Herttainen rouva Junko Sumikawa syntyi 1950-luvun taitteessa Kyushun saaren Kumamoton kaupungissa kalakauppiaan perheen esikoisena. Myöhemmin pikkuveli otti vetovastuun vanhempien perustamassa kaupassa,

Japanilaiset kristityt saavat rohkaisua seurakuntayhteydestä

Herttainen rouva Junko Sumikawa syntyi 1950-luvun taitteessa Kyushun saaren Kumamoton kaupungissa kalakauppiaan perheen esikoisena. Myöhemmin pikkuveli otti vetovastuun vanhempien perustamassa kaupassa, ja myös Junko ajatteli auttavansa perheyrityksessä. Avioliitto kuitenkin toi yllättäen muutoksia hänen elämäänsä. Kolmekymppinen rouva Sumikawa muutti miehen työn perässä Kansain alueelle, ensin Akashin kaupunkiin ja sieltä Osakan lähelle Toyonakaan. Mies oli töissä vartiointiliikkeessä, jossa hänellä oli paljon yötöitä.

Kansaissa rouva Sumikawa tutustui Jehovan todistajiin, jotka tulivat usein hänen kotiinsa asti opettamaan liikkeensä asioita. Mies ei kuitenkaan suostunut siihen, että rouva oltaisiin kastettu, joten Sumikawa vältti joutumasta syvemmälle Jehovan todistajien toimintaan.

Perhe muutti Osakan eteläpuolelle Sakaihin. Siellä lähetystyöntekijä opetti englantia lähistöllä toimivassa kirkossa. Sitä kautta Sumikawa tutustui kristilliseen seurakuntaan.

Kirkko oli ulkoisesti hyvin vaatimaton. Seurakunta kokoontui kodeissa ilman varsinaista kirkkorakennusta. Kynnys käydä kotikokouksissa oli matala, ja Sumikawan lapset osallistuivat mielellään englanninopetukseen, sillä heillä oli siellä ikäisiään kavereita.

Muutaman vuoden jälkeen seurakunnan amerikkalainen lähetystyöntekijä ehdotti rouva Sumikawalle kastetta. Nyt rouva Sumikawa oli varma asiasta. Hän ilmoitti miehelleen, että vaikka tämä vastustaisi, niin hänet kastettaisiin kristillisessä kirkossa. Aiemmin mies oli sanonut, että ero tulee, jos kasteella käydään. Kun vaimo nyt oli kastettu, ei mies kuitenkaan toteuttanut uhkaustaan. Muutama vuosi myöhemmin myös Sumikawan molemmat yläkouluikäiset lapset kastettiin.

Vuonna 2014 Sumikawan kotona asuva aikuinen poika sai töitä kristillisestä sairaalasta Nishinomiyasta. Perhe muutti nyt sinne pojan työn perässä. Mies oli jo jäänyt eläkkeelle, joten vanhemmat päättivät muuttaa lähemmäksi poikansa työpaikkaa. Poika käy sunnuntaisin työpaikallaan kokoontuvassa seurakunnassa, mutta rouva Sumikawa alkoi käydä kävelymatkan päässä kodistaan Etelä-Nishinomiyan evankelisluterilaisessa seurakunnassa.

Etelä-Nishinomiyan seurakunta on perustettu vuonna 1991. Vuosien varrella siellä on työskennellyt useita suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Tällä hetkellä työtiimin muodostavat Kansanlähetyksen työntekijät Asako ja Lauri Palmu sekä japanilainen eläkeläispastori Yoshiaki Hirono.

Junko Sumikawa on osallistunut Etelä-Nishinomiyan seurakunnan jumalanpalveluksiin jo yli neljän vuoden ajan. Hän istuu usein eteisessä pienen pöydän äärellä toivottamassa tulijoita tervetulleeksi jumalanpalveluksiin. Hänen muita palvelutehtäviään ovat kolehdin kerääminen, kolehtirukous sekä epistolatekstin lukeminen. Rouva Sumikawa jää kirkon jälkeen mielellään kirkkokahveille ja auttaa vielä loppusiivouksessa, ennen kuin hän palaa kotiinsa.

Halu kuulla Jumalan sanaa saa Junko Sumikawan tulemaan yhä uudelleen kirkkoon.

Aluksi rouva Sumikawa oli aralla mielellä miehensä vuoksi ja yritti olla käymättä kirkossa kovin usein. Mutta halu kuulla Jumalan sanaa oli vahva. Nyt Sumikawa käy kirkossa joka viikko, ja mieskin näyttää sen hyväksyneen omalla vähäpuheisella tavallaan. Sumikawa murehtii usein miestänsä ja rukoilee tämän pelastumisen puolesta. Välillä myös Sakaissa asuva tytär tulee kahden lapsensa kanssa mukaan sunnuntaijumalanpalveluksiin.

Kysymme Sumukawalta, miksi hän käy juuri Etelä-Nishinomiyan kirkossa.

– Täällä on hyvä olla! Seurakunnassa on kodinomainen tunnelma, ja pidän sekä työntekijöistä että muista kirkossakävijöistä. Olen saanut rohkaisua omaan uskonelämääni seurakunnan toiminnan kautta,  rouva Sumikawa kertoo hymyillen ujosti.

– En kuitenkaan raaski vaihtaa seurakunnan jäsenyyttä pois Sakaista, jossa minut kastettiin, sillä siellä kokoontuva joukko on niin vähälukuinen, hän sanoo.

Useimmat japanilaiset seurakunnat ovat varsin pieniä, vain parin-kolmenkymmenen hengen yhteisöjä. Niissä henkilösuhteet korostuvat ja tunneside omaan kastekirkkoon pysyy monella vahvana, vaikka sen jäsen muuttaisi kokonaan toiselle alueelle. Monet japanilaiset kristityt lähettävätkin säännöllisesti kolehtia omaan kotiseurakuntaansa, vaikka eivät pääsisi osallistumaan muuten sen toimintaan, Lauri Palmu kertoo.

Lauri ja Asako Palmu
Lauri ja Asako Palmu ovat toimineet lähetystyössä Japanissa vuodesta 2005 alkaen. Tällä hetkellä he vastaavat Nishinomiyan seurakunnan toiminnasta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Kansanlähetys on tehnyt työtä Japanissa jo vuodesta 1968. Seurakunnat tarvitsevat kuitenkin edelleen opettajia ja pastoreita rohkaisemaan japanilaisia kristittyjä ja välittämään Jeesuksen pelastussanomaa niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet. Haluatko sinä olla mukana tukemassa lähetystyötä Japanissa?

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.