Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala

Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Kuva: Tuija Arday

Jumala valitsee tehtävään

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala valitsi Mooseksen viemään Israelin kansa pois Egyptistä. Jumala valitsi Joosuan johtamaan kansa Kanaanin maahan. Jumala valitsi profeetat tehtäväänsä.

Olivatko nämä ihmiset suuria, rohkeita sankareita, koska Jumala valitsi heidät? Ei, he olivat aivan tavallisia ihmisiä, samanlaisia syntisiä ja vajavaisia ihmisiä kuin mekin. Raamattu kuvaa peittelemättömästi pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, jopa kapinaa Jumalan antamaa tehtävää kohtaan.

Mooses valitteli kangertelevaa kieltään, Jeremia nuoruuttaan, Joona ei halunnut lähteä Niiniveen. Mutta mitä Jumala vastasi heille. Moosekselle Jumala sanoi: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinua, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos 4:11,12).

Mooseksesta tuntui siltä, ettei hänestä olisi siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. Miten Mooses sitten vastasi tähän Jumalan puheeseen? Sanoiko hän, että jaa, no sitten menen ja puhun. Ei, hän sanoo: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu”. Niin Jumala suuttui Moosekselle ja antoi Aaronin Mooseksen äänitorveksi.

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että sinusta ei ole johonkin tehtävään. Että joku toinen olisi paljon parempi? Kun tulin töihin nykyiseen työpaikkaani Kansanlähetysopiston linjavastaavaksi, eräs henkilö kysyi minulta kun törmättiin ulko-ovissa: ”miltä tuntuu olla rukousvastaus?” En enää muista mitä vastasin, mutta muistan sen tunteen, joka minulla heräsi. En ollut ylpeä siitä, että minut oli valittu, vaan tunsin itseni todella pieneksi.

Ajatus siitä, että olisin rukousvastaus, tuntui jotenkin pelottavalta. Jos kerran näin on, on minun osoittauduttava todellakin sen arvoiseksi – täydellisen sopivaksi tähän tehtävään. Tämä toi valtavasti suorituspaineita. Miten monta kertaa olen sittemmin ajatellut, että ei minusta ole tähän, tai että joku muu olisi paljon parempi. Siksi tuollaiset kertomukset Mooseksen tuntemuksista ovat lohduttavia. Jumala valitsee työhönsä vajaita, epäonnistuvia, arkoja ja ennen kaikkea syntisiä.

Profeetta Jeremia koki olevansa liian nuori Jumalan antamaan tehtävään. Mitä Jumala vastaakaan hänelle: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer 1:7,8). Jeremiasta oli tuohon tehtävään, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Hänen ei tarvinnut lähteä omassa voimassaan.

Tänäänkin Jumala valitsee ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Voitaisiin sanoa, että meillä on erilaisia kutsumuksia. Joitakin ihmisiä Jumala kutsuu hengelliseen työhön täysipäiväisesti, mutta joidenkin kutsumuksena on tehdä työtä maallisella puolella. Jumala käyttää lapsiaan, olimmepa sitten täysipäiväisessä hengellisestä työssä tai maallisessa työssä. Kumpaakin työtä meidän tulee tehdä myös niin kuin tekisimme sen työn Herralle.

Raamatussa meillä on kertomus myös siitä, että Jumala valitsi ihmisiä tekemään työtä käsillään. 2. Mooseksen kirjassa on kuvaus ilmestysmajan rakentamisesta. Luen nyt muutaman jakeen luvusta 35.

Mooses sanoi israelilaisille: ”Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojanpojan Juudan heimosta, 31. ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa 32. suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista, 33. hioa ja kiinnittää korukiviä, veistää puuta ja tehdä kaikkia taitoa vaativia töitä. 34. Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Danin heimosta, Herra on antanut myös taidon opettaa muita. 35. Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikkia kultasepän ja puusepän töitä, kutoa kankaita sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista ja hienoista pellavalangoista, kirjoa niitä ja tehdä muitakin kankurin töitä. Nämä miehet pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikki tarvittavat työt.” (2. Moos. 35: 30 – 35)

Jumala valitsi nämä miehet tähän työhön. Ei etupäässä julistamaan, vaan tekemään käsillään. Ei Jumalan valtakunnan työ ole vain saarnaamista suulla, vaan se voi olla myös saarnaamista käsillä. Teksti kertoo, että Jumala oli se, joka myös oli antanut heille riittävästi tietoa, taitoa ja kätevyyttä. Jumala siis varusti heidät siihen tehtävään. Kun Jumala kutsuu työhönsä, hän myös varustaa. Jumala jakaa armolahjoja, hän kouluttaa ja kasvattaa.

Meillä voi olla muitakin kutsumuksia kuin vain ansiotyö. On isän tai äidin kutsumus, lapsen kutsumus, aviomiehen tai – vaimon kutsumus ja niin edelleen. Vaikka emme ole täydellisiä isiä ja äitejä, miehiä ja vaimoja, silti Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Saamme luottaa myös siihen, että Jumala pitää meistä huolen, auttaa meitä ja on kanssamme. Saamme Jumalan kanssa käydä tämänkin päivän askareisiin.

Jarkko Haapanen
kirjoittaja toimii Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaavana.
Hän on opettamassa myös joulukuussa alkavalla periodilla, jonka aiheena on Job. Aihetta käsitellään osittain myös draaman keinoin.

Tämä opetus on kuunneltavissa Avaimia.net-sivuilla.