Kun isoisäni kuoli, isoäitini sanoi, että tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat kuolleet. Olin tuolloin teini-ikäinen, mutta sanat painuivat mieleeni, vaikka

Joulukuu on erityisen vaikeaa aikaa niille, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Kuvituskuva Pixabay

Miten auttaa yksinäisiä ja leskeksi jääneitä juhla-aikana

Kun isoisäni kuoli, isoäitini sanoi, että tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat kuolleet. Olin tuolloin teini-ikäinen, mutta sanat painuivat mieleeni, vaikka en ymmärtänyt, mitä ne tarkoittivat.

Myöhemmin sain omassa elämässäni kokea, millaisesta tunteesta isoäiti puhui. Nyt kun mieheni kuolemasta on kymmenen vuotta, olen jo saanut kiinni elämän syrjästä. Menetys on kuitenkin osa elämääni ja juhlapyhät muistuttavat siitä aina.

Kaikista kuukausista joulukuu on pahin. Ulkopuolisuuden tunne alkaa itsenäisyyspäivästä ja jatkuu aina uudenvuoden aattoon, kunnes arki ja sen askareet taas täyttävät päivät.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Vaikka menetettyä elämää ei voi enää saada takaisin, yritän kuitenkin olla mukana edes jollain pienellä yksityiskohdalla. Koska en jaksa hankkia ja koristella kuusta, voin edes ripustaa joulutähden ikkunaan. Lahjojen antaminen ja hyväntekeminen tuo hyvää mieltä ja antaa merkityksellisyyttä.

Läheisten saattaa olla vaikea tietää, kuinka suhtautua puolisonsa menettäneeseen ihmiseen. Miten auttaa? Ystäväni ja kohtalotoverini lähetti minulle linkin sivuille, joilta löytää hyviä neuvoja, kuinka voi tukea juuri leskeytyneitä ja yksin jääneitä läheisiä.

Tässä ohjeita läheisille (käännös Liisa Klenberg):


ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä välttele minua. Yksinäisyydentunteeni on muutenkin jo vahvimmillaan tähän aikaan vuodesta.

TEE NÄIN: Kutsu minut kylään ja joulujuhliin, mutta anna anteeksi, vaikka peruisin tuloni vielä viime hetkellä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä loukkaannu, jos en lähetä joulukortteja tänä jouluna – on liian tuskallista allekirjoittaa niitä yksinään.

TEE NÄIN: Kannusta minua miettimään ja päättämään, mitä haluan tehdä tai jättää tekemättä jouluna.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä yritä tehdä päätöksiä puolestani, sillä elämäni tuntuu nyt muutenkin luisuneen hallinnastani.

TEE NÄIN: Auta minua tukemaan lapsiani tällaisena erityisenä juhla-aikana. He kaipaavat äitiänsä tai isäänsä, mutta tarvitsevat myös iloa ja hauskanpitoa.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä kuormita minua liian monilla velvollisuuksilla – joinakin päivinä riittää, että nousen sängystä ja pukeudun.

TEE NÄIN: Ymmärrä, että vaatii aikaa sopeutua tuleviin jouluihin sellaisina, kuin ne tulevat minulle olemaan.

ÄLÄ TEE NÄIN:   Älä kysy kuulumisiani, jos haluat vain muodollisen vastauksen, kuten ”Kiitos hyvää”. Kuuntele todellinen vastaukseni.

TEE NÄIN: Tarjoa olka, johon nojaten voin itkeä, mutta auta minua myös  taas nauramaan.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä ajattele, että kuolema tuomitsee ilon ja naurun pannaan. Iloitseminen yhteisistä ajoistamme ja niiden muisteleminen on tärkeää ja auttaa minua parantumaan.

TEE NÄIN: Puhu kuolleesta läheisestäni. Kaipaan häntä syvästi ja ajattelen häntä hellittämättä. Jos hänestä ei puhuta, tuntuu kuin hänet olisi unohdettu. Se saa minut tuntemaan itseni eristetyksi muista ihmisistä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Vaikeaa ei ole vain yhtenä joulunvieton tärkeimpänä päivänä. Koko juhlakausi muistuttaa siitä, mitä olen menettänyt.

TEE NÄIN:  Muista ja yritä ymmärtää, että tämä on vaikeaa aikaa lapsilleni ja että se saattaa vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.

ÄLÄ TEE NÄIN:  En tarvitse niinkään neuvoja, vaan tarvitsen minua kuuntelevia korvia. Pyydän: ethän tuomitse minua valinnoistani tai tunteistani.

TEE NÄIN: Ymmärrä, että saatan tehdä asioita tänä vuonna eri tavoin. Totutut perinteet voivat olla hyvin tuskallisia.

ÄLÄ TEE NÄIN:   Älä odota, että asiat ovat aina samalla tavalla – ne eivät enää koskaan palaa entiselleen.

TEE NÄIN:  Ymmärräthän, että arvostan sinua ihmisenä ja olen kiitollinen tuestasi enemmän kuin ikinä tiedät.

ÄLÄ TEE NÄIN:  Älä unohda, että paras lahjasi minulle tänä jouluna on rakkautesi, hyväksyntäsi ja läsnäolosi, sekä hyvä tahtosi jakaa tämä suru kanssani.

***

Amerikkalainen kirjailija ja toimittaja Joan Didion kertoo elämänkerrassaan The Center Will Not Hold, että avioituessaan hän ei ymmärtänyt mitään rakkaudesta mutta piti avioliitosta elämäntapana. Menettäessään puolison ihminen ei siis menetä ainostaan rakastettuaan ja ystäväänsä, vaan myös tavan elää.  On opeteltava laittamaan ruokaa yksin, olemaan yksin kotona, matkustamaan yksin.  Siinä on opettelemista loppuelämäksi.

Kristinusko tarkoittaa sitä, että yksinäisinkään ihminen ei ole koskaan aivan yksin. Vapahtaja on koko ajan vierelläni. Hän tietää, mitä on tulla jätetyksi. Miten se onkin niin tuttu lause: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Elämä ei pääty kuolemaan. Joulu on muistutus pääsiäisen tapahtumista. Meillä on rauha Jumalan kanssa. Meillä on toivo, että saamme vielä nähdä rakkaamme.

Anne Lepikko
viestintäpäällikkö

Tekstin lainaukset ovat englantilaisen Care for the Family -yhdistyksen artikkelista Helping those widowed young at Christmas.