On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti

”Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle.” Kuva: Istockphoto

Oman identiteetin säilyttäminen

On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti minun on vain tuotava se esiin, että toisetkin voivat miettiä sitä ja yhdessä voisimme nähdä parhaan tavan käsitellä sitä.

Olen pohtinut sitä, millainen lippu maallamme on. Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle. Uskon, että olemme selvinneet monista asioista, koska perusta oli tukeva. Me teimme siitä identiteettimme. Lukuun ottamatta muutamia numeroita verrattaessa toisiin maailman maihin, me olemme pystyneet olemaan hyvä esimerkki melko monissa asioissa. Sosiaalipalvelumme ovat erinomaiset, terveydenhuoltomme on huippuluokkaa, saati sitten koulutus, joka on ilmainen, infrastruktuuri, joka on niin ihmeellinen, että kun sataa lunta, mikään ei pysähdy verrattuna moniin muihin maihin, joissa on heti ongelmia, kun tulee lunta.

Emme voi kerskailla vain voimallamme ja kehityksellämme. Jumalan käsikin on ollut kaikkialla tähän asti. Siis voimme sanoa, että Jumalan armo on ollut kanssamme, ja kuten Samuel, voimme julistaa ”Eben-Eser, tähän asti Herra on auttanut meitä.” (1. Sam. 7:12)

Mutta jos katsomme maamme tilannetta tällä hetkellä, minusta tuntuu, että kristillisyyttä ei katsota enää niin kuin ennen katsottiin. Näyttää siltä, että me olemme tulleet aikaan, jolloin huomataan, että me emme enää tarvitse Kristusta elämässämme yksityisesti tai ryhminä. Identiteettimme on murskattu. Jos meillä olisi mahdollisuus keskustella ja ehkä uudistaa lippumme elementtejä, pelkäänpä, että risti ei saisi enää paikkaa. Mutta kun tuota mahdollisuutta ei ole suotu, jokainen on päättänyt tehdä ja uskoa sen, minkä näkee oikeaksi. En tiedä, minne olemme menossa. Tässä ei pohjimmiltaan ole kyse rististä lipussamme vaan maamme identiteetistä – kristinuskosta.

Mikä on mennyt vikaan, että olemme tässä tilanteessa? Kristillinen usko ei ole enää huolemme yhteisissä kokoontumisissa. Milloin tahansa jotakin uskosta tuodaan esiin, kuulostaa siltä, kuin kaikki olisivat peloissaan. Ymmärrämmekö me todella, mitä me teemme? Pelkäämme näyttää identiteettiämme. Mitä identiteettiä me omaksumme? Oman identiteetin sivuuttaminen on yksi pahimmista asioista, jonka ihminen voi maailmassa tehdä. Niin kauan kuin me kaikki emme ole vielä tehneet sitä, meidän tulee rohkaista toinen toistamme ja muistuttaa toinen toisiamme, että meidän täytyy palata juurillemme. Jos me menetämme identiteettimme ja omaksumme jotakin muuta, meidän tulee olla varmoja siitä, että tulee aika, jolloin olemme muukalaisia omassa maassamme! Me kuulemme niin monia kauheita tarinoita siitä, miten ihmiset elävät aivan kuin pakolaisina omissa kodeissaan. Sitä kokemusta meidän ei tulisi kaivata!

Voit sanoa, että no, kaikkihan on upeasti, jos pahoja aikoja tulee tulevaisuudessa, minä en ole enää näkemässä niitä! Mutta ystäväni, muista kaksi asiaa. Ensinnäkin, et tiedä, mitä tapahtuu vaikka huomenna. Kaikki on aina mahdollista. Voimme menettää jopa sen asian, josta nyt nautimme eniten. Toiseksi, meidän on kiittäminen aiempia sukupolvia nykytilanteesta. Herra oli heidän kanssaan, ja he pystyivät jättämään meille tämän valtavan perinnön. Minkälaisen perinnön sinä ajattelet jättää tulevalle sukupolvelle? Maan, joka ei tunne Jumalaa? Kirkon, jonka painopiste ei ole Kristuksessa? Mitä sinä ajattelet?

Itse henkilökohtaisesti olen ajatellut tehdä seuraavaa:

Tuoda asia mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen, saada heidät liikkeelle ja pyytää heitä rukoilemaan. Jos mahdollista, pyydän heitä kokoontumaan yhteen ryhmiin, joissa heillä on mahdollisuus yhteiseen rukoukseen ja Raamatun opiskelemiseen. Kun tästä tulee rutiinimme, uskon, että voimme auttaa monia löytämään kadoksissa oleva identiteettinsä. Miksi olen kirjoittanut tämän erityisesti teille? Siksi, koska näen, että te rakastatte maatanne, haluatte rauhaa ja rakastatte toisia ihmisiä. Ajattelin, että te voisitte tulla mukaan kanssani tähän arvokkaaseen tehtävään. Muistathan, että nyt näyttää siltä, että maastamme on tullut lähetyskenttä! Meidän tulee toimia viisaudella ja voimalla, jota saamme ylhäältä. Uskon, että Jumala voi liittää teidät mukaani jollakin tavalla, jonka Jumala näyttää teille. Tässä ovat tavat:

  • Voitte ilmoittautua sähköpostiryhmään ja vastaanottaa säännöllisesti viestejä siitä, mitä teemme maamme hyväksi ja Jumalan valtakunnan hyväksi.
  • Voitte jakaa kanssani ajatuksia tästä aiheesta. Uskon, että Jumala puhuu jokaiselle ihmiselle. Siis mitä Jumala kertoo teille tästä erittäin tärkeästä aiheesta, sen me siirrämme käytäntöön.
  • Voitte rukoilla tämän työn puolesta, että Jumala antaa meille lisää viisautta ja voimaa. Tiedättehän, että ilman Jumalan voimaa ja viisautta emme pääse mihinkään, mitä tahansa yritämmekin. Uskon, että kun puhumme Jumalalle rukouksen kautta, Hän tulee lähellemme ja kulkee kanssamme.
  • Voitte kehottaa ihmisiä tulemaan raamattuopetuksiin ja kertoa minulle tai kenelle tahansa oman alueen pastorille, johon luotatte, että hän uskoo Jumalan Sanassa olevan voiman muuttaa meidän tilannettamme. Voin tulla opettamaan joitakin kertoja tai pastori, jolle kerroitte, voi opettaa.
  • Voitte myös tukea meidän työtämme millä tahansa tavalla, jonka Jumalan Henki näyttää teille. Kansanlähetys Pohjois-Karjalassa on vakuuttunut siitä, että evankeliumissa on Jumalan voima. Tällä tavalla Pohjois-Karjalan Kansanlähetys haluaa sitoutua saarnaamaan ja opettamaan Jumalan Sanaa niin paljon kuin mahdollista niin monelle ihmiselle kuin vain se tavoittaa. Tarvitsemme kaikenlaista tukea. Nyt alamme lähettää opetuksia ja kirjeitä säännöllisesti niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Tarvitsemme varoja postikulujen kattamiseksi. Voimme jakaa kirjeitä ja opetuksia myös postilaatikoihin, ja siihen tarvitsemme vapaaehtoisia. Tarvitsemme kipeästi sinua tässä tehtävässä.

Herra, joka on ollut kanssanne syntymästänne lähtien, johdattakoon teitä kaiken sen läpi, jota olette käyneet läpi tähän päivään asti. Pitäköön Hän teidät turvassa tässä maailmassa ja johdattakoon teidät iankaikkiseen elämään. Aamen!

Gerson Mgaya

Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lue lisää ja liity Gerson Mgayan ystävärenkaaseen tästä ja saat kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen.

gerson.mgaya@sekl.fi

dr140314@gmail.com

p. 050 511 0141