Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta: ”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia

Lähetystyöntekijät Aki ja Pirkko Tuppurainen kävivät hyvästelemässä tutut Ammayassa, missä he ovat tehneet kaksi kehitysyhteistyöprojektia. Tie Ammayaan vie näin hienojen maisemien halki. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Muutoksia ja seurakunnan kasvua Ammayan seudulla

Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta:

”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia vuosina 2003−2009 sekä muutaman pienemmän projektin.

Pienistä projekteista merkittävin oli koulun rakentaminen Delban kylään. Tässä projektissa oli mukana myös Kansanlähetyksen nuorisotyö, teemalla Jelppaa Delbaa. Samaan kylään Honkilahden seurakunnan lähetysväki rahoitti puhdasta vettä suojatun lähteen muodossa. Addis Abeban kansainvälinen seurakunta avusti Delban kylää saamaan sen ensimmäisen kirkkorakennuksen valmiiksi.

Kun tein ensimmäisen matkani Delbaan vuonna 2004, sinne ei ollut lainkaan tietä. Seurasimme maastoautolla ajouraa, joka oli muodostunut kuorma-autojen ajaessa polkua pitkin. Seudun asukkaat olivat aikanaan raivanneet polun yli kolmenkymmenen kilometrin matkalle sakean metsän läpi. Ei sitä oikein viidakoksi voi sanoa, mutta tyypillinen Etiopian ylängön metsä se oli.

Silloin matkaan meni liki neljä tuntia, nyt vain tunti. Delban ohi menee nimittäin nyt uusi tie, joka johtaa Omo-joelle rakennettavalle patotyömaalle.

Voimalaitos, jota sinne rakennetaan, tulee olemaan Etiopian toiseksi suurin. Siniseen Niiliin rakennettava Abayn suurpadon  voimalaitos on suurin. Jimman seudulta lähtevä Omo-joki on varustettu jo kahdella toimivalla voimalaitoksella, kolmas on lähes valmis. Tätä neljättä, Koyshan voimalaitosta, on rakennettu nyt vuoden verran. Ennen kuin patoa päästiin rakentamaan, täytyi tehdä tie. Paras reitti oli Ammayasta Delban kautta Omo-joelle. Näin tuo syrjäinen maaseutukylä tuli kerralla liitetyksi hyviin kulkuyhteyksiin.

Voimalaitostyömaalla on töissä 20 000 ihmistä, siis pienen kaupungin verran. Kaupunki sinne lähelle jokea onkin muodostunut.  Etiopialaisten lisäksi asiantuntijoita on yli kahdestakymmenestä maasta, suurimpana ryhmänä italialaiset. Paikalle on tuotu elementtiasuntoja, jotka on pystytetty suoriin riveihin. Iso generaattori antaa sähköä. Jokainen asunto on ilmastoitu ja niissä on satelliitin välityksellä hyvä nettiyhteys. Alueella on oma sairaala. Onpa alueelle rakennettu oma lentokenttäkin.

Mutta on rakennustyömaasta ollut myös harmia. Ammayalaiset valittivat, että ruuan hinta on noussut valtavasti voimalaitostyön alettua. Se on ymmärrettävää, onhan tuollaisen pienen kaupungin ruokkiminen  iso haaste. Toisaalta moni paikallinen on saanut töitä työmaalta tai kaupungista. Pelkästään erilaisten autojen, maansiirto-koneiden ja laitteiden kuljettajia on satoja. Linja-autoja, jotka kuljettavat ihmisiä  työmaan ja asuntojen välillä, on varattu lähes sata. Työtä tehdään ympäri vuorokauden.

Tietä rakennettaessa luonto ei aivan helpolla hyväksynyt ihmisen toimintaa. Kun puskutraktorin kuljettaja oli lähtenyt ruokatauolle, oli leijonaperhe valinnut lepopaikakseen työkoneen varjon. Siinä  meni  aikaa, ennen kuin neuvotteluissa leijonien kanssa päästiin yhteisymmärrykseen, vakuuttavimpana argumenttina kivääri. Asuntojen lähistöllä paimenessa olleen pojan oli villieläin tappanut.

Delbaan kuuluu tien ja voimalaitostyön lisäksi muutakin hyvää. Mekane Yesus -kirkon seurakunta on kasvanut ja toinen seurakunta on perustettu vanhan Delban keskustaan. Ensimmäinen kirkko on jo purettu ja viereen on rakennettu isompi, sekin vaatimaton savikirkko.

Hallitus on rakentanut kouluun lisää luokkia ja opettajille asuintalon. Koulu toimii samassa paikassa, jonka aikoinaan kävin valitsemassa yhdessä Kodeto Setanan kanssa. Kodeto oli silloin Suomen ulkoministeriön rahoittaman projektin päällikkö. Nykyisin hän on Jimman synodin Ammayan presbyteerin johtaja. Tuo entinen poliisi ja upseeri on nyt opiskellut papiksi.”

Kodeto Setana kertoi tapahtuman joulukuun 2016 lopulta. Delban seurakunta oli järjestänyt kokoussarjan perjantaista sunnuntaihin tuossa uudessa vanhan Delban keskustan kirkossa. Kylässä ei ole hotellia eikä seurakunnalla vierashuonetta. Niinpä vierailevat puhujat, jotka tulivat Ammayasta, nukkuivat kirkossa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puolen yön aikaan kirkon oveen oli koputettu kovaa. Kodeto oli mennyt avaamaan. Ulkona oli yhdeksän hengen ryhmä kantamassa paareilla naista. Naisen aviomies kertoi: ”Vaimolleni tuli valtavat tuskat illalla, hän on turvonnut aivan muodottomaksi. Olemme matkalla klinikalle, mutta yksi meistä kuuli päivällä täältä kirkolta parantajasta nimeltä Jeesus. Voisiko hän auttaa? Me olemme ortodokseja tuosta muutaman kilometrin päästä.”

Nainen oli lihavampi kuin odottava äiti. Hän oli alasti, sillä mikään vaate ei ollut mahtunut hänen ylleen, hänellä oli vain viltti päällä. Hänen toinen rintansa oli myös turvonnut valtavasti ja toinen surkastunut. Vatsa oli suuri kuin jättiläispallo.

Kodeto pyysi heidät sisään kirkkoon ja kertoi heille parantaja Jeesuksesta. Hän kysyi, olisivatko he valmiit ottamaan Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Kaikki olivat myöntyväisiä.
– Otin pullon öljyä ja voitelin naisen. Kun voitelin hänen vatsaansa, ääni sanoi: ”Älä polta minua.” Silloin tajusin, että kyseessä oli paha henki, Kodeto kertoo.

– Komensin henkeä lähtemään naisesta Jeesuksen nimeen. Henki puhui uudelleen: ”Minun piti tappaa tämä ihminen, tappaa hänet klinikalla hoitajien käsiin, mutta kantajat toivatkin hänet kirkkoon.” Komensin henkeä uudelleen Jeesuksen nimessä. Silloin henki lähti naisesta. Hänen vatsansa palasi normaaliksi, samoin molemmat rinnat.

Saattajat iloitsivat suunnattomasti. Osa heistä lähti kotiin, mutta nainen jäi miehensä kanssa kirkolle, koska oli aivan uupunut. Hän ei muistanut mitään tapahtumista ennen kuin henki oli lähtenyt. Hän oli ihmeissään siitä, että oli protestanttisessa kirkossa. Kodeto kertoi heille lyhyesti evankeliumin Jeesuksesta ja sitten kaikki menivät nukkumaan.

– Aamulla heräsin siihen, että joku hakkasi polttopuita kirkon pihalla. Menin katsomaan ja näin, että se oli parannetun naisen aviomies. Kun ihmettelin sitä, hän sanoi: ”Eikö teillä ole kokoussarja menossa täällä? Varmaan tarvitsette puita ruuan valmistukseen.”

Kodeto toteaa, että nyt kolme kuukautta myöhemmin kaikki ihmiset, jotka tulivat tuona yönä naisen mukana kirkkoon, ovat liittyneet  seurakunnan jäseniksi. Ihmetys kylässä on suuri kaiken sen jälkeen, mitä naiselle tapahtui. Näin Etiopiassa Mekane Yesus -kirkon seurakunnat kasvavat. Ihmeitä tapahtuu.

Kertoessaan  tuosta öisestä kohtaamisesta kirkon ovella  Kodeto  käytti sanontaa, että kantajat ’arpoivat’, mennäkö klinikalle vai kirkkoon.

– Arpa lankesi hyvään maahan.

Aki Tuppurainen, Etiopia.

Lahjoita tähän työhön: