Kun vuonna 1970 Apollo 13 -lennolla räjähti, astronautit sanoivat Houstonin lennonjohtoon kuuluisat sanat ”Houston, meillä on ongelma”. Meillä itse kullakin

MAF-lähetyslentäjillä on 130 lentokonetta, jotka tuovat avun vaikeakulkuisilla tai turvattomilla alueilla. Kuva: MAFin arkisto

Kun hätä on suuri, on apukin lähellä

Kun vuonna 1970 Apollo 13 -lennolla räjähti, astronautit sanoivat Houstonin lennonjohtoon kuuluisat sanat ”Houston, meillä on ongelma”.

Meillä itse kullakin on ongelmia, mutta onko meillä ketään, jolle kertoa niistä? Astronauteilla oli yhteys maahan. Entä jos tuo räjähdys olisikin rikkonut antennit ja yhteyttä ei olisikaan ollut? Lento olisi saanut erilaisen lopun. Joku kuitenkin kuuli ja ymmärsi, mikä oli ongelmana ja miten sen voi korjata. Vaikka inhimillisesti ajatellen sähkön ja ilman olisi pitänyt loppua jo ajat sitten, ne kuitenkin riittivät takaisin maahan asti ja miehistö pelastui.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun viime viikolla etiopialainen teleyritys katkaisi nettiyhteyden. Olen niin tottunut tarkistamaan postin pari kolme kertaa päivässä, että kun yhtäkkiä yhteyttä ei ollutkaan, tuli outo olo. Entä jos jotakin sattuu ja pitäisi saada yhteys kotimaahan? Lähetin kännykällä ilmoituksen, että netti ei toimi, ja kysyin, tuliko tekstiviesti perille. Lapset reagoivat nopeasti, sain heiltä välittömästi kuittauksen. Työnantaja ei toiminut ihan niin nopeasti, mutta kyllä sieltäkin vastaus tuli. Oli jotenkin helpottunut olo, kun tiesin, että yhteys oli kunnossa.

Tapahtui aikana ennen kännyköitä

”Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen! Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen!” Amerikkalainen lähettitoveri Dembi Dollossa toisti noita sanoja puhelimeen, kun siellä oli sattunut vapaaehtoistyöntekijälle putoamisonnettomuus. Lonkan nivel oli luiskahtanut pois paikoiltaan. ”Poika on loukkaantunut, tarvitsemme lentokoneen!”

John oli ollut toisessa maailmansodassa pommikoneen lentäjänä ja silloin oppinut sen, että vaikka vastausta ei kuuluisikaan, on sanoma yritettävä lähettää mahdollisimman selvänä ja yksityiskohtaisesti, jos sen joku sattuisi kuulemaan. Lähetit olivat tehneet kaiken voitavansa potilaan hoitamiseksi Dembissä. Nyt ainoa vaihtoehto oli saada hänet mahdollisimman nopeasti jatkohoitoon Addis Abebaan. John lähti telelaitokselle soittamaan hätäpuhelua Addikseen. Telen hoitaja sanoi, että nyt linja on auki. Vastausääntä ei kuitenkaan kuulunut. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi toistaa sanomaa ja uskoa, että linja todella on auki tuohon tilattuun numeroon.

Addiksessa Halosen lähettiperheen kotona puhelin soi. Paikalla oli kaksi lähetystyöntekijää, Seija ja Pirkko. Seija vastasi puhelimeen ja kuuli avunpyynnöt. Hän yritti kysyä, kuka ja miten, mutta pian selvisi, ettei langan toisessa päässä kuulla lainkaan hänen puhettaan. Siitä alkoi  selvittely ja pohtiminen: Olimmeko kuulleet oikein ja ymmärtäneet oikein? Entä jos lähetämme koneen ja sitä ei oikeasti tarvitakaan? Mistä yleensä koneen saisi? Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä eikä muutakaan, millä olisi asiaa yrittänyt varmistaa. Oli uskottava se sanoma, jonka kuuli.

Kyselyjen jälkeen saimme selville, että MAF-lähetyslentäjät auttavat juuri tällaisissa tilanteissa. Lentokone oli siis saatavissa, mutta sinä päivänä ei voinut enää nousta ilmaan. Sovittiin, että avustuslento järjestetään seuraavana päivänä. Vielä tarvittiin terveydenhoitohenkilökuntaa mukaan. Lääkärikin löytyi ja pelastustiimi oli siis valmiina.

Dembi Dollossa asiasta ei tiedetty mitään. Oliko sanoma mennyt perille vai ei? Tuleeko lentokone vai ei? Pitäisikö sittenkin lähteä viemään potilasta autolla? Pitkä oli se yö potilaalle ja auttajille. Helpotus oli varmasti valtava, kun lentokone seuraavana aamuna kiersi koulun päällä Dembissä ja soitti torvea merkiksi: Täällä me olemme, tulkaa lentokentälle. Oli ilo nähdä koneesta, kun koulun pihalla alkoi toiminta potilaan siirtämiseksi maastoautoon. Sanoma oli kuultu ja ymmärretty oikein.

Linja on aina auki

”Poikani on kuollut ja ylösnoussut, sinun takias.” Nämä taivaallisen Isän sanat ovat sanoma meille. Kuulemmeko ja ymmärrämmekö me sen? Meillä on nykyisin kännykät, netit ja muut viestintämetodit pitääksemme yhteyttä toisiimme. Entä se tärkein yhteys? Pidämmekö me sitä auki?

Raamatun luku ja rukous on linjan auki pitämistä. Monesti   huutaessamme tuntuu siltä kuin linja ei olisikaan auki, mutta kyllä se on. Jumala kyllä kuulee ja on valmis auttamaan, mutta vasta sitten kun on oikea hetki. On hyvä muistaa Jumalan puhelinnumero Ps. 50:15  ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”

Entä me? Kuulemmeko me Isän huudon Matt 11:28, ”Tulkaa minun tyköni te työn uuvuttamat, minä annan teille levon.” On hyvä tietää, että linja on aina auki, vaikka se tuntuisikin mykältä. Apu on jo matkalla. On vain niin, että odottavan aika on pitkä. Ja olemmeko me nykyihmiset vähän liian hätäisiä? Olemme tottuneet ”minulle kaikki nyt ja heti” -mentaliteettiin, mutta Jumalalla on oma aikataulunsa.

”Houston, meillä on ongelma.” Voimme samoin sanoa Jumalalle: meillä on ongelma, itse asiassa meillä on monta ongelmaa. Saamme jäädä kaikkien ongelmiemme kanssa kuitenkin hyvän Jumalan hoitoon.

Siitä kun netti katkaistiin, on nyt viikko. Yhteys on palannut, tosin huonona, mutta palannut. Yhteys on kunnossa.

Addis Abeba 11.6.2017

Aki Tuppurainen
Kirjoittaja toimii lähetystyöntekijänä Etiopiassa

Lahjoita tähän työhön: