Kansanlähetyksen veteraanilähetti Helena Räisänen mietti syksyllä 2014, eläkkeelle jäännin kynnyksellä, menneitä vuosia: Mitä oli tehty ja mitä jäänyt tekemättä? Joulukirjeessä

Siyade on yksi niistä joulun lapsista, joka pääsi elämän alkuun maitopulverilla, joka oli hankittu Lohtajan seurakunnan äiti-lapsipiirin lahjoituksilla. Hän syntyi matkalla sairaalaan ja hänen äitinsä kuoli sairaalan portilla. Siyade asuu mummonsa luona Airassa. Kuva: Helena Räisänen

Muistoissa Etiopian joulut

Kansanlähetyksen veteraanilähetti Helena Räisänen mietti syksyllä 2014, eläkkeelle jäännin kynnyksellä, menneitä vuosia: Mitä oli tehty ja mitä jäänyt tekemättä? Joulukirjeessä hän  muisteli eri jouluja Etiopiasta.

”Radio Deissä puhutaan paljon Joulun Lapsesta. Millaisia minun jouluni ja joulun lapseni ovat olleet vuosien varrella?

Ensimmäinen perhejoulu

Ensimmäinen joulumme Etiopiassa (1978) oli kuin se ensimmäinen joulu Betlehemissä. Olimme nuori pari vieraalla maalla eikä meilläkään ollut omaa kotia. Asuntomme oli kansallistettu kesän aikana.

Sillä aikaa kun minä olin pääkaupungissa synnyttämässä esikoistamme, mieheni Tapio asui koulun kotitalousluokan keittiössä ja valmisti meille kotia yhdestä oppilasasuntolasta. Vauvan kanssa lensimme Dembi Dolloon jouluaaton aattona. Tapio oli muutama päivä aikaisemmin kantanut matkalaukkumme uuteen kotiimme.

Sinä jouluna meillä ei ollut mitään jouluruokia, joululeivonnaisia eikä joulukoristuksia, mutta oli se olennaisin: uusi isä, äiti ja vauva. Olimme taivaan Isälle suunnattoman kiitollisia tästä meidän perheen ensimmäisestä joulusta samoin kuin siitä ensimmäisestä Betlehemin joulusta, jonka sanoma kaikuu vielä tänäänkin: ’Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.’

Todellinen vaimon ryöstö

Kului vuosia ja perheemme kasvoi. Eräänä jouluaaton aattona minulle tultiin kertomaan, että eräs mies on ryöstänyt lastenhoitajamme Elfineshin vaimokseen. Tämä oli tapahtunut edellisenä päivänä, kun Elfinesh oli ollut menossa meiltä työpäivän jälkeen kotiinsa.  Hänet oli piilotettu erääseen majaan muutaman kilometrin päähän meiltä. Siellä hän odotti, että mies valmistelee hääjuhlan ja virallisesti hakee hänet kotiinsa vaimokseen.

Joku vei minut jouluaattona sinne majaan. Itkimme siellä Elfineshin kanssa yhdessä, ja lupasin viedä hänet sieltä pois. Muistan aina Elfineshin sanat minulle: ’Sinä et ymmärrä meidän kulttuuriamme. En minä voi enää lähteä mihinkään. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää tämän miehen vaimona.’ Onneksi mies ei vain raiskannut, vaan myös otti Elfineshin vaimokseen.

Tämän perheen ensimmäinen joulu tuntui tosi surulliselta, mutta nyt heidän elämänsä näyttää jo ihan erilaiselta. Kuudesta lapsesta vanhin tytär, Chaltu, opiskelee yliopistossa toista vuotta insinööriksi. Uskomaton suoritus sellaisen savimajan tytölle! Tärkeintä on kuitenkin se, että Elfinesh miehensä kanssa on liittynyt seurakuntaan ja lapsetkin ovat oppineet tien kirkkoon. Chaltu lauloi kotikirkon nuorten kuorossa ja on aktiiviseurakuntalainen myös opiskelupaikkakunnalla. Jouluna syntynyt Vapahtaja on saanut siunata tätäkin perhettä.

Maitojauhe ja villanuttu pelastivat

Airan sairaalassa synnytysosastolla ja aliravittujen lasten keskuksessa oli niitä joulun lapsia, jotka saivat Suomesta tulleen avun turvin mahdollisuuden elää. Kun äidinmaitoa ei ollut, he saivat maitojouhemaitoa, ja lämmin villanuttu antoi lämpöä.

Orpovauvoilla oli uskomattomia tarinoita: Yhden vauvan äiti kuoli tuberkuloosiin viikko synnytyksen jälkeen. Toinen vauva syntyi matkalla sairaalaan ja äiti kuoli sairaalan portille. Kolmannen vauvan äitiä pahoinpideltiin synnytyksen jälkeen ja hän kuoli viikko synnytyksestä. Useimmiten isoäidit tulivat näiden vauvojen kanssa apua pyytämään. Isistä ei yleensä ollut vauvojen hoitajiksi, joten jos ei ollut isoäitiä, niin toivottavasti oli isosisko. Jopa viisivuotias isosisko huolehti vauvasta kyläläisten opastuksella, kun isoäitiä ei ollut eikä isästäkään ollut apua.

Suomalaisten kutomat villanutut ovat pitäneet tuhansia pienokaisia lämpimänä. Kuva: Roosaliina Reinmann

Lohtajan seurakunnan äiti-lapsipiirin lahjoituksilla hankitulla maitojauheella pelastettiin sairaalassa monta vauvaa. Kuva: Helena Räisänen

Joulun lapsi toi pysyvän ateriayhteyden

Ensimmäisenä jouluna mentiin tallin ovesta sisälle ihmettelemään Jumalan antamaa lahjaa ihmiskunnalle. Silloin Jeesus itse oli huomion ja palvonnan kohde. Tämä tapahtui vain yhtenä jouluna maailmankaikkeuden historiassa. Tällaisenaan joulu ei ole enää koskaan toistunut.

Sen jälkeen kun Jeesus omalla uhrillaan sovitti kaikki maailman synnit ovesta sisälle kulkija vaihtui. Jeesus kolkuttaa sydämemme ovella ja tuo tullessaan myös kalleimmat saatavat joululahjat: ’Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden’ (Joh. 10:10).

Eikä tuo ihmeellinen lupaus rajoitu vain pelkkään maalliseen elämään, vaan siinä syödään ja juodaan Jeesuksen tarjoiluista ihmislapsen omassa sydämessä! Hänen suuri halunsa ja toiveensa on olla jokaisena jouluna ateriayhteydessä kanssamme.

Ystävä, avaathan oven ja annat Jumalan Pojan aterioida kanssasi. Tämän ateriayhteyden tuntee siellä, missä useimmat suomalaiset haluaisivat joulun tuntea, oman sydämen oven sisäpuolella. Tarjolla on maailman parhaat jouluherkut!”

Räisäset PG 3522 elokuuta 09, 2010-Edit-2

Helena Räisänen. Kirjoittaja on toiminut puolisonsa Tapio Räisäsen kanssa Mekane Yesus -kirkon perhetyössä. He lähtivät ensimmäiselle työkaudelleen vuonna 1978.