(engl: ”There’s life after Life, and Life after life”) Life-leiri Kansanlähetysopistolla Ryttylässä voi olla elämää suurempi kokemus: moni on löytänyt

”Lifen jälkeen on elämää, elämän jälkeen on Lifee”

(engl: ”There’s life after Life, and Life after life”)

Life-leiri Kansanlähetysopistolla Ryttylässä voi olla elämää suurempi kokemus: moni on löytänyt sieltä ystäviä, innoitusta, uuden harrastuksen, oman lahjakkuutensa, tai kaikkein tärkeimmän, on löytänyt Jeesuksen. Life on Kansanlähetyksen nuorisotyön eli Nuorten Maailman ja Creative Arts Europen yhteistyönä järjestettävä kansainvälinen taide- ja toimintaleiri. Sen ydinajatus on auttaa nuoria löytämään Luojansa antamia lahjoja ja innostaa elämään kristittynä kaikilla elämän osa-alueilla, niin että jokainen lahja, laulu, soitto, urheilullisuus, tanssi, näytteleminen, piirtäminen, maalaaminen ja kaikki voisi olla Jumalan käytössä.

Yksi suuri väärinkäsitys, johon usein törmään (ja jota aina pyrin oikaisemaan) on se, että lahjakkuus on Jumalan käytössä vasta sitten, kun sitä käyttää kirkossa tai seurakunnassa tai kun siihen liittyy suoria sitaatteja Raamatusta. Korneinta on, jos kristityn muusikon ajatellaan tuottavan kunniaa Jumalalle vain silloin, kun kertosäkeessä on mainittu Jeesus. Samalla tavalla ajateltuna, eivätkö leipurinkin lahjat olisi Jumalan käytössä vain silloin, kun hän tekee ristin muotoisia pipareita?

Jumalalle tuottaa kunniaa (ja iloa, uskallan väittää), kun kristityt käyttävät hänen luomiaan hyviä lahjoja tuottamaan iloa, kertoakseen tarinoita, kun he tekevät kauniita asioita ja nauttivat hänen luomastaan maailmasta. Kristinuskon nimissä on tehty liikaa hengellistä väkivaltaa kieltämällä kristittyjä käyttämästä Jumalan luomia lahjoja ja pakottamalla seurakunta lakihenkiseen uskoon. Miten tanssi voisi olla syntiä, kun Daavidkin tanssi Jumalan kunniaksi? ”Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.” (2. Sam.6:14). Daavid tanssi puolialasti rajusti Jumalan ylistykseksi. Ehkä tämä jae pitäisi ottaa huomioon Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalvelusuudistuksessa?

Life-leirin raamattuopetuksissa aamuisin ja iltaisin käytiin Raamattua läpi teemalla ”Suurin Kertomus” (engl. The Greatest Story). Oletteko huomanneet, että kaikissa suurissa kertomuksissa on samoja vaiheita? Alku, jossa sankari ei vielä tiedä olevansa sankari, kun hänet temmataan mukaan seikkailuun voittamaan Paha? Keskivaihe, jossa sankarin päättäväisyyttä koetellaan ja hän kokee pimeitä hetkiä? Loppuhuipennus, jossa sankari voittaa Pahan? Frodo, Luke Skywalker, Odysseus, Tex Willer, Katniss Everdeen, mainitakseni vain muutaman esimerkin. Leirin aikana opetimme, että kaikki maailman hyvät kertomukset heijastavat kaikkein Suurinta Kertomusta: kertomusta miehestä, joka syntyi pahan keskelle pelastaakseen kansansa ja kärsi heidän puolestaan, jotta he voisivat vapautua Pahan vallasta.

Oma opetukseni Life-leirin lopussa oli otsikoitu ”Loppu?” ja käsittelin sitä, miten meidän kertomuksemme päättyy. Pappina minua koskettaa suunnattomasti joka kerta, kun hautajaisissa seison arkun äärellä. Siinä on helppo ajatella, että yksi ainutlaatuinen kertomus on nyt päättynyt ja me jäljelle jääneet muistelemme sitä. Mutta jos oikein miettii asiaa, rukoilee ja uskaltaa kuunnella, lukea Raamattua ja unelmoida, niin voi aavistaa, että kertomus ei olekaan päättynyt. Itse asiassa vasta kuoleman jälkeen meidän elämämme alkaa. Raamattu lupaa meille, että tämä elämämme on vain häiriö Jumalan suuressa suunnitelmassa ja että hän on korjannut tämän häiriön, ei helposti, Poikansa verellä. Kesäinen Life-leiri, ystävyys, löytämisen riemu, innostuminen, ylistys ja kaikki se ovat vasta esimakua siitä, mitä meille on luvassa Taivaassa. Päätin opetukseni nasevasti otsikon sanoihin: ”Lifen jälkeen on elämää, elämän jälkeen on Lifee”.

Sinua siunaten,

Toni Kokkonen
Kirjoittaja toimi Nuorten Maailman tapahtumavastaavan sijaisena. Joulukalenterin 18. luukku liittyy myös tuohon Life-leiriin, jossa usein on kansainvälinen ilmapiiri. 

Voit lukea lisää Toni Kokkosesta ja liittyä hänen lähettäjärenkaaseen täältä.