Suuren sovituspäivän kirje

26.10.2017

Kun asuu Jerusalemissa, saa päivittäin oppia jotakin uutta juutalaisesta uskonnosta. Vietimme täällä juuri juutalaisen uuden vuoden 5778 ja suuren sovituspäivän Jom Kippurin välistä kymmenen päivän jaksoa, joka on erityistä katumuksen ja parannuksen tekemisen aikaa. Viime perjantaina alkoi suuren sovituspäivän paasto, joka kesti vuorokauden.

Posti toi talomme jokaiseen kotiin avoimen kirjekuoren, jonka etuosa oli täynnä heprealaista kirjoitusta. Kirjeen lähettäjä on Chabad-niminen juutalainen järjestö. Kirjekuoren otsikko on kirjoitettu suurin kirjaimin: ”Sovituksen lunastaminen”. Tämän otsikon alle kirjoitettu viesti paljastaa, mitä kyseinen juutalainen ryhmä uskoo syntien sovituksesta. Seuraavassa on tekstin sanatarkka käännös suomeksi.

”Sovituksen järjestys:
On tapana hankkia ’sovitus’ niiden kymmenen parannuksen päivän aikana, jotka sijoittuvat uuden vuoden ja suuren sovituspäivän väliin. Israelin tapana on ottaa kana ’sovitukseksi’ ja antaa kanan arvoa vastaava summa hyväntekeväisyyteen. On mahdollista hankkia ’sovitus’ myös rahalla. ’Sovituksen’ hankkimisen jälkeen raha annetaan hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kuinka tämä tehdään?
Otetaan tietty summa rahaa ja kun lausutaan seuraavat sanat, pyöritetään rahaa pään yläpuolella (kolme kertaa): ’Tämä on minun asemastani, tämä on minun sijastani, tämä on minun sovitukseni, tämä raha menee hyväntekeväisyyteen, mutta minä menen hyvään, pitkään ja rauhalliseen elämään.’ Tämä on lausuttava kolme kertaa. Raha on annettava hyväntekeväisyyteen ennen suurta sovituspäivää.”

Viestin lopussa on osoite, johon rahakuori lähetetään ja puhelinnumero, johon voi soittaa ja lahjoittaa rahaa myös luottokortilla tai pyytää järjestön edustajaa noutamaan kirjekuori lahjoittajan kotoa.

Raha ei pelasta – vain Jeesus pelastaa

Kun luin kirjeen, vakuutuin entistä enemmän siitä, että juutalainen kansa tarvitsee sitä sanomaa, jota Uusi testamentti julistaa: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Kristillinen työ Israelissa on yhä ajankohtaista, sillä se teologia, jota yllä kuvattu kirje edustaa, on samoilla linjoilla syntien sovituksen suhteen kuin katolinen aneoppi Lutherin aikana. Kysymys on raha-nimisen epäjumalan valheesta. Raha ei pelasta, vaikka sitä tarvitaankin hyvän tekemiseksi toisille ihmisille.

Kuinka vapauttava ja rohkaiseva sen sijaan onkaan aito ja puhdas evankeliumin sanoma, joka julistaa meille syntisille, että kaikki syntimme ovat anteeksiannetut ja poispyyhityt: ”Ei kullalla eikä hopealla, vaan Kristuksen kalliilla verellä!”

Hyvää suurta sovituspäivää sinulle, ystäväni.

Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Tue Siljasten työtä

Voit tukea Siljasten työtä netissä painikkeen kautta tai tilisiirrolla sivun alareunassa näkyville tileille viitteellä 23809 (Siljaset). Kiitos tuestasi!

Lahjoita

Share This