Avainsana-arkisto: Afrikka

Teijo Peltolan puhe Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon CMCR:n  (Committee of Mutual Christian Responsibility, keskinäisen kristillisen vastuun kumppanuuskokous) 40. juhlavuoden tilaisuudessa.

Teijo Peltola kiittää Mekane Yesus -kirkon presidenttiä pastori Yonas Yigezua kutsusta CMCR:n 40-vuotisseminaariin. Kansanlähetys aloitti työn Mekane Yesus -kirkon kanssa 50 vuotta sitten. Kuva: Jaakko Rusama

Kumppanuuden muutos lähetyksessä

Teijo Peltolan puhe Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon CMCR:n  (Committee of Mutual Christian Responsibility, keskinäisen kristillisen vastuun kumppanuuskokous) 40. juhlavuoden tilaisuudessa.

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, 

Tahdon kiittää Mekane Yesus -kirkon presidenttiä pastori Yonas Yigezua ja tämän seminaarin järjestelykomiteaa kutsusta käyttää puheenvuoroni tänään.  Tämä on CMCR:n 40. tapaaminen, ja edustamani järjestö Kansanlähetys aloitti työn Mekane Yesus -kirkon kanssa 50 vuotta sitten. 

Ennen kuin käyn käsittelemään saamaani aihetta, palaan viime vuoteen. Vuosi sitten, kun osallistuin tähän samaan seminaariin, vierailin myös Mekane Yesus -kirkon Jimma-Bethel-synodissa, jonka synnyssä ja kasvussa edustamani lähetysjärjestö on saanut olla mukana. Minua oli pyydetty saarnaamaan kirkkonne Jimman seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tiesin, että seurakunta on opiskelijaseurakunta, mutta hämmästykseni oli suuri, kun näin, kuinka väkeä alkoi virrata kirkkoon. Kirkko täyttyi ja messu aloitettiin. Väkeä saapui messuun arviolta 1 500 ihmistä; pääasiassa nuoria aikuisia, jonkin verran lapsia ja muutama vanhus.

Hämmästelin messun jälkeen osallistujien määrää, mutta vielä enemmän hämmästelin saamaani vastausta: ”Tänään meitä on valitettavasti vähän vähemmän koolla kuin yleensä. Seurakunta koostuu pääasiassa yliopiston opiskelijoista ja henkilökunnasta. Nyt on loma-aika, mutta tavallisesti meitä on koolla noin kaksituhatta osallistujaa. 

Ystävät, sain kokemuksen, joka avasi eteeni aikaikkunan Jumalan lähetyksessä. Voin kuvitella, mikä olikaan tilanne, kun ensimmäiset evankelistat aloittivat aikoinaan kaupungissa työn. Kaikki oli pientä ja haasteet inhimillisesti mahdottomat. Tätä puheenvuoroani varten yritin perehtyä myös Jimma-Bethel-synodin alkuvaiheisiin. Jätän  nyt tietoisesti nimiä mainitsematta, koska kuitenkin unohtaisin monia, joilla on ollut ratkaiseva rooli seurakuntien ja kirkon kasvussa ja vahvistumisessa. Oli kuitenkin vaiheita, joissa vain kourallinen kirkon vastuunkantajia kokoontui salaa yhteen. Inhimillisesti kaikki oli haurasta – lähes mahdotonta. Silloinkin Jeesus Kristus kulki omiensa kanssa nekin vaikeat vuodet. Totta oli silloin, ja totta on tänään tämä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.” (Matt. 28:20)   

Kun nyt olemme koolla tällä foorumilla, uskon, että meillä monilla olisi samanlaisia kertomuksia ja kokemuksia. Tässä salissa on läsnä Jumalan lähetyksen monenkeskinen todellisuus. Kumppanuudessamme Mekane Yesus -kirkon kanssa on uskoakseni meille kaikille jotain aivan erityistä. Uskon myös, että moni meistä jakaa kokemuksen myös toisenlaisista kumppanuuksista; eivät kaikki kirkot kasva. Kuljemme yhdessä kirkkojen kanssa, jotka vuosikymmenestä toiseen ovat tehneet uskollisesti työtä ja tulokset vaikuttavat inhimillisesti vaatimattomilta. On myös tilanteita, joissa oma uskomme on ollut koetuksella. Vuosikymmeniä olemme tehneet työtä yhteistyökumppaneidemme kanssa olematta varmoja, näemmekö työmme hedelmää tässä ajassa koskaan.

Tämä on ollut todellisuutta erityisesti islamilaisessa maailmassa, vuosikymmeniä niin oli myös vainotun kirkon rinnalla rautaesiripun takana. Näissä kahdessa maailmassa olemme kuitenkin saaneet elää mukana myös aivan poikkeuksellisessa muutoksen aikakaudessa. Jumalan sana tekee työtään, eikä ole sellaista mahtia, jonka edessä ovet evankeliumille eivät lopulta avaudu.  

Vaikeinakin aikoina on totta tämä lupaus: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.  Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:12)  

Raskainta monille meille on kuitenkin nähdä ja myöntää, että meidän omat kirkkomme eivät kasva, vaan jopa menettävät jäseniään. Elämme monien sisäisten jännitteiden paineessa ja keskellä, ja nämä kysymykset ovat läsnä myös kumppanuuksissamme. 

Kansanlähetys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestönä 

Toimin Kansanlähetyksen ulkomaantyönjohtajana ja hallintojohtajana. Kansanlähetyksellä on 64 lähetystyöntekijää 15 maassa. Kansanlähetys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö. Kirkollamme on historiastansa ja identiteetistänsä nouseva ratkaisu olla mukana Jumalan lähetyksessä yhdessä seitsemän lähetysjärjestönsä kanssa ja kautta. Kansanlähetys on siis yksi näistä seitsemästä lähetysjärjestöstä.   

Kirkollamme on yhteistyösopimus lähetysjärjestöjen kesken kirkon lähetystyön järjestämiseksi. Tässä sopimuksessa kukin lähetysjärjestö sitoutuu yhdessä kirkkomme kanssa sovittuihin lähetystyön linjauksiin. 

Edustan siis Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöä, ja kirkkoa, joka linjauksissaan on sitoutunut kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen. Tämän linjauksen mukaisesti ymmärrämme, että 

”Kirkon lähetys eli missio perustuu kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen (Missio Dei), johon kaikki kristityt on kutsuttu (Matt. 28:18–20, Joh. 20:21). Lähetys on kaikkien kirkkojen ja jokaisen seurakunnan perustehtävä. Evankeliumia Kristuksen ainutlaatuisuudesta on julistettava aina ja kaikkialla. Kristityt ovat Jumalan lähetyksen palveluksessa (2. Kor. 5:20; 2. Kor. 6:1). Kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen.” (Yhteinen todistus, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus.) 

Työ Mekane Yesus kirkossa alkoi Kansanlähetyksen osalta vuonna 1968, ja työmme tavoitteena on ollut alusta alkaen olla kirkkoa tukevaa. Aluksi Etiopiassa aloitettiin työ yhdessä NLM:n (Norwegian Lutheran Mission) yhteydessä, mutta myöhemmin Mekane Yesus -kirkko solmi Kansanlähetyksen kanssa yhteistyösopimuksen ja osoitti työalueeksi Dembi Dollon lukion ja myöhemmin Lounais-Etiopiassa Kaffa-maakunnassa Jimman alueen. 

Tällä hetkellä Kansanlähetyksellä on Etiopiassa  viisi lähetystyöntekijää. Lähetystyöntekijöistä yksi toimii kirkon kehitysyhteistyöosaston Jimman yksikön työyhteydessä ja yksi kirkon keskustoimistossa diakoniatyön neuvonantajana.  Jimmassa, kirkon kehitysyhteistyöosaston kautta, Kansanlähetyksellä on kummilapsiohjelma, jonka piirissä on 440 lasta Agarossa, Bongassa, Limussa ja Sokorussa. Kaksi lähetystyöntekijää palvelee raamatunkäännöstyön konsultteina SIL:n ja Mekane Yesus kirkon työyhteydessä Lounaisessa synodissa. Yksi lähetystyöntekijämme on neonatologiaan erikoistunut lastenlääkäri. 

 Johanneksen kirjeen jakeet päivän teeman inspiroijana 

Puheenvuoroni aiheena on Transformation of partnership through Mission, kumppanuuden muutos lähetyksessä. Teemaa inspiroivat 1. Johanneksen kirjeen 1. luvun jakeet 3–4:  

”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.”  

Apostoli Johannes kirjoitti kirjeensä nykyisen Turkin alueella vaikuttaneille seurakunnille. Niiden joukossa olivat myös Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa.  Samalla alueella oli toiminut myös apostoli Paavali, joka oli kahden vuoden ajan opettanut Tyrannoksen koulussa erittäin vahvana vaikuttajana. (Apt. 19:9–10) 

Nuoret seurakunnat elivät vaaran vuosia, ja jo apostoli Paavali oli joutunut varoittamaan (Apt. 20:28) niitä uhkaavista sisäisistä ja ulkoisista vaaroista.  Paavali oli joutunut vetämään rajaa muun muassa nuorta seurakuntaa uhannutta synkretismiä vastaan.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin alueelle saapui apostoli Johannes. Kirkon tilanne oli silloin oleellisesti toinen kuin apostoli Paavalin aikana. Pietari ja Paavali olivat jo kuolleet Neron vainoissa. Seurakuntaa oli vainottu ja Jeesuksen paluu viipyi. Monien usko hiipui ja usko muuttui epävarmuudeksi. Tällaisen lannistuneen ilmapiirin keskelle Jumala lähetti Johanneksen. Tilanne oli muuttunut muussakin mielessä; enää ei eroteltu pakana- ja juutalaiskristittyjä. Tilanne oli monessa suhteessa muuttunut Paavalin ajoista, ja nyt on kyse siitä, miten kristitty elää maailmassa. 

Tässä tilanteessa Johannes puhuttelee seurakuntia, joissa kristinusko on jo tuttua ja näyttää olevan menettämässä dynaamisuuttaan. Monet uskovat ovat toisen tai kolmannen polven kristittyjä. Tähän tilanteeseen apostoli Johanneksen kirje tuo vastapainoa ajan hengelle. 

”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.” (1. Joh. 1:3–4) 

Johannes tiesi, mistä puhui. Evankeliumi oli hänelle todellisuutta, jota hänen ei tarvinnut epäillä. Johannes oli henkilökohtaisesti kohdannut Jeesuksen tämän julkisen toiminnan alussa tavalla, joka oli muuttanut Johanneksen elämän suunnan. Kohtaaminen oli tapahtunut Jerusalemissa hänen veljensä Jaakobin kanssa ja myöhemmin hänen isänsä kanssa verkkoja paikatessa. Kyseessä oli siis tapahtuma, jonka ajan ja paikan hän hyvin muisti. Silloin, sinä päivänä, Jeesus kutsui hänet seuraansa. Sinä päivänä vanha kalastajatiimi sai jäädä ja elämä muuttui. Tilalle tuli uusi tiimi ja kalastajasta ihmisten kalastaja. 

Apostoli Johannes aloittaa kirjeensä näin: 
”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. (1. Joh. 1:1) 

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta oli siis Johannekselle jotain äärimmäisen todellista. Jotain, mitä hän ja moni muu ovat kuulleet, nähneet, katselleet ja koskettaneet. Siis todella ilmeistä, henkilökohtaista ja todellista.  

Meidän tilanteemme on tietenkin erilainen siinä mielessä, että emme kohtaa Jeesusta samalla tavalla kalaverkoilla tai nuotiolla kuin opetuslapset. Meillä on kuitenkin apostolien todistus Raamatussa Jeesuksesta Kristuksesta, ja todistus synnyttää meissä uskoa. Apostoli Pietarin sanoin: 

”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:8) 

Tämän konkreettisen ja historiallisen evankeliumin ytimen myös apostoli Paavali kiteyttää: 

”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:  

Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu,  hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,  ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. 

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.” (1. Kor. 15:1–11) 

Tämä oli se evankeliumi, joka oli muuttanut apostoli Johanneksen ja monien muiden elämän. Kirkon räjähdysmäinen kasvu oli kuitenkin hiipumassa. Kristillisestä uskosta oli tullut tuttua, ja se näytti olevan menettämässä dynaamisuuttaan.

Nyt huomaan meidän itsemmekin olevan arvioinnin kohteena

Ystävät, pyysitte minua käyttämään tämän puheenvuoron aiheesta ”Kumppanuuden muutos lähetyksessä”.  Myönnän, että aiheen työstäminen saattoi minut sisäiseen turbulenssiin. Kysymys ei olekaan ainoastaan kirkkojen tai lähetysjärjestöjen keskinäisen suhteen muutoksesta, vaan syvimmiltään meitä koskevasta muutoksesta. Lähetysjärjestöinä ja kirkkoina olemme tottuneet arvioimaan työmme aikaansaamaa muutosta ja vaikuttavuutta, mutta nyt huomaan olevamme itsekin arvioinnin kohteena. Tämä on terveellistä! 

Edustan kirkkomme lähetysjärjestöä, joka on syntynyt nuorisoherätyksistä. Nuo herätykset syntyivät 1960-luvulla ja jatkuivat kyllä sen jälkeenkin. Niiden herätysten hedelmää oli rakkaus lähetykseen. Lähetys sai sadat ja taas sadat nuoret lähtemään keneltäkään lupaa kysymättä huonokuntoisilla pakettiautoilla eri puolille Eurooppaa evankelioimaan uskosta osattomia. Ilman erityistä ammattitaitoa into julistaa evankeliumia avasi nuorille uskoville silmät Euroopasta lähetyskenttänä. Kaikki eivät oikein pitäneet siitä, ja kesti aikansa, että vanhempi sukupolvi ymmärsi, mistä oli kysymys. Lähetysjärjestömme synty oli osa laajempaa lähetysherätystä monissa maissa. 

Tuon herätyksen inspiroimana syntyi Kansanlähetys, ja Kansanlähetykselle lähetysnäky, joka kiteytettiin näin: 

Piirrä näky selvästi ( Habakuk 2:2) 

Juutalaisille ensin (Room. 1:16) 

Kaikille kansoille (Matt. 28:19) 

Vainotut kristityt (1. Kor. 12:26) 

Tämä näky sai tuhannet nuoret lähtemään ensin lyhytaikaiseen lähetystyöhön ja monet heistä myöhemmin pitkäaikaiseen lähetystyöhön. 

Ystävät, palaan siihen, mitä kerroin Jimman jumalanpalveluksesta. Näen silmieni edessä Jimman jumalanpalveluksen kirkon täynnä nuoria kristittyjä. Mikä on heidän elämässään ollut se muutoskertomus, joka apostoli Johanneksen tavoin on merkinnyt heille jotain niin konkreettista, että voidaan puhua kuulemisesta, näkemisestä, katselemisesta ja koskettamisesta? 

Tiedän, että tämä ei ole kovin tavanomaista tällaisella foorumilla, mutta haluan silti ottaa riskin ja paljastaa haavoittuvuuteni. Olen itse osa tätä oman kansani nuorisoa koskenutta hengellistä herätystä. Kerron tämän, koska nyt 58-vuotiaana tunnistan, että jokin minussa liikahti, kun näin viime vuonna 1 500 nuorta kristittyä Jimman messussa ja toisaalta, kun luin apostoli Johanneksen kirjettä tätä puheenvuoroani varten, tilanteesta, jossa usko oli menettämässä dynaamisuutensa. 

Haluan sanoa tämän muistuttamaan meitä siitä, että herätys ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Vähän myöhemmin kuin lähetyksemme ensimmäisen sukupolven, Jumala kutsui minutkin. 1980-luvun puolivälissä maailma eli monessa suhteessa pelon ja epävarmuuden aikaa, kylmän sodan aikaa. Olin nuori aikuinen ja etsin elämälleni suuntaa. Silloin minulle tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan hyvin konkreettisella tavalla.   

Olin yksin kotona, ja jostain syystä tartuin Raamattuun. Olin uskovan kodin poika, joka oli menettämässä sen, minkä olin vanhemmiltani oppinut, uskon Jeesukseen Kristukseen. Silloin Jumala puhui minulle tavalla, jota en voi selittää, mutta en myöskään koskaan unohtaa. 

Luin Jeesuksen sanat Pietarille, ja ne syöpyivät lähtemättömästi mieleeni niin, että niistä tuli minulle sekä kutsumus että elämäntehtävä: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun kerran palaat, vahvista veljiäsi. (Luuk. 22:32) 

Monet meistä tässä salissa toimimme kirkkojen tai lähetysjärjestöjen johtotehtävissä. Joudumme hoitamaan vaikeita asioita. Myös lähetyksen ja kirkkojen väliset asiat ovat vaikeita. Joudumme käsittelemään taloudellisia asioita ja kohtaamaan monenlaisia jännitteitä. Tässä todellisuudessa muutos on paljon sellaista, mikä on organisaatioiden välistä. 

Miten siis kokoaisin yhteen sen, minkä aiheekseni annoitte: Kumppanuuden muutos lähetyksessä 

Kokoan muutoksen näihin ajatuksiin: 

Lähetyksen muutos ja vaikutus kumppanuuteen on ehkä erilainen kasvavan ja hiipuvan kirkon kanssa.

Kumppanuus kärsivän kirkon kanssa jättää yhteiset haavat.

Koska luotan teihin, uskallan kysyä, mikä on muutos kumppanuudessa etelän kasvavissa kirkoissa, kun näette pohjoisen ja lännen kirkkojen kamppailevan sisäisissä ristiriidoissa ja irtautuvan Jumalan sanan arvoista?  

Toiseksi kiteytän meidän tämän päivän johtajien vastuun tulevista sukupolvista näin: 

Mitä voimme tehdä monenkeskisessä kumppanuudessa?

Lapsillemme jäävä maailma on  radikaalisti toisenlainen kuin se, missä itse olemme kasvaneet ja missä voimme olla mahdollistamassa kirkon mission paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.

Näemme, että kapasiteetti toimia globaalisti on mahdollista vain, jos on kapasiteettia toimia paikallisesti, ja tehtävä tästä johtopäätökset.

Tunnustamme globaalin etelän johtavan roolin Jumalan lähetyksessä ja kysymme, miten tämän painopisteen muutoksen jälkeen me lännen ja pohjoisen kirkot ja lähetykset voimme edelleen olla kanssanne mukana tässä elämän liikkeessä.  

Meidän elinehtomme on, että pitäydymme kiinni Jumalan sanassa ja sanomassa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta, niin kuin Raamattu hänet meille välittää.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Kuva: Kansanlähetys, arkisto

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa. Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.

Kuva lähettien matkaansiunaamisesta vuoden 2016 Kansanlähetyspäiviltä. (Kuva Philippe Gueissaz)

Juhlaa Kansanlähetyksessä: Viisi uutta lähetystyöntekijää

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa.

Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Piispaa avustavat lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, lähetysjohtaja Mika Tuovinen sekä apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä on kirkkokahvit. Lähetysjuhla alkaa kirkkokahvien jälkeen noin kello 16. Juhlassa tervehdyksen tuovat Teijo Peltola, Matti Repo, Mika Tuovinen ja uudet lähetystyöntekijät. Nyt siunattavat uudet lähetystyöntekijät suuntaavat työhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Lähi-itään.

Kansanlähetys täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Järjestön taustalla oli 1960-luvun herätyksen aika, jolloin monet nuoret kokivat Jumalan kutsuvan heitä lähetystyöhön. Tätä varten tarvittiin uusi lähettämiskanava. Vuonna 1968 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset työntekijät Etiopiaan, Japaniin ja islamilaiseen maailmaan.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen painottaa, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen:

”Apostolien teot kertoo, että hyvinvoivassa Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia. Kerran he kuulivat Pyhän Hengen puhuvan: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’ Paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen he panivat kätensä Barnabaan ja Saulin päälle ja lähettivät heidät lähetystyöhön.

Viidestä mainitusta seurakunnan profeetasta ja opettajasta lähetystyöhön lähetettiin kaksi eli 40 prosenttia. Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Olemme sunnuntaina Hausjärven kirkossa samassa jatkumosssa. Lähetämme työntekijöitä palvelemaan Kristuksen kirkkoa.”

Tervetuloa viettämään juhlaa Hausjärven kirkkoon ja Lähetyskeskukseen Ryttylään!


Hausjärven kirkon osoite on Hikiäntie 2, Oitti
Lähetyskeskuksen osoite on Opistotie 1, Ryttylä

Ensimmäistä kertaa Etiopiassa, ensimmäistä kertaa Afrikassa, ensimmäistä kertaa yli 2 000 metrin korkeudessa. Kun Etiopian Mekane Yesus -kirkon partnerikokouksen avajaisjumalanpalvelus

Kansanlähetyksen Etiopian työalueen esimies Pirkko Tuppurainen (vasemmalla) ja aluekoordinaattori Anne Tuovinen Mekane Yesus –kirkon partnerikokouksessa.

Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa

Ensimmäistä kertaa Etiopiassa, ensimmäistä kertaa Afrikassa, ensimmäistä kertaa yli 2 000 metrin korkeudessa. Kun Etiopian Mekane Yesus -kirkon partnerikokouksen avajaisjumalanpalvelus alkaa, olen päästäni pyörällä ohuesta ilmanalasta ja kaikesta siitä, mitä tästä maasta ja kirkosta voisi oppia. Mekane Yesus -kirkko – kohta 60-vuotias – jatkaa kasvuaan.

Tänään partnerikokouksen alkaessa istun salissa muiden pohjoismaisten, amerikkalaisten ja saksalaisten järjestöjen edustajien kanssa, niiden, jotka aikoinaan perustivat tämän kirkon ja rakensivat pohjan. Meistä jokainen varmasti ymmärtää, että monella tavalla saaja on jo muuttunut antajaksi ja antaja saajaksi. Suunnilleen puolet osallistujista onkin paikallisia; kaksi edustajaa kustakin kirkon synodista eli ”hiippakunnasta” sekä kirkon johto.

Mekane Yesus -kirkossa on sellaista päätähuimaavaa intoa ja rohkeutta, joka monista länsimaisista kirkoista nykyään puuttuu. Päätähuimaavia ovat myös jäsenluvut ja tavoitteet. Vuoteen 2017 päättyvässä strategiassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että kirkossa olisi miljoona pienryhmää. Vuoden lopussa ehkä kuulemme, syntyikö niitä miljoona tai ehtikö kukaan niitä laskea.

Työsarkaa riittää.  Nopean kasvun keskellä ymmärrys siitä, mistä kristinuskossa todella on kysymys, jää helposti ohueksi. Työntekijöiden ja seurakuntalaisten kouluttaminen terveeseen kristilliseen oppiin ja elämään on Mekane Yesus -kirkon suurimpia haasteita.

Maaliskuussa tehtävästään väistyvä arkkipiispa, etiopialaisittain presidentti, saarnaa. Tohtori Wakseyom – täällä tuttavallisesti etunimellä puhuteltava – kertoo huonoja uutisia Johanneksen evankeliumin 1. luvun pohjalta. Ensimmäinen huono uutinen on se, että emme voi katsoa ja kauhistella maailman pahuutta ulkoapäin. Synti on meissä; olemme osa ongelmaa. Toinen huono uutinen on se, että joudumme kristittyinäkin elämään maailmassa, joka on synnin alainen.

Arkkipiispa saarnaa partnerikokouksen avajaisjumalanpalveluksessa.

Kuva: Arkkipiispa saarnaa partnerikokouksen avajaisjumalanpalveluksessa.

Tohtori Wakseyom muistaa kertoa myös hyvät uutiset. Niistä suurin on, että Jumala antaa anteeksi. Joskus synti on niin suuri, että voimme vain ihmetellä, miten Jumalan armo voi riittää tähänkin. Totuus kuitenkin on, että hän jakaa armoaan joka päivä, yhä uudestaan, myös syntisistä suurimmille. Tätä sanomaa rikkinäisessä maailmassamme kannattaa jakaa.

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi paikalle on kutsuttu muidenkin Etiopian kirkkokuntien edustajia. Jokainen kertoo vuorollaan, miten suuri ilo on veljeys ja sisaruus Jeesukseen uskovien kesken. Kun maassa on vielä parhaillaankin meneillään hätätila viime lokakuisten levottomuuksien vuoksi, rauhan ja sovinnon sanomalla on annettavaa.

Etiopian illan pimennyttyä juhlat vasta alkavat.

Etiopian illan pimennyttyä juhlat vasta alkavat.

Puheita kuunnellessa pimeys laskeutuu humahtaen ja on aika sytyttää pihalle perinteinen nuotio. Juhlimme kristittyjen yhteyttä hyvällä ruualla, musiikilla ja vilkkaalla keskustelulla yli kansallisuus- ja kirkkokuntarajojen. Jokaisella on jotain oppimista ja jotain, mistä toiset voivat oppia.
Kansanlähetys kulkee Etiopian kristittyjen rinnalla diakoniatyön projekteissa, tarjoamalla asiantuntija-apua ja kääntämällä Raamattua vähemmistökielille. Tule mukaan!

Kuvat ja teksti: Anne Tuovinen

Lue Annen matkasta
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.

Lahjoituksesi tämän artikkelin kohdalla kohdistuu pappien koulutukseen Etiopiassa. Valitse haluamasi summa tarttumalla kursorilla palkissa olevaan ruutuun ja liikuttamalla sitä oikealle tai vasemmalle. Summa näkyy neliössä.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Olen asunut eri puolilla Etiopiaa ja tutustunut erilaisiin ihmisiin. Usein mietin, millaisista oloista kukin tulee. Kun valmistelimme kehitysyhteistyöprojektia Darimussa, vierailin kerran

Ato Badasha on aina valmis auttamaan

Olen asunut eri puolilla Etiopiaa ja tutustunut erilaisiin ihmisiin. Usein mietin, millaisista oloista kukin tulee. Kun valmistelimme kehitysyhteistyöprojektia Darimussa, vierailin kerran synodin miesten kanssa paikkakunnalla. Ensimmäinen talo, jossa vierailimme, oli presbyteerin talousasioiden hoitajan Badasha-herran koti. (Presbyteeri on Mekane Yesus -kirkossa usean seurakunnan yksikkö, joka vastaa suunnilleen rovastikuntaa; synodi vastaa hiippakuntaa.)

Badasha oli käytännössä koko presbyteerin toiminnan pyörittäjä, ennen kuin löytyi pappi johtajaksi.

Kaikki nämä vuodet, jolloin olen ollut tekemisissä Darimun kanssa, Badasha on ollut ystävällinen herrasmies, joka on ollut aina valmis auttamaan, jos apua on tarvittu. Minulle tuli vakituiseksi käytännöksi vierailla hänen luonaan aina, kun palasin Addis Abebasta projektipaikkakunnalle.

Matkustimme joulukuun alussa 2015 yhdessä Darimusta Addis Abebaan. Kyselin hänen elämäntarinaansa, ja hän kertoi minulle näin:

”Olen syntynyt Darimun alueella, ihan maakuntien rajalla. Lähellä Birbirr-jokea, joka on rajana Wollegan ja Illubaborin välillä. Vanhempani olivat viljelijöitä. Meitä oli kaikkiaan kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tyttöä. Kaksi siskoistani on jo kuollut. Äitini on kuollut. Isä on vanha. En tiedä tarkalleen hänen ikäänsä, mutta lähellä yhdeksääkymmentä hän on. Ei hän pysty enää tekemään mitään, on vain kotona.

Seikkailumielellä vieraaseen kirkkoon

Kun presbyteerikirkon evankelistat tulivat Wollegan puolelta meidän kyläämme, he perustivat pienen kirkon, jossa muutamat kyläläiset alkoivat käydä. Kerran nuorempi veljeni oli mennyt kirkkoon, ja seuraavana sunnuntaina hän pyysi minua mukaan. Menin sinne hieman varuillani, sillä olimme ortodokseja. Pojan viikareilla on kuitenkin aina vähän seikkailumieltä. Siksi uskaltauduin sinne.

Jumalanpalvelus oli yllätys. Se oli aivan erilainen kuin mihin olin tottunut. Saarnaava pappi teki minuun suuren vaikutuksen. Hän oli vieraileva pappi Lalokilen seurakunnasta, Kammatsu Dinka nimeltään. Kävimme siellä muutamana seuraavana sunnuntaina.

Pikkuhiljaa uskon asiat kirkastuivat minulle ja veljelleni. Liityimme seurakunnan jäseniksi. Isäni ei siitä tykännyt yhtään. Hän ajoi meidät pois kotoa. Asustelimme sitten lähitaloissa sukulaisten luona. Äiti toi meille ruokaa. Pikkuhiljaa, kun useampi kyläläinen liittyi tuohon kirkkoon, myös isäni asenne meihin muuttui ja saimme palata kotiin.

Muutamia vuosia myöhemmin myös isäni ja äitini liittyivät seurakuntaan. Se oli silloin prespyteerikirkko, ja myöhemmin se liittyi Mekane Yesus -kirkkoon. Nykyisin koko kylä kuuluu siihen.

Peninkulmien kävelymatka kouluun

Tuo pappi Lalokilesta kävi säännöllisesti kerran vuodessa Darimun alueella hoitamassa kahdeksaa eri seurakuntaa. Silloin tuolla alueella ei ollut riittävästi pappeja. Se oli kirkkojen perustamisaikaa. Hänellä oli kasteita, ehtoollisia ja muita kirkollisia asioita toimitettavana. Birrbirr- joessa ei ollut vielä siltaa. Hän ylitti virran lehmännahkakanootilla. Arvostan kovasti tuota pappia; hänestä tuli minulle kuin isä.

Kävin alakoulun Kobbessa, noin tunnin kävelymatkan päässä, ja yläasteen Darimussa, missä asuin sukulaisten luona. Lukioon jouduin menemään Mettuun. Muistan nuo kävelymatkat. Nuorena lukiolaisena pariin kertaan vuodessa kävelin kotiin. Matkaa oli noin 95 kilometriä. Siihen aikaan oli Kobba-joen ylitys vielä tosi vaarallista. Alueella oli myös paljon villieläimiä. Yli 20 kilometrin matkalla ei ollut yhtään taloa.

Myöhemmin opiskelin johtamista Addis Abebassa Mekane Yesus -seminaarissa. Olen perustajajäsen Darimun presbyteerissä. Olen siis ollut siinä mukana alusta pitäen. Olin pitkään vastuussa koko toiminnasta. Kun jatkaja löytyi, minut pyydettiin Mettuun synodin talousihmiseksi, ja olin siellä muutaman vuoden. Palattuani aloin miettiä, millä eläisin. Onnistuin muutamilla kaupoilla hankkimaan pääomaa ja pystyin perustamaan kaupan.

Minulla on Darimussa kauppa ja Metussa talo, josta saan vuokratuloa. Rakennan uutta kaupparakennusta Darimun keskustaan. Vastaan myös puolitoimisesti presbyteerin taloudesta.

Olen naimisissa, ja minulla on kaksi poikaa. Vanhempi on nyt Dembi Dollossa kirkon lukiossa. Olen tyytyväinen elämääni. Jumala on siunannut sitä monella tapaa.”

– Raimo Tuppurainen

Kirjoittaja toimii kehitys- ja lähetystyössä Etiopiassa

”Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.” Ps. 97:6. Tässä pieni kuvakooste työstä, jota Kansanlähetys teki kotimaassa ja

Vuosi 2015 oli hieno vuosi

”Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.” Ps. 97:6.

Tässä pieni kuvakooste työstä, jota Kansanlähetys teki kotimaassa ja eri puolilla maailmaa vuonna 2015.

Kansanlähetysopiston kevätlukukaudella eri linjoilla opiskeli 68 ja syksyllä 82 opiskelijaa. Kuva: Matleena Arponen

Kansanlähetysopiston eri linjoilla opiskeli kevätlukukaudella 68 ja syksyllä 82 opiskelijaa. Kuva: Matleena Arponen

 Lastenraamattuja Peshteraan -projekti toteutettiin Kansanlähetyksen juniorityön ja Peshteran luterilaisen seurakunnan yhteistyönä. Kuvassa vas. Eerika, Türkan ja Meco lähdössä jakamaan kirjoja alueen lapsille.

Suomalaisten lahjoittajien, Kansanlähetyksen juniorityön ja Peshteran luterilaisen seurakunnan yhteistyönä jaettiin 200 Lastenraamattua Peshterassa, Bulgariassa. Eerika, Türkan ja Meco olivat mukana jakamassa kirjoja alueen lapsille. Kuva: Jouni Haverinen

"Koen kutsumuksekseni välittää laulujen kautta terveisiä Taivaan Isältä. Jokainen ihminen on Jumalan taideteos ja sellaisenaan arvokas."

”Koen kutsumuksekseni välittää laulujen kautta terveisiä taivaan Isältä. Jokainen ihminen on Jumalan taideteos ja sellaisenaan arvokas.” Kuvassa Kirsti Malmi on vierailulla vaikeavammaisten osastolla Saarenmaalla.

Hausjärven kirkkoherra Jussi Kauranne siunasi avustajineen kolme uutta lähetystyöntekijää.

Hausjärven kirkkoherra Jussi Kauranne siunasi avustajineen kolme uutta lähetystyöntekijää. Kuva: Mikael Elmolhoda

Kansanlähetysopistolla oli vilkkain vuosi miesmuistiin. Kevät- ja syyslukukauden lisäksi toimintaa oli koko kesän. Kuva Chilliviikonlopusta kesäkuussa. Kuva: Annamariia Suopajärvi

Kansanlähetysopistolla oli historiansa vilkkain vuosi. Kevät- ja syyslukukauden lisäksi toimintaa oli koko kesän. Kuva Chilliviikonlopusta kesäkuussa. Kuva: Tiinamariia Suopajärvi

Vuonna 2015 saatiin valmiiksi Etu-Aasiassa kirkkokäsikirja ja virsikirja jumalanpalveluskäyttöön. Lisäksi julkaistiin Martti Lutherin kirjanen Kristityn vapaudesta. Kuva: Anne Lepikko

Vuonna 2015 saatiin valmiiksi Etu-Aasiassa kirkkokäsikirja ja virsikirja jumalanpalveluskäyttöön. Lisäksi julkaistiin Martti Lutherin kirjanen ”Kristityn vapaudesta”.

Life-leirillä nuoret oppivat lisää lahjoistaan ja tutustuivat Lahjojen antajaan. Kuva: Tiinamariia Suopajärvi

Life-leirillä nuoret oppivat lisää lahjoistaan ja tutustuivat lahjojen Antajaan. Kuva: Tiinamariia Suopajärvi

Lisäsimme tietoisuutta seksiperäisestä ihmiskaupasta, keräsimme varoja sen uhrien auttamiseksi, kouluttamiseksi, työllistämiseksi ja vapauttamiseksi.

Lisäsimme tietoisuutta seksiperäisestä ihmiskaupasta ja keräsimme varoja sen uhrien auttamiseksi. Annoimme koulutusta ja tukea, jotta uhrit voivat työllistyä ja vapautua.

"Teologit tarvitsevat teologiaa ja ihmisen elämän tuntemista. Evankelistan tie on ylösnousemusvoiman ja kärsimyuksen tie, sanoi lähetysjohtaja Mika Tuovinen Evankelistojen yhteyspäivillä Seinäjoella.

”Teologit tarvitsevat teologiaa ja ihmisen elämän tuntemista. Evankelistan tie on ylösnousemusvoiman ja kärsimyksen tie”, sanoi lähetysjohtaja Mika Tuovinen Evankelistojen yhteyspäivillä Seinäjoella.

Vastuunkantajaretriitissä syksyllä liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja apulaislähetysjohtaja Jukka Kallioinen siunasivat 14 työntekijää työhönsä tai uusiin tehtäviin.

Kansanlähetyksen juniorityössä oli vilkas vuosi. Donkki-lehti uudistui ja ilmestyy nyt neljä kertaa vuodessa. a Donkkis Big Night -toimintaillat, Donkkis-kerhot, -illat ja -leirit kokosivat tuhansia juniori-ikäisiä hauskan toiminnan ja hyvän uutisen äärelle.

Kansanlähetyksen juniorityössä oli vilkas vuosi. Donkki-lehti uudistui ja ilmestyy nyt neljä kertaa vuodessa. Donkki-lehti, Donkkis Big Night -toimintaillat sekä Donkkis-kerhot, -illat ja -leirit kokosivat tuhansia juniori-ikäisiä hauskan toiminnan ja hyvän uutisen äärelle.

Kansanlähetyksen tavoitteena on vahvistaa evankelioimistyötä kotimaassa. Vuoden aikana muun muassa Kainuun Kansanlähetys järjesti Mission. Kuvassa Mika Tuovinen ja Riku Rinne puhumassa Kajaanin kirkossa.

Kansanlähetyksen tavoitteena on vahvistaa evankelioimistyötä kotimaassa. Yksi vuoden kohokohdista oli lokakuussa Kainuun Kansanlähetyksen järjestämä Missio. Kuvassa Mika Tuovinen ja Riku Rinne puhumassa Kajaanin kirkossa.

Suurimmatkin ahdistukset ja kärsimykset voivat sisältää siunauksen. Jukka Sariolan kirja Ystäväni Seija - kutsumuksena Afganistan kosketti monien suomalaisten syvimpiä tuntoja. Kuva: AL

Suurimmatkin ahdistukset ja kärsimykset voivat sisältää siunauksen. Jukka Sariolan kirja ”Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan” kosketti monien suomalaisten syvimpiä tuntoja. Kansanedustaja Jutta Urpilainen valitsi sen Vuoden kristilliseksi kirjaksi, ja se voitti myös yleisöäänestyksen.

Raamattua käännettiin yhdelle Kaakkois-Aasian vähemmistökielelle.

Olimme mukana kääntämässä Raamattua muiden muassa yhdelle Kaakkois-Aasian vähemmistökielelle.

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät hoitivat kolmea seurakuntaa Koben suurkaupunkialueella ja Awajin saarella. Kuva: Lauri Palmu

Japanissa aloimme tukea taloudellisesti Koben teologista seminaaria. Awajin seurakunnan uusi kirkko on palvellut hienosti ja seurakunnan aktiivisuus on lisääntynyt. Lähettimme hoitivat kolmea seurakuntaa Koben suurkaupunkialueella ja Awajin saarella. Kuva HAT-Koben jumalanpalveluksesta: Lauri Palmu

Keniassa saimme olla mukana mahdollistamassa avustus- ja lähetyslennot eristyksissä oleville alueille.

Keniassa olimme mukana mahdollistamassa avustus- ja lähetyslennot eristyksissä oleville alueille. Lähettimme Hannu Heinonen asensi MAF:n lentokoneisiin uusia radio-navigointilaitteita, jotka tekevät lentotoiminnasta entistä turvallisempaa. Lähetyslentotyö on lisääntynyt voimakkaasti Etelä-Sudanissa ja Kenian pohjoisosissa. Kuva: MAF

Venäjällä -Karatusan kirkon rakentaminen on edennyt sisätyövaiheeseen.

Venäjällä olemme yhdessä auttaneet Inkerin kirkkoa erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hengellisessä hoitamisessa. Lähettimme Kai Lappalainen sai valmiiksi Inkerin kirkon uudet kotisivut. Karatusan kirkon (kuvassa) rakentaminen eteni sisätyövaiheeseen. Kuva Tapani Kaitainen

Kehitysyhteistyön avulla sata aids-orpoa Etiopiassa pääsi kouluun ja terveydenhoitoon, ja täysi-ikäisiä orpoja autettiin pienyrittäjyyden alkuun. Suomalaiset kummit tukivat neljääsataaneljää-kymmentä köyhää lasta ja heidän perhettään. Stipendeillä on tuettu noin kahdenkymmenen Mekane Yesus -seminaarissa sekä paikallisissa teologisissa seminaareissa ja raamattukouluissa opiskelevan nuoren opintoja. Työntekijämme opettivat Mekane Yesus -seminaarissa sekä johtamisen että teologian osastolla. Sadastuhannes suomalaisten aloittaman neuleprojektin nuttu pääsi lämmittämään vastasyntynyttä vauvaa Etiopiassa. Kuvassa nutun saanut onnellinen äiti ja vauva. Oikealla projektin suunnittelija Pirkko Tuppurainen. Kuva: Tuomo Heikkilä

Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka olitte mukana tekemässä tämän kaiken mahdolliseksi. Onnea ja siunausta vuodelle 2016. Lähetyskeskuksen väki

Työ hyvän sanoman eteenpäin viemiseksi on joukkuepeliä, jossa jokaisella on tärkeä tehtävä. Kuva: Philippe Gueissaz

Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka olitte mukana tekemässä tämän kaiken mahdolliseksi.

Onnea ja siunausta vuodelle 2016!

Suomen Ev.lut. Kansanlähetys