Olemme päässeet kolmanteen adventtiin. Odottavan tunnelma tihenee. Joululaulut soivat ja lahjat saavat kääreensä. Joulun aika on aikamoinen paradoksi. Vuoden lämpöisin

Kuva: Pixabay

Nyt syttyy kolmas kynttilä

Olemme päässeet kolmanteen adventtiin. Odottavan tunnelma tihenee. Joululaulut soivat ja lahjat saavat kääreensä.

Joulun aika on aikamoinen paradoksi. Vuoden lämpöisin juhla saa elämän nurjat puolet korostumaan. Joku voi kokea olevansa valtavan kiireen ja taakan alla valmistellessaan perheen yhteistä juhlaa. Toisella joulun lähestyminen vain alleviivaa oman yksinäisyyden. Mieleen nousee pyyntö: ”Olisipa joku, jolle valmistella joulua.” Elämän epätasapaino tuntuu joskus mielettömältä.

Jouluun liittyvissä paineissa meille on lupaus: Vapahtaja on pian tuleva. Tämä lupaus yhdistää, sillä se koskee kaikkia – niin taakoitettuja, yksinäisiä kuin kiireisiäkin. Kolmannen adventtisunnuntain virressä Mies tänne saapui on koskettava kohta: ”Kuuletko, kansa, saat kutsun elämään.” Siinäpä melkoinen haaste. Meille. Suoraan taivaasta.

Nyt keskenänne
myös leipä jakakaa,
ihminen ihmiseltä
Jumalan lahjat saa.
Siis keskenänne
myös leipä jakakaa.

Kuuletko, kansa,
saat kutsun elämään,
kun saapuu kuninkaasi,
Messias nimeltään.
Vain hän on Herra,
hän kutsuu elämään.

(Virsi 12, säkeistöt 5 ja 6)

Avaa videojoulukalenterin kolmannen adventin luukku täällä ja hiljenny hetkeksi hartauden äärelle.