niitä! Mutta ystäväni, muista kaksi asiaa. Ensinnäkin, et tiedä, mitä tapahtuu vaikka huomenna. Kaikki on aina mahdollista. Voimme menettää jopa sen asian, josta nyt nautimme eniten. Toiseksi, meidän on kiittäminen aiempia sukupolvia nykytilanteesta. Herra oli heidän kanssaan, ja he pystyivät jättämään meille tämän valtavan perinnön. Minkälaisen perinnön sinä ajattelet jättää tulevalle sukupolvelle? Maan, joka ei tunne Jumalaa? Kirkon, jonka painopiste ei ole Kristuksessa? Mitä sinä ajattelet?

Itse henkilökohtaisesti olen ajatellut tehdä seuraavaa:

Tuoda asia mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen, saada heidät liikkeelle ja pyytää heitä rukoilemaan. Jos mahdollista, pyydän heitä kokoontumaan yhteen ryhmiin, joissa heillä on mahdollisuus yhteiseen rukoukseen ja Raamatun opiskelemiseen. Kun tästä tulee rutiinimme, uskon, että voimme auttaa monia löytämään kadoksissa oleva identiteettinsä. Miksi olen kirjoittanut tämän erityisesti teille? Siksi, koska näen, että te rakastatte maatanne, haluatte rauhaa ja rakastatte toisia ihmisiä. Ajattelin, että te voisitte tulla mukaan kanssani tähän arvokkaaseen tehtävään. Muistathan, että nyt näyttää siltä, että maastamme on tullut lähetyskenttä! Meidän tulee toimia viisaudella ja voimalla, jota saamme ylhäältä. Uskon, että Jumala voi liittää teidät mukaani jollakin tavalla, jonka Jumala näyttää teille. Tässä ovat tavat:

  • Voitte ilmoittautua sähköpostiryhmään ja vastaanottaa säännöllisesti viestejä siitä, mitä teemme maamme hyväksi ja Jumalan valtakunnan hyväksi.
  • Voitte jakaa kanssani ajatuksia tästä aiheesta. Uskon, että Jumala puhuu jokaiselle ihmiselle. Siis mitä Jumala kertoo teille tästä erittäin tärkeästä aiheesta, sen me siirrämme käytäntöön.
  • Voitte rukoilla tämän työn puolesta, että Jumala antaa meille lisää viisautta ja voimaa. Tiedättehän, että ilman Jumalan voimaa ja viisautta emme pääse mihinkään, mitä tahansa yritämmekin. Uskon, että kun puhumme Jumalalle rukouksen kautta, Hän tulee lähellemme ja kulkee kanssamme.
  • Voitte kehottaa ihmisiä tulemaan raamattuopetuksiin ja kertoa minulle tai kenelle tahansa oman alueen pastorille, johon luotatte, että hän uskoo Jumalan Sanassa olevan voiman muuttaa meidän tilannettamme. Voin tulla opettamaan joitakin kertoja tai pastori, jolle kerroitte, voi opettaa.
  • Voitte myös tukea meidän työtämme millä tahansa tavalla, jonka Jumalan Henki näyttää teille. Kansanlähetys Pohjois-Karjalassa on vakuuttunut siitä, että evankeliumissa on Jumalan voima. Tällä tavalla Pohjois-Karjalan Kansanlähetys haluaa sitoutua saarnaamaan ja opettamaan Jumalan Sanaa niin paljon kuin mahdollista niin monelle ihmiselle kuin vain se tavoittaa. Tarvitsemme kaikenlaista tukea. Nyt alamme lähettää opetuksia ja kirjeitä säännöllisesti niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Tarvitsemme varoja postikulujen kattamiseksi. Voimme jakaa kirjeitä ja opetuksia myös postilaatikoihin, ja siihen tarvitsemme vapaaehtoisia. Tarvitsemme kipeästi sinua tässä tehtävässä.

Herra, joka on ollut kanssanne syntymästänne lähtien, johdattakoon teitä kaiken sen läpi, jota olette käyneet läpi tähän päivään asti. Pitäköön Hän teidät turvassa tässä maailmassa ja johdattakoon teidät iankaikkiseen elämään. Aamen!

Gerson Mgaya

Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lue lisää ja liity Gerson Mgayan ystävärenkaaseen tästä ja saat kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen.

gerson.mgaya@sekl.fi

dr140314@gmail.com

p. 050 511 0141