Työntekijämme Tuula Siljanen kirjoittaa Israelista: Eri kulttuurien parissa toimiessa kristityn on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset suhtautuvat Jeesukseen, jotta osaisi keskustella

Valkovenäläis-venäläis-ranskalainen taidemaalari Marc Chagall teki 15 vuotta lasimaalauksia, pääasiassa kirkkoihin, mutta myös synagogiin. Tässä lasimaalauksessa vasemmalla puolella näkyvät myös Jaakobin tikapuut. Kuva: Pixabay

Jeesus israelilaisten taiteilijoiden silmin

Työntekijämme Tuula Siljanen kirjoittaa Israelista:

Eri kulttuurien parissa toimiessa kristityn on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset suhtautuvat Jeesukseen, jotta osaisi keskustella heidän kanssaan ymmärrettävällä tavalla.

Palasimme alkuvuodesta Israeliin monen vuoden jälkeen. Olemme pyrkineet havainnoimaan, minkälaisia muutoksia maassa on tapahtunut suhteessa Jeesukseen. Jo kadulla ja naapurustossa olemme huomanneet, että kaikki ihmiset, myös ortodoksijuutalaiset, ovat tulleet paljon avoimemmiksi kuin ennen.

Kun luimme lehdestä, että Israel-museossa on esillä näyttely Jeesus israelilaisessa taiteessa, ajattelimme, että siellä pitäisi käydä. Olemme käyneetkin siellä jo useamman kerran, sillä näyttely on hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Taiteilijat heijastavat oman aikansa suhtautumista asioihin ja ovat rehellisiä asioiden kuvaajia.

Näyttelyn otsikko ”Behold the man”; ”Katso: ihminen!”

Näyttelyn otsikko kertoo paljon.  Behold the man; Katso: ihminen! Näillä sanoillahan Pilatus puhutteli Jeesusta, vaikka myöhemmin käskikin kirjoittaa ristille Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.  Näyttelyn otsikon hepreankielisessä tekstissä käytetään Jeesuksesta otsikossa nimitystä, joka on alun perin ollut pilkkanimi Jeshu, Jeesuksen oikean nimen Jeshua sijaan. Nykyään useimmilla israelilaisilla ei ole tarkoituksena käyttää Jeesuksen nimeä pilkaten, vaan he ovat omaksuneet maan yleisen käytännön pohtimatta asiaa syvällisemmin.

Taiteilijoiden suhtautumisessa näkyy eri vaiheita, jotka liittyvät siihen historialliseen aikaan ja yhteiskuntaan, jota he edustavat. Näyttelyn varhaisin taiteilija on nuori Maurycy Gottlieb, joka eli 1856−1879 nykyisen Ukrainan alueella. Hänen maalauksensa esittää Jeesusta opettamassa Kapernaumin synagogassa, eli hän liittää Jeesuksen selvästi Uuden testamentin yhteyksiin. (Voit nähdä kuvan seuraavasta linkistä: https://www.wikiart.org/en/maurycy-gottlieb/christ-preaching-at-capernaum-1879)

Aikahistoriassa eteenpäin mentäessä puolalaisen Samuel Hirszenbergin (1865−1908) maalaus on järkyttävää katseltavaa meille kristityille. Teoksella on kaksi nimeä Vaeltava juutalainen tai Ikuinen juutalainen.  Tässä taulussa näkyvät jo Itä-Euroopan juutalaisvainot, pogromit.  (katso kuvaa: http://www.conservapedia.com/Samuel_Hirszenberg)

Hirszenbergin maalauksessa juutalainen mies yrittää epätoivoisesti päästä pakoon. Museon tarkemmassa selvityksessä kerrotaan, että juutalainen yrittää päästä vapauteen ristin varjosta. Ristejä on kuvassa paljon, samoin myös vapauteen pyrkineitä, mutta matkallaan kuolleita juutalaisia. Tätä taakkaa ja syyllisyyttä me kristityt saamme kantaa suhteessa Jumalan omaisuuskansaan Israeliin. Toivomme ja rukoilemme, että ristin sanoma voisi muuttua evankeliumin ilosanomaksi, jota juutalaisten ei tarvitsisi epätoivoisesti paeta.

Kun näyttelyssä tullaan historiallisesti toisen maailmansodan aikaiseen juutalaisten joukkotuhoon, näkyy monessa maalauksessa se, että ristiinnaulittu Jeesus kuvataan aikansa juutalaiseksi. Niinhän Jeesus olikin, oman aikansa juutalainen, ihminen ja Jumala. Minua  puhuttelivat erityisesti Marc Chagallin maalaukset. Chagall syntyi Venäjällä ja vaikutti Ranskassa sekä Amerikassa (1887−1985). Chagallin maalaus Keltainen ristiinnaulitseminen on täynnä juutalaista symboliikkaa, perinteitä ja historiallisia tapahtumia.

Jeesuksen juutalaisuutta maalauksessa korostavat sekä hänen yllään oleva juutalainen rukousliina että maalauksessa korostetusti esillä olevat toorarullat. Keltainen väri symboloi juutalaisilta vaadittua Daavidin tähteä, juutalaisvainojen tuhoja ja krematorioita.

Maalauksessa näkyy myös hävitystä pakeneva äiti lapsensa kanssa. Yksityiskohta kuvaa paitsi kansanmurhaa pakoon yrittäviä juutalaisia, myös Jeesus-lapsen, Joosefin ja Marian pakoa Egyptiin.

Kun maalausta tutkii tarkemmin, siinä voi nähdä ristin vasemmalla puolella juutalaisia pakolaisia kuljettavan laivan. Sen on tulkittu olevan Struma. Aluksen kyydissä oli noin 800 juutalaista pakolaista, joiden maahantulon Palestiinaan britit kielsivät Turkin painostuksen vuoksi. Pari kuukautta myöhemmin venäläiset ampuivat laivan torpedoilla ja vain yksi ihminen pelastui.

Chagallin hieno ajatus on myös se, että maalauksen keskellä näkyvät Jaakobin tikapuut. Niiden avulla taiteilija antoi Jeesukselle mahdollisuuden nousta ristiinnaulitsemisen jälkeen ylös taivaaseen lukemaan Toora-kääröä. (katso maalausta: http://www.uky.edu/~popkin/chagall.htm)

Monet nykypäivän israelilaiset taiteilijat yhdistävät Jeesuksen uhrin tämän päivän epäoikeudenmukaisuuksista ja sodista kärsiviin ihmisiin. Esimerkiksi Adi Nes  esittää israelilaisten sotilaiden viimeistä ateriaa valokuvassaan vuodelta 1999: http://www.imj.org.il/imagine/galleries/viewItemE.asp?case=19&itemNum=202486.

Sotilaat näyttävät juttelevan rennosti keskenään, vain yksi heistä on mietteliäs. Sotilaita printissä on 13 ja keskellä arvellaan olevan Jeesuksen. Sotilaat ovat lähdössä taisteluun, eikä ole varmuutta siitä, ketkä palaavat hengissä.

Myös Pavel Wolberg kuvasi vuonna 2001 Gush Katifissa kuolleen palestiinalaisen. Kuollut on ristiinnaulitsemisasennossa ja omaiset surevat häntä ympärillä (https://www.pavelwolberg.com/reminicence-of-moments-color). Taiteilijat näkevät Jeesuksen oman yhteiskuntansa kärsivissä ihmisissä.

Minulle merkittävin työ näyttelyssä oli Moshe Castellin noin vuonna 1948 musteella tekemä piirros nimeltä Ristiinnaulitseminen. Taiteilija piirsi Jeesukselle omat kasvonsa. Hänellä oli useita kuvia ristiinnaulitsemisesta ja hän samaistui Jeesuksen kärsimyksiin.

Castell oli menettänyt vaimonsa, joka kuoli synnytyksessä, ja  poikansa muutama vuosi vaimon kuoleman jälkeen. Tuolloin Castell meni joksikin aikaa Gennesaretin-järven rannalla sijaitsevaan luostariin. Hän sai siellä lohtua tuskaansa ja löysi ehkä jopa henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen. Hän käyttää nimittäin piirroksessaan ristin yläpuolella Jeesuksesta tämän oikeaa ja kunnioittavaa nimitystä Jeshua – Pelastaja, Vapahtaja.

Juutalaisten taiteilijoiden kuvaukset ja suhtautuminen Jeesukseen ovat puhuttelevia. He korostavat Jeesuksen juutalaisuutta ja pitävät hänen kärsimystään symbolina juutalaisten kärsimyksestä. Taiteilijat herkkinä ihmisinä näkevät myös Jeesuksen kärsivissä ihmisissä. Näinhän Jeesus tahtoisi meidänkin huomaavan kärsivät ihmiset. Se, mikä taiteilijoiden töistä puuttuu, lukuun ottamatta Castellin piirustusta, on omakohtainen suhde Jeesukseen – tai se ei ainakaan selvästi tule niistä esille.

Kuluneena pääsiäisaikana, jolloin juutalainen sekä kristillinen pääsiäinen osuivat samalle viikolle, ovat juutalaiset laulaneet messiaanista Psalmia 118, jossa sanotaan: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” (118: 22) Kuitenkaan heidän ymmärryksensä ei ole vielä avautunut tunnistamaan Jeesusta Messiaana ja kulmakivenä. Siksi he yhä pyrkivät saavuttamaan pelastuksen omilla hyvillä teoillaan.

Pääsiäisaamun varhaisessa jumalanpalveluksessa Jeesuksen tyhjän haudan äärellä kuulimme saarnassa, että taivaaseen pääsy ja pelastus eivät ole palkinto meidän hyvistä teoistamme vaan Jumalan lahja, jonka hän valmisti meille Jeesus Messiaan ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tästä saamme toisiamme muistuttaa joka päivä ja tämän armon varassa jatkaa elämäämme Jeesuksen kanssa myös pääsiäisen jälkeen.

Jumalan omaisuuskansan keskuudessa tarvitaan herkkyyttä ja rakkautta, jotta he pääsisivät ristin varjosta ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesus Messiaan henkilökohtaiseen tuntemiseen. Saamme olla kutsumassa heitä iloon ja vapauteen, ei enää uhreina ja Jeesuksen kärsimyksiä kantavana kansana vaan Jeesuksen pelastamina ja vapauttamina ihmisinä.

Kiitos kun rukoilet kanssamme, että Jumalan armo Jeesuksessa koskettaisi mahdollisimman monia tässä maassa! Pyhän Hengen herkkyyttä tarvitsemme kaikkialla kohdatessamme särkyneitä ja murtuneita ihmisiä, jotka eivät enää jaksa oman tuskansa keskellä luottaa Jumalan armoon omalla kohdallaan.  Herramme ei muserra murtunutta ruokoa! (Jes. 42:3)

Tuula Siljanen

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna