Huhtikuun alussa saimme katsella asuntomme ikkunasta, miten Ananin kirkon viereisille pelloille ilmestyivät riisinviljelijät muokkaamaan peltojaan riisinistutusta varten. Monivaiheisen muokkaustyön jälkeen

Evankeliumi koskettaa riisipeltojen keskellä

Huhtikuun alussa saimme katsella asuntomme ikkunasta, miten Ananin kirkon viereisille pelloille ilmestyivät riisinviljelijät muokkaamaan peltojaan riisinistutusta varten. Monivaiheisen muokkaustyön jälkeen oli aika istuttaa riisintaimet runsaan sadon toivossa. Välittömästi alkoi myös öinen, korvia huumaava sammakkojen kurnutuskonsertti veden täyttämillä pelloilla.

Työrupeamamme pienessä maaseutuseurakunnassa oli alkanut reilu vuosi aikaisemmin. Vuoden aikana olimme saaneet nähdä niin luonnon kuin kirkkovuodenkin kierron rikkaan moninaisuuden. Seurakunnassa olimme iloinneet konfirmaatiojuhlasta helluntaina, suomalaisen gospelyhtye MGtH:n upeasta konsertista, lasten kesätapahtumasta heinäkussa, muistelleet poisnukkuneita seurakunnan jäseniä pyhäinpäivänä, juhlistaneet Vapahtajamme syntymäjuhlaa monissa joulujuhlissa, ottaneet vastaan uuttavuotta juhlallisesti ja lopuksi viettäneet pääsiäista ”Via Dolorosa” -pääsiäisvaelluksen tunnelmissa.

Buddhalais-shintolaisen yhteiskunnan keskellä elävä seurakunta todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta monelle tavalla. Valaistu risti kirkon katolla, kirkosta sunnuntaina kuuluva virrenveisuu, seurakunnan ihmisten henkilökohtainen halu kutsua naapureitaan ja tuttujaan mukaan Raamatun sanoman äärelle ja monet muut asiat välittävät Jumalan kutsua.

Jumala toimii kaikkialla, sielläkin, missä kristittyjä on vain 0,7 prosenttia väestöstä.

Eräänä arkipäivänä loppukeväästä kirkkoon polki pyörällään nuori mies, joka pälyili arkana ympärilleen ja kysyi, saisiko hän istua kirkossa. Sen jälkeen hän pyrähti kirkkoon muutaman kerran viikossa, luki mangaraamattua ja teki muistiinpanoja. Kesäkuussa hän rohkaistui jumalanpalvelukseen ja raamattupiiriin. Sanoi etsivänsä Jumalaa. Jumalanpalveluksen uskontunnustus ja Isä meidän -rukous koskettivat häntä niin syvästi, että hän itki. Myös virret puhuttelevat häntä, mutta Raamattu tuntuu vielä vaikealta. Siksi hän lukee sarjakuvaraamattua, jossa kieli on yksinkertaista ja kuvat puhuvat. Hänen kaltaisiaan yksinäisiä, jotenkin ehkä kilpailuyhteiskunnan näännyttämiä nuoria miehiä ja naisia Japanissa on paljon.

Ananin seurakunta on olemassa siksi, että japanilaiset saisivat kohdata elävän Jumalan, pelastua pimeydestä valoon, kuolemasta elämään. Japanissakin saamme kylvää suuren sadon toivossa.

Kiitos, että sinäkin olet Suuressa mukana.

Arto ja Mirja Hukari

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.