Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018. (Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.) Joh. 6:47–58 Totisesti, totisesti: sillä, joka

Jeesus – elämän leipä

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018.

(Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.)

Joh. 6:47–58
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

*********

Hyvät ystävät, elämme paastonaikaa, olemme matkalla kohti pääsiäistä – tapahtumaa, jossa meidät vapautettiin synnin kahleista. Lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesus Kristus, Jumalan Poika, suostui rakkauden voittamana kärsimään puolestamme maailman kauhistuttavimman kuoleman, ristinkuoleman. Keskittyminen näihin suuriin tapahtumiin, kuten pääsiäiseen ja jouluun, auttaa meitä näkemään, kuinka suuresti Jumala meitä rakastaa. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös kaikki muut asiat, jotka kietoutuvat noiden tapahtumien ympärille.

Profetioista ennen Jeesuksen syntymää näemme, kuinka epätoivoisesti tarvitsimme sitä, että Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Se auttaa meitä ymmärtämään, että jos Jumala ei tee jotain puolestamme, yritämmepä kuinka kovasti tahansa, siitä huolimatta tilanteemme muuttuu päivä päivältä vain huonommaksi.

Kulkiessaan  ympäri Juudeaa ja Galileaa ja saarnatessaan Jeesus kohtasi paljon vastustusta luonnon, paholaisen, vihamiesten ja joskus läheistensäkin taholta. Joskus se oli lievää vastarintaa, joskus taas syntyi väittelyjä ihmisten kanssa. Joskus he jopa nimittelivät Jeesusta ”pahojen henkien riivaamaksi” tai ”samarialaiseksi”. Hän suostui tuohon kaikkeen meidän vuoksemme. Kun tilanne paheni, he lopulta ripustivat Hänet ristille, ikään kuin Hän olisi ollut syyllinen tai petturi.

Tänään olemme lukeneet, kuinka hän väitteli leivästä juutalaisten kanssa. Tapahtumaa edelsi Jeesuksen ruokkimisihme. Hän oli vähän aikaisemmin ruokkinut viisituhatta ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuitenkin jäljelle oli jäänyt enemmän kuin mitä alussa oli ollut.

Ihmisten silmät olivat avautuneet näkemään Jeesuksen todellisen luonnon. He halusivat tehdä hänestä kuninkaan pakolla, mutta Jeesus lähti pois heidän luotaan. He seurasivat häntä, koska olivat maistaneet, mitä hänellä oli tarjota.

Historiasta tiedämme, että tuohon aikaan tavalliset juutalaiset eivät syöneet kunnollista ateriaa joka päivä. Ei siksi, että he eivät olisi halunneet, vaan siksi, että heidän taloudellinen tilanteensa ei sitä sallinut. Nyt he laskeskelivat, että seuraamalla Jeesusta he tulisivat ravituiksi ja kylläisiksi. Tällä tavalla monet lähtivät seuraamaan häntä.

On helppo ajatella, että he halusivat kuunnella hänen opetuksiaan, mutta Jeesus tiesi heidän oikeat motiivinsa. Hän sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.” Joh. 6:26 Tällä Jeesus tarkoitti, että he halusivat Hänen ruokkivan heitä yhä edelleenkin.

Jeesus haastaa kuulijoitaan ja sanoo, että heitä kiinnostavat vain katoavat asiat, he ajattelevat vain omaa vatsaansa. Tästä syystä hän sanoo heille: “Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” Joh. 6:27

Jeesus esittelee heille jotain, mikä voisi auttaa heitä. Hän haluaa heidän saavan katoamatonta ruokaa, jota syötyään he eivät enää olisi nälkäisiä.

 

Olen kuullut tarinan lapsista, jotka pakotettiin menemään mukaan taisteluun toisen maailmansodan aikana.  Sodan päätyttyä suurin osa heistä oli kadottanut yhteydet perheisiinsä ja vaelsi ympäriinsä ilman ruokaa ja minkäänlaista suojaa. Osana sodanjälkeistä avustusohjelmaa monet näistä nuorista sijoitettiin telttakaupunkeihin. Siellä lääkärit ja psykiatrit tekivät työtä poikien kanssa ja yrittivät palauttaa heidän henkisen ja fyysisen terveytensä. Pian he huomasivat, että monet pojat heräsivät öisin huutaen kauhusta.

Eräs lääkäri sai idean. Annettuaan pojille illalla runsaan aterian hän laittoi heidät nukkumaan leipäpala kädessään ja käski heidän säästää sen aamuun saakka. Pojat nukkuivat rauhallisesti, koska lopultakin he olivat vakuuttuneita siitä, että ruokaa olisi myös seuraavana päivänä.

Jeesus on elämän leipä. Hänestä kiinni pitämällä vakuutumme siitä, että olemme valmiita kohtaamaan mitä tahansa eteemme tulee.

 

Historia kertoo, että tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta kansalaissodastamme. Tekee kipeää nähdä veljen kääntyvän veljeään vastaan. Tiedän, että jotkut meistä kantavat tuota tuskaa yhä tänäänkin. Se häiritsee meitä jatkuvasti. Sitä ei ole helppo unohtaa. Mutta meille voi käydä samoin kuin noille pojille, joiden oli vaikea unohtaa sodan kauhuja: kun he vakuuttuivat, että leipää riittäisi vielä huomiseksi, he alkoivat nukkua hyvin.

Kansalaissodassa ongelmamme ei ollut leipä, vaan erilaiset mielipiteet. Asiat kyllä selvitettiin, mutta jotkut meistä kärsivät yhä sen seurauksista. Tänään meille kerrotaan, että Jumala uhrasi oman Poikansa meidän puolestamme. Tämä Poika kehottaa meitä syömään Hänen ruumiinsa ja juomaan Hänen verensä. Mikäli emme tunne sen salaisuutta, elämämme jatkuu tuskassa ja katkeruudessa.

*******

Suomessa lähes jokainen on kiinnostunut ja pitää urheilusta. Useimmissa urheilulajeissa on valmentajat. Valmentaja kertoo kilpailuihin osallistuville urheilijoille, kuinka heidän tulee valmistautua kilpailuja varten. Jos valmentaja käskee juosta vaikkapa seitsemän kilometriä päivässä tai nostaa painoja 30 minuuttia päivässä, urheilija tekee niin, vaikka se sattuisikin. Miksi? Koska urheilija uskoo, että valmentaja tietää paremmin kuin hän, mikä tekee voittajan. Kun todella uskoo ohjaajaansa, seuraa hänen ohjeitaan kuuliaisesti. Urheilija, joka ei oikeasti usko valmentajaansa, ei noudata kaikessa hänen ohjeitaan. Samalla tavalla ne, jotka todella uskovat Jeesukseen, hyväksyvät Hänen neuvonsa ja ohjeensa.

Jeesus sanoo kuulijoilleen: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Sitten juutalaiset alkoivat väitellä kiivaasti keskenään: “Kuinka tämä mies voi antaa meille ruumiinsa syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” Sitten Hän vielä lisää, ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa ja silti he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Jeesus vertaa keskenään riittämätöntä mannaa ja itseään. Koska manna oli vain ruokaa, se piti heidät elossa vain fyysisesti mutta ei hengellisesti. Siksi se ei voinut pelastaa ihmistä hengelliseltä kuolemalta. Jeesus on todellinen leipä taivaasta, ja hän voi sen tehdä. Jos syömme hänen lihansa, saamme iankaikkisen elämän. Me kuolemme fyysisesti, mutta nousemme ylös hengellisesti.

Mitä tämä kaikki puhe hänen lihansa syömisestä ja hänen verensä juomisesta on? Oli jo ihmeellistä, että Jeesus viittasi itseensä leipänä taivaasta, mutta nyt hän sanoo, että heidän täytyy syödä häntä. Kaiken lisäksi, että heidän pitäisi juoda verta, hänen vertaan! Se oli liikaa juutalaisille, sillä jopa eläimen veren maistaminen oli heiltä kielletty.  Vaatimalla oman verensä juomista Jeesus oikeastaan sanoo, että hänen elämänsä sulautuu heidän elämäänsä ja tulee yhdeksi heidän kanssaan.

Voittaaksemme kilpailun meidän tarvitsee vain noudattaa valmentajan ohjeita. Ollaksemme Kristuksen opetuslapsia meidän on tehtävä enemmän kuin vain noudattaa hänen sanojaan. Urheiluvalmentaja ei mene kentälle pelaamaan, mutta meidän Herrammme kulkee kanssamme. Jeesuksen jumalallisen luonnon ansiosta meillä on hengellinen yhteys hänen kanssaan. Elämme hänen läsnäolossaan ja Pyhä Henki asuu meissä. Meidän elämämme sulautuu yhteen Jeesuksen elämän kanssa.

Jeesus ei halua vain opettaa meitä; Jeesus ei halua vain pelastaa meitä, hän haluaa täyttää meidät. Hän haluaa olla läheisessä suhteessa meidän kanssamme. Osallistumalla ehtoolliselle kunnioitamme tätä erityistä liittoa. Kun olemme Herran aterialla kuulemme seuraavat sanat: Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu, Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu. Lihan syöminen ja veren juominen on sitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja annamme Hänen pelastaa meidät, täyttää meidät ja johdattaa meitä.

Kun kuljemme Jeesuksen johdatuksessa, unohdamme kaiken elämän mukanaan tuoman katkeruuden. Silloin iloitsemme elämästä, jonka Jeesus meille tarjoaa. Siitä syystä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, on tärkeää, että kuulemme Jeesuksesta koko ajan. Meidän täytyy kertoa toisillemme, mitä Jeesus on tehnyt. Sillä tavalla ihmiset oppivat tuntemaan Hänet, ottamaan Hänet vastaan ja elämään Hänen johdatuksessaan. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia. Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa