Lähetysveteraani ja pastori Tapani Kaitainen kaipasi nuorena poikana jännitystä ja toimintaa elämäänsä. Hän koki, että ei haluaisi uskovanakaan elää ponnetonta

– Jos innostusta ja halua on, nykynuoret osaavat tavoittaa tämän ajan nuoria sopivilla keinoilla. He tuntevat parhaiten sen maailman, jossa nuoret elävät, Tapani Kaitainen uskoo. Kuva: Virpi Kurvinen

Pientilallisen pojasta lähetysmieheksi

Lähetysveteraani ja pastori Tapani Kaitainen kaipasi nuorena poikana jännitystä ja toimintaa elämäänsä. Hän koki, että ei haluaisi uskovanakaan elää ponnetonta ”lällärielämää”.
Vain 16-vuotiaana Kaitainen osallistui ensimmäistä kertaa Raamattujen piilokuljetusoperaatioon. Vanhemmatkaan eivät tietäneet poikansa matkan määrää.
– Vein naapurin pojan kanssa Leningradiin ainakin noin 40 Raamattua. Raamatut oli piilotettu talvivaatteidemme sisään raamattuliiveihin. Raamatut jätettiin puistossa tavatulle kontaktihenkilölle, Kaitainen muistelee.

Kaitaisen lähetysnäky syveni Kansanlähetyksen slaavilaislähetyksen parissa. Työn ytimessä oli vainottujen kristittyjen puolesta rukoilu ja heidän auttamisensa.

Hengellisen työn moniottelija

Koulun jälkeen Kaitainen haaveili käytännön ammatin ja vahvan lähetyskutsun yhdistämisestä. Hän valmistui lopulta sekä Ryttylän lähetyskorkeakoulusta ja Helsingin teologisesta tiedekunnasta.

1930-luvulla valmistunut Ilves-merkkinen polkupyörä ja pastori Tapani Kaitaisen lempeä hymy. Tämä klassikko on tuttu näky Kansanlähetysopiston pihapiirissä. Kuva: Virpi Kurvinen

1930-luvulla valmistunut Ilves-merkkinen polkupyörä ja pastori Tapani Kaitaisen lempeä hymy. Tämä klassikko on tuttu näky Kansanlähetysopiston pihapiirissä. Kuva: Virpi Kurvinen

Pappisvihkimyksen  saatuaan Kaitainen työskenteli sekä paikallisseurakunnissa ja Kansanlähetyksen palveluksessa. Lähtö lähetystyöhön kangasteli mielessä, ja siksi Kaitainen lähtikin Englantiin kielikouluun vuonna 1981. Syksyllä 1984 Kaitaisen näky lähetystyöstä toteutui. Hän lähti Etiopiaan yksin, vaikka seurustelikin jo Anitansa kanssa.
Avioparina Kaitaiset lähtivät kahdeksi vuodeksi Etiopiaan syksyllä 1985. Anita määräaikaisena lähettinä ja kielikoululaisena, Tapani lapsi- ja nuorisotyöstä vastaavana.

Myöhemmin Kaitaisille avautui uusi kenttä siirtolaistyöstä Englannista. Vielä kerran Etiopia kutsui Kaitaisia, silloin jo kolmilapsista perhettä. Perhe vietti siellä vuodet 1995-1997. Lähetystyössä vietettyjen vuosien jälkeen Kaitainen opetti Kansanlähetysopiston opiskelijoille Raamattua, teologiaa ja lähetystä liki kymmenen vuotta. Vuonna 2006 hän tuli kotimaisen ja ulkomaisen työn aluekoordinaattoriksi.

Ilo ja kiitosmieli päällimmäisinä

Tapani Kaitainen jää eläkkeelle tänä keväänä kiitollisin mielin.
– Jumala on johdattanut ihmeellisellä tavalla elämääni. Olen saanut hyvän puolison ja perheen. Sain olla mukana lähetystyössä sekä ulkomailla että hoitaa lähetyksen asioita kotimaassa. Työssäni olin ikään kuin näköalapaikalla. Näin kuinka ilosanoma Jeesuksesta menee eteenpäin monissa maissa ja kuinka seurakunnat ja kirkot kasvavat, hän iloitsee.

Haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Uuden Tien verkkosivuilta täältä.