Israelissa asuessani panin merkille, että kansalla ei ollut talvella kunnon villasukkia. Moni pitääkin talvisin kenkiä sisällä, sillä kylmät kivilattiat eivät

Siunaavat sukat

Israelissa asuessani panin merkille, että kansalla ei ollut talvella kunnon villasukkia. Moni pitääkin talvisin kenkiä sisällä, sillä kylmät kivilattiat eivät tunnu mukavilta.

Mahdollisen lumimyräkän sattuessa maassa ei ole kyllä muutenkaan meille tuttuja kunnollisia talvivarusteita. Joskus voi nähdä muovipussit tennareiden päällä, kun asteet tippuivat nollan tuntumaan. Kulkuväylien kunnossapitohenkilökunta Itkumuurilla voi kolata lunta vaikka pahvinpalasella jätesäkit jaloissaan. Lapset saattavat tehdä lumiukkoa käsissään kumikäsineet  ja jaloissaan kesäkengät.

Eräänä kylmänä talviaamuna näin Facebookissa kuvan israelilaissotilaasta, joka kutoi itselleen bussissa huteran näköistä sukkaa kylmästä akryylilangasta. Tiesin, ettei se ollut villalankaa, sillä koko maasta ei juurikaan saa villaa missään muussa muodossa kuin beduiinien basaareista taljoina. Ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että lammaslaitumia täynnä oleva maa ei tee villalankaa eikä ymmärrä sen hyötyä.

Tähän löytyi osaselitys eräässä suomalaisessa Israel-piirissä vieraillessani: Ei Israelin lampaiden kuulukaan tuottaa lämmintä villaa. Niillä on muu tehtävä.

Israelin yleinen lammasrotu on assafinlammas. Se on tehokas tuottaamaan maitoa ja lihaa. Villaa se tuottaa puolet vähemmän kuin meille tutummat lammasrodut. Sen karvakin on kuulemma erilainen  eikä siitä saa niin lämmintä villaa kuin esimerkiksi Suomen tai Uuden-Seelannin onttokarvaisesta lampaasta.

Muistan myös, kun sain vierailla israelilaisen ystävän kotona ja pöytään asetettiin eteeni lammaspaisti. Sen maku oli aivan toista luokkaa kun Suomessa syömäni hieman villasukalta maistuvan kuivahkon paistin. Olipa hyvä, etten ääneen kritisoinut Israelin lampaankasvattajia villasukkasokeudesta enkä suomalaisia kokkeja huonoista lihanpaistotaidoista.

Lampailla on eroja, niin myös ihmisillä. Suomalaisilta onnistuvat kädentyöt. Mietin vuosi sitten, miten me suomalaiset martat ja mariat voisimme antaa hyvää Pyhän maan eri kansallisuuksien arjen siunaamiseen. Kaikkihan haluavat jalkansa talvella lämpimiksi. Tammikussa 2017 polkaisin liikkeelle ”Sovinnon sukat” -projektin: kaikki saivat kutoa villasukkia Israelin paleleviin jalkoihin, lapsille ja aikuisille, tavallisille perheille ja sotilaille, kenelle tahansa. Tarkoitus ei ollut  kutoa määrällisesti paljon, vaan kutoa rukoillen ja siunata maan kaikkia asukkaita vauvasta vaariin.

Kutomisprojekti päättyi jo toukokuussa. Upeita sukkia tuli valtavasti, yli kaikkien odotusten. Varasto on yhä täynnä, vaikka niitä on lähetetty paljon eri puolille Israelia. Postittaminen on ainoana vaihtoehtona liian kallis, joten niitä on pakattu Israelin matkaavien reppuihin pitkin vuotta. Uusille sukille ei ole vielä pariin vuoteen tarvetta.

Mieltäni lämmittävät edelleen Israelista tulleet kiitokset. ”Lämmin kiitos, et voi uskoa, miten nopeasti sain jokaiselle sukkaparillle kodin. Ihanaa, kun haluatte lämmittää jalkojamme”, kuului erään telavivilaisen kiitosviesti. Muuan sikäläinen nuori tilasi sukat heti itselleenkin ja pyysi liittämään salmiakkia mukaan lähetykseen. Kolmas taas kirjoitti: ”Mikä etu onkaan tuntea suomalaisia, kun saa jalkansa näin lämpimiksi. Kiitos!”  Erään koulun rehtori jakoi sukkansa lapsille ja opettajille. Hän ihasteli, miten ne olivat taidokkaasti kudotut, kauniit, mutta silti myös lämpimät.

Projekti teki sen, mitä varten se aloitettiinkin; se lämmitti Israelin asukkaita jaloista sydämeen saakka.

Villanpehmeää joulua kaikille martoille ja marioille!

Heidi Tohmola

Lahjoita tähän työhön: