Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevän opetussarjan kahdeksas osa. Siirrymme tässä opetusosiossa tarkastelemaan opetuslapseuteen liittyviä käytännön kysymyksiä,

Kuva: Pixabay

Rukous rohkaisuna hengellisessä elämässä

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevän opetussarjan kahdeksas osa.

Siirrymme tässä opetusosiossa tarkastelemaan opetuslapseuteen liittyviä käytännön kysymyksiä, jotka käsittelevät ilosanoman viestittämistä eteenpäin siitä osattomille. Miten se pitäisi käytännössä toteuttaa? Miten se yleensäkään on mahdollista toteuttaa oikeassa elämässä? Ensimmäinen seikka on rukous, josta kaikki alkaa.

Suomessa, ja yleensäkin länsimaissa, on seurakunnissa totuttu puhumaan paljon rukouksesta, mutta käytännössä kuitenkin rukoillaan yllättävän vähän. Toisin on esimerkiksi Afrikan nuorissa, kasvavissa kirkoissa. Rukous on heille olennainen osa ilosanomasta elämistä ja sen viestittämistä eteenpäin. Rukoukseen käytetään paljon aikaa, ja se kuuluu olennaisena osana jokaiseen kristittyjen kohtaamiseen ja arkipäivän elämään.

Rukoukseen sitoutuminen

Kun keväällä 2017 tulimme Jerusalemin messiaanisen etiopianjuutalaisen Jumalan huone -seurakunnan yhteyteen, pastori Tal pyysi meitä sapattijumalanpalveluksen lisäksi osallistumaan myös hänen johtamaansa rukouspiiriin tiistai-iltaisin klo 18.

Aluksi tuon rukouspiirin kokoontumiset tuntuivat meistä suhteettoman pitkiltä. Rukouspiiri alkaa siten, että noin tunnin aikana jokainen rukoilee  omien aiheidensa puolesta polvillaan. Polvistuminen ei kuitenkaan ole pakollista, vaan rukoilija voi myös istua tai seistä niin halutessaan. Välillä pastori laulaa pari laulua tai lauletaan yhdessä. Sen jälkeen rukoillaan yhdessä nimeltä mainittujen ja ajankohtaisten aiheiden puolesta. Pastori pyytää joitakin paikallaolijoita rukoilemaan kunkin aiheen puolesta. Sitten tulee taas laulu tai pari ja sitten pastorin tai seurakunnan vanhimman pitämä opetusosuus. Tilaisuus päättyy loppurukoukseen. Yhteensä tiistai-illan rukouspiirimme kestää vähintään kaksi tuntia, joskus jopa kolme tuntia. Rukoukseen käytetään aikaa. Yksi asia, jonka olen etiopialaisilta oppinut, onkin rukoukseen sitoutuminen.

Täsmärukouksia Isälle

Rukouselämään liittyy monia häiriötekijöitä ja haasteita. Meidän rukouksemme saattavat helposti muuttua esitelmiksi. Puhumme rukouksessa toisille läsnäolijoille emmekä Jumalalle. Tämä ei kuitenkaan ole rukouksen tarkoitus. Me puhumme rukouksessa yksin Jumalalle. Hän ei tarvitse esitelmiämme, sillä hän tietää jo kaiken meistä ja elämäntilanteestamme.

Jeesus kutsui Jumalaa rukouksessa aina Isäkseen. Isä meidän -rukouksessa Jeesus opettaa meitä seuraajiaan tekemään samoin ja kutsumaan Jumalaa Isäksemme. Kun pieni lapsi pyytää jotakin isältään tai juttelee isänsä kanssa, hän ei esitelmöi. Hän yksinkertaisesti juttelee isän kanssa. Jos lapsella on tarpeita tai toiveita, hän kertoo ne suoraan ja yksityiskohtaisesti isälleen. Näin meidän tulisi menetellä rukoillessamme taivaallista Isäämme. Meidän ei tule luennoida eikä esitelmöidä, vaan kertoa lapsenomaisesti ja yksityiskohtaisesti se, mitä haluamme Isältä pyytää tai hänelle sanoa.

Kun rukoilemme toisten ihmisten puolesta, on hyvä mainita heidän etunimensä. Kun pyydämme Jumalalta jotakin, on hyvä kertoa yksityiskohtaisesti, mitä haluamme. Kun pyydämme yksityiskohtaisia asioita, saamme myös yksityiskohtaisia rukous-vastauksia, jotka vahvistavat uskoamme rukouksia kuulevaan, hyvään Jumalaan. Tällaista rukousta voimme kutsua täsmärukoukseksi.

Täsmärukous hengellisenä aseena

Kuvittele hetkinen taistelutilannetta todellisessa sodassa. Olet saattanut nähdä sellaisen vaikkapa Tuntematon sotilas -elokuvasta. Olemme eturintamalla ja vihollinen on hyökkäämässä kimppuumme. Meille on annettu aseet, joilla voimme puolustautua vihollista vastaan. Emme suinkaan räiski aseilla sinne tänne ilman mitään kohdetta tai maalia. Ei, vaan me teemme kuten meille on opetettu: ammumme maaliin ja tähtäämme kohti vyöryvää vihollista.

Tai mietipä vaikka kirurgia, jolle on annettu tehtäväksi pelastaa sairas leikkaamalla kasvain pois hänen kehostaan. Eihän kirurgi silppua potilaan kehoa sieltä ja täältä, vaan hän leikkaa juuri oikeasta paikasta ja poistaa kasvaimen.

Näin meidän tulee menetellä myös esirukouksen voimakasta asetta käyttäessämme. Meidän tulee tähdätä maaliin ja hyökätä hengellisin asein sinne, missä kohde on. Siksi on tärkeää, että rukoillessamme toisten ihmisten puolesta, mainitsemme heidän etunimensä. ”Herra, pelasta tämä ihminen, Oliver tai Sofia. Vaikuta sanasi kautta elävä usko Jeesukseen hänen sydämessään.” ”Taivaallinen Isä, anna Helmille tai Janille juuri se apu, se taloudellinen tuki tai se johdatus, jota hän tässä elämäntilanteessa kipeästi tarvitsee.”

Rukous perustuu Jeesuksen lupaukseen

Taivaallinen Isämme iloitsee siitä, että hän saa vastata täsmärukouksiimme antamalla meille täsmävastauksia. Isä meidän -rukouksen selityksessään C.O. Rosenius sanoo: ”Isä meidän -rukous on uudelleen avattu paratiisi maan päällä. Siellä sovitettu ihminen jälleen puhuu Jumalan kanssa niin kuin isän kanssa.”

Itse asiassa tämä Roseniuksen sana sopii hyvin kuvaamaan kaikkea hengellisesti elävää rukousta. Rukous perustuu Jeesuksen lupaukseen sen kuulemisesta: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7: 7–11)

Rukous Jeesuksen nimessä

Vielä yksi asia nousee esille etiopialaisten uskovien rukouselämästä: he rukoilevat aina Jeesuksen nimessä. Joskus tätä nimeä suorastaan huudetaan ja toistetaan uudelleen ja uudelleen. He ovat kokeneet, että vain Jeesuksen siunatussa nimessä on meidän voimamme. Me olemme Jeesuksen opetuslapsia, jotka ovat liikkeellä Herransa nimessä ja voimassa. Näin uskoivat ja elivät myös ensimmäiset kristityt, joita apostoli Paavali kirjeessään Filippiläisille rohkaisee seuraavin sanoin: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2: 10–11)

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa