Se perinteinen tilanne – olet lupautunut olemaan mukana kantamassa vastuuta, ja kun hetki koittaa, on mitä mainioin ulkoilusää, pitäisi soittaa

Käsikirjoitukset eivät päde eturintamassa

Se perinteinen tilanne – olet lupautunut olemaan mukana kantamassa vastuuta, ja kun hetki koittaa, on mitä mainioin ulkoilusää, pitäisi soittaa sille ja sille ja ehkä nähdä jotakuta, tai sohvalle olisi kiva jäädä makaamaan. Mutta kello käy ja kitara odottaa ovenpielessä.

Kolme vuotta sitten pääsin kuin vahingossa ensimmäisen kerran vankilaan säestämään yhteislauluja. Kirjoitin käynnistä täällä Suuressa mukana -sivuilla otsikolla ”Siellä missä Jumala toimii, siellä on hyvä olla”Näin on ollut jo kolmen vuoden ajan, on hyvä olla siellä, missä Jumala toimii. Toki kaikki ei ole pelkkää yläviitosten paukuttelua. Toisinaan hengellisen taistelun eturintamiin kuuluvista paikoista tullaan takaisin haavoittuneena. On tärkeä saada verstaistukea, keskustella kokemisistaan, oppia ja lähteä uudelleen liikkeelle. Eturintamaan mennessään joutuu myös jättämään muun hetkeksi taakseen – on omistauduttava tehtävälle ja annettava sen viedä.

Matka kulkee rukoillen. Tiimi kokoontuu tunniksi laulamaan ja rukoilemaan, ennen kuin tulee aika siirtyä vankilan porteille. Rukous on tärkeä. Tämänkertainen vierailu vahvistaa sen. Kaikki käsikirjoitukset, suunnitelmat ja biisilistat voivat mennä tositilanteessa uusiksi. Näin tapahtui nyt, ja jäljelle jäi valmistautuminen rukouksessa.

Vangit saapuvat tuttuun tapaan kirkkosaliin, kukin vapaaehtoisesti. Vankilapastorin johdolla vankilassa on hengellistä toimintaa, mutta tässä tilaisuudessa hän ei ole paikalla. Vankilan sisäinen hengellinen elämä kuitenkin purkautuu näkyviin tilaisuudessa. Pastorin johtama työ kantaa hedelmää.

Huomaan yhden vangin tulevan paperi kädessä kirkkosaliin. Tiedustelen, onko hänellä laulu mukana. Hän on nimittäin joskus esittänyt omia hengellisiä lauluja meidän tuomamme musiikin lomassa.  Kyllä, mukana on jokin aivan uusi laulu. Sanon, että otetaan se jossain välissä – vaikka minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, millainen laulu on luvassa.

Laulun aika tulee, musiikkiryhmämme empii erään laulun laulamista; laulu ei taidakaan sujua. Kysyn vangilta, osaako hän vetää sen laulun, ja kohta saamme hänen johdollaan laulaa Viisikielisestä löytyvää klassikkoa ”Jumalan rauhaa”.

Tämän jälkeen eteen tulee lisää vankeja. He ovat harjoitelleet  isomman esityksen. Kolmen miehen voimin he laulavat toisille vangeille Jeesuksesta, Pyhän Hengen työstä meissä ja siitä, kuinka Sanan kautta vahvistumme. Sitten joukkoon liittyy vielä toinen soittaja. Hän haluaa opetella esiintymistä. Seuraa neljän miehen voimin Jeesuksesta kertova laulu, ja silloin  laulu kajahtaa jo penkkiriveistäkin. Annamme tilaa vielä yhdelle laululle, ja kiitollisina kuuntelemme ja ihmettelemme,  kun vangit julistavat evankeliumia toisilleen.

Niin, tilaisuus muutti luonnettaan luontevasti. Tulimme pitämään hengellistä tilaisuutta, mutta olimmekin tukemassa vankilassa olevia Jeesuksen omia heidän käydessään julistamaan Jumalan sanaa kanssamatkaajilleen. Rukousosion aikana tilaisuuden lopulla musiikkiryhmämme kasvoi valtavan suureksi. Kahvihuoneesta kerääntyi kirkkosalin käytävälle yhä uusia ja uusia laulajia. Laulut peräjälkeen vyöryivät ilmoille yhä voimaakkaammin ja voimakkaammin . Mieleeni piirtyy kuva joukosta, joka halusi kaikin keinoin julistaa Jeesusta tuossa hetkessä. Varmasti meidän lähdettyämme vankilassa Herran työ jatkuu.

Kirjoitus on pitkä; joskus Herran tiet ovat meille pitkiä. Ei yhteen lauseeseen saa kaikkea mahtumaan. Kirkkosalista suuntasimme toiseen tilaisuuteen, kappeliin. Kuulimme jo porteilla, että paikalla on väkeä, joka ei ymmärrä suomea. Kävellessämme käytävällä vanginvartijan perässä järjestelimme ajatukset niin, että pidämme englanniksi tulkatun tilaisuuden ja etsimme laulukirjasta englanninkielisiä lauluja.

Suunnitelmat menivät vielä kerran uusiksi. Saimme huomata, että tilaisuuteen tulikin vain yksi henkilö. Näin sitten kuusihenkinen tiimimme palveli häntä, vietimme keskustellen hetken Jumalan sanan äärellä, rukoilimme ja lauloimme sekä englanniksi että suomeksi. Varalle ottamani Viisikielinen palveli tilaisuuteen tulijaa, hän pystyi siitä seuraamaan laulujen sanoja. Iloisesti hyvästelimme hänet, kun meidän tuli aika lähteä ja hänen palata kappelista osastolleen.

Mitä kaikesta voisi oppia? Oppi on se, että Jumala tahtoo lähettää meitä myös eturintamaan, missä käsikirjoitukset, suunnitelmat ja biisilistat voivat olla vain alkusoittoa. Meidän tulee elää Jumalan yhteydessä, juurtua hänen sanaansa, käydä rukoillen hänen tietään – näillä eväillä, hänen voimassaan voimme kulkea siellä, missä hän kulkee.

Ole siunattu, rukoile ja toimi herätyksen puolesta.

Veijo Olli

PS. Olen kirjoittanut vankilakäynniltä myös ”Hetki siellä, missä Jeesus toimii” -kirjoituksen.

Kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.