Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta. Joulukuun

Helsingin kaupungin koulukoti Ryttylässä. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Kuinka Ryttylän kartanosta tuli Lähetyskeskus

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta.

Joulukuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1237 annettiin silloisen yhdistyneen Euroopan keskuksesta käskykirje, jossa kehotettiin lähtemään ristiretkelle Hämeeseen. Kristillinen usko oli vaikuttanut alueella jo ennenkin, mutta paavi Gregorius IX:n tietoon oli tullut vaara hämäläisten palaamisesta entiseen pakanalliseen elämään. Lisäksi levottomat olot vaativat myös kirkollista järjestystä alueella.

Tämän käskykirjeen seurauksena tehtiin Hämeen ristiretki nykyisen Janakkalan ja Hämeenlinnan tienoille. Olojen vakiinnuttamiseksi lienee juuri noina aikoina rakennettu Hakoisten linnavuori ja Hämeenlinna.

Hakoisten linnavuoren suuntaan virrannut Puujoki lienee kuljettanut mukanaan tiedon näistä retkeläisistä kaikkialle Suur-Vanajan alueelle, myös nykyisen Hausjärven Ryttylän seudulle, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Hakoisista ja kolmen peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Kristinuskon vaikutus alkoi näkyä erityisesti pakanallisen polttohautauksen muuttumisena kristilliseksi ruumishautaukseksi.

RYTTYLÄN KYLÄ SYNTYY

Kylänä Ryttylä on alueensa vanhinta seutua. Jo 1400-luvulla mainitaan Ryttylä – ”Ryttylän wanha walkama”. Moni muu seudun kylä on saanut nimen seuraavalla vuosisadalla.

Niihin aikoihin, jolloin Mikael Agricola käänsi Uutta testamenttia suomeksi, oli Ryttylässä maakirjan mukaan kahdeksan taloa. Martti Matinpoika viljeli yhtä seudun maatiloista vuosina 1539–1574. Hänen tilastaan kasvoi myöhemmin Ollilan ratsutila ja Ryttylän kartano.

1600-luvulla alueen monet tilat muuttuivat ratsutiloiksi. Muutoksen syynä olivat voimistuneen verotuksen rasitukset 1500-luvun lopulla. Tila, joka ei kyennyt maksamaan verorasitustaan kolmeen vuoteen, ajautui kruununtilaksi. Kruunu saattoi läänittää tilan jollekin aateliselle, joka vastasi sen veroista. Talonpojat hoitivat tilan työt ja samalla ratsupalveluksen. Kautta 1600-luvun tila mainitaan ratsumiehen mukaan.

Näiden tilojen perustalle saattoi syntyä kartano, jonka käsiin kerääntyi alueen maaomistus. Kartanoksi muutetun tilan tuli täyttää tietyt ehdot. Sen tuli olla aatelisten omistuksessa, ja sillä tuli olla riittävä varallisuus sekä verovapaus.

Paitsi varallisuutta kartanoille kerääntyi ainakin paikallisella tasolla melkoinen kulttuuripääoma. Kartanoista tuli keskuksia, jotka monin eri tavoin heijastuivat ympäristöönsä sekä työnantajana että elinkeinoelämän uusien virtausten ja vaikutteiden kanavana.

RYTTYLÄN KARTANO

Ruotsin-vallan ajan lopulla alkaa Ryttylän kartanon merkittävin ajanjakso tilan siirryttyä Granfelt-suvun omistukseen. Ylijahtimestari August Fredrik Granfelt tuli kartanon omistajaksi vuonna 1801.

Hänen aikanaan maatila laajeni muun muassa kuivatusohjelman ansiosta. Suurimmillaan maatilan pinta-ala oli noin 7 000 hehtaaria; se ulottui kauas ympäristöön aina nykyisen Riihimäen alueille saakka.

Maanviljelyksen ohella Ryttylän kartanossa oli vuosikymmenien saatossa monenlaista muutakin toimintaa. Eräs tällainen oli ajan tavan mukaan pidetty koulu, jossa kartanon lapsille jaettiin opin alkeita. Kartanon poikien kanssa tiedonjaolle pääsi myös yhdeksänvuotias Uno Cygnaeus, joka istui kartanon penkillä helmikuusta lähtien kevättalvella 1820. Opettajien taso oli vaihteleva, mutta ylioppilas Fonseliuksen kerrotaan ainakin herättäneen luokan pojissa lukuhalua. Kartanon päärakennuksen toisen kerroksen huoneesta kuului alakertaan myös häiritsevää jytinää luokkatuntien aikanakin, mutta tällaiset sivuäänet tuli Granfeltin perheen kestää asiaan kuuluvina.

Kartanon elämä oli tavallisesti maanviljelyä, josta myös erilaiset uudisraivausohjelmat ottivat osansa. Kerrotaan, että ylijahtimestari itse ei ollut mikään innostunut maanviljelijä, vaan harrasti enemmänkin kauppaa ja piti muutenkin huolta kartanon ulkopolitiikasta. Vuonna 1855 aloitti toimintansa pienimuotoinen oluttehdas, joka oli eräs kokeiluista. Yritys osoittautui huonoksi ja panimo lakkasi toimimasta toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Samoihin aikoihin nähtiin kartanon mailla uuden ajan merkki: rautatie. Rata halkaisi kartanon maat ja kiusallisella tavalla pakotti ylijahtimestarin luopumaan rakkaasta maa-alasta yleisen tieverkon hyväksi. Suomen ensimmäinen rataosuus Helsinki–Hämeenlinna nimesi Ryttylän yhdeksi maamme vanhimmista seisakkeista.

Kartanon uusien ideoiden merkkinä syntyi myös puufotogeenitehdas ja vuonna 1874 Ryttylän tiilitehdas, jolle maaperästä löytyi runsaasti tiilenpolttoon kelpaavaa savea. Kartanon tiilitehdashanke merkitsi paikkakunnalle alan perinteitä runsaaksi sadaksi vuodeksi.

Granfelt-suvun piirissä harrastettiin myös teologiaa. Kasvavan herännäisyyden vaikutus oli kiirinyt myös Hämeeseen ja jokaisen tuli muodostaa kantansa tähän herätysliikkeeseen. Ensimmäisenä teologian opinnot aloitti kotikoulun kasvatti Uno Cygnaeus, jonka jälkiä seurasi Axel Fredrik Granfelt. Hänestä tuli myöhemmin professori Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Teologiselta katsomukseltaan A.F. Granfelt edusti niin sanottua välitysteologiaa, joka merkitsi välimatkaa herännäisyyteen J.L. Runebergin Vanhan puutarhurin kirjeiden hengessä.

Granfeltien aikana harrastettiin kartanossa myös kirjallisuutta. Talon suojissa majaili eräs ruotsinkielisen realistisen romaanin avainhahmo K.A. Tavaststjerna (1860–1898), joka teoksissaan kuvasi myös hämäläisen maaseudun arkea. Romaani Kovina aikoina lienee kirjoitettu juuri Ryttylän kartanon henkilöt ja maisemat mielessä.

1800-luvun lopulla kartano vaihtoi omistajaa. Sen uudeksi omistajaksi  tuli Hämeenlinnassa olevan  Aulangon perustaja, eversti Hugo Robert Standertskjöld. Hänelle Ryttylän kartano oli vain sivutila suurempien ohessa. Ryttylän kartanon aika lähestyi loppuaan.

UUSIA OMISTAJIA

Eversti Standertskjöldin jälkeen tila oli viitisen vuotta Oy Hietikko & Kumpp. -yhtiön hallussa, kunnes Helsingin kaupunki osti tilan itselleen.

Vuosiksi 1914-1922 Helsingin kaupunki luovutti tilat Helsingin kaupunkilähetykselle, joka piti maatilalla miesten työsiirtolaa. Vuoden 1914 vuosikertomuksen mukaan siirtolassa oli ollut yhteensä 96 miestä, vuoden lopulla 35. Vuoden 1918 levottomat ajat merkitsivät työmuodon vaihtumista lastenkodiksi: ”Miesten työsiirtolassa Ryttylässä oli vuoden alussa 22 miestä, mutta tempasi viime talvinen kapinaliike useimmat heistä riveihinsä. Sittemmin luovutettiin siirtola Valtuuston päätöksen mukaisesti käytettäväksi toistaiseksi lastenkotina…”

Helsingin Kaupunkilähetyksen palveluksessa toimi vuosisadan alkupuoliskolla myös pastori Urho Muroma, joka piti Ryttylässä kaupunkilähetyksen rippikoulun.

KOULUKODIN AIKA

Helsingin kaupunki luovutti tilan vuonna 1923 lastensuojeluvirastolle,  joka perusti alueelle poikien koulukodin. Ryttylässä koulukoti toimi noin neljän vuosikymmenen ajan 1950-luvun lopulle saakka.

Koulukodin tehtävänä oli olla sekä kouluna että kotina pojille, jotka olivat  liian levottomia tavallisen kansakoulun pulpetteihin. Koulun tuli valmistaa poikia myös työelämään. Alueella oli suutarinverstas, paja ja monenlaista käsityötilaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Koulukodin pojat tekemässä puutöitä. Kuva: Helsingin kaupungin valokuva-arkisto

Koulukodin perustaja oli Taavi Rönkä, joka tällä alalla teki pioneerivaiheen johtajantyöt. Johtavana periaatteena kodille oli ”pyrkimys karttaa kaikkea jäykkää kasarmimaisuutta ja koettaa saada oppilaiden olo laitoksessa niin viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin mahdollista”. Tämä periaate merkitsi kodin jakamista pieniin osastoihin, joilla oli omat hoitajattarensa.

Koulun muusta toiminnasta kannattaa mainita jumalanpalvelukset klo 11 sunnuntaisin. Paikalla saattoivat vierailla myös ulkopuoliset puhujat. Koulukodin toiminta lienee vaihdellut vuosikymmenien aikana Taavi Röngän laatimista suuntaviivoista poiketenkin.

Koulukodin aikaan toivat katkon sotavuodet. Kuin muistona vanhoilta ratsutilan ajoilta Ryttylän koulukodin rakennukset palvelivat aliupseerikouluna. Kesän kynnyksellä 1940 majaili Pihlajamäki-talon suojissa parin kuukauden ajan muun muassa Väinö Linna, joka Ryttylästä lähti aikanaan konekiväärikomppanian mukana kohti Kiteetä ja rintamaa.

Koulukoti jatkoi toimintaansa vielä sodan jälkeen viidentoista vuoden ajan. Muuttunut aika kaipasi kuitenkin pojille toisenlaisia tiloja ja koulukoti Ryttylässä lakkasi toimimasta. Tilat odottivat muutaman vuoden ajan uutta omistajaa. Vuonna 1969 Ryttylän ”kartanon koulukodin” tiloihin muutti Lähetyskoulu ja vuonna 1974 Suomen E.lut Kansanlähetyksen keskustoimistot.

Juhani Koivisto
Artikkeli on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä joulukuussa 1990.

Päälähteitä ja kirjallisuutta:
Helsingin Kaupunkilähetys. Toimintakertomukset (1915-1922); Kaarlo Ahtinen: Muutamia piireitä Ryttylän kolukodin toiminnasta (1934);
Jutikkala-Nikander: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja (1946); Sakari Kuusi: A.A. Granfelt. Elämä ja toiminta (1946);
Juva-Niitemaa-Tommila: Suomen historian dokumentteja 1. (1968);
K. A. Tavastjerna: Valitut teokset (1975);
Veikko Kerkkonen: Janakkalan  historia (1976)
Väinö Linna aliupseerikoulussa Ryttylässä (Hämeenkulma 1979);
Kauko Leiponen: Suomen tiiliteollisuuden  historia II. (1981;
Veli Nurmi: Uno Cygnaeus (1988)

 

Lahjoitukset tämän artikkelin kohdalla kohdistuvat Suomi sydämellä -kampanjaan.

Kansanlähetyksen kotimaantyölle voit lahjoittaa myös kertalahjoituksena, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 6300 56000.