Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus

Näkymä Kapernaumin rannasta Gennesaretinjärvelle. (Kuva: Esko Siljanen)

Jeesus kohtaa toivottoman ihmisen

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus (2:1–12).

Raamattu ei kerro, kuinka kauan mies oli elänyt halvaantuneena, mutta hänen tilanteensa ei ollut helppo. Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaalihuoltoa. Sairaiden, vammaisten, leskien, orpojen ja köyhien ainoan turvaverkon muodostivat hänen sukulaisensa ja ystävänsä. Jos heitä ei ollut, henkilö oli täydellisesti avuton. Ehkä paikallisen synagogan taholta saattoi joitakin avun murusia vielä odottaa. 

Tiedättekö, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän on ollut kauan aikaa sairas ja avuton? Pikkuhiljaa myös hänen henkinen identiteettinsä alkaa muuttua toisenlaiseksi. Ihmisen on pakko sopeutua tilanteeseensa, ja hän alkaa itsekin pitää itseään sairaana, heikkona ja avuttomana. Kapernaumin miehen kohdalla oli varmaan käynyt näin, etenkin, jos hän oli sairastanut jo useita vuosia. Hänen henkinen minänsä oli muuttunut halvaantuneen miehen identiteetiksi. Hän oli täysin toisten ihmisten avun varassa elävä invalidi.  

Entä millainen sitten oli miehen hengellinen tila? Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli yleinen käsitys, jonka mukaan kaikki sairaudet ja vammat olivat synnin seurausta. Joko henkilö itse tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa olivat tehneet syntiä, ja siitä seurasi kyseinen sairaus. Voimme siis olettaa, että halvaantuneen miehen hengellinen identiteetti oli syntisen miehen identiteetti. Lienee oikein sanoa, että mies oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti halvaantunut. Hän tunsi itsensä toivottomaksi tapaukseksi sekä itsensä että toisten silmissä.  

Tässä kohtaa Raamattu avaa halvaantuneen miehen pimeään elämään yhden kirkkaan valopilkun. Hän ei ollut yksin, sillä hänellä oli neljä ystävää. Ja millaisia ystäviä he olivatkaan! Mikään ei voinut estää näitä ystäviä tuomasta halvaantunutta miestä Jeesuksen eteen. Tässä näemme puhuttelevan esimerkin siitä, mitä hyvät ystävät voivat tehdä sairaan ja avuttoman ihmisen elämässä. Jos ihminen ei itse pääse seurakuntaan, voivat ystävät tuoda hänet sinne tai ainakin tuoda hänet rukouksessa Jeesuksen eteen. Olisipa meillä jokaisella tällaisia ystäviä! 

On mielenkiintoista lukea, mitä tapahtui sen jälkeen, kun ystävät laskivat halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. (Mark. 2:5)

Halvaantuneen ystävät eivät pitäneet pitkiä todistuspuheita eivätkä esirukouksia Jeesuksen edessä. Heidän tekonsa puhuivat heidän uskostaan. Halvaantuneen miehen usko tuli esille siinä, että hän suostui tuotavaksi Jeesuksen luo. Raamattu ei kerro halvaantuneen miehenkään rukoilleen yhtään sanaa Jeesuksen edessä. Hän ei saanut kirjaimellisesti sanaa suustaan, sillä hän oli kokonaan halvaantunut. Jeesus näki heidän sanattoman uskonsa ja vastasi siihen välittömästi.  

Kun Jeesus kohtasi halvaantuneen miehen kasvokkain, hän hoiti ensin terveeksi hänen hengellisen halvauksensa. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Vasta tämän jälkeen Jeesus huomioi hänen henkisen ja fyysisen vammansa. Jeesus antoi halvaantuneelle miehelle uuden elämän ja uuden identiteetin. Halvaantuneesta miehestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Mitä me voimme oppia tästä tapauksesta? Ainakin kolme asiaa: Jeesus antaa uuden elämän jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää, riippumatta siitä, parantaako hän fyysisen vammamme vai ei. Me Jeesuksen seuraajat voimme osoittaa uskomme häneen myös teoillamme, emmekä pelkästään sanoillamme. Jos rakastamme Jeesusta, voimme käyttää mielikuvitustamme löytääksemme keinoja tuoda toivottomia ihmisiä Jeesuksen luokse tai viedäksemme Jeesuksen heidän luokseen.  

Kapernaumin mies sai takaisin terveytensä ja toivonsa. Siitä huolimatta hänenkin ruumiinsa kuoli eräänä päivänä monien vuosien kuluttua. Eipä se enää häntä haitannut, sillä hänellä oli iankaikkinen elämä, jonka Jeesus oli hänelle lahjoittanut. Pääasia oli se, että tämä toivoton ihminen sai mahdollisuuden kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti omassa elämässään. Voin kuvitella, mitkä tuon aikaisemmin halvaantuneen mutta Jeesuksen parantaman miehen viimeiset sanat olivat: ”Kiitos Jeesus, kun annoit syntini anteeksi!”  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Teksti on osa saarnasta, joka pidettiin 2.11.2018 Itä-Jerusalemin Nazarene-kirkossa.
Kuva: Esko Siljanen

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!