On aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä Kuhmon Vartiuksessa, itärajan lähellä. Yritämme parkkeerata autojen väliin hyvin niitetylle alueelle. Pulkkisilla on pihaseurat. Pihan kaikki kukat

Pihaseuroissa kukaan ei jää yksin

On aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä Kuhmon Vartiuksessa, itärajan lähellä. Yritämme parkkeerata autojen väliin hyvin niitetylle alueelle. Pulkkisilla on pihaseurat.

Pihan kaikki kukat kukkivat. Ahkeruus ja kiinnostus pihanlaittoon ovat silminnähden talon valtti. Joka kesä on päästävä siirtämään joitakin perennoja hieman toiseen istutuspaikkaan. Sellaiset puutarhurin sormet ovat talon emännällä. Pitkän omakotitalon toisessa päädyssä asui talon vanha pariskunta kuolemaansa asti. Kolmen sukupolven talous on perinnettä. Nyt myöhemmin, kun lapset ovat aikuistuneet ja heidän perheensä ovat opiskelujen ja töiden perässä menneet ympäri Suomea, tästä mummun ja ukin kodista on tullut monen tuntema vieraskamari.

pihaseurat ja vauva

Kuvassa  Jonna Haverinen vastasyntyneen Samuel-pojan (kopassa) kanssa nauttimassa kesäisistä pihaseuroista.

Paljon vaivaa on nähty. Pihalle on loihdittu tuoleja ja penkkejä puiden varjoon. Keskellä pihaa ovat äänilaitteet, että kaikki kuulisivat. Seudun harvasta asutuksesta ei näy jälkeäkään; tuntuu, että paikalle on saapunut nurkkakunnan koko väki. Eräältä lähetysystävältä on juuri kuollut puoliso. On hyvä vaihtaa muutama sana siitäkin kahvitarjoilun aikana. Pihaseuroihin on helppo tulla.

Ohjelma on perinteinen; virsiä, lauluja, puheita. Reijo-isäntä aloittaa tervetulotoivotuksella. ”Heikon ihmisen” laulukuorokin on paikalla. Monet esiintyjistä ovat etsiytyneet  uskoontulonsa jälkeen tähän kuhmolaiseen kuoroon. Saatuaan anteeksiantamuksen ja armon he ovat ryhtyneet itsekin sitä julistamaan kuorossa laulaen. Kuoro kiertää koko Kainuuta. Nyt Erkki Heikkinen ja pari muuta soittajaa tarttuvat kitaroihinsa yhtä tottuneesti omalla kotiseudullaan.

 

Puhumassa ovat Kuhmon kirkkoherra ja monet muut. Nimikkolähettiperhe, kotimaanjaksolla olevat Jouni ja Jonna Haverinen, on päässyt Niilon ja Noomin kanssa paikalle. Pieni Samuel ei ole vielä montakaan viikkoa vanha. Kaikkien heidän kanssaan päästään nyt kiireettä vaihtamaan kuulumisia. Jouni kertoo puheessaan Bulgarian terveisiä, iloja ja murheita. On hyvä ja avoin ilmapiiri avata esirukousaiheita.

Portailla istujat ehdottavat laulettavaksi uutta laulua. Pihaseuroissa kukaan ei jää yksikseen. Jos on päässyt vieraantumaan uskon asioista ja tullut vain uteliaisuuttaan, saattaa törmätä johonkuhun tuttavaan ja pääsee vaihtamaan muutaman sanan. Tärkeintä on, että myös Jumalan sana pääsee puhuttelemaan. Omatunto voi herätä  minkä puun varjossa tahansa. Jeesus voi kulkea seurapenkkien välissä.

Seuroja ei ole valmisteltu vain parkkipaikkaa niittämällä ja penkkejä kantamalla, ei vain leipomalla ja erinomaista tarjottavaa varustamalla, vaan viikkokausia on huokaistu kuhmolaiseen tapaan sen Herran puoleen, jolta itse on kutsu saatu ja jolta rukoillaan näillekin seuroille iankaikkisuuteen saakka riittävää siunausta. Ilman Jeesusta ei pihaseuroja ole haluttu järjestää.

Luovutamme Haverisille naapuriseurakunnan lähetysarpajaisten voiton. Vilkaisemme vielä Samuelia ja vilkutamme tutuille ja tuntemattomillekin, peruutamme auton ja lähdemme ajelemaan parisataa kilometriä kotia kohti. Pihaseurat ovat jymyjuttu!

Kirjoittaja on Raili ”Rallu” Kemppainen Kainuun Kansanlähetyksestä
Lisää tietoa toiminnasta http://kainuu.sekl.fi/
Kuvat Marja-Leena Suutari