Asun Addis Abebassa Mekanissan kaupunginosassa. Kun ensimmäisen kerran kävin tällä alueella vuonna 1981, se oli lähinnä pahainen kylä Etiopian pääkaupungin

Etiopian maanteillä liikkuminen on vaarallista, sillä tiet ja autot ovat huonokuntoisia ja liikennekulttuuri kaoottinen. Kuva: Mikael Halleen

Olihan reissu

Asun Addis Abebassa Mekanissan kaupunginosassa. Kun ensimmäisen kerran kävin tällä alueella vuonna 1981, se oli lähinnä pahainen kylä Etiopian pääkaupungin tuntumassa. Keskustan ja Mekanissan väli oli maaseutua. Nyt 36 vuotta myöhemmin Addis Abeba on laajentunut niin, että Mekanissa on lähes sulautunut keskikaupunkiin. Enää ei edes ole selvää kaupungin keskustaa, vaan  lukuisa joukko erillisiä keskuksia, jotka muodostuvat eri kaupunginosista. Myös Mekanissasta on muodostumassa oma iso keskuksensa.

Vaikka asun kaupungissa, en usein käy asioilla. Lähetyksellä on asiainhoitaja, joka suorittaa hankinnat ja maksut. Siitä on suuri apu.

Tänään minulla oli kuitenkin asiaa autoliikkeeseen, joten lähdin liikenteeseen. Ensimmäiset 200 metriä portiltamme kohti kaupunkia liikenne sujui hyvin. Sen jälkeen se puuroutui ja matelimme eteenpäin. Ruuhkan syy selvisi, kun näimme kolmikaistaisen tien keskimmäiselle kaistalle hajonneen bussin.  Se aiheutti liikenteen pakkautumisen yhdelle kaistalle. Pääsimme suhteellisen nopeasti läpi, mutta paluumatkalla vastaantulevien kaistalla oli jo satojen metrien jonot.

Koska en itse ajanut, minulla oli aikaa tarkkailla liikennettä ja muutenkin kaupunkia. Ruuhkat olivat aivan hillittömät jokaisessa liikenneympyrässä.

Kaupunki on suuren muutoksen pyörteissä. Lidetan, Sengatan ja Somali Teran kaupunginosat on lähes kokonaan jyrätty matalaksi ja tilalle rakennettu uusia liike- ja kerrostaloja. Lidetan ja Piazzan välinen alue oli nyt purkutyömaana. Kaikki talot oli pistetty matalaksi. Piazzalla oli vielä osin vanhaa, italialaisten siirtomaaisäntien rakentamaa aluetta jäljellä, mutta myös se on purkutuomion alla. Paljon vanhaa historiaa ja kulttuuria tulee häviämään puskutraktorien edestä.

Huoltamo Etiopiassa. Kuva: Mikael Halleen.

Autoliikkeessä ei mennyt kauan. Asiat tulivat hoidettua. Paluumatkalla matelimme taas hitaasti. Pysähdyimme yhteen paperitarvikekauppaan − vain hetkeksi. Siellä ei ollut etsimäämme tuotetta. Jatkoimme seuraavaan suureen ympyrään edeten noin kymmenen senttiä kerrallaan.

Yhtäkkiä vierellemme hilautui jostakin välistä onnistuneesti pikkuauto. Apukuski huitoi meille jotain, ja avasimme ikkunan. ”Varas irrotti teidän auton takapuskurista muovisen kulmapalan, kun matelitte kohti ympyrää”, oli hänen viestinsä.

Liikenne seisoi, joten menin katsomaan puskuria, ja totta se oli. Oikeanpuoleinen kulmapala oli poissa. Hiukan mustia pilviä nousi pääni päälle, mutta matka jatkui.

Pääsimme pikkuhiljaa ruuhkan läpi eteenpäin. Huomasin varaosia myyvän liikkeen ja pysähdyimme kysymään, oliko heillä kyseistä muoviosaa. Ihmeekseni heillä oli, ja se maksoikin vain 1100 birriä eli noin 45 euroa. Niinpä ostin sen. Poikkesin vielä yhteen paperikauppaan, mutta koska sielläkään ei ollut sitä, mitä olisin tarvinnut, jatkoimme kotia kohti.

Iltapäivällä kiinnitin uuden muovipalan puskuriin. Varmistin sen pysyvyyden silikonilla, kahdella pop-niitillä ja ruuvilla. Kiinnittelin paremmin myös peilit ja muita osia, joita olen kuullut varkaiden havittelevan.

Nyt pysyy. Kuva: Aki Tuppurainen

Eräistä kaupungin osista on kuulunut huhuja, että varastelu ja ryöstely on lisääntynyt. Elämä on muuttunut hankalampaan suuntaan monen kohdalla.

Muutama ruuvi hankaloittaa peilin varastamista. Kuva: Aki Tuppurainen

Etiopian kuukausi vaihtuu huomenna, ja siksi huoltoasemilla oli valtaisat jonot. Ihmiset hamstrasivat polttoainetta, sillä pelkona on, että uuden kuukauden alussa polttoaine kallistuu. Kahden edellisen kuukauden alussa niin on käynyt. Korotukset eivät ole olleet suuria. Usein tapahtuvat pienet hinnan nousut saattavat olla kuitenkin kohtalokkaita.  Pian ollaan taas samalla tasolla kuin silloin, kun mellakat täällä viimeksi alkoivat. Polttoaineitten kalleus on yksi syy, joka aiheuttaa kansan keskuudessa tyytymättömyyttä.

Kaiken tällaisen melun, ruuhkan ja saasteiden keskellä me elämme. Aina välillä kaipaan Euran mäntymetsiä tai Onkiveden puhdasta ja hiljaista järvimaisemaa.

Raimo Tuppurainen
kirjoittaja toimii lähetystyössä Etiopiassa.

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna