”Näin teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä’.” – Jaak. 4:15 Jaakobin kirjoittamat

Jalkasi jäi lyhyeksi

raamattuavain_extra_matkale

”Näin teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä’.”

– Jaak. 4:15

Jaakobin kirjoittamat sanat sisältävät suuren viisauden. Etiopiassa tätä viisautta sai likimain käsin kosketella. Laadimme matkasuunnitelman ja kävimme sitä nöyrästi toteuttamaan odottaen, miten Herra suo kaiken toteutua. Tällä kertaa hän ei sallinut kaiken mennä suunnitelmien mukaan.

Tämä bloggaus oli tarkoitus tehdä Arba Minchissä neljä päivää sitten, 4.10.2016. Bloggaaminen vaihtui kuitenkin palavereihin, joissa etsimme viisautta siihen, miten pääsisimme turvallisesti takaisin pohjoiseen, pääkaupunkiin Addis Abebaan. Matkan seuraava vaihe tutustumaan kummilapsityöhön hieman Arba Minchistä länteen piti jättää käymättä − alueelle ei ollut turvallista matkustaa.

Alla videolla Suomessakin vieraillut Abiyot laulaa laulun ”Mistä kaikesta sinä veitkään minut läpi”. Tätä samaa saa pohtia, kun saimme turvallisesti pimeän ja aamunkoiton aikaan ajaa halki maan, myös yläkuvan edellisiltaisten mellakajälkien ohi.

Etiopiassa on valtava raamatunkäännöstyön tarve. Monet kielet odottavat käännöstään. Vierailin tutustumassa kahdella pienemmällä paikkakunnalla käännöstyöhön ja sen hedelmiin.

Ajaessamme Gidoleen, jossa tapasin myös videolla laulavan Abiyotin,  muotoilin näkemästäni purevan esittelyn: ”Kyläläiset kävelivät meitä vastaan keihäät ja sapelit kädessään.” Näin todella oli, mutta todellisuudessa he olivat menossa pelloille töihin sapeli työvälineenään ja keihäs mahdollisia villieläimiä hätistämään.

Kaiken työn lomassa ehdimme välillä istumaan ja rupattelemaan kahvikupin ääressä. Vasemmalla kääntäjä Hatano, koordinaattori Alemnesh, sekä pihavahti, jonka takin rinnuksessa lukee ”Kalpa”.

Istumme Mirjami Uusitalon olohuoneessa kahvilla. Muistelemme lukutaitoprojetin tuottamia kirjasia. Yhdessä kirjassa on kerrottuna perinteinen etiopialainen tarina sammakosta ja norsusta. Alla videossa diraitan kielen lukutaitotyön koordinaattori Alemnesh Kussia kertoo tarinan.

Tarinan innoittamana päädyn kyselemään etiopialaisia sanontoja. Jostakin syystä niitä ei tule mieleen He kertovat, että sanonnat syntyvät aina johonkin tilanteeseen ja elävät sen hetken. Pyydän heitä tekemään sanonnan tuohon hetkeen. Kotiapulainen, joka valmisti meille kahvit, oli tehnyt sitä liian vähän ja jäi itse ilman. He miettivät reilun tovin ja sitten tokaisevat otsikon mukaisen sanonnan: ”Jalkasi jäi lyhyeksi.”

Tiellä kulkevat niin autot, kolmipyöräsiset taksit, ihmiset kuin eläimetkin. Se tekee matkanteosta omanlaisensa seikkailun.

Matka Etiopiaan on ollut matka elämänmuotoon, johon en ole ennen tutustunut. Monista kirjoista ja lehtiartikkeleista olen siitä lukenut, elokuviakin nähnyt. Nyt olen saanut haistaa ja hieman maistaa. Olen ”forinzi”. Torille kulkiessa kuulen taakseni kerääntyvän lapsia. ”Forinzi, forinzi” kajahtaa ilmaan ja portinpieliin ilmestyy lisää lapsia. En ole huomaavinani perässä tulijoita. Yhtäkkiä pysähdyn ja käännyn nopeasti katsomaan taakse − lapset säikähtävät ja ratkeamme kaikki nauramaan. Toisaalla kohtaan vanhan naisen, joka tiuskii ”forinzi, forinzi” ja viittoo minua menemään tieheni. Yksi lapsi ohi ajaessamme huutaa ”forinzia”, ja pelkään hänen poimivan maasta kiviä heittääkseen autoa.

Gidolen torille laskeutuminen ja sieltä palaaminen kahden kilometrin korkeudessa nosti sykkeen korkealle.

Tapaan paljon paikallisia ihmisiä matkallani. Yksi piirre jää matkalta erityisesti mieleeni: kiireettömyys. Kohtaan ihmisiä, jotka ovat valmiita odottamaan vuoroaan pitkiäkin aikoja. Kohtaan myös kotiapualaisen, joka tulee myöhässä töihin. ”Satoi, en voinut tulla aiemmin.” Omasta kotimaisesta näkökulmastani tätä olisi vaikea ymmärtää, mutta kun on saanut kulkea vuorenrinnettä, sen teitä ja polkuja, niin tietää, että täällä on todellakin parempi liikkua hyvän sään aikana.

Suruliputus Addis Abebassa kertoo osanotosta maan viime päivien mellakoiden uhreille.

On aika päättää kirjoitus. Jouduimme tulemaan etelästä pohjoiseen, Herra varjeli matkamme. Näimme aiheelliseksi, että jatkoin takaisin ennenaikaisesti. Sain muutettua lentoni to-pe yölennolle, sain viimeisen paikan viimeisillä minuuteilla. Luottokortti ei kelvannut, korttien maksuliikenne ei toiminut. Virkailija antoi tunnin aikaa hankkia käteistä. Saimme rahat toimistolle kymmenen minuuttia ennen varauksen vanhenemista. Sain lipun koneeseen, ja yön selkään lähdin takaisin. Jalkani ei jäänyt tässä liian lyhyeksi − kiitos Jumalan ja kaikkien, joiden kanssa tätä matkaa tein.

Nyt on aika rukoilla Etiopian puolesta. Maa on saanut kehittyä, seurakunnat ovat saaneet kasvaa. Kunpa Etiopian jalat eivät jäisi lyhyiksi ja rauha säilyisi maassa.

Veijo Olli

Artikkelin kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.

Matkabloggaussarjan aiemmat kirjoitukset

26.9.2016 Jumala käyttää ihmisiä auttaessaan ihmisiä
28.9.2016 Kuopio-Istanbul-Addis Abeba
30.9.2016 Etiopia – liian iso pala pureskeltavaksi
2.10.2016 Arba Minch – seurakunta rakentaa kirkkoa

Raamatunkäännöstyö


Jaa artikkeli tästä:

Tallenna