Eräänä iltana ovikello soi puoli yhdentoista aikaan. Uskalsin lähteä avaamaan oven vielä niin myöhällä, koska pihapiiri on vartioitu. Tuntemattomat eivät kulje porttivahtien ohi ilman asiaa. Lisäksi talon alaovesta pääsee sisään vain sähköisellä avaimenperällä. Arvelin siis, että oven takana olisi luultavimmin joku samasta talosta.
Katsoin ovisilmästä ja näin yläkerrassa asuvan tutun naisen. Avasin oven. Naapurini ojensi lautasen, jolla oli ruskea, möykyn mallinen leivonnainen. Toki hän kertoi tuon herkun nimenkin, mutta tuijottaessani lautasta yllättyneenä en kuullut sitä.
Nainen kyseli, oliko heistä ollut paljon häiriötä, kun lapset olivat melko villejä. En tietenkään kehdannut sanoa, että vähempikin meteli toisinaan riittäisi, vaan ystävällisesti hymyillen vakuutin naiselle, ettei heistä ollut häiriötä. Sain vielä kutsun tulla kahville jonakin päivänä ja ”hyvät illan jatkot” -toivotuksen.
Siirryin keittiöön maistamaan juuri saamaani lahjaa. Mausta en tunnistanut tuotetta yhtään sen paremmin kuin ulkonäöstäkään. Mannaryyni oli selvästi pääraaka-aine, mutta muu jäi arvoitukseksi.
Unia ja näkyjä
Seuraavana päivänä tapasin paikallisen ystäväni. Näytin hänelle kuvaa saamastani leivonnaisesta ja kysyin, mitä se mahtoi olla. Ystäväni ei osannut nimetä tuotetta kuvan perusteella. Sen sijaan hän osasi kertoa, miksi naapuri oli juuri tuona tiettynä iltana tuonut lahjan minulle.
Kyseessä oli kandil-juhla eli muslimien pyhä yö. Ystäväni kertoi, että tuona yönä muslimit näkevät usein yliluonnollisia unia ja näkyjä. Kristittynä hän kehotti minuakin rukoilemaan, että Jeesus Kristus ilmestyisi pyhän yön viettäjille niin pyhinä öinä kuin muulloinkin.
Pienikin lahja voi olla suuri
Jäin miettimään yläkerran naapuriani ja kohtaamista hänen kanssaan. Kulttuurin mukaisesti minun tuli palauttaa hänen lautasensa, mutta ei tyhjänä. Se olisi nopeasti toteutettu. Ehkä laittaisin lautaselle vastaleivottuja sämpylöitä tai vaikka basaarilta ostamiani mandariineja.
Ajattelin kuitenkin jatkaa tutustumista myös lautasen palauttamisen jälkeen. Koska hän toi minulle oman pyhän juhlansa herkun, ehkä minäkin voisin tulevana jouluna leipoa jotakin ja viedä vastavuoroisesti hänelle. Rukoilen, että tuo vastavuoroinen kohtaaminen avaa ystävyyttä ja mahdollisuuden jakaa jotakin kaikkein Pyhimmästä sekä pyhästä jouluyöstä.
Pieni leipomus on aivan mitätön lahja kaikkein suurimman lahjan, Vapahtajamme syntymän, rinnalla. Mutta myös pienten ja mitättömältä tuntuvien asioiden välityksellä Jumala voi toimia kauttani.
Olenko valmis ottamaan askeleet yläkerran naapurin ovelle ja tarttumaan tilaisuuteen, jotta Jumalan rakkaus saisi tulla todeksi jonakin päivänä myös tuossa kodissa?
Anu
Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa.
Tule mukaan!
Voit tukea Anun työtä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot sivunoikealla laidalla oleviin kenttiin. Kertalahjoituksessa, suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 22402
Jumalan siunausta elämääsi!