Avainsana-arkisto: alfa

Γειά σου! Kreikkaa osaavat – joihin en itse kuulu – ymmärtävät, että tässähän alussa tervehditään. Kaikella – kuten tällä, mitä

Alfassa kaikki ovat samalla viivalla

Γειά σου!
Kreikkaa osaavat – joihin en itse kuulu – ymmärtävät, että tässähän alussa tervehditään. Kaikella – kuten tällä, mitä nyt luet – on alku eli alfa (Α) ja loppu eli oomega (Ω). Niiden välissä on sanoma, tarina tai vaikkapa sitten mainoskatko.

Evankeliumin, uuden iloisen alun, kirjoitettu alkukieli on kreikka, ja tämän alkukielen ensimmäisen aakkosen kaimoja ovat Alfa-kurssit, myös Kainuun  Kansanlähetyksen Alfa-kurssi. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että se on kristinuskon perusteita käsittelevä kurssi, jonne tervetulleita ovat kaikki niistä kiinnostuneet. Siellä ovat samalla viivalla ne, jotka eivät tiedä kristinuskosta kovin paljoa, ja asiaan pitempään perehtyneet.

Itse olen taustaltani ”perusluterilainen”. Rippikoulu ja uskonnontunnit oli käyty, mutta reilu vuosikymmen sitten lukioaikoina mielenkiinto  kristinuskoa kohtaan syystä ja toisesta lopahti täydellisesti. Mutta sitten tuli uusi A, eikä ”lopulta” ollutkaan Ω vaan ennemminkin pikku-μ: klassisesti ilmaistuna tulin uskoon anno Domini 2012, eli Jeesuksesta tuli henkilökohtainen Vapahtajani. Siitä asti kolmiyhteinen Jumala on ollut minulle totta.

Tammikuussa 2014 muutin Kajaaniin opiskelemaan. Osallistuin evankelis-luterilaisen kirkon opiskelijailtoihin ja tapasin tulevia ystäviäni. Yhdeltä tällaiselta ystävältäni kuulin syksyllä alkavasta Kansanlähetyksen Alfa-kurssista. Kansalähetys tai Alfa-kurssi eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja kuin epämääräisinä käsitteinä. Syystä ja toisesta päätin osallistua kurssille; siellähän sai kuulemma ruuan ja kahviakin.

Kurssilla vierailevat luennoitsijat – teologeista maallikkosaarnaajiin – alustivat joka keskiviikkona pidettävän kurssi-illan teemaa, josta pienryhmissä keskusteltiin. Ryhmissä jaettiin näkemyksiä ja oletuksia, selattiin Raamatun lukuja ja jakeita, ja henkilökohtaisiakin kokemuksia jaettiin välillä hymy huulilla tai suru puserossa.

Koin, että kurssilla erilaisille näkemyksille annettiin tilaa sen sijaan, että dogmit olisi naulattu tauluun opeteltaviksi. Tärkeintä itselleni oli Alfa-illoissa uusiin ihmisiin tutustuminen, Raamatun sisältöön perehtyminen ja rukoukset, unohtamatta tietenkään hyvää ruokaa ja kahvia sekä kahden päivän ja yhden yön leiriytymistä Joutenlammen leirikeskuksessa.

En ajatellut Alfa-kurssille tullessa, että Kansanlähetyksestä tulisi paikka, jonne juurtuisin, kun olen pohjimmaltani levoton reissaaja. Näillä näkymin aion käydä jatkossakin ”Kansiksen” tapahtumissa. Minulle Alfa-kurssi oli hyvä alku tutustua Kansanlähetyksen toimintaan ja jatkaa kristityn tietä.

Hyvää syksyä,
Teemu Räty