Laskeudumme pimeässä ja sateessa Burgasin lentokentälle. Lentokoneen ikkunoista näkyy vain muutama valo siellä täällä. On säkkipimeää. Olen mukana Kansanlähetys-opiston opintomatkalla 

Raimo Tuppurainen kävi puolisonsa Pirkon kanssa tutustumassa Bulgariaan – maahan, jonka kristittyjä hän oli jo 41 vuotta aiemmin auttanut. Kuva: Tuppuraisten albumi

Matka muistojen maahan

Laskeudumme pimeässä ja sateessa Burgasin lentokentälle. Lentokoneen ikkunoista näkyy vain muutama valo siellä täällä. On säkkipimeää. Olen mukana Kansanlähetys-opiston opintomatkalla  Bulgariaan. Meitä on kaikkiaan 33 henkilön ryhmä eri puolilta Suomea. Olen mukana nähdäkseni, miten maa on muuttunut siitä kun viimeksi olen siellä ollut.

Mieleen nousevat muistot lähes 41 vuoden takaa ensimmäiseltä matkaltani Bulgariaan. Kävin silloin toimittamassa muutaman Raamatun seurakuntalaisille, joilla oli puutetta Raamatuista ja muista hengellisistä kirjoista. Silloinkin Sofiassa oli pimeää.

Silloisessa miljoonakaupungissa paloi vain muutama katuvalo. Olin etsinyt kohteenani olevan pastorin talon päivällä, mutta pimeässä sen löytäminen olikin sitten hieman haasteellista. Kolkutettuani illan pimeydessä talon oveen sieltä kurkkasi mies ja veti oven välittömästi kiinni. Jouduin odottelemaan jonkin aikaa, ennen kuin arka ja pelokas henkilö tuli ulos ja viittoili minua seuraamaan hänen autoaan.

Ajelimme pitkin pimeitä Sofian katuja ja päädyimme jonnekin sivulle, teollisuus-alueelle. Siellä hän otti kirjat nopeasti omaan autoonsa ja häipyi yön pimeyteen. Tuolloin elettiin sosialismin aikaa; ei ollut vapautta harjoittaa uskontoa. Kirkot, moskeijat ja synagogat olivat suljettuina.

Nuo entiset ajat muistuivat mieleeni myös majoittautuessamme hotelliin Nessebarin kaupunkiin, noin 30 kilometriä Burgasista pohjoiseen. Ei se mennyt ihan putkeen. Kun huoneiden ovet eivät menneet lukkoon, tein hieman talkkarin töitä. Meidän huoneemme ovi ei suostunut aukeamaan, ja jouduimme odottelemaan käytävässä lähes tunnin, ennen kuin saimme vara-avaimen. Vastaanotossa oli jotain kiirellisempää tekemistä.

Toisena matkapäivänämme tutustuimme Nessebarin vanhaan kaupunkiin ja sen historiaan, ja matkustimme bussilla Peshteraan reilun kolmensadan kilometrin matkan länteen päin. Peshterassa pääsimme mukaan luterilaisen seurakunnan iltakokoukseen. Lauloimme lauluja turkiksi ja suomeksi.

Roomalaisajan kaivauksia Nessebarissa. Päälle on rakennettu uutta asutusta.

Seurakuntalaiset kertoivat todistuspuheenvuoroissaan iloisesti Jumalan suurista teoista. Oli hienoa olla mukana ja kuulla siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu. Jumala voi Henkensä kautta päästä niin ateistin kuin musliminkin sydämeen.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa kaupunkiin tutustumista tai käynti tippukiviluolassa. Osa porukasta jäi kaupunkikierrokselle, sillä tippukiviluolalle oli kiivettävä melkoinen ylämäki. Oli hienoa nähdä puhdasta vihreää luontoa. Kevät oli vaihtunut jo kesäksi, mutta silti linnut pitivät konserttiaan ja jopa käki kukkui.

Tippukiviluola.

Iltapäivän vietimme Kansanlähetyksen lähettiperheen Haveristen kodissa. Saimme kuulla heidän työstään. Oli ilo nähdä lähetit, jotka niin suurella innolla ja lämmöllä kertoivat työstään ja seurakunnista. Työ on laajaa, mutta työmiehiä vähän. Heidän perheensä oli muuttamassa työhön toiseen kaupunkiin, mutta silti saimme olla vieraina ja tuntea itsemme tervetulleiksi.

Seuraavana päivänä tutustuimme Asenovgradin keskiaikaiseen linnaan ja Bachkovon luostariin. Saimme ihailla Luojan luomaa kaunista maisemaa ja siirtyä mieli-kuvissamme muutaman sadan vuoden taakse aikaan, jolloin linnassa elettiin ja puolustettiin aluetta.

Kirkko Asenovgradin linnoituksessa.

Munkkiluostarissa menneisyys ja nykypäivä kohtaavat. Satoja vuosia vanhan rakennuksen kylkeen on kiinnitetty satelliittiantenni. Munkeilla on televisiot ja nettiyhteys.

Luostari oli mielenkiintoinen paikka kaikkine loistavine maalauksineen ja ikoneineen. Saimme oppia, että sosialistisena aikana luostarit saivat toimia, joskin toimintaa oli hieman rajoitettu. Kymmenen munkkia toimitti jumalanpalveluksia kaksi kertaa päivässä.

Luostarin maalauksia.

 

Luostarin maalauksia.

Tutustuimme myös luterilaiseen seurakuntaan Krushevossa. Siellä meidät otti vastaan pieni seurakuntalaisten ryhmä kodissa, jossa seurakunta kokoontuu. Heillä on haave saada oma kirkkorakennus kylälle. Oli mahtavaa kuulla todistuksia siitä, miten Jumala oli toiminut kunkin seurakuntalaisen elämässä.

Sitten koittikin jo matkan viimeinen päivä. Tutustuimme Plovdivin kaupunkiin. Se on ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki.  Ajoimme takaisin viljavien peltomaisemien halki Burgasiin. Heinä oli jo korjattu, viljapellot alkoivat hieman kellertää ja joukossa oli punaisenaan unikkopeltoja. Illalla ehdimme saada vielä pienen tietopaketin Burgasin kaupungista. Sitten olikin aika palata takaisin koti-Suomeen.

Mitä matka opetti? Sen, että tiedän omasta maanosastamme Euroopasta vielä todella vähän. Bulgaria on kaunis maa. Sillä on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Siellä on seurakuntia, joissa on eläviä uskovia. Maassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet sanomaa pelastajasta, Jeesuksesta.

Saimme kuulla, että Raamattu on ollut herätyksen alkusysäyksenä. Eräs saksalainen oli levittänyt Raamattuja maassa joskus 1960-luvulla. Siitä oli alkanut herätys.

Pastori Feymi Madjirov kertoi matkalaisille seurakunnan työstä.

Minulle puhuttelevin kokemus oli Plovdivin vanhassa kaupungissa paikka, jossa nyt on kirkko. Tuon kirkon tornin paikalla on perimätiedon mukaan teloitettu joukko roomalaisia sotilaita vuonna 90, eli ennen kuin kristinusko hyväksyttiin Rooman viralliseksi uskonnoksi. Teloitus oli pantu täytäntöön siksi, että nuo sotilaat tunnustivat uskovansa Jeesukseen. Marttyyrien veri huutaa edelleen Herran puoleen tuon maan puolesta.

Kiitos että sain olla mukana, kiitos Timolle ja Reinolle matkan järjestämisestä ja vetämisestä. Erityisesti kiitos Jounille mielenkiintoisesta ja innostavasta esittelystä. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana, meillä oli hyvä matka.

Raimo ”Aki” Tuppurainen on pitkän linjan lähetysmies. Hän on ollut mukana muun muassa Kansanlähetyksen kirjallisuustyössä suljettuihin maihin, joista yksi oli Bulgaria.

Aki Tuppurainen
kirjoittaja on Kansanlähetyksen pitkäaikainen lähetystyöntekijä
Kuvat: Tuppuraisen perhealbumi

Lahjoita tällä sivulla Kansanlähetyksen työhön Bulgariassa.

Liity Haveristen lähettäjätiimiin tästä.