Ülle Lasnamäen perukoille Pietarin maantien varteen jäävien Mahtran ja Ümeran lähiöiden väliselle joutomaalle kohosi tämän vuosikymmenen vaihteessa yhdeksän 6−15-kerroksisen kerrostalon

”Kaikkeen tottuu!” toteaa Ülle kertoillessaan vuokrataloelämän valo- ja varjopuolista.

Minu Lasnamäe osa 9/12

Ülle

Lasnamäen perukoille Pietarin maantien varteen jäävien Mahtran ja Ümeran lähiöiden väliselle joutomaalle kohosi tämän vuosikymmenen vaihteessa yhdeksän 6−15-kerroksisen kerrostalon vuokrakortteli. Olen kuullut sitä kansan suussa kutsuttavan ”Savisaaren linnakkeeksi”. Tämän viikon tarinaa lähdin hakemaan yhdestä noista taloista. Oikean talon löytäminen ei ollutkaan ensikertalaiselle ihan helppoa, sillä talojen numerot olivat harhaanjohtavan samantapaiset: 8/1, 8/2, 8/3, 8a/1, 8a/2, 8a/3, 8b/1, 8b/2, 8b/3… Vihdoin löytyi oikea rappukäytävä ja kirkkaanoranssi ovi. Työtoverini Ülle kutsui minut peremmälle avaraan tupakeittiöön.

”Olen asunut lähes koko elämäni puutalossa Pohjois-Tallinnassa. Lapsuuteni maisemia ovat Kalamajan puutalokorttelit. Avioliiton myötä muutin Kopliin. Muistan, kuinka kesäisin ajoimme lasten kanssa sieniretkelle Kaberneemen metsään ja joka kerta, kun ohitimme Lasnamäen rakenteilla olevan kerrostalokaupunginosan, sanoin lapsille, että tuollaiselle alueelle en muuttaisi ikinä.

Ülle toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi yhdellä Raadiku 8 -korttelin sadoista oransseista ovista.

Kuusi vuotta sitten kuitenkin tuijotin muuttopäivän iltana tyhjän kaksion verhottomista ikkunoista ulos ja totesin itkien: ”No niin, Ülle, täällä nyt sitten olet!” Olin hiljattain kokenut avioeron ja asunut vuoden vuokralla remontoimattomassa ja kylmässä puutalon huoneistossa. Nuorin tytär oli vielä alaikäinen, ja sillä perusteella saimme mahdollisuuden hakea kaupungin vuokra-asuntoa. Toivoin saavani sellaisen Koplista, siksi kieltäydyin ensimmäisestä tarjouksesta näihin Lasnamäelle valmistuneisiin uusiin taloihin. Pari viikkoa myöhemmin sain vielä uuden tarjouksen ja lopulta tartuin oljenkorteen.

Kuusi vuotta sitten Ülle katseli tätä maisemaa itku kurkussa. Nyt alue tuntuu jo kodilta.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Ikävöin puutaloalueen persoonallista kodik-kuutta, puulämmitystä, tuttuja maisemia. Nyt osaan jo nähdä kerrostaloasumisen ja Lasnamäen positiivisia puolia. Töistä tullessa ei tarvitse ryhtyä ensi töikseen lämmittämään taloa, hanasta saa kuumaa vettä milloin vain… Täällä ovat kaupat ja palvelut kaikki lähellä. Jollen kävisi töissä keskustassa, ei tarvitsisi kauemmas lähteäkään. Voin sanoa, että viihdyn täällä! Silti välillä haaveilen, että jos voittaisin jostakin miljoonan, niin muuttaisin takaisin Kalamajaan.

Jossakin vaiheessa huomasin, että entinen naapurini Koplista asuu vastapäisessä asunnossa! Täällä asuu itse asiassa aika paljon entisiä koplilaisia, olen tunnistanut aika usein pihalla tuttuja kasvoja vuosien takaa. Vuokra-asunnon saaneissa on paljon Pohjois-Tallinnan puutaloalueilla asuneita, jotka joutuivat luopumaan kodistaan, kun taloja alettiin neuvostoajan jälkeen palauttaa lainmukaisille omistajilleen. Joidenkin välinpitämättömästä käytöksestä näkee, että he asuvat täällä vastoin tahtoaan. Se on surullista, sillä kaiken kaikkiaan tämä on viihtyisä ja hyvä paikka asua.

Vuokratalon tupakeittiön vakiovarustukseen kuului vain hella, liesituuletin ja tiskipöytä. Kaapisto ja jääkaappi tuli hankkia itse.

Viron kieltä kuulee täällä aika usein, vaikka olen oman kerrokseni ainut virolainen. Arvioisin, että meidän talossa noin kolmannes asukkaista on virolaisia. Itse kasvoin lapsena Koplissa kaksikieliseksi ja katselen usein myös venäjänkielisiä uutisia. Näissä uusissa taloissa asuu paljon lapsiperheitä, ja etenkin kesällä lapsia leikkii pihalla iltamyöhään. Hiljattain tulin kerran aika myöhään kotiin ja satuin ulko-ovella kuulemaan, kun noin kymmenvuotias poika soitti ilmeisesti kaverinsa summeria ja kysyi, voisiko tulla tänään heille yöksi.

Ensimmäisenä syksynä kävi kerran töistä tullessa niin, että kännykkään puhuen astuin edelläni kulkeneen nuorten porukan vanavedessä ulko-ovesta sisään ja nousin hissillä seitsemänteen kerrokseen. Manasin mielessäni naapurien häikäilemättömyyt-tä, kun huomasin oman ovimattoni naapurin oven edessä. Työnsin avaimen lukkoon, mutta se ei kääntynytkään. Ihmettelin tovin, kunnes tajusin, että olin tullut väärään taloon! Nämä talot ovat ulkoa kaikki samannäköisiä ja rappukäytävissäkin kaikissa samanlaiset valkeat seinät ja oranssit ovet. Nyt naurattaa, mutta silloin nolotti ja tuli kiire kotiin.

Oikealla näkyvän tyhjillään olevan koulun tontti olisi Üllen unelmissa oiva paikka Lasnamäen luterilaiselle kirkolle.

Nyt olen asunut jo vuoden yksin. Alkuun oli haikeaa, yksinelo vaati totuttelua. Onneksi on ystävät, läheiset ja työ. Iltaisin töiden jälkeen täältä ei kyllä oikein viitsi enää lähteä uudelleen kahdeksan kilometrin päähän keskustaan, vaikka bussimatka sujuukin nopeasti. Jos minulla on iltamenoja, jään kaupunkiin ja tulen kotiin vasta sen jälkeen.

Kun kaupunginosahallitus kyseli asukkaiden ideoita alueen kehittämiseksi, tein aloitteen, että talojen takana olevan pysäköintitalon ja Pietarin maantien välisen maakaistaleen voisi kunnostaa viheralueeksi. Korttelin toisella sivulla on suuri tyhjillään oleva koulurakennus, jonka tilalle voisi rakentaa jotakin kaunista ja hyödyllistä, kuten monitoimikeskuksen nuorille. Tai vielä parempi idea olisi rakentaa sille paikalle Lasnamäen luterilainen kirkko!”

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.

Kansanlähetyksen talvikeräys 2017 kohdistuu lähetystyöhön Virossa teemalla ”Algamas on midagi uut”. Keräämme varoja seurakuntaa perustavan työn mahdollistamiseksi Tallinnan Lasnamäellä. Lahjoita sinäkin toivoa ja evankeliumin mahdollisuus Viroon:

Lahjoita tähän työhön: