Treenipäivän ja kahden tiiviin konserttipäivän jälkeen oli aika pitää ensimmäinen palautumispäivä. Suuntasimme bändin miesten kanssa majapaikkana toimivan Koben luterilaisen raamattukoulun

MGtH Japanissa: 4. ja 5. päivä – evankeliumin kertojan vastuu

Treenipäivän ja kahden tiiviin konserttipäivän jälkeen oli aika pitää ensimmäinen palautumispäivä. Suuntasimme bändin miesten kanssa majapaikkana toimivan Koben luterilaisen raamattukoulun takana kohoavalle Maya-vuorelle. Vaikka vuorella itsellään ei ole korkeutta kuin 702 metriä, niin korkeuseroa syntyi lähtöpisteemme ja huipun välillä lähes 600 metriä, joten noustavaa riitti mukavasti.

Ryhmäkuva ennen vuorelle nousua.

Matkalla huipulle – askel kerrallaan.

Olin ennen nousua luvannut, että reitillä näkee yli 75 prosentin varmuudella käärmeen mutta että villisian näkeminen vaatii enemmän tuuria. Käärmeitä näimmekin kaksin kappalein. Laskeutuessa edellä kulkenut Markus lopulta huusi, että täällä on villisika. Hetken jo ajattelin, että mies vitsailee. Paikalle saavuttuamme näimme kuitenkin, miten puska heilui lähistöllä ja sieltä kuului myös selvää sian röhkimistä. Yritettyämme houkutella sikaa paremmin näkyviin se kuitenkin harmittavasti rymisteli pusikossa näkymättömiin.

Maisemat Maya-vuoren huipulta.

Ryhmäkuva ylhäällä.

Ylhäällä satuimme tapaamaan myös muita suomalaisia.

Vuorella viettämämme neljä tuntia olivat kaiken kaikkiaan hyvää liikuntaa ja henkistä taukoa tiiviin kiertueen rytmistä. Ensimmäistä kertaa Japanissa matkaa tekevä Tapanikin sanoi alkavansa nyt hiljalleen ymmärtää, mitä ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat Japanin kauniista luonnosta.

Välillä oli hyvä pysähtyä kuvattavaksi luonnon siimeksessä.

Mikko poseeraa valtavan puun edessä.

Kiertueen viidennen päivän aloitimme aamupäivällä kymmenen maissa pystyttämällä äänentoiston illan konserttipaikkana toimivan HAT-Koben seurakunnan pieneen kirkkoon. Seurakunta on Länsi-Japanin ev.lut. kirkon nuorin seurakunta. Sen puitteet ovat vielä vaatimattomat. Illan konserttiin toivoimme kuitenkin salin täyttyvän, mikä tarkoittaa 40−50 henkeä.

Kun treenit iltaa varten saatiin päätökseen, tankkasimme energiaa edullisessa sushi-lounasravintolassa.

Pistäessämme HAT-Kobessa bändin kamoja pystyyn aamupäivän aikana pidimme kirkon ulko-ovea auki, ja toiveidemme mukaisesti useampi ohikulkija kurkistikin ovesta sisään. Illalla näistä kurkistelijoista osa sitten tuli paikalle itse konserttiinkin, mikä oli meille tietysti suuri ilo. HAT-Koben illan konsertti onnistui kaiken kaikkiaan yli odotusten. Paikalle tuli reilut viisikymmentä henkeä, joista suuri osa oli ensikertalaisia.

HAT-Koben konsertti.

HAT-Koben seurakunnan pastorina Daniel kertoi kirkon toiminnasta konsertin kuulijoille.

Hyvin sujuneen konsertin lopulla Mikkokin innostui esittämään encore-biisinä ensimmäistä kertaa livenä Arvokas-laulun japaninkielisen version. Konsertin jälkeen hän jäi vielä pohtimaan evankeliumin julistajan suurta vastuuta. Hän kertoi kokevansa erityistä vastuuta siitä mitä julistaa, kun paikalla on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ennen kuulleet Jeesuksesta. Bändin managerina on helppo yhtyä Mikon sanoihin. Itsekin (Daniel Nummela) olen pohtinut monesti sitä vastuuta, kun saarnaan ja pidän kasteopetusta ihmisille, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia käytännössä keneltäkään muulta. Onneksi evankeliumin voima ei ole meissä vaan Jumalan sanassa.

MGtH:n jäsenet tiedostavat hyvin henkilökohtaisen kohtaamisen tärkeyden tällaisessa evankelioimistyössä ja antavat ilolla aikaansa kuulijoiden kohtaamiseen konserttien jälkeen.

Yhteiskuvan onnistuminen on hyvä tarkistaa ennen paikalta poistumista.

Ensimmäistä kertaa mukana oli myös bändin kolmas manageri Arni Hukari. Hän astui heti tositoimiin konsertin tulkkina. Konsertin jälkeen Arni totesi iloitsevansa siitä, miten monella tapaa evankeliumia voi julistaa.

– Daniel Nummela –

Katso tästä tarkemmin, mikä on MTgH:n Japani-kiertue: http://suuressamukana.fi/lahjoituskohteet/mgth-japanin-kiertue/

Tue lähetystyötä Japanissa! http://suuressamukana.fi/lahjoituskohteet/japani/