Terveisiä taas Lontoon keväästä. Sitten viimeisen rukouskirjeeni keskukseemme on saapunut joka päivä ihmisiä, jotka haluavat liittyä luokkiimme. Annamme heille täytettäväksi

Maritta Taylor (kuvassa oikealla) työskentelee Lontoossa maahanmuuttajien parissa. Kuva: Maritta Taylorin arkisto

Rohkaisua ja tukea

Terveisiä taas Lontoon keväästä. Sitten viimeisen rukouskirjeeni keskukseemme on saapunut joka päivä ihmisiä, jotka haluavat liittyä luokkiimme. Annamme heille täytettäväksi koepaperit, jotka näyttävät, mille tasolle heidän olisi parasta mennä.

Jokaisessa luokassamme on nyt 10-12 oppilasta. Lisäksi puolalainen opettaja Gosia on juuri tällä viikolla alkanut luku- ja kirjoitustaidon opetukset kuudelle oppilaalle. Hän valmistautuu myös ottamaan hoitaakseen minun luokkani ensi syksystä.

Rukoilkaa edelleen, että oppilaat ymmärtäisivät tuntien lopussa kertomiemme raamatunkertomusten sanoman. Muutenkin meidän on mahdollista kertoa rukousvastauksista ja rukoilla oppilaiden puolesta, kun he pyytävät apua johonkin vaikeaan tilanteeseen.

Joona puhutteli

Pyydän, että muistaisitte rukouksin apuopettajaani.  Hän on aina tuntien lopussa iloissaan kuullessaan raamatunkertomuksemme. Tavatessamme hänen kotonaan hän haluaa aina laulaa muutamaa oppimaansa hengellistä ylistyslaulua.

Eräänä päivänä  kerroin tunnin lopuksi luokassa Joonasta, joka on sekä juutalaisten, kristittyjen että muslimien kunnioittama profeetta. Joonan kertomus saa alkunsa niniveläisistä, jotka olivat tulleet pahoiksi ja tottelemattomiksi. Niinpä Jumala lähetti Joonan profetoimaan heille, että heidän tulee rangaistuksen uhalla katua pahoja tekojaan.

Joonan kertomus auttaa ymmärtämään Jumalan asennetta ihmisiä kohtaan. Kuva: istockphoto

Joonan kertomus auttaa ymmärtämään Jumalan asennetta ihmisiä kohtaan. Kuva: istockphoto

Joona hangoitteli kaikin tavoin vastaan, mutta suostui lopulta tehtävään. Kuultuaan Jumalan viestin niniveläiset alkoivat heti paastota, katua tekojaan ja huutaa Jumalaa avukseen. Kun Jumala näki, että ihmiset olivat kääntyneet pois pahoista teoistaan, hän antoi heille anteeksi, sillä hän rakasti heitä.

Joona suuttui silmittömästi, koska hän oli odottanut Jumalan rankaisevan kaupunkia. Profeetta kyhäsi katoksen kaupungin ulkopuolelle ja hänen ainoa lohtunsa oli risiinikasvi, joka antoi hänelle suojaa auringolta. Kun kasvikin kuivettui paahteessa, Joona raivostui.

Kirja päättyy vaikuttavaan keskusteluun Jumala kysyessä Joonalta, onko tällä syytä olla suutuksissa lyhytikäisen risiinikasvin vuoksi. Joona vastasi: ”Kyllä on, tahtoisin kuolla.” Siihen Jumala totesi: ”Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.”

Kertomuksen jälkeen apuopettajani sanoi: ”Jos olisi mahdollista muuttaa mitään Koraanista, kirjoittaisin ensimmäiselle sivulle, että Jumala rakastaa meitä!”

Rohkaisua keskusteluryhmissä

Olemme jatkaneet keskusteluryhmiä tiistaisin. Keskusteluaiheemme ovat olleet hyvin puhuttelevia ja oppilaat ovat olleet avoimia kertomaan kokemuksistaan.

Viimeksi keskustelimme rohkaisusta ja tukemisesta vaikeissa tilanteissa. Kolme eteläamerikkalaista katolista oppilasta kertoi, että he saavat Raamatusta tai kirkosta lohdutusta vaikeissa tilanteissa. Eräs mies kertoi saavansa apua Koraanin lukemisesta. Suurin osa kuitenkin oli sitä mieltä, että ystäviltä saa parasta apua – tai sitten metsässä kävelemisestä!

Rukoilkaa näiden keskusteluryhmäläistenkin puolesta. Meillä on ollut yksittäisiä hiljaisia keskusteluja muutaman naisen kanssa ryhmien jälkeen ja rukoilemme heidänkin puolestaan.

Maritta Taylor
kirjoittaja toimii maahanmuuttajatyössä Englannissa